In English | På svenska |
||
![]() ![]() |
|
SisällysTekijänoikeudetTeoksen tekijänoikeus kestää 70 vuotta. Lisäksi laissa on säädetty tekijänoikeutta lähellä olevista oikeuksista. Niillä annetaan suojaa esimerkiksi kuvatallenteen, luettelon ja tietynlaisen tietokannan valmistajalle ja valokuvaajalle. Lähioikeuksien tarkoitus on suojata tuotoksia, joiden suunnittelu, kerääminen ja käsittely ovat edellyttäneet huomattavaa panostusta. Suoja kestää 15 vuotta tuotoksen valmistumisesta. Tekijänoikeuteen sisältyy sekä taloudellisia että moraalisia oikeuksia. Taloudellisia oikeuksia ovat oikeudet valmistaa teoksesta kappaleita ja saattaa teos yleisön saataviin. Taloudellisiin oikeuksiin kuuluu jälleenmyyntikorvaus julkaistaessa tieteellisiä teoksia kaupallisilla kustantajilla. Tekijänoikeuteen kuuluvista moraalisista oikeuksista keskeisimpiä ovat respektio-oikeus ja isyysoikeus. Respektio-oikeus antaa teoksen tekijälle oikeuden vastustaa teoksen muuttamista sen kirjallista ja taiteellista arvoa loukkaavalla tavalla. Isyysoikeus taas määritetään seuraavasti: "Kun teoksesta valmistetaan kappale tai teos kokonaan tai osittain saatetaan yleisön saataviin, on tekijä ilmoitettava sillä tavoin kuin hyvä tapa vaatii." (Tekijänoikeuslaki 1961/404, 3 §) Tutkimusaineistoista ei voi sanoa mitään tekijänoikeudellista yleissääntöä, sillä teoskynnyksen ylittäminen arvioidaan aina tapauskohtaisesti. Tutkimusaineistoon voi toisinaan sisältyä teoskynnyksen ylittäviä valokuvia, piirustuksia, tietokoneohjelmia tai audiovisuaalisia teoksia. Viime kädessä aineiston tekijänoikeudellisen suojan määrittää tekijänoikeusneuvosto, joka on käsitellyt tutkimusaineistoja ainakin kolmessa lausunnossaan. Kahdessa lausunnossa todetaan erikseen, että tutkimuslomake tai kyselylomake ei ylitä teoskynnystä (Tekijänoikeusneuvoston lausunto 1999:15, 15 ja Tekijänoikeusneuvoston lausunto 1999: 17, 13-15). Lomakekysymykset ovat tavallisesti tietyn perustiedon ja päämäärien pohjalta muotoiltuja ja niiden ainoana tarkoituksena on selvittää tietty asiantila. Näin ollen niissä ei ilmene sellaista omaperäistä henkistä luomistyötä kuin teokselta Suomen tekijänoikeuslain mukaan vaaditaan. Teoskynnys ylittyy, jos voidaan olettaa, ettei kukaan muu vastaavaan työhön ryhtyessään olisi tehnyt samanlaista teosta. Itse asiassa niin omaperäisesti muotoillut lomakekysymykset eivät välttämättä toimisi tarkoitetulla tavalla tutkimusaineiston keruussa. Mainituista tekijänoikeusneuvoston lausunnoista ensimmäinen koski vanhan aineiston siirtoa alan tutkimuslaitokseen ilman aineistoa keskeisesti suunnittelemassa olleen tutkijan lupaa. Asiasta lausuntoja antoivat itse tekijänoikeusneuvoston lisäksi muun muassa ympäristöministeriö ja Suomen Akatemia, jotka olivat olleet rahoittajan roolissa muiden rahoittajien ohella. Ympäristöministeriön mukaan aineiston omistusoikeus oli valtiolla ja tekijänoikeuksia useilla ihmisillä, koska tutkimusaineistoon sisältyi lukuisa joukko dia- ja valokuvia. Akatemia totesi puolestaan, että tutkimusmäärärahoilla hankitut laitteet ja muu tarpeisto sekä tutkimusaineisto jäävät valtion omistukseen ja kuuluvat yleensä sille korkeakoululle, jossa