POHTIVA - Poliittisten ohjelmien tietovaranto


PuolueKeskustapuolue/Suomen Keskusta/Maalaisliitto
OtsikkoKeskustan työreformi
Vuosi1998
Ohjelmatyyppierityisohjelma
Kielisuomi
Muut puolueen ohjelmat

Suomen Keskusta r.p.

KESKUSTAN TYÖREFORMI

Yhteisten etujen uusi kolmikanta

Suomi tarvitsee työreformin

Vuoden 1995 vaalien jälkeen nimitetyllä hallituksella oli edessään yksi iso tehtävä: painaa työttömyys alas. Oppositiosta hallitukseen tuolloin siirtyneet puolueet olivat myös itse vaalikampanjoissaan omaksuneet tämän tehtävän. Erityisesti sosialidemokraatit sitoutuivat työttömyyden puolittamiseen ja vähän ylikin.

Mikä tahansa hallitus olisi nimitettykään keväällä 1995, se olisi ottanut saman tehtävän sydämelleen. Erityisesti työttömyysongelman polttavuuden vuoksi, mutta myös siksi, että muut kansantalouden osat oli saatettu hyvälle uralle ennen vuotta 1995. Jäljelle oli jäänyt juuri suurtyöttömyys.

Lipposen hallituksen onnistumisen tai epäonnistumisen mittarina ovat siis työttömyysluvut. Mikään muu hyvin tai huonosti hoidettu asia ei kävele työttömyyden hoidon yli vuoden 1999 vaaleissa.

Työttömyyden, velan ja korkean verotuksen noidankehästä yrittäjyyden, työntekemisen ja yhteisvastuun uuteen kolmikantaan

Työllisyyden parantuminen ei hoidu pilkkua viilaamalla. Tarvitaan laaja yhteiskunnallinen uudistus, jonka eri osatekijät tukevat toisiaan. Oheisesta Keskustan Työreformi-asiakijasta löydät esittämämme asiat kattavasti. Muutama esimerkki:

Työllistämisen kynnyksen alentamiseksi verokevennykset pitää kohdistaa pieni- ja keskituloisiin. Hyvätuloisten verotusta voidaan alentaa, kun työllisyys on merkittävästi parantunut.

On luotava uutta työtä ja uusia työpaikkoja. Yritysten mahdollisuuksia pitää työntekijänsä töissä ja luoda uusia työpaikkoja on helpotettava yritysten maksurasitusta kauttaaltaan alentamalla ja porrastamalla maksut työvaltaisia yrityksiä suosivalla tavalla.

Kotitalouksien työllistämismahdollisuuksia on parannettava. Enää ei tarvita kokeiluja: työtaakan alle uupuvat tietävät palvelujen tarpeensa ja työhaluiset remontti- ja siivouspalvelujen tarjoajat odottavat päätöksiä.

Keskustan työreformi julkaistiin keväällä 1996. Tänään se on entistäkin ajankohtaisempi. Nyt näyttää siltä, että työttömyyden puolittamisen tavoitteesta on luovuttu ja ratkaisevat päätökset siirtyvät seuraavalle vaalikaudelle.

Esko Aho

Yhteisten etujen uusi kolmikanta

Suomen mallin mukainen työreformi yhdistää työttömien, työssäkäyvien ja yrittäjien edut. Keskusta haluaa rakentaa yhteistyötä näiden ryhmien välillä kaikkien suomalaisten parhaaksi.

Nykyinen tilanne on huono kaikkien kannalta: työtön on alistettu toimettomuuteen, palkansaaja liian kireään työtahtiin ja korkeaan verotukseen eikä yrittäjälle synny yrittämisen ja työllistämisen edellytyksiä.

Sopimusyhteiskunnalla Lipposen hallitus ja korporaatioiden johto tarkoittavat sopimista vanhojen järjestelmien ylläpitämisestä. Tämän tilalle pitää luoda uudistuksiin kykenevä "uusi kolmikanta" työttömän, yrittäjän ja työssäkäyvän yhteisten etujen pohjalta.

