Sopimukset ja oikeudet

Tekijänoikeus Ankkurilinkki ikoni

Tekijänoikeuksista säädetään Tekijänoikeuslaissa (8.7.1961/404). Lailla turvataan tekijän taloudellisia ja moraalisia oikeuksia teokseensa. Esimerkkejä teostyypeistä ovat kaunokirjallinen tai selittävä kirjallinen tai suullinen esitys, sävellys- tai näyttämöteos, elokuvateos, valokuvateos tai muu kuvataiteen teos, rakennustaiteen, taidekäsityön tai taideteollisuuden tuote. Tekijänoikeus on voimassa kunnes 70 vuotta on kulunut tekijän kuolinvuodesta. Lisäksi laissa on säädetty tekijänoikeutta lähellä olevista oikeuksista. Niillä annetaan suojaa esimerkiksi kuvatallenteen, luettelon ja tietynlaisen tietokannan valmistajalle ja valokuvaajalle. Lähioikeuksien tarkoitus on suojata tuotoksia, joiden suunnittelu, kerääminen ja käsittely ovat edellyttäneet huomattavaa panostusta. Suoja-aika on yleensä vähemmän kuin yleinen 70 vuoden suoja-aika.

Tekijänoikeuslaki 404/1961 (Avautuu uuteen välilehteen)

Viime kädessä aineiston tekijänoikeudellisen suojan tason määrittää oikeus tapauskohtaisella harkinnalla. Tavanomaisena arviointikriteerinä on pidetty sitä, voisiko kukaan muu samaan työhön ryhtyessään päätyä samanlaiseen lopputulokseen. Tuotoksen tulee olla riittävän itsenäinen ja omaperäinen, jotta se katsotaan teokseksi. Tutkimusaineistoon voi sisältyä teoskynnyksen ylittäviä runoja, valokuvia, piirustuksia, tietokoneohjelmia, audiovisuaalisia teoksia tai lähioikeudella suojattuja luetteloita.

Tutkimusjulkaisu on aina teos, mutta tutkimusaineisto ei aina ole tekijänoikeudella suojattua. Tekijänoikeuslain tulkinnasta lausuntoja antava Tekijänoikeusneuvosto on käsitellyt tutkimusaineistoja ainakin kolmessa lausunnossaan. Kahdessa lausunnossa todetaan erikseen, että tutkimuslomake tai kyselylomake ei ylitä teoskynnystä ( Tekijänoikeusneuvoston lausunto 1999:15 (Avautuu uuteen välilehteen) ja Lausunto 1999:17 (Avautuu uuteen välilehteen) ). Yksi tekijänoikeusneuvoston lausunto koskee laadullista tutkimusaineistoa. Neuvoston arvioinnin kohteena olleet laadulliset haastattelut ja niiden litteraatit eivät olleet siinä määrin itsenäisiä ja omaperäisiä, että ne olisivat tekijänoikeuslain 1§:ssä tarkoitettuja teoksia ( Lausunto 2008:14 (Avautuu uuteen välilehteen) ).

Tutkimusaineistokokonaisuuteen voi sisältyä sekä tekijänoikeudellisesti suojattuja että suojaamattomia osia. Riippumatta siitä, onko aineisto tekijänoikeudella suojattua vai ei, aineiston käytöstä ja arkistoinnista on syytä sopia tutkijoiden kesken jo tutkimuksen alkaessa. Jos tutkimuksessa käytettävään aineistoon sisältyy muiden kuin tutkijoiden itsensä tuottamaa aineistoa (esimerkiksi valokuvia tai runoja), tulee myös niiden käytöstä sopia.

Tekijänoikeuteen sisältyy sekä taloudellisia että moraalisia oikeuksia. Taloudellisia oikeuksia ovat oikeudet valmistaa teoksesta kappaleita ja saattaa teos yleisön saataviin. Moraalisista oikeuksista keskeisimpiä ovat respektio-oikeus ja isyysoikeus. Respektio-oikeus antaa teoksen tekijälle oikeuden vastustaa teoksen muuttamista sen kirjallista ja taiteellista arvoa loukkaavalla tavalla. Isyysoikeus taas määritetään seuraavasti: Kun teoksesta valmistetaan kappale tai teos kokonaan tai osittain saatetaan yleisön saataviin, on tekijä ilmoitettava sillä tavoin kuin hyvä tapa vaatii. (Tekijänoikeuslaki 1961/404, 3 §)

Tekijänoikeuteen kuuluvista moraalisista oikeuksista on isyysoikeudella suuri merkitys tutkimuksessa. Viittaaminen tutkimuksessa käytettyihin lähteisiin on kunnianosoitus aihetta aiemmin käsitelleille tutkijoille sekä osoitus kirjoittajan aiheeseen perehtymisestä ja lukeneisuudesta. Arkistoituihin tutkimusaineistoihin ja alkuperäiseen tutkijaan tai tutkijoihin tulee aina viitata samalla periaatteella kuin viitataan kirjallisiin lähteisiin. Viittausvaatimus käytettyihin lähteisiin on tieteen eettisenä periaatteena ylivertainen suhteessa lainsäädäntöön - kuten siihen, onko tutkimusaineisto tekijänoikeudellisesti suojattu vai ei. Siksi julkaisujen ohella myös tutkimusaineistojen tekijyydestä tulee sopia.

