KvaliMOTV

Ajankohtaista | MOTV-lista | Palaute

Menetelmäopetuksen tietovaranto - KvaliMOTV
!

Laadullisen tutkimuksen verkkokäsikirja on Tietoarkiston uusi kvalitatiivisten menetelmien opetus- ja oppimateriaali.

Koodaus merkeillä

Ohessa on esimerkki koodimerkkien käytöstä. Esimerkissä on käytetty Yksi päivä mediaa -aineistosta muodostettua osa-aineistoa. Se on kerätty syystalvella 2001 Ylen teksti-tv:ssä, televisio- ja radiokanavilla sekä 30 eri sanomalehdessä esitetyn kirjoituspyynnön avulla. Suomalaisia on pyydetty kertomaan, mitä he ovat katsoneet, kuunnelleet ja lukeneet torstaina 29.11.2001.

Yksi mahdollinen tapa - esimerkki koodausprosessista

Aineistosta voisi koodata erilaisia asioita loputtomiin, joten analyysiesimerkkiä varten on tehty runsaasti rajausta. Kuvitteellisessa esimerkissä tutkimustehtävänä on selvittää, mikä rooli eri medioilla on päivän aikana heidän elämässään, herättääkö media keskustelua kotona tai töissä ja onko media yksityinen vai sosiaalinen kokemus.

Aineiston koodaus aloitetaan keskittymällä etsimään erilaisten lehtien (painotuotteiden) lukemiseen liittyviä seikkoja: millaisia lehtiä ihmiset lukevat, missä ja milloin. Tämän jälkeen olisi vuorossa muiden medioiden käytön koodaaminen ja lopuksi eri medioiden käyttötapojen - yhteyksien ja käytön määrän vertailu.

Tavoitteena on esitellä yksi mahdollinen tie koodausrungon rakentamiseen ja koodien käyttämiseen vaihe vaiheelta purkaen samalla auki prosessin aikana heränneitä mietteitä. Esimerkin avulla on tarkoitus antaa pohdinnan aiheita ja rohkaista kehittämään omia koodauksen tapoja.

Runko on rakennettu aineistolähtöisesti lukemalla 40 aineistoon kuuluvaa kertomusta. Aktiivimuodossa kirjoitetun esimerkin on laatinut Anita Saaranen-Kauppinen.

a) Aloittaminen: tutustumista, ihmettelyä ja kokeilua

b) Koodirunko kehittyy

c) Koodien sijoittaminen

d) Lopuksi – koodaajalle

a) Aloittaminen: tutustumista, ihmettelyä ja kokeilua

Koodaaminen käynnistyi aineiston lukemisella tietokoneen näyttöruudulta. Suurensin näkymää, jotta tekstiä olisi helpompaa lukea ja kävin kertomukset läpi nopeasti saadakseni jonkinlaisen käsityksen aineistosta. Päätin koodata vain kunkin kirjoittajan kyseiseen päivään, 29.11.2001, liittyvää lehtien lukemista. Yleisemmät lehtien lukemiseen liittyvät kommentit (kuten "yleensä luen...") tai muiden ihmisten tottumuksia kuvaavat ("naapurille tulee...") jätin huomiotta. Samaten lukemisen tarkemmat sisällöt (mistä luetut tekstit kertoivat) jäivät tässä tarkasteluni ulkopuolelle.

Ryhdyin hahmottelemaan koodirunkoa, josta tulisi työväline varsinaiseen koodaamiseen eli koodien sijoittamiseen tekstiin. Ensimmäisestä, suurpiirteisen lukemiseni ja aika spontaanin ideointini perusteella muotoillusta koodirungosta tuli tällainen:

