POHTIVA - Poliittisten ohjelmien tietovaranto


PuolueSuomen sosialistinen työväenpuolue
OtsikkoSuomen Sosialistisen Työväenpuolueen Ohjelma
Vuosi1920
Ohjelmatyyppiyleisohjelma
Kielisuomi
Muut puolueen ohjelmat

SUOMEN SOSIALISTISEN TYÖVÄENPUOLUEEN OHJELMA

(Hyväksytty puolueen perustavassa kokouksessa Helsingissä 13.5.1920)

PERUSTELUT

Suomen Sosialistinen Työväenpuolue on köyhälistön luokkataistelun Puolue, jonka ohjelmana on kapitalismin poistaminen ja sosialistisen yhteiskunnan rakentaminen.

Venäjällä on tämä valtava liike jo marraskuusta 1917 lähtien ollut voitolla ja

Tämä ohjelma ei ole tuulesta temmattu. Se on itse asiassa nykyään joko selvästi tai epäselvästi tajuttavana koko maailman köyhälistön luokkataistelun ohjelmana, Se perustuu välttämättömään historialliseen kehitykseen, jonka luonteen ja suunnan alkuaan Karl Marx tieteellisesti selvitti.

Kapitalistinen riistäminen on useimmissa sivistysmaissa jo aikoja sitten kehittynyt koko luokkajaon, valtion ja koko yhteiskuntajärjestyksen pääperusteeksi. Mitä enemmän ruvettiin tuotteita valmistamaan myytäväksi ja mitä enemmän tekniikka kehittyi, sitä isompi ja tärkeämpi osa tuotannon välineistä tuli anastetuksi vähälukuisten suurliikkeiden omistajain käsiin ja samalla mitä isompi osa kansaa sortui sellaiseen taloudelliseen tilaan, jossa heidän on pakko jatkuvasti tai ajottain myydä työvoimaansa, toisin sanoen raataa kapitalistien palkkatyöläisinä, luoden ja kasaten lisäarvoa omistaville luokille.

Kapitalistisen tuotannon valta-ala laajeni laajenemistaan sitä mukaa, kuin konetekniikka kehittyi. Suurliikkeet syrjäyttivät joukottain itsenäisiä pientuottajia, vetäen osan heistä palkkaorjuuteen, toisen osan taas painaen välillisesti enemmän tai vähemmän raskaaseen riippuvaisuuteen pääoman herroista.

Samalla tekniikan kehitys suhteellisesti vähensi ihmisvoiman tarvetta tavarain tuotannossa ja vaihdossa. Koneiden työllä voivat kapitalistit korvata paljon elävää työtä, sekä vajavoimaisella naisten ja lasten työllä täysvoimaisten miesten työtä. Tuotanto saattoi täten kohota äärettömästi ilman että ihmistyövoiman tarve ja kysyntä olisi läheskään niin paljon kohonnut. Sen vuoksi riistäminen ei voinut lieventyä. Palkkatyöväen riippuvaisuus paisuvasta pääomasta kävi yhä ankarammaksi ja yhä mitättömämpi osa työllä luodusta rikkaudesta jäi työntekijöille palkaksi, useimmiten niin mitätön osa, että henkiorjainkin elättäminen ja vaatettaminen olisi tullut kapitalisteille kalliimmaksi.

Tuotannon nopea kasvaminen porvarillisissa maissa ja näiden maiden keskinäinen kilpailu maailmanmarkkinoilla vaikeuttivat tavarain menekkiä. Enin osa kansaa tosin kärsi pysyväisesti välttämättömienkin kulutustavarain puutetta, mutta kapitalistien voittoetujen kannalta katsoen tuotanto paisui liikatuotannoksi, joka ilmeni ajoittaisissa liikepulissa ja niitä seuraavissa liike-elämän lamauskausissa. Näissä puIakausissa taas tuli vielä enemmän tuhotuksi pientuottajia, vielä enemmän anastetuksi pääomia yksiin käsiin, vielä enemmän kiristetyksi palkkatyön riippuvaisuutta pääomasta ja sen saalistuspyyteistä.