Kun tutkimusaineisto arkistoidaan Yhteiskuntatieteelliseen tietoarkistoon, aineiston omistus- ja tekijänoikeudet eivät siirry tietoarkistolle. Tietoarkisto arkistoi alkuperäisestä aineistosta jatkokäyttöön työstettävän sähköisen kopion. Tietoarkiston tehtävä on huolehtia arkistoitavan aineiston käytettävyydestä ja pitkäaikaissäilytyksestä sekä hallinnoida arkistoaineiston jatkokäyttöä. Tietoarkistolle siirtyy arkistoidun aineiston säilytysvelvollisuus ja jakeluoikeudet arkistointisopimuksessa määriteltyjen ehtojen mukaisesti.

Tutkijoiden välisistä sopimuksista Ankkurilinkki ikoni

Kun tutkimushankkeeseen osallistuu useita tutkijoita, on tarpeellista sopia tutkijoiden välisistä suhteista. Selkeät, ennakolta sovitut pelisäännöt luovat yhteisymmärrykseen perustuvan toimintaympäristön. Tutkimushanketta koskevista asioista sopiminen osoittaa lisäksi vastuullisuutta ja kunnioitusta tutkittavia kohtaan. Tutkimusaineistoa koskevat selkeät hallinnolliset suhteet mahdollistavat myös tutkimusaineiston tehokkaan jatkokäytön.

Tutkimushankkeessa on olennaista määrittää selkeästi hankkeeseen osallistuvien tehtävät, vastuut ja oikeudet. Epäselvyyttä voi syntyä esimerkiksi oikeudesta hankkeessa kerättyihin tutkimusaineistoihin tai siitä, miten hankkeen ulkopuolelta hankittuja aineistoja voi käyttää. Epäselvyyttä voi tulla myös tutkimustulosten tekijyydestä. Tutkimusaineiston arkistoimisen näkökulmasta on erityisen merkityksellistä, kenellä on oikeus päättää tutkimusaineiston jatkokäyttöön luovuttamisesta sekä jatkokäytölle asetettavista ehdoista.

Seuraavassa ohjeistuksessa kerrotaan tutkijoiden välisten sopimusten laatimisesta etenkin arkistoinnin ja jatkokäytön näkökulmasta.

Milloin erillinen sopimus on hyvä laatia?

Erillisen sopimuksen tarve on usein sitä suurempi, mitä laajempi tutkimushanke on. Näissä tilanteissa tutkimusaineistoon voi kohdistua enemmän vastakkaisia mielipiteitä, oikeuksia ja intressejä, joiden yhteensovittaminen on helpointa tutkimushankkeen alkuvaiheessa. Myös pienemmissä hankkeissa on aiheellista sopia tutkijoiden välisistä suhteista erimielisyyksien välttämiseksi.

Erillisen sopimuksen tarpeeseen vaikuttavat ainakin kolme näkökulmaa. Ensinnäkin osasta tutkimushankkeen kannalta merkityksellisistä seikoista on voitu sopia jo osana tutkimussuunnitelmaa ja aineistonhallintasuunnitelmaa. Niitä voidaan pitää ainakin niiden laatimiseen osallistuneiden tutkijoiden välisinä, sitovina sopimuksina. Erillinen sopimus tarvitaan, mikäli tutkimus- tai aineistonhallintasuunnitelma ei ole tarpeeksi kattava. Vaikka arkistointipaikasta ja jatkokäytöstä on selkeästi sovittu jo aineistonhallintasuunnitelmassa, avoimeksi on voinut jäädä esimerkiksi se, milloin tutkimusaineisto (tai osia siitä) voidaan ajallisesti luovuttaa arkistoitavaksi. Myös muuttuneet olosuhteet voivat edellyttää erillisen sopimuksen laatimista, esimerkiksi kun tutkimukseen liittyy myöhemmin uusia tutkijoita tai yhteistyökumppaneita.

Toiseksi sopimuksen tarve on sitä suurempi, mitä tulkinnanvaraisempaa (tai useita vaihtoehtoja mahdollistavaa) asiaa koskeva eettinen ja lainsäädännöllinen normisto on. Kolmanneksi tutkimusta varten on voitu laatia jo hankkeen projektiorganisaatiota koskeva sopimus tai esimerkiksi tutkimusyhteistyösopimus. Tällöin erillinen, täydentävä sopimus voidaan laatia, mikäli aiemmat sopimukset tai suunnitelmat eivät ole riittävän kattavia.

Tarkastuslistana arkistoinnin kannalta voidaan käyttää seuraavaa listaa. Erillinen sopimus voi olla tarpeellinen, mikäli seuraavista asioista ei ole yksiselitteisesti ennakolta sovittu kaikkien tutkijoiden välillä:

  • Mitkä aineistot on tarkoitus luovuttaa jatkokäyttöön?
  • Mikäli yksi tai useampi tutkija on tuonut tutkimushankkeeseen mukaan aiempaa tutkimusaineistoa, sisällytetäänkö tämä jatkokäyttöön luovutettavaan aineistoon?
  • Milloin aineisto (tai osia aineistosta) voidaan luovuttaa jatkokäyttöön? (Esimerkiksi ennalta määrätty aikataulu tai julkaisujen valmistuminen)
  • Mihin käyttötarkoituksiin aineisto luovutetaan (pelkästään tutkimus vai lisäksi myös opetus- ja opiskelukäyttö)?
  • Kenellä on oikeus tehdä arkistointisopimus tutkimusaineistosta?
  • Halutaanko jakokäytölle asettaa ehtoja?
  • Mikäli jatkokäyttö halutaan tehdä luvanvaraiseksi, kuka päättää luvan myöntämisestä?

Miten sopimus on laadittava?

