POHTIVA - Poliittisten ohjelmien tietovaranto


PuolueNuorsuomalainen Puolue (2)
OtsikkoNuorsuomalaisen Puolueen yleisohjelma
Vuosi1994
Ohjelmatyyppiyleisohjelma
Kielisuomi
Muut puolueen ohjelmat

Nuorsuomalainen Puolue r.p.

Yleisohjelma hyväksytty Helsingissä 6. joulukuuta 1994.

KANNUSTAVA HYVINVOINTIYHTEISKUNTA 2005

Nuorsuomalainen puolue on aatteellinen yhteenliittymä ja vaaliorganisaatio, jonka henkinen perusta on humanistisessa ihmiskuvassa ja liberaalissa maailmankuvassa. Nuorsuomalaisen käsityksen mukaan yhteiskunta rakentuu itsenäisten arvosidonnaisia päätöksiä tekevien ihmisten varaan. Kansakunnan suurin voimavara ovat ihmiset, heidän ahkeruutensa, luovuutensa ja pyrkimyksensä yksin ja yhdessä muiden kanssa kohti omaa ja yhteistä hyvää. Hyvä yhteiskunta on ihmis- ja yhteisökeskeinen ja moniarvoinen.

Kunnallisten, kansallisten ja ylikansallisten instituutioiden ja päätöksentekojärjestelmien tehtävänä on antaa ihmisille ja yhteisöille edellytyksiä toteuttaa pyrkimyksiään ja huolehtia niistä, jotka eivät omin voimin tai yhteisön tuella pysty pitämään huolta itsestään. Näin luodaan pelisäännöt, joiden puitteissa ihmiset ja yhteisöt voivat toimia sekä pitää yllä yhteisiä instituutioita ja ratkaista sellaisia ongelmia, joiden voittamiseen yksilöiden tai yhteisöjen voimavarat eivät riitä.

Nuorsuomalaisten tavoitteena on rakentaa Suomesta eurooppalaisen hyvinvoinnin mallimaa vuoteen 2005 mennessä. Maa, jossa suomalaisten potentiaali on vapautettu. Muutoksen perusta on lisääntyvä kansainvälisyys, vahvistuva yrityselämä, kehittyvä suomalainen kaupunkikulttuuri ja muuttuva maaseutu.

Tällaisessa Suomessa on:

  1. Kannustava sosiaaliturva, joka takaa perustulon, mutta kannustaa lisätulojen hankkimiseen.
  2. Verotus, joka kohtelee eri tulomuotoja samalla tavoin.
  3. Edistyksellinen ympäristöpolitiikka.
  4. Poliittinen järjestelmä, joka kanavoi yhteiskunnan parhaat voimat päätöksentekijöiksi.
  5. Talous, jossa tutkimus-, teknologia- ja ympäristöinvestoinnit ottavat tukiaisten paikan.
  6. Mahdollisuuksien tasa-arvo, joka ankkuroituu erilaisuuden hyväksymiseen ja suvaitsevaisuuteen.
  7. Koulutus, joka antaa edellytyksiä ja valmiuksia moniuraiseen ja monivaiheiseen elämään.
  8. Ulko- ja turvallisuuspolitiikka, joka perustuu sitoutumiseen yhteisiin eurooppalaisiin tavoitteisiin, laaja-alaiseen turvallisuuteen ja uskottavaan kansalliseen puolustukseen.
  9. Näkemys Euroopasta, jossa Tukholma, Tallinna ja Pietari ovat Brysseliä keskeisemmässä asemassa.
  10. Visio maailmasta, jossa voimakeskusten välistä taloudellista, poliittista ja kulttuurista kilpailua säädellään niin, ettei siitä synny uutta poliittista vastakkainasettelua.

Tavoitteidensa saavuttamiseksi Nuorsuomalainen puolue pyrkii kanavoimaan päätöksentekoon kyvykkäitä, nuorsuomalaista aatemaailmaa edustavia ihmisiä, tuottamaan nuorsuomalaisia aloitteita ja ajatuksia sekä kehittämään kansallista ilmapiiriä nuorsuomalaisessa hengessä.