Suomen malli; yrittäjyyden ja yhteisvastuun työreformi

Yrittäjien maksurasituksen keventäminen, työn verotuksen alentaminen, sosiaaliturvan remontti ja perustulojärjestelmän rakentaminen tähtäävät kaikki samaan lopputulokseen: yrittäjyyden ja työnteon kannattavuuteen. Näin on mahdollista säilyttää suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan perusta.

Suomeen tarvitaan uutta yritystoimintaa, mutta erityisesti tarvitaan yrittäjähenkistä elämänkatsomusta kaikessa työssä.

Työreformi työttömän lähtökohdista

Valtion velkataakka kasvaa suurtyöttömyyden seurauksena. Ne yhteiskunnan voimavarat, jotka tarvittaisiin sopeutumiseen ja reformipolitiikan edistämiseen on nyt jouduttu sitomaan työttömien toimeentulon ylläpitämiseen. Tämä ei voi olla tavoite, vaan päämääränä pitää olla työttömien työllistyminen.

Valtion kyky ja veronmaksajien halu kantaa työttömyyden kustannukset määräävät työttömän toimeentulon rajat. Järjestelmä pitää työtöntä otteessaan eikä salli työttömän omaehtoisesti parantaa omaa elämäntilannettaan.

Työreformin tärkein tavoite on purkaa tämä kierre. Työmarkkinat pitää avata niin, että yrittäjyydelle raivataan tilaa ja työn vastaanottaminen tehdään helpommaksi ja kannustavammaksi.

Uusien työpaikkojen syntyminen edellyttää, että yrittäjillä on paremmat mahdollisuudet hallita työnantamisesta aiheutuvat riskit. Työntekijän ja työnantajan kiistämättömät yhteiset edut on parhaiten sovittavissa työpaikkakohtaisesti.

Työvoimatoimistolle on annettava mahdollisuus tuottaa työvoimapalveluja ja vapautua byrokratian pyörittämisestä.

Paikallista sopimista on laajennettava

Työsuhteiden sääntelyä ja vapaan sopimisen esteitä lisättiin vielä 1980-luvun aikana sekä lainsäädännöllä että työmarkkinajärjestöjen sopimuksilla. Vahvan sääntelyn tarkoituksena oli suojella työntekijää ja lisätä työntekijän turvallisuutta sekä sosiaalista hyvinvointia. Hyviin ja oikeisiin tavoitteisiin nähden lopputulos on osittain ollut päinvastainen.

Valtakunnallisten sopimusten ja yhteistoimintamenettelyn puitteissa yrityksissä ja työpaikoilla pitää olla mahdollisuus nykyistä huomattavasti laajempaan sopimiseen kaikista työehdoista, työn organisoinnista, työnjohtokulttuurista, palkoista ja tekemättömän työajan korvauksista.

Pienyrityksille on luotava oma valtakunnallinen sopimusmalli, jolla voidaan sopia esimerkiksi alle viiden työtekijän yrityksissä paikallisesti työsuhteen ehdoista. Sopimuksen pitää joustaa yrityksen menestyksen mukaan.

Valtakunnallisin sopimuksin on kaikissa olosuhteissa turvattava minimipalkkataso. Työntekijöiden järjestäytymisoikeus, lakko-oikeus, työnsuojelulainsäädäntö ja työntekijän yleinen oikeusturva on jatkossakin lailla turvattava.

Välillisiä työvoimakustannuksia on alennettava ja porrastettava

Verokiilan kaventamiseksi ja työnantamisen helpottamiseksi työnantajamaksuja on alennettava kauttaaltaan. Maksut pitää porrastaa yritysten pääomavaltaisuuden mukaan niin, että valtion maksukertymä ei ratkaisevasti pienene. On selvitettävä työnantajamaksujen määräytyminen työntekijän palkkatason mukaan.

Erityisesti palvelualoilla korkeat välilliset työvoimakustannukset estävät lisätyövoiman palkkaamista ja houkuttelevat pimeän työvoiman käyttöön.

Tietotekniikan keinoin luodaan uusi työnantajakortti, joka turvaa työnantajamaksujen vaivattoman hoidon, niiden saannin sekä varmuuden työnantajille velvoitteiden hoitumisesta.

