KvaliMOTV

Ajankohtaista | MOTV-lista | Palaute

Menetelmäopetuksen tietovaranto - KvaliMOTV
!

Laadullisen tutkimuksen verkkokäsikirja on Tietoarkiston uusi kvalitatiivisten menetelmien opetus- ja oppimateriaali.

4 Laadullinen tutkimus ja tieteellinen kirjoittaminen

4.1 Tutkimus ja kirjoittaminen

Tutkimustekstin kirjoittamisesta on yksi hyvä viisaus: kirjoita kaiken aikaa. Hirsjärvi ym. (2004, 33) selventävät tätä imperatiivia: "Ryhdy kirjoittamaan varsinaista tekstiä kokoon mahdollisimman pian, sillä vasta kirjoittaminen aktivoi ajatuksesi ja sitoo sinut asiaan. Se osoittaa myös sen, riittävätkö ainekset vai onko aukkoja tai mihinkään johtamattomia umpiperiä." Maalaisjärjellä ajatellen voisi tuntua houkuttelevalta ratkaisulta tehdä ensin tutkimus ja vasta sitten raportoida, kirjoittaa, siitä. Tällainen menettely voi toki joillekin olla toimiva ratkaisu. Mutta kirjoittamista lykättäessä sen harjoittamisen kynnys saattaa kasvaa kasvamistaan, mielessä pyörineet asiat unohtuvat ja saattaa myös käydä niin, että vasta kirjoittaessa huomataan koko tutkimusasetelman kömpelyys.

Tutkiminen ja kirjoittaminen kulkevat käsi kädessä. Kirjoittaminen on läsnä tutkimuksessa koko prosessin ajan ja monella tapaa, kuten ideoimisessa, muistiinpanojen tekemisessä, suunnittelemisessa ja päättelyn apuvälineenä – tutkielma (opinnäyte, artikkeli tms.) ilmentää vain osan kaikesta siitä kirjoittamisesta, joka prosessiin sisältyy (Hirsjärvi ym. 2004, 29). Kirjoittaminen on mitä mainioin tapa pyrkiä selventämään omia ajatuksia ja jäsentämään muiden esittämiä ajatuksia. Mieleen prosessin aikana tulleet asiat unohtuvat helposti, ellei niitä kirjaa mihinkään ylös. Pohdintoja (kuten ns. pohdintaluku) on helppoa ammentaa, jos kirjoittelee ajatuksia ylös sitä mukaa, kun niitä mieleen tulee ja koostaa pohdinnan näistä matkan varrella kertyneistä ajatelmista. Kariston ja Seppälän (2004, 49) mukaan tutkija ajattelee kirjoittaessaan. Kirjoittaminen on siis olennainen osa tutkimuksen tekemistä. Kirjoittamalla ylös tutkimukseen liittyviä asioita ja pohtimalla tulevia ja jo tehtyjä valintoja saa kasaan huomaamattaan suuren määrän tutkimustekstiä.

On hyvä oivaltaa, ettei varsinaista tutkielman tai muun tekstin kirjoittamista suinkaan tarvitse tehdä siinä järjestyksessä kuin missä lopullisen tutkimuksen asiat ja luvut tulevat olemaan. Ei siis tarvitse kirjoittaa lukua yksi ennen kuin siirtyy lukuun kaksi. (Eskola 1998a, 28.) Esimerkiksi menetelmällisistä lähtökohdista ja valinnoista on suhteellisen helppoa kirjoittaa – tulisihan tutkijan olla tietoinen siitä, millaisen tutkimusotteen ja aineistonkeruumenetelmät on valinnut ja kyetä myös jollain tapaa perustelemaan valintojaan –, joten niistä voi aivan hyvin aloittaa. Johdannon kirjoittaminen jätetään yleensä viimeiseksi, jotta lukijaa orientoiva aloitus osataan muotoilla tutkimuksen kokonaisuus silmällä pitäen. Aineiston analyysia voi kirjoittaa sitä mukaa kun sitä tekee; tekstiä voi aina karsia ja muokata myöhemmin.

Usein tutkimuksen lopputuloksesta puhutaan tutkimusraporttina. Etenkin luonnontieteissä ja niiden traditioita suuresti seuraavissa tieteissä raportoimisesta puhuminen onkin luontevaa, sillä tutkimuksen kirjoittamista määrittelevät yleensä tiukat ohjeet. Humanistisilla aloilla ja yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa, erityisesti kasvatus- ja sosiaalitieteellisessä, kirjoittaminen on kuitenkin nimenomaan kirjoittamista – luovaa työtä. (Eskola 1998a, 16.) Tieteellisen tekstin laatija ei ole kirjaaja vaan valintoja tekevä kirjoittaja, tieteellinen kirjailija (Luukka 2002, 26).

Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto Menetelmäopetuksen tietovaranto
FSD