1. KANNUSTAVA SOSIAALITURVAJÄRJESTELMÄ

Sosiaalipolitiikan ja -turvan onnistumista tulee mitata kahdella periaatteella: onko se kaikissa tilanteissa itsenäiseen elämään ja työntekoon kannustavaa, ja kuinka se huolehtii yhteiskunnan kaikkein heikompiosaisista.

Perussosiaaliturvajärjestelmän on rakennuttava ajatukselle, että yhteiskunta takaa kaikille ja kaikissa elämäntilanteissa perustoimeentulon. Työnteko kannattaa aina ja lisäturvasta kukin vastaa itse vapaaehtoisten sairaus-, työttömyys-, eläke- ja muiden vakuutusten ja säästömuotojen avulla. Yhteiskunnan ei tule antaa takuuta ihmisten elinolosuhteiden muuttumattomuudesta. Valtion ei tule osallistua ansiosidonnaisten turva- ja eläkemuotojen rahoitukseen, mutta sen tulee antaa takuu siitä, että ketään ei jätetä oman onnensa nojaan.

Perustoimeentulojärjestelmän tulee olla helposti ymmärrettävä, kaikkia kansalaisia tasavertaisina kohteleva ja sen palvelut on tarjottava yhdestä pisteestä.

Sosiaalipolitiikan ja -turvan erityistoimet on kohdistettava yhteiskunnan kaikkein vähäosaisimmille. Näissä keskeisenä periaatteena tulee olla edellytysten antaminen itsenäiseen elämään.

Yhteiskunnan tulee myös taata sellaiset turvallisuutta ja edellytyksiä luovat palvelut, kuten perusterveydenhoito- ja päivähoitopalvelut. Yhteiskunnan ei ole välttämätöntä tuottaa näitä palveluja, vaan ne voidaan tuottaa myös yksityissektorilla. On lisättävä ihmisten mahdollisuutta valita haluamansa palvelumuodot.

Se, että yhteiskunta takaa perustoimeentulon ja -palvelut ei tarkoita sitä, että päävastuu ihmisten henkisestä hyvinvoinnista on yhteiskunnalla. Nuorsuomalaiset painottavat yhteisöjen merkitystä henkisen hyvinvoinnin turvaajana.

2. RADIKAALI VEROREMONTTI

Nuorsuomalaisten veromalli rakentuu kolmen periaatteen varaan: se kohtelee kaikkia tulomuotoja samalla tavoin, se kannustaa työntekoon ja yrittämiseen, ja se mahdollista jokaiselle verottoman perusansion.

Nykyisessä järjestelmässä työtä rasitetaan veroilla ja sivukuluilla niin paljon, ettei se kannusta palkkatyöhön eikä työllistämiseen. Palkankorotukset eivät yleensä juurikaan paranna palkansaajan tulotasoa. Silti niiden kustannukset ovat työnantajalle korkeat.

Nuorsuomalaisten mallissa työn tekemisen kannattavuutta lisätään kahdella tavalla. Ensiksi, työn verotusta vähennetään siirtämällä verotusta kulutuksen, pääomatulojen, energiankäytön ja perintötulojen suuntaan. Toiseksi, tuloverotuksessa siirrytään niin sanottuun lineaarisen progression malliin.

Lineaarisen progression malli koostuu (1) verottomasta tulosta ja (2) lisätulosta, jota verotetaan samalla prosenttimäärällä tulonmäärästä riippumatta. Progressio tässä mallissa syntyy siitä, että alhaisilla tulotasoilla verottoman ansion suhteellinen osuus on suuri, korkeilla tulotasoilla veroton osuus on suhteellisesti pieni. Malliin voidaan lisätä (3) hyvätuloisilta perittävä 50 prosentin marginaalivero siltä osalta, joka ylittää hyvätuloisuuskynnyksen.

Tavoitteena vuodelle 2005 on verojärjestelmä, jossa tulovero, pääomatulovero ja arvonlisävero sijoittuvat 25:n ja 30:n prosentin välille. Tämän lisäksi kiinteistöveroa ja perintöveroa tulee nostaa.

