In English | På svenska  

pikalinkit: aineistonkeruu | viittaaminen | julkaisut

Tekijät:

Riihelä, Monika (STAKES)
Karlsson, Liisa (STAKES, Helsingin yliopisto)

Muut tekijät:

Kemppainen, Kaija (Kotkan kaupunki, Helsingin perheneuvola/Läntinen alueyksikkö)
Hanketta organisoivat kaikki STAKESin koordinoimat Kuperkeikkakyyti-verkoston kehittämiskeskukset sekä Lapset kertovat ja toimivat ry:n tutkija- ja kehittäjäverkosto. Satujen kirjaajina toimi satoja työntekijöitä eri toimipisteissä. Myös satujen puhtaaksikirjoittamiseen ja koodaamiseen osallistui useita ihmisiä.

Sisällön kuvaus:

Sähköinen aineisto sisältää 3500 tarinaa ja satua, joiden kertojina ovat 0 - 15-vuotiaat lapset ympäri Suomea. Sadut on koottu vuosien 1995-2005 aikana. Lisäksi kertomuksia on koottu Lapset kertovat ja toimivat ry:n verkostossa. Pääosa tarinoista on kerätty valtakunnallisen STAKESin koordinoiman Satukeikka-projektin yhteydessä 1995-1997. Projekti syntyi Kuperkeikkakyyti-verkostossa, joka on lasten kanssa työskentelevien ammattilaisverkosto. Satukeikka-projekti käynnistyi 14 kunnassa, mutta laajeni useisiin kymmeniin kuntiin ja moneen maahan. Suomalaiseen projektiin osallistui satoja työntekijöitä esimerkiksi perhepäivähoidosta, päiväkodeista, kouluista ja kerhoista sekä neuvoloista ja lastenkodeista. Lisäksi lasten vanhemmat ovat osallistuneet projektin toimintaan. Projektissa käytiin kirjeenvaihtoa eri toimipaikkojen välillä Suomessa sekä kaikkien Pohjoismaiden kesken. Satukeikassa lasten kertomukset lähetettiin postitse toiselle paikkakunnalle, jossa tarinat luettiin ja niihin tehtiin vastaustarinoita. Tämä aineisto sisältää projektin aikana Suomessa kerättyjä satuja.

Aineistossa on mukana myös Kotkan dysfasia-luokilla kerättyjä satuja sekä yksittäisiä, STAKESiin lähetettyjä tarinoita. Lisäksi mukana on Helsingin Kirjamessuilla ja Kiasmassa Olli Lyytikäisen näyttelyn yhteydessä kerättyjä satuja, joita lapset ovat kertoneet koulutettujen museon oppaiden ja saduttajien saduttamina. Aineistossa on sekä yhden lapsen kertomia tarinoita että ryhmäsatuja. Tietty lapsi voi olla useamman tarinan kertoja. Suomenkielisten satujen lisäksi tarinoiden joukossa on myös 201 ruotsinkielistä kertomusta. Aineistoa ei ole kerätty varta vasten tutkimuskäyttöön, vaan lasten arjessa, normaalissa toiminnassa. Vanhemmilta ja lapsilta itseltään on saatu lupa käyttää satuja myös tutkimustarkoituksiin. Satuihin on merkattu mm. kertojan ja kirjaajan nimet, kertojan ikä, päivämäärä, paikkakunta ja kertomispaikka sekä mahdollisen kirjeenvaihtoketjun järjestysnumero.

Asiasanat:

kerronta; kertomakulttuuri; lapset; lasten oma kulttuuri; lastenkulttuuri; narratiivisuus; sadut; sadutus; tarinat; varhaiskasvatus

Tieteenala / Aihealue:

folkloristiikka; kasvatuspsykologia; kasvatustiede; kehityspsykologia; kirjallisuudentutkimus; kulttuurintutkimus; lapsitutkimus; psykologia; sosiaalipsykologia; sosiologia (sanoitus tietoarkiston sanastolla)

lapset; psykologia (sanoitus CESSDAn sanastolla)

Käyttörajoitukset:

Aineistoa luovutetaan tieteelliseen tutkimus- ja opetuskäyttöön; FSD:n lupamenettely. Lasten nimet ja muut tunnistetiedot on muutettava tai poistettava tuloksia raportoitaessa.