Lehtien lukeminen (L)
Miten saa lehden? (LS)
LSo: ostaa lehden
LSt: on tilannut lehden
Lööppien teho? (LT)
LTei: lukee lööpin, ei osta
LTos: lukee lööpin, ostaa
Millainen lehti? (LM)
LMval: valtakunnallinen sanomalehti
LMpai: paikallinen tai maakunnallinen sanomalehti, maksullinen
LMilm: ilmaisjakelulehti, mainos
LMilt: iltalehti
LMaik: aikakauslehti
Mitä lukee lehdestä? (LLU)
LLUuut: uutiset
LLUsar: sarjakuvat
LLUmai: mainokset
Minkä kielinen lehti? (LKI)
LKIsu: suomi
LKIen: englanti
LKIru: ruotsi
LKImu: muu
Konteksti, missä lukee? (LKO)
LKOko: koti
LKObus: bussi
LKOrai: raitiovaunu
LKOau: auto
LKOtyö: työpaikka
LKOtyöoh: työn ohessa
LKOtyötau: tauolla
LKOkou: koulu/oppilaitos
LKOkouopp: oppitunti
LKOkouväl: välitunti, tauko
Milloin lukee, aika? (LA)
LAaa: aamu
LAap: aamupäivä
LAip: iltapäivä
LAil: ilta
LAyö: yö

Pääkoodilleni, lehden lukemiselle, annoin tunnukseksi kirjaimen L. Jatkossa voisi esimerkiksi radion kuunteleminen olla koodiltaan R ja television katseleminen puolestaan TV. Lukemiseen voisi myös sisällyttää muita lukemisen kohteita kuin lehdet, kuten kirjat ja internetmateriaalin, jolloin lehtien lukeminen voisi olla vaikka LE, kirjojen LK ja sähköisen median puolestaan LI.

Lehtien lukemiseen (L) liittyvät alakoodit muodostin kysymyksiä "mitä, missä, milloin" mukaillen ja täydensin runkoa vielä muilla kysymyksillä, joita keksin lähinnä aineistolähtöisesti. Merkitsin alakoodien tunnukset siten, että ensimmäisenä kirjaimena toimi aina pääkoodi (L) ja sitä seurasi kuvaava ja itseni kannalta suhteellisen selkeä jatko. Näin ollen esimerkiksi se tapa, jolla kirjoittaja oli saanut lehden käsiinsä luettavaksi, sai tunnuksekseen LS ja vaikkapa se, millaisesta lehdestä oli kyse, sai nimekseen LM. Käytin alakoodeissa suuria kirjaimia, mutta jos pääkoodeja olisi useita, tulisi kirjainten symboliikkaa pohtia tarkemmin. Kaikki alakoodit koostuivat vielä nekin omista alakohdistaan, kuten LS-koodiin sisältyivät kohdat LSo (ostaa lehden) ja LSt (on tilannut) ja LM-koodiin taas kuuluivat mm. kohdat LMval (valtakunnallinen lehti) ja LMpai (paikallinen lehti). Pääkoodin (L), alakoodin (LS) ja alakoodin alakoodin (LSo) lisäksi rungossani on jopa neljännen tason koodeja. Tällaisia tuli eteen lukemisen kontekstista puhuttaessa: L (lehden lukeminen), LKO (lukemisen konteksti), LKOtyö (lukee töissä) ja LKOtyötau (lukee töissä tauolla).

Tutkimusongelma ja tavoitteet antavat osviittaa siitä, kuinka pieniin palasiin aineistoa on syytä pilkkoa. Koodatessa voikin olla järkevää aloittaa hieman suurpiirteisemmästä koodauksesta (kuten tässä tapauksessa ensimmäisen portaan alakoodit LM, LKO) ja tarkentaa sitä tarvittaessa. Koodausmerkit kannattaa valita niin, että ne ovat ainakin itselle selkeitä, jotta muistaa, mikä mitäkin tarkoittaa. Aluksi koodimerkkejä voi olla hankalaa muistaa, vaikka olisikin valinnut ne huolella. Kun päästään koodien sijoittamiseen tekstiin ja koodausta on jatkettu jonkin aikaa, merkit jäävät mieleen ja koodaus alkaa sujua nopeammin. Jos kirjaimet tuntuvat itselle sopimattomalta tavalta, mutta mieli halajaa kuitenkin koodata joillakin merkeillä, voi kokeilla vaikkapa numeroita tai erilaisia kuvioita – koodimerkit voivat olla juuri sellaisia kuin koodaajasta parhaalta tuntuu. Koodaamista tehdään tavallisesti vain tutkijaa itseään varten helpottamaan tulevaa analyysia. Yhteistyössä tehtävissä tutkimuksissa voi tarvittaessa sopia yhtenäisistä koodaustavoista.

