MOTV 4.2 Työvälineitä kirjoittamiseen ja tutkimusprosessin hallintaan
4.2.1 Dispositio
Dispositiolla tarkoitetaan tässä yhteydessä tutkijan laatimaa jäsennystä tutkimuksen sisällöistä tutkimuksen suunnitteluvaiheessa. Disposition voi rakentaa sisällysluettelon muotoon: hahmotella, millaisista palasista tutkimus tulee koostumaan, eli pohtia sitä, millaisia lukuja ja kuinka paljon tutkimuksessa tulee mahdollisesti ja todennäköisesti olemaan.
Dispositio antaa suuntaviittoja tutkimuksen suunnitteluun ja auttaa tarkastelemaan, miten tutkimuksen elementit suhteutuvat toisiinsa ja miten kokonaisuudesta tulee eheä ja loogisesti etenevä. Aluksi dispositio voi olla hyvin kevyt luonnos siitä, millaisia asioita tutkimus sen hetkisen käsityksen perusteella tulee sisältämään. Tutkimusprosessin edetessä dispositiota voi tarkentaa lukujen nimillä, niiden laajuuksilla (sivumäärät) alaluvuilla ja vaikkapa alalukujen alaluvuilla. Runkoon voi myös kirjoittaa avainsanoja tai kuvauksia siitä, mitä luvut tulevat sisältämään, mikä niiden merkitys on, ja mikä lukujen keskeinen idea tai sanoma on. Punaisen langan ja johtoajatusten näkyväksi tekeminen antaa ajattelemiselle ja kirjoittamiselle tukea: sanoiksi pureskeltu tavoite on kaiken aikaa näkyvissä ja auttaa pysymään oikeassa suunnassa. Dispositio onkin kuin kompassi, joka näyttää suuntaa ja ohjaa kulkua, mutta jota ei ole pakko noudattaa ja jonka voi säätää uudelleen osoittamaan toista reittiä. Jäsennys tulee hyvin todennäköisesti muuttumaan lukuisia kertoja tutkimusprosessin aikana, mutta niin on tarkoituskin. Dispositio toimii ajattelun työvälineenä, ei lopullisena työn runkona.
Tarkennettu dispositio auttaa tutkijaa ja hänen ohjaajiaan hahmottamaan tutkimuksen rakenteen ja painotuksen ja huomaamaan, mikäli korostus ei olekaan siellä missä sen kuuluisi olla. Jos esimerkiksi teoriatausta valtaa tutkimuksesta suurimman osan ja itse empiirinen tutkimus analyyseineen ja tuloksineen jää niin laadullisesti kuin määrällisestikin marginaaliseksi, on syytä pohtia, mitä olikaan tekemässä: mitkä ovat tutkimuksen tavoitteet ja tutkimuskysymykset, ja miten päämäärään ollaan pyrkimässä. Disposition avulla on myös helppoa havainnoida otsikoiden selkeyttä ja informatiivisuutta sekä pää- ja alalukujen suhteita. Yksi yleisimmistä jäsennyksen heikkouksista on pääluvun alla oleva "yksinäinen" alaluku. Rinnasteisia alalukuja tulisi aina olla vähintään kaksi – jos alalukuja on vain yksi, pitäisi jäsennystä miettiä uudelleen. (Hirsjärvi ym. 2004, 39.)
Tutkimussuunnitelma, tutkimuspäiväkirja ja dispositio ovat oivallisia apuvälineitä tutkijalla. Niiden aktiivinen käyttö voi estää tutkimuksen pahimmat karikot. Jäsennys, jota työstetään ja päivitetään koko tutkimusprosessin ajan, kirkastaa tutkijan ajatuksia, saa hänet arvioimaan tekemisiään, auttaa tutkimuksen rakenteen suunnittelussa ja kirjoittamisessa.