Tässä mallissa tulovero maksetaan kunnille ja siirrytään uuteen kuntien väliseen tasausjärjestelmään.

Tällaiseen veromalliin pääseminen edellyttää sitä, että valtio luopuu asteittain yritys-, ja maataloustukiaisista. Toisena edellytyksenä on, että hyvätuloiset maksavat hyvinvointipalveluista omavastuuosuuden.

3. YMPÄRISTÖNSUOJELUN EDELLÄKÄVIJÄ

Ympäristökysymykset ovat osa turvallisuutta ja hyvinvointia. Ympäristöpolitiikkaa tulee tarkastella kokonaisvaltaisesti.

Suomen kansallinen tehtävä on olla ympäristöpolitiikan edelläkävijä maailmassa. Edelläkävijän rooli edellyttää kestävän kehityksen toimintatapojen sisäistämistä, moniulotteista lähestymistapaa ja yhteistoimintaa julkisen vallan ja yksityisen sektorin välillä.

Aktiivinen ja innovatiivinen ympäristöpolitiikka on kilpailuvaltti. Ympäristöystävällisten tuotteiden ja tuotantotapojen kehittäminen edellyttää markkinavoimien hyväksikäyttöä ympäristöpolitiikassa. Tehokas ohjauskeino ympäristöystävälliseen tuotantoon on mm. energiaverotus. Ympäristöhallinnon tulee tehostaa tämänhetkisen ympäristölainsäädännön toimeenpanoa ja varmistaa, etteivät ympäristölupamenettelyt hidasta ympäristön kannalta myönteistä kehitystä. Julkisen hallinnon on myös huomioitava ympäristökysymykset kaikissa infrastruktuuriin liittyvissä kysymyksissä, erityisesti kaavoituksessa.

Kansalaisen näkökulmasta tulevaisuuden ympäristöpolitiikkaan kuuluu tiedon lisääminen tuotteiden ja tuotantolaitosten ympäristövaikutuksista. Kuluttajien ja yrittäjien ostopäätökset ovat merkittävä osa jokapäiväistä ympäristönsuojelua.

Nykyisten tuotanto- tai toimintatapojen asteittainen parantaminen teollisuudessa, liikenteessä, energian tuotannossa ja maataloudessa ei riitä. Tarvitsemme sijoittamista tutkimukseen, jonka tavoitteena on uusien radikaalien ratkaisujen löytäminen. Tällainen tutkimus vaatii taloudellista panostusta myös julkiselta sektorilta. Korkeatasoisen ympäristöteknologian kehittäminen vaatii myös osallistumista maamme rajojen ulkopuolella tapahtuviin hankkeisiin.

Suomen metsien tulevaisuus on yleiseurooppalainen kysymys. Metsämme ovat Euroopan keuhkot ja maanosan viimeinen erämaa-alue. Metsä- ja maatalouden erityisesti vesistöille aiheuttamiin kuormituksiin tulee kiinnittää huomiota. Tätä kuormitusta tulee vähentää mm. karsimalla viljeltyä pinta-alaa ja suosimalla luonnonmukaisia viljelymenetelmiä ja metsähoitokeinoja sekä asettamalla maa- ja metsätaloudelle kuormitusrajoja.

Rajojemme ulkopuolella olevat ydinvoimalat ovat eräs suurimmista Suomen ympäristöuhista. On Suomen kansallisen edun mukaista rahoittaa näiden laitosten turvajärjestelyjen parantamista. Myös Itämeren ja Kuolan alueiden ympäristöongelmien ratkominen on suomalaisten etu.

Vain sitovilla kansainvälisillä sopimuksilla voidaan ratkaista globaalit ympäristöongelmat. Suomen on toimittava esimerkillisesti ja täytettävä kaikin osin kansainväliset ympäristönsuojelun sitoumukset.

