Eurobarometrit ovat samanaikaisesti Euroopan unionin jäsenmaissa toteutettavia, Euroopan komission rahoittamia kyselytutkimuksia, joissa kartoitetaan unionin kansalaisten sosiaalisia ja poliittisia mielipiteitä. Ensimmäinen eurobarometri kerättiin vuonna 1974. Kyselyt koostuvat säännöllisesti toistettavista kysymyksistä ja kunakin ajankohtana tärkeäksi katsottujen aihealueiden kysymyksistä. Toistuvissa aiheissa kartoitetaan mielipiteitä Euroopan yhteisöstä/unionista, parlamentista sekä vastaajien omasta yhteiskunnasta ja sen demokratian toimivuudesta. Vaihtuvissa kysymyksissä on selvitetty muun muassa työllisyyteen ja työttömyyteen, sukupuolten välisiin rooleihin, ekologiaan ja energiapolitiikkaan, lasten ja nuorten asemaan, köyhyyteen, terveyteen, bioteknologiaan, alueelliseen kehitykseen, kulutustottumuksiin ja koulutukseen liittyviä kysymyksiä.
Eurobarometreissä ovat olleet mukana vuodesta 1974 alkaen Ranska, Saksa, Iso-Britannia, Italia, Alankomaat, Belgia, Tanska, Irlanti ja Luxemburg. Mukaan ovat tulleet Kreikka 1980, Portugali ja Espanja 1985, entisen Saksan demokraattisen tasavallan alue 1990, Ruotsi ja Itävalta 1994, Suomi 1995, Kypros, Puola, Slovenia, Tshekki, Unkari, Viro, Latvia, Liettua, Malta ja Slovakia 2004 sekä Romania ja Bulgaria 2007. Kokonaisuudessaan eurobarometrit on kerätty Suomessa vuodesta 1995 alkaen (EB 43), mutta EU-aiheisten kysymysten osalta Suomi oli mukana jo vuodesta 1993 (EB 39) alkaen. Suomen aineistot on kerännyt Suomen Gallup (TNS Gallup).
Eurobarometrien arkistoinnista vastaa Saksan data-arkisto GESIS, jonka eurobarometrisivut sisältävät muun muassa kyselylomakkeet eri kielillä. Viimeisimpien tutkimusten tuloksia on nähtävissä Euroopan komission Public Opinion -sivuilla. Lisätietoja eurobarometrien saatavuudesta ja tilaamisesta on eurobarometrisivullamme.
Peruseurobarometrien lisäksi komissio on kerännyt vertailukelpoista aineistoa EU:n ulkopuolisista maista. Keski- ja Itä-Euroopan eurobarometri (CEEB) kerättiin yhteensä kahdeksan kertaa vuosina 1990-1997 ja Ehdokasmaiden eurobarometri (CCEB) 11 kertaa vuosina 2001-2004.
Tämän eurobarometrin pääteemat ovat kulttuuri, sosiaalinen syrjäytyminen, kehitysyhteistyö ja väestön liikkuvuus.
Kyselyn ensimmäinen osio käsitteli kulttuuria ja kulttuurielämää. Vastaajilta kysyttiin, kuinka tyytyväisiä he ovat yksityis- ja työelämäänsä. Heitä pyydettiin kertomaan, mitä kulttuuri-sanasta tulee mieleen, ja miten tärkeää kulttuuri heille on. Vastaajien kulttuuriharrastuksia kartoitettiin kysymällä, kuinka usein viimeisen vuoden aikana he ovat muun muassa käyneet elokuvissa, konsertissa tai kirjastossa tai lukeneet kirjan. Lisäksi haluttiin tietää, ovatko vastaajat viimeisen vuoden aikana harrastaneet taiteita kuten soittaneet jotain instrumenttia, kirjoittaneet, tehneet käsitöitä tai valokuvanneet. Tämän jälkeen kysyttiin internetin käytöstä: kuinka usein vastaajat käyttävät internetiä työn ulkopuolella ja mihin tarkoituksiin he internetiä käyttävät. Vaihtoehtoja olivat muun muassa pelien pelaaminen, musiikin ja elokuvien lataaminen, lehtien lukeminen, puheluiden soittaminen ja blogeissa vierailu. Lisäksi kartoitettiin mahdollisia syitä, jotka estävät kulttuurin harrastamisen, vastaajien suhtautumista ilmaisiin kulttuuritapahtumiin ja -harrastuksiin, kiinnostuneisuutta kotimaan, Euroopan ja maailman taiteeseen ja kulttuuriin, kiinnostusta tavata ihmisiä muista Euroopan maista ja mielipiteitä eurooppalaisesta kulttuurista.