Sopimus voidaan laatia vapaamuotoisesti, esimerkiksi suullisesti. Myös sähköposti, johon kaikki tutkimusryhmän osapuolet ovat antaneet myöntävän vastauksen, on riittävä. Joissain tapauksissa keskustelu aiheesta voi jatkua, jolloin sopimuksen lopullinen sisältö voi jäädä epäselväksi. Tämän vuoksi vain kirjallisesta, sopimuskumppanien allekirjoittamasta sopimuksesta voidaan jälkikäteen katsoa, mistä kaikista yksityiskohdista on sovittu ja mistä ei.

Sopimusta laadittaessa on oleellista, että kaikki osapuolet sitoutuvat siihen vapaaehtoisesti ja ovat yhtä mieltä sen sisällöstä.

Mitä sopimukseen tulee sisällyttää?

Sopimuksen sisältö riippuu tutkimushankkeen erityispiirteistä. Sopimuksesta olisi kuitenkin hyvä ilmetä selkeästi:

  • Sopimuksen osapuolet sekä sopimuksen voimassaoloaika
  • Osapuolten tehtävät ja vastuut hankkeeseen liittyen
  • Aineistojen käyttöoikeudet alkuperäisessä tutkimuksessa:
    • Tutkijoiden oikeudet käyttää aineistoa alkuperäisen suunnitelman mukaisesti
    • Aineistojen käyttöoikeudet tilanteissa, joissa kaikille tutkijoille ei voida turvata rahoitusta koko projektin ajaksi ja/tai tutkija siirtyy toiseen projektiin
    • Käyttöoikeuden voimassaoloaika (erityisesti opinnäytteiden loppuun saattaminen)
  • Jatkokäyttöön luovutettavien aineistojen yksilöinti
  • Aineiston/aineistojen tekijöiden nimeäminen (viittaustiedot)
  • Jatkokäyttöön luovuttamisen ajankohta
  • Jatkokäytölle asetettavat rajoitukset ja niiden voimassaoloaika
  • Saako jatkokäyttöoikeuden siirtää eteenpäin kolmansille osapuolille ennen aineiston arkistointia?
  • Kuka voi tehdä sopimuksen tutkimusaineiston arkistoinnista muiden tutkijoiden puolesta?
  • Kuka myöntää tarvittaessa käyttölupia aineistoon?

Aineiston käyttöluvista voi päättää yksi tutkija, jolle tutkimusryhmä antaa valtuutuksen. Sopimuksella on kuitenkin mahdollista perustaa myös erillinen ryhmä päättämään lupien myöntämisestä. Tällainen järjestely on pääsääntöisesti tutkimusinsituutioiden hallinnosta erillinen, sopimusvapauteen perustuva toimielin. Näin toimittaessa tulee sopia ryhmän jäsenten vaikutusmahdollisuuksista. Käytössä voi olla esimerkiksi äänienemmistöön tai yksimielisyyteen perustuva päätöstapa. Aineiston jatkokäyttöä koskevat päätösvallan keskittäminen yhdelle henkilölle, ennalta yhteisesti asetetuin reunaehdoin, on yleensä joustavinta.

Erillistä sopimusta laadittaessa on huolehdittava siitä, että sopimus ei ole kolmannen osapuolen, esimerkiksi rahoittajan tai aiemmin tehtyjen muiden sopimuksien tai sitoumuksien vastainen. Lisäksi laadittavalla sopimuksella ei saa loukata tutkijoiden tai kolmansien tahojen lainsäädännöllisesti tai eettisesti suojattuja oikeuksia.

Epäselvyyksien välttämiseksi sopimukseen on hyvä sisällyttää määräys, jonka mukaan kirjallinen sopimus korvaa tutkijoiden väliset aiemmat suulliset ja kirjalliset sopimukset. Lisäksi usein voi olla aiheellista sopia siitä, että sopimuksen myöhempi muuttaminen edellyttää kirjallista muotoa.

Tekijänoikeuksien ja omistusoikeuden siirtymisestä sopiminen ulkopuolisten kanssa Ankkurilinkki ikoni

Osana tutkimusaineiston kokoamista voidaan tutkittavilta joissain tilanteissa kerätä tekijänoikeudella suojattua materiaalia. Kysymykseen voi tulla esimerkiksi tutkimusasetelma, jossa tutkittaville annetaan videokameroita, joiden avulla heitä pyydetään kuvaamaan päivittäistä elämäänsä. Näissä tilanteissa tutkittaville syntyy tekijänoikeus heidän kuvaamaansa videoon. Kirjoituspyynnön yhteydessä kyseeseen voi tulla kirjallisen teoksen, esimerkiksi runon, saama teossuoja.

Toisinaan huomiota tulee kiinnittää tutkittavan lähettämän aineiston omistusoikeuteen, joka saattaa edellyttää esimerkiksi yksittäisten valokuvien lähettämistä takaisin tutkittavalle.

Toisaalta tutkijat saattavat kerätä käyttää myös muiden kuin tutkimukseen osallistuvien tutkittavien tekijänoikeudella suojattuja aineistoja. Oikeudenhaltijoilta on saatava mielellään kirjallinen lupa käyttää aineistoja halutulla tavalla.

Milloin tekijänoikeuksien siirtymisestä tulee sopia?

Tekijänoikeus antaa tekijälle yksinomaisen oikeuden määrätä teoksestaan. Tähän sisältyy oikeus uusien kappaleiden valmistamiseen ja teoksen saattamiseen yleisön saataville. Tekijänoikeus, tai joissain tapauksessa ns. tekijänoikeuden lähioikeus, voi rajoittaa tapoja, joilla tutkijat voivat käyttää tutkittavien luomaa materiaalia.

