Numerolukutaito: Tutkimustulosten raportointi

Tiedonkeruuvaihe
Tutkimuksen analyysivaihe
Tutkimustulosten raportointi
Lopuksi

© Marja Alastalo ja Sami Borg (viittausohje)

Tutkimustulosten raportointi

Kvantitatiivisen tutkimuksen numerotulosten raportoinnissa on hyvä noudattaa soveltuvin osin tutkimuksen etenemisen peruskaavaa: tutkimuskysymykset, teoreettinen kehys, aineisto, yksityiskohtaiset kysymykset ja niiden analyysi sekä yhteenveto ja johtopäätökset. Erityisesti kyselyaineistoon perustuvassa tutkimuksessa raportoinnin kulmakiviä ovat aineiston riittävän tarkka dokumentointi, käytettyjen mittareiden arviointi ja esittäminen sanatarkasti sekä tulosten luotettavuuteen vaikuttavien tekijöiden riittävän laaja-alainen arviointi. Näin tiedon käyttäjä voi arvioida tutkimuksen tuloksia ja käytettyä tutkimusasetelmaa kokonaisuutena.

Numerotulosten esittämisen hyvien muistilistojen sisältö vaihtelee jonkin verran sen mukaan, mihin käyttötarkoitukseen tiedot on kerätty sekä missä ja miten ne julkaistaan. Mitä akateemisempi käyttötarkoitus, sitä yksityiskohtaisempaa kaikkien tutkimuksen etenemisvaiheiden raportoinnin tulee olla. Suppeissakin tulosuutisissa, kuten median teettämissä gallupeissa, pitää kertoa tutkimusaineiston perustiedot, joita ovat aineiston koko, keruuajankohta, tutkimuksen teettäjä ja tiedonkerääjä, tiedonkeruutapa, otoksen rajaaminen, mittarit, vastaaja- ja vastauskato sekä tulosten muut keskeiset epäluotettavuustekijät, kuten virhemarginaali.

Kyselyaineiston tulosten raportoinnissa numerolukutaitoinen kiinnittääkin huomiota juuri siihen, miten tulosten kriittiseen arviointiin vaikuttavat perusasiat on esitetty. Graafisten esitysten lukemisessa ja ymmärtämisessä tarvitaan tietoja kolmelta eri osa-alueelta: tarkasteltavasta aiheesta, tilastotieteestä ja visuaalisesta esittämisestä. Esimerkiksi tarkoituksenmukaisen asteikon löytäminen on myös sidoksissa tarkasteltavaan asiaan. Alla olevissa kolmessa kuviossa on pohjana sama aineisto esitettynä kolmella eri tavalla.

Kuvio 1. Asteikon valinnan erot.

Kuvioiden ainoa ero on siinä, miten y-akselin asteikko on esitetty. Esimerkki havainnollistaa sitä, miten merkittäviä asteikon valinnat ovat. Vesa Kuuselan kirjoittama Tilastografiikan perusteet -oppikirja tarjoaa valmiuksia graafisten ymmärtämiseen (Kuusela 2000).

Lisätietoa aiheesta tarjoavat MOTV:n artikkelit Kyselyaineiston dokumentointi ja raportointi sekä Numerotulosten esittäminen ja taulukoiden laatiminen.

Raportoinnin avainkysymykset

• Onko tutkimusaineiston perustiedot kerrottu?
• Onko sanatarkka kysymys ja vastausvaihtoehdot kerrottu?
• Onko taulukossa tai kuviossa riittävästi selityksiä (esim. otsikko, mittayksiköt), jotta se on ymmärrettävissä?
• Onko taulukoissa ja kuvioissa ilmoitettu mistä kantaluvusta (tai ryhmästä) tulokset on laskettu?
• Onko lähteet merkitty ja mahdolliset vertailuaineistot dokumentoitu riittävän tarkasti?
• Onko epäluotettavuustekijät (kuten otantakehikon puutteet ja kato) esitetty?
• Onko raportissa tuotu esille tilastollisten merkitsevyystestien ja yleistämisen reunaehdot? Vaikka tilastollinen yleistäminen ulottuu otoksesta perusjoukkoon, usein yleistetään yli tämän.
• Ovatko tuloksista kertovat ilmaisut ja tutkimustulosten tarkkuus yhteensopivia?
• Ovatko erojen kokoa ilmaisevat termit oikeellisia?
• Ohjaako graafinen esitys laadittu asianmukaisesti vai johtaako se joiltakin osin harhaan?

Jatkuu seuraavalle sivulle