Siten tekniikan täydellistyminen, joka itsessään on merkinnyt työn tuottavaisuuden kohoamista ja yhteiskunnallisen rikkauden kasvamista, on porvarillisessa yhteiskunnassa johtanut siihen, että luokkavastakohdat ovat välttämättä kärjistyneet, omistavain luokkain ja omistamattomien välinen kuilu on suurentunut, rikkaitten ylellisyys ja röyhkeys on yltynyt, mutta köyhälistön keskuudessa elämisen epävarmuus ja kaikkinainen kurjuus yhä kasvanut.

Lopuksi kapitalistinen tuotantotapa kävi esteeksi ja kahleeksi myös tekniikan ja ylipäänsä tuotantovoimain kehitykselle. Vapaa kilpailu, jonka vallitessa työn tuottavuus oli voinut edistyä, tuli suuressa määrin syrjäytetyksi, kun tuotannon keskittyminen ja pääomain kertyminen yksiin käsiin synnytti lopuksi mahtavia kapitalistisia monopoliyhtymiä, renkaita ja trusteja. Liittoutuen suurpankkien kanssa ne saivat johtavan merkityksen koko kapitalistisessa talouselämässä sekä täydellisen määräysvallan useilla tärkeimmillä tuotantoaloilla. Niistä alkoi finanssipääoman aikakausi, joka valtiollisessa suhteessa johti kapitalistiset valtiot imperialistisiin vallanlaajennuspyrintöihin. Vaikka renkaat ja trustit muodostivat kansainvälisiäkin yhtymiä, jotka keskenään taloudellisesti jakoivat maailmaa ei tämä suinkaan lieventänyt eri valtioiden välisiä suhteita. Taistelu vieraista markkina-alueista ja pääoman sijoittamisen piireistä, raaka-aineista ja työvoimasta kärjistyi suurvaltain taisteluksi maailmanvaltiudesta ja herravallasta pienten kansojen yli. Seurauksena oli suuri imperialistinen maailmansota vuosina 1914-1918, jossa Saksan johtama valtioliitto kärsi tappion ja Englannin johtama valtioliitto sai voiton.

Mutta tätä jättiläiskamppailua eivät porvarilliset hallitukset enää voineet päättää mihinkään rauhaan. Jo sodan kestäessä oli alkanut suurten vallankumoustaistelujen sarja, joissa taisteluissa on pääosana köyhälistön luokkataistelu koko kapitalistisen yhteiskuntajärjestyksen kukistamiseksi.

Yhtä kauan kuin porvarillisen yhteiskunnan ristiriidat olivat kehittyneet, oli myöskin kasvanut työtätekevien riistettyjen joukkojen tyytymättömyys riistämistä vastaan. Köyhälistön lukumäärä järjestyneisyys ja voima oli lisääntynyt, köyhälistön luokkataistelu kärjistynyt kaikissa kapitalistisissa maissa.

Samalla kapitalismin kehitys oli luonut aineellisen pohjan kapitalistisen tuotantotavan korvaamiseksi korkeammalla tuotantomuodolla, sosialistisella, toisin sanoen luonut mahdollisuuden sille yhteiskunnalliselle vallankumoukselle, jonka kautta tuotantovoimain kehitys voi päästä taas esteettömästi jatkumaan sekä köyhälistö vapautua kaikesta riistämisestä.

Taloudellinen koneisto oli luotu tuotannon ja tuotteiden jaon ottamiseksi yhteiskunnan haltuun. Renkaat ja trustit sekä valtiokapitalismi ja maailmankapitalismi olivat sen koneiston kehittäneet korkeimmilleen. Sota-aikana se vielä tavattomasti keskittyi valtiokapitalismin muotoon, josta nyt ei enää ilman järkyttäviä häiriöitä voida palata vanhalle yksityiskapitalismin ja vapaan kilpailun kannalle.

Mutta samalla sodan aikana ja sen johdosta kärjistyi kapitalismin sisässä kypsynyt pula moninkertaiseki, ja auttamattomaksi. Koko kapitalistinen talous on rappiolla. Hinnat ovat nousseet suunnattomasti, täysarvoinen raha on hävinnyt, valtiot eivät voi lunastaa liikkeeseen laskemiaan setelipaljouksia. Siten kallis aika ahdistaa kaikkien kansain työtätekevää enemmistöä. Tuotannon asemasta on kaikenlainen huijaus tullut kapitalistisen saalistuksen parhaimmaksi muodoksi. Riistäjäyhtymäin harjoittama työväen sorto ja valtion toimeenpanema orjuutus ovat tehneet tuloksettomaksi köyhälistön taloudellisen ja valtiollisen taistelun entiset muodot.