Tekijänoikeuksien siirtymisestä sopimisen tarpeellisuus riippuu kahdesta seikasta. Ensinnäkin tutkittavan luomusta on suojattava tekijänoikeuslain nojalla. Toiseksi tarpeellisuus riippuu siitä, millä tavalla tutkittavien luomaa teosta halutaan myöhemmin käyttää. Tekijänoikeuden antamaan suojaan liittyy kuitenkin muutama merkittävä poikkeustilanne.

Katso tekijänoikeuslaki Finlexissä (Avautuu uuteen välilehteen)

Havaintojen tekeminen

Tutkija voi tekijänoikeuden estämättä tehdä omin näkö- ja kuuloaistein havaintoja ja johtopäätöksiä tutkittavien luomasta ja hänelle lähettämästään materiaalista. Esimerkiksi tutkija voi vapaasti tarkastella hänelle lähetettyä valokuvaa ja tehdä siitä kirjallisia muistiinpanoja. Muistiinpanojen tekeminen edellyttää kuitenkin, että samalla ei teoksesta valmisteta uusia kopioita, ellei kappaleiden valmistamisesta tutkimustarkoitusta varten ole tekijän kanssa erikseen sovittu.

Lainaamisoikeus julkaisuissa

Julkistetusta teoksesta lainausten ottaminen on tehtävä hyvän tavan mukaisesti ja tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa. Tutkijoilla on siten mahdollisuus ottaa tutkittavan luomasta teoksesta lainauksia (ns. siteerausoikeus). Tutkittavan luoman teoksen voidaan katsoa julkistetun, kun hän on vapaaehtoisesti luovuttanut sen tutkijoille. Sitaattioikeus koskee kirjallisten teosten lisäksi myös esimerkiksi sävellysteoksia sekä valokuvia. Tämä tekijänoikeuden rajoitus on erityisen merkityksellinen tieteellisten julkaisujen kannalta.

Lainaamisen yhteydessä puhutaan usein ns. vetoamisfunktiosta. Tällä tarkoitetaan sitä, että sitaatilla tulee olla riittävä yhteys tutkijan tekemään julkaisuun. Kyseeseen voi tulla esimerkiksi oman näkökulman perusteleminen tai esitettyjen johtopäätösten havainnollistaminen. Sitaatille ei ole määritelty enimmäispituutta, ja tarpeellisuuden arviointi on tehtävä aina tapauskohtaisesti.

Sitattioikeus antaa mahdollisuuden ottaa lainauksia tutkittavan luomasta ja tutkijoille lähettämästä teoksesta tai mistä tahansa muusta julkistetusta teoksesta. Sitaattioikeus koskee kirjallisten teosten lisäksi myös esimerkiksi sävellysteoksia sekä valokuvia. Siteerausoikeudella on erittäin suuri merkitys tutkimuksessa ja tieteellisessä julkaisemisessa.

Esittäminen seminaareissa ja työpajoissa

Tekijänoikeuden haltijan yksinoikeuteen kuuluu teoksen julkinen esittäminen. Tieteellisen toiminnan kannalta voi olla joissain tilanteissa tarpeellista esittää tutkittavien teoksia esimerkiksi seminaareissa ja työpajoissa. Lähtökohtana on, että ainoastaan julkinen esittäminen on kiellettyä. Tähän liittyy tulkintaongelmia siitä, milloin esittäminen on julkista ja milloin esittäminen katsotaan pelkästään yksityiseksi. Mikäli esittäminen on yksityistä, ei tekijänoikeuden haltijan suostumusta tarvita.

Arvioinnissa voidaan käyttää lähtökohtana sitä, onko tilaisuuden osallistujia etukäteen rajattu. Suppeasti rajatulle osallistujakunnalle suunnattua esittämistä ei katsota julkiseksi esittämiseksi. Mikäli tilaisuuteen osallistujat on määritelty niin, että yleisö voi muodostua huomattavan laajaksi, esittäminen on julkista. Selkeä esimerkki yksityisestä esittämisestä on tilanne, jossa kaksi tutkijaryhmää keskustelee tutkimuksistaan kokoushuoneessa. Julkinen esittäminen on puolestaan selkeästi kyseessä, kun tapahtumaan ilmoitetaan yliopiston tapahtumakalenterissa olevan vapaa pääsy.

Muuntamiskielto ja anonymisointi

Tekijänoikeudella suojattua teosta ei saa muuttaa, ellei asiasta ole erikseen nimenomaisesti sovittu. Henkilötietojen suojaa koskevien säännösten vuoksi voi usein olla tarpeellista tehdä teokseen muutoksia, joiden avulla esimerkiksi henkilötietolain tarpeellisuusvaatimus voidaan toteuttaa. Informoinnin yhteydessä anonymisoinnin tasosta kertominen mahdollistaa teoksen muuttamisen tältä osin. Laajemmat muunnelmat teoksiin edellyttävät kuitenkin erillistä sopimusta.

Teoskappaleen omistusoikeus

Tekijänoikeudesta on keskeistä erottaa teoskappaleeseen kohdistuva omistusoikeus. Esimerkiksi tutkittavan piirtämän taideteoksen fyysiseen paperikopioon kohdistuu omistusoikeus. Tekijänoikeudessa on puolestaan kyse aineettomasta oikeudesta, joka ei ole sidottu fyysisen kohteen omistamiseen. Omistusoikeus sekä tekijänoikeus voivat olla myös eri tahoilla. Jos tutkija antaa tutkittavalle esimerkiksi videonauhan, jolle hän kuvaa pyydetyn videon, on omistusoikeus videonauhaan tutkijalla vaikka itse videoon tekijänoikeus on tutkittavalla.