tutkimus on tehty. (Tekijänoikeusneuvoston lausunto 1999:15, 3-5.) Toinen tekijänoikeuslausunto koski lääketieteellisen tietokannan jatkokäyttöä ilman aineiston keskeisen tekijän lupaa. Tekijänoikeusneuvosto katsoi lausunnossaan, että mitään tekijänoikeudellista rikkomusta ei ollut tapahtunut, kun aineistoa oli käytetty jatkotutkimuksissa. Tutkimusaineistoa ei saatettu (toisinnettu) sellaisenaan yleisön saataviin eli sen käytölle jatkoanalyysissä ei ollut tekijänoikeudellista estettä, eritoten koska aineiston jatkokäyttäjinä olivat tutkijat, jotka olivat mukana suunnittelemassa ja tekemässä aineistoa jo alun perin. (Tekijänoikeusneuvoston lausunto 1999: 15-17.) Kolmas esimerkkilausunto on uudempi ja koski laadullista tutkimusaineistoa. Neuvoston arvioinnin kohteena olleet laadulliset haastattelut ja niiden litteraatiot eivät olleet siinä määrin itsenäisiä ja omaperäisiä, että ne olisivat tekijänoikeuslain 1§:ssä tarkoitettuja teoksia ( Tekijänoikeusneuvoston lausunto 2008:14). Sopimukset ja viittausvaatimusKoska tutkimusaineistot voivat koostua videoista, kuvista, teksteistä tai kyselylomakkein kerätyistä laajoista aineistoista, yhteen tutkimusaineistokokonaisuuteen voi sisältyä sekä tekijänoikeudellisesti suojattuja että suojaamattomia osia. Siksi tutkimuksen alussa tulisi aina sopia tutkimusaineistojen käyttöoikeuksista: ketkä saavat käyttää aineistoa primaaritutkimuksen aikana ja miten varmistetaan aineiston jatkokäyttö tutkimuksen päätyttyä. Sopimukset käyttöoikeuksista selkeyttävät toimintakäytäntöjä, vaikka tutkimusaineistojen tekijänoikeudella ei ole samanlaista merkitystä kuin julkaisuilla. Eritoten taloudelliset tekijänoikeudet ovat vähemmän merkittäviä, sillä tutkimusaineistoja ei yleensä julkaista tai julkisteta. Toisekseen ihmistieteiden tutkimusaineistoja ei voi käyttää kaupallisiin tarkoituksiin. Sen sijaan tekijänoikeuteen kuuluvista moraalisista oikeuksista on isyysoikeudella perinteisesti aina ollut suuri merkitys tutkimuksessa. Viittaaminen tutkimuksessa käytettyihin lähteisiin on kunnianosoitus aihetta aiemmin käsitelleille tutkijoille sekä osoitus kirjoittajan aiheeseen perehtymisestä ja lukeneisuudesta. Lisäksi viittaustiedot auttavat lukijaa löytämään tarvittaessa alkuperäislähteet. Käytettyjen kirjallisten ja suullisten lähteiden tekijöiden kunnioittaminen asianmukaisin viittauksin kuuluu tieteenteon keskeisiin perusperiaatteisiin kaikilla tieteenaloilla. Kun tutkimusaineisto arkistoidaan Yhteiskuntatieteelliseen tietoarkistoon, luovuttaa tutkija aineistonsa hallintaoikeuden tietoarkistolle. Samalla aineiston jatkokäyttöoikeus siirtyy jatkotutkijoille arkistoinnin yhteydessä sovittavien käyttöehtojen ja lupien mukaisesti. Alkuperäisen tutkijan moraalinen isyysoikeus aineistoonsa säilyy kuitenkin muuttumattomana: Arkistoituihin tutkimusaineistoihin ja alkuperäiseen tutkijaan tai tutkijoihin tulee aina viitata samalla periaatteella kuin viitataan kirjallisiin lähteisiin. Viittausvaatimus käytettyihin lähteisiin on tieteen eettisenä periaatteena ylivertainen suhteessa lainsäädäntöön - kuten siihen, onko tutkimusaineisto tekijänoikeudellisesti suojattu vai ei. Aiheesta lisää
|