4. EDUSTUKSELLISEN DEMOKRATIAN ELVYTYS

Puoluevallasta on tullut itsetarkoitus. Sen sijaan on elvytettävä edustuksellinen demokratia. Valtaa on siirrettävä kasvottomilta järjestöiltä autonomisille ihmisille, jotka tekevät vastuullisesti itseään ja yhteisöään koskevia päätöksiä. On luotava ilmapiiri, joka houkuttelee parhaat mahdolliset ihmiset yhteiskunnalliseen päätöksentekoon.

Valtiopäiväjärjestyksen 11. pykälä on saatettava voimaan koko ankaruudessaan: Kansanedustajaa ei sido mikään muu kuin oikeus, totuus ja perustuslaki. Puolueiden tärkein tehtävä on tukea kansanedustajia. Kansanedustajien pitäisi olla yhteiskunnalliselta kokemukseltaan ja näkemykseltään niin laaja alaisia henkilöitä, että he sivuilleen vilkuilematta pystyvät koko kansan etua palveleviin päätöksiin.

Lainsäädäntö ja toimeenpano on eriytettävä nykyistä paremmin. Hallitus ei saa olla eduskunnan toimeenpaneva valiokunta. Sen on oltava eduskunnan valvonnassa toimiva itsenäinen valtioelin. Eduskunnalle ei riitä hallituksen toimiin reagointi. Sen on opeteltava ohjaamaan hallituksen työtä. Eduskunnan on kehitettävä työtavat, jotka antavat sille mahdollisuuden vaikuttaa Suomen edustajien toimiin EU:n päätösten valmisteluvaiheessa. Pääministeri on vastuussa hallituksen yhteistyökyvystä eduskunnan suuntaan, ja siksi hänen asemansa korostuu sisä ja talouspolitiikassa sekä EU kysymyksissä.

Ministerit eivät voi osallistua hallituksen toimien valvontaan eduskunnassa. Siksi hallitukseen nimitetyn kansanedustajan tulee luovuttaa edustajanpaikkansa varamiehelle ministeritoimen ajaksi. EU-työskentely asettaa ministereiden asiantuntemukselle ja henkilökohtaisille ominaisuuksille kokonaan uudenlaiset vaatimukset. Eduskunnan on arvioitava aktiivisesti jokaisen ministerin toimintaa. Yksittäiselle ministerille osoitettu epäluottamuslause ei tarkoita hallituskriisiä, vaan sitä, että ministeriä on vaihdettava. Ministeriöiden ylimmät virat on muutettava poliittisiksi siten, että uusi ministeri voi vaihtaa ministeriönsä ylimmän virkamiesjohdon, jos hän sitä haluaa. Muista poliittisista virkanimityksistä on luovuttava.

Kansanedustajien palkkaus on korjattava sellaiselle tasolle, että ainakaan taloudelliset näkökohdat eivät vaikeuta yhteiskunnan eri sektoreilla ansioituneiden henkilöiden asettumista eduskuntaehdokkaaksi. Kansanedustajan eläkelaki on kumottava. Edustajien eläke karttuu edustaja aikana samoin kuin muissakin virka ja työsuhteissa. Kiinteistä kulukorvauksista on luovuttava. Edustajantoimesta aiheutuvat todelliset kulut korvataan kuittien mukaan.

Puoluetuen eri muotoihin nykyisin myönnettävät määrärahat on käytettävä eduskuntatyön tehostamiseen ja syventämiseen. Vapautuvat varat on suunnattava kansanedustajien käyttöön siten, että he voivat palkata eri alojen asiantuntija avustajia ja teettää taustaselvityksiä päätöksentekonsa tueksi. Puoluetyö on vapaata kansalaistoimintaa, joka rahoittaa itse oman toimintansa.

Päätösvaltaa ja verotusoikeutta on siirrettävä kuntatasolle. Kuntien välille on kehitettävä laajoja toimialakohtaisia yhteistyöverkostoja. Vähäväkisten ja köyhien kuntien tueksi tarvitaan tukijärjestelmä, mutta pääsääntönä pidetään, että kunta tarjoaa asukkailleen sellaiset palvelut, jotka se pystyy rahoittamaan. Tavoitteena on vähentää kuntien lukumäärää tai saada kunnat yhdistämään toimintojaan.