Hallinnan väliaikainen siirtyminen

Teoskappaleen hallinnan vaihtuminen ei merkitse välttämättä omistusoikeuden siirtymistä. Näin ollen teoskappale voi olla vain väliaikaisesti – esimerkiksi tutkimuksen ajan – tutkimusryhmän hallinnassa, mutta sen omistusoikeus säilyy tutkittavalla. Tutkittavia voidaan esimerkiksi pyytää lähettämään postitse valokuvia tai käsin kirjoitettuja päiväkirjoja, jotka tutkijat muuntavat digitaaliseen muotoon. Tällöin valokuvat ja päiväkirjat ovat vain lainassa tutkijoilla ellei toisin ole sovittu.

Valokuvilla ja päiväkirjoilla ainutlaatuisina teoskappaleina voi olla tutkittavalle huomattavaa tunnearvoa, ja niiden omistusoikeuden siirtymisestä tulee sopia erikseen. Eri tavalla voidaan arvioida tilanteita, joissa tutkittavaa pyydetään erikseen pitämään päiväkirjaa tutkimusta varten. Tutkittavalle on kuitenkin myös näissä tilanteissa hyvä kertoa, palautetaanko päiväkirjat heille tai saavatko he kopion päiväkirjasta.

Tutkimusaineiston oikeussuhteiden selkeyden vuoksi on hyvä sopia myös siitä, mitä fyysiselle kappaleelle tehdään tutkimuksen päätyttyä. Jatkokäytössä fyysisen kappaleen säilyttäminen on usein tarpeetonta, jos teoskappaleesta luodaan digitaalinen kopio. Tällöin fyysinen kappale joko hävitetään tai palautetaan alkuperäiselle omistajalle. Jos teoskappaleella on huomattavaa arvoa tutkittavalle, voidaan hyvänä käytäntönä pitää sen ilmoittamista, minkä ajan kuluessa aineisto palautetaan.

Siirtokustannukset

Digitaalisessa muodossa lähetettävien teosten siirtymisestä ei aiheudu yleensä kustannuksia. Konkreettisen esineiden siirtämiseen voi liittyä esimerkiksi postikuluja. Mikäli muuta ei sovita, lähtökohtana voidaan pitää, että tutkittava lähettää teoskappaleen omalla kustannuksellaan. Vastaavasti hyvä käytäntö on, että tutkijat vastaavat aineiston mahdollisesta palauttamisesta tai hävittämisestä aiheutuvista kustannuksista.

Tekijänoikeuksien siirtymisestä sopiminen

Tekijänoikeuksien käyttämisestä voidaan sopia vapaamuotoisesti. Sopimus voidaan tehdä suullisesti, kirjallisesti tai se voidaan päätellä olosuhteista. Tekijänoikeuksien kannalta on tärkeää huomata, että pelkän teoskappaleen, kuten esimerkiksi tekstin tai valokuvan, lähettäminen tutkijoille ei yksinään määrittele sitä, miten tekstiin tai valokuvaan liittyviä tekijänoikeuksia saa käyttää. Sopimus voidaan kuitenkin muodostaa sisällyttämällä tekijänoikeuksien siirtymisestä kertova tieto osaksi tutkimuksesta informointia. Kun tutkittava tämän jälkeen lähettää tekijänoikeuslain nojalla suojatun kappaleen, voidaan tekijänoikeuksien katsoa siirtyvän informoinnin mukaisesti.

Käyttöoikeuden siirtyminen olosuhteiden perusteella tai hiljaisella sopimuksella voi olla suhteellisen selkeää esimerkiksi tilanteessa, jossa tutkittavat osallistumalla tutkimukseen ja käyttämällä tutkijoiden antamaa kameraa ja siinä olevaa muistikorttia ottavat valokuvia tutkijoiden pyytämällä tavalla. Myös näissä tilanteissa on kuitenkin selkeintä, että tutkittavien informoinnissa tai heidän kanssaan tehtävässä sopimuksessa on määritelty oikeudet kuvien käyttöön tutkimuksessa ja niiden arkistointiin jatkokäyttöä varten.

Vaikka tutkittavan luomusta ei suojattaisi tekijänoikeuslain nojalla, on hyvä eettinen käytäntö kertoa tutkittaville, millä tavalla heidän luomuksiaan aiotaan käsitellä ja käyttää. Informaatio on suositeltavaa antaa sitä yksityiskohtaisempana, mitä arkaluonteisempi luomus on tutkittavan kannalta. Teos voi sisältää myös henkilötietoja, jonka vuoksi sovellettavaksi tulevat usein myös laajemmin yleiset tutkittavien informointia koskevat ohjeet.

Lisätietoa tutkittavien informoinnista

Kuka voi sopia tekijänoikeuksien siirtymisestä?

Oikeus tekijänoikeuksien siirtämiseen on lähtökohtaisesti tekijällä. Kukaan ei voi esimerkiksi antaa käyttöoikeutta tutkijalle jonkun toisen henkilön ottamiin valokuviin. Joissain tilanteissa tekijä on voinut jo aiemmin siirtää oikeutensa teokseen tavalla, jolloin hän ei voi enää pätevästi määrätä teoksensa taloudellisista oikeuksista. Näin voi olla esimerkiksi silloin, kun kyse on valokuvasta, jota koskevat taloudelliset oikeudet tekijä on luovuttanut kokonaisuudessaan osallistuessaan valokuvauskilpailuun. Mutta mikäli alkuperäinen tekijä ei ole siirtänyt yksinomaisia oikeuksia, voi hän yhä määrätä tekijänoikeuksista.

