Teksti ja kuva: Kaisa Järvelä

Baaritanssiluento todistaa, että akateemisen tiedon voi paketoida elämykseksi

Kauluspaitaan ja mustaan pikkutakkiin pukeutunut sosiologi Antti Maunu seisoo Tampereen yliopiston juhlasalin puhujanpöntössä ja lukee väitöskirjaansa pohjautuvaa luentotekstiä asiaankuuluvalla paatoksella.

Kaikki muu on toisin kuin tavallisella luennolla. Juhlasalin suurelle valkokankaalle on heijastettu värikkäinä sykkiviä diskovaloja, Maunun puheen taustalla pauhaa musiikki, ja kaksi nuorta naista esittävät lavalla nykytanssia.

kuvituskuva

Antti Maunu, Sini Vainio ja Linda Kuha tekivät Tampereen yliopiston juhlasalissa luennosta elämyksellisen performanssin.

Maunu on uskaltautunut tamperelaisen tanssiteatteri Liikerin tanssijoiden Sini Vainion ja Linda Kuhan kanssa harvinaiseen tekoon: kolmikko on yhdistänyt väitöstutkimuksen tulokset ja tanssin häikäilemättä tieteellistaiteelliseksi performanssiksi.

Luentosalin penkissä tulee olo, että juuri näin tiede pitää esittää. Katsomoon vyöryy uutta tutkittua tietoa, mutta samalla siellä viihtyy, kokee ja virkistyy.

Idea lähti tanssijoilta

Tampereen yliopiston tiede- ja kulttuurilehti Aikalainen kirjoitti viime syksynä, että maailmassa julkaistaan joka vuosi 1,8 miljoonaa tieteellistä artikkelia, joista puolella on alle viisi lukijaa. Maunun, Vainion ja Kuhan performanssi esitettiin Tampereella syksyn aikana kolmesti. Yliopiston juhlasalin lisäksi esitys kelpasi muun muassa Tanssimania-festivaaleille. Lisäksi sille on löytynyt tilaa kaikista Pirkanmaan tärkeimmistä tiedotusvälineistä. Ensi kesälle Maunu haaveilee rock-festivaalikeikasta.

Tämän tutkimuksen tulokset eivät siis varmasti jää piiloon. Mutta mistä Maunu, Vainio ja Kuha saivat neronleimauksensa?

— Ajatus tuli viime talvena tanssijoilta, Antti Maunu tunnustaa.

Hänen biletystä käsittelevä väitöskirjansa oli julkaistu syksyllä 2014, ja samoihin aikoihin Vainio ja Kuha saivat idean baaritanssin liikekieltä hyödyntävästä produktiosta.

— He soittivat minulle ja kysyivät lähdenkö mukaan projektiin. Innostuin heti, Maunu kertoo.

Viime kesänä Maunu ja tanssijat viilasivat ideoitaan yhteen muutamana päivänä. Kävi ilmi, että Vainio ja Kuha olivat tehneet baareissa hyvin samankaltaisia huomioita bilettämisestä kuin Maunu.

— Jaoimme havaintomme ihan täysin, Maunu intoilee.

Tanssiva luento on saanut yleisöltä innostuneen vastaanoton. Maunu selittä menestystä ainakin sillä, että esitys pukee tutkimustulokset ymmärrettävään, hauskaan ja helposti lähestyttävään muotoon.

Maunu uskoo myös asiasisällön puhuttelevan yleisöä.

— Näyttää siltä, että luento onnistuu pukemaan sanoiksi ajatuksia ja kokemuksia, joita ihmisillä on, mutta joita he eivät ole ymmärtäneet tai osanneet sanoittaa, hän analysoi.

"Jo Linna teki tieteestä taidetta"

Maunu huomauttaa, että vaikka tanssiva luento on suomalaisessa tiedemaailmassa vielä harvinaisuus, taiteen ja tieteen yhdistäminen ei ole uusi keksintö.

Väinö Linnan teokset ovat esimerkki mestarillisesta kaunokirjallisuudesta, joka on samaan aikaan erinomaista yhteiskuntatiedettä, Maunu ajattelee.

— Oman sosiologinurani tärkein alkusysäys oli se, kun luin Linnan romaanin Täällä pohjantähden alla.

Maunun biletystutkimus on aihepiiriltään niin populaari, että kevyt esitystapa sopii siihen luontevasti. Mutta sopisiko vastaava performanssi sosiologisen tutkimuksen tulosten esittämiseen, jos aihe olisi vakavampi?

— Aivan varmasti! Maunu vakuuttaa epäröimättä.

— Sävy vain olisi toisenlainen. Jos nyt tehty tanssiluento on komediaa, esimerkiksi mielenterveys- tai päihdeongelmiin liittyvään aiheeseen tarvittaisiin enemmän draaman, jopa tragedian sävyjä, hän visioi.

Tänä keväänä Maunu aloittelee tutkimusta sosiaalisten tekijöiden terveys- ja hyvinvointivaikutuksista kouluissa. On hyvin mahdollista, että myös tulevan tutkimuksen tuloksista syntyy performanssi, hän lupailee. Akateemisia elämyksiä on siis toivottavasti tulevaisuudessakin luvassa.

» Lue pääartikkeli Sata tuntia nurkkapöydässä mullistivat käsityksen bilettämisestä.

Creative Commons -lisenssi