KvantiMOTV

Ajankohtaista | MOTV-lista | Palaute

Menetelmäopetuksen tietovaranto - KvantiMOTV
 Lisäesimerkit   SPSS-harjoitukset   Lisätietoja 

Numerotulosten esittäminen ja taulukkojen laatiminen

Numerotietojen esittämispaikat
Aukikirjoitettu teksti leipätekstin sisällä
Taulukko
Kuvio
Taulukoiden sekä kuvioiden selitteet ja viitteet
Leipätekstin sisälle sijoitettavat täsmennykset
Leipätekstistä lähtevät ala- tai loppuviitteet
Liitetaulukko tai -kuvio
Hypertekstilinkit
Sijoittelun tasapainoisuus
Taulukkojen laatimisessa huomioitavia seikkoja
Taulukoissa käytettäviä lyhenteitä ja symboleita

Numerotietojen esittämispaikat

Tieteellinen julkaisu tarjoaa tutkimusaineistoista tuotetuille numerotiedoille useita esittämispaikkoja. Varsinaisessa tekstissä eli leipätekstissä kuvaillaan ja analysoidaan tärkeimmät tiedot keskittyen tutkimusongelmiin. Leipätekstin sisältä kirjoittaja voi viitata muiden muassa taulukkoihin tai kuvioihin, jotka numeroidaan juoksevalla numerolla. Varsinaiset taulukot ja kuviot sijoitetaan julkaisun lopullisen tekstin sisään. Osan voi tarvittaessa siirtää liitetaulukoiksi ja -kuvioiksi. Julkaisun työstövaiheessa leipäteksti, taulukot ja kuviot on yleensä kätevintä pitää eri tiedostoissa.

Kyselyaineistoihin perustuvien tutkimusten kirjoittamisen pulmaksi voi muodostua numerotiedon suuri määrä. Tästäkin syystä leipätekstissä on keskityttävä olennaisimpaan. Kaikkea numerotietoa ei pidä julkaista, eikä kaikkea löydettyä voi eikä pidä "kirjoittaa auki". On opittava karsimaan tavoitteiden kannalta epäolennaiset yksityiskohdat.

Ala- ja loppuviitteitä, samoin kuin viittauksia alati muuttuviin ja kuoleviin Internet-linkkeihin, on hyvä oppia käyttämään oikein ja kohtuullisesti. Suuri viitteiden määrä saattaa osoittaa, että tutkija ei ole osannut jättää sanomatta tutkimukselle vähämerkityksisiä asioita.

Toisaalta kvantitatiivisten tulosten lähteet ja tuottamisen tekniikat on dokumentoitava riittävän kattavasti. Lukijan tulee tietää, kuinka tuloksiin on päädytty. Ala- tai loppuviitteitä parempi paikka tulosten laskemisen teknisille selostuksille voi löytyä taulukoiden ja kuvioiden yhteyteen liitettävistä selitteistä. Taulukot ja kuviot tulisikin laatia siten, että ne ovat mahdollisimman itsensä selittäviä. Tämä tarkoittaa sitä, että leipätekstistä irrotettunakin taulukko ja sen selite sisältävät olennaiset tiedot siitä, miten tulokset on tuotettu.

Seuraavaan on koottu joitakin käytännöllisiä näkökohtia numerotulosten esittämispaikoista. Monien esittämistapojen ja -paikkojen tarve ja käytön yleisyys vaihtelevat tieteenaloittain ja aineistotyypeittäin. Tämä artikkeli painottaa kyselyaineistoista tuotettujen numerotietojen taulukkomuotoista julkaisemista. Kuvioiden piirtämistä käsitellään tietovarannossa graafisen esityksen artikkelissa, ja asiasta on käytettävissä hyviä suomenkielisiä painettuja oppaita (esim. Kuusela 2000).