Aineiston kerääjät:

Riihelä, Monika (STAKES)
Karlsson, Liisa (STAKES, Helsingin yliopisto)
Kemppainen, Kaija (Kotkan kaupunki, Helsingin perheneuvola/Läntinen alueyksikkö)

Aineiston tuottajat:

Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus (STAKES)

Aineistonkeruun ajankohta:

1995 - 2005

Maa:

Suomi

Kohdealue:

Suomi

Havainto/analyysi/aineistoyksikkö:

Satu

Aineiston kohdejoukko, kohdealue tai perusjoukko:

0 - 15-vuotiaat lapset

Aineiston valinta:

Satukeikka-projektissa pyrittiin siihen, että mukaan tulisi eri-ikäisiä lapsia monentyyppisistä hoitopaikoista ja kouluista.

Aineistonkeruun tekniikka:

Kaikki sadut on kirjattu yhtenäistä sadutusmenetelmää käyttäen koulutettujen saduttajien toimesta.

Aineistonkeruun ohjeistus:

Aineisto on koottu sadutus-menetelmällä. Menetelmässä kirjaaja pyytää kertojaa kertomaan sadun tai tarinan. Tilanteessa voi olla myös kuulijoita. Kirjaaja kirjaa tarinan sellaisenaan, sanatarkasti muistiin kertojan nähden. Sitten satu luetaan kertojalle, jotta tämä voi halutessaan vielä muuttaa tai korjata tarinaansa. (Ks. tarkemmin Karlsson, Liisa: Sadutus - Avain osallistavaan toimintakulttuuriin (2005).)

Aineiston muokkaus:

Sadut on kirjoitettu puhtaaksi elektroniseen muotoon. Kirjamessuilla ja Kiasman näyttelyn yhteydessä kerätyt sadut kirjattiin suoraan tietokoneelle. Sadut on koodattu yhtenäisellä tavalla ja koodeihin merkattu mm. kertojan/kertojien etunimi ja ikä/iät, kertojien lukumäärä, paikkakunta, kieli ja mahdollisen ketjukirjeen järjestysnumero. Koodeille on saatavilla erillinen lukuohje. Tekijöitä on ollut useita, eikä inhimillisistä erehdyksistä ja virheistä ole voinut välttyä.

Tutkimuksen aikaulottuvuus:

Poikkileikkausaineisto

Aineiston määrä:

Yhteensä n. 3500 satua, saatavilla yhtenäisenä xml-tiedostona ja/tai yksittäisinä rtf-tiedostoina.

Muu materiaali:

Katso ladattavat tiedostot sivun ylälaidasta

Taustatietoa: aineistosta tehdyt tutkimukset ja muut julkaisut aiheenmukaisessa järjestyksessä pdf-tiedostona.

Lapset kertovat ja toimivat ry:n kehittäjä- ja tutkijaverkoston (LKT) sivusto. Sivusto sisältää useita artikkeleita aiheesta, keskustelupalstan, lasten kertomuksia ja leikkejä, lisää tutkimuksia ja julkaisuja sekä ajankohtaista tietoa.

Aineistoviite:

Tutkimusaineisto on merkittävä lähdeviitteisiin kaikissa julkaisuissa, joissa aineistoa tai sen osaa käytetään. Tietoarkiston antaman malliviittaustiedon voi merkitä lähdeluetteloon sellaisenaan tai sitä voi muokata julkaisun käytäntöjen mukaisesti.

Aineiston viittaustiedot:

Lasten satuja ja tarinoita 1995-2005 [elektroninen aineisto]. FSD2104, versio 2 (2006-08-30). Riihelä, Monika (STAKES) ja Karlsson, Liisa (STAKES, Helsingin yliopisto) [tekijät]. Tampere : Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto [jakaja], 2006.