Kaikki tämä sekä imperialistisen sodan aikaansaama ääretön tuho ovat saattaneet yhä läheisemmäksi historialliseksi välttämättömyydeksi kapitalismin häviön ja yhteiskunnan siirtymisen sosialistisen talouden kannalle.

Tämän historiallisen kehityksen suorittajana on maailman köyhälistön neuvostoliike vallassa, käyden uljaasti maailman historian suurinta vallankumoustaistelua kaikkien Neuvosto-Venäjän sisäisiä, kuten suuria ulkonaisiakin vihollisia vastaan.

Kaikissa muissakin maissa on työväen sosialistisen neuvostojärjestelmän aate jo lyhyessä ajassa saanut köyhälistön joukoissa laajaa kannatusta. Mitä lähemmäksi kunkin maan työväki luokkataistelussaan pääsee lopullista voittoaan, sitä selvemmin osottautuu neuvostojärjestelmä siksi köyhälistön vallan muodoksi, jonka kautta se kaikkialla tulee suorittamaan kapitalistisen yhteiskunnan muuttamisen vapaaksi, työtätekeväksi, luokattomaksi sosialistiseksi yhteiskunnaksi.

Kolmas internationale, joka perustettiin Venäjän Sosialistisen neuvostotasavallan pääkaupungissa maaliskuulla 1919, on neuvostovaltaa kannattavan marxilaisen työväenliikkeen kansainvälisenä yhdyssiteenä. Siihen on monista maista jo yhtynyt työväen luokkataistelujärjestöjen elinvoimaisin osa, sosialistiset ja kommunistiset työväenpuolueet, ja kaikkialla sen kannatus kasvaa suurta vauhtia.

Sitä vastoin toinen internationale on auttamattomasti hajonnut ja rappeutunut työväen luokkavihollisia avustavaksi valkoiseksi liitoksi. Imperialistisen maailmansodan syttyessä jo paljastui, että useimmissa maissa oli kapitalismin pitkänä valtakautena vanhan työväenliikkeen johto rappeutunut niin porvarilliseksi, että se oli valmis isänmaan puolustuksen valheellisella verholla avustamaan hallituksensa sodankäyntiä ja kansallisen porvaristonsa rosvopyyteitä. Myöhemmin ovat työväenliikkeen oikeistolaiset muutamissa maissa niin täydellisesti pestautuneet vastavallankumouksellisen porvariston palvelukseen, että ovat sen puolesta johtaneet aseellistakin taistelua sosialistisen työväen luokkataistelua vastaan. Nykyään ei toiseen internationaleen enää kuulukaan sanottavasti muita kuin nuo valkoiset työväenliikkeen petturit ja viholliset. Horjuvalla välikannallakin olevat työväenpuolueet ovat luopuneet tuosta häpeällisestä kätyriliitosta pois ja tulevat epäilemättä ennen pitkää luokkatietoisten köyhälistöjoukkojen painostuksesta pakoitetuiksi yhtymään maailman taistelevan köyhälistön yhteiseen rintamaan.

Proletaarisen maailmanvallankumouksen voiton saavuttamiseksi onkin tarpeen kehittyneempien maiden työväenluokkain täydellinen keskinäinen luottamus, mitä kiintein veljesliitto ja toiminnan mahdollisimman suuri yhtenäisyys. Tämän saavuttamiseksi on säälimättä taisteltava sitä sosialismin porvarillista vääristelyä vastaan, joka on päässyt valtaan Suomenkin Sosialidemokraattisen puolueen ylimmissä kerroksissa ja joka koettaa eksyttää työväkeä parlamentaarisella keinotteluja ministerisosialismin, valtiososialismin ja ylipäänsä valkoisen valtiojärjestyksen kannattajaksi.

Suomen Sosialistinen Työväenpuolue ei tahdo, että köyhälistön pitäisi luopua siitä punaisesta lipusta, siitä sosialistisesta työväenaatteesta ja siitä proletaarisen kansanvallan päämaalista, jota tässä maassa köyhälistön joukot ovat ennenkin luokkataistelussaan tietoisesti tai vaistomaisesti johtotähtenään pitäneet. Päinvastoin, siitä on yhä ja loppuun asti kiinni pidettävä. Se on pidettävä puhtaana porvarillisista väärennyksistä. Marxin opetukset, joiden pohjalla Kolmas Internationale aatteellisesti seisoo, ovat nyt jos koskaan kaikessa kirkkaudessaan ja suuruudessaan otettavat maamme työväenpuolueen toimintaohjeeksi.