Alueellista identiteettiä selvitettiin kysymällä, kuinka kiintyneitä vastaajat ovat omaan kotipaikkakuntaansa, alueeseensa, maahansa, Eurooppaan tai koko maailmaan. Heiltä tiedusteltiin, näkevätkö he tulevaisuudessa itsensä ainoastaan oman maansa kansalaisina, sekä eurooppalaisina että oman maansa kansalaisina vai ainoastaan eurooppalaisina. Mielipiteitä haluttiin kuulla myös siitä, ilmentääkö Eurooppa vai muut maat parhaiten erilaisia arvoja, kuten ympäristön kunnioitus, kulttuurinen monimuotoisuus ja mielipiteenvapaus. Tämän jälkeen esitettiin useita kysymyksiä liittyen kulttuurivaihtoon. Vastaajien mielipiteitä haluttiin kuulla muun muassa siitä, mitkä olisivat parhaat tavat saada eurooppalaiset tutustumaan toisiinsa ja kuinka kiinnostuneita vastaajat ovat vieraiden kielten opiskelusta.
Seuraavaksi siirryttiin käsittelemään syrjäytymiseen liittyviä teemoja. Vastaajilta kysyttiin mitkä eri vaihtoehdoista ovat tärkeimpiä hyvän elämän edellytyksiä. Taloudellisia tarpeita selvitettiin kysymällä millaiset kuukausitulot olisi vähintään oltava nykyisten tarpeiden tyydyttämiseksi, ovatko nykyiset kuukausitulot edellä mainittua suuremmat vai pienemmät ja kuinka hyvin vastaajan talous selviytyy laskujen maksamisesta. Vastaajilta tiedusteltiin, asuuko heidän asuinalueellaan ihmisiä köyhyydessä tai vaarassa luisua köyhyyteen ja näkevätkö vastaajat koskaan näiden ihmiset elinoloja. Mielipide haluttiin kuulla myös siitä, ovatko nämä ihmiset vastaajien mielestä aina eläneet köyhyydessä ja mitä syitä köyhyydelle ja syrjäytymiselle on. Tämän jälkeen lueteltiin useita asioita, joista vastaajien tuli kertoa, onko se heidän mielestään välttämätön tai tärkeä tyydyttävän elintason kannalta. Lueteltuja asioita olivat muun muassa kyky maksaa vuokra tai asuntolaina ajoissa, rauhallisella asuinalueella asuminen, auto, matkapuhelin, uudet vaatteet ja vuosittainen loma. Lisäksi kysyttiin välttämättömiä ja tarpeellisia asioita lasten näkökulmasta. Kodittomuutta käsiteltiin kysymällä mitkä vastaajien mielestä ovat kodittomuuden suurimpia syitä, kuinka todennäköisenä vastaajat pitävät omaa kodittomuuttaan ja auttavatko vastaajat kodittomia esimerkiksi antamalla rahaa hyväntekeväisyyteen.
Kehitysapua käsittelevä osio alkoi kysymyksellä siitä, mitkä vastaajien mielestä ovat rikkaampien maiden suurimmat syyt auttaa köyhiä maita. Heiltä kysyttiin myös, missä maanosassa kehitysapua tarvitaan eniten ja ovatko vastaajat kuulleet Euroopan kehityspoliittisesta julkilausumasta (European Consensus on Development). Tämä jälkeen kerrottiin lyhyesti EU:n uudesta Afrikka-strategiasta ja kysyttiin, millä alueilla EU:n kehitysapu Afrikalle olisi kaikkein tärkeintä. Vastaajilta kysyttiin myös, mitä mieltä he ovat siitä, että maahanmuuttajat lähettävät rahaa kotimaihinsa. Lisäksi pyydettiin vertaamaan Euroopan unionin kehitysavun tuomaa lisäarvoa vastaajien kotimaiden tarjoamaan apuun. Seuraavat kysymykset koskivat YK:n vuosituhattavoitteita. Vastaajilta kysyttiin ovatko he kuulleet niistä ja mitkä niistä ovat kolme tärkeintä. Lopuksi haluttiin tietää, millä tavoin Euroopan unionin pitäisi tehostaa kehitysaputoimintaansa ja millä taholla tulisi olla eniten vaikutusvaltaa ns. ACP-maille suunnatun kehitysavun priorisoinnissa.
Väestön liikkuvuuteen liittyen kartoitettiin vastaajien asumista ulkomailla 10 viime vuoden aikana, muuton syitä ja ulkomailla asumisen kestoa. Edelleen kysyttiin suunnitteleeko vastaaja ulkomaille muuttamista seuraavien viiden aikana, miten hän on valmistautunut mahdolliseen muuttoon ja mikä houkuttelisi hänet muuttamaan toiseen maahan. Vastaajat arvioivat myös millaisia vaikeuksia toiseen Euroopan unionin maahan muuttaminen toisi tullessaan.
Taustamuuttujia olivat muun muassa poliittinen suuntautuminen oikeisto-vasemmisto-asteikolla, siviilisääty, ikä täysipäiväisten opintojen päättyessä, sukupuoli, ikä, ammatti ja viimeisin ammatti, asuinalueen tyyppi, talouden yli 15-, alle 10- ja 10-14-vuotiaiden lukumäärä sekä synnyinmaa/-maanosa.
Monivaiheinen ositettu otanta. Tarkemmat tiedot otannasta maittain koodikirjassa.