Aineiston käyttötiedot:

Arkistolle tulee lähettää tiedot julkaisuista, joissa aineiston kopiota tai siitä luvallisesti otettuja kopioita on hyödynnetty.

Varaumat:

Aineiston arkistoon luovuttajilla ja arkistolla ei ole vastuuta aineiston uudiskäytössä tuotetuista tuloksista ja tulkinnoista.

Julkaisut:

Barnens egna sagor i Norden. Toim. Monika Riihelä (tekeillä). [Video sadutuksesta viidellä pohjoismaisella kielellä.] Filminova och Stakes.

Barnens sagobroar i Norden. Pohjolan lasten satusiltoja. Sögubrú barna á Norðurlöndum. Barns fortellerbroer i Norden. Barns fortællingebroer i Norden. (2003) Toim. Monika Riihelä. Stakes. Nordiska Kulturfonden. Jyväskylä: Gummerus.

Gammelgård, Lillemor (1999). Sagotering och grundsyn - Betydelsen av sagotering med barn - fem pedagogers perspektiv. Åbo: Åbo Akademi. Pedagokiikan kandidaatintutkielma.

Grönroos, Ulla-Maija & Harju, Laila (2003). Saduttaminen erityisen tuen tarpeessa olevien lasten interventiona [verkkodokumentti]. Helsinki: Helsingin yliopisto. Erityispedagogiikan proseminaarityö. http://www.edu.helsinki.fi/lapsetkertovat/lapset/Tutkimus/Saduttaminen_erityispedagogiikka.pdf.pdf [viitattu 31.5.2007].

Karlsson, Liisa (1996). Barnperspektiv och barnkultur i sagofärden. Kvalitet med barn. Helsinki: Stakes. Stakes Aiheita; 32.

Karlsson, Liisa (1996). Satuverkon kutojat. Laatua lasten kanssa. Helsinki: Stakes. Stakes Aiheita; 31.

Karlsson, Liisa (1997). Sagofärden. Barnets eget sagopostnätverk - barnperspektiv och barnkultur. Teoksessa: Med røtter i klassisk-humanistisk kultur (toim. Åse Enerstvedt), Oslo: A.s. Reistad Offset.

Karlsson, Liisa (1998). Giving the floor to children. What happens when adults concentrate on listening to the child. Helsinki: Stakes. Stakes Themes; 5.

Karlsson, Liisa (1999). Sagofärden ändrade synen på barnen. I: Barndomens kulturalisering (red. Ulf Palmenfelt). Åbo: Åbo Akademi. Barnkulturforskning i Norden; 1.

Karlsson, Liisa (1999). Saduttamalla lasten kulttuuriin. Verkostotyön tuloksia Kuperkeikkakyydissä. Helsinki: Stakes. Stakes Raportteja; 241.

Karlsson, Liisa (2000). Lapsille puheenvuoro. Ammattikäytännön perinteet murroksessa. Helsinki: Edita.

Karlsson, Liisa (2003). Likställd dialog med barnen. I: Efter barndomens død? (red. Ulf Palmenfelt & Flemming Mouritsen). Odense: Syddansk universitetsforlag. Tidsskrift for Børne- & Ungdomskultur 46, 157-169.

Karlsson, Liisa (2003). Äitiys lapsen sanoin. Teoksessa: Löytöretki äitiyteen: lapsen oikeuksien päivän seminaari 2002. Helsinki: Mannerheimin lastensuojeluliitto.

Karlsson, Liisa (2004). Storycrafting with children. A key to listening and to sharing [verkkodokumentti] Saatavissa: http://www.edu.helsinki.fi/lapsetkertovat/lapset/In_English/Karlsson.pdf [viitattu 31.5.2007].

Karlsson, Liisa (2003 ja 2005). Sadutus. Avain osallistavaan toimintakulttuuriin. Juva: PS-kustannus.

Karlsson, L. & Levamo, T.-M. & Siukonen, S. (2005). Sinun, minun, meidän mango. Sadutusta yli kulttuurirajojen. Kokemuksia sadutuksesta kehitysyhteistyössä ja kansainvälisyyskasvatuksessa. Helsinki: Taksvärkki ry.

Karlsson, Liisa (2005). Lapset tiedon ja kulttuurin tuottajina. Teoksessa: Toinen tieto. Kirjoituksia huono-osaisuuden tunnistamisesta. (toim. Sakari Hänninen & Jouko Karjalainen & Tuukka Lahti). Helsinki: Stakes.

Kautto, Anniina (2003). Voiko koulussa saduttaa? Turku: Turun yliopisto. Kasvatustieteen pro gradu -tutkielma.

Kemppainen, Kaija (2000). Pättäni - Lapset kertovat erityisopettajalleen. [Video] Filminova: Stakes.

Kissa lähti kävelylle ja hiiripiiri (1998). Toim. Kaija Kemppainen. Kertoneet ja kuvittaneet Aittakorven, Hovinsaaren, Kanervan ja Sateenkaaren päiväkotien lapset. Kotkan kaupunki: Sosiaali- ja terveysviraston julkaisuja. Kotka: Painokotka.

Kivi ois muurahaiselle vuori. Pienten lasten käsityksistä matematiikasta ja luonnonilmiöistä (2000). Toim. Monika Riihelä & Nina Rutanen. Helsinki: Edita.

Korvaan päin - lasten omien satujen kirja (2008). Toim. Monika Riihelä, Liisa Karlsson, Anna-Leena Lastikka & Reeli Karimäki. Helsinki: Lapset kertovat ja toimivat ry.

Lapset mukaan päivähoidon uudistukseen. Kuperkeikkakeskusten neuvottelupäivät (1999). Toim. Kristiina Rautaheimo. Helsinki: Stakes. [Moniste.]

Lasten Satulehti - Barnens Sagoblad (1996-1998). Helsinki: Stakes. [Kausijulkaisu.]

Myllylä, Heidi (1998). Lapsiryhmä sadunkertojana - toiminnan organisoitumisen tarkastelua. Oulu: Oulun yliopisto. Kasvatuspsykologian pro gradu -tutkielma.

Narvanto, Taru & Törmänen, Maria (1999). "Hei, nyt multa tulee satu!" - Lasten Satukeikkasatujen rakenteelliset elementit ja kieli. Oulu: Oulun yliopisto. Kasvatustieteen pro gradu -tutkielma.

Paavonheimo, Ritva (2007). Oman tarinansa taitaja. Löytöretki koulunsa aloittaneen lapsen terveyden voimavaroihin. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Terveyskasvatuksen pro gradu -tutkielma.

Paju, E. (2004). Lasten omat tarinat - toden, sadun, vuorovaikutuksen leikkiä. Teoksessa: Leikin pikkujättiläinen (toim. Liisa Piiroinen), 202-210. Helsinki: WSOY.

Qissah Wa Tawassul - Satusilta - Kotka - Beirut (2002). Toim. Monika Riihelä. [Video] Filminova: Stakes.

Rautaheimo, Kristiina (2000). Lapsilähtöisiä työmenetelmiä etsimässä. Tapaustutkimus Satukeikka-projektissa. Helsinki: Helsingin yliopisto. Kasvatustieteen pro gradu -tutkielma.

Riihelä, Monika (1991). Aikakortit - tie lasten ajatteluun. Helsinki: VAPK-kustannus.

Riihelä, Monika (1997). Kerro satu. [Video] Filminova: Stakes.

Riihelä, Monika (1997). Tell a story - children's stories on videotape. [Video] Filminova: Stakes.

Riihelä, Monika (1999). Sagofärden skapar gemenskap över generationsgränser. Teoksessa: Barndomens kulturalisering. (toim. Ulf Palmenfelt). Åbo: Åbo Akademi. Barnkulturforskning i Norden; 1.

Riihelä, Monika (2000). Leikkivät tutkijat. Tutkimus lasten keskinäisistä leikeistä, sosiaalisuudesta ja oivaltavasta oppimisesta. [Video ja kirja] Filminova: Stakes.

Riihelä, Monika (2001). Storycrafting. [Video] Filminova: Stakes.

Riihelä, Monika (2001). Playing researchers. [Video and text]. Filminova: Stakes. Saatavissa verkkodokumenttina: http://www.edu.helsinki.fi/lapsetkertovat/lapset/In_English/Playing/Playing_paa.html [viitattu 31.5.2007].

Riihelä, Monika (2004). Sagotering i Norden [Video sadutuksesta viidellä pohjoismaisella kielellä] Filminova: Stakes.

Riihelä, Monika (2004). Saduttamalla jakamiseen. Teoksessa: Leikin pikkujättiläinen (toim. Liisa Piiroinen), 188-199. Helsinki: WSOY.

Riihelä, Monika (2005). "Kerro mulle satu" Pienet lapset kertovat. Teoksessa: Tahdon sanoa. Kalevalaisten Naisten Liiton 70-vuotisjuhlajulkaisu (toim. Sirpa Huttunen & Pirkko Nuolijärvi), 118-133. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia; 1035.

Riihelä, Monika & Karimäki, Reeli & Karlsson, Liisa & Kemppainen, Kaija & Rutanen, Niina (2001). Das Kind war Kind so lange, bis Mutter und Vater gestorben waren [verkkodokumentti] Saatavissa: http://www.edu.helsinki.fi/lapsetkertovat/lapset/Auf_Deutsch/Jahrbuch.htm [viitattu 31.5.2007]. Julkaistu myös painettuna julkaisussa: Jahrbuch für finnisch-deutsche Literaturbeziehungen (33). Helsinki: Deutsche Bibliothek.

Riihelä, Monika & Karimäki, Reeli & Karlsson, Liisa & Kemppainen, Kaija & Rutanen, Niina (2001). Lapsi oli lapsi niin kauan että äiti ja isä kuolivat - perhe lasten sanoin. [verkkodokumentti] Saatavissa: http://www.edu.helsinki.fi/lapsetkertovat/lapset/Julkaisut/Tutkimusreferaatteja/Perhelapsensanoinartikkeli_paa.htm [viitattu 31.5.2007].

Rättyä, Kaisu (1999). Föredrag på Biskops Arnö. Teoksessa: Aspekter på narrativitet. (toim. Ulf Palmenfelt). Åbo: Åbo Akademi. Barnkulturforskning i Norden; 2.

Rutanen, Niina (1997). Lasten omat kertomukset. Kertomakulttuuri lasten ja aikuisten kohtaamisessa. Oulu: Oulun yliopisto. Kasvatuspsykologian pro gradu -tutkielma.

Rutanen, Niina (1999). Children's Own Stories. What Do Children Tell in Their Own Stories: Opening up Children's Narrative Culture. Narrative Inquiry 9 (1).

Sadun ja leikin lähteillä -seminaarin tuottamaa aineistoa (1999). Toim. Liisa Karlsson. Helsinki: Stakes. Stakes Aiheita; 31.

Terkki, Marianne (1997). "Mä kerron sen että ystävän saa jos haluaa". Eräiden Satukeikkaprojektiin osallistuvien kuusivuotiaiden päiväkotilasten tarinoiden analyysi. Helsinki: Helsingin yliopisto. Kasvatustieteen pro gradu -tutkielma.

Tiira, Kirsi (2000). Yhteistä kieltä etsimässä. Pienten lasten osallisuuden lisäämisestä vesiprojektissa. Helsinki: Helsingin yliopisto. Varhaiskasvatuksen pro gradu -tutkielma. Saatavissa verkkodokumenttina: http://www.edu.helsinki.fi/lapsetkertovat/lapset/Tutkimus/Kirsi_Tiiran_gradu.pdf [viitattu 31.5.2007].

Turakka, Sanna (2002). "Millo minu jatu tullee?" Sadutus dysfaattisten koululaisten ryhmässä. Joensuu: Joensuun yliopisto. Kasvatustieteen pro gradu -tutkielma.

Voitko olla? Edu me mej? Lasten omia tarinoita (2000). Toim. Kemppainen, Kaija & Riihelä, Monika. Helsinki: Edita.