Kehitysyhteistyötutkimukset ovat ulkoasiainministeriön kehitysyhteistyöosaston teettämiä mielipidetiedusteluja, joissa on kartoitettu kehitysyhteistyön tiedontarvetta ja kansalaisten asennoitumista kehitysyhteistyöhön. Aineistot on kerännyt Taloustutkimus Oy. Aineistoja on kerätty vuodesta 1997 alkaen.
Tutkimuksessa selvitettiin suomalaisten asenteita Suomen kehitysyhteistyön linjauksiin ja toteutukseen sekä suomalaisten tietoja kehitysyhteistyöstä. Vastaajilta kysyttiin, miten suuri prosenttiosuus bruttokansantuotteesta käytetään kehitysyhteistyöhön ja onko osuus sopiva vai pitäisikö sitä lisätä tai vähentää. Lisäksi kysyttiin, miten tehokkaana ja laadukkaana vastaajat pitävät kehitysyhteistyön hallinnointia.
Haastatelluilta tiedusteltiin, mistä lähteistä he saavat kehitysyhteistyötä ja kehitysmaita koskevat tietonsa sekä miten vakuuttavina ja luotettavina he pitävät viranomaisten kehitysyhteistyöstä antamia tietoja. Lisäksi heidän tuli arvioida kehitysyhteistyön merkitystä Suomen ulkopolitiikan osana. Edelleen kysyttiin mielipiteitä Suomen katastrofiavun nopeudesta ja riittävyydestä ja kohteista.
Haastatelluilta kysyttiin myös näkemyksiä Suomen edustustojen ylläpidon tarpeellisuudesta hallitusten välisen kehitysyhteistyön kohdemaissa, kehitysyhteistyön tärkeimmistä päämääristä ja kohteista sekä tavoista, joilla apua pitäisi antaa. Lisäksi selvitettiin, pitävätkö haastatellut kahdenvälistä vai monenvälistä apua tehokkaampana avun muotona sekä mitä mieltä vastaajat ovat nykyisestä tilanteesta, jossa noin 60 prosenttia menee kahdenväliseen, 40 prosenttia monenväliseen apuun. Edelleen tutkittiin, miten tärkeänä vastaajat pitävät suomalaisten asiantuntijoiden työtä kehitysmaissa ja kansainvälisissä järjestöissä sekä pitäisikö suomalaisen asiantuntija-avun määrää lisätä vai vähentää.
Lisäksi tiedusteltiin muun muassa mielipiteitä kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyöstä, kansainvälisten yritysten mahdollisuudesta toimia kehitysyhteistyön rahoittajina sekä pääomaliikkeille ja valuuttavirroille ehdotetusta niin sanotusta Tobinin verosta. Vastaajilta kysyttiin myös heidän henkilökohtaisista kehitysmaakontakteistaan ja -kokemuksistaan.
Taustamuuttujina olivat muun muassa vastaajan sukupuoli, ikä (valmiiksi luokiteltuna), ammatti, siviilisääty, koulutus, asuinlääni ja maakunta, perheen eniten ansaitsevan henkilön ammatti, perheen kotona asuvien alle 18-vuotiaiden lasten iät ja lukumäärä. Mukana oli useita omistusta, elintasoa ja viestintäyhteyksiä kuvaavia taustamuuttujia (mm. omistusasunto, auto, TV, matkapuhelin, Internet-yhteys). Internetin käyttöä selvitettiin useilla lisäkysymyksillä.
Kiintiöpoiminta
Otos muodostettiin kiintiöpoiminnalla, jossa kiintiöinä olivat kohderyhmän valtakunnallinen ikä-, sukupuoli-, alue- ja kuntatyyppijakauma. Haastatteluja tehtiin 106 paikkakunnalla, joista kaupunkeja oli 50 ja muita kuntia 56.