MOTV 4.1.2 Tutkimustekstin rakenne
Usein tieteellisen tutkimuksen rakenne esitetään jakamalla se kolmeen pääosaan (Hirsjärvi ym. 2004, 234; Eskola & Suoranta 2000, 234-245):
- Alkuosa, jossa tarjotaan taustatiedot itse tutkimukselle (kuten esimerkiksi nimi, tiivistelmä ja sisällysluettelo). Opinnäytetöille