Kansalaisyhteiskuntaa on vahvistettava lisäämällä päätöksenteon läpinäkyvyyttä erityisesti kuntatasolla. Se ei toteudu pelkästään korostamalla asioiden valmistelun julkisuutta. Tärkeää on myös hallinnon kaikki alat kattava julkinen keskustelu joka välittää tietoa virkamiesten ja päättäjien arvomaailmasta ja ajattelutavasta.

5. YKSITYISSEKTORIN MERKITTÄVÄ VAHVISTUMINEN

Avain työllisyyden kasvuun ja kaikkinaiseen hyvinvoinnin kasvuun Suomessa on perhe-, pien- ja keskisuuren yrityssektorin merkittävä vahvistuminen. Tätä voidaan edesauttaa vapauttamalla markkinoita, lisäämällä työelämän joustoja ja kohdentamalla valtion panos edellytysten luomiseen.

Yhteiskunnan ei tule harjoittaa sellaista yritystoimintaa, jonka vapailla markkinoilla toimiva yritys voi hoitaa, eikä vääristää markkinoiden toimintaa tukemalla yrityksiä tai pitämällä yllä perustelematonta sääntelyä. Tämä koskee myös maa- ja metsätaloutta. Suomen on pyrittävä purkamaan kilpailua rajoittavaa lainsäädäntöään nopeammin kuin sen pääkilpailijamaat Ruotsi ja Saksa. Monopoli-, kartelli- ja talousrikossäädösten sen sijaan tulee olla tiukkoja.

Yksilön vähimmäistyösuhdeturvasta, -työehdoista ja -toimeentulosta on säädettävä laissa. Muutoin hänellä tulee olla joko yksin tai yhdessä työtoveriensa kanssa oikeus neuvotella työehtonsa. Työehtosopimusten yleissitovuus on purettava, osa-aikatyön tekemistä on helpotettava ja henkilöstön osallistumista yrityksen omistamiseen kannustettava.

Talouspolitiikan painopiste on siirrettävä selkeästi kokonaistaloudellisesta päätöksenteosta yksityisten yritysten toimintaedellytysten parantamiseen. Yhteiskunnan tulee investoida ihmisten tietoon ja taitoon, tutkimukseen, infrastruktuuriin ja ympäristön tilan kohentamiseen. Maataloutta tulee harjoittaa ensisijaisesti siellä, missä siihen on parhaat luontaiset edellytykset.

6. TASA-ARVON JA SUVAITSEVAISUUDEN VAHVISTAMINEN

Nuorsuomalainen tasa-arvokäsitys perustuu mahdollisuuksien tasa-arvoon. Ihmisillä tulee olla yhtäläinen oikeus toteuttaa itseään ja osallistua työ- ja muuhun yhteiskunnalliseen elämään. Ihmisten edellytyksiä tähän lisätään turvaamalla kaikille yhtäläinen mahdollisuus koulutus- ja perusturvapalveluihin.

Naisten ja miesten välisen tasa-arvon toteutumista estäviä rakenteellisia esteitä on raivattava. Naisten palkkaus on saatava miesten palkkauksen tasolle. Perheen tasa-arvon toteuttamiseksi on huolehdittava siitä, että hoivavastuu ei ole naisten erityisasia. Yhteiskunnan on taattava niin päivähoitopalvelut kuin hoivapalvelutkin sairaille ja vanhuksille.

Suvaitsevaisuuden, hyväksymisen ja tasavertaisuuden tulee olla lähtökohtana Suomen nykyisten ja tulevien vähemmistöjen kohtelussa. Suomen on kehityttävä moniarvoisempaan suuntaan kaksisuuntaisen kansainvälistymisen kautta: toisaalta Suomen on kansainvälistyttävä rajojensa sisällä, toisaalta otettava aktiivinen rooli kansainvälisessä yhteisössä. Nuorsuomalaiset haluavat turvata ruotsinkielen aseman ja kehittää kielitaitoa Suomessa.