b) Koodirunko kehittyy

Kun aineistoa käy läpi tarkemmin, voi koodausrunko hyvinkin muuttua. Esimerkiksi jokin koodi voi alkaa vaikuttaa huonosti muotoillulta, tutkimustehtävän kannalta tarpeettomalta tai vaihtoehtoisesti aineistosta voi löytää lisää koodeja. Koodirunko elää ja kehittyy aineiston jäsentelyn myötä. Yleensä suppeaan koodirunkoon vastaukset on helpompi sijoittaa, mutta laajempi koodausrunko kuvaa tutkittavaa ilmiötä paremmin. Luotettavuus ja kuvaavuus ovat siis vaihtoehtoina luokitusrungon laajuutta päätettäessä.

Tässäkin esimerkkitapauksessa koodirunko muuttui. Siirryin alustavasta ideoinnista systemaattisempaan luentaan, jonka yhteydessä tummensin kohtia, joissa kerrottiin lehtien lukemisesta. En maalannut aivan kaikkea pikkutarkasti vaan valitsin strategiakseni ainoastaan ydinkohtien (avainsanat ja -lauseet) merkitsemisen. Korostettakoon jälleen, että tällainen työvaihe ja tällainen tyyli on yksi mahdollinen, monien muiden joukossa. Ohessa on näyte yhdestä kertomuksesta, josta olen tummentanut omaa tulevaa koodaustani ajatellen keskeisiä kohtia tai niiden alkuja:

Kello 7.45 avasin radio Ainon ja aloin syödä aamiaista. Radio Aino on suosikkikanavani aamuisin, pidän Maria Guzeninan ja hänen miesparinsa jutustelusta, ja musiikki kanavalla ei ole ihan niin kertakäyttöhiteistä muodostuvaa kuin nuorisokanavilla KissFM tai Energy. Luin samalla Helsingin Sanomia, radio oli tässä vaiheessa enimmäkseen taustamusiikkia ja -juttelua, sillä aamiaiseni ohessa vahdin lattialla touhuilevaa vauvaa. Ehdin lukea Hesaria parikymmentä minuuttia eli A- ja B-osat melko tarkkaan kunnes vauva vaati täyden huomioni. Kun vauva meni torkuille puoli yhdeksältä, suljin radion ja luin lehteä vielä 15 minuuttia. Luen Helsingin Sanomat kannesta kanteen joka päivä, joskus tosin nopeasti selaten, mutta yleensä 15-40 minuuttia vaikka useammassa pätkässä päivän mittaan. Kaupunkisivut ja kulttuuri kiinnostavat minua eniten ja ne luen hyvin tarkkaan, ulkomaat ja talouden ylimalkaisemmin.

Jätin tummennuksistani pois sellaiset kohdat, joissa kerrottiin lehtien lukemisesta yleisemmin, sillä olin aluksi määritellyt tarkastelevani vain sellaista lukemista, joka liittyi kyseiseen päivään (ks. kohta a). Kaikki valinnat vaikuttavat siihen, millainen koodauksesta ja analyysista muodostuu. Näitä seikkoja on tarpeellista pohtia tutkielmassa tai muussa raportissa, sillä ne vaikuttavat tutkimustuloksiin.

