suomeksi | på svenska

VAALIMAATTI 2011 - Ohjelma kdperiaateyleis2005

Puolue:Suomen Kristillisdemokraatit
Otsikko:Kristillisdemokraattien periaateohjelma ja yleisohjelma
Laatimisvuosi:2005
Tämä dokumentti löytyi Vaalimaatti 2011 -hakupalvelusta.

KD:n Puoluekokouksen hyväksymä 17.6.2005

Kristillisdemokratia - vastuuta ja välittämistä

Periaateohjelma

1.1. Kristillisdemokratian kestävä arvopohja

Kristillisdemokraatit haluavat rakentaa yhteiskuntaa kristillisiin arvoihin perustuvana demokratiana. Kristillisillä arvoilla tarkoitetaan niitä yleispäteviä ja kestäviä arvoja, jotka nousevat Raamatusta sekä kristillisestä perinteestä ihmisten hyvän ja toimivan yhteiselämän pohjaksi.

Tässä ohjelmassa määritelty Suomen Kristillisdemokraattien arvopohja korostaa ihmisarvon kunnioittamista, perheen ja lähiyhteisöjen merkitystä, heikossa asemassa olevien puolustamista, ihmisten omaa yritteliäisyyttä sekä vastuunottoa paitsi itsestä myös lähimmäisistä ja luomakunnasta.

Suomen Kristillisdemokraatit (KD) r.p. on avoin jokaiselle, joka yhtyy tämän periaateohjelman määrittelemiin arvoihin ja päämääriin.

1.2. Kristillisdemokraattien toimintaperiaatteet

Poliittisessa päätöksenteossa on aina kyse arvovalinnoista. Päättäjien arvostukset näkyvät linjavalinnoissa ja heijastuvat niin säädettäviin lakeihin kuin taloudellisiin ratkaisuihin. Kokemus on osoittanut, ettei yhteiskunta toimi terveellä tavalla, jos hylätään kymmenen käskyn ja lähimmäisenrakkauteen velvoittavan kultaisen säännön yleiseettinen perusta. Kristillisdemokraattinen liike on syntynyt eri maissa puolustamaan näitä kestäviä perusarvoja. Suomen Kristillisdemokraatit (KD) r.p. on osa kansainvälistä, monimuotoista kristillisdemokraattista liikettä.

Puolueen kiinnostuksen kohteena ovat yhteiskunnallisen vaikuttamisen kaikki alueet, ja se palvelee arvoperustansa pohjalta kaikkia kansalaisryhmiä. Perusosastojen ja piirijärjestöjen rinnalla puolueessa toimivat nuorten, naisten ja ruotsinkielisten erityisjärjestöt sekä maahanmuuttajien ryhmät.

Sana "kristillis-" puolueen nimessä viittaa tietoiseen pyrkimykseen edistää kristillisiä perusarvoja ja toimia niiden pohjalta yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Kristinusko ei ole poliittinen ideologia, mutta kristillisdemokratia on. Kristillisdemokraatit pyrkivät perustelemaan näkemyksensä niin, että jokainen ihminen elämänkatsomuksestaan riippumatta voi ymmärtää perustelut.

Politiikassa toimitaan eri elämänalueella kuin seurakunnissa. Poliittisena puolueena kristillisdemokraatit eivät ota kantaa kristillisten seurakuntien eivätkä muidenkaan uskontokuntien opillisiin katsomuksiin. Kristillisdemokraatit kuuntelevat kristillisten kirkkojen ja yhteisöjen yhteiskuntaeettisiä kannanottoja, mutta määrittelevät itsenäisesti oman linjansa poliittisessa päätöksenteossa.

Yhteiskunnallisiin kysymyksiin on usein monta erilaista ratkaisua, joita voi oikeutetusti ajaa tai puolustaa. Etsittäessä ratkaisuja yhteiskunnallisiin kysymyksiin tulee olla ennakkoluuloton, yhteistyökykyinen ja luova. Tieteelliset tutkimustulokset ovat tarpeellisia, mutta ne eivät yksin riitä päätösten pohjaksi. Kansalaisten tahtoa edustavia päättäjiä tarvitaan arvioimaan päätettäviä asioita kokonaisvaltaisesti ja eri kansalaisryhmien kannalta. Heidän tulee perehtyä asioihin huolellisesti, kuunnella arvostaen kansalaisten mielipiteitä ja pyrkiä parhaansa mukaan lunastamaan vaalikampanjassa antamansa lupaukset.

Muiltakin aatepohjilta voidaan päätyä kristillisdemokraatteja lähelle tuleviin arvojen korostuksiin ja johtopäätöksiin. Kristillisdemokraatit etsivät kussakin asiakysymyksessä yhteistyötä tavoitteiltaan samansuuntaisten ryhmien kanssa. Puolue haluaa sovitella eturistiriitoja ja rakentaa yhteisymmärrystä yhteiskunnallisten toimijoiden välillä.

Sana "-demokraattinen" puolueen nimessä viittaa siihen, että kristillisdemokraatit haluavat edistää demokratian toimivuutta ja aktiivista kansalaisyhteiskuntaa. Demokratiassa kansalaiset valitsevat vapailla vaaleilla itselleen edustajia päättämään yhteisistä asioista. Poliittisen toiminnan avoimuus ja julkisuus ovat välttämättömiä, jotta kansalaiset voivat arvioida valitsemiaan edustajia, heidän toimintatapojaan ja päätösten sisältöjä.

Ilman kestävää arvoperustaa ihmisten, yhteiskunnan enemmistönkin, omatunto voi erehtyä vakavin seurauksin. Demokratian perustaksi ei pidä ottaa eettistä relativismia eli kaiken moraalin suhteellistamista. Moniarvoisuuden ja arvojen suhteellisuuden sijaan kristillisdemokraatit korostavat, että elämää suojelevat perusarvot sitovat kaikkia.

Demokratia on itsessään vain väline. Julkinen hallinto voi muuttua taakaksi, jos poliittiset päättäjät käyttävät sitä vain omaksi hyväkseen eivätkä kaikkien kansalaisten parhaaksi. Kristillisdemokratia vastustaa vallan keskittämistä pois tavallisten ihmisten vaikutuspiiristä ja kaikkia totalitarismin muotoja. Vallanjako lainsäädännön, toimeenpanon ja oikeudenkäytön välillä yhdessä monipuolisen tiedonvälityksen kanssa ehkäisee vallan keskittymistä yksittäisille päättäjille ja ryhmille.

1.3. Jokainen ihminen on ainutkertainen

Kristillisdemokraattien arvoista keskeisin on ihmisarvo. Kaikilla ihmisillä on täysi ihmisarvo, joka perustuu Jumalan luomistyöhön. Jokainen on ainutlaatuinen ja korvaamaton yksilö. Ihmisarvo perustuu ihmisen olemiseen, ei hänen tekemisiinsä tai kykyihinsä. Se on luovuttamaton riippumatta sukupuolesta, iästä, asemasta, uskonnosta, syntyperästä ja muista ominaisuuksista tai elämänvalinnoista.

Ihmisarvoa tulee kunnioittaa hedelmöityksestä alkaen luonnolliseen kuolemaan asti. Kristillisdemokraattien lähtökohtana on olla aina elämän puolella, olipa sitten kyse ihmisalkioiden käytöstä, abortista tai eutanasiasta. Elämän kunnioittamisen ja suojelemisen tulee olla periaatteena myös tieteellisen tutkimuksen rajoja määriteltäessä.

Kristillisdemokraattisen ihmiskäsityksen mukaan ihminen on ominaisuuksiensa ja ulottuvuuksiensa kokonaisuus: ihmisyyteen kuuluu fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ja hengellinen ulottuvuus. Jokaisen tulee saada kasvaa tasapainoisesti näillä kaikilla elämän alueilla.

Ihmisarvosta seuraavat ihmisoikeudet, jotka on lueteltu kansainvälisesti hyväksytyissä ihmisoikeusasiakirjoissa, kuten YK:n ihmisoikeuksien julistuksessa, lapsen oikeuksien sopimuksessa ja naisten syrjinnän poistamista koskevassa yleissopimuksessa. Elämisen perustarpeet, kuten ruoka, asunto, turvallinen elinympäristö, hoiva, terveydenhuolto ja koulutus sekä mahdollisuus työhön ja toimeentuloon tulee turvata jokaiselle. Kristillisdemokraatit haluavat vaalia kaikkia ihmisoikeuksia ja toimia erityisesti niiden ihmisten oikeuksien puolesta, joita kohdellaan heidän ihmisarvonsa vastaisesti.

Ihmisoikeuksiin liittyvät aina velvollisuudet ja vastuu. Oikeus elämään tuo samalla velvollisuuden varjella sitä. Oikeuteen ilmaista itseään kuuluu velvoite rehellisyyteen. Oikeus koulutukseen merkitsee velvollisuutta itsensä kehittämiseen. Oikeuteen saada riittävä elanto liittyy velvollisuus nähdä itse vaivaa sen hankkimiseksi, mikäli ihminen on työhön kykenevä ja työtä on tarjolla.

Täysin yksilökeskeinen näkemys vapaudesta merkitsee usein vain vahvojen vapautta heikkojen jäädessä siitä paitsi. Kristillisdemokratia korostaa sitä, että ihmisen vapaus ja vastuu nivoutuvat erottamattomasti yhteen. Jokainen ihminen vastaa valitsemistaan teoista paitsi toisille ihmisille myös Jumalalle. Koska jokainen ihminen on epätäydellinen ja erehtyväinen, tarvitaan jatkuvaa itsearviointia. Tämä koskee myös puoluetta yhteisönä.

1.4. Perhe - yhteiskunnan perusyksikkö

Perhe on jokaisen ihmisen ensimmäinen yhteisö - paikka, jossa kasvetaan yhteiskunnan jäseneksi, vastuuseen itsestä ja toisista ihmisistä. Kodissa lasten ja nuorten tulisi saada perusturvallisuuden kokemus, kestävät arvot ja muut elämän eväät. Perhe on yhteiskunnan perusyksikkö, jonka hyvinvointi tai pahoinvointi vaikuttaa koko yhteiskuntaan.

Juridisesti perheen muodostavat puolisot tai äiti, isä ja lapset, joko biologisesti tai sosiaalisesti tai yksinhuoltajavanhempi ja hänen lapsensa. Laajasti ajateltuna myös isovanhemmat ja muut lähisukulaiset kuuluvat perheeseen, vaikka he eivät asuisikaan samassa taloudessa. Yksin asuvan voidaan ajatella kuuluvan tähän lähiomaisten muodostamaan perheyhteisöön.

Kristillisdemokraatit pitävät naisen ja miehen tasavertaiselle kumppanuudelle perustuvaa avioliittoa parhaana parisuhteen muotona. Hyvä avioliitto rakentuu keskinäiselle rakkaudelle, kunnioitukselle ja vastuulle. Yhteiskunnan tulee suosia asenteita, jotka edistävät uskollisuutta ja sitoutumista.

Avioliitto on paras kasvuperusta myös lapsille. Vanhemmilla on lastensa kasvatusoikeus ja -velvollisuus, jota yhteiskunnan tulee toimillaan tukea. Vanhemmat tarvitsevat aikaa ja mahdollisuuksia ottaa osaa lapsen elämään. Erilaisilla perhetuilla tulee luoda edellytyksiä tasapainoiselle perhe-elämälle ja perheiden omille valinnoille muun muassa lasten päivähoitomuotojen osalta.

Vanhempien välinen suhde on lapsen henkinen koti. Sen pysyvyys ja hyvinvointi ovat tärkeitä. Jos ne eivät toteudu, yhteiskunnan tulee auttaa lapsia ja heitä kasvattavia aikuisia niin, että lapset kärsivät mahdollisimman vähän toisen tai kummankin vanhemman puutteesta tai heidän ongelmistaan. Yksinhuoltajat, yhteishuoltajat ja uusperheiden vanhemmat tarvitsevat yhteiskunnan täyden tuen lasten huoltajina ja kasvattajina.

Lainsäädännössä tulee turvata jokaisen lapsen lähtökohtainen oikeus äitiin ja isään. Samaa sukupuolta olevien rekisteröityä parisuhdetta ei tule pitää tasavertaisena avioliiton kanssa.

1.5. Yhteisvastuuta lähimmäisistä yli rajojen

Yhteiskunnan arvot näkyvät siinä, miten se kohtelee heikoimpia jäseniään, kuten vanhuksia ja vammaisia. Vastuu apua tarvitsevista yhteisön jäsenistä pohjautuu käskyyn rakastaa lähimmäistä niin kuin itseään. Sitä voidaan kutsua yhteisvastuun periaatteeksi. Toimiminen yhteisen hyvän ja heikossa asemassa olevien puolesta menee oman edun tavoittelun edelle. Yhteisvastuu nousee kansalaisten asenteista ja elämänratkaisuista. Oikeudenmukaista ja välittävää yhteiskuntaa ei synny, elleivät yksittäiset kansalaiset itse valinnoissaan ota huomioon myös toisia ihmisiä.

Yhteisvastuun periaate ulottuu kotimaan rajojen yli. Ihmisarvon toteutumista edistävän muutoksen puolesta tulee työskennellä kaikkialla, missä esiintyy sortoa ja epäoikeudenmukaisuutta. Kristillisdemokraateille on tunnusomaista vastuun kantaminen kehitysmaissa suuressa köyhyydessä elävistä ihmisistä, sotien ja luonnonkatastrofien uhreista sekä pakolaisista. Vastuu ulottuu myös tuleviin sukupolviin. Yhteiskuntaa tulee rakentaa sosiaalisesti, henkisesti ja ekologisesti kestäväksi niin, ettei tulevien sukupolvien elämä kärsi tehdyistä valinnoista.

1.6. Kansalaistoiminta edistää hyvinvointia

Kristillisdemokraattien mielestä päätökset on tehtävä mahdollisimman lähellä niitä, joita ne koskevat. Vallankäyttöä pitää hajauttaa aina, kun se on järkevästi mahdollista. Lähipäätösperiaatteen mukaisesti yhteisen hyvän edistämistä koskeva vastuu tulee jakaa tasapainoisesti julkisen vallan, ihmisten vapaiden yhteenliittymien sekä perheen ja yksilöiden välillä.

Yhteiskunnan on tuettava kansalaisiaan ottamaan vastuuta itsestä ja läheisistä. Päätöshierarkiassa ylemmän toimijan ei tule ottaa tehtävää suoritettavakseen silloin, kun alempi kykenee suoriutumaan siitä itse. Kuitenkin ylemmän toimijan tulee aina tukea alempaa. Tämä periaate nousee yhteisvastuun vaatimuksesta. Sen mukaan tukeen ovat oikeutettuja ne ihmiset, perheet ja yhteisöt, jotka tarvitsevat apua selvitäkseen tehtävistään. Avulla ja sen antamistavalla tulee pyrkiä saattamaan avuntarvitsijat nopeasti omille jaloilleen aina, kun se on mahdollista.

Kristillisdemokraatit korostavat aktiivisen kansalaistoiminnan keskeistä merkitystä osana toimivaa hyvinvointiyhteiskuntaa. Valtion ja kuntien tulee tukea kansalaisyhteiskunnan toimintaa eikä korvata sitä. Kansalaisten ja heidän yhteisöjensä aloitteellisuutta ja vastuullista vapautta tulee edistää. Yhteiskunnan tuen täytyy kohdella erilaisia yhteisöjä tasapuolisesti keskenään vertailukelpoisia järjestöjä ottaen huomioon missä määrin ne edistävät yhteistä hyvää ja kestäviä arvoja. Tasaarvonäkökulman huomioon ottaminen kuuluu kaikille toimijoille, ja siksi tasa-arvo-osaamista on lisättävä kaikessa päätöksenteossa ja hallinnossa.

Paikallishallinnon lisäksi myös valtion ja Euroopan unionin on tuettava kansalaisyhteiskuntaa. Suomen kristillisdemokraatit haluavat kehittää unionitason yhteistyötä vain niissä kysymyksissä, joissa EU edistää yhteistä hyvää tai tarjoaa mahdollisuuden tehostaa kansallisia toimenpiteitä hyvinvoinnin ja turvallisuuden edistämiseksi. Tämä merkitsee tiukkaa pitäytymistä lähipäätösperiaatteeseen. Sen mukaisesti unioni käyttää toimivaltaansa vain, jos sen toiminta tuottaa lisäarvoa jäsenmaiden kansalliseen toimintaan. Kristillisdemokraatit arvostavat kansainvälisten yhteisöjen, kuten YK:n, merkitystä turvallisuuden ja maailmanlaajuisen hyvinvoinnin edistämisessä.

