Teksti: Kaisa Järvelä, Kuva: freeimages.com

Verkkokeskusteluaineisto avaa ikkunan nuorten huoliin ja kohtaamisiin chat-ohjaajien kanssa

Nuorisotutkimusverkoston tutkijat selvittivät, miten nuorille tarkoitettu Suunta-verkkoneuvontapalvelu toimii, ja tallensivat aineistokseen 40 nuoren kanssa käydyt verkkokeskustelut. Nyt suuri osa nuorten koulutusta, työllistymistä ja muita tulevaisuuden huolia ruotivista keskusteluista on saatavilla Tietoarkiston Ailasta myös jatkokäyttöön.

Kun Nuorisotutkimusverkoston erikoistutkija Anu Gretschel kuuli, että Pelastakaa lapset ry alkaa neuvoa nuoria chatissa ja sähköpostitse, ensimmäinen reaktio oli epäusko. ”Eihän nuorta voi kohdata aidosti verkossa!”

Epäilys pääsi pian tieteelliseen koetukseen, sillä Suunta-neuvontapalvelun toimivuudesta ja tarpeellisuudesta oli tilattu Nuorisotutkimusseuralta selvitys.

kuvituskuva

Nuoret hakivat Suunta-palvelun ohjaajilta chatissa apua muun muassa koulutusta ja työllistymistä koskeviin huoliinsa.

—Kun chat-neuvontaan liittyvä alkuhämmennys haihtui, innostuin ajatuksesta, että saamme tietokoneen ruudulle valmiin vuorovaikutustilanteen, jonka voimme suoraan kaapata tutkimusaineistoksemme, Gretschel muistelee.

Työn edetessä hävisivät myös chat-neuvontaa koskevat ennakkoluulot. Gretschelin ja Pirjo Junttila-Vitikan laatima selvitys osoitti, että nuorten kohtaaminen ja neuvominen toimivat verkossa hienosti, ja chateista on sittemmin tullut monen nuorisotyötä tarjoavan tahon pysyvä palvelumuoto.

Myös tutkimusaineistona Suunta-chatin kaltainen verkkokeskustelu täytti odotukset. Selvitystä varten kaapattu aineisto onkin nyt avattu Tietoarkistoon jatkotutkimus-, opiskelu- ja opetuskäyttöön.

Aineistosta on valmistunut jo gradu

Syksyllä 2013 kerätystä aineistosta on valmistunut alkuperäisen selvityksen lisäksi jo pro gradu -työ, jossa Itä-Suomen yliopiston opiskelija Sara Peltola tutki chat-ympäristöä opinto-ohjauksen kehittämisen näkökulmasta.

Gretschelillä on mielessään myös monta muuta tarkoitusta, joihin aineistoa voisi jatkossa käyttää.

— Chat-ohjaus on edelleen uusi nuorisotyön muoto, eli siihen liittyvälle koulutusmateriaalille on tarvetta.

— Meidän aineistostamme havainnollistuu esimerkiksi se, minkälaisista jaksoista chatissa tapahtuva ohjauskeskustelu voi koostua, millä tavalla tietynlaisia viestejä voi ymmärtää, ja miten ohjaajan on mahdollista reagoida erilaisissa tilanteissa.

Aineisto taltioitiin samana vuonna kuin Nuorisotakuu tuli Suomessa voimaan. Gretschel vinkkaakin, että aineisto tarjoaa tuleville tutkijoille autenttisen ajankuvan siitä, minkälaisessa yhteiskunnallisessa tilanteessa suomalaisnuoret nuorisotakuun alkuaikoina elivät ja hakivat apua tulevaisuutta koskeviin kysymyksiinsä.

— Aineistosta käy hyvin ilmi yhteiskunnallisen tilanteen raakuus. Osa Suunta-palvelusta apua etsineistä nuorista oli esimerkiksi kouluttautunut jo moneen kertaan, mutta työtä ei silti ollut löytynyt, Gretschel kertoo.

Lisäksi aineisto sopii hyvin esimerkiksi vuorovaikutuksentutkimukseen, koska verkosta kaapatut vuorovaikutustilanteet ovat täysin autenttisia. Tutkija saa käyttöönsä koko sen vuorovaikutuskeinojen skaalan, joka nuorilla ja heitä neuvoneilla ohjaajillakin oli käytettävissänsä.