Suomen Sosialistinen Työväenpuolue ei myöskään tahdo hajoitettavaksi maamme köyhälistön luokkataistelurivejä. Päinvastoin, puolueemme kutsuu luokkatietoisen köyhälistön hajonneet rivit jälleen kokoon, suureksi, vankaksi, tarmokkaaksi ja päämäärästään tietoiseksi järjestöksi. Puolueemme tahtoo järjestää Suomen köyhälistön itsenäiseksi, kaikille porvarillisille puolueille vastakkaiseksi puolueeksi, joka ei niiden kanssa yhteistoimintaan pyri eikä suostu, vaan paljastaa riistäjien ja riistettyjen sovittamattoman ristiriitaisuuden. Kaikin tavoin puolueemme tahtoo kohottaa köyhälistön tietoisuutta, kyky edessä olevan suuren historiallisen tehtävän suorittamiseen.

Suomen Sosialistinen Työväenpuolue ei kehoita työläisiä anarkistisiin väkivallantöihin, epäjärjestyksiin, mellakoihin eikä kapinoihin. Päinvastoin puolueemme tahtoo valistus- ja järjestämistoiminnallaan vaikuttaa siihen suuntaan, että työväenluokan ja sosialismin täydellinen voitto saavutettaisiin niin hyvässä järjestyksessä, niin rauhallisesti ja vakavasti, niin kivuttomasti ja nopeasti kuin suinkin mahdollista on. Mutta millään puoluepäätöksillä ei edeltäpäin voida määrätä niitä muotoja, joissa tulee täyttymään koko maailmaan käsittävä yhteiskunnallinen vallankumousprosessi. Se on historiallista luonnonkulkua, jota ei puoluepäätöksillä mielivaltaisesti ohjata, ja sitä ei voi Suomessakaan kukaan sivuuttaa tai kiertää, ei köyhälistö eikä köyhälistön järjestöt, enempää kuin porvaristo ja sen järjestöt. Enimmän tulevat tämän prosessin valtiolliset muodot riippumaan työväen vihollisten käyttämistä taistelutavoista. Porvariston häikäilemätön väkivalta ja terrori useissa maissa vaikeasti ehkäisevät sosialistisen vallankumouksen mahdollisimman rauhallista ja kivutonta toteuttamista.

Raskasta, sitkeää ponnistusta joka tapauksessa vaaditaan kunkin maan köyhälistöltä riistäjäluokkain vastarinnan voittamiseksi. Paljon kärsimyksiä voi vielä olla kestettävänä, paljon vastoinkäymisiäkin. Kansainvälinen pääomamahti järjestää patoja, sulkuja, saartoja ja hyökkäyksiä kaikkialla missä sitä vaara enimmän uhkaa. Mutta sitä uhkaa jo vaara joka puolelta, sillä köyhälistön luokkataistelun voimiin yhtyy nyt imperialististen valtioiden sortamien kansojen vapaustaistelu. Saksan keisarivallan tavottajien maailmanvalta hajoaa, mikään sortovalta ei enää pysyväistä jalansijaa saa. Ainoastaan köyhälistön kansainvälinen neuvostovaltain liitto kykenee pelastamaan ihmiskunnan kaikesta siitä rappiosta, raakuudesta ja verenvuodatuksesta, johon sen kapitalismi on syössyt.

Suomen Sosialistisen Työväenpuolueen lähimpänä tehtävänä on niinollen kaikissa Suomen köyhälistön luokkataistelun vaiheissa vaikuttaa, että köyhälistö valistuksensa, järjestyksensä, kykynsä ja voimansa puolesta mahdollisimman nopeasti kohoaa historiallisen tehtävänsä tasalle ja että työväenluokan vihollisten vastarinta mahdollisimman pian hajoaa ja murtuu. Näitä lähimpiä tehtäviä varten tulee puolue antamaan yksityiskohtaisia ohjeita sen mukaan kuin tarve vaatii. Mutta Suomen Sosialistisen työväenpuolueen varsinainen ohjelma käsittää ne suuret yhteiskunnalliset muutokset, joiden kautta lopulta sosialistinen yhteiskuntajärjestys tulee toteutetuksi ja joka nykyään voidaan määritellä seuraavasti:

1.Yleisvaltiollinen ohjelma

1. Porvarillinen valtiokoneisto on poistettava ja virkavalta karkoitettava kaikkialta. Sen sijaan on järjestettävä köyhälistön valta työväenneuvostojärjestelmän muodossa.

