4.1.1 Tieteellinen teksti

Myös laadullinen tutkimus on tieteellinen teksti. Mikä sitten tekee tekstistä tieteellisen?

Tieteellisiä tekstityyppejä on useita. Tekstin luonne ja tyyli vaihtelee tieteenaloittain, myös tekstin tarkoitus vaikuttaa tekstiin; onko sen määrä olla julkaistava artikkeli, katsaus, kirjaesittely, essee, referaatti vai tutkielma (Lonka, Lonka, Karvonen & Leino 2002, 50-53, Luukka 2002). Yhteistä kaikelle tieteelliselle kirjoittamiselle on, että se on paljon enemmän kuin vain tietyn rakenteen noudattamista ja asioiden kuvaamista hyvällä suomen kielellä. Kirjoittaminen edellyttää tieteen arvojen, normien, konventioiden ja käsitteiden tuntemusta ja mikä tärkeintä, sen oivaltamista, millainen merkitys kirjoittamisella on akateemisessa kulttuurissa. (Luukka 2002, 14.) Akateemisen puhetavan hallinta on sosiaalista kompetenssia (Luostarinen & Väliverronen 1991, 50). Kompetenssin hankkiminen edellyttää sosiaalistumista tieteelliseen yhteisöön, mikä tapahtuu vähitellen, hiljaisen tiedon omaksumisen myötä. (Luukka 2002, 14.)

Tutkijat kommunikoivat tekstien avulla: he osallistuvat tieteelliseen keskusteluun kirjoittamalla tekstejä. Yksi keskeisimmistä seikoista tieteellistä tekstiä kirjoitettaessa on muiden tutkijoiden huomioiminen, viittaaminen. Teksteissä on olennaista osoittaa ajatusten alkuperä ja asemoida oma teksti tieteen kentälle referoimalla muita. Näin sijoitetaan oma tieteellinen kertomus yhteisön "suureen kertomukseen". Viittaamisen tarkoituksena on osoittaa oma lukeneisuutensa ja asiaan perehtyminen. Lisäksi viittaaminen osoittaa kohteliaisuutta ja yhteenkuuluvuutta. Viittaamalla puolustetaan omaa reviiriä, tuetaan koulukuntia ja sen edustajia. Samoin tehdään viittaamattomuudella; vaietaan kuoliaaksi. Referoiminen on hyvin hienovaraista toimintaa, johon liittyy vahvasti pyrkimys omien ja toisten kasvojen säilyttämiseen. (Ks. lisää Luukka 2002.)

Tieteessä on pitkään kirjoitettu menestyskertomuksia ja vaikeuksista on vaiettu. Luostarisen & Väliverrosen (1991, 79) mukaan "Tieteelliset tekstit usein pikemminkin peittävät kuin paljastavat omat kontekstinsa ja syntyhistoriansa. Tekstit edustavat tutkimisen prosessin puhdistettua lopputulosta: ne eivät kerro kovinkaan paljoa siitä, mitä valintoja kirjoittaja on tehnyt ja miksi, mitä varten hän on tutkimuksen tehnyt tai mitä vaikeuksia hän on työssään kohdannut." Yhä edelleenkin näkee tutkimuksia, joiden perusteella tutkimus vaikuttaa tanssikengin etenemiseltä: tavoitteet ovat piirtyneet selkeinä mieleen heti alusta alkaen ja niitä kohti on edetty päämäärätietoisesti. Matkan varrelle ei ole tarvinnut pysähtyä kummastelemaan. Passiivissa kirjoittamisen ajatellaan myös sopivan tieteelliseen tyyliin. Passiivin ajatellaan ilmentävän objektiivisuutta - onhan tämäkin teksti passiivissa! Passiivin käyttöä on kritisoitu siitä, että se voi antaa vaikutelman tutkijan itsensä vastuuttomuudesta ja näkymättömyydestä; asiat tapahtuivat, mutta kuka ne pani alulle? (Ks. lisää Luostarinen & Väliverronen 1991, 83-87; Eskola & Suoranta 2000, 235; Luukka 2002, 21.)

Laadullisen tutkimuksen myötä on alettu korostaa reflektion ja samalla myös aktiivissa kirjoittamisen merkitystä ja mielekkyyttä (Eskola 1998a, 22). Prosessista kertovan tekstin tulisi olla läpinäkyvä, jotta lukija pystyisi seuraamaan tutkijan ajattelua tekstin perusteella. Koska tutkimus on väistämättä subjektiivista tutkijan toimintaa, on myös luontevaa kirjoittaa siitä sellaisena. Kirjoittamisen avulla tutkija pystyy välittämään omia tuntemuksiaan, ajatuksiaan ja valintojaan, ja saamaan näin tutkimuksen eloon. Tutkimuksessa kuljetun reitin kuvaaminen ja perusteleminen on tärkeää, jotta lukijat pystyisivät tarkastelemaan polun ja päämäärän suhdetta; onko käytetty reitti ollut sopiva tavoitteiden kannalta. Valinnat, kontekstit ja pulmat tulisi kirjoittaa näkyviin, jotta tutkimuksen luotettavuutta voidaan arvioida. Kirjoittaako "aloitin aineiston käsittelyn koodaamalla ", "aloitimme aineiston käsittelyn koodaamalla" vai "aineiston käsittely aloitettiin koodaamalla"? Valinnat täytyy tehdä ottamalla huomioon niiden vaikutukset ja seuraukset.