Luettuani aineistoa läpi koodaten, lisäsin runkoon esimerkiksi koodin "LLUmuu: muut jutut", sillä huomasin unohtaneeni huomioida mm. mielipidekirjoitukset, yleisönosaston, ruokavinkit, pakinat, kulttuurisivut jne. Tietysti nämäkin voisi koodata omiksi koodeikseen, mutta ainakin tässä vaiheessa päädyin tyytymään tällaiseen luokitukseen. Lisäsin myös esimerkiksi koodin "LMjäs: jäsenlehti", sillä tämä vaihtoehto ei mielestäni oikeastaan sopinut muihin koodeihin.

Koodi "LKI: kieli" puolestaan alkoi tuntua tarpeettomalta, sillä suurin osa luetuista lehdistä oli suomenkielisiä, ja samaten "LT: lööppien teho" alkoi vaikuttaa tutkimustehtäväni kannalta turhalta. Mietin pitkään koodin "LS: miten saa lehden" tarpeellisuutta, ja loppujen lopuksi jätin senkin pois. Joitakin pikaisella lukemisellani muodostamiani alakoodien alakoodejakin havaitsin perusteellisemman lukemiseni perusteella jäävän tarpeettomaksi.

Pohdittavaksi tässä vaiheessa vielä jäi se, pitäisikö lehdissä olevat palstat tai uutiset koodata tarkemmin eli olisiko hyvä tietää esimerkiksi se, lukivatko vastaajat ulkomaan vai kotimaan uutisia ja mitä kaikkea tuo "muut jutut" oikeastaan sisältää. Toisekseen erilaisissa lehdissä on erilaisia palstoja, joten mietin, pitäisikö lehtien omalaatuisuuskin huomioida jotenkin, esimerkiksi koodata kunkin lehtityypin palstat erikseen. Tästä en tehnyt päätöstä vaan jätin sen tässä vaiheessa harkittavaksi.

Koodattuani 11 kertomusta koodirunko näytti tältä:

Lehtien lukeminen (L)
Millainen lehti? (LM)
LMval: valtakunnallinen sanomalehti
LMpai: paikallinen tai maakunnallinen sanomalehti, maksullinen
LMilm: ilmaisjakelulehti, mainos
LMilt: iltalehti
LMaik: aikakauslehti
LMjäs: jäsenlehti
Mitä lukee lehdestä? (LLU)
LLUuut: uutiset
LLUsar: sarjakuvat
LLUmai: mainokset
LLUmuu: muut jutut
LLUurh: urheilusivut
Konteksti, missä lukee? (LKO)
LKOko: koti
LKObus: bussi
LKOju: juna
LKOtyötau: työ(paikka), tauolla
LKOkouopp: koulu tai oppilaitos, oppitunti
LKOkirj: kirjasto
LKOkah: kahvila
Milloin lukee, aika? (LA)
LAaa: aamu
LAap: aamupäivä
LAip: iltapäivä
LAil: ilta
LAyö: yö

Jatkoin lukemista edelleen. Kävin läpi kaikki 40 kertomusta huolellisesti ja koodirunkoni kehittyi jälleen hieman (lisäsin mukaan esimerkiksi harrastelehden ja konteksteihin kuntosalin sekä vaihtoehdon "muu"):

Lehtien lukeminen (L)
Millainen lehti? (LM)
LMulk: ulkomainen tai kansainvälinen lehti
LMval: valtakunnallinen sanomalehti tai jakelu
LMpai: paikallinen tai maakunnallinen sanomalehti, maksullinen
LMilm: ilmaisjakelulehti, mainos
LMilt: iltalehti
LMaik: aikakauslehti
LMjäs: jäsenlehti
LMhar: harrastelehti
Mitä lukee lehdestä? (LLU)
LLUuut: uutiset
LLUsar: sarjakuvat
LLUmai: mainokset
LLUmuu: muut jutut
LLUurh: urheilusivut
Konteksti, missä lukee? (LKO)
LKOko: koti
LKObus: bussi
LKOju: juna
LKOtyötau: tauolla
LKOkouopp: oppitunti
LKOkirj: kirjasto
LKOkah: kahvila
LKOkun: kuntosali
LKOmuu: muu
Milloin lukee, aika? (LA)
LAaa: aamu
LAap: aamupäivä
LAip: iltapäivä
LAil: ilta
LAyö: yö