Tekijänoikeudella suojattujen teosten erityistapauksen muodostaa tilanne, jossa teoksen ovat luoneet useat henkilöt. Tällaiseen yhteisteokseen, jossa tekijöiden osuuksia ei voida erottaa toisistaan, on kaikilla tekijöillä tekijänoikeus. Tekijäoikeuksien siirtäminen edellyttää tällöin sitä, että kukin tekijä antaa suostumuksensa oikeuksien siirtämiseen. Kyseessä voi olla esimerkiksi kirjallinen teos, jonka kirjoittamiseen on osallistunut kaksi henkilöä.

Mikäli teoksella on ollut useita tekijöitä ja tekijöiden osuudet voidaan erottaa toisistaan, puhutaan yhteenliitetyistä teoksista. Näissä tilanteissa kukin tekijä määrää omasta panoksestaan itsenäisesti. Koko teoksesta tekijät määräävät yhdessä.

Jos tekijänoikeuden haltija on kuollut ennen kuin tekijänoikeuksien siirtymisestä on ehditty sopia, noudatetaan Suomen oikeusjärjestyksen avio-oikeutta, perintöä ja testamenttia koskevia sääntöjä.

Mistä asioista on hyvä sopia?

Seuraavaa listaa voidaan käyttää apuna suunniteltaessa sitä, mistä asioista on hyvä sopia.

  • Tekijälle mahdollisesti maksettava korvaus tai tieto siitä, että korvausta ei makseta
  • Teoksen mahdollinen julkinen esittäminen
  • Teoksen sisällyttäminen osaksi tieteellisiä julkaisuja (tilanteet, joissa sitaattioikeus ei riitä)
  • Kuinka tekijän nimi mainitaan osana julkaisuja ja sitaatteja (oma nimi, peitenimi, nimikirjaimet, nimettömänä)
  • Tekijänoikeuksien mahdollinen edelleen luovuttaminen
  • Käyttöoikeuden voimassaoloaika, mikäli teosta tai sen digitaalista kopiota ei arkistoida
  • Teoksen kappaleiden arkistointi ja käyttöoikeuksien määrittäminen arkistolle (tutkimus tai lisäksi myös opetus ja opiskelu)
  • Saako teosta muunnella ja muokata

Oikeuksia on mahdollista siirtää kokonaan tai vain osittain. Tähän sisältyy se, että tutkijoille voidaan siirtää joko yksinomainen tai rinnakkainen oikeus teokseen. Hyvänä eettisenä käytäntönä voidaan pitää sitä, että tekijänoikeuksia ei siirretä tutkijoille enempää, kuin on välttämätöntä tieteen vapauden asianmukaisen toteuttamisen kannalta. Yksinomaisten oikeuksien siirtämisen voidaan katsoa olevan poikkeuksellista.

Esimerkkejä

Tutustu alla olevien esimerkkien lisäksi myös yleisiin tutkittavien informoinnin ohjeisiin.

Valokuvat

Esimerkissä tutkittavat lähettävät tutkijalle postitse vanhoja valokuvia ja heille tarjotaan mahdollisuus saada kuvat takaisin. Informointiin sisällytetään maininta kuvien käytöstä julkaisuissa sekä pyyntö kirjoittaa ohje siitä, miten valokuvien tekijä ja kuvissa mahdollisesti esiintyvät muut henkilöt mainitaan. Lisäksi informoinnissa kerrotaan teoksen käyttämisen korvauksista ja arkistoinnista:

Postitse kirjekuoressa lähettämäsi valokuvat muutetaan digitaaliseen muotoon. Mikäli haluat, että valokuvat palautetaan Sinulle, liitä mukaan yhteystietosi ja nimenomainen pyyntö saada kuvat palautetuksi.

Lähettämiäsi valokuvia voidaan julkaista osana tieteellisiä tutkimusjulkaisuja. Liitä saatteeseen tieto siitä, kuinka haluat valokuvan tekijästä kerrottavan mahdollisten julkaisujen yhteydessä (nimi, muu tieto, nimikirjaimet tai nimettömänä). Mikäli valokuvan on ottanut toinen henkilö, pyydä häneltä lupa kuvan lähettämiseen.

Muista että tarvitset myös kuvissa tunnistettavasti näkyvien elävien henkilöiden luvat kuvien julkaisemiseen. Liitä kuvien saatteeseen tiedot julkaisulupien kysymisestä kuvissa esiintyviltä henkilöiltä. Kerro, mitä kuvissa esiintyvistä henkilöistä saa julkaisujen yhteydessä kertoa (nimi, muu tieto, nimikirjaimet tai nimettömänä).

Valokuvien käytöstä ja/tai julkaisemisesta ei makseta korvausta.

Lähettämiesi valokuvien digitaaliset kopiot arkistoidaan tutkimuksen päätyttyä Yhteiskuntatieteelliseen tietoarkistoon myöhempää tutkimuskäyttöä varten. Tietoarkistoon arkistoitua aineistoa käyttäville tutkijoille välitetään antamasi ohjeet tekijätietojen ja kuvissa olevien henkilöiden merkitsemiseen tutkimusjulkaisuissa.

Runot

Esimerkissä tutkittavat lähettävät tutkimusta varten postitse nuoruudessa kirjoittamiaan runoja ja heille tarjotaan mahdollisuus saada alkuperäiset tekstit takaisin. Informoinnissa kerrotaan runojen käytöstä julkaisuissa, teosten käytön korvauksista ja arkistoinnista.

Postitse kirjekuoressa lähettämäsi runot muutetaan digitaaliseen muotoon. Mikäli haluat, että runot palautetaan Sinulle, liitä mukaan yhteystietosi ja nimenomainen pyyntö saada kuvat palautetuksi.