1.7. Oikeudenmukaisen talouden pelisäännöt

Kristillisdemokraatit kannattavat sosiaalista ja ekologista markkinataloutta, jossa yhteiskunta asettaa talouselämän toimintaa säätelevät puitteet. Sosiaalinen markkinatalous määrittelee toimintansa arvot ihmisarvoa kunnioittaen. Se etsii yhteistä hyvää ja pitää huolta niin työntekijöiden kuin asiakkaiden edusta. Ekologinen markkinatalous ottaa huomioon luonnon kestokyvyn ja toimii sen ehdoilla.

Rehellinen yrittäjyys ja työn tekeminen luovat pohjan hyvinvointipalveluiden rahoitukselle. Kristillisdemokraatit haluavat edistää yrittäjyyttä ja luoda siihen kannustavia oloja ja yhteiskunnallista arvostusta. Omaisuuden, palkan ja työn tulosten tulee jakautua oikeudenmukaisesti ja kannustaa yrittämiseen ja työntekoon. Yksityisomistus ja perintöoikeus ovat tärkeä osa yksilön ja perheen itsenäisyyttä.

Työntekijöitä on kohdeltava ihmisinä, ei tuotannonvälineinä. Työntekijöillä on oikeus järjestäytyä ammattiyhdistyksiin ja niiden kautta valvoa työsuhteisiin liittyviä etujaan. Työntekijöiden tulee saada riittävä palkka ja näin ansaita kohtuullinen elanto. Samanarvoisesta työstä tulee saada sama palkka.

Peruspalveluiden tuottamisessa julkisen sektorin oma palvelutuotanto on ensisijainen, mutta sitä on hyvä täydentää yksityisillä palveluilla. Eräillä tuotannonaloilla valtionomistuksen tulee olla etusijalla, koska niihin liittyy suuri julkinen, yhteiskunnan hyvinvoinnin ja turvallisuuden kannalta tärkeä palvelutehtävä.

1.8. Vastuu luomakunnasta velvoittaa

Luomakunnan arvo tulee sen Luojalta ja velvoittaa jokaista vastuuseen ympäristöstä. Kristillisdemokraatit haluavat turvata puhtaan ja tasapainoisen ympäristön tuleville sukupolville. Eläimiä tulee kohdella hyvin. Eliölajeja on varjeltava häviämästä sukupuuttoon. Veden, maan ja ilman saastuttaminen on saatava merkittävästi vähenemään ja ilmastomuutosta on kyettävä hillitsemään.

Julkisella vallalla on oikeus ja velvollisuus ympäristöä suojelevaan normiohjaukseen sekä ympäristöverojen ja -maksujen keräämiseen. Luonnonvaroja säästävän tekniikan kehittämistä ja käyttöönottoa on edistettävä. Ehtyvien luonnonvarojen käytöstä on pyrittävä siirtymään uusiutuvien luonnonvarojen käyttöön ja energian säästöön. Kierrätystä, jätteiden lajittelua ja hyötykäyttöä on kehitettävä. Tuotantoprosessien parantamisen lisäksi tulee kansalaisia ohjata välttämään tarpeetonta ja tuhlailevaa kulutusta.

1.9. Kansainvälinen yhteistyö luo rauhaa

Kristillisdemokraatit suhtautuvat myönteisesti kansainväliseen yhteistyöhön ja haluavat toimia kristillisten perusarvojen edistämiseksi myös Euroopan unionissa ja kansainvälisessä politiikassa. Suomen Kristillisdemokraatit (KD) r.p. on Euroopan Kansanpuolueen (EPP) liitännäisjäsen. On tärkeää, että yhteistyö erityisesti Pohjoismaiden kristillisdemokraattisten sisarpuolueiden kesken on tiivistä. Suomen kristillisdemokraatit haluavat uudistaa ja kirkastaa kansainvälisen kristillisdemokraattisen liikkeen arvoja.

Rauhanomaisen ja vakaan kansainvälisen toimintaympäristön vaaliminen edellyttää yhteistyötä muiden kansojen kanssa. Terve isänmaallisuus, aiempien sukupolvien työn ja oman kulttuuriperinnön arvostaminen luovat hyvän pohjan kohdata erilaisista kulttuureista tulevia ihmisiä. Myönteinen suhtautuminen vieraisiin kansoihin ja maahanmuuttajiin on kristillisdemokraateille ominainen piirre. Kristillisdemokraatit ovat aina myös olleet kiinnostuneita Lähi-idän tapahtumista ja Israelin asemasta.

Talouden maailmanlaajuinen yhdentyminen luo uusia markkinoita ja taloudellisen yhteistyön muotoja, mutta asettaa korkean palkkatason ja sosiaaliturvan maille haasteen sopeutua uudenlaiseen työnjakoon sekä kilpailuun investoinneista ja työpaikoista. Sopeutumishaasteista huolimatta kristillisdemokraatit kannattavat maailmantalouden vapauttamista siten, että vähemmän kehittyneet maat saavat mahdollisuudet kehittyä.

Kristillisdemokraatit työskentelevät sen puolesta, että ihmisoikeuksia kunnioitettaisiin kaikissa maissa ja että sekä naisilla että miehillä olisi yhtäläiset mahdollisuudet vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin. Kansainvälisten järjestöjen, ennen kaikkea Yhdistyneiden Kansakuntien ja sen alajärjestöjen, toimintaa rauhan, ihmisoikeuksien ja muiden hyvinvointia lisäävien tavoitteiden puolesta tulee tehostaa.

Rauha on pitkälti oikeudenmukaisuuden tulos, sillä köyhyys ja epäoikeudenmukaisuus johtavat sotiin ja luonnonvarojen tuhoamiseen. Maailmassa tulee nopeasti vähentää äärimmäistä köyhyyttä ja estää kuolemia, jotka johtuvat aliravitsemuksesta, puhtaan juomaveden puutteesta tai helposti ehkäistävistä taudeista. Kaikkien lasten tulee päästä osalliseksi koulutuksesta. Rikkaiden maiden on autettava kehitysmaiden asukkaita nousemaan ahdingosta ihmisarvoiseen elämään. Kristillisdemokraatit ovat sitoutuneet YK:n vuosituhattavoitteisiin ja korottamaan Suomen ja koko EU:n alueen kehitysyhteistyövaroja 0,7 prosenttiin bruttokansantulosta.

Yleisohjelma

2.1. Ihmisoikeudet - ihmisarvon suoja

2.2. Demokratia - valta kansalla

2.3. Perusturvasta hyvä arki
2.3.1. Perheet
2.3.2. Opiskelijat
2.3.3. Eläkkeensaajat
2.3.4. Vammaiset
2.3.5. Maahanmuuttajat

2.4. Terveys - sydämen asia
2.4.1. Terveydenhuollon resursointi
2.4.2. Ennaltaehkäisevä terveydenhuolto
2.4.3. Päihteet
2.4.4. Mielenterveys
2.4.5. Vanhustenhuolto
2.4.6. Omaishoito ja perhehoito
2.4.7. Lääketieteen etiikka

2.5. Sivistyksen aakkoset - osaamisen perusta
2.5.1. Esiopetus ja perusopetus
2.5.2. Lukio, ammatillinen koulutus, korkea- ja aikuiskoulutus
2.5.3. Kulttuuri
2.5.4. Kirkot ja uskonnolliset yhdyskunnat
2.5.5. Viestintä

2.6. Talouden ja ympäristön kestävä kehitys
2.6.1. Talous- ja elinkeinoelämä
2.6.2. Yrittäjyys
2.6.3. Työelämä ja työllisyys
2.6.4. Verotus
2.6.5. Aluekehitys ja kunnat
2.6.6. Maa- ja metsätalous
2.6.7. Ympäristö
2.6.8. Energia
2.6.9. Liikenne
2.6.10. Asunnot

2.7. Turvaa meillä ja muualla
2.7.1. Sisäinen turvallisuus
2.7.2. Ulkopolitiikka
2.7.3. Turvallisuus- ja puolustuspolitiikka
2.7.4. Kehitysyhteistyö

Yleisohjelma

Kristillisdemokraattien politiikka jäsentyy omaleimaisesti puolueen kristillisiin arvoihin nojautuvista periaatteista käsin. Puolueen periaateohjelmassa kuvatut periaatteet ohjaavat tavoitteiden asettamista ja yhteiskunnallisten kysymysten ratkaisutapoja. Näitä periaatteita ovat ihmisarvon ja siitä seuraavien ihmisoikeuksien kunnioittaminen, perheen ja kansalaisyhteiskunnan merkityksen korostaminen, yhteisvastuun periaate, lähipäätösperiaate, sosiaalisen ja ekologisen markkinatalouden edistäminen, luomakuntavastuu ja kansainvälinen vastuu.

Kristillisdemokraattien periaatteet läpäisevät yhteiskunnallisen toiminnan kaikki eri alueet. Linjauksista muodostuu suomalaisessa puoluekentässä ainutlaatuinen yhdistelmä. Perinteisen poliittisen jaon mukaan kristillisdemokraatit voivat asiasta riippuen olla lähellä poliittisten keskiryhmien, oikeiston tai vasemmiston painotuksia. Tämä yleisohjelma soveltaa kristillisdemokraattisia periaatteita yhteiskunnallisen päätöksenteon eri alueilla ja osoittaa, mihin suuntaan puolue haluaa suomalaista yhteiskuntaa kehittää. Yksityiskohtaisemmin kristillisdemokraattien tavoitteita käsitellään puolueen tai sen eduskuntaryhmän hyväksymissä erityisohjelmissa.

2.1. Ihmisoikeudet - ihmisarvon suoja

Kristillisdemokraattien arvoista keskeisin on ihmisarvo, joka perustuu luomistyöhön. Ihmisoikeuksien tarkoituksena on suojella jokaisen ihmisen ihmisarvoa. Luonteeltaan ihmisoikeudet ovat yleisiä, luovuttamattomia ja perustavanlaatuisia. Kansainvälisten ihmisoikeussopimusten ja Suomen perustuslain mukaan valtion on turvattava ihmisoikeuksien ja perusoikeuksien toteutuminen kansalaisten jokapäiväisessä elämässä. Ihmisarvon vaaliminen on poliittisten toimijoiden keskeisin tehtävä.

Ihmisoikeuksia ja perusoikeuksia käsitellään tässä ohjelmassa seuraavasti:
1) Jokaisella on kokoontumis- ja yhdistymisvapaus. Ihmisarvoon liittyy myös oikeus osallistua aktiivisesti julkiseen elämään ja antaa oma panoksensa yhteisen hyvän kehittämiseen. Kansalaisyhteiskunnan ja demokratian kysymyksiä käsitellään luvussa 2.2.
2) Jokaisella on luovuttamaton oikeus perustaa perhe. Perhettä käsitellään luvussa 2.3.1.
3) Jokaisella on oikeus elämään, ruumiinsa koskemattomuuteen ja elämänsä ylläpidolle välttämättömiin varoihin. Ravinto, vaatetus, asunto ja terveydenhoito kuuluvat jokaiselle myös ikääntyessä, työttömyyden aikana ja silloin, kun hän muutoin ei kykene niitä itse hankkimaan. Sosiaaliturvaa ja terveydenhuoltoa käsitellään luvuissa 2.3. ja 2.4.
4) Jokaisella on oikeus saada kunnioittavaa kohtelua sekä ilmaista ja levittää mielipiteitään toisten oikeuksia kunnioittaen. Jokaisella on oikeus saada oman maansa ja maailman tapahtumista totuudenmukaista tietoa. Viestintä- ja kulttuuripolitiikkaa käsitellään luvussa 2.5.
5) Jokaisella on oikeus saada sekä yleissivistävää opetusta että ammatillista koulutusta. Koulutusta käsitellään luvussa 2.5.
6) Ihmisoikeuksiin kuuluu oikeus tunnustaa uskoaan sekä yksityisesti että julkisesti. Uskonnonvapautta käsitellään luvussa 2.5.
7) Jokaisella on oikeus harjoittaa itsenäisesti taloudellista toimintaa ja oikeus yksityisomaisuuteen. Elinkeinopolitiikkaa ja yrittäjyyttä käsitellään luvussa 2.6.
8) Jokaisella on oikeus työhön ja oikeudenmukaiseen palkkaan. Työolojen tulee olla turvalliset ja terveyttä vaalivat. Työelämää käsitellään luvussa 2.6.3.
9) Jokaisella on oikeus valita asuinpaikkansa. Maahanmuutto- ja aluepolitiikan kysymyksiä käsitellään luvuissa 2.3.5 ja 2.6.5. sekä asumista luvussa 2.6.10.
10) Vastuu ympäristöstä kuuluu kaikille, ja jokaiselle on pyrittävä turvaamaan terveellinen elinympäristö. Ympäristöä käsitellään luvussa 2.6.7.
11) Jokaisella on oikeus elää turvallisesti ja saada oikeuksilleen tehokas ja puolueeton lain suoja. Sisäistä sekä ulkoista turvallisuutta käsitellään luvussa 2.7.

2.2. Demokratia - valta kansalla

Demokratia mahdollistaa kansalaisten osallistumisen poliittiseen päätöksentekoon. Demokratiassa valta kuuluu kansalle, joka vaaleissa luovuttaa sitä edustajilleen. Korkea äänestysaktiivisuus on toimivan demokratian tärkeä edellytys. Erityisesti Euroopan unionin parlamentin vaalien alhainen äänestysaktiivisuus on saatava nousemaan, koska unionissa tehtävien päätösten merkitys ja määrä kasvavat jatkuvasti.

Äänestäminen on voitava kokea mielekkäänä. Tämä edellyttää ehdokkailta ja heidät asettaneilta poliittisilta ryhmiltä selkeitä vaihtoehtoja sekä valituilta päätöksentekijöiltä uskottavaa ja suoraselkäistä toimintaa. Erittäin tärkeissä yhteiskunnallisissa kysymyksissä on perusteltua järjestää kansanäänestys kansallisesti tai paikallistasolla. Kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia on kehitettävä tekemällä kansalaisaloite mahdolliseksi paitsi kunnissa niin myös valtiollisella ja Euroopan unionin tasolla.

Puolueen tai ryhmän vaaleissa saaman äänimäärän tulee vastata mahdollisimman tarkasti sen edustajapaikkojen osuutta päättävissä elimissä. Suomessa käytössä oleva ns. d´Hondtin järjestelmä suosii suuria puolueita. Nykyisen vaalijärjestelmän epäkohdat on korjattava. Kristillisdemokraatit pitävät toimivimpana mallina aluetasausjärjestelmää, jossa otetaan huomioon valtakunnalliset ja alueelliset ääniosuudet.

Länsimaisena oikeusvaltiona Suomi noudattaa vallan kolmijakoa: lainsäädäntövalta kuuluu eduskunnalle, toimeenpanovalta hallitukselle ja presidentille sekä tuomiovalta riippumattomille tuomioistuimille. Valtiolla on velvollisuus suojella ja palvella kansalaisia ja yksinoikeus fyysisen voiman käyttöön. Perustuslain turvaamat kansalais- ja vapausoikeudet luovat perustan muille oikeuksille. Valtion ja kuntien tulee vastata perusturvasta ja hyvinvointipalvelujen järjestämisestä. Vapaan ja aktiivisen kansalaisyhteiskunnan toiminta täydentää julkisen sektorin toimintaa hyvinvointipalvelujen luomisessa.

Kristillisdemokraatit korostavat niin valtion kuin kuntienkin hallinnon avoimuutta, päätöksenteon läpinäkyvyyttä ja kansalaisten kuulemista myös vaalien välillä. Vuorovaikutusta päättäjien ja viranomaisten sekä kansalaisjärjestöjen ja yksittäisten kansalaisten välillä on parannettava. Tiedonvälityksen on oltava avointa ja totuudenmukaista. Poliittisista virkanimityksistä sekä erilaisista piilopuoluetuista tulee päästä eroon. Ammattitaidon ja soveltuvuuden on oltava ainoita kriteereitä julkisia virkoja ja toimia täytettäessä.

Suomen tulee ajaa voimakkaasti avoimuuden ja hyvän hallinnon periaatetta EU:ssa. Hyvän hallintotavan periaatteet lainsäädännön selkeydestä ja johdonmukaisuudesta, byrokratian vähentämisestä, kansalaisten kuulemisesta ja toiminnan avoimuudesta ovat tärkeitä myös EU:n kansalaisten kokeman oikeutuksen turvaamiseksi ja vahvistamiseksi. Rehellisyys ja läpinäkyvyys unionin varojen käytössä ovat välttämättömiä. Tiedonvälityksen tehtävä on tuoda EU:n päätöksenteko ja sen vaikutusten monipuolinen arviointi mahdollisimman laajasti kansalaisten tietoon.