Jäin edelleen miettimään, pitäisikö "mitä lukee" -luokitusta tarkentaa, sillä monet sanoma- ja aikakauslehtien palstat jäävät kaatoluokkana usein pidettyyn "muu" -kategoriaan. Esimerkiksi pakinat, kulttuuri ja talous voisivat aivan hyvin olla omia koodejaan siinä missä urheilukin – pitäisikö urheilu siis poistaa koodeista, kun muitakaan osastoja ei ole huomioitu kunnolla? Vai tulisiko sittenkin tarkentaa luokitusta mahdollisimman kattavaksi?

Ongelmana "mitä lukee" -koodissa on myös mainosten lukeminen: moni kertoi selaavansa mainossivut nopeasti ohi: pitäisikö tämä tulkita mainosten lukemiseksi vai lukemattomuudeksi? Valitsin jälkimmäisen ja koodasin mainosten lukemisen vain, jos se erityisesti tuotiin esiin (kuten "kiinnitin huomioni mainokseen, jossa...").

Jos tekisin lehtien lukemisesta tutkimusta, pohtisin siis etenkin "LLU" -kategorian muodostamista huolella: onko se tarpeellinen ja mitä koodeja sen pitäisi sisältää? "LM" -kooditkin kaipaisivat perusteellista määrittelyä (mikä tai mitkä ovat valtakunnallisia sanomalehtiä, voidaanko ilmaisjakelulehtiä ja mainoksia rinnastaa jne.). - Tässä esimerkissä koodasin vain lehtien lukemista "mitä, missä, milloin" -periaatteella ja jätin joitakin varsinaisen tutkimuksen kannalta olennaisia seikkoja pohdittavaksi.

Jos tutkimusongelmaa tai -tehtävää laajentaisi tai kaventaisi, tulisi koodirungosta luonnollisestikin hieman toisennäköinen. Koodirunko voisi käsittää luettavien lehtien ja lukemisen kontekstien lisäksi tai sijaan muita tekijöitä, kuten lukemisen aikana läsnä olevat ihmiset, lukemisesta käytävät keskustelut, muiden medioiden liittyminen lehtien lukemiseen tai vaikkapa ruokailun liittyminen lehtien lukemiseen. Kun koodaamiseen sisällytetään kirjojen lukeminen, radion kuunteleminen, television katseleminen ja internetin käyttäminen, koodirunko tuleekin jo huomattavasti laajemmaksi ja varmasti myös paikoin erilaiseksi.

c) Koodien sijoittaminen

Koodaaminen ei tietenkään jää vain koodirunkojen laatimiseen. Kun on päätetty, mitä koodataan, on edessä varsinainen työskentely, koodimerkkien sijoittaminen tekstiin. Huomioitavaa tässä vaiheessa on esimerkiksi se, ettei aineistossa ole välttämättä sanottu kaikkea suoraan, joten on päätettävä, otetaanko koodaukseen mukaan myös tulkinnanvaraiset seikat vai pitäydytäänkö vain sellaisissa asioissa, jotka on mainittu selkeästi. Esimerkiksi se, tapahtuuko lehtien lukeminen aamulla kotona, jää usein pääteltäväksi, sillä kirjoittajat eivät välttämättä nimeä aamun tapahtumien kontekstia. Sen, että koti toimii aamun tapahtumanäyttämönä, voi tietysti päätellä esimerkiksi siitä, että yleensä aamiainen nautitaan kotona, mutta tällaisessa tilanteessa astuu väistämättä mukaan tulkinta. Voidaan tietysti pohtia sitäkin, onko ylipäänsä tarpeellista koodata kotia, jos se kuitenkin esiintyy useimmiten lukemisen kontekstina – riittäisikö, jos koodaisi vain tavanomaisesta poikkeavat kontekstit? Millaista tietoa tarvitaan? Jos halutaan koodata vain sitä, mitä aineistossa selvästi sanotaan, kannattaa epäselvät kohdat jättää huomiotta. Jos taas koodaukseen päätetään ottaa mukaan tulkinnanvaraisetkin seikat, on tämä hyvä mainita lukijalle. Myös lopulliset koodit ja niiden sisällöt on määriteltävä ennen koodien sijoittamisen aloittamista. Mikä on aamua, mikä aamupäivää? Mikä on jäsenlehti? Mitä luetaan ilmaisjakelulehdiksi? Yksinkertaiseltakin vaikuttavan koodauksen, lehtien lukemisen, tekeminen ei ole sittenkään kovin helppoa. Koodaajan täytyy pystyä tutkimustehtävään ja -kysymyksiin nojautuen perustelemaan itselleen: miksi rajaan kunkin luokan (koodin) kuten rajaan?