Porvarillinen tasavalta, jonka taloudellisena pohjana on tuotantovälineiden yksityisomistus, ei ole koskaan ollut mikään koko kansan valta eikä myöskään luokkain yläpuolella oleva puolueeton valta, vaan se on tosiasiassa jäänyt porvariston diktatuuriksi, s.o. koneistoksi, jonka avulla ja turvissa kourallinen riistäjiä harjoittaa työtätekevän kansan nylkemistä ja sortoa. Tämän porvarivallan koneiston avulla ei ikänä voitaisi sosialismia toteuttaa. Siksi köyhälistön on luotava sen sijaan uusi valtiokoneisto, joka perustuu kansan työtätekevän enemmistön kaikkein yleisimpiin ja kaikkein kansanvaltaisimpiin joukkojärjestöihin, työväenneuvostoihin.

2. Neuvostovallan elimet on pidettävä mitä läheisimmässä yhteydessä itse työväenjoukkojen kanssa. Sitä varten on edustajain valitseminen ja tarpeen vaatiessa valtuuksien peruuttaminen tehtävä köyhälistölle maalla ja kaupungeissa mahdollisimman helpoksi ja sopivalla tavalla tapahtuvaksi, pitäen vaaliyksikkönä ja ylipäänsä valtion alkutekijänä tuotantolaitosta, työpaikkaa. Neuvoston jokainen jäsen olkoon velvollinen suorittamaan määrättyä työtä valtion hallinnossa; töitä vuoroteltakoon eri hallinnon haaroissa mikäli se ilman suurempaa haittaa käy päinsä ja pyrittäköön vähitellen saattamaan kaikki työtätekevät kansalaiset ottataan osaa valtion hallintoon.

3. Työväenneuvostoilla ja niiden valitsemilla valtaelimillä olkoon kaikki valta siihen asti, kunnes kokonaan häviää yhteiskunnan jakautuminen luokkiin ja samalla valtiovalta kaikissa muodoissaan. Työväen neuvostovallan perustehtävänä on riistäjien vastustuksen masentaminen ja lyön vapauttaminen pääoman ikeestä. Riistäjien riistämisvapautta se ei suojele, vaan tukahduttaa sen. Kaikki ne riistäjäin oikeudet, ja etuoikeudet, jotka ovat vahingoksi ja vaaraksi työväen vapauttamiselle, se syrjäyttää. Mutta työtätekevälle kansan enemmistölle neuvostovalta antaa todellisen kokoontumis-, yhdistymis- ja painovapauden. Porvarillinen demokratia on ainoastaan muodollisesti julistanut työväellekin valtiolliset oikeudet, mutta taloudellinen sorronalaisuus estää työväkeä käyttämästä tehokkaasti hyväkseen noita oikeuksia. Vasta neuvostovalta hankkii työväelle riittävästi kokoushuoneita, kirjapainoja, paperivarastoja y.m.s. sekä esteettömän tilaisuuden tasa-arvoisina kansalaisina ottaa osaa valtiotoimintaan.

4. Tasa-arvoisuus sukupuolesta, uskonnosta, rodusta ja kansallisuudesta riippumatta, jota porvarillinen demokratia on vuosisatoja julistanut, mutta jota kapitalismi ei missään ole sallinut todenteolla toteuttaa, pantakoon neuvostotasavallassa täydelleen voimaan. Tyytymättä muodolliseen naisten tasa-arvoisuuteen on pyrittävä vapauttamaan heidät vanhenneen kotitalouden vaivoista korvaamalla se kotikunnilla, yleisillä ruokaloilla ja yleisillä pesulaitoksilla, lastenseimillä j.n.e.