7. SIVISTYKSEN SUURVALLAKSI, HENKISEN VIREYDEN KANSAKUNNAKSI

Hyvä sivistys tarkoittaa oman itsensä ja oman kulttuurin tuntemusta ja sen pohjalta syntyvää elämän hallintaa. Tärkeä osa sivistystä on erilaisten kulttuurien ymmärtäminen, suvaitsevaisuus sekä moniarvoisuuden hyväksyminen. Klassiset hyveet - rohkeus, viisaus, kauneudentaju, rehellisyys ja oikeudenmukaisuus - kuuluvat sivistyksen ihanteeseen.

Nuorsuomalaisten tavoitteena on lisätä suomalaisten henkistä pääomaa kolmella tavalla: edistämällä edellytysten ja valmiuksien luomista koulutuksessa, huolehtimalla toimivasta kulttuuri-infrastruktuurista ja parantamalla tutkimuksen ja tieteenharjoittamisen mahdollisuuksia.

Koulu ei saa olla pelkkä pänttäys- ja kilpailuareena; sen pitää herättää oivaltamisen ja oppimisen ilo. Sen pitää tasapäistämisen sijaan kannustaa molempia sukupuolia rohkeisiin valintoihin ja korostaa tervettä itsetuntoa. Sen pitää palauttaa sivistyksen ihanne.

Harvinaisempien aineiden opetuksen maantieteellistä tasa-arvoa lisätään parhaiten uutta opetusteknologiaa hyödyntämällä. Tietokoneiden, tietoverkkojen, videon ja etäopetuksen avulla välimatkat pystytään murtamaan kehitysalueillakin. Oppilaitoksista voidaan muita tiede- ja kulttuurilaitoksia apuna käyttäen luoda oppimiskeskuksia, joiden käyttöä eivät aika eikä paikka rajoita.

Kulttuuri tarvitsee hallittua epäjärjestystä, joka on vastakohta nykyiselle kaiken hallinnoimiselle. Kulttuurin perusrakenteita (muun muassa teattereita, kirjastoja, museoita ja konserttisaleja ja liikuntapaikkoja) on tuettava. Valtion rahoituksen tulisi tapahtua säätiöiden kautta, joissa taideyhteisö käyttää pääasiallista päätäntävaltaa. Elinkeinoelämää tulisi rohkaista osallistumaan näiden säätiöiden rahoitukseen.

Tieteen ja tutkimuksen rahoituksessa on kehitettävä valtion ja elinkeinoelämän yhteistyömuotoja. Tiedeyhteisön päätäntävaltaa tutkimushankkeista tulee lisätä. Tarvitaan sekä vankkaa perustutkimusta että innovatiivista soveltavaa tietoa.

Euroopan Unionissa Suomen on tuettava eurooppalaisten tietoverkkojärjestelmien kehittämistä sekä sellaisia tutkimusprojekteja, joiden tavoitteena on kehittää radikaaleja ratkaisuja ympäristöpolitiikan ja liikenteen perusongelmiin.

8. KOHEESIOON JA YHTEISTYÖHÖN PERUSTUVA TURVALLISUUS

Euroopassa on käynnissä yhdentymis- ja lähentymisprosessi, jossa Suomi on mukana aktiivisena vaikuttajana. Tässä prosessissa luodaan lähivuosina tavoitteet ja toimintamallit, joilla Euroopan eri osien turvallisuutta vahvistetaan. Keskeistä uudelle turvallisuusajattelulle on monimuotoisuus, yhteistyövaraisuus ja dynaamisuus.

EU:n jäsenyyden kautta Suomi on sitoutunut yhteisten tavoitteiden ja toimintamallien luomiseen sekä laaja-alaiseen turvallisuusnäkemykseen. Suomelle EU-jäsenyys luo laajat vaikutusmahdollisuudet ja antaa poliittisen turvan, joka useimmissa kuviteltavissa tilanteissa on parempi kuin perinteisen sotilaallisen liittoutumisen tarjoama.

Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan perusperiaatteena tulee olla tämä koheesioon perustuva turvallisuus yhdistettynä itsenäiseen puolustukseen. EU jäsenyyden tarjoamien liittoutumismahdollisuuksien käyttö riippuu siitä, millaiseksi Euroopan yleinen turvallissutilanne ja järjestörakenne kehittyy.