Ennen koodaamista on hyvä myös miettiä, koodataanko tekstistä kaikki kohdat, joissa kerrotaan tarkasteltavista asioista vai koodataanko vain kerran, vaikka samassa kertomuksessa olisikin kirjoitettu samasta seikasta useissa kohdissa. Tämä vaikuttaa kvantifioimiseenkin, jos koodauksen tavoitteena on toimia laskemisen pohjana. Tässä esimerkkikoodauksessa päätin koodata kaikki kohdat. Jos kirjoittaja esimerkiksi kertoi lukevansa aamulla valtakunnallista sanomalehteä ja kertoi myös lukevansa sitä illalla uudestaan, koodasin lehden kahdesta kohtaa. Mutta jos kirjoittaja kertoi useassa kohdin samaan vuorokauden aikaan liittyvästä saman sanomalehden lukemisesta, koodasin lehden vain kertaalleen. Laskiessani kriteerini puolestaan muuttuivat.

Mikäli koodausta käytetään, se edeltääkin useimmiten muita analyysivaiheita, kuten juuri kvantifiointia tai teemoittelua ja tyypittelyä. Raportissa eli kirjoitettaessa tutkimusta auki on hyvä kuvailla analyysin vaiheita ja kertoa myös koodaamisesta ja sen merkityksestä analyysin kannalta: mitä aineistosta on koodattu, mistä lähtökohdista, millä periaatteilla, miten koodausta on hyödynnetty muissa analyyseissa. Lopullisen koodausrungon voi laittaa tutkimuksen liitteeksi. Esimerkiksi grounded theory -tutkimussuuntauksessa koodaaminen on keskeisessä asemassa, ei vain analyysia edeltävä alkuvaihe.

Mihin koodit sitten merkitään? Tämäkin on makuasia. Koodeja voi sijoittaa kulloinkin tarkastelevana olevan tekstipätkän yläpuolelle tai sitten voi opetella käyttämään tekstinkäsittelyssä sarakkeita: teksti toiseen sarakkeeseen ja merkit viereen. Mikseivät koodimerkit voisi olla tekstin keskelläkin, kunhan ne sieltä selkeästi erottuvat, esimerkiksi suuremmilla fonteilla tai väritehostein erotettuna.

Käytännössä varsinaista koodausta tehtäessä kannattaa koodirunkoa pitää auki aineiston "alla" eli toisessa tiedostossa, yhtä aikaa ruudulla näkyvissä. Laadullisen tutkimuksen hallintaohjelmissa koodaamisen erityistarpeet, kuten useiden tiedostojen auki oleminen ja näkyminen yhtä aikaa, on huomioitu hyvin.