5. Poistettua kaikki porvarilliset tuomioistuimet, järjestettäköön niiden sijaan yhtenäinen, rakenteeltaan mahdollisimman yksinkertainen kansanoikeus, jonka puoleen väestö helposti voi kääntyä ja jota ei vaivaa virastohidastelu.

Tuomarit valittakoon työväestä ja ainoastaan työtätekevä kansa saakoon ottaa osaa valintaan. On pyrittävä siihen, että mahdollisimman moni työväenluokan jäsen joutuu täyttämään tuomarin velvollisuuksia ja siksi käytettäköön myös vaihtuvien, vain määräajoin toimivien tuomarien, valamiesten, osanottoa oikeudenkäytössä työväen ammatillisten y.m. järjestöjen laatimien luettelojen mukaan.

Tuomiot annettakoon neuvostovallan hyväksymien lakien ja köyhälistön sosialistisen oikeudentunnon mukaan.

6. Maksuton ja pakollinen yleinen kasvatus ja siihen liittyvä ammattikasvatus on järjestettävä kaikille kouluijässä oleville poika- ja tyttölapsille. Kouluikää nuorempia lapsia varten on valmistettava yhteiskunnallisen kasvatuksen tilaisuus lastenseimien, lastentarhojen, lastenkotien y. m. s. kautta.

Koulukasvatus tapahtukoon yhtenäisessä työkoulussa, jossa opetus on kiinteässä yhteydessä yhteiskunnallisen tuottavan työn kanssa. Kaikille oppilaille on annettava vapaa ruoka, vaatteet, jalkineet ja koulutarpeet.

Valmistettakoon sosialistisen maailmankatsomuksen läpitunkemaa uutta kasvattaja- ja opettajakuntaa. Työtätekevä väestö saatettakoon osalliseksi valistustyön järjestämiseen. Neuvostovalta antakoon kaikinpuolista apua työväen ja talonpoikain vapaalle itsekasvatus- ja valistustoiminnalle.

Kouluijästä päässeelle nuorisolle hankittakoon tehokasta ammatillista jatko-opetusta. Kaikille opinhaluisille ja ensi sijassa työläisille valmistettakoon mahdollisimman laajassa määrin tilaisuus päästä korkeakoulujen opetuksesta osalliseksi, samalla turvaten heidän aineellinen toimeentulonsa opintoaikana. Tuoreiden, kykenevien opettajavoimien liittämiseksi korkeakouluihin poistettakoon voimassaolevat keinotekoiset esteet. Avattakoon myös taiteenaarteet työväelle ja kehitettäköön yleistä taiteen ymmärtämistä.

Sosialismin aatteiden levittäminen järjestettäköön mahdollisimman laajaksi valtiovallan koneistoa apuna käyttäen.

2. Taloudellinen ohjelma

1. Kaikki valtion, kuntain ja suurporvariston hallussa olevat tuotantovälineet ja tuotantolaitokset ovat otettavat työväen neuvostovallan haltuun, niin myös pankit, liikennelaitokset ja varastot, sekä muu kapitalistinen riisto-omaisuus.

Työväen vapauttaminen voidaan suorittaa vain silloin, kun tuotantoa ei enää hallitse porvaristo, vaan köyhälistö itse. Mutta tuotantovälineiden pakkoluovuttaminen sosialismin toteuttamiseksi ei tarkoita omaisuuden tasajakoa, vaan päin vastoin tuotannon entistä suurempaa keskittämistä sekä alistamista yhtenäisen kansantaloussuunnitelman alaiseksi.

Pikkuomaisuuksia älköön pakkoluovutettako, älköönkä pienomistajia vastaan, jotka eivät vierasta työvoimaa riistä kohdistettako pakkotoimenpiteitä. Heidät vetäköön vähitellen sosialistisen järjestön piiriin se, että he esimerkin ja käytännön kautta näkevät paremmaksi uuden järjestelmän, joka vapauttaa heidät raskaista veroista ja velkataakoista sekä kaikesta kapitalistien sorrosta.

