Aineistonkeruuseen osallistui joukko Jyväskylän yliopiston psykologian perusopiskelijoita.
Lapsesta aikuiseksi -pitkittäistutkimus (the Jyväskylä Longitudinal Study of Personality and Social Development, JYLS) alkoi Jyväskylän yliopiston psykologian professori Lea Pulkkisen väitöskirjatyönä vuonna 1968. Tutkimus on sittemmin jatkunut samojen henkilöiden seurantana yli 40 vuotta. Projektin alkaessa tutkimukseen osallistui 369 kahdeksanvuotiasta satunnaisesti valittua lasta kansakoulun toiselta luokalta. Tämän jälkeen aineistoa on kerätty, kun tutkittavat ovat olleet iältään 14-, 20-, 27-, 33-, 36-, 42- ja 50-vuotiaita. Viimeisin aineistonkeruu tapahtui vuonna 2009.
Aineistonkeruun päämenetelmät olivat kouluiässä opettajien ja tovereiden arvioinnit oppilaiden sosiaalisesta käyttäytymisestä, aikuisiässä henkilökohtainen haastattelu ja kyselylomakkeet. 42- ja 50-vuotiaina tutkittavat osallistuivat lisäksi terveystarkastukseen ja laboratoriokokeisiin. Tutkimuksen teemoja ovat olleet sosioemotionaalinen kehitys ja persoonallisuus, koulutus ja työura, perhetausta ja oma perhe, terveyskäyttäytyminen ja terveys sekä yhteiskuntaan sopeutuminen. Lisätietoa tutkimuksesta ja käytetyistä menetelmistä löytyy mm. Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksen verkkosivuilta.
Tutkimukseen osallistuneiden joukko on pysynyt koko projektin ajan suurena: aikuisiässä seurantatietoa on kullakin tutkimuskerralla saatu vähintään 70 prosentista alkuperäisotoksesta. Tutkimusjoukon on todettu edustavan hyvin omaa ikäluokkaansa perhesuhteiden, koulutuksen, ammattiaseman ja työttömyyden suhteen.
Tutkimuksen päärahoittajana on vuodesta 1986 lähtien ollut Suomen akatemia. Lisäksi vuonna 1986 tutkimusta rahoitti Suomen kulttuurirahasto. Vuoteen 1986 asti tutkimus toteutettiin opiskelija- ja virkatyönä Jyväskylän yliopistossa. Lapsesta aikuiseksi -pitkittäistutkimus kuului Ihmisen kehitys ja sen riskitekijät -tutkimusohjelmaan, jonka Suomen Akatemia ja opetusministeriö nimesivät tutkimuksen huippututkimusyksiköksi vuosiksi 1997 - 1999 ja uudelleen vuosiksi 2000 - 2005. Vuonna 2009 aineistoa kerättiin Suomen Akatemian Lea Pulkkiselle (127125) ja Katja Kokolle (118316) myöntämillä rahoituksilla. Projekti sijaitsee Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksessa Keski-iän kehityksen laboratoriossa, jota johtaa dosentti, akatemiatutkija Katja Kokko.
Kysely on osa Lapsesta aikuiseksi -tutkimusta, joka on jatkunut samojen henkilöiden seurantana yli 30 vuotta. Tämän tutkimusvaiheen tarkoituksena on kuvata 27-vuotiaiden nuorten aikuisten elämän eri osa-alueita, kuten perhettä, koulutusta, työtä, vapaa-aikaa, elämässä tapahtuneita muutoksia sekä arvoja. Elämäntilannekyselyn lisäksi tutkimusvaiheessa kerättiin tietoa teemahaastattelulla sekä kahdella persoonallisuuskyselyllä.
Aluksi kyselyssä selvitettiin perhesuhteita. Vastaajalta kysyttiin hänen siviilisäätyään, edellisten kumppanien määrää, talouden kokoa sekä lasten lukumäärää. Lisäksi vastaajaa pyydettiin arvioimaan hänen tyytyväisyyttään lähi-ihmissuhteidensa nykyiseen tilaan. Asumiseen liittyen tiedusteltiin vastaajan asunnon omistussuhdetta, asunnon pinta-alaa ja tyytyväisyyttä sen hetkiseen asumistilanteeseensa. Myös koulutusta ja ammatinvalintaa, puolison ja vanhempien ammatteja sekä vastaajan työaikaa kartoitettiin.