Seuraavassa on näyte kahdesta aineistoon kuuluvasta kirjoitelmasta ja niiden yhteyteen sijoitetuista koodimerkeistä. Eri kohdista tummentamalla merkitsemäni tekstit jätin erilliseen tiedostoon ja merkitsin koodimerkit puhtaaseen tekstiin. Koodaamastani tekstistä poistin tutkimustehtäväni kannalta epäolennaiset kohdat toisen tiedoston avulla. Toinen vaihtoehto olisi ollut se, että olisin merkinnyt koodit suoraan tiedostoon, jossa myös tummennukset olivat. Halusin kuitenkin, että minulla olisi täydet tekstit tummennuksineen ja niiden lisäksi kompaktimpi tiedosto, jossa olisivat koodimerkit ja lyhyemmät näytteet teksteistä. Ensimmäisessä tiedostossa olisivat siis tekstit kokonaisuutena ja koodien pohjana olevat tummennukset näkyivät alkuperäisissä konteksteissaan. Toiseen tiedostoon taas leikkasin kertomuksista vain ne pätkät, joissa esiintyi tutkimustehtäväni kannalta olennaisia kohtia ja merkitsin koodimerkit näiden pätkien yhteyteen. Kuvaamani menettelyn etuna on, että tarvittaessa on mahdollista operoida pitkillä tai lyhyillä teksteillä; kokonaisia kirjoitelmia tarkastellen tai ainoastaan tiettyjä, spesifejä kohtia tutkien. Tekstipätkien irrottaminen laajemmista asiayhteyksistään ei kuitenkaan aina ole mielekästä – tässä tapauksessa aineisto ja tutkimustehtävä kuitenkin mahdollistivat asioiden pilkkomiseen osiin ja tekstien käsittelemisen sirpaleina.

Näiden kahden tiedoston lisäksi tein vielä koonnan koodauksesta eli kokosin kirjoittajan tunnistetietojen alle hänen mediapäiväkirjaansa koskevan koodiluettelon. Tiiviin koodikuvauksen avulla on mahdollista saada nopeasti käsitys kunkin kirjoitelman sisällöstä ja tällainen koonta auttaa myös laskemisessa, mikäli se on valittu seuraavaksi vaiheeksi.

Ensimmäisessä näytteessä ei kerrota, millaisia lehtiä kirjoittaja on lukenut eikä myöskään sitä, ollaanko kotona, joten koodaaminen on hieman ongelmallista. Lehti joudutaan todennäköisesti jättämään koodaamatta. Tähän koodimerkin yhteyteen on vielä jätetty kysymysmerkki muistuttamaan kohdasta. Konteksti eli koti on päätetty koodata, vaikka kyseessä onkin tulkinta.

LM?, LKOko, LAaa: Herättyäni kuuntelin aamutoimien aikana n. 8.01 uutisia... Jatkoin hieman Ylen Ykkösellä ja aloin lukea sanomalehtiä. Niissä meni muutama tunti. Rästilehdet, jotka olivat seurausta mökin – onneksi vain maisemallisten mutta varsin laajojen – myrskytuhojen (yli kymmenen suurta kuusta juurineen nurin) jälkien siivoamisen aiheuttamasta aikataulun häiriöstä, sain nyt luetuksi; luku-urakkaa oli kestänyt jo viikon. Katsoin Etälukion fysiikkaohjelman ja kertasin sitä videolta samalla lehtienlukua jatkaen.

Toisessa näytteessä kerrotaan lehtien lukemisesta, muttei sitä, mitä niistä luetaan:

LMpai, LMval, LKOtyötau, LAaa: Sitten lähdin töihin. Puhelin ei soinut montakaan kertaa ennen aamukahvia. Kello 9 aamukahvilla selasin muitakin sanomalehtiä; Pohjalaista, Aamulehteä, Helsinginsanomia.

d) Lopuksi – koodaajalle

Älä säikähdä. Jos olet kiinnostunut merkeillä koodaamisesta, ei sitä tarvitse tehdä juuri edellä esitetyllä tavalla. Jälleen kerran on korostettava, että koodauksen tarkkuus ja tapa riippuu siitä, millaisia tutkimuskysymyksiä sinulla on. Jos olet muutoinkin innokas värien ja/tai värikynien käyttäjä (visuaalinen, värien avulla asioita hahmottava), kokeile värikoodausta. Tärkeintä on, että löydät sinulle ja tilanteeseesi sopivan tavan työskennellä aineiston parissa.

Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto Menetelmäopetuksen tietovaranto
FSD