2. Järjestelmällinen yhteiskunnallistuttaminen on neuvostovallan pantava käyntiin kaikessa tuotannossa sitä mukaa ja niin nopeasti kuin se on vain teknillisesti mahdollista, ensisijaisesti kaikilla rengastuneilla tuotannon aloilla, missä sitä varten on taloudellinen koneisto nyt jo pisimmälle kehittynyt. Tuotantoa on kullakin alalla pyrittävä keskittämään teknillisesti täydellisempiin suurliikkeisiin sekä autettava pienliikkeiden yhtymistä edullisiksi suurliikkeiksi. Kunkin tuotantoalan tai tuotantoryhmän teollisuusliikkeet saatettakoon mahdollisimman kiinteästi seuraamaan yhtenäistä tuotantosuunnitelmaa.

Pyrkiessään tarmokkaasti maan kaikkien luontaisten tuotantovoimain käyttämiseen ja kohottamiseen, on neuvostovallan samalla pyrittävä hyödylliseen taloudelliseen vuorovaikutukseen muiden maiden kanssa sekä yhteisen taloussuunnitelman sopimiseen toisten maitten neuvostotasavaltain kanssa.

3. Yhteiskunnallistetussa teollisuudessa järjestettäköön työväen hallinta, saattaen itse työntekijät mahdollisimman laajassa määrin siihen välittömästi osaa ottamaan työhuonekuntiensa, tehdasneuvostojensa, järjestöjensä ja asettamiensa luottamusmiesten kautta. Liikkeen työväen on päästävä elävästi tuntemaan ja kokemaan, että liike silloin on muuttunut todella sosialistisen työväen liikkeeksi, ilman että kuitenkaan järkiperäisen talouden vaatima keskitys ja teknillinen ohjaus siitä haittaa kärsisi.

Työväenhallinnan järjestämisessä teollisuuden eri aloille ja ylipäänsä yhteiskunnallistuttamisen toimeenpanossa on oleva suureksi eduksi, jos työväen nykyiset ammatilliset järjestöt voivat niin kehittyä, että ne kykenevät neuvostovallan aikana sekä toimimaan yhteiskunnallistuttamisen pääeliminä että samalla laajenemaan ja sulautumaan yleisiksi työväen neuvostotalouden järjestöiksi.

4. Maakeinottelu ja maatyöväen riistäminen on lopetettava lakkauttamalla maan yksityisomistus, julistamalla maavelat kuoletetuiksi ja ottamalla suurten riistajain maatilat neuvostovallan haltuun. Pientilallisilta ja torppareilta älköön heidän viljelemiään maita pois otettako, sillä työ olkoon ainoa peruste, joka antaa oikeuden saada viljelysmaata ja pysyä maassa kiinni. Keskivarakastakaan talonpoikaisväestöä, joka vain tahtoo työtä tehdä, eikä taistele neuvostovaltaa vastaan, älköön koetettako pakoittaa uuden järjestelmän puolelle, vaan vaikutettakoon siihen taloudellisilla eduilla, esimerkeillä ja aatteellisella valistuksella.

Edistettäköön kaikin tavoin maataloudessa neuvostojärjestelmän ja neuvostotalouden kehitystä, samoin kuin pienviljelijäin vapaaehtoista liittymistä tuotannolliseen yhteistoimintaan ja toveruuskuntiin. Maataloudellisille neuvostoille ja niiden muodostamalle liitolle myönnettäköön mahdollisimman laaja itsehallinto, ja toimittakoon neuvostovaltio niille aineellista avustusta sekä opastusta maan viljelyksen ja karjanhoidon kohottamiseksi korkealle kannalle.

5. Kapitalistinen kauppaliike on pyrittävä kokonaan korvaamaan yleisellä suunnitelmallisella tuotteiden jakamisjärjestelmällä. Paitsi että kapitalistien suuret kauppaliikkeet otetaan yhteiskunnan haltuun, on samalla koetettava osuuskaupoista kehittää yhteiskunnallisen tuotannon jaon kelvollisia elimiä, joihin ei enää jää jälkeäkään niiden nykyisestä pikkuporvarillisesta ja kapitalistisesta luonteesta. Valtion, kuntain, osuuskuntain ja yksityisten kulutuskuntain järjestämä tuotteiden jako on vähitellen keskitettävä yhtenäiseksi suunnitelmalliseksi kokonaisuudeksi.