Vapaa-aika oli kiinnostuksen kohteena seuraavaksi. Vastaajalta tiedusteltiin kuinka usein hän käy esim. diskoissa tai teatterissa. Myös kirjojen lukemisesta, musiikin kuuntelusta, television katselusta ja liikunnan harrastamisesta esitettiin kysymyksiä. Alkoholinkäyttöön liittyen vastaaja kertoi, kuinka usein ja mistä syistä hän juo alkoholia sekä minkä ikäisenä on käytön aloittanut. Edelleen tiedusteltiin tupakoinnista, tupakoinnin lopettamisyrityksistä sekä altistumisesta passiiviselle tupakoinnille.
Erilaisilla väittämillä selvitettiin vastaajan varmuutta seuraavien asioiden suhteen; elämänura ja ammatti, uskomukset, poliittinen kannattaminen, elämäntapa, ystävyyssuhteet, seurustelu, vastuun jakaminen perheessä ja harrastukset. Häntä pyydettiin arvioimaan, miten tärkeitä ja merkitseviä oman elämän kannalta ovat esim. politiikka, tekniikka, uskonto ja urheilu. Lisäksi vastaajan kehitystavoitteita ja niiden saavuttamista kartoitettiin erilaisilla väitteillä. Vastaaja muun muassa pohti, onko hän saavuttanut tavoitteitaan, onko hän tyytyväinen itseensä, uskooko mahdollisuuksiinsa vaikuttaa omaan kehitykseensä ja suhtautuuko asioihin luottavaisesti.
Lopuksi selvitettiin elämässä tapahtuneita muutoksia. Vastaajalta kysyttiin, mitä asioita hänen kohdalleen on tapahtunut (esim. opiskelun aloittaminen, naimisiinmeno, äidin tai isän kuolema) ja miten myönteisiä tai kielteisiä tapahtumat ovat olleet. Edelleen vastaajaa pyydettiin laittamaan luetellut asiat (koti ja perhe, työ ja opiskelu, vapaa-ajan harrastukset, ystävät) järjestykseen sen perusteella, miten paljon tyydytystä ne tuottavat hänen senhetkisessä elämäntilanteessaan. Vielä vastaajaa kehotettiin miettimään muun muassa sitä, kuinka selkeitä ovat hänen tulevaisuutta koskevat suunnitelmansa ja minkälaista hänen suhtautumisensa tulevaisuuteen yleisesti ottaen on. Vastaajaa pyydettiin myös pohtimaan, miten paljon hän katsoo tulevaisuutensa riippuvan erilaisista tekijöistä, kuten itsestä, menneisyydestä, ulkoisista asioista, onnesta, kohtalosta tai jumalasta. Lopuksi kysyttiin, kuinka paljon vastaaja pelkää tulevaisuutta ajatellen esim. taloudellisia vaikeuksia, ihmissuhdeongelmia tai luonnon saastumista, ja toisaalta kuinka tärkeänä hän pitää tulevaisuuden kannalta erilaisia asioita, kuten taloudellista menestystä, ihmissuhteita, terveyttä, tai kulttuurielämää. Taustamuuttujana on vastaajan sukupuoli.
Kyseessä on pitkittäistutkimus, joka alkoi vuonna 1968, kun tutkittavat olivat Jyväskylän kaupungin kansakoulun toisen luokan oppilaita, iältään n. 8-vuotiaita. Otokseen kuuluivat satunnaisesti kaupungin kouluista poimitut 12 koululuokkaa, joilla oli yhteensä 369 oppilasta. Puolet otoksen koululuokista oli kaupungin keskusta-alueelta ja puolet esikaupunkialueilta.
Tämän aineistonkeruun vaihe aloitettiin vuonna 1986 lähettämällä tutkittaville postissa kyselylomakkeet, joista noin puolet saatiin heti takaisin. Uusintakysely kasvatti vastaajien joukkoa kolmeen neljäsosaan. Kyselyn palautti yhteensä 321 henkilöä. Katoanalyysi ei tuonut esille mitään systemaattisia perusteita tutkimuksesta poisjäämiseksi, joten tutkittu 27-vuotiaiden joukko edustaa valikoimattomasti alkuperäistä satunnaisotosta.