Eurobarometrit ovat samanaikaisesti Euroopan unionin jäsenmaissa toteutettavia, Euroopan komission rahoittamia kyselytutkimuksia, joissa kartoitetaan unionin kansalaisten sosiaalisia ja poliittisia mielipiteitä. Ensimmäinen eurobarometri kerättiin vuonna 1974. Kyselyt koostuvat säännöllisesti toistettavista kysymyksistä ja kunakin ajankohtana tärkeäksi katsottujen aihealueiden kysymyksistä. Toistuvissa aiheissa kartoitetaan mielipiteitä Euroopan yhteisöstä/unionista, parlamentista sekä vastaajien omasta yhteiskunnasta ja sen demokratian toimivuudesta. Vaihtuvissa kysymyksissä on selvitetty muun muassa työllisyyteen ja työttömyyteen, sukupuolten välisiin rooleihin, ekologiaan ja energiapolitiikkaan, lasten ja nuorten asemaan, köyhyyteen, terveyteen, bioteknologiaan, alueelliseen kehitykseen, kulutustottumuksiin ja koulutukseen liittyviä kysymyksiä.
Eurobarometreissä ovat olleet mukana vuodesta 1974 alkaen Ranska, Saksa, Iso-Britannia, Italia, Alankomaat, Belgia, Tanska, Irlanti ja Luxemburg. Mukaan ovat tulleet Kreikka 1980, Portugali ja Espanja 1985, entisen Saksan demokraattisen tasavallan alue 1990, Ruotsi ja Itävalta 1994, Suomi 1995, Kypros, Puola, Slovenia, Tshekki, Unkari, Viro, Latvia, Liettua, Malta ja Slovakia 2004 sekä Romania ja Bulgaria 2007. Kokonaisuudessaan eurobarometrit on kerätty Suomessa vuodesta 1995 alkaen (EB 43), mutta EU-aiheisten kysymysten osalta Suomi oli mukana jo vuodesta 1993 (EB 39) alkaen. Suomen aineistot on kerännyt Suomen Gallup (TNS Gallup).
Eurobarometrien arkistoinnista vastaa Saksan data-arkisto GESIS, jonka eurobarometrisivut sisältävät muun muassa kyselylomakkeet eri kielillä. Viimeisimpien tutkimusten tuloksia on nähtävissä Euroopan komission Public Opinion -sivuilla. Lisätietoja eurobarometrien saatavuudesta ja tilaamisesta on eurobarometrisivullamme.
Peruseurobarometrien lisäksi komissio on kerännyt vertailukelpoista aineistoa EU:n ulkopuolisista maista. Keski- ja Itä-Euroopan eurobarometri (CEEB) kerättiin yhteensä kahdeksan kertaa vuosina 1990-1997 ja Ehdokasmaiden eurobarometri (CCEB) 11 kertaa vuosina 2001-2004.
Tässä Eurobarometrissä keskityttiin sosiaalisen syrjäytymisen ja eläkejärjestelmien uudistamisen tutkimiseen. Vastaajalta kysyttiin miksi jotkut ihmiset syrjäytyvät, miten hallituksen tulisi ehkäistä syrjäytymistä ja köyhyyttä, asuuko hänen naapuristossaan köyhiä ihmisiä ja kuinka tyytyväinen hän on itse omaan elämäänsä. Lisäksi kysyttiin onko vastaajalla ollut taloudellisia ongelmia, kuinka pitkään ja miksi.
Mukana oli myös useita työhön liittyviä kysymyksiä. Vastaajalta tiedusteltiin ensin, onko hän ollut työttömänä viimeisen viiden vuoden aikana. Työssäkäyvien osalta selvitettiin muun muassa tyytyväisyys työhön, työaika ja työpaikan laatu. Lisäksi kysyttiin onko työ kiinnostavaa, kokeeko vastaaja työssään stressiä, osallistuuko työnantaja koulutuskustannuksiin, onko vastaajalla töissä ystäviä ja pystyykö hän vaikuttamaan päätöksentekoon työpaikallaan. Edelleen vastaajaa pyydettiin vertailemaan nykyistä työtään siihen mitä hän oli tehnyt viisi vuotta aikaisemmin, kuvailemaan johdon ja työntekijöiden suhdetta ja kertomaan minkälaisia vaikutuksia työllä on hänen terveyteensä ja vapaa-aikaansa.
Tutkimuksen toinen painopistealue oli eläkejärjestelmät. Eläkeläisiltä kysyttiin eläköitymisikää, eläketulojen lähdettä, taloudellista tilannetta nyt ja arviota tulevaisuuden taloudellisesta tilanteesta. Työssäkäyviltä tiedusteltiin ensin arvioita vastaavista asioista ja lisäksi heiltä kysyttiin säästävätkö he eläkepäiviä varten. Kaikilta vastaajilta kysyttiin minkälainen olisi hyvä eläkejärjestelmä, minkälainen minimitulo iäkkäille ihmisille pitäisi taata, pitäisikö ihmiset pakottaa eläkkeelle tietyssä iässä, pitäisikö eläkejärjestelmän kohdella miehiä ja naisia samanarvoisesti ja miten väestön ikääntymisen aiheuttamat eläkeongelmat voitaisiin ratkaista.
Taustamuuttujina ovat vastaajan ikä, sukupuoli, kansallisuus, siviilisääty, poliittinen suuntautuneisuus vasemmisto-oikeisto-ulottuvuudella, ammatti, koulutuksen päättämisikä, kotitalouden tulot ja kaksi aluemuuttujaa.
Monivaiheinen ositettu otanta. Tutkimuksen edellyttämä määrä kohdehenkilöitä jaettiin kussakin maassa hallinnollisten alueiden perusteella (esim. lääneittäin). Kunnat ryhmiteltiin kuntatyypeittäin. Tutkimuskunnista poimittiin lähtöosoitteita niiden väestömäärän edellyttämällä tavalla. Haastattelut tehtiin lähtöpistejärjestelmällä. Satunnaisesti poimituista lähtöosoitteista edeten tehtiin tietty määrä haastatteluja. Jokaisesta haastattelun kohteena olleesta taloudesta valittiin vastaaja satunnaisesti.