Pienyrittäjyyden tieltä raivattava esteet

Työministeriön työllistämistukia on karsittava. Tehottomista ja yritysten välistä kilpailua vääristävistä tukimuodoista on luovuttava. Nämä varat pitää siirtää uutta työtä luovaan yritysten kehitystyöhön. Tuotekehitystä on tuettava erityisesti vihreän teollisuuden ja energian tuotannon aloilla.

Yritystukien toimialarajoituksia tarkistamalla on edistettävä palveluyritysten perustamista.

KERA:n toimintaa on kehitettävä ja pk-yritysten kotimaiset vakuus- ja rahoitusasiat on keskitettävä KERA:lle.

Henkilöyritysten verotusasemaa on parannettava niin, että niistä voidaan muodostaa kilpailukykyinen vaihtoehto osakeyhtiöille.

Kotimarkkinoille suuntautuvien palveluyritysten työllistämisedellytyksiä on parannettava ottamalla soveltuvin osin käyttöön alempi arvonlisäverokanta.

Verotusta kevennettävä, kannustinloukut purettava

Alakohtaisten tuottavuuserojen seurauksena palkkaerot kasvavat. Sen vastapainoksi on tehtävä solidaarinen verouudistus alentamalla pieni- ja keskituloisten verotusta. Myös kunnallisveron kannustinvähennys on suunnattava pieni- ja keskituloisille.

Työttömyyden vähentyessä yleinen tuloverotuksen alentaminen on mahdollista "työllisyysosinkona" Korkean työn verotuksen alentaminen on välttämätöntä, mutta se on kestävästi mahdollista tehdä vain osana työreformia.

Verojärjestelmän progressiivisuus pitää säilyttää.

Työn ja toimeentulon jakaminen markkinoilla: kodit työnantajiksi

Työttömyys aiheuttaa yhteiskuntaan väsymispisteitä: työ- ja veronmaksutaakka kohdistuvat yhä harvempiin. Työssä olevien elämäntilannetta rasittaa lisäksi työttömyysuhan luoma epävarmuus sekä viihtymättömyys työpaikoilla.

Samaan aikaan Suomi kehittyy yhä enemmän itsepalvelun suuntaan. Ei ole syntynyt markkinoita, joilta ihmisten olisi helpommin ja edullisemmin mahdollisuus hankkia elämänlaatuaan parantavia arkipäivän palveluita. Omaksi hyväksi tehtävä työ tehdään valtaosaltaan yhä kotona ja itse.

Kotona tehtävän työn markkina-arvo on Suomessa yli 200 miljardia markkaa. OECD-maissa kotona tehtävän työn arvo on 30 - 40 prosenttia BKT:sta.

Kotona tehtävän työn siirtymistä työtä ja tuloja jakavaksi markkinaehtoiseksi toiminnaksi on helpotettava yhteiskunnan toimin: korvaamalla kotitalouksille osa palkkakustannuksista tai myöntämällä palkkakustannuksista verohelpotuksia. Pitkäaikaiset ja alueelliset kokeilut estävät kotitaloustyön siirtymisen markkinoille ja pitävät jatkuvasti yllä harmaata taloutta.

Kotitalouksien on mahdollisimman yksinkertaisella tavalla voitava hoitaa työnantajavelvoitteet käyttäen hyväksi nykyaikaista tietotekniikkaa. On luotava työnantajakortti, jota voidaan käyttää pankkikortin tavoin.

Kotitaloudet voivat myös toimia työnantajina käyttämällä kotimaisia tuotteita ja palveluja.

Mahdollisuus hoitaa lapsia kotihoidontuella takaa perheille lastenhoidon valinnanvapauden, on yhteiskunnalle edullista ja on mitä luontevinta työn jakamista.

Yleiseen työttömyysvakuutukseen

Työttömyysturvan määräytymisperusteet altistavat pitkäaikaistyöttömyyteen. Lyhyiden työsuhteiden vastaanottaminen, siirtyminen joustavasti työttömyysturvan avulla lyhyestä työsuhteesta toiseen on säädöksillä tehokkaasti estetty.