Lähettämäsi runo voidaan julkaista kokonaisena tai katkelmana osana tieteellisiä tutkimusjulkaisuja. Liitä saatteeseen tieto siitä, kuinka haluat runon tekijästä kerrottavan mahdollisten julkaisujen yhteydessä (nimi, muu tieto, nimikirjaimet tai nimettömänä).

Runojen käytöstä ja/tai julkaisemisesta ei makseta korvausta.

Lähettämiesi runojen digitaaliset kopiot arkistoidaan tutkimuksen päätyttyä Yhteiskuntatieteelliseen tietoarkistoon myöhempää tutkimuskäyttöä varten. Tietoarkistoon arkistoitua aineistoa käyttäville tutkijoille välitetään antamasi ohjeet tekijätietojen merkitsemiseen.

Tekijyys tieteellisissä julkaisuissa ja tutkimusaineistoissa Ankkurilinkki ikoni

Tekijyyden asianmukaisella määrittämisellä on kaksi tehtävää. Ensinnäkin tekijyys antaa tutkijalle tunnustusta luovaan, tieteelliseen prosessiin osallistumisesta. Toiseksi tekijyys osoittaa vastuun tutkimuksen sisällöstä ja tuloksista.

Tekijyyden määrittääminen on yksinkertaisinta tapauksissa, joissa tutkimusaineiston keräämisen, analysoinnin ja raportoinnin suorittaa yksi tutkija. Esimerkiksi oikeustieteessä tutkimuksen suorittamisesta ja julkaisun kirjoittamisesta vastaa pääsääntöisesti vain yksi henkilö. Monilla tieteenaloilla, esimerkiksi lääketieteessä, tutkimukseen osallistuu kuitenkin useita henkilöitä ja tekijyyden määrittäminen koskien tutkimusaineistoa ja siitä laadittuja tutkimusjulkaisuja voi olla epäselvää. Myös poikkitieteellinen, kollektiivinen tutkimustyö voi tuoda haasteita tekijyyden määrittämiselle tieteenalojen vaihtelevien käytäntöjen vuoksi.

Tekijänoikeuslaki (404/1961) edellyttää lain mukaan suojattujen teosten tekijän ilmoittamista hyvän tavan mukaisesti silloin, kun teoksesta valmistetaan kappale tai teos kokonaan tai osittain saatetaan yleisön saataviin. Tekijänoikeuslain määritelmä on kuitenkin huomattavan avoin, ja hyvän tavan sisällön voidaan katsoa konkretisoituvan hyvänä tieteellisenä käytäntönä. Toisaalta kysymys tekijyydestä ei tyhjenny pelkästään tekijänoikeudelliseen tarkasteluun, koska tekijänoikeus suojaa lähtökohtaisesti vain teoksen muotoa. Tämän painotuksen seurauksena esimerkiksi tutkimuksen suunnitteluun tai aineiston analysointiin huomattavalla työpanoksella osallistuminen ei lainsäädännöllisesti tarkasteltuna edellyttäisi välttämättä tutkijan ilmoittamista tekijänä, mikäli hän ei ole osallistunut riittävässä määrin nimenomaan artikkelin kirjoittamiseen. Käytännössä lainsäädännöllistä näkökulmaa onkin välttämätöntä täydentää laajempaa läpinäkyvyyttä tukevin, hyvää tieteellistä käytäntöä ilmentävin kriteerein.

Kysymystä tekijyyden määrittämisestä käsitellään tässä kahdessa osassa. Ensimmäiseksi tarkastellaan oikeutta (ja velvollisuutta) tulla merkityksi tutkimusaineiston tai julkaisun tekijänä. Jälkimmäisessä osassa tarkastellaan vaihtelevia tapoja merkitä tekijöiden järjestys.

Oikeus tulla merkityksi tekijänä

Tutkijoiden on mahdollista sopia keskinäisistä suhteistaan . Osana tätä tehtävien ja vastuiden osoittamista voidaan myös sopia tekijyyden ilmoittamisesta suhteessa tutkimusaineistoon ja siitä tehtäviin julkaisuihin. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan (TENK) ohjeissa hyväksi tieteelliseksi käytännöksi ja sen loukkausepäilyjen käsittelemiseksi Suomessa pidetään hyvänä tieteellisenä käytäntönä, että myös tekijyyttä koskevat periaatteet sovitaan ennen tutkimuksen aloittamista tai tutkijoiden rekrytointia.

Vancouver-ohjeistuksessa (International Committee of Medical Journals Editors: Uniform Requirements for Manuscripts Submitted to Biomedical Journals 2013) suositellaan neljän kriteerin täyttymistä, jotta henkilö voidaan tunnustaa tekijänä:

  • merkittävä panostus tutkimuksen suunnitteluun tai tutkimusdatan keräämiseen, analyysiin ja tulkintaan
  • artikkelin suunnittelu ja arviointi kriittisesti oleellisen tieteellisen sisällön kannalta
  • julkaistavan version lopullinen hyväksyminen
  • sitoutuminen vastaamaan työn lopputuloksesta

Estettä ei ole sille, että tekijänä ilmoitetaan oikeushenkilö (kuten tutkimuslaitos) tai tutkimushanke yksittäisten tekijöiden sijaan yleisenä viitetietona. Tämä voi olla myös käytännöllistä, mikäli aineiston suunnitteluun ja keräämiseen tai tutkimusraportin laatimiseen on osallistunut huomattava määrä henkilöitä. Näissä tilanteissa yksittäiset tekijät ja heidän roolinsa voidaan tarvittaessa kuvata erillisessä kohdassa osana aineistoa tai raporttia.

