3.2 Tutkijan asema

Vaikka tutkijalla on tutkimusprosessia koskevia valintoja tehdessään paljon mahdollisuuksia, on vapauden kääntöpuolena myös vastuu. Tutkimustyö on usein etenemistä "kieli keskellä suuta". Tutkijan vastuulla on esimerkiksi se, ettei tutkittavien hyvinvointi heikkene tutkimukseen osallistumisesta. Tutkijan asema suhteessa tutkittaviin voi olla ongelmallinen, koska tutkittavien tarjoamaa tietoa jostakin ilmiöstä vaikuttamatta kuitenkaan tuotettuun tietoon itse. Tällöin ollaan objektiivisuus- ja subjektiivisuuskysymysten äärellä. Objektiivisuushan edellyttäisi sitä, että tutkija katsoisi tutkimuskohdetta ja -ilmiötä ulkoapäin, puolueettoman sivustakatsojan näkökulmasta (Eskola & Suoranta 1998, 17). Täydellinen objektiivisuus ei kuitenkaan ole mahdollista - eihän kenenkään ole mahdollista irrottautua itsestään ja sulkea pois täysin omaa ajatteluaan. Riittääkin, että tutkija pyrkii aktiivisesti tiedostamaan omat asenteensa ja uskomuksensa, ja koettaa parhaansa mukaan toimia siten, etteivät ne vaikuttaisi tutkimukseen liiaksi. Poikkeuksena mainittakoon esimerkiksi toimintatutkimus, jossa tutkija voi itsekin olla aktiivinen toimija kentällä ja mukana tavoittelemassa muutosta.

Tutkijan asemassa keskeistä on luottamus. Tutkittavien on pystyttävä luottamaan siihen, että heidän anonymiteettinsa säilyy ja heille kerrotaan rehellisesti tutkimuksen tarkoituksesta ja mahdollisista vaikutuksista. Tutkijalla on luottamussuhde myös suureen yleisöön. Tiedebarometri 2001 ja 2004 -kyselyiden perusteella suomalaiset arvostavat tiedettä ja luottavat siihen. Suomalaiset siis luottavat, että tutkijat suorittavat tutkimuksensa tarkoituksenmukaisin menetelmin ja saavat siten myös luotettavia tuloksia. Tutkijan pitäisi siis toimia tämän luottamuksen arvoisesti.

Tutkimuksilla on nykyään yhä enenevissä määrin ulkopuolisia rahoittajia. Jokin yritys rahoittaa tiettyä tutkimusta, koska uskoo saavansa siitä omaa toimintaansa hyödyttävää tietoa. Joskus tutkijan ja tutkimuksen rahoittajan suhde voi olla ristiriitainen, jos tutkija esimerkiksi näyttää saavan tutkimustuloksia, joiden hän arvelee olevan jotakin muuta kuin mitä tutkimuksen rahoittajat odottavat ja toivovat. Varsinkin aloitteleva tutkija saattaa kokea tilanteen hyvin epämiellyttävänä: "Siistiäkö" tuloksia maksajaosapuolen edun mukaiseksi vai raportoidako rehellisesti sen, mitä tutkimustulokset osoittavat, piti rahoittaja siitä tai ei? Tutkija on työssään siis monen tulen välissä ja joutuu arvioimaan niin tutkittavien, suuren yleisön kuin mahdollisen rahoittajankin etua. Ratkaisuja miettiessä on hyvä muistaa, että tieteen yleisiin arvolähtökohtiin kuuluvat uuden tiedon tuottamisen ohella riippumattomuus ja puolueettomuus.