6. Sekä tuotannon että tuotteiden jaon ja liikenteen järjestämisessä käyttäköön työväen neuvostovalta myöskin porvarillisten ammattiteknikkojen ja asiantuntijain ohjausta mikäli näitä saadaan rehellisesti palvelemaan uutta järjestelmää. Työväen on alussa moniin tehtäviin nähden tarpeellista saada oppia porvarillisilta ammattimiehiltä ja käydä rinnan heidän kanssaan kokemuksen koulua. Ja sikäli kuin he luopuvat vastarinnasta, ei köyhälistö suinkaan aio heitä sortaa, vaan päin vastoin avaa heille kullekin alallaan tilaisuuden kehittää voimaperäisintä luovaa työtä.

Sen sijaan että kapitalismi on erottanut toisistaan ruumiillisen ja henkisen työn, tulee sosialismi ne yhteen liittämään. Se yhdistää työn ja tieteen.

7. Neuvostovallan haltuun otettujen pankkien koneisto on kehitettävä vähitellen yhteiskunnallisen talouden kirjanpitokoneistoksi.

Alussa, niin kauan kuin neuvostovalta ei vielä voi poistaa käytännöstä rahaa, on sopivalla järjestelyllä koetettava rahan käytäntöä rajoittaa ja supistaa. Rahapalkkakin on vähitellen pyrittävä korvaamaan luontaiseduilla niiden saantiin oikeuttavilla henkilökorteilla, kunnes yleiseen kulutukseen tarvittavia tuotteita on tarjottavana riittävästi kunkin tarpeiden mukaan, jolloin koko palkkajärjestelmä loppuu. Silloin myös rahan käyttö on tarpeeton ja lakkaa tyyten.

Niin kauan kuin palkkajärjestelmää täytyy käyttää, on pyrittävä työpalkkoja oideudenmukaisesti tasoittamaan, työväenjärjestöjen harkinnan jälkeen.

8. Kapitalististen talonomistajain harjoittamasta vuokra-asukkaiden riistämisestä kaupungeissa on tehtävä loppu antamalla niiden talot kaupunkien työväenneuvostojen määräysvaltaan, siirtämällä työväestöä asumaan syrjäkaupungin ahtaista loukoista vapaisiin herrasasuntoihin, hankkien työväelle huonekaluja jne., sekä luovuttamalla sopivat huoneustot työväenjärjestöjen ja valistuslaitosten vapaasti käytettäviksi. Älköön tällöin loukattako sellaisten etua, jotka eivät ole kapitalisteja, eikä sellaisten huoneiston haltijain etua, joilla ei ole liikoja vapaita asuinhuoneita.

9. Yleisten työväensuojeluvaatimusten toteuttaminen, jonka järjestynyt työväestö luokkataistelullaan on porvarillisessa yhteiskunnassa saanut vasta alulle, saadaan tehokkaasti ja täydessä laajuudessaan aikaan työväen itsensä järjestämässä yhteiskunnassa, sitten kun työväen neuvostovalta selviää porvariston vastarinnasta ja kapitalismin perinnöksi jättämästä talouden rappiosta. Normaalityöpäivä voidaan silloin myös supistaa yhä lyhyemmäksi sitä mukaa kuin tuotanto kohoaa. Kun koko yhteiskunta muuttuu työtätekeväksi yhteiskunnaksi, vaatii yleinen etu työehtojen helpottamista ja työolojen parantamista mahdollisimman tyydyttävälle kannalle.

Yhteiskunnallisen huollon alalla on neuvostovallan heti lopetettava porvarillinen vaivaishoito sekä järjestettävä ihmisarvon mukainen huolenpito vanhuksille ja muille työkyvyttömille. Mutta samalla on käytävä päättävää taistelua kaikenlaista loiselämistä ja toimetonta vetelehtimistä vastaan. Neuvostovallan tehtävänä on hyvällä tai pahalla kiinnittää hyödylliseen elämään jokainen työkykyinen kansalainen.

10. Kansan terveyden suojelemiseksi on neuvostovallan ryhdyttävä laajaan toimintaan, jossa ennen kaikkea pidetään silmällä yleisimpäin kansantautien leviämisen ehkäisemistä sekä yleisten terveysolojen parantamista. Apteekit, sairaalat, parantolat ja kylpylaitokset on otettava neuvostovallan haltuun. Kaikki mahdollinen parantola- ja lääkäriapu on neuvostovallan toimesta kustannettava kansalle maksuttomasti.



FSD 2007-2011 

Tulostettu POHTIVA-tietovarannosta: http://www.fsd.uta.fi/pohtiva/