Yhdysvaltain rooli Euroopan turvallisuudessa tulee merkittävästi pienenemään mikäli rauha Euroopassa syventyy. Tämä on luonnollista. Silti on tärkeää korostaa Pohjois-Amerikan ja Länsi-Euroopan moniulotteista liittolaisuutta, kumppanuutta ja yhteistyötä.

Puolustuspolitiikan saralla Suomen on kehitettävä selkeä kansainvälinen ulottuvuus perinteisen kansallisen ulottuvuuden rinnalle. Tämä tarkoittaa osallistumista kansainväliseen yhteistyöhön Euroopan Unionin, ETYK:in ja Naton rauhankumppanuusohjelman puitteissa.

Kansainvälisen osallistumisen yksi alue on kansallisten positioiden määrittely koko Euroopan puolustusrakenteiden kehittämiseen. Toinen yhteistyöalue on kansainvälinen kriisinhallinta. Kaiken kaikkiaan tavoitteena on saada Suomen ääni kuuluville ja lisätä koheesiota Suomen ja Euroopan unionin jäsenmaiden välillä.

Suomen sotilaallinen puolustuskyky on säilytettävä vähintään nykyisellä tasolla. Se perustuu puolustusbudjetin nykyiseen BKT osuuteen, yleiseen asevelvollisuuteen ja aluepuolustusjärjestelmään. Suomella ei ole poliittisesti varaa puolustusbudjetin suhdanteista johtuviin lyhyen aikavälin heilahteluihin.

Suomen ja Ruotsin yhteystyömahdollisuuksia ilma ja merivalvonnan aloilla on tutkittava ennakkoluulottomasti. Suomen on kehitettävä valmiuttaan rauhanturvaoperaatioihin ja osoitettava siten olevansa kansainvälisen yhteisön vastuullinen jäsen.

Nykytilanteessa Suomen fyysistä turvallisuutta vakavimmin uhkaava tekijä liittyy Venäjän ydinvoimaloiden tekniseen luotettavuuteen sekä niiden ylläpidon ja huollon tasoon. Suomen on toimittava määrätietoisesti EU:ssa ja kaikissa kansainvälisissä järjestöissä jotta maailmanyhteisö suuntaa nopeasti riittävän taloudellisen ja osaamisen panoksen tämän koko maanosaa uhkaavan vakavan vaaran torjumiseksi.

9. SUOMI ALUEIDEN EUROOPASSA

Nuorsuomalaisten Euroopassa Tukholma, Tallinna ja Pietari ovat Brysseliä keskeisemmällä sijalla. Näin siksi, että Eurooppa ei lopu Unionin rajoihin ja siksi, että rauhallinen Eurooppa on alueiden, kaupunkien ja kansalaisyhteiskuntien Eurooppa.

Suomalaisen kulttuurin, talouden ja henkisen hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että yhteyksiä Baltiaan ja itärajan taakse kehitetään samaan aikaan kun integroidumme yhä tiiviimmäksi osaksi Euroopan Unionia.

Euroopan Unioni on mielekästä nähdä sekä luonnollisena kehityskulkuna että poliittisen ja taloudellisen toiminnan kehyksenä. Tässä katsannossa EU ei ole sen enempää valtioliitto kuin liittovaltio. Se on uudenlainen kansainvälinen toimija, jossa kansainvälisyys ja ylikansallisuus yhdistyvät uudella, jatkuvasti muuntuvalla tavalla.

Euroopan Unioni voi kulkea moneen suuntaan. Siitä voi tulla kansakuntien federaatio, jossa läheisyysperiaate, vallan hajauttaminen ja neljä vapautta ovat keskeisissä asemissa. Toisaalta Euroopan Unionista voi kehittyä protektionismin, korporaatioiden ja tukiaisten temmellyskenttä, jossa kansalaisten ja kansakuntien vapaudet jäävät keskushallinnon ja virkamiesmentaliteetin puristukseen. Selvää on, että nuorsuomalaiset uskovat ensin mainittuun Euroopan Unioniin ja tekevät työtä sellaisen saavuttamiseksi.

