Tässä eurobarometrissä tutkitaan köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä, sosiaalipalveluiden käyttöä ja laatua, matkapuhelimen käyttöä muissa EU-maissa, kansalaisten käsityksiä talouskriisistä ja mielipiteitä kansainvälisestä kaupasta. Mukana ei ole Euroopan unioniin liittyviä standardikysymyksiä. Köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä koskeva osio on sama kuin syksyllä 2009 kerätyssä Eurobarometri 72.1 -aineistossa (FSD2562).

Sosiaaliseen syrjäytymiseen ja köyhyyteen liittyen kysyttiin aluksi vastaajan tyytyväisyyttä omaan elämäänsä, terveyteensä, työhönsä ja elintasoonsa. Lisäksi kysyttiin, miten köyhyys voidaan määritellä, kuinka paljon köyhyyttä on vastaajan omassa maassa ja omalla asuinalueella, onko köyhyys lisääntynyt ja mitkä ovat köyhyyden syitä. Vastaajan tuli myös kertoa, mitkä asiat ovat välttämättömiä minimielintason saavuttamiseksi ja miten köyhyys vaikuttaa ihmisen mahdollisuuksiin muun muassa kouluttautua, saada terveydenhuoltoa, työpaikka tai ystäviä. Edelleen haluttiin tietää, onko vastaajan sukupolven elämä turvattomampaa tai turvallisempaa kuin aikaisempien sukupolvien elämä. Vastaajan piti myös arvioida, kuinka paljon vastaajan maassa on jännitteitä rikkaiden ja köyhien, johtajien ja työntekijöiden, nuorten ja vanhojen sekä erilaisten etnisten ryhmien välillä sekä ottaa kantaa väittämiin, joissa käsiteltiin valtion, hallituksen ja talouselämän roolia köyhyyden estämisessä. Luottamusta ihmisiin ja instituutioihin kartoitettiin usealla kysymyksellä. Lisäksi kysyttiin, miten valtion pitäisi vähentää köyhyyttä, onko työpaikkojen tarjoaminen valtion vai yritysten tehtävä, pitäisikö koulutuksen maksaa ja pitääkö kaikille taata terveydenhuolto (vaikka se tarkoittaisikin verojen korotusta) ja minimipalkka. Vastaajan omaa tilannetta kartoitettiin kysymällä onko hän optimistinen tulevaisuuden suhteen vai tunteeko olonsa ulkopuoliseksi, onko hänen vaikea saada erilaisia pankkipalveluja (esimerkiksi pankkikortti, luottokortti, asuntolaina) ja onko hänellä riski ylivelkaantua.

Kodittomuutta käsiteltiin kysymällä onko vastaajan asuinalueelta helppo löytää kohtuuhintaista asuntoa, onko alueella asunnottomia, miten asunnottomien määrä on viimeisen kolmen vuoden aikana muuttunut, autetaanko kodittomia riittävästi, mitkä ovat kodittomuuden suurimpia syitä, kuinka todennäköisesti vastaaja itse voisi joutua kodittomaksi ja auttaako vastaajaa asunnottomia tai köyhiä esimerkiksi antamalla rahaa hyväntekeväisyyteen. Vastaajan taloudellista tilannetta kartoitettiin kysymällä ovatko hänen oman kotitaloutensa kuukausitulot riittävät, onko hänellä varaa esimerkiksi lämmitykseen tai lomamatkaan, selviytyykö vastaajan talous laskuista, odottaako hän ongelmia seuraavan vuoden aikana laskujen tai normaalien kulutusmenojen maksamisessa ja kuinka varmana hän pitää työpaikkaansa. Edelleen kysyttiin, onko vastaaja kokenut ristiriitaa työ- ja perhevelvollisuuksien välillä, millaiset kuukausitulot hänen kotitaloudellaan olisi vähintään oltava minimielintason turvaamiseksi, ovatko nykyiset kuukausitulot edellä mainittua suuremmat vai pienemmät ja kuinka varakkaaksi tai köyhäksi vastaaja oman kotitaloutensa määrittelisi.