Keskustelut olivat pitkiä ja syvällisiä

Aineistoa keräsi Gretschelin ja Junttila-Vitikan selvitystä varten yhteensä seitsemän Suunta-palvelun ohjaajaa 1,5 kuukauden ajan.

Tuona aikana ohjaajat saivat luvan tallentaa neljänkymmenen 15–25-vuotiaan nuoren kanssa käymänsä chat- ja sähköpostikeskustelut. Tietoarkistoon asti aineistosta päätyi 31 nuoren kanssa käydyt keskustelut.

Määrällisesti nuoria kertyi otokseen hieman vähemmän kuin tutkijat olivat alun perin toivoneet. Laadullisesti aineistosta tuli kuitenkin runsas ja rikas, koska sekä chatissa että sähköpostitse käydyt keskustelut osoittautuivat pitkiksi ja syvällisiksi.

— Oletuksemme oli, että kukaan nuorista ei viettäisi chatissa yli puolta tuntia, mutta chat-keskustelut kestivätkin lopulta keskimääräinen 55 minuuttia, Gretschel kertoo.

Pisin yksittäinen keskustelu oli kaksi tuntia ja viisitoista minuuttia pitkä.

Myös sähköpostikeskustelut olivat pitkiä, ja yhteydenpito kesti kahdesta päivästä lähes kuukauteen. Keskimääräinen sähköpostikontaktin kesto oli 9,3 päivää, ja viestejä vaihdettiin keskimäärin 6,8. Yksittäiset sähköpostiviestit olivat jopa useiden sivujen mittaisia.

— Sähköpostikeskustelut erosivat chat-keskusteluista lähinnä siinä, että nuoret ja ohjaajat ehtivät tehdä viestien lähettämisen välissä rauhassa erilaisia toimenpiteitä. Esimerkiksi siinä, miten arkaluontoisista asioista nuoret uskalsivat puhua chatissa tai sähköposteissa ei kuitenkaan ollut juuri eroja, Gretschel kertoo.

Huolia käytännön kysymyksistä laajoihin ongelmiin

Nuorten huolenaiheet ja niiden vakavuus vaihtelivat aineistossa laajalla skaalalla. Joku saattoi pohtia hyvin käytännöllisiä asioita, kuten olisiko järkevämpää suorittaa lukio vai kaksoistutkinto ammattikoulussa tai missä voisi opiskella oppisopimuksella ammatin, jossa saisi työskennellä lasten ja nuorten kanssa.

Osa ongelmista taas oli vakavampia ja monimutkaisia, ja nuori ja ohjaaja saattoivat käydä niistä hyvinkin syvällisiä keskusteluja. Esimerkiksi isoäitinsä vasta menettänyt nuori avasi keskustelun toteamalla pelkäävänsä elämää. Keskustelun aikana kävi ilmi, että nuorella oli myös esimerkiksi syömishäiriön ja masennuksen oireita.

Toinen, pieneltä paikkakunnalta oleva nuori kertoi ohjaajalle, että oli joutunut peruskoulussa kiusatuksi ja kärsi sen takia niin vakavista mielenterveysongelmista, että ei voinut toistaiseksi jatkaa opintojansa, vaikka olisi halunnut. Samalla nuorella oli ongelmia myös kotona, eikä omalla paikkakunnalla asunut muita ikätovereita kuin vanhat peruskoulusta tutut kiusaajat.

Neuvoja hakeneet nuoret olivat palveluhetkellä hyvin monenlaisissa elämäntilanteissa: osa opiskeli lukiossa tai peruskoulussa, osa oli suorittanut perusopinnot tai ammattikoulun, mutta oli työttömänä, osa suoritti parhaillaan jotain ammattitutkintoa, ja osa oli keskeyttänyt koulutuksensa. Osa nuorista oli suorittanut ammatillisen tutkinnon ja oli neuvontahetkellä töissä, mutta kaipasi silti ohjausta tulevaisuutensa kanssa.

”Helppo ja antoisa tapa kerätä aineisto”

Gretschel kertoo, että vaikka nuoret avautuivat keskusteluissa vaikeistakin aiheista, useimmat heistä antoivat luvan aineiston tutkimuskäyttöön enemmän kuin mielellään.

— Moni tuntui pitävän kunnia-asiana sitä, että sai tutkimuksen kautta osallistua uuden, nuorille suunnatun palvelun kehittämiseen, Gretschel kertoo.

Tutkijat anonymisoivat aineiston huolellisesti niin, että nuorten yksityisyydensuoja ei missään vaiheessa vaarantunut. Aineistosta poistettiin muun muassa kaikki henkilöiden, paikkakuntien, oppilaitosten ja muiden organisaatioiden nimet sekä koulutusalat, jotka liittyivät nuorten nykyisiin tai päättyneisiin opintoihin.

Oman kokemuksensa perusteella Gretschel rohkaisee myös muita tutkijoita tutkimaan verkkopalveluita, etenkin sellaisia joissa aineisto taltioituu kuin itsestään.

— Olin todella tyytyväinen siihen, miten helposti aineiston kerääminen sujui, kun prosessi vain ensin lähti pyörimään, hän kehuu.

Gretschel kertoo, että myös aineistoa kaapanneet Suunta-palvelun ohjaajat kokivat oman osuutensa työstä helpoksi, eikä tallentaminen häirinnyt heidän varsinaista ohjaustehtäväänsä.

— Kaiken kaikkiaan aineistonkeruuprosessi oli tutkijan näkökulmasta varsin yksinkertainen, jos sitä vertaa esimerkiksi kasvokkain tapahtuvan vuorovaikutustilanteen tallentamiseen ja litteroimiseen, Gretschel toteaa.

Tietoarkistoon tallennettua aineistoa saa käyttää tutkimukseen, opetukseen ja opiskeluun.

Aineisto: Gretschel, Anu (Nuorisotutkimusseura) & Nuorisotutkimusseura: Suunta-palvelun ohjaustilanteita sähköpostissa ja chatissa 2013 [sähköinen tietoaineisto]. Versio 1.0 (2016-11-18). Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto [jakaja]. http://urn.fi/urn:nbn:fi:fsd:TFSD3087

Lisätietoja

  • Aineisto Ailassa
  • Nuorisotutkimusverkoston selvitys Suunta-hankkeesta: Gretschel, Anu & Junttila-Vitikka, Pirjo (2014). Kokemuksia nuorten Suunta-ohjauksesta verkossa "Yläfemma sulle, kun autoit eteenpäin! Tässähän ihan tuntee itsensä kuin toiseksi ihmiseksi!". Helsinki: Sitra. Sitran selvityksiä; 76 & Nuoristotutkimusverkoston/ Nuorisotutkimusseuran verkkojulkaisuja; 74. urn:isbn:978-951-563-877-9
  • Sara Peltolan pro gradu -tutkielma: Peltola, Sara (2015). OHJAUSVUOROVAIKUTUS SUUNTA-CHATISSA "Kuinka voin pelkkien sanojen avulla välittää sitä myötätuntoa, jota oikeasti häntä kohtaan tunnen?". Joensuu: Itä-Suomen yliopisto. Kasvatustieteen pro gradu -tutkielma.
  • Suunta-chat-aineistoa käsittelevä teksti kirjassa Nuorisotakuun arki ja politiikka: Gretschel, Anu & Junttila-Vitikka, Pirjo (2014) Jossain toisessa ajassa hän olisi jo kiinnittynyt. Teoksessa Anu Gretschel & Kari Paakkunainen & Anne-Mari Souto & Leena Suurpää (toim.) (2014) Nuorisotakuun arki ja politiikka. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto & -seura, 60–62.

Mikä Suunta-palvelu?

  • Suunta-neuvontapalvelu lanseerattiin alun perin osana Yleisradion syksyllä 2013 toteuttamaa Nuorille. Nyt! -kampanjaa.
  • Hanke oli osa Sitran rahoittamaa Nuoren tilannekuva -kokonaisuutta, jonka tavoitteena oli muun muassa luoda uusia ratkaisuja syrjäytymisvaarassa olevien nuorten tunnistamiseen ja tukemiseen.
  • Palvelun toteuttamisesta vastasi Pelastakaa lapset ry.
  • Palvelun tarkoituksena on tukea 15–25-vuotiaita nuoria tulevaisuuden suunnittelussa ja ohjata heitä koulutukseen, työuralle tai tarvittaessa niitä tukeviin palveluihin.
  • Palvelussa vapaaehtoiset ja palkatut ohjaajat neuvovat nuoria chatin, sähköpostin ja skypen välityksellä.
Creative Commons -lisenssi