EU:n demokratiavaje ei korjaannu keskittämällä valtaa EU:n instituutioille. Demokratian toimivuutta voidaan parantaa vain kehittämällä jäsenmaiden demokratiaa ja vuorovaikutusta kansallisten demokratioiden ja EU:n päätöksenteon välillä. Nuorsuomalaisen puolueen ohjelma edustuksellisen demokratian ja parlamentarismin elvyttämisestä on Suomen osuus tässä Euroopan poliittisessa rakenneuudistuksessa.

Euroopan Unionin sisällä Suomen tulee pyrkiä luomaan tehokas pohjoismainen ulottuvuus, joka suuntaa EU:n huomiota ja resursseja yhteistyöhön lähialueittemme kanssa.

Suomen tulee tukea Viron ja muiden Baltian maiden talouden ja yhteiskunnan kehittämistä siten, että niiden EU jäsenyys voidaan toteuttaa mahdollisimman nopeasti. Yhteistyötä ja integraatiota Tallinnan ja Helsingin välillä tulee kaikin tavoin helpottaa.

Maamme ääri- ja raja-alueilla toimivaa kansainvälistä, valtakuntien rajat ylittävää yhteistyötä (mm. Barentsin alueen yhteistyötä) tulee rohkaista ja kannustaa.

Suomen tulee tukea aktiivisesti itäisen Keski Euroopan maiden EU jäsenyyttä heti kun niiden talouden ja yhteiskunnan kehitys on saavuttanut jäsenyyteen tarvittavan tason.

Nuorsuomalaiset puoltavat Euroopan Unionin avautumista itäisen Keski-Euroopan maataloustuotteille niin nopeassa tahdissa kuin se suinkin on mahdollista.

10. SUOMI ERILAISTEN MAAILMOJEN EDESSÄ

Maailma voi kehittyä moneen suuntaan. Esiin voi nousta uusia valtakeskuksia, konflikteja, uusia teknologioita ja maailmankatsomuksia. Jokaisessa tulevaisuuden maailmassa Suomi voi menestyä tai taantua.

Jotta maamme menestyisi tarvitaan muutoskykyä sekä sellaisia yhteiskunnallisia rakenteita, jotka toimivat erilaisten olosuhteiden vallitessa. Tässä ohjelmassa esitetyt yhteiskunnalliset ratkaisut on muotoiltu varsin suuret muutosvarat huomioonottaen. Tarkoituksena on ollut luoda visio, jonka avulla Suomi voi menestyä kaikissa tilanteissa.

Riippumatta siitä minkälaiset maailmanlaajuiset taloudelliset ja valta-asetelmat nousevat esiin, on joukko globaaleja haasteita, joiden ratkaiseminen on välttämätöntä elämän edellytysten ja humaanien elinolosuhteiden takaamiseksi.

Väestön kasvu, ilmastonmuutos, saasteongelmat, pohjoisen ja etelän välinen elintasokuilu ja muut globaalit ongelmat ovat ratkaistavissa vain kansainvälisen yhteistyön kautta.

Kansainvälinen yhteistyö ei suju automaattisesti. Uusien taloudellisten ja poliittisten liittoutumien synty luo jännitteitä ja ristiriitoja. Ellei näitä jännitteitä kyetä säätelemään on vaarana epäluottamuksen kierre, joka pahimmillaan purkautuu sotilaallisena vastakkainasetteluna tärkeimpien kansainvälisten toimijoiden välillä.

Jotta yhteistyö onnistuisi, tarvitaan valtakeskusten välisten jännitteiden säätelyä. Suomi on pieni maa, mutta Euroopan Unionin jäsenenä meillä on mahdollisuus edistää yhteistyöhakuista asennoitumista kansainvälisiin suhteisiin. Ulkopoliittisen perinteemme ja geopoliittisen asemamme takia meitä kuunnellaan - jos meillä on sanottavaa.



FSD 2007-2011 

Tulostettu POHTIVA-tietovarannosta: http://www.fsd.uta.fi/pohtiva/