Euroopan unionia tulee rakentaa valtioiden yhteistyön välineenä. Unionin on keskityttävä toiminnassaan niihin asioihin, joissa yhteistyöllä voidaan saavuttaa olennaista lisäarvoa kansalaisten arkeen. Jaetun toimivallan asiat, jotka kuuluvat unionille vuonna 2004 esitetyssä perustuslaissa määräenemmistöpäätösten piiriin, kattavat laajasti politiikan eri osa-alueet ja niissä jäsenvaltiot käyttävät toimivaltaansa vain siltä osin, kuin unioni ei käytä omaansa. Siksi Suomen on rohkeasti pidettävä kiinni toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteista EU:ssa. Suomen on myös rohkeasti säilytettävä oma kantansa yksimielisyyttä vaativissa ratkaisuissa. Eduskunnan tulee käsitellä kaikki EU-lainsäädäntö, ennen kuin siitä päätetään unionitasolla. Unionin on tunnustettava Euroopan kristillinen arvoperintö ja sitouduttava siihen avoimesti.

Jäsenvaltioiden tasavertaisuus on edellytys unionin olemassaolon oikeutukselle. Euroopan unionissa tulee välttää jakautumista eriarvoisiin jäsenyyksiin. Niillä eurooppalaisilla valtioilla, jotka täyttävät taloudelliset, oikeudelliset ja muut jäsenyysehdot sekä todella varjelevat ihmisoikeuksia, on oikeus päästä EU:n jäseniksi.

2.3. Perusturvasta hyvä arki

Sosiaalipolitiikan pohjana on kristillinen lähimmäisenrakkaus ja yhteisvastuun periaate. Yhteiskunnan on taattava turvalliset elinolosuhteet kaikille, jotka iän, sairauden, vammaisuuden, työttömyyden tai muun vastaavan syyn vuoksi eivät voi itse turvata elämäänsä. Jokaista ihmistä on kohdeltava yhdenvertaisesti ja yhtä arvokkaana.

Kristillisdemokraatit pitävät tärkeänä sosiaalisten ja terveysongelmien ennaltaehkäisyä sekä syrjäytymisvaarassa olevien tukemista. Sosiaaliturvan tulee auttaa yksilöitä ja yhteisöjä omatoimisuuteen ja itsestään huolehtimiseen. Lähiyhteisöjen - kuten perheen, naapurien, työyhteisön ja seurakunnan - on luonnollisimpina tukiverkkoina kyettävä osaltaan vastaamaan turvallisuuden ja hyvinvoinnin tarpeisiin.

Sosiaali- ja terveyspolitiikkaa on kehitettävä kiinteästi yhteen nivoutuneina. Yhteispalvelupisteitä ja yhteistyötä on lisättävä eri toimijoiden kesken. Sosiaaliturvajärjestelmää on yksinkertaistettava ja päällekkäisyydet on poistettava. Asiakkaiden yhdenvertaisen kohtelun turvaamiseksi tulee lainsäädännön olla riittävän yksiselitteinen niin, että vältetään viranomaisten eriävät tulkinnat. Vähävaraisimpien kansalaisten riittävän perustoimeentulon turvaaminen on paitsi periaatteellinen kysymys myös tärkeää monenlaisten ongelmien ennaltaehkäisemiseksi. Tukijärjestelmiä tulee parantaa niin, että viimesijaiseen tukimuotoon, toimeentulotukeen, joudutaan turvautumaan vain harvoin. Toimeentulotuen hakemusten käsittelyä on nopeutettava.

2.3.1. Perheet

Perhe on yhteiskunnan perusyksikkö, joka yhdistää ainutlaatuisella tavalla huolenpidon, kasvatuksen ja yhteisvastuun. Perheessä luodaan ihmisen kasvun, kehityksen ja hyvinvoinnin perusta. Lapset ja nuoret tarvitsevat vanhemmiltaan fyysisen turvan lisäksi arjen yhdessäoloa, vuorovaikutusta ja ohjausta. Vanhemmuuden ja huoltajuuden tulee olla yhteiskunnan erityisen arvostuksen ja tuen kohteena. Kristillisdemokraatit haluavat vahvistaa perheiden asemaa parantamalla lainsäädäntöä sekä perhetukia. Perhepoliittiset ratkaisut vaikuttavat myös väestökehitykseen. Syntyvyyttä tulee pyrkiä nostamaan tasolle, jolla väestö uusiutuu.

Lapsilisät tasaavat lapsettomien parien ja lapsiperheiden välistä tuloeroa. Niitä ei tule sitoa vanhempien tuloihin tai verottaa. Kaikkien alle 18-vuotiaiden tulisi olla lapsilisän piirissä. Kristillisdemokraattien tavoitteena on, että perheiden toimeentuloa koskevat perusetuudet, minimiäitiys- ja vanhempainraha sekä kotihoidontuki, ovat vähintään työttömyysturvan peruspäivärahan suuruisia. Vanhemmilla tulee olla taloudellisesta asemastaan riippumatta mahdollisuus valita erilaisten päivähoitomuotojen ja kotihoidon välillä. Yhteiskunnan on arvostettava kotona tehtävää työtä. Kotihoidontukea on korotettava ja laajennettava.

Työelämässä tarvitaan joustavuutta ja yhteisiä sopimuksia, jotta työntekijöiden perheiden tarpeet voidaan ottaa huomioon. Vanhempien mahdollisuuksia siirtyä tuettuun osa-aikatyöhön on parannettava. Näin voidaan myös helpottaa paluuta työelämään vanhempainloman tai hoitovapaajakson jälkeen. Perhevapaista johtuvia kustannuksia on tarpeen tasata työnantajien kesken.

Neuvolatoiminnan yhteydessä tulee järjestää entistä laajemmin kasvatus- ja parisuhdeneuvontaa sekä ryhmätoimintaa vanhemmille. Perheneuvontatyössä on siirrettävä painotusta ennaltaehkäisevään työhön. Henkisestä tai fyysisestä väkivallasta kärsivien perheiden tilanne on pystyttävä tunnistamaan varhaisessa vaiheessa ja annettava perheen kaikille jäsenille heidän tarvitsemaansa apua. Avioeroa harkitseville ja sitä hakeneille tulee aktiivisesti tarjota sovittelua. Perhe- ja avioliittotyötä tekevien yhteisöjen toimintaedellytyksiä on parannettava.

Jokaista lasta tulee kuulla tätä koskevissa ratkaisuissa lapsen kehitystaso huomioon ottaen. Erotilanteissa on lapsille pyrittävä turvaamaan oikeus molempiin vanhempiin. Kuitenkin käytännössä usein ns. lähivanhemmalla on lähes yksin vastuu lasten kasvatuksesta. Tällöin on erityisen tärkeää, että lapsen läheisyydessä on sekä naisia että miehiä - sellaisia aikuisia, jotka voivat olla myönteisiä roolimalleja lapselle.

Lastensuojelussa on kiinnitettävä huomiota perhekeskeiseen ratkaisutapaan. Huostaanotetuille lapsille tulee löytää ensisijaisesti perhehoitopaikka sijoitusperheessä. Sijaisvanhempien on saatava riittävä yhteiskunnan tuki ja arvostus.

Adoption kautta voidaan tarjota vanhempien syliä lapsille, jotka syystä tai toisesta ovat sitä ilman. Eitoivottujen raskauksien kohdalla tulee hoitohenkilöstön aktiivisesti tarjota adoptiomahdollisuutta. Kansainvälistä adoptiota on tuettava riittävällä adoptioavustuksella. Adoptiovanhempien perheetuuksia tulee kehittää tasavertaisiksi biologisten vanhempien perhe-etuuksien kanssa.

2.3.2. Opiskelijat

Opintotuki on edellytys sille, että kaikilla nuorilla on sosiaalisesta taustastaan riippumatta mahdollisuus koulutukseen. Opintotuen tason olisi vastattava paremmin opiskelijoiden todellista tulon tarvetta ja seurattava yleistä kustannuskehitystä. Tällöin opiskelijoiden olisi mahdollista keskittyä päätoimiseen opiskeluun ja pelkästään toimeentulon vuoksi tehty työ vähenisi. Työssäkäynti opintojen aikana on kuitenkin hyväksi, mikäli se antaa opiskelijalle kykyä tarkastella opintojaan suhteessa työelämän vaatimuksiin ja parantaa mahdollisuuksia opintojen jälkeiseen nopeaan työllistymiseen.

Opiskelijaruokailun tukeminen on tehokas tapa edistää opiskelijoiden ruokavalion terveellisyyttä ja säännöllisyyttä. Opiskelijoiden asumislisän vuokrakaton tulee vastata mahdollisimman hyvin todellista vuokratasoa. Opiskelijoiden asumistuen ympärivuotistaminen helpottaisi opiskelijoiden taloudellista ahdinkoa ja vähentäisi myös toimeentulotuen tarvetta. Vanhempien tulojen ei tule vaikuttaa toisen asteen opiskelijoiden opintotuen määrään.

2.3.3. Eläkkeensaajat

Yli 65-vuotiaiden osuus väestöstä kasvaa lähivuosikymmeninä voimakkaasti, mikä kertoo väestön parantuneista elinoloista, terveydestä ja vireydestä. Väestörakenteen muutoksen vuoksi ikääntyneiden jaksaminen pidempään työelämässä on tärkeä tavoite. Kuitenkin työelämän lisääntyneiden paineiden vuoksi erityisesti ikääntyvät työntekijät kokevat usein uupumusta. Siirtyminen työelämästä eläkkeelle on tehtävä joustavaksi niin, että yksilölliset erot ja tarpeet otetaan huomioon. Osaaikaeläkejärjestelmää on syytä kehittää edelleen. Työkyvyttömyyseläkkeelle pääsyyn liittyvät oikeusturvaongelmat tulee poistaa.

Eläkejärjestelmää on kehitettävä nykyisen mallin, kansaneläkejärjestelmän ja ansioeläkejärjestelmän pohjalta. Molemmissa järjestelmissä on syytä siirtyä yhtenäiseen indeksijärjestelmään. Pienimpiä kansaneläkkeitä tulee korottaa. Kansaneläkejärjestelmän rahoitus tulee turvata nykypohjaisella yhteisvastuullisella maksujärjestelmällä. Yrittäjä-, maatalousyrittäjä- ja muita eläkejärjestelmiä on kehitettävä tasavertaisesti ansioeläkejärjestelmän rinnalla. Eläkeoikeutta tulee syntyä riittävästi oman lapsen hoidosta, opinnoista sekä yleisen asevelvollisuuden suorittamisen ajalta.

Ikääntyneet ovat keskimäärin aiempaa pidempään terveitä ja aktiivisia. He ovat lähiyhteisöjensä ja koko kansalaisyhteiskunnan tärkeä voimavara. Heidän kokemuksensa ja taitonsa ovat tärkeitä jaettavaksi nuoremmille sukupolville. Seniorikansalaisten osallistumista yhteiskunnalliseen toimintaan, muun muassa vapaaehtoistyöhön, on rohkaistava.

2.3.4. Vammaiset

Kristillisdemokraatit haluavat edistää vammaisten ihmisten mahdollisuutta osallistua yhteiskunnan elämään täysipainoisesti ja yhdenvertaisesti. Vaikeavammaisten henkilöiden subjektiivinen oikeus avustajaan tulee toteuttaa pikaisesti. Tarpeellisten apuvälineiden tulee olla saatavilla yhteistyössä erikoissairaanhoidon kanssa. Vammaispalveluista on tiedotettava ja huolehdittava niin, ettei vammaisen henkilön tarvitse taistella oikeuksiensa toteutumisen puolesta. Suurista kuntakohtaisista eroista vammaispalvelujen toteutumisessa on päästävä eroon.

Vammaisille ihmisille on oltava tarjolla riittävästi esteettömiä ja toimivia asuntoja sekä itsenäisen asumisen mahdollistavia tukipalveluja. Kuljetuspalveluja on parannettava ja kulkemisen esteettömyyttä rakennuksissa on edistettävä.

Vammaisista työikäisistä työskentelee vain kolmasosa. Tavoitteena tulee olla entistä useamman vammaisen henkilön sijoittuminen työelämään. Vammaisen henkilön mahdollisuudet ammatilliseen koulutukseen peruskoulun jälkeen on turvattava. Syrjiviä asenteita ja muita esteitä tulee poistaa, jotta vammainen henkilö voi antaa osaamisensa yhteiseksi hyödyksi luontevana osana työyhteisöä. Sosiaalisia yrityksiä koskevan lain piiriin on otettava täysipainoisesti myös kehitysvammaiset.

2.3.5. Maahanmuuttajat

Maahanmuuttajat tuovat yhteiskuntaan inhimillistä, sosiaalista ja kulttuurista pääomaa, kielitaito mukaan lukien. Väestörakenteen vinoutuessa ja työvoimapulan uhatessa maahanmuuttajista tulee entistäkin tärkeämpi voimavara. Maahanmuuttajat ovat hyvin monimuotoinen ryhmä, johon kuuluu niin paluumuuttajia, pakolaisia, opiskelijoita kuin työn tai avioliiton takia muuttaneita. Lähimmäisenrakkauteen kuuluu maahanmuuttajien arvostaminen kanssaihmisinä. Myönteisen ilmapiirin edistäminen maahanmuuttajia kohtaan on poliittisten päättäjien, kasvattajien, viranomaisten ja tiedotusvälineiden vastuulla.

Kotouttamisen avulla maahanmuuttajan tulee voida oppia tuntemaan suomalaisen yhteiskunnan toimintatapoja ja kulttuuria. Se edistää sopeutumista elämään yhdessä valtaväestön kanssa. Kristillisdemokraatit edellyttävät, että kotouttaminen hoidetaan hyvin, jotta maahanmuuttajien keskuuteen ei synny syrjäytyneiden ryhmiä. Valtion on huolehdittava kotouttamisen edellytyksistä, kuten riittävistä taloudellisista resursseista, hallintoviranomaisten koulutuksesta sekä näiden välisestä työnjaosta.

Maahanmuuttajien työllistymistä edistävään kielenopetukseen, työllistymistä edistävään koulutukseen ja työharjoitteluun on panostettava. Julkisen sektorin työnantajien tulee näyttää esimerkkiä monikulttuuristen työyhteisöjen luomisesta palkkaamalla aktiivisesti maahanmuuttajia. Suomessa opiskelleen ulkomaalaisen jäämistä Suomeen työnhakuun on helpotettava.

Kristillisdemokraatit eivät hyväksy syrjintää eivätkä rasismia missään muodossa. Maahanmuuttajien kotouttamisen tueksi ja väestön keskinäisen ymmärryksen lisäämiseksi on tarpeen perustaa kunnallinen maahanmuuttajapoliittinen neuvottelukunta niihin kuntiin, joissa asuu kymmeniä maahanmuuttajia. Maahanmuuttajien osallistumista vaaleihin tulee edistää.

Kristillisdemokraatit kannattavat inhimillistä turvapaikkapolitiikkaa, joka mahdollistaa avoimen ja oikeusturvan takaavan prosessin. Paluumuuttajien ja turvapaikanhakijoiden hakemusten sekä kansalaisuushakemusten käsittelyä tulee nopeuttaa. Suomen pakolaiskiintiön on oltava vähintään tuhat henkilöä vuodessa. Jos pakolaisten elinmahdollisuudet kotimaassa myöhemmin paranevat, tulee heidän paluumahdollisuuksiaan tukea.

2.4. Terveys - sydämen asia

Kristillisdemokraatit korostavat, että terveydenhuoltoa koskevien päätösten pohjana tulee aina olla ihmisarvon kunnioitus. Terveydenhuollon tehtävänä on terveyden ylläpitäminen ja lisääminen terveellisiä elämäntapoja edistämällä, sairauksia ehkäisemällä sekä hyvällä hoidolla ja kuntoutuksella. Jokaisen ulottuvilla on oltava korkeatasoiset perusterveydenhuollon palvelut. Tarvitessaan jokaisen on saatava erikoissairaanhoitoa iästä, asuinpaikasta ja varallisuudesta riippumatta.

Terveydenhuollon verorahoitteisuus ja kuuluminen keskeisiin julkisiin peruspalveluihin takaavat parhaiten kansalaisten tasa-arvoisen kohtelun palvelujen käyttäjinä. Sairauksien aiheuttamat kustannukset tulee jakaa yhteisvastuullisesti kaikkien kansalaisten kesken.

Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon sekä koko terveydenhuollon ja sosiaalitoimen yhteistyön kehittäminen on tärkeää, jotta asiakas pystytään hoitamaan kokonaisvaltaisesti ja taloudellisesti. Tällöin myös hoitoketju säilyy parhaiten ehjänä ja hoidon porrastus on mielekästä.

2.4.1. Terveydenhuollon resursointi

Terveydenhuollon kustannusten jatkuva nousupaine aiheutuu väestön ikääntymisestä, lisääntyneistä elintapasairauksista, uusista lääketieteellisistä menetelmistä sekä palkka- ja lääkekustannusten noususta. Terveydenhuollon resurssit tulee kohdentaa hoidon vaikuttavuuden, laadun ja kustannustehokkuuden kannalta oikein. Terveydenhuollon jonojen purkaminen tulee halvemmaksi kuin tukien maksu ja työpanoksen menetys jonotusaikana.

Kristillisdemokraatit tahtovat uudistaa terveydenhuollon hajanaista rahoitusjärjestelmää niin, että se kannustaa entistä kustannustehokkaampaan hoitoon. Tehottomuutta ja turhia kustannuksia aiheuttavat terveydenhoidon erilliset rahoituskanavat on syytä yhdistää. Sairauden potilaalle aiheuttamaa taloudellista taakkaa tulee jakaa aiempaa yhteisvastuullisemmin ja luoda terveydenhuollon erillisille maksuille yksi yhtenäinen maksukatto.

Tulevaisuudessa terveydenhuollossa tulee olemaan pulaa kaikista henkilöstöryhmistä. Lääkärien työaikaa on suunnattava entistä voimakkaammin suoraan potilastyöhön. On huolehdittava, että lääkärien työvuorot eivät veny liian pitkiksi potilasturvallisuuden kustannuksella. Eri terveydenhuollon ammattiryhmien työnjakoa tulee kehittää ja alan houkuttelevuutta lisätä.

2.4.2. Ennaltaehkäisevä terveyspolitiikka

Sairauksien ennaltaehkäisy sekä oikea-aikainen hoito ja kuntoutus lisäävät hyvinvointia edullisimmin. Esimerkiksi riittävän aikainen hammashuolto koko väestölle tulee halvemmaksi kuin se, että suun ongelmien annetaan kasvaa säästösyistä. Seulontatutkimuksilla havaitaan ongelmat ajoissa, siksi niitä tulee lisätä.

Kristillisdemokraatit korostavat, että ihmisen itsensä tulee sisäistää vastuu omasta ja lähimmäistensä terveyden edistämisestä sekä tehtävä sen edellyttämiä valintoja. Terveydelle haitallisten elämäntapojen riskien arviointi tulee vakiinnuttaa säännölliseksi osaksi terveydenhuollon asiakaskontakteja.

Liikunta edistää merkittävästi niin fyysistä kuin psyykkistä terveyttä. Liikuntapalveluja on tarjottava tasapuolisesti eri ikäryhmille ja kummallekin sukupuolelle heidän erilaisten tarpeidensa mukaisesti. Koululiikuntaa tulee lisätä ja liikuntasetelijärjestelmää kehittää.

Terveellinen ruokavalio ja normaalipainoisuus ehkäisevät useita sairauksia. Painonhallintaa tulee tukea mm. laihdutus- ja liikuntareseptien avulla. Painon pudottaminen ja terveellisten ruokailutottumusten opetteleminen onnistuu parhaiten ohjatuissa ryhmissä, joihin osallistumista on kannustettava.

Lasten ja nuorten fyysinen terveydentila on keskimäärin hyvä, mutta kasvua ja hyvinvointia uhkaavat monet vallitsevien elämäntapojen haittapuolet. Näitä ovat esimerkiksi väärät ruokailutottumukset, riittämätön unensaanti, internet-, peli- ja muu viihderiippuvuus sekä turvattomuuteen, päihteisiin ja yhteiskunnan yliseksualisoitumiseen liittyvät asiat. Lasten ja nuorten tervettä seksuaalikehitystä on tuettava heidän ikäänsä sopivalla kokonaisvaltaiseen seksuaalisuuteen ohjaavalla valistuksella ja neuvonnalla. Opetuksessa tulee painottaa sitä, että seksistä pidättäytyminen on jokaisen perusoikeus ja että irralliset seksisuhteet haittaavat ihmisen kokonaiskehitystä sekä lisäävät sukupuolitautien riskiä ja sitä kautta myös lapsettomuuden riskiä.

2.4.3. Päihteet

Päihdeongelmien ehkäisy on kasvava haaste, jossa on korostettava jokaisen ihmisen vastuuta omasta ja läheistensä päihteiden käytöstä. Alkoholin ja huumeiden käytön ohella ns. sekakäyttö ja lääkkeiden väärinkäyttö ovat lisääntyneet huolestuttavasti. Yksilön valintoja muokkaavat pitkälti lähiyhteisöjen, perheenjäsenten, ystäväpiirin ja työtoverien asennoituminen päihteisiin, mutta myös yleinen mielipide. Raittiudesta tulee kehittyä aidosti tavoiteltu ja ihailtu arvo.

Tupakoinnilla on paljon haitallisia terveysvaikutuksia. Lisäksi nuorena aloitettu tupakointi altistaa päihteiden käytölle, joten nuorten tupakoinnin ehkäiseminen ja vähentäminen ovat tärkeä osa päihdestrategiaa. Koulualueen savuttomuus on osa terveisiin elintapoihin kasvattamista. Nikotiiniriippuvuudesta kärsiville tulee tarjota neuvontaa, tukiryhmiä ja lääkehoitoa tukemaan tupakoinnin lopettamista. Korvaushoitotuotteiden saatavuutta on parannettava. Tupakointi on kiellettävä muiden työpaikkojen tavoin myös ravintoloissa, jotta niiden työntekijät eivät joudu passiivisen tupakoinnin seurauksena altistumaan tupakansavulle.

Kristillisdemokraatit ajavat alkoholin kokonaiskulutuksen vähentämiseen tähtäävää alkoholipolitiikkaa WHO:n sitoumusten mukaisesti. Alkoholijuomien hinnalla ja verotuksella tulee vaikuttaa kulutustasoon, vaikka matkustajatuonnin vapautumisen myötä se on entistä vaikeampaa. Suomen on yhdessä muiden Pohjoismaiden kanssa pyrittävä vaikuttamaan EU:n alkoholistrategiaan, jotta siinä korostettaisiin yhtenäistä ja riittävän korkeaa alkoholin minimiverotusta. Näin voitaisiin alkoholin kokonaiskulutus kääntää laskuun. EU:n tulee myös kiristää suosituksiaan verovapaista tuontikiintiöistä sekä tiukentaa mainontaa koskevia sääntöjä.

Väkevien alkoholijuomien ja viinien myynti tulee pitää Alkon vähittäismyyntimonopolina. Alkoholilupahallinnon ja -valvonnan keinojen käyttämistä on tehostettava. Alkoholijuomien myyntioikeutta ei tule myöntää perheille suunnattuihin kulttuuri- ja urheilutapahtumiin. Valistusta alkoholin liikakäytön terveyshaitoista tulee lisätä.

Terveisiin elämäntapoihin ohjaaminen tulee aloittaa jo neuvoloissa ja varhaiskasvatuksessa. Päihdevalistuksen tulee olla kiinteä osa koulujen terveyskasvatusta. Siinä on korostettava raittiutta normaalina elämäntapana. Tärkeä keino ehkäistä lasten ja nuorten päihteiden käyttöä on vanhempien suorittama valvonta ja heidän oma pidättymisensä päihteistä sekä tiivis vuorovaikutus ja yhteistyö lasten, vanhempien ja koulun kesken. Kasvattajien jämäköityminen sekä myynnin ikärajavalvonnan tehostaminen voivat kääntää lasten ja nuorten alkoholin käytön laskuun.

Suomen tulee noudattaa nollasietolinjaa huumeiden käytössä. Huumeiden vastaisessa työssä on tärkeää poikkihallinnollisen yhteistyön kehittäminen. Kaikilla seutukunnilla tulee olla toimiva huume- ja päihdehoitoketju.

Päihteiden käyttäjien irrottautumista riippuvuudesta on edistettävä asiantuntevalla hoidolla ja tukemalla päihdeongelmaisen itseluottamuksen, vastuuntunnon ja itsenäisyyden kehittymistä. Päihdevieroitushoitoa ja -kuntoutusta on oltava tarjolla jokaiselle tarvitsijalle iästä, asuinpaikasta ja varallisuudesta riippumatta. Hoidon resurssit tulee saattaa tarvetta vastaavalle tasolle.

Kliinisen hoitotyön ohella tulee tukea elämänhallintaa ja henkistä eheytymistä osana päihdehoitoa. Kristillistä päihdetyötä tekevät järjestöt ottavat huomioon ihmisen kokonaisuutena, jolla on elämässään myös hengellisiä tarpeita. Näitä hoitomahdollisuuksia on käytettävä hyödyksi lisäämällä ostopalvelusopimuksia. Päihteistä irtautumista on tuettava tarjoamalla ihmisarvoisen elämän puitteita, kuten tukiasuntoja. Mikäli hoidon tarpeessa oleva päihderiippuvainen henkilö syyllistyy rikokseen, tulee olla mahdollista harkita hänelle sopimushoitorangaistusta vankeuden sijaan.

Päihdeongelmaisten nuorten hoito edellyttää riittäviä säädöksiä ja resursseja. Laki huumetesteistä kouluissa tulee saada voimaan. Testauksella voidaan todeta nopeasti lapsen ja nuoren huumeitten käyttö ja puuttua tilanteeseen ennen kuin ongelmat pahenevat. Lastensuojelulakia on korjattava niin, että viranomaiset voivat ilmoittaa vanhemmille alaikäisen huumeiden käytöstä. Päihteitä käyttävien raskaana olevien naisten hoitoonohjausta on tehostettava. Lainsäädännön tulee sallia alaikäisen lapsen ja odottavan äidin vieminen vieroitushoitoon tahdosta riippumatta.

2.4.4. Mielenterveys

Erilaisten mielenterveyden häiriöiden riskitekijöitä ovat muun muassa työuupumus, työttömyys, avioerot, yksinäisyys ja runsas päihteiden käyttö. Hyvät ihmissuhteet ja toimiva työympäristö tukevat kokonaisvaltaista hyvinvointia ja ehkäisevät mielenterveysongelmia. Mielenterveyden kohentaminen ei saa jäädä vain korjaavien psykiatristen toimenpiteiden varaan, vaan ennaltaehkäisyyn tulee kiinnittää voimakkaammin huomiota niin sosiaalihuollossa, työterveyshuollossa kuin kouluterveydenhuollossakin.

Lasten ja nuorten psyykkinen oireilu ja mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet merkittävästi. Ongelmia tulee ennaltaehkäistä vanhemmuuden tukemisen ja varhaisen puuttumisen avulla. Neuvoloiden sekä kouluterveydenhuollon ja muun oppilashuoltotyön resurssien on oltava riittävät. Toimintaa tulee kehittää perhekeskeisen työotteen, hoidon jatkuvuuden ja moniammatillisen työn suuntaan.

Kristillisdemokraatit edellyttävät, että mielenterveyspotilaiden laitos- ja avohoito saatetaan niin määrällisesti kuin laadullisestikin riittävälle tasolle. Mielenterveyskuntoutujille tulee järjestää tuettuja asumispalveluja.

2.4.5. Vanhustenhuolto

Ikääntyneiden palvelutarpeet vaihtelevat suuresti terveydestä ja muista voimavaroista riippuen. Hyvinvointinsa ja toimintakykynsä ylläpitämiseksi ikääntyneet tarvitsevat liikuntapalveluja ja muita kokonaisvaltaista terveyttä tukevia palvelumuotoja. Sotiemme veteraanit ja kotirintamalla palvelleet tulee ottaa erityisesti huomioon järjestettäessä hoitoa, kotipalveluja ja kuntoutusta.

Ikääntyneiden omia toiveita on kuultava ja kunnioitettava. Heillä on oltava mahdollisuus asua omassa kodissaan mahdollisimman pitkään tarjoamalla riittävästi heidän tarpeittensa mukaisia tukipalveluja ja kuntouttavaa toimintaa. Avohoidon palveluja, säännöllistä kotihoitoa, palveluasumista ja tehostettua palveluasumista tulee lisätä. Koti- ja laitoshoidon vuorottelua - päiväsairaala, kotisairaala ja tehostettu kotihoito tukipalveluineen - tulee olla riittävästi. Avopalvelujen kehittämistä on tuettava alentamalla palvelumaksuja.

Kristillisdemokraatit korostavat, että ikääntyneitä on kohdeltava tasa-arvoisesti muiden kanssa arvokkaina ja ainutlaatuisina yksilöinä. Hoito- ja kuntoutusratkaisujen tulee aina perustua yksilökohtaiseen arvioon hoidon vaikuttavuudesta ja tuloksellisuudesta. Laitoshoidon tulee olla kuntouttavaa ja aktivoivaa. Myös henkiset ja hengelliset tarpeet on otettava huomioon.

Hyvän ja laadukkaan hoidon takaamiseksi niin avo- kuin laitoshoidossa tarvitaan riittävästi osaavaa henkilökuntaa. Työn arvostus ja asianmukainen palkkaus tukevat henkilökunnan jaksamista vaativassa vanhustyössä. Koulutetun hoitohenkilökunnan määrää on lisättävä. Laitoshoidossa olevien vanhusten oikeus siirtyä lastensa tai muiden lähiomaistensa kotikunnan vastaavaan laitokseen tulee turvata.

2.4.6. Omaishoito ja perhehoito

Omaishoidon ja perhehoidon kehittäminen on yksi tapa vastata hoivapalveluiden lisääntyvään tarpeeseen. Omaishoidossa hyödynnetään ihmisen luontaisia, rakkaita lähiverkostoja, mikä tuo lisäarvoa tuotettuun hoivaan. Kristillisdemokraatit edellyttävät, että omaishoidontuki tulee tehdä tasavertaiseksi oikeudeksi kaikille tuen ehdot täyttäville omaishoitajille asuinkunnasta riippumatta. Sen maksaminen tulee siirtää Kelalle kotihoidontuen tapaan. Omaishoidon tuen uudistaminen edellyttää myös omaishoitajien tukipalvelujen lisäämistä, palkkioiden ja eläke-edun nostamista, viikoittaisen vapaapäivän sekä tarvittavien kotipalvelujen järjestämistä. Omaishoitajan mahdollisuuksia joustaviin työaikoihin, palkattomaan vapaaseen tai osa-aikatyöhön on parannettava.

Perhehoito on yksityisen perhehoitajan omassa kodissaan järjestämää hoitoa, kasvatusta ja ohjausta sitä tarvitsevalle henkilölle. Perhehoidon avulla tarjotaan lapselle, nuorelle tai aikuiselle mahdollisuus perheenomaiseen, virikkeelliseen elämään ja läheisiin ihmissuhteisiin. Yksityisiä perhekoteja ja pieniä perheenomaisia tukiasumisyksikköjä tarvitaan lisää. Kehitysvammaisten perhehoito on jo merkittävästi lisääntynyt ja myös huostaan otettuja lapsia pyritään sijoittamaan perheisiin. Perhehoitoa tulee laajentaa myös vanhusten hoidossa. Perhehoitajien asemaa ja tukipalveluja tulee parantaa. Kuntien on kehitettävä ostaja-osaamistaan ja kyettävä varmistamaan ostopalveluina hankitun hoidon korkea taso.

2.4.7. Lääketieteen etiikka

Lääketieteellisten tutkimus- ja hoitokäytäntöjen tulee olla perusteellisesti harkittuja ja eettisesti kestäviä. Hoitohenkilöstöä tai potilasta ei saa painostaa tämän vakaumuksen vastaisiin toimenpiteisiin. Tieteellisen tutkimuksen vapaus on tärkeä arvo, mutta se ei saa koskaan tapahtua ihmiselämän kustannuksella. Ihmisyksilöä välineellistävä ja vahingoittava hyötykäyttö on aina tuomittavaa yksilön iästä tai kehitystasosta riippumatta.

Kristillisdemokraatit eivät hyväksy ihmisalkioiden käyttöä tieteellisessä tutkimustoiminnassa. Perintötekijät on suojattava manipulaatiolta. Ihmisen kloonaus on torjuttava maailmanlaajuisesti. Sikiödiagnostiikkaa on käytettävä sikiön elämän ja terveyden kannalta tarpeellisiin toimenpiteisiin, ei syntyvän elämän valikointiin. Raskaudenkeskeytysten määrä on saatava vähenemään. Hyvä ja tavoittava seksuaalikasvatus auttaa vähentämään ei-toivottujen raskauksien määrää. Vaihtoehtona abortille on tuettava lapsen antamista adoptoitavaksi. Yksinäisten äitien ja monilapsisten perheiden tukea on parannettava.

Lainsäädännön eettisenä lähtökohtana tulee kunnioittaa lapsen oikeutta sekä äitiin että isään. Hedelmöityshoidot ovat osa lääketieteellistä lapsettomuuden hoitoa. Hoitojen piiriin ei tule sisällyttää naispareja tai yksinäisiä naisia, joiden kohdalla lapsettomuus ei johdu terveydellisestä syystä.

Kristillisdemokraatit korostavat, että elämän kunnioitus luonnolliseen kuolemaan saakka on ainoa oikea perusta terveyspalvelujen kehittämiselle. Ajatukset eutanasian laillistamisesta yhtenä ratkaisuna terveydenhuollon resurssipaineisiin on torjuttava. EU-tasolla tulee päättää, että eutanasia kriminalisoidaan kaikissa unionin jäsenmaissa. Eutanasian laillistaminen olisi yhteiskunnan kannanotto siihen, että kaikki elämä ei ole elämisen arvoista. Kuolevan ihmisen masennusta, ahdistusta ja yksinäisyyttä tulee helpottaa kuolinavun sijaan hyvällä hoidolla ja välittämisellä.

Kuolevien potilaiden inhimillistä ja tasokasta saattohoitoa on kehitettävä ja saatava se hoitopaikasta riippumatta kaikille mahdolliseksi. Tässä on otettava huomioon myös potilaan mahdollinen hoitotestamentti. Saattohoitokotien kehittämät hoitomallit tulee saattaa osaksi yhteiskunnan muuta sairaanhoitojärjestelmää. Mahdollisuutta saattohoitoon kotona on kehitettävä muun muassa parantamalla omaishoidon edellytyksiä.

2.5. Sivistyksen aakkoset - osaamisen perusta

Kristillisdemokraatit korostavat laaja-alaisen koulutuksen ja korkeatasoisen sivistyksen merkitystä. Jokaiselle on annettava mahdollisuus itsensä kehittämiseen ja oppimiseen sosio-ekonomisesta taustasta riippumatta. Valtiovallan tulee huolehtia yhdenvertaisten koulutusmahdollisuuksien toteutumisesta koko maassa. Vammaisten ja muiden erityisryhmien opiskelumahdollisuudet tulee turvata.

2.5.1. Esiopetus ja perusopetus

Päivähoito ja perusopetus tukevat kotien kasvatustyötä. Opetuksen ja kasvatuksen on edistettävä ymmärtävää oppimista, elämänhallinta- ja vuorovaikutustaitoja, persoonallisuuden tasapainoista kehitystä, empatiakykyä sekä kestävien elämänarvojen omaksumista.

Päivähoidon tulee tarjota lapselle riittävät henkiset ja aineelliset puitteet kehittyä tunteen tasolla, sosiaalisesti, älyllisesti ja eettisesti. Esiopetusryhmien koon ja henkilöstömitoituksen tulee vastata päivähoidon muuta mitoitusta. Esiopetuksen ja peruskoulun hyvä yhteistyö turvaa pedagogisen jatkuvuuden.

Perusopetuksen riittävistä toimintaedellytyksistä on huolehdittava. Kouluihin tulee taata pätevä opettajakunta ja terveydenhoitajan, opinto-ohjaajan, koulukuraattorin tai -psykologin riittävät palvelut sekä tuki-, jako- ja kerhotunteja. Jokaisella peruskoululla on oltava toimipisteessä läsnä oleva rehtori tai muu koulun pedagogisesta johtamisesta vastaava opettaja.

Luokkien oppilasmäärät tulee rajoittaa kohtuullisiksi. Varhaisella auttamisella ja riittävillä tukitoimenpiteillä ehkäistään oppilaiden syrjäytymistä. Siinä avuksi ovat tuki- ja erityisopetuksen sekä oppilashuollon ja oppilaanohjauksen riittävät resurssit. Myös lahjakkaiden lasten erityistarpeet on otettava huomioon.

Opetussuunnitelmien laadinnassa, arvioinnissa ja käytännön opetustyössä on lisättävä yhteistyötä opettajien, oppilaiden ja heidän vanhempiensa kanssa. Koulujen tulee tehostaa työtä hyvän käytöksen edistämiseksi, kiusaamisen torjumiseksi sekä kouluviihtyvyyden ja turvallisuuden lisäämiseksi.

Koulujen tulee antaa laaja tiedollinen sivistyspohja sekä monipuolinen taito- ja taidekasvatus. Paitsi tietoja ja taitoja tarvitaan yhä enemmän sisäistettyä, vahvaa käsitystä hyvästä ja pahasta, oikeasta ja väärästä sekä kykyä arvioida erilaisia ajattelutapoja. Siksi eettisen ja yhteiskunnallisen kasvatuksen sekä uskonnonopetuksen osuutta on vahvistettava. Uskonnonopetuksessa on voitava olla myös elämyksellistä ja henkilökohtaiseen uskonelämään liittyvää ulottuvuutta.

Ihmisiltä edellytetään entistä suurempaa oma-aloitteisuutta, itsenäistä tiedon hankintakykyä, kriittistä tiedonkäsittelyä ja kykyä tiedon soveltamiseen. Koulujen tulee omaksua oppilaiden osallisuutta, kansalaistaitoja ja yrittäjyyttä kasvattavia työskentelytapoja. Opetuksessa on huolehdittava siitä, että koko ikäluokka saa riittävät valmiudet tietotekniikan hallintaan.

Koulutuksen on tuettava oppilaiden kasvamista kansainvälisyyteen sekä ymmärtämään kestävän kehityksen merkitys ja ihmisen toiminnan vaikutus ympäristöön. Maamme kaksikielisyys on turvattava. Opetusta on järjestettävä tarpeen mukaan myös saamen- ja romanikielellä. Maahanmuuttajataustaisille lapsille on pyrittävä antamaan heidän äidinkielensä opetusta. On tärkeää, että vähemmistöjen ja maahanmuuttajien edustus opettajankoulutuksessa turvataan ja että yleisesti opettajankoulutuksessa huomioidaan muista kulttuuritaustoista tulleiden lasten erityistarpeet.

Hyvin toteutettuna koulujen erikoistuminen rikastuttaa koulujärjestelmää, kun se ei tapahdu perusopetuksen kustannuksella. Yksityiset kristilliset koulut ja päiväkodit täydentävät tärkeällä tavalla julkista esi- ja perusopetusta. Niitä tulee tukea tasapuolisesti muiden elämänkatsomukseen tai vaihtoehtoiseen pedagogiikkaan perustuvien koulujen ja päiväkotien kanssa.

2.5.2. Lukio, ammatillinen koulutus, korkea- ja aikuiskoulutus

Kaikille perusasteen ja lukion päättäville oppilaille on kyettävä takaamaan jatkokoulutuspaikka. Koulutuksen määrä eri aloilla tulee olla suhteessa työelämän tarpeisiin. Oppilaitosten ja koulutusasteiden välistä yhteistyötä on lisättävä muun muassa ammatillisen ja lukio-opetuksen kesken. Koulutusportaalta toiselle on luotava joustavia polkuja.

Korkean ammattiosaamisen turvaamiseksi ja kotimaisen työvoimapulan ehkäisemiseksi on ammatillisen koulutuksen arvostusta, vetovoimaa ja laatua nostettava. Ammattikoulutuksen tulee sisältää riittävästi yleissivistävää opetusta ja antaa käytännön työelämässä tarpeelliset tiedot ja taidot. Lähiopetustuntimäärien ja tukiopetusresurssien on oltava riittävät.

Lukiota on kehitettävä laajasti yleissivistävänä, ja on tuettava oppilaiden omaa tiedonhankintaa sekä laajojen kokonaisuuksien ymmärtämistä. Lukiolaisia tulee kannustaa opiskelujen suorittamiseen kolmessa vuodessa. Välivuosien vähentäminen ennen korkeakouluopintoja on tärkeää.

Opiskeluajan rajoittamisen sijaan tulee luoda kannustimia valmistumisen nopeuttamiseksi. Yliopistojen tulee joustavilla opiskelujärjestelyillä mahdollistaa erilaisissa elämäntilanteissa olevien, kuten perheellisten tai sairaudesta kärsivien, opiskelu.

Tiedekorkeakoulujen ja ammattikorkeakoulujen työnjakoon perustuvaa koulutuksen mallia tulee kehittää hyvässä yhteistyössä. Niiden perusopetus on turvattava riittävällä, kasvavalla rahoitusosuudella. Opetus- ja tutkimushenkilökuntaa tulee lisätä.

Yliopistoille ja korkeakouluille oma hallinto ja päätöksenteko ovat tärkeitä sekä opetuksen kehittämisessä, tutkimustyössä että määrärahojen käytössä. Korkeakoulujen tulee harjoittaa yhteistyötä elinkeinoelämän kanssa, mikä lisää tieteellisen tutkimuksen hyödynnettävyyttä. Niiden riippumattomuus ja tutkimustulosten julkisuus tulee kuitenkin turvata. Välittömän taloudellisen hyödyn tavoittelu ei saa johtaa perustutkimuksen väheksymiseen.

Tavoitteena tulee olla suomalaisten korkeakoulujen nousu valituilla aloilla korkeimmalle kansainväliselle huipulle. Samanaikaisesti tavoitteena on korkea-asteen koulutusmahdollisuuksien toteuttaminen alueellisesti tasapuolisesti. Maakuntia, joissa ei ole omaa yliopistoa, on tuettava verkostoyliopistojen ja -korkeakoulutoiminnan kehittämisessä.

Yhteistyötä koulutuksen ja työelämän välillä on vahvistettava tukemalla oppisopimuskoulutusta, työikäisten jatko-opintomahdollisuuksia ja uudelleen kouluttautumista työelämän tarpeita vastaavalla tavalla. Jatko- ja työllisyyskoulutuksen panostukset tulee ohjata täsmällisesti ja suunnitellusti työelämän ja elinkeinoelämän tarpeita vastaaviksi. Kansanopistoilla sekä kansalais- ja työväenopistoilla ja erilaisilla opintokeskuksilla on tärkeä merkitys vapaassa sivistystyössä ja ammatillisessa koulutuksessa.

2.5.3. Kulttuuri

Taide luotaa ihmisen sisintä ja tukee parhaimmillaan eettisen ja esteettisen ymmärryksen myönteistä kehittymistä. Yhteiskunnan tulee tukea tasapainoista henkistä kasvua edistävää taiteellista luovuutta. Taidekasvatus tarjoaa keinoja myös erilaisissa vaikeuksissa olevien ja kriiseistä toipuvien kuntoutumiseen ja elämänhallintaan. Lasten ja nuorten taiteen kokemista ja tekemistä on tuettava peruskoulussa ja vapaan kulttuurityön piirissä.

Suomessa on kansainvälisen huipputason kulttuuria monilla aloilla. Korkea taso perustuu laajaan kulttuuriharrastukseen ja -työhön. Kulttuurivientiä tulee edistää. Korkeatasoisen kulttuurin kehittämiseen ja kansainvälistämiseen on hyvät mahdollisuudet, taideteollinen muotoilu on tästä hyvä esimerkki.

Kirjasto on keskeinen monipuolisen kulttuurin ja tiedon välittäjä. Kirjastojen lainaus- ja palvelutoiminta on sivistyksellistä peruspalvelua. Kuntien yhteistyötä kirjastotoimen kehittämisessä on syytä lisätä, jotta eettisesti laadukas, ajantasainen ja monipuolinen aineisto voidaan turvata. Kaikilla kouluilla ja kirjastoilla tulee olla korkeatasoiset laajakaistayhteydet.

Kristillisdemokraatit pitävät arvossa maamme kaksikielisyyttä ja kaksikielistä kulttuuritaustaamme. Jokaisen kansalaisen tulee saada kielilain turvaamat peruspalvelut omalla kielellään suomeksi tai ruotsiksi. Myös muiden kielivähemmistöjen oikeudet on turvattava säädösten edellyttämällä tavalla.

2.5.4. Kirkot ja uskonnolliset yhdyskunnat

Kristillisdemokraatit haluavat turvata uskonnonvapauden toteutumisen. Ihmisellä tulee olla vapaus harjoittaa uskontoa tai olla sitä harjoittamatta.

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja ortodoksisen kirkkokunnan arvostettu asema suomalaisessa yhteiskunnassa ja lainsäädännössä tulee säilyttää. Seurakuntien työtä yksilöiden ja yhteiskunnan hyväksi tulee arvostaa. Kaikilla rekisteröidyillä uskonnollisilla yhdyskunnilla tulee olla oikeus valtion tukeen jäsenmääriensä suhteessa. Valtion tulee osallistua vanhojen, historiallisten arvokkaiden kirkkorakennusten ylläpitoon kulttuuriperinnön säilyttämiseksi ja kustantaa oman uskonnon opetus kouluissa, sielunhoitotyö vankiloissa ja sotilaspappijärjestelmä puolustusvoimissa.

2.5.5. Viestintä

Joukkoviestinnän tehtävänä on välittää totuudellista ja tasapuolista tietoa ja korkeatasoista viihde- ja kulttuuritarjontaa sekä toimia kanavana kansalaisten mielipiteen ilmaisulle. Yleisradion toiminta julkisen viestintäpalvelun toteuttajana tulee turvata. Sen ohjelmasisältöjen tulee palvella eri väestöryhmiä ja sisältää kristillistä arvomaailmaa tukevaa ohjelmistoa.

Edellytykset sananvapauden toteutumiseksi tulee turvata niin, että journalismin eettisiä sääntöjä noudatetaan. Kristillisdemokraatit esittävät valtakunnallisen joukkoviestinnän eettisen neuvottelukunnan perustamista julkisen sanan neuvoston rinnalle. Sen tehtävänä olisi käsitellä periaatteelliselta kannalta mediaan liittyviä eettisiä kysymyksiä riittävin resurssein ja toimintaoikeuksin.

Markkinaperiaate ei saa olla ainut tai keskeisin ohjelmistotuotantoa ohjaava tekijä. Yhteiskunnalla on velvollisuus suojella erityisesti lapsia ja nuoria kaupallisuuden ylivallalta sekä väkivaltaiselta ja epäsiveelliseltä ohjelmatarjonnalta. Sananvapautta tulee voida rajoittaa lasten hyvän kasvun ja ihmisarvon kunnioituksen turvaamiseksi. Väkivaltaviihde tarjoaa vääriä toimintamalleja etenkin jo ennestään heikot sosiaaliset taidot omaaville. Median seksualisoituminen ja julkisen tilan pornografisoituminen ovat mielen häirintää, jolla vahingoitetaan lasten ja nuorten tervettä kehitystä.

Käytännön elämässä viestinnän rajat aikuisten ja alaikäisten välillä eivät ole selkeitä eivätkä helposti valvottavissa. Tämän vuoksi ennakkotarkastusta tulee kaikkien levityksessä olevien tallenteiden ja tvohjelmien osalta tehostaa. Väkivaltaisten ja kauhua herättävien lastenohjelmien tilalle tarvitaan paremmin ikäkauteen sopivia ohjelmia. Lapsia tulee voida suojella myös aikuisille suunnatuilta internet-sivuilta ja tallenteilta.

Koulujen ja oppilaitosten viestintäkasvatusta tulee kehittää siten, että nuoret oppivat arvioimaan kriittisesti tarjolla olevaa tietoa ja käsittelemään dokumentaarisen ja fiktiivisen kuvauksen eroja ja merkityssisältöjä. Myös viestimien on omassa sisällöntuotannossaan edistettävä mediakriittisyyttä.

2.6. Talouden ja ympäristön kestävä kehitys

Kansalaisten hyvinvointia tukevat peruspalvelut edellyttävät rahoitusta, jonka hyvin toimiva ja työpaikkoja luova markkinatalous sekä monipuolinen elinkeinoelämä mahdollistaa. Kristillisdemokraatit haluavat pitää huolta julkisen talouden tasapainosta ja varautua väestörakenteen muutoksen tuomiin paineisiin. Lisääntyvää hyvinvointipalvelujen tarvetta ei voida tyydyttää ilman kestävää ja riittävää rahoituspohjaa. Huoltosuhteen heikentyminen asettaa tulevaisuudessa työikäisille erityisen velvoitteen toimia työelämässä.

Suomea velvoittavat kestävän kehityksen periaatteet, joilla pyritään sovittamaan yhteen taloudellinen vakaus, korkeat ympäristönsuojeluvaatimukset, sosiaalisen hyvinvoinnin lisääminen ja elinolosuhteiden parantaminen. Nämä tavoitteet saavutetaan parhaiten sosiaalisen ja ekologisen markkinatalouden periaatteita noudattamalla. Yhteiskunnallisten organisaatioiden toimivuus, vähäinen hierarkkisuus ja julkisten palvelujen korkea taso perustuvat luottamukseen. Kristillisen etiikan sisäistäminen on siten myös markkinatalouden toiminnan kannalta tärkeää.

Menestyneissä yrityksissä ja yhteisöissä eettiset periaatteet, arvot ja tavoitteet ovat keskeisiä. Rehellisyys ja vastuuntunto alentavat kustannuksia, kun kumppaneihin voi luottaa, eikä lahjomiskulttuurille anneta sijaa. Suomi tulee varjella mahdollisimman vapaana korruptiosta. Harmaa talous tulee kitkeä pois. Kilpailuviraston suorittamaa valvontaa on tehostettava erilaisten kilpailua rajoittavien sopimusten purkamiseksi. Yritysten tulee sitoutua ihmisoikeuksien vaalimiseen ja edistämiseen myös kansainvälisissä toiminnoissaan. Se edellyttää esimerkiksi, että yritykset kunnioittavat työntekijöiden ammattiyhdistys- ja muita oikeuksia, välttävät syrjintää sekä lapsi- ja orjatyövoiman käyttämistä.

Kuluttajat, jotka tiedostavat ostopäätöstensä sosiaalisia sekä terveys- ja ympäristövaikutuksia voivat ohjata markkinoita ja vaikuttaa niiden kehitykseen. Suomalaista joutsenmerkkiä ja EU:n ympäristömerkkejä, yritysten ympäristötyöstään saamia yhdenmukaisia sertifikaatteja ja verifikaatteja sekä näiden sisältämää informaatiota on tehtävä tutuiksi kuluttajille. Maailmankauppaa koskevien sääntöjen ja niiden täytäntöönpanon on tuettava ympäristötavoitteiden ja sosiaalisten sekä terveyttä ja kuluttajansuojaa koskevien tavoitteiden toteuttamista. Suomessa tulee uudelleen harkita liikkeiden aukiololainsäädäntöä, jotta sunnuntai saataisiin yhteiseksi lepopäiväksi kaikille.

2.6.1. Talous- ja elinkeinoelämä

Talouspolitiikan tavoitteena tulee olla korkea työllisyys, ylijäämäinen vaihtotase ja valtiontalouden tasapaino. Valtionvelkaa suhteessa bruttokansantuotteeseen tulee alentaa. Alhainen inflaatio ja suomalaisten tuotteiden hyvä kilpailukyky ovat edellytyksiä elinvoimaiselle kansantaloudelle.

Jotta koko Euroopan unionin talous voi kehittyä myönteisesti ja valuuttaunioni toimia moitteettomasti, on kaikkien jäsenmaiden huolehdittava omasta taloudestaan. Kasvu- ja vakaussopimuksen ehdoista on pidettävä kiinni. Rahapolitiikkaa euromaissa hoitavan Euroopan keskuspankin tulee olla poliittisesti sitoutumaton ja keskittyä taistelemaan inflaatiota vastaan.

Talous on maailmankaupan vapautumisen ja kehittyvien väkirikkaiden maiden teollistumisen myötä kansainvälistynyt entisestään. Globalisaatio luo uudenlaista keskinäistä riippuvuutta ja uusia haasteita. Suomen talous on vientivetoisena erityisen riippuvainen globaalista taloudesta. Suomalaisten omistuksessa olleista suurista yrityksistä merkittävä osa on myyty ulkomaisille sijoittajille viime vuosikymmenten aikana. Kotimaassa toimivien yritysten ja kotimaisen omistuksen säilymisen ja vahvistumisen edellytyksiä on parannettava. Suomi tarvitsee kipeästi sekä kotimaisia että ulkomaisia investointeja. Muun muassa työeläkevaroja tulee sijoittaa pääosin kotimaisten yritysten kehittämiseen. Kotimaista säästämistä on kannustettava.

Suomalaisomisteisista pienistä ja keskisuurista yrityksistä on kehitettävä entistä enemmän vientiin suuntautuneita kansainvälisiä yrityksiä, joiden kasvumahdollisuudet tulee täysin hyödyntää. Julkisrahoitteista vienninedistämistoimintaa harjoittavien organisaatioiden tulee toimia tehokkaasti yhdessä, jotta kokonaisviennin bruttokansantuoteosuutta voitaisiin nostaa merkittävästi. Erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten sekä palveluviennin osuutta kokonaisviennistä on kasvatettava. Vienninkehittämispalveluiden tulee muodostaa yritysten kannalta saumaton ja kattava kokonaisuus.

Viennin ohella tarvitaan kotimarkkinatuotannon ja erityisesti monipuolisen palvelutuotannon kehittämistä. Suomen tulee muuttua yhä enemmän palveluyhteiskunnaksi, jossa kaikkea ei tarvitse tehdä itse. Palvelusektorin laajentuminen ja sen tuottavuuden parantaminen on tärkeää.

Tutkimus- ja tuotekehitysrahoitusta tulee kasvattaa ja kannustaa yritysten innovaatiotoimintaa. Elinkeinoelämän on tehostettava yhteistyötä korkeakoulujen ja muiden oppilaitosten kanssa. Pienenä maana Suomen tulee perustaa menestyksensä yhteistyöhön ja verkostoitumiseen. Luovat keksinnöt saadaan hyödynnetyiksi, kun löydetään sopivat yhteistyökumppanit.

Jotta monet erilaiset elinkeinopoliittiset ohjelmat voitaisiin koota yhteiseksi näkemykseksi ja toimintalinjaksi tarvitaan poikkihallinnollinen elinkeinopoliittinen strategia. Valtion yritystukia välittävien organisaatioiden yhteistoimintaa on lisättävä ja näiden hallinnon päällekkäisyyttä purettava. Rahoitusjärjestelmät ovat keskeisiä yritysten perustamisessa ja kasvussa. Niitä on valvottava hyvin sekä huolehdittava riittävistä vakuuksista ja vastuista. Vakuutus- ja riskirahoitusmahdollisuuksia tulee kehittää ja huolehtia yritysten mahdollisuuksista rahoitusrakenteensa vahvistamiseksi.

Valtion omistajapolitiikan linjauksissa on korostettava hyvää työnantajapolitiikkaa ja kestävän kehityksen periaatetta. Uusien valtionyhtiöiden perustaminen tai vanhojen yksityistäminen on tehtävä harkitusti niin, että peruspalvelujen saatavuus ja terve kilpailu turvataan. Julkisen omistuksen myynnistä saatuja tuloja tulee käyttää elinkeinoelämän edellytysten välittömään parantamiseen, tuottavan infrastruktuurin, kuten liikenneväylien rakentamiseen ja valtion velan lyhentämiseen.

2.6.2. Yrittäjyys

Pienet ja keskisuuret yritykset ovat merkittäviä työllistäjiä. Suomessa tarvitaan lisää palvelukykyisiä osaajia, joiden yrittäminen perustuu vahvaan ja jatkuvasti kehittyvään liikeideaan sekä oman alansa asiantuntemukseen. Yhteiskunta voi vaikuttaa yksityisen aloitteellisuuden, luovuuden ja yrittäjyyden kehittymiseen esimerkiksi koulujärjestelmän kautta. Pienyrittäjien sosiaali-, lomitus- ja eläkejärjestelmiä tulee kehittää tasa-arvoisesti muiden alojen kanssa. Yrittäjyyttä on kehitettävä sukupuolten erilaiset tarpeet ja tasa-arvo huomioiden.

Yrittäjyyteen liittyvää byrokratiaa tulee vähentää ja yritystukijärjestelmiä yksinkertaistaa pyrkien yhden luukun periaatteeseen. Rahoitustukien tehokkuutta on parannettava erityisesti käynnistys- ja alkuvaiheen tarpeisiin. Arvonlisäverolainsäädäntöä tulee edelleen uudistaa pienyrittäjyyttä tukevaan suuntaan korottamalla asteittain arvonlisäveron alarajaa. Perheyritysten ja maatilayritysten sukupolvenvaihdoksia tulee helpottaa.

Jotta sosiaalialan yritysten tarjonta monipuolistuisi, tulee erilaisia hyvinvointipalveluja tuottavien yhteisöjen, osuuskuntien ja vapaaehtoisjärjestöjen toimintamahdollisuuksia parantaa. Yrittäjyys lisää myös hoito- ja kasvatusalalla työskentelevien vapautta kehittää omaa ammattiaan ja palveluaan sekä vaikuttaa omiin työskentelyolosuhteisiinsa.

Yrittäjyydessä on aina riskinsä. Yrittäjien ja yrittäjäpuolisoiden turvaverkkoa tulee parantaa. Ajoissa saatavilla olevat tukipalvelut voivat pelastaa monelta konkurssilta. Verohallinnon virkailijoiden tulee aktiivisesti tukea ja neuvoa yrittäjiä. Yhden epäonnistumisen tai konkurssin ei pidä estää uutta mahdollisuutta antaa työpanoksensa yhteiskunnassa. Yrittäjän ennen yritystoiminnan aloittamista hankkima kohtuukokoinen ja tasoinen asunto on konkurssitilanteissa jätettävä perheen asunnoksi ja yritysvelkojien ulottumattomiin. Konkurssikeinottelua ei kuitenkaan tule sallia. Ylivelkaantuneiden asemaa on helpotettava parantamalla yksityishenkilöiden velkajärjestelyyn pääsyä ja joustavoittamalla maksuohjelmia.

2.6.3. Työelämä ja työllisyys

Yhteiskunnan tulee kannustaa jäseniään yrittämiseen, vastuunkantoon ja ahkeruuteen. Korkea tuottavuus ja työllisyys sekä kansalaisten hyvä ostovoima luovat pohjan taloudelliselle menestykselle.

Työntekijöiden ensisijaisia tavoitteita ovat hyvä työympäristö, turvattu työpaikka ja itsenäisen toimeentulon mahdollistava palkka. Työn luovuus, hyödyllisyys, arvostus, turvallisuus ja hyvät ihmissuhteet ovat työmotivaation kannalta erittäin tärkeitä. Riittävä vapaa-aika ja työajan joustavuus palvelevat työssä jaksamista sekä perhe-elämän ja työn yhteensovittamista. Vuorotteluvapaajärjestelmä tulee vakinaistaa.

Työntekijä- ja työnantajajärjestöillä on oma vastuunsa hyvinvoinnista, työllisyydestä ja kilpailukyvystä. Yhteisen edun rakentaminen edellyttää työmarkkinajärjestöjen ja eri ammattialojen välistä ymmärtämystä. Myös pienten ja keskisuurten yritysten edustajien tulee olla edustettuna tulopoliittisissa neuvotteluissa.

Paikallisen sopimisoikeuden tarve lisääntyy työpaikkojen turvaamiseksi globaalin kilpailun kiristyessä. Kuitenkin valtakunnallisten työehtosopimusten yleissitovuus on merkittävä tekijä vakauden luomisessa työmarkkinoille. Muutosturvaa tulee kehittää niiden suuryritysten osalta, jotka aikovat siirtää kannattavaa tuotantoa pois Suomesta. Harmaan työvoiman käyttöä ja pimeiden palkkojen maksua on estettävä tiukentamalla viranomaisvalvontaa ja rikosseuraamuksia.

Oikeat eettiset periaatteet sekä valtioiden ja kansainvälisten yhteisöjen solmimat sitoumukset velvoittavat sekä työnantajia että työntekijöitä korjaamaan henkisen ja fyysisen työsuojelun puutteet. Varhaisella puuttumisella voidaan ehkäistä sairauspoissaoloja ja antaa tarvittavaa sosiaalista tukea. Työpaikkakiusaamiseen on puututtava määrätietoisesti.

Suomessa työelämä on jakautunut voimakkaasti miesten ja naisten töihin, ja naisvaltaiset alat ovat ns. matalapalkka-aloja. Samanarvoisesta työstä tulee maksaa samansuuruista palkkaa. Sukupuolten tasaarvoa tulee ajaa perhe-elämässä, työelämässä ja koko yhteiskunnassa.

Määräaikaiset työsuhteet ovat lisääntyneet merkittävästi ja kohdistuvat erityisesti naisvaltaisille aloille. Vaikka etenkin vastavalmistuneille tai työttömille määräaikaiset työsuhteet voivat olla hyviä väyliä työelämään, on niiden yleistymisellä myös monia kielteisiä vaikutuksia, kuten taloudellisen turvattomuuden tuomat paineet tai syntyvyyden aleneminen perhesuunnittelun vaikeutuessa.

Myös osa-aikaisen työsuhteet ovat yleistyneet erityisesti palvelualoilla. Osa-aikatyö saattaa sopia hyvin esimerkiksi opiskelijalle. Tulot eivät kuitenkaan riitä perheen pääasialliselle huoltajalla ja saman henkilön on vaikea sovittaa yhteen useamman osa-aikaisen työsuhteen työvuoroja. Työsuhteissa tuleekin pyrkiä kokoaikaisuuteen aina kun se on mahdollista.

Pitkään jatkunut työttömyys on suurin yksittäinen syrjäytymisriski ja monien sosiaalisten ongelmien aiheuttaja. Rakenteellisen työttömyyden alentamiseksi on välttämätöntä synnyttää työpaikkoja myös niille, joilla on vain vähäinen ammatillinen koulutus tai sitä ei ole lainkaan. Rakenteellisen työttömyyden helpottaminen edellyttää matalan tuottavuuden töiden tukemista.

Työttömien mahdollisuuksia lyhytaikaisen työn vastaanottamiseen tulee helpottaa muuttamalla työttömyyspäivärahan laskentatapaa siten, etteivät satunnaiset tulot viivästytä työttömyyskorvauksen saamista. Nuorten työttömien työllistämistakuusta on huolehdittava. Työrajoitteisille on varattava riittävästi tuettuja työpaikkoja. Sosiaalisten yritysten työllistämistukea on nostettava ja luotava myös henkilökohtainen palkkatukijärjestelmä, jossa kaikki työnantajat voivat saada tukea palkatessaan vajaakuntoisen työntekijän.

2.6.4. Verotus

Kristillisdemokraattien mielestä verotuksen rakennetta tulee uudistaa siten, että verotusta kevennetään sen osalta, mitä halutaan lisää sen hyödyllisyyden vuoksi. Verotusta tulee kiristää sellaisen kulutuksen ja toiminnan osalta, jota halutaan vähentää sen haitallisuuden vuoksi.

Verotuksen tuloeroja tasaava progressio on säilytettävä. Tuloverotuksen kevennykset tulee suunnata erityisesti pienituloisiin palkansaajiin. Mikäli valtion tuloverotusta voimakkaasti kevennetään, kuntien paineet nostaa omia tulo- ja kiinteistöveroprosenttejaan sekä palvelumaksujaan lisääntyvät. Kiinteistöveroa ei tule laajentaa koskemaan pelto- ja metsämaata.

Suomessa elintarvikkeiden arvonlisäverokanta on korkea verrattuna moniin muihin EU-maihin. Ruoan arvonlisäveroa tulee alentaa 17 prosentista 12 prosenttiin. Tämä veroalennus kohdentuu kaikkiin väestöryhmiin hyödyttäen erityisesti lapsiperheitä ja pienituloisia. Päätös parantaa myös kotimaisen elintarviketuotannon toimintaedellytyksiä.

Kristillisdemokraatit ovat valmiita tekemään veromuutoksia, joilla hillitään keinottelua. Vaatimatonkin pörssivero sekä lyhytaikaisen omistuksen myynnistä saatavien voittojen nykyistä korkeampi verotus mahdollistaisivat työllistämisen kannalta tärkeiden toimenpiteiden rahoituksen. Mahdollisuus kansainväliseen pääomaliikkeiden verotukseen, ns. Tobinin veroon, tulee selvittää.

Savukkeiden ja alkoholin verotuksen kiristäminen on kansanterveydellisesti perusteltua. Myös väkivaltaiselle ja ihmisarvoa loukkaavalle ns. aikuisviihteelle tulee asettaa haittavero.

Vähäpäästöisten autojen, kuten hybridiautojen, verotusta on alennettava. Polttoainevero tulee poistaa vety- ja biokaasulta sekä muilta vähän saastuttavilta polttoaineilta.

Kotitalousvähennystä on laajennettava. Perintö- ja lahjaverolain epäkohdat puolison ja lapsen asemaa koskien tulee korjata, jotta kohtuuttomat tilanteet voitaisiin välttää.

2.6.5. Aluekehitys ja kunnat

Kristillisdemokraatit haluavat pitää koko maan asuttuna ja turvata monipuolisen elinkeino- ja palvelurakenteen maan kaikissa osissa. Asuinpaikasta johtuvia elintasoeroja tulee kaventaa. Nykyinen kehitys on johtamassa päinvastoin siihen, että väestörakenne yksipuolistuu entisestään sekä ikä- että sukupuolirakenteeltaan.

Kuntien ja valtion talous on nähtävä yhtenä kokonaisuutena. Valtion tulee turvata kaikkien kuntien edellytykset huolehtia peruspalvelujen rahoituksesta. Kunnille tulee koko maassa turvata taloudelliset mahdollisuudet peruspalveluiden hoitamiseksi kohtuullisen veroprosentin puitteissa.

Kristillisdemokraatit korostavat kunnan tehtävää laadukkaiden perusturvapalvelujen järjestäjänä. Palvelut on tuotettava tarkoituksenmukaisimmalla tavalla. Yhteistyötä palveluja tuottavien yritysten, kolmannen sektorin ja toisten kuntien kanssa on kehitettävä. Kunnan tulee valvoa, että sen tuottamat ja ostamat palvelut ovat laadukkaita ja riittäviä.

Valtionosuusjärjestelmää ja kuntien välistä tasausjärjestelmää on uudistettava. Kuntien valtionosuuksien tarkistuslaskenta tulee suorittaa vuosittain ja maksaa tasaus vähintään joka toinen vuosi, ettei synny neljän vuoden velkaa puolin eikä toisin. Kuntien vastuulla olevia harvinaisia ja satunnaisia palveluja tulee siirtää valtiolle kustannettaviksi tai kehittää tasausjärjestelmiä. Tällaisia ovat esimerkiksi kalliit erikoissairaanhoidot tai huostaanotot, jotka voivat tehdä yllättäen ison loven pienen kunnan budjettiin.

Kuntarakenteen järkevää uudistamista on kannustettava kunnallista itsehallintoa kunnioittaen. Kuntien, seutukuntien, maakuntien, alueiden, läänien ja valtion kesken on kehitettävä luottamuksellinen ja kokonaisvaltaista politiikkaa edistävä neuvottelusuhde. Seutuyhteistyön parantaminen auttaa pieniäkin kuntia selviämään tehtävistään.

Peruspalvelut, liikenneyhteydet ja yrityspalvelut vaikuttavat maaseudun elinvoimaisuuteen. Riittävien peruspalvelujen säilyminen maaseudulla parantaa sekä maatalousväestön että taajamissa työssäkäyvien elinmahdollisuuksia kotiseudullaan. Maakuntakeskusten ja niitä ympäröivien maaseutukuntien yhteistyötä on lisättävä. Maaseudun elinkeinorakennetta tulee monipuolistaa parantamalla maatalouden sivuelinkeinojen ja muun pienimuotoisen yritystoiminnan edellytyksiä. Matkailu- ja kulttuurialoilla on edistettävä verkottumista ja tuotteistamista. Elinkeinoelämän, koulutuksen ja kuntien verkostoituminen lisää mahdollisuuksia selviytyä epäedullisistakin etäisyyksistä. Valtion palveluyksiköitä tulee hajasijoittaa silloin, kun ne voivat toimia tehokkaasti sijaintipaikkakunnastaan riippumatta.

Yrittäjien tasapuolinen kohtelu edellyttää toimivaa kuljetuskustannusten tasausjärjestelmää, joka voi toimia sekä suoran tuen että veronkevennysten kautta. Samaan tähtäisi energiakustannusten keventäminen alueellisin perustein. Monet investointituet voidaan toteuttaa kilpailulainsäädännön estämättä.

Etätyötä tulee edistää. Työmatkakustannuksia tulee pienentää muun muassa säätämällä matkakuluvähennyksen ehdot nykyistä joustavimmiksi. Maaseutukunnissa sijaitsevien ns. kakkosasuntojen muuttamista vakituisiksi asunnoiksi on helpotettava ja on tutkittava mahdollisuudet verotukseen kahteen eri kuntaan asuinkuukausiin suhteutettuna.

Euroopan unioni osallistuu alueiden kehitykseen merkittävillä määrärahoilla. Suomen erityisolosuhteet, kuten sääolot, harva asutus, pitkät etäisyydet ja Venäjän raja, edellyttävät EU:n panostusta ja pysyviä erityisratkaisuja suomalaiseen alue- ja rakennepolitiikkaan. Suomen tulee hyödyntää täysimääräisesti ja tehokkaasti näin saatava tuki. Tukiohjelmat tulee valmistella huolellisesti. Tuen käytössä on noudatettava maamme oloihin parhaiten soveltuvia periaatteita siten, että heikoimmatkin alueet voivat niistä hyötyä. Jos muita tukimuotoja samalla heikennetään tai alueet eivät muuton selviä omasta rahoitusosuudestaan, ei EU-hankkeistakaan ole riittävää hyötyä alueiden kehitykselle.

2.6.6. Maa- ja metsätalous

Kristillisdemokraatit kannattavat maatalouden turvaamista koko maassa. EU:n elintarviketalouden tehostaminen ei saa tyhjentää maaseutua. Euroopan unionin maatalouspolitiikkaa on sovellettava niin, että luonnonolosuhteet otetaan tarkoin huomioon koko Suomessa.

Keskeisten elintarvikkeiden huoltovarmuus, kansallista kulutusta vastaava tuotanto ja elintarvikehuolto ovat turvallisuuskysymyksiä. Kun ruoka tuotetaan lähellä kuluttajia, on myös ruoan laadun ja turvallisuuden valvonta toteutettavissa helposti. Luomutuotteita tulee jatkojalostaa vientituotteiksi. Ruuan jäljitettävyyden tulee olla aukotonta. Suomen tulee kehittää elintarviketuotannon eettisyyttä ja toimia eläinten kohtelun parantamiseksi myös Euroopan unionissa.

Elintarvikkeiden saatavuus ja laatu ovat pitkälti kiinni perheviljelmiin perustuvasta elintarviketuotannosta. Perheviljelmien kannattavuutta on tuettava ja huolehdittava, että niiden edellytykset kehittyä säilyvät. Perinteiset perheviljelmät tuovat maaseudulle työpaikkoja, ja ne ovat myös tärkeitä rakennetun maiseman hoitajia väljästi asutussa maassamme.

Kehittämällä luopumistukijärjestelmää joustavaksi ja kannustavaksi voidaan tukea maaseudun säilymistä toimivana ja asuttuna. Maatalouden kaikkien tukien tulee kannustaa yrittäjyyteen ja säilyttää terveen yrittäjyyden edellytykset. Maataloustukien hallinnointi-, tarkastus- ja valvontajärjestelmä tulee yksinkertaistaa laiminlyömättä väärinkäytösten ehkäisemistä. Tukien maksatukset on jaksotettava tarkoituksenmukaisesti. Maatalousväestön sosiaali-, lomitus- ja eläketurvaa tulee kehittää tasaarvoisesti muiden ammattiryhmien kanssa. Viljelijäväestön uupumista on ehkäistävä, ja tilakohtaiset riskit on pyrittävä pitämään kohtuullisina.

Nykyisin pystytään tekemään keinotekoisia geeniyhdistelmiä, joita ei syntyisi luonnollisen kehityksen kautta. Koska geenimuunneltujen organismien kaikkia ominaisuuksia ei tunneta, tulee asiassa edetä varovasti. Kuluttajilla tulee olla mahdollisuus välttää tuotteita, jotka on tuotettu geenimuunnellusti. Geenitekniikalla ei pidä muuttaa kotieläinten perintötekijöitä.

Metsänhoidossa tulee suosia monipuolisuutta siten, että tehometsätalouden lisäksi hyväksytään myös muut metsänhoitotavat ja tavat käyttää metsää muustakin kuin taloudellisen hyödyn näkökulmasta. Suunnitelmallisella hoidolla, erityisesti panostamalla nuoren metsän hoitoon, saadaan vuotuinen metsänkasvu nousemaan jopa 100 miljoonaan kuutioon. Puumarkkinoiden toimivuuden takaamiseksi on sovittava puukaupan yhteisistä säännöistä. Metsänhoitoyhdistysten asema avustajana puukaupoissa on turvattava. Puun käyttöä ja jalostusta on mahdollista lisätä esimerkiksi kehittämällä pienimuotoista mekaanista puunjalostusta lähellä raaka-ainelähteitä. Jatkojalostuksen lisääminen esimerkiksi huonekaluteollisuudessa mahdollistaisi uusien työpaikkojen luomisen.

2.6.7. Ympäristö

Kristillisdemokraatit vaalivat ympäristöarvoja ja sitoutuvat ympäristön suojeluun sekä luonnon toimintakyvyn ja monimuotoisuuden säilyttämiseen tuleville sukupolville. Ihmisellä on oikeus ansaita toimeentulonsa luonnonvaroja järkevästi hyödyntäen mutta samalla luontoa ja ympäristöä tulee varjella. Talous tulee sopeuttaa luonnon asettamiin rajoihin kestävän kehityksen periaatteita noudattaen.

Kristillisdemokraatit peräänkuuluttavat kuluttajilta ympäristövaikutuksista tietoista, vastuullista energiankäyttöä ja materiaalin kulutusta. Vastuullista ympäristövaikuttamista tarvitaan kaikilla tasoilla. Lainsäädännöllä tulee vaikuttaa päästöihin ja ympäristöveroilla suosia ympäristöystävällisiä valintoja. Ympäristövaikutukset on otettava mukaan kansantuotetta laskettaessa.

Yhteiskunnalla on oikeus määrätä tuotteille vähimmäisvaatimuksia, esimerkiksi koskien niiden kierrätettävyyttä ja energiankäyttöä. Tavaroiden kierrätystä on tehostettava ja jätemääriä vähennettävä. Jätteiden lajittelu kotitalouksissa, kaupassa ja teollisuudessa helpottaa merkittävästi niiden hyödyntämistä raaka-aineena tai energialähteenä.

Ilmastonmuutos on ympäristöuhista kenties vakavin ja laaja-vaikutteisin. Tutkijoiden mukaan Suomen keskilämpötila voi nousta jopa 5-7 astetta vuoteen 2100 mennessä. Seuraukset ovat erittäin vakavia sekä ympäristön että talouden sopeutumiskyvyn kannalta. Uhkien torjumisessa tarvitaan hiilidioksidija muiden kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä maailmanlaajuisesti. Fossiilisten energiamuotojen käyttöä on vähennettävä ratkaisevasti.

Itämeri on yksi maailman saastuneimpia meriä. Itämeren valtioiden yhteistyöllä tulee saastuminen saada loppumaan ja vesi puhdistumaan. Pietariin tarvitaan lisää suuria jätevedenpuhdistamoja, jotta alueen jätevesikuormitus asukasta kohti laskisi pohjoismaiselle tasolle. Maatalouden aiheuttamaa ravinnekuormitusta tulee edelleen pienentää. Itämeren lohenkalastusta säännöstelemällä voidaan turvata lohikannat. Laivojen pilssivesien lasku on saatava loppumaan yhteisillä säännöksillä ja niiden tiukalla valvonnalla. Öljyonnettomuuksien riskiä on vähennettävä kaksipohjaisilla ja talviolosuhteisiin sopivilla aluksilla sekä yhteisellä laivaliikenteen ohjausjärjestelmällä.

Valtaosa metsien uhanalaisista lajeista esiintyy talousmetsissä. Suojelupolitiikan on perustuttava vastuulliseen kokonaisnäkemykseen kestävästä kehityksestä: sen on parannettava metsien monimuotoisuutta ja estettävä luonnon köyhtymistä vaikeuttamatta kohtuuttomasti metsätaloutta. Uusia, erityiskohteita varjelevia luonnon- ja kansallispuistoja on perustettava harkiten ja lähinnä Etelä- Suomeen. Luonnonsuojelualueiden perustamisen yhteydessä on etsittävä yksituumaisuutta ja huolehdittava maanomistajia oikeudenmukaisesti kohtelevasta lunastus- ja korvausmenettelystä. Omaaloitteista ympäristöarvojen säilyttämistä tulee edistää parantamalla kansalaisiin, kuntiin ja yrityksiin kohdistuvia kannustimia. Suojelun piiriin tulee ottaa riittävän suuria kokonaisuuksia sekä soveltaa ekokäytävä-ajattelua, joka varmistaa lajien siirtymisen paikasta toiseen myös muuttuvissa olosuhteissa.

2.6.8. Energia

Ennusteiden mukaan maamme energiankulutus jatkaa kasvuaan. Suomella on monipuolinen energiantuotanto ja energiatehokkaita voimaloita, mikä on osoittautunut hyväksi yleislinjaksi. Ilmastonmuutos ja Kioton sopimuksen ehdot tekevät lähes mahdottomaksi lisätä energiantuotantoa fossiilisten polttoaineiden avulla. Suomen on yhdessä Euroopan unionin kanssa edistettävä siirtymistä luontoa säästävään tekniikkaan ja energiamuotoihin sekä toteuttaa Kioton sopimuksen edellyttämät päästörajoitukset. EU:n tulee toimia edelleen edelläkävijänä ilmastomuutosten torjuntaan tähtäävissä toimissa ja pyrkiä saamaan muun muassa USA, Intia ja Kiina osallistumaan kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen uuden ilmastosopimuksen kautta. Itä-Euroopan ongelmallisten ydinvoimaloiden uusimiseen ja turvallisuuden parantamiseen on panostettava yhdessä.

Kristillisdemokraattien päämääränä on energiajärjestelmä, joka minimoi ympäristökuormitusta ja turvaa kestävän energiatuotannon. Siinä tutkimustyö ja tuotekehitys ovat avainasemassa. Ympäristötehokkaalla tekniikalla on hyvät edellytykset kasvattaa myös vientiä, kun kansainväliset ympäristövelvoitteet lisääntyvät.

Nykyisten voimaloiden energiatehokkuutta tulee kasvattaa sekä siirtyä fossiilisten energialähteiden käytöstä uusiutuviin energiamuotoihin. Ydinvoimaloiden turvallisuudesta ja ydinjätteen vaarattomasta loppusijoituksesta on huolehdittava hyvin.

Tehokas energiantuotanto, jossa kotimaisen raaka-aineen tai työn osuus on mahdollisimman suuri, turvaa teollisuuden tuotannon ja siten kansalaisten elinolot. Kotimaisen energian käyttö tulee saada kilpailukykyiseksi öljyn ja hiilen kanssa. Edistettäviä energiamuotoja ovat mm. omakotirakentamisessa maalämpöpumput, maatiloilla biokaasuvoimalat, energia-paju, ruokohelpi, puuhake ja -pelletit, aurinkoenergiaa hyödyntävät rakennusratkaisut sekä lämmönvaihtimet. Jätepuun energiakäyttöä tulee edistää verotuksen ja työllistämistukien keinoin. Myös tuulivoiman käyttöä tulisi lisätä. Biokaasun tuotantoa maatiloilla ja jätelaitoksissa on tuettava esimerkiksi antamalla verohelpotuksia sen käytöstä kulkuvälineiden polttoaineena. Hajautetun sähköntuotannon verkko- ja siirtomaksuja tulee alentaa.

2.6.9. Liikenne

Ihmisten liikkuminen ja tavarakuljetukset lisääntyvät jatkuvasti. Liikennepolitiikalla on keskeinen osuus alueiden ja niiden elinkeinoelämän kehittämisessä. Suuret liikenneinvestoinnit tulee toteuttaa osana alueiden kehittämisstrategioita. Liikenneratkaisujen yleisinä tavoitteina ovat tehokkuus, edullisuus, joustavuus ja turvallisuus niin henkilö- kuin tavaraliikenteessäkin. Älykkäät kuljetusjärjestelmät logistiikassa säästävät kustannuksia. Niin maanteiden kuin rautateiden riittävän kunnon säilyttäminen tulee halvemmaksi kuin niiden päästäminen välillä rapistumaan.

Eri liikennemuotojen yhteiskäyttöä ja työnjakoa tulee edistää ja samalla vähentää tavara- ja henkilöliikenteen päästöjä. Raskaalle maantieliikenteelle on kehitettävä vaihtoehtoja esimerkiksi parantamalla junaliikenteen kilpailukykyä. Junaliikennettä ei kuitenkaan tule avata vapaalle kilpailulle. Onnistunut yhdyskuntasuunnittelu edellyttää kevyen liikenteen väyläverkostoja kaupunkikeskustoihin ja laajaa joukkoliikennettä. Joukkoliikenteen kehittäminen hillitsee autoistumista ja parantaa kaupunkiilman laatua.

Liikenneturvallisuutta parannetaan hyvällä suunnittelulla ja kunnossapidolla, liikennevalvonnalla, asennekasvatuksella ja tukemalla turvallisempien liikennevälineiden kehitystä sekä tiukentamalla rangaistuksia rattijuopumuksesta. Huumeiden käytön suhteen tulee noudattaa nollasietolinjaa. Tietotekniikkaa voidaan käyttää autoissa esimerkiksi ajokortin valvontaan, sopivien ajoreittien valintaan sekä alkolukkojen myötä rattijuopumuksen vähentämiseen.

Ympäristölle vaarallisten kemikaalien kuljetusten tulee täyttää korkeat turvallisuusvaatimukset. Merenkulun kansainvälistä kilpailukykyä, turvallisuutta ja valmiuksia ympäristövahinkojen torjuntaan on parannettava. Ilmaliikenteessä tulee hyödyntää Suomen edullinen sijainti mannerten välisten lentoreittien varrella. Kotimainen lentoreittiliikenne ja sen turvallisuus tulee säilyttää. Finnair on säilytettävä valtion omistuksessa.

Tietoverkot ovat lisänneet merkittävästi tiedonhankinnan, luovuuden ja tasa-arvoisen vaikuttamisen mahdollisuuksia. Koko maahan on saatava riittävät tietoliikenneyhteydet. Niiden syntymistä ei voida jättää kokonaan markkinoilla tapahtuvan kehityksen varaan, sillä syrjäseuduilla markkinamekanismit johtaisivat palveluaukkoihin tai palveluiden kohtuuttomiin kustannuksiin. Toimiva tietoliikenne vähentää tarvetta liikkumiseen ja säästää näin ympäristöä. Julkisen sektorin on huolehdittava tietoverkkojensa yhteensopivuudesta. Kansainvälisten tietoverkkojen kehitystyötä tulee jatkaa. Teknisen tutkimuksen lisäksi on selvitettävä tietoverkkojen tuomia eettisiä kysymyksiä ja piilovaikutuksia ihmiseen. Tietoverkkojen väärinkäyttö esimerkiksi kansalaisten yksityisyyden suojan murentamiseksi tulee estää.

2.6.10. Asunnot

Jokaiselle on turvattava oikeus kohtuuhintaiseen asumiseen. Asukkaiden tarpeiden kokonaisvaltainen huomioiminen, pitkäjänteinen suunnittelu ja rakentamisen korkea laatu ovat kestävän asuntopolitiikan peruskiviä. Omistusasuminen on asuntojen hintojen noustessa ja alhaisen korkotason vallitessa edullinen asumisen muoto. Kristillisdemokraatit kannattavat asuntolainojen verovähennysoikeuksien säilyttämistä. Kohtuuhintaisten arava-asuntojen sekä osaomistus- ja asumisoikeusasuntojen tarjontaa tulee lisätä. Myös vuokra-asuntojen määrää tulee lisätä. Valtion korkotuella rakennettujen vuokratalojen perusparannukset tulee hoitaa kohtuullisin kustannuksin. Eri asuinalueiden välistä jakautumista etnisin, sosiaalisin tai taloudellisin perustein tulee välttää ja kaavoittaa erilaisia asumismuotoja lähekkäin.

Asumisviihtyisyyttä edistetään rakennusaikaista valvontaa lisäämällä ja terveellisillä materiaalivalinnoilla. Asumisen taloudellisuutta voidaan lisätä parantamalla energiatehokkuutta esimerkiksi lämpöpumpuin ja aurinkoenergiaa hyödyntämällä sekä kestävillä materiaaleilla ja paremmalla lämmöneristyksellä. Asuintilojen kosteusvaurioista kärsivien asukkaiden oikeusturvaa ja vahingonkorvausmenettelyä on parannettava.

Kristillisdemokraatit pitävät tärkeänä riittävien viheralueiden kaavoittamista taajamissa ja kaupungeissa. Viihtyisän ympäristön ohella tulee panostaa asuntojen toimivuuteen ja muunneltavuuteen. Ikäihmisten, lapsiperheiden ja liikuntarajoitteisten kuntalaisten asumiseen ja omatoimisuuteen liittyvät tarpeet on otettava huomioon suunnittelussa, rakentamisessa ja peruskorjauksessa.

2.7. Turvaa meillä ja muualla

2.7.1 Sisäinen turvallisuus

Turvallisuus perustuu kansakunnan vankkaan moraaliin, rehellisyyteen, hyvään sosiaalitoimeen ja riittävään tulonjaon tasaisuuteen. Sosiaalisista ongelmista ja lisääntyneestä päihteidenkäytöstä aiheutuneet ongelmat sekä ulkomailta tuleva rikollisuus ovat heikentäneet turvallisuutta. Kristillisdemokraattien päämäärä on saada rikosten määrä vähenemään muun muassa puuttumalla mahdollisimman varhain syrjäytymiseen, koulukiusaamiseen ja perheongelmiin.

Tietoisuus poliisin läsnäolosta paikkakunnalla luo osaltaan yleistä turvallisuutta. Siksi poliisin kenttätyön resurssien lisääminen on välttämätöntä. Avoinna olevat poliisin virat tulee täyttää ja rikosten selvitysastetta on nostettava. Tehokkaan tutkinnan lisääminen ehkäisee erityisesti talousrikoksia.

Kohtuulliset kustannukset tuovat oikeustoimet kaikkien ulottuville. Oikeusprosessien nopeuttaminen lisää kansalaisten luottamusta oikeuden toteutumiseen. Rikosten uhrien oikeusturvaa ja vahingonkorvausvelvollisuuden toteutumista käytännössä tulee kehittää. Myös uhrien ja todistajien suojelu vaatii kehittämistä. Rikoksen uhrin mahdollisuutta saada oikeusavustaja valtion varoin tulee laajentaa kaikkiin törkeisiin väkivaltarikoksiin. Rikoksesta johtuvat terveydenhoitokulut tulee voida maksaa vahinkoa kärsineelle jo ennen korvausasian ratkaisua tuomioistuimessa.

Vankien määrä on kasvanut ja yhä useammat vangit ovat moniongelmaisia, jolloin yksilöllisen hoidon ja ohjauksen tarve on lisääntynyt. Henkilöstön puute Suomen vankiloissa lisää vankien turvattomuutta, vaikeuttaa päihdekuntoutusta ja pitää yllä poikkeuksellisen korkeaa rikosten uusimisriskiä. Vankeinhoitoon tarvitaan siksi lisää tiloja ja henkilökuntaa. Resursseja määriteltäessä tulee ottaa huomioon vankeinhoidon lisääntynyt vastuu vankien koulutus- ja terveydenhuoltopalveluista.

Vain harvalla vangilla on vapautuessaan työpaikka, useilta puuttuu myös vakituinen asunto. Arkielämän perusasioiden kuntoon saattaminen on edellytys kielteisen kierteen katkaisemiselle. Tehokasta rikosten ennaltaehkäisyä on panostaa siirtymävaiheeseen luomalla vapautuvalle vangille riittävät arjen tukirakenteet.

Sovittelun käyttöä on lisättävä nuorten rikoksentekijöiden kohdalla. Vaihtoehdoksi ehdolliselle vankeustuomiolle tulee saada elektronisesti valvottu arestirangaistus. Niin sanottu sopimushoitorangaistus olisi tarpeen päihdeongelmaisille rikoksentekijöille. Lainsäädännön tulee mahdollistaa väkivalta- ja seksuaalirikoksiin syyllistyneiden psykiatriset velvoitehoidot ja valvottu avohoito.

Ulkomaisten rikollisjärjestöjen tunkeutuminen Suomeen tulee määrätietoisesti tukahduttaa ja panostaa erityisesti prostituution ja huumerikollisuuden estämiseen. Suomen tulee yhdessä Euroopan unionin kanssa tiivistää kamppailuaan kansainvälistä rikollisuutta vastaan. Europolin resursseja on lisättävä. Huumeiden käyttöä ja salakuljetusta torjutaan unionissa parhaiten suhtautumalla täysin torjuvasti huumeiden käyttöön ja lisäämällä yhteistyötä poliisin, rajavalvonnan ja tullin välillä koko unionin alueella. Suomen tullilaitoksen mahdollisuuksia valvoa jatkuvasti kasvavaa rajaliikennettä tulee vahvistaa lisäämällä sekä henkilöstöä että läpivalaisulaitteita ja huumekoiria.

2.7.2. Ulkopolitiikka

Suomi harjoittaa sekä omaa itsenäistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaansa että vaikuttaa EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kautta. Suomen tavoitteina tulee olla hyvät ja luottamukselliset suhteet naapurimaihimme, aktiivinen rooli EU:ssa ja muissa kansainvälissä järjestöissä sekä uskottavan kansallisen puolustuskyvyn ylläpito. Suomen tulee edistää kestävää kehitystä, vakautta ja rauhaa sekä ihmisarvon ja -oikeuksien toteutumista koko maailmassa. Euroopan unionissa tulee ajaa pohjoisen ulottuvuuden ja Itämeri-yhteistyön asiaa. Suomen tulee ajaa YK:n ja sen alajärjestöjen toimintakyvyn parantamista ja sen hallinnon ja rakenteiden uudistamista. Kaikenlainen korruptio tulee poistaa näistä järjestöistä.

Maailmanlaajuisesti suurimmat ongelmat ja riskit liittyvät valvomattomiin aseisiin, ympäristöuhkiin, alueellisiin kriiseihin ja kansanryhmien välisiin jännitteisiin. Suomen tulee sekä kansainvälisissä järjestöissä että oman toimintansa kautta pyrkiä auttamaan rauhattomuuden pesäkkeitä sosiaalisin, taloudellisin ja humanitaarisin keinoin. On puututtava ajoissa ilmiöihin, jotka johtavat ihmisyyttä loukkaaviin tekoihin. Jokaisella valtiolla on oikeus kansalliseen puolustukseen, mikä osaltaan ehkäisee kriisejä tai terroritekoja. Sodan uhkaa vähennetään aseriisunnan keinoin. Aseita tai muuta sotakalustoa ei tule myydä ihmisoikeuksia loukkaavien maiden hallituksille.

Euroopan unionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspoliittisen roolin vahvistamisen tulee tapahtua jäsenmaiden tasavertaisuuden ja avoimuuden pohjalta. EU:n on keskityttävä ennen kaikkea rauhanturvaamiseen, humanitaariseen apuun ja siviilikriisinhallintaan. EU:n tulee edistää demokratiaa, ihmisoikeuksia ja oikeusvaltion periaatteen noudattamista sekä torjua terrorismia, laitonta maahanmuuttoa ja ihmiskauppaa. EU:n ja Venäjän suhteita on kehitettävä.

Lähi-itä on monien kulttuurien, kansojen ja uskontojen kohtaamispaikka, ja alueen tapahtumilla on maailmanlaajuinen vaikutus. Kristillisdemokraatit haluavat tukea pysyvän rauhan saavuttamista alueella ja tunnustavat Israelin valtion oikeuden turvallisiin rajoihin. EU:n tulee toimia tasapuolisesti myös Lähi-idän kriisiä käsiteltäessä, eikä luopua tasapuolisuuden periaatteesta esimerkiksi kauppasuhteiden tai jäsenmaiden omien sisäpoliittisten syiden takia. YK:lla ja koko kansainvälisellä yhteisöllä on osaltaan vastuu maailmanrauhan edistämisestä.

2.7.3. Turvallisuus- ja puolustuspolitiikka

Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan keskeisenä päämääränä on maan itsenäisyyden ja turvallisuuden takaaminen. Suomen sotilaallisen maanpuolustuksen tulee tulevaisuudessakin perustua yleiseen asevelvollisuuteen ja alueelliseen puolustukseen.

Huolimatta aseteknologian kehittymisestä ja kansainvälisestä suuntautumisesta ammattiarmeijoihin, on asevelvollisuusarmeija paras ja taloudellisin tapa järjestää puolustus maassa, joka on harvaan asuttu ja laaja. Maa-, meri- ja ilmavoimien tasapuolista kehittämistä on tarkasteltava kokonaisuutena siten, että eri järjestelmien yhteensoveltuvuus turvataan. Kalliiden teknisten järjestelmien käyttö- ja ylläpitotehtäviin on taattava riittävä erikoishenkilöstö. Varusmieskoulutusta antavien joukko-osastojen, aluehallintoesikuntien ja varikkojen sijoittuminen eri puolille maata on sekä puolustuspoliittinen että aluepoliittinen ratkaisu. Kotimaisen puolustusvälineteollisuuden toimintaedellytyksiä tulee pyrkiä turvaamaan.

Valmiusyhtymien kehittämisen rinnalla tulee huolehtia riittävästä reservin koulutuksesta. Siviili- ja aseetonta palvelusta tulee kehittää tarkoituksenmukaisella tavalla siten, että niistä saadaan mahdollisimman suuri hyöty niin normaali- kuin poikkeusoloissa. Tätä tavoitetta palvelisi erityisten ympäristökriisinhallintajoukkojen perustaminen.

Euroopan unioni on kehittymässä yhä vahvemmin myös puolustuspoliittiseksi yhteisöksi. Yhteistyö mm. puolustusteollisuudessa ja -hankinnoissa on perusteltua. Yhteisten taistelujoukkojen muodostaminen ei saa johtaa kansallisen puolustuksemme voimavarojen heikkenemiseen ja Suomen ajautumiseen kriisien osapuoleksi.

Suomi on onnistunut rauhanturvatoiminnassa rakentamaan myönteisiä asenteita ja toimimaan välittäjänä. Suomen on edelleenkin panostettava operaatioihin, jotka perustuvat perinteiseen rauhanturvaamiseen ja siviilikriisinhallintaan. Euroopan unionin nopean toiminnan joukkojen tulee lähteä operaatioihin vain mahdollisimman laajan kansainvälisen hyväksynnän perusteella ja noudattaen YK:n määrittelemiä periaatteita.

Suomi kehittää edelleen yhteistyötään Naton kanssa osallistumalla aktiivisesti rauhankumppanuustoimintaan ja EU-Nato -yhteistyöhön. Puolustusmateriaalihankintoja tehtäessä ja logistiikkaa kehitettäessä tulee huolehtia Nato-yhteensopivuudesta. Suomi seuraa Naton uudistumista, sen toimintakyvyn kehitystä ja kansainvälistä merkitystä. Jäsenyyden hakeminen säilyy Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan mahdollisuutena jatkossakin. Mikäli sotilaallisesta liittoutumattomuudesta ja itsenäisestä puolustuksesta halutaan tulevaisuudessa luopua, tulee siihen olla kansalaisten selkeän enemmistön tuki.

Perinteisten turvallisuusuhkien ohella Suomen tulee varautua uudentyyppisiin uhkiin, joita voivat aiheuttaa esimerkiksi terroristit tai kansainväliset rikollisjärjestöt. Myös suuronnettomuuksiin, luonnonkatastrofeihin ja maailmanlaajuisiin epidemioihin tulee varustautua entistä järjestelmällisemmin ja laajassa yhteistyössä EU:n ja muun kansainvälisen yhteisön kanssa.

2.7.4. Kehitysyhteistyö

Sodat, ympäristökatastrofit ja inhimillinen hätä eivät kosketa yksin kehitysmaita, vaan niiden vaikutukset ovat maailmanlaajuisia. Kehitysyhteistyö on paitsi köyhimpien maiden auttamista, myös maailmanlaajuisten uhkien ennaltaehkäisyä. Kansalaisjärjestöillä on kehitysyhteistyössä merkittävä rooli, ja valtion tulisi jatkossa kanavoida merkittävä osuus kehitysyhteistyöstä luotettavien järjestöjen ruohonjuuritason hankkeisiin. Painopistealueina korostuvat terveydenhuolto, perusopetus, vesihuollon ja muiden teknisten perusedellytysten turvaaminen sekä naisten ja lasten aseman parantaminen. Perhesuunnittelutyötä tulee lisätä. Suomen kehitysyhteistyöpanos tulee nostaa asteittain takaisin YK:n suosittamaan 0,7 prosenttiin bruttokansantulosta. Varoista osa on suunnattava kotimaassa tehtävään kehityskasvatus- ja tiedotustyöhön.

Nykyistä vapaampi maailmankauppa avaisi teollisuusmaiden ovet kehitysmaiden maataloustuotteille ja tekstiilituotteille. Kristillisdemokraatit kannattavat reilun kaupan periaatteilla toimivaa järjestelmää, jossa kehitysmaiden köyhille tarjotaan mahdollisuus nousta ahdingostaan omalla työllään. Vaatimus ihmisoikeuksien kunnioittamisesta tulee ottaa päättäväisesti esiin kehitysyhteistyössä ja kansainvälisessä kauppapolitiikassa. Jotta ihmisoikeudet toteutuisivat köyhimmissä ja vähiten kehittyneissä maissa, tarvitaan kehitysavun lisäksi velkahelpotuksia, globaalin talouden tasapainoa sekä mahdollisuuksia päästä osalliseksi markkinoista ja yksityisistä rahavirroista. EU:n on toimittava päättäväisesti globaalin oikeudenmukaisuuden puolesta ja sen antaman kehitysavun epäkohtia tulee kiireesti poistaa ja tasoa nostaa.

YK:n vuosituhattavoitteet sovittiin yhdessä vuonna 2000. Niiden mukaan vuoteen 2015 mennessä velvollisuutemme on mm.
- Puolittaa pahin köyhyys, eli puolittaa alle dollarilla päivässä elävien määrä ja puolittaa nälkää näkevien määrä.
- Varmistaa, että kaikki lapset voivat suorittaa peruskoulun ja poistaa tyttöjen syrjintä koulutuksessa.
- Vähentää kahdella kolmanneksella alle viisivuotiaiden kuolleisuutta.
- Vähentää äitiyskuolleisuutta kolmella neljänneksellä.
- Pysäyttää tautien leviäminen ja kääntää tartuntojen määrä laskuun.
- Puolittaa puhtaan juomaveden puutteesta kärsivien määrä.
- Pysäyttää luonnon voimavarojen ehtyminen.

Kristillisdemokraatit sitoutuvat työskentelemään näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.


Yleistä | Ohjelmapankki | Hakukone | Hakuohje | Hakutilastoja | Vaalimaatin etusivu

FSD:n etusivulle
© Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto 2003-2012