Aukikirjoitettu teksti leipätekstin sisällä

Leipätekstin pitää tiivistää tutkimuksen numerotuloksia ja osoittaa täsmällisesti, missä julkaisun kohdassa viitatut tulokset on mainittu ja kuinka ne on tuotettu. Numerotuloksia esittelevissä lauseissa lähdetään liikkeelle esimerkiksi seuraavasti:

" Taulukossa 1 tarkastellaan..."
" Taulukon 1 ylimmän numerorivin tulokset osoittavat..."
" Vastaajamäärät on esitetty taulukossa 1 suluissa. Niiden perusteella..."
" Kuten taulukon 1 C-osa kertoo, ..."
" Tulokset osoittavat (taulukko 1), että..."

Tulosten kuvailussa ja tulkinnoissa käytettävät sanavalinnat tulee suhteuttaa tulosten yleistettävyyteen ja muuhun luotettavuuteen. Samalla tekstissä tulisi osata välttää liian kaavamaista esitystapaa. Tekstin tulisi olla sanavalinnoiltaan ja myös sanajärjestykseltään vaihtelevaa sekä tuloksia analyyttisesti vertailevaa ja kokoavaa.

Taulukko

Kyselytutkimusten tuloksia raportoivien taulukoiden laatimiseen liittyy useita käytännön asioita, joita käsitellään jäljempänä yksityiskohtaisesti taulukkojen laatimisohjeissa. Nyt otetaan esille vain joitakin yleisiä seikkoja raportointiin liittyvistä erillisistä taulukoista.

Prosenttitaulukkoja kannattaa usein käyttää kunkin asiakokonaisuuden selvittämisen pohjaksi. Ne ovat käyttökelpoisia kuvaamaan esimerkiksi jonkin asian yleisyyttä. Prosenttitaulukoita on usein käytettävä myös kyselyaineiston muuttujien riippuvuuksien esittämiseen silloin, kun muuttujien mittaustaso ei salli järkevää korrelaatiotarkastelua (esim. vastaajien ammattiryhmä, siviilisääty tms.)

Yleensä prosentit lasketaan selittävän muuttujan suuntaan, ellei nimenomaan ole tarkoitus kuvata jonkin ryhmän rakenneominaisuuksia. Jos selitettävän muuttujan arvot ovat taulukon eri riveillä, tämä merkitsee sarakeprosenttien käyttöä. Oletetaan seuraavaksi, että jossakin kyselyaineistossa on tiettyyn asiaan...

  •  40 kielteisesti suhtautuvaa naista,
  •  60 neutraalisti suhtautuvaa naista,
  • 100 myönteisesti suhtautuvaa naista,
  •  60 kielteisesti suhtautuvaa miestä,
  •  20 neutraalisti suhtautuvaa miestä ja
  • 120 myönteisesti suhtautuvaa miestä.

Sekä miehiä että naisia on aineistossa 200 ja yhteensä havaintoyksikköjä eli vastaajia on 400. Asiaan kielteisesti suhtautuvia on yhteensä 100, neutraalisti suhtautuvia yhteensä 80 ja myönteisesti suhtautuvia 220.

Kuvitteellinen sarakeprosenttiesimerkki on kuvattu taulukkoon 1, jossa sukupuoli on selittävä eli riippumaton muuttuja ja asiaan suhtautuminen selitettävä eli riippuva muuttuja:

Taulukko 1. Asiaan suhtautuminen sukupuolen mukaan (%)

Naiset Miehet
Kielteinen 20 30
Neutraali 30 10
Myönteinen 50 60
YHT
(n)
100
(200)
100
(200)

Riviprosenttiesimerkki (taulukko 2) kertoo suhtautumisryhmien sukupuolirakenteesta:

Taulukko 2. Suhtautumisryhmien sukupuolirakenne (%)

Naiset Miehet YHT (n)
Kielteinen 40 60 100 (100)
Neutraali 75 25 100 (80)
Myönteinen 45 55 100 (220)

Usein kysymyssarjoihin saatuja vastauksia on paikallaan tiivistää prosenteiksi siten, että kunkin muuttujan luokista kuvataan vain yhden prosenttiosuutta. Esimerkki löytyy taulukosta 3. Tulokset kertovat muun muassa, että sadasta toimihenkilövastaajasta joka kymmenes (10 %) suhtautuu asiaan 1 myönteisesti. Kun kyselyssä on tiedusteltu asiaa 2, voi olla että kysymykseen vastanneita on ollut hieman enemmän (esim. 101 tai 102). Tällaisissa kokoomataulukoissa ei ole kuitenkaan järkevää ilmoittaa vastaajamääriä (n) jokaisen erilliskysymyksen osalta, mikäli ne vaihtelevat vain vähän. Yksi keino tilan säästämiseksi on ilmoittaa vastaajamääristä vain pienimmät.

Taulukko 3. Ammattiryhmien suhtautuminen asioihin 1, 2, 3, 4 ja 5 (%)

Toimihenkilöt Työntekijät Yrittäjät Opiskelijat Muut Kaikki
Myönteisesti suhtautuvien
osuusa
-asia 1 10 20 30 40 20 25
-asia 2 20 21 21 21 22 26
-asia 3 10 22 32 42 22 27
-asia 4 13 23 33 43 23 28
-asia 5 14 24 34 44 24 29
(n pienimmillään) (100) (150) (30) (30) (40) (350)
a Muut suhtautumisvaihtoehdot olivat "neutraali" ja "kielteinen".

Kuvio

Numerotiedon esittämiseen tarkoitettuja kuvioita on syytä käyttää harkiten. Yksinkertaiset prosenttijakaumat ja ristiintaulukointien tiedot on usein tarkoituksenmukaisinta esittää tiivisti taulukoissa. Esimerkiksi aikasarjoja tai riippuvuuksiin liittyviä säännönmukaisuuksia on kuitenkin usein hyödyllistä havainnollistaa graafisesti. Yleensä ottaen kuvioita kannattaa käyttää sitä enemmän, mitä taitavammin niitä osaa laatia. Todella hyvin informaatiota kuvaavat ja tiivistävät kuviot syntyvät harvoin käden käänteessä.

Ks. lisää kuvioiden laatimisesta.

Taulukoiden sekä kuvioiden selitteet ja viitteet

Sekä taulukkoihin että kuvioihin on mahdollista sijoittaa selitteitä. Kuvioissa selitteiden sijoittelu on vapaampaa taulukkoihin nähden, sillä käyriä tms. selittäviä tunnuksia voi sijoittaa moniin eri paikkoihin. Taulukoissa selite sijoitetaan yleensä taulukon alle (ks. edellä taulukko 3), ja siihen voidaan viitata taulukon sisäisellä viitteellä. Käytännöllisintä lienee käyttää tällöin kirjainviitteitä, koska taulukko itse sisältää jo paljon numeroita, ja kirjainviitemerkkejä käytettäessä selitteen viitteitä ei sekoiteta leipätekstin numeroviitteisiin.

Selitteessä voi myös täsmentää taulukon otsikkoa tai esitettäviin tuloksiin liittyvien kysymysten ja vastausvaihtoehtojen sanamuotoa. Asiaa selostetaan jäljempänä myös taulukkojen laatimisohjeissa.

Leipätekstin sisälle sijoitettavat täsmennykset

Leipätekstin sisään sijoitettavissa numerotäsmennyksissä voi olla kyse esimerkiksi tarkkojen tunnuslukujen tai muiden numeroiden esittämisestä suluissa tekstin sisällä, tai tulosten asemoinnista osaksi tekstiä tekemättä niistä erillistä taulukkoa:

"Noin joka kolmas vastaaja (34 %) piti ensisijaisena keinona perheväkivallan vähentämistä lainsäädäntöä kehittämällä.
Kokonaisuudessaan perheväkivallan ensisijaisten vähentämiskeinojen kannatus oli seuraavaa:

Vastaajan mainitsema ensisijainen keino:
     %
lainsäädännön kehittäminen   34
lisää rahaa nykyisiin suojelu- ja aputoimintoihin   25
väkivaltaisten miesten avun ja hoitoonohjauksen tehostaminen   18
väkivaltaa ehkäisevä päihdehuoltotyö   9
nuorten kasvatus väkivallan vähentämiseksi pitkällä tähtäimellä   9
tiedotuskampanjat   5

Kysymyksessä tiedustellut vaihtoehdot eivät olleet täysin toisensa poissulkevia eivätkä kattaneet kaikkia keinoja. Tästä huolimatta...."

Leipätekstistä lähtevät ala- tai loppuviitteet

Kvantitatiivisista aineistoista kirjoitettavan tekstin luettavuus kärsii ylenpalttisesta tekstin sisäisten täsmennysten ja viitteiden käytöstä. Ainakin yhteiskuntatieteellisissä julkaisuissa käytetään lähteiden merkitsemiseksi yleensä tekstin sisäisiä viitteitä, esimerkiksi: (Virtanen 2003, 87). Nämäkin katkovat tekstin kulkua. Myös täsmennysten ja viitteiden määrä pysyy kohtuullisena, kun tutkimus keskittyy olennaisimpaan.

Toisaalta kvantitatiivisten tulosten laskentatavat tai kyselyaineiston muuttujien kysymysten ja kaikkien vastausvaihtoehtojen sanamuodot vaikuttavat tuloksiin. Siksi ne pitää ilmoittaa täsmällisesti jossakin kohden julkaisua. Tekstin luettavuuden kannalta tällaiset tiedot on syytä ensisijaisesti sisällyttää leipätekstiin sijoitettaviin taulukkoihin ja kuvioihin sekä niiden selitteisiin. Hyvin pitkien kysymysten ja vastausvaihtoehtojen tarkat sanamuodot voi tarvittaessa sijoittaa muihin liitteisiin.

Joissakin tapauksissa numerotulosten teknisiä selityksiä voi silti sijoittaa tekstin ala- tai loppuviitteisiin. Näiden muita käyttötarkoituksia ovat muun muassa tutkimuksen sitominen aikaisempaan tutkimukseen sekä käsitteellisten tai muiden sisällöllisten täsmennysten tekeminen.

Liitetaulukko tai -kuvio

Kaikkien tutkimuksen työtaulukoiden tietoja ei pidä julkaista, vaikka tiedot olisivat kuinka vaivalla tuotettuja. Tilastomatemaattisen ohjelmiston tuottama (työ)taulukko ei myöskään ole juuri koskaan sellaisenaan julkaisukelpoinen. Lopullisen julkaisun varsinaisille tekstisivuille pitäisi päätyä vain pieni osa analyysien tuottamista numerotiedoista, eli ainoastaan tärkeimmät tulokset. Tutkimuksen kannalta "seuraavaksi tärkeimmät" tulokset voidaan, esimerkiksi koon ja laajuuden vuoksi, sijoittaa liitetaulukoiksi. Niihin voi viitata leipätekstissä kuten taulukkoihin. Esimerkiksi:

"Taulukon 10 mukaan sukupuolten näkemyserot olivat asiassa merkittäviä ... Muiden keskeisten taustamuuttujien mukaiset tulokset esitetään liitetaulukossa 4. Niiden perusteella..."

Kiinnostavat, mutta tutkimuksen tavoitteiden kannalta epäolennaiset numerotiedot eivät ole tärkeitä ja siksi ne voi jättää julkaisematta.

Hypertekstilinkit

Tieteellisissä julkaisuissa viitataan yhä enenevässä määrin Internetissä julkaistuihin teksteihin ja tietoihin. Sähköisissä julkaisuissa verkkolinkki on toimiessaan kätevä - mutta liian usein uusienkaan julkaisujen mainitsemat www-linkit eivät enää toimi.

Hypertekstiä voidaan käyttää painetun ja numerotuloksia sisältävän julkaisun apuna eri tavoin. Tutkija saattaa tarjota julkaisunsa tietoja täsmentävää taustamateriaalia esimerkiksi omilla kotisivuillaan. Näin saattaa menetellä myös tieteellistä lehteä julkaiseva taho. Joissakin tapauksissa tämä voi olla perusteltua, mutta yleissääntönä voitaneen pitää, että julkaisun tulee sisältää kaikki oleelliset tuloksiin liittyvät tiedot.

Jos suinkin mahdollista, Internetistä löytyvät tietosisällöt kannattaa mieluummin kirjoittaa tiivistäen ja asianmukaisin viittauksin varustettuna auki omaan tutkimukseen. Loppuun saakka tulee välttää surullisen kuuluisaa laiskan tutkijan lähestymistapaa "ks. lisää http:// jne." Tutkija ei voi olla varma siitä, että jokin linkki ja sen sisältämät tiedot säilyvät riittävän pitkään viitatussa verkko-osoitteessa. Kirjastojen, arkistojen ja muiden pysyviksi tarkoitettujen tietopalveluorganisaatioiden linkit kestävät yleensä melko pitkään. Sen sijaan tutkimushankkeiden, tutkijoiden tai vaikkapa yksittäisten yliopistojen ainelaitosten sivustojen jatkuvuuteen ja ylläpitoon ei voi luottaa vahvasti. Onneksi enenevässä määrin digitaalisiin teoksiin voi viitata pysyvien tunnisteiden avulla. Näitä kannattaa käyttää aina jos mahdollista. Pysyvän tunnisteen voi kuvailla vastaavan kirjojen ISBN-tunnusta, se siis yksilöi verkkolähteen (kuten kirjan, artikkelin tai tutkimusaineiston) ja tarjoaa pysyvän linkin siihen. Useimmiten pysyvät tunnisteet ovat tyypiltään URN- tai DOI-tunnisteita. Alla on esitetty esimerkkejä molemmista.

Verkkokirja Tampereen yliopiston julkaisuarkistossa:
Opas kvantitatiivisten tutkimusaineistojen jatkokäyttöön. http://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-7507-8

Verkkoartikkeli Tietolinja-lehdessä:
Verkkoarkiston käyttö. http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe200905201527

Tutkimusaineisto ICPSR:n data-arkistossa:
International Social Survey Program: Environment II, 2000. http://dx.doi.org/10.3886/ICPSR04104.v1

Sijoittelun tasapainoisuus

Numeroaineistoja analysoivan tutkimusjulkaisun tekstin rakenne jakaantuu yleensä johdantoon, tekstilukuihin ja niiden alalukuihin sekä loppuyhteenvetoon. Laajoissa, runsaasti numerotietoa sisältävissä julkaisuissa joitakin keskeisiä tuloksia saattaa olla tarpeellista koota yhteen esim. ranskalaisin viivoin asiakokonaisuuksittain. Keskeisten, tarkasteltavaan asiaan liittyvien aikaisempien tulosten kertaaminen voi olla muulloinkin paikallaan, jos on syytä epäillä, että ne eivät ole enää lukijan mielessä.

Kaikkiaan numerotiedot tulisi siis osata sijoittaa tutkimusjulkaisun erilaisiin esittämispaikkoihin mahdollisimman tasapainoisesti. Tärkeimpien yksityiskohtaisten tietojen paikka on ensisijaisesti erillisissä taulukoissa ja graafisissa esityksissä sekä niiden selitteissä.

Opiskelijan on syytä noudattaa tulosten raportoinnissa oman oppialan käytäntöjä. Oppialoittaiset esitys- ja merkitsemistavat voivat vaihdella runsaasti, ja epäselvistä tapauksista on hyvä keskustella oman alan asiantuntijoiden kanssa.

Taulukkojen laatimisessa huomioitavia seikkoja

Tietovarannon muissa osissa, kuten edellä esittämispaikkoja ja muualla ristiintaulukointia koskevissa osissa on käsitelty jonkin verran taulukoiden laatimista. Taulukon tulee olla aina mahdollisimman itsensä selittävä. Hyvä sääntö on, että jos pelkästä taulukosta selitteineen ottaa kopion, siitä käyvät yhä ilmi kaikki tulosten ymmärtämisen kannalta olennaiset tiedot. Taulukoissa ei juuri koskaan näe liikaa selityksiä. Otsikkoon ja selitteisiin saa kätevästi mahtumaan paljon tarpeellista informaatiota.

Seuraava taulukkojen laatimiseen liittyvä suosituslista on laadittu tyypillisiä yhteiskuntatieteellisiä kyselyaineistoja ja erityisesti prosenttitaulukkoja silmällä pitäen. Näkökohdat soveltunevat enimmäkseen muunlaisistakin aineistoista tuotettaviin numerotaulukkoihin ja ne täydentävät muita alan kirjallisuudessa annettuja vastaavia suosituksia (esim. Alkula ym. 1993, 177–179). On olemassa myös muita tapoja ilmaista tuloksia, merkitä lukuja ja laatia taulukoita kuin seuraavassa esitetty. Kirjoittajan kannattaa aina tutustua oman alansa suosituksiin tai esimerkiksi tieteellisen aikakausilehden malleihin.

1) Otsikosta on käytävä ilmi, mitä raportoitavat luvut ilmaisevat. Mikäli taulukkoon on koottu tietoja monista selittävistä ja/tai selitettävistä muuttujista, kannattaa yrittää löytää jokin yleinen luonnehdinta tietosisällön kuvaamiseksi. Yksi otsikoinnin peruskaava on seuraava: jossakin ryhmässä selitettävän muuttujan sisältö selittävän muuttujan mukaan jonakin aikana. Täysin yleispäteviä otsikointiperiaatteita on kuitenkin mahdotonta antaa: sanavalinnat on suhteutettava siihen, millä tavoin taulukon tietosisällöt ilmenevät muista taulukon osista.

Taulukko 1. Suomalaisten tyytyväisyys oman kunnan terveyskeskuspalveluihin sukupuolen ja ikäryhmän mukaan vuonna 2003 (%)

Itsestään selviä asioita, kuten esim. aineiston keruuvuotta, ei pidä toistaa otsikoissa, jos kaikki tai lähes kaikki julkaisun tiedot ovat peräisin samasta poikkileikkausaineistosta, ja asia on lukijan tiedossa. Näin on usein asian laita raportoitaessa tutkimusta varten kerättyä uutta aineistoa.

2) Kyselytulosten pohjana olevat kysymykset ja vastausvaihtoehdot tulee ilmoittaa joko otsikossa, muuttuja- tai luokkatunnuksissa tai taulukkoselitteessä. Vaikka kaikkia vaihtoehtoja ei raportoida, ne on syytä selvittää, ellei asia ole lukijalle varmasti tuttu.

Taulukko 10. Suomalaisten suhtautuminen oman kunnan terveyspalveluihin sukupuolen ja
ikäryhmän mukaan vuonna 2003 (%)

Tyytyväisyys terveyskeskuspalveluihin N M 18–40 41–64 65–70 71– Kaikki
Erittäin tai melko tyytyväisiä (%)a
-ajanvarauksen toimivuus 56 65 xx xx xx xx xx
-hoitoon pääsyn nopeus xx xx xx xx xx xx xx
-terveyskeskusten määrän
 riittävyys
xx xx xx xx xx xx xx
-saadun hoidon laatu xx xx xx xx xx xx xx
(n pienimmillään) (260) (300) (200) (300) (40) (15) (560)
a Kysymyksen tarkka sanamuoto: "Mitä mieltä olette seuraavista oman kuntanne terveyskeskuspalveluihin liittyvistä asioista?" Kaikissa taulukossa raportoitavissa kysymyksissä vastausvaihtoehdot olivat "en tyytyväinen enkä tyytymätön, "melko tyytymätön", "erittäin tyytymätön" sekä "en osaa sanoa".

3) Muuttujista taulukoitavien luokkien (osaryhmien) lukumäärä ei saa olla liian suuri. Sopiva lukumäärä riippuu ainakin itse muuttujan sisällöstä, mahdollisesti saatavilla olevista vertailutiedoista, sekä aineiston koosta.

Tavallisimmista sosiodemografisista taustamuuttujista ikä sopii hyvin esimerkiksi. Jos kyselyssä on kysytty vastaajien syntymävuotta, muuttuja muunnetaan yleensä ikämuuttujaksi, joka ryhmitellään halutun suuruisiksi ryhmiksi. Muun muassa väestötiedot ovat helpoimmin saatavilla viisivuotisryhmittäin, mutta näin tiheä ikäryhmittely sopii vain harvoin kyselyaineistoihin. Esimerkiksi tuhannen hengen kyselyissä ikäryhmityksenä käytetään usein 5–6 -luokkaista muuttujaa, jolloin kuhunkin ryhmään sijoittuu tarpeeksi suuri määrä vastaajia tilastollista ja yleistävää tarkastelua varten.

Usein muulloinkaan muuttujan alkuperäinen luokittelu aineistossa ei sovellu sellaisenaan ristiintaulukointiin tai muun analyysin pohjaksi. Liian suurta luokkien lukumäärää on vähennettävä, jotta kussakin tarkasteltavassa ryhmässä olisi riittävästi analyysikelpoisia vastauksia. Kun otosaineistosta halutaan tehdä yleistäviä johtopäätöksiä perusjoukkoon, ei tilastoitavan ryhmän havaintoyksikköjen määrä saisi mielellään laskea alle 20–30 tapauksen. Edellä esitetyssä taulukossa 10 yli 70-vuotiaiden ryhmä pitäisikin näin ollen yhdistää 65–70 -vuotiaiden ryhmään ja laatia uusi taulukko.

Luokkien yhdistämisen kannalta on lisäksi olennaista tutkia miten tulokset vaihtelevat ryhmittäin. Vierekkäisiä, jakaumaltaan samankaltaisia tilastoryhmiä voi yhdistää mutkattomasti ja yhdistämisen perustelut voi mainita tekstissä tai taulukkoselitteessä.

4) Kyselyn vastausosuuksia raportoivissa prosenttitaulukoissa ei yleensä kannata käyttää desimaaleja, jos kyse on tavanomaisen kokoisesta otosaineistosta (esim. n=1000), ja korkeintaan joitakin satoja vastaajia sisältävien ryhmien tiedoista. Jos raportoidaan summaltaan 100 prosentin kokonaisjakaumia, pyöristettyjen prosenttien summa voidaan merkitä sadaksi, vaikka yhteenlasketut pyöristykset poikkeaisivat tästä.

5) Prosenttilaskennan perustana oleva havaintoyksiköiden lukumäärä (n) on tapana ilmoittaa sulkeissa taulukon sarakkeen tai rivin alussa tai lopussa. Yleensä taulukkoihin kannattaa myös sisällyttää kaikkia vastaajia koskevat kokonaistulokset (esim. taulukon 10 kaikki-sarake), koska ne ovat merkittäviä tulosten tulkinnan kannalta.

Mikäli taulukkoon on kerätty taustaryhmittäin tietoja useista eri selitettävistä muuttujista, prosenttiosuuksien laskennassa käytetyt vastaajamäärät poikkeavat toisistaan usein vain vähän. Informaation tiivistämiseksi kaikkia absoluuttisia vastaajamääriä ei liene tarpeen ilmoittaa. Tällöin riittää joko määrän vaihteluvälin tai pienimmän vastaajamäärän ilmoittaminen suluissa (vrt. taulukko 10).

6) Muutamien vaakaviivojen käyttö antaa taulukoille selkeyttä ja ryhtiä. Seuraavassa kuvataan yksi käyttömahdollisuus.

Tavallisessa sarakeprosenttitaulukossa sarakemuuttujien nimet ja luokkatunnukset jäävät kahden ylinnä olevan viivan väliin. Kolmatta vaakaviivaa voidaan käyttää kokonaistulosten ja vastaajamäärien erottamiseen varsinaisista jakaumatiedoista, ja neljäs vaakaviiva voi toimia taulukon alareunan rajana. Alareunan alle sijoittuu taulukkoselite.

Taulukon eri osien korostamiseen voidaan käyttää useita muitakin tehokeinoja, kuten laatikointia tai rasterointeja. Jos taulukko puolestaan julkaistaan Internetissä, poikkeaa sen tekeminen huomattavasti tekstinkäsittelyohjelmista. Yleensä tekstinkäsittely- tai taulukkolaskentaohjelmalla tehtyjä taulukkoja ei ole käytännöllistä viedä suoraan verkkoon. Tässä artikkelissa esitetyt taulukot on tehty kuvina.

7) Taulukon sisäisissä viittauksissa kannattaa käyttää yläviitteinä kirjaimia. Numeroita on taulukoissa muutoinkin tarpeeksi ja yläviitekirjaimia voi sijoitella melko vapaasti taulukon tekstin tai numeroiden jälkeen, josta ne viittaavat omille riveilleen taulukkoselitteissä.

8) Riippuvuuslukutaulukoissa kannattaa ottaa huomioon seuraavia seikkoja:

  • kun korrelaatiokerroin on -1 < r < +1, vain desimaalit ja etumerkki raportoidaan;
    esim. r = -.32 tai r = .08
  • yleensä riittää kahden tai kolmen desimaalin tarkkuus
  • erityisesti suurissa taulukoissa tilastollisen merkitsevyyden ilmoittamistapa kannattaa harkita tarkoin, jottei taulukoista muodostu "tähtisadetta"
  • tilastollisesti merkitsevä riippuvuus ei välttämättä ole sisällöllisesti merkittävä ja päinvastoin (aineiston koko vaikuttaa riippuvuuden merkitsevyyteen)
  • tilasto-ohjelmistojen tuntemat muuttujien tekniset nimet eivät ole yleensä riittävän informatiivisia julkaisukelpoisiin taulukkoihin tai muihin esityksiin
  • kunkin muuttujan sisältö ja koodaus on raportoitava tarpeeksi selvästi, jotta riippuvuuden suunta käy ilmi riittävän täsmällisesti

Taulukoissa käytettäviä lyhenteitä ja symboleita

suomeksi englanniksi lyhenne/symboli

Perusjoukon koko population N
Havaintoyksiköiden lkm number of cases n
Moodi mode Mo
Mediaani median Md
Keskiarvo mean x, ka
Minimi minumum min
Maksimi maximum max

Keskihajonta standard deviation s tai sd tai s.d.
Varianssi/keskineliö variance s2
Korrelaatio correlation r
Khiin neliö chi-square
t-testin testisuureen arvo t-test t

Havaintoyksikköjen pyöristetty %-osuus nolla 0
Ei yhtään havaintoyksikköä magnitude nil -
Tietoa ei saatu data not available ..
Loogisesti mahdoton esitettäväksi category not applicable .

Tilastollisesti melkein merkitsevä ( .01 p .05) *
Tilastollisesti melkein merkitsevä ( .001 p .01) **
Tilastollisesti erittäin merkitsevä (p .001) ***

viimeksi päivitetty 2012-10-27
 Lisäesimerkit   SPSS-harjoitukset   Lisätietoja 

Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto Menetelmäopetuksen tietovaranto
FSD