Työttömyysturva on nyt sekä maksujen että etuuksien osalta eriarvoinen. Työttömät jaetaan kolmeen kastiin: kassojen jäseniin, peruspäivärahan saajiin ja työmarkkinatuella oleviin. Lisäksi yrittäjien työttömyysturva on kehno.

Nykyistä parempi vaihtoehto on luoda yleinen työttömyysvakuutus, joka on verrattavissa yleiseen lakisääteiseen eläkevakuutukseen.

Työttömyysturvan rahoitus pitää järjestää niin, että sen vakuutusluonne vahvistuu. Rahoitus jakaantuu valtion, työnantajan ja vakuutettujen kesken. Nykyistä korkeampi työntekijän osuus työttömyysturvan rahoituksesta kompensoituu, kun tuloverotusta kevennetään.

Työmarkkinatuesta on kehitettävä osa perustulojärjestelmää. Lyhyiden työsuhteiden vastaanottamista sekä siirtymistä joustavasti ansiotyön, opiskelun tai kotityön välillä voidaan helpottaa luomalla yhtenäinen perustulojärjestelmä.

Lakisääteisen turvan lisäksi on oltava mahdollisuus vapaaehtoiseen lisäturvaan, jossa valtiolla ei ole rahoitusvastuuta.

Työttömäksi joutuvan on saatava korvauksensa nopeasti ja joustavasti.

Eläkkeiden saatavuus turvattava parantamalla rahastointia ja sijoitusjärjestelmiä

Eläkejärjestelmiä on kehitettävä ottaen huomioon ikärakenteen muutoksen vaatimukset ja kansantalouden voimavarat.

Kestävän eläkepolitiikan lähtökohtana ovat kattava kansaneläke, kohtuullinen ansioeläke ja mahdollisuus vapaaehtoiseen lisäeläketurvaan

Ansioeläke-etuuksien ja rahoituksen tulee kytkeytyä selkeämmin kansantalouden voimavaroihin. Tämä on mahdollista luomalla eläketilijärjestelmä, joka joustaa olosuhteiden mukaan ja sallii eläkevarojen sijoitustoiminnassa enemmän liikkumavaraa. Liikkumavara parantaa yritysten rahoitusmahdollisuuksia.

Eläketilijärjestelmän tuotoilla ja vapaaehtoisella lisäturvalla kansalaisten on mahdollista parantaa eläketurvaansa yli lakisääteisen eläkkeen tavoitetason.

Työllisyyden edistämiseksi on kehitettävä osa-aikaeläkkeiden ja osa-aikatyön yhteensovitusta. Eläkeratkaisut on tehtävä niin, että työkyvyttömät pääsevät joustavammin eläkkeelle.

Työttömyystilastojen kaunistamiseksi eläkeratkaisuja ei pidä tehdä. Nykyisen työttömyyseläkkeen työllistymistä estävät epäkohdat on korjattava.

Tavoitteena yhtenäinen perustulo

Kannustinloukkujen poistamiseksi ja sosiaaliturvan yksinkertaistamiseksi on aloitettava perustulojärjestelmään siirtyminen. Tässä yhteydessä selvitetään pikaisesti negatiivisen tuloveromallin toteuttaminen. Negatiivinen tulovero palkitsee työn tekemisen, yrittämisen ja ehkäisee köyhyysloukkujen syntymisen.

Työttömyysturvaa on uudistettava niin, että lyhyiden työsuhteiden vastaanottaminen ja antaminen helpottuu. Kunnallisveron alarajaa on korotettava omalla työllä toimeentulemisen parantamiseksi.

Opintorahan 20-vuotiaiden ikäporrastus on poistettava. Etuuden ja tulojen Yhteensovitusta lievennetään erityisesti toimeentulotuessa niin, että lisätulojen hankinta kannattaa. Työmarkkinatuen tarveharkintaa puolison tulojen osalta on lievennettävä.

Sekavat vähimmäisturvan Järjestelmät on yhtenäistettävä perustuloksi.