Sosiaalipalvelut-osuudessa keskityttiin pitkäaikaisiin palveluihin (esimerkiksi vanhustenhoito ja kroonisten sairausten tai vammaisuuden vaatima pitkäaikaishoito), lasten päivähoitoon, työllistymistä edistäviin palveluihin, asumispalveluihin ja toimeentulotukeen. Ensin vastaajalta kysyttiin, onko hän käyttänyt näitä palveluja, kuinka laadukkaita palvelut ovat ja ovatko palvelut edullisia. Tämän jälkeen tiedusteltiin, miten vanhustenhoito ja lasten päivähoito tulisi järjestää, kuinka tärkeä esikoulu on, kenen pitäisi ensisijaisesti saada sosiaalipalveluja, kuinka suuri osa henkilön tuloista saisi kulua omien vanhempien hoitoon tai lasten päivähoitoon ja kuinka laadukkaita ovat vastaajan oman maan terveyspalvelut ja eläkejärjestelmä.

Matkapuhelimen käyttöön muissa EU-maissa liittyen kysyttiin mm., mitä matkaviestinpalveluita vastaaja käyttää (puhelut, tektiviestit, tiedonsiirrot jne.) muissa Euroopan unionin maissa vieraillessaan ja mitä mieltä hän on matkapuhelimen ulkomaankäytön maksuista. Seuraavaksi tarkasteltiin talous- ja rahoituskriisiä. Vastaajat arvioivat aluksi talouskriisin vaikutuksia maailman, Euroopan ja vastaajien omiin talouksiin. Tämän jälkeen tiedusteltiin, onko vastaaja itse tai joku hänen sukulaisensa tai tuttavansa menettänyt työnsä, mikä on ollut euron vaikutus kriisiin ja ovatko EU-valtiot toimineet talouskriisissä koordinoidusti toisten valtioiden kanssa. Lisäksi kysyttiin, kumpi on vastaajan omalta kannalta parempi: valtioiden itsenäiset päätökset vai EU-tason päätökset. Vastaajalta tiedusteltiin myös, mitkä tahot kykenevät tehokkaimmin torjumaan talous- ja rahoituskriisin vaikutuksia ja toipuisivatko EU-maat talouskriisistä nopeimmin vähentämällä julkista kulutusta vai investoimalla. Edelleen kysyttiin, mitä mieltä vastaaja on siitä, että oma maa auttaisi muita EU-maita taloudellisesti, mitä EU:n tulisi ensisijaisesti tehdä, jotta kriisistä selviydytään, mitkä keinot olisivat tehokkaita tulevien kriisien välttämiseksi ja mikä on vastaajan oma maa taloudellinen tilanne.

Kansainväliseen kauppaan liittyen kysyttiin, tarkistaako vastaaja tuotteen tai palvelun alkuperän ostaessaan ruokaa, vaatteita, elektronisia laitteita, autoja tai korkean teknologian palveluja, ja vaikuttaako tuotteen tai palvelun alkuperä ostopäätökseen. Lisäksi kysyttiin, ostaako vastaaja tuotteita tai palveluja EU:n ulkopuolelta, onko hän valmis maksamaan enemmän (ja kuinka paljon enemmän) muun muassa kotimaisista tuotteista, ympäristöystävällisesti tuotetuista tuotteista tai kehitysmaissa tuotetuista tuotteista. Vastaajalta tiedusteltiin myös, hyötyykö hän siitä, että kauppaa käydään kansainvälisesti, onko EU maailmankaupan suurin toimija, hyötyykö EU kansainvälisestä kaupasta ja pärjäävätkö EU:ssa tuotetut tuotteet kilpailussa EU:n ulkopuolisten maiden kanssa. Lopuksi kysyttiin, minkälaista kauppapolitiikkaa EU:n tulisi harjoittaa.

Taustamuuttujia olivat muun muassa sukupuoli, ikä, siviilisääty, ammattiasema, sijoittuminen oikeisto-vasemmisto-akselilla, ikä täysipäiväisten opintojen päättyessä, asuinalueen tyyppi, kotitalouden koko ja koostumus, puhelimen ja muiden kestokulutushyödykkeiden omistaminen, taloudellinen tilanne, yhteiskuntaluokka ja Internetin käyttö.