Avustajat ja muut toimijat

Vancouver-ohjeistuksessa suositellaan myös niiden henkilöiden työpanoksen tunnustamista, jotka eivät täytä kaikkia tekijyyden kriteerejä. Näitä ovat henkilöt, jotka ovat edesauttaneet tieteellistä tutkimusta esimerkiksi antamalla palautetta, auttamalla kääntämisessä, osallistumalla litterointiin tai muuten avustaneet tutkimuksen toteutumista. Lisäksi on hyvä huomata, että yksistään rahoituksen hankkiminen tai esimerkiksi hankkeen johtaminen, ilman muiden kriteerien täyttymistä, ei anna oikeuta tulla merkityksi tekijänä vaan pikemminkin avustajana. Avustajille voidaan antaa tunnustusta esimerkiksi kiittämällä heitä loppu- tai alaviitteissä sekä selostamalla heidän työpanoksensa kiitostekstissä.

Kerättyjen ja arkistoitaviksi suunniteltavien tutkimusaineistojen osalta on hyvä huomata, että ainoastaan keräämisprosessiin osallistuminen ilman tutkimukseen liittyvää muuta merkittävää panostusta ei ole riittävä peruste tekijyydelle. Tämä on merkityksellistä myös, jos tutkimusdata kerätään käyttämällä toimeksiantosopimusta. Yhteiskuntatieteelliseen tietoarkistoon arkistoitujen aineistojen viitetietoihin merkitään henkilöt, jotka ovat osallistuneet aineiston varsinaisen ajatuksellisen sisällön suunnitteluun.

Tekijyyden vääristely hyvän tieteellisen käytännön loukkauksena

Tekijyyden epärehellistä ilmoittamista voidaan pitää hyvän tieteellisen käytännön loukkauksena. Toiminta voi olla tahallista tai perustua huolimattomuuteen. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohjeessa hyväksi tieteelliseksi käytännöksi ja sen loukkausepäilyjen käsittelemiseksi Suomessa jaetaan hyvän tieteellisen käytännön loukkaukset kahteen ryhmään: vilppiin tieteellisessä toiminnassa sekä piittaamattomuuteen hyvästä tieteellisestä käytännöstä.

Tekijyyden puutteellinen ilmoittaminen voi vilpin osalta merkitä plagiointia tai anastamista. Ohjeen mukaan piittaamattomuus hyvästä tieteellisestä käytöstä merkitsee törkeää laiminlyöntiä ja holtittomuutta tutkimustyön eri vaiheissa. Tekijyyden kannalta merkityksellisiä voivat ovat seuraavanlaiset menettelyt:

  • muiden tutkijoiden osuuden vähättely julkaisuissa, kuten esimerkiksi mainitsematta jättäminen
  • tiedeyhteisön johtaminen muulla tavoin harhaan oman tutkimustyön suhteen

Näiden lisäksi ohjeissa määritellään muita vastuuttomia menettelyjä, jotka voivat tapauskohtaisesti täyttää hyvän tieteellisen käytännön loukkauksen kriteerit. Yhtenä näistä on nimenomaisesti mainittu tekijyyden manipulointi. Tekijyyden manipulointi voi tapahtua joko lisäämällä tekijäluetteloon henkilö, joka ei ole ansainnut tekjiyyttä, tai muun henkilön kirjoittaman tekstin hyväksyminen tutkijan nimiin.

Koska tutkimus- ja tietoaineistojen tuottamien ja jakaminen on katsottu tutkijan ansioluettelomallissa tieteelliseksi ansioksi, on tärkeää, että tutkimusaineistojen tekijät on nimetty oikein.

Tutkimuseettinen neuvottelukunta: Tutkijan ansioluettelomalli (Avautuu uuteen välilehteen) PDF

Tekijyyden merkitsemisjärjestys

Tekijöiden merkitsemisjärjestyksessä on jonkin verran alakohtaisia eroja. Yleisenä ratkaisuna etenkin humanistisissa tieteissä voidaan pitää aakkosjärjestystä, mikäli siitä poikkeamiseen ei ole erityistä syystä. Aakkosjärjestyksestä voidaan poiketa esimerkiksi silloin, kun tekijyyteen oikeutettujen työpanosten määrät poikkeavat toisistaan. Laajemmissa hankkeissa tekijöitä voidaan myös luokitella työpanoksen mukaan tekijäryhmiin, joiden sisällä tekijät järjestetään aakkosjärjestyksen mukaan. Perusteena aakkosjärjestyksestä poikkeamiseen voidaan pitää myös alalla olevaa vakiintunutta käytäntöä, joka on samalla hyvän tieteellisen käytännön mukainen. Joillain aloilla voi olla esimerkiksi tyypillistä, että tutkimuksen johtaja mainitaan viimeisenä. Tutkimusalaa koskevat käytännöt eivät kuitenkaan tuo yksiselitteistä ratkaisua, jos tutkimus on luonteeltaan monitieteellistä. Näissä tilanteissa on hyvä sopia ennakolta, miten tekijät ilmoitetaan.

Mikäli tehtävien julkaisujen tekijöistä ei voi sopia tutkimuksen alkaessa, olisi sovittava vähintään tekijyyden periaatteista. Lisäksi voi olla aiheellista varautua siihen, että alkuperäinen tutkimussuunnitelma muuttuu tavalla, jolla on vaikutuksia tekijyyden määrittämiseen. Käytännössä tutkijoiden on mahdollista sopia myös joustavista järjestelyistä. Mikäli kaksi tutkijaa tekee säännönmukaisesti yhteistyötä, ei ole estettä sille, että he sopivat yhteisymmärryksessä vuorottelevansa nimijärjestystä. Edellytyksenä tälle on kuitenkin, että heillä on oikeus samanarvoiseen tekijyyteen kuhunkin julkaisuun tai tutkimusaineistoon.