Koulutuksen ja työelämän on kohdattava paremmin

Koulutuksen on vastattava nykyistä paremmin työelämän tarpeisiin. Kaiken koulutuksen on annettava valmiuksia aloitteellisuuteen, omatoimisuuteen ja yrittäjyyteen.

Ammatillisen koulutuksen sääntelyon uusittava niin, että koulutuksen ylläpitäjät voivat nykyistä itsenäisemmin päättää tarjoamistaan koulutusaloista. Työharjoittelusta ja oppisopimuksesta on tehtävä luonteva osa kaikkea ammatillista koulutusta.

Yliopistojen yhteyttä työelämään pitää parantaa lisäämällä akateemiseen yrittäjyyteen valmentavaa opetusta, kehittämällä työharjoittelumahdollisuuksia yksityisellä sektorilla sekä turvaamalla rekrytointipalvelujen voimavarat. Vastavalmistuneiden työllistymisen on vaikutettava nykyistä selvemmin yliopistojen rahoitukseen.

Osittain sattumanvarainen ja päällekkäinen työvoimakoulutus on uudistettava nykyistä laadukkaammaksi, haluttavammaksi ja työntekoon kannustavammaksi. Työvoimakoulutus on nivottava tiiviimmin osaksi muuta koulutusta.

Suunnitellun aikuiskoulutustuen elementtejä on liitettävä sekä yleiseen Työttömyysvakutuukseen että kattavaan perustuloon niin, että erillistä koulutusvakuutuslakia ei tarvita.

Julkinen talous tervehdytettävä työllisyys turvaten

Väärä valtion menojen leikkaaminen uhkaa keskeistä osaa suomalaisten hyvinvointia: julkisten palvelujen saatavuus ja taso ovat kärsineet kuntien valtionosuuksien leikkauksista. Posti-, liikenne- ja muiden valtion peruspalvelujen saatavuus on turvattava koko maassa. Toimiva infrastruktuuri on ollut ja on edelleenkin Suomelle kilpailuvaltti.

Turvaamalla julkiset palvelut säilytetään myös työpaikkoja. Nyt valtionosuuksien säästöt aiheuttavat työttömyyden kasvua, jota yritetään paikkailla tukityöllistämisellä.

Tukityöllistämiseen nyt käytettävät rahat on valtion ja kuntien yhteisellä sopimuksella suunnattava palvelujen pitkäjänteiseen kehittämiseen niin, että lopputulos on nykyistä parempi sekä työllisyyden että palvelujen käyttäjien kannalta.

Palveluja ihmisten tarpeiden mukaan

Joustaviin työaikoihin on siirryttävä nykyistä enemmän. Työpaikkakohtaisesti on voitava päättää työntekijän ja työn tekemisen kannalta parhaista työaikaratkaisuista. Työn jakamista on edistettävä työvuorottelulla, 2 x 6 työaikajärjestelyllä ja muilla joustavilla tavoilla. Sekä kaupallisia että julkisia palveluja pitää olla saatavilla nykyistä selvästi pitempään.

Kaikilla ei ole kuitenkaan mahdollisuutta lyhentää päivittäistä työaikaansa. Heille on tarjottava mahdollisuus kotitaloustöitä teettämällä helpottaa arkipäivän työtaakkaansa.

Työreformi nujertaa harmaan talouden

Yhä laajemmaksi muodostuneet harmaan talouden markkinat ovat syntyneet työnantajavelvoitteiden korkean tason, byrokratian ja korkean verotuksen seurauksena. Järjestelmä on tässäkin kääntynyt itseään vastaan.

Yksinkertaistamalla työnantamista, pienentämällä työn sivukustannuksia ja - työttömyyden hellittämisen myötä - verotusta alentamalla harmaan talouden houkuttelevuus vähenee. Työttömyysturvan säännöksiin tehtävillä korjauksilla sekä sovittamalla lyhyet työsuhteet ja työttömyysturva paremmin yhteen harmaata taloutta voidaan merkittävästi pienentää.



FSD 2007-2011 

Tulostettu POHTIVA-tietovarannosta: http://www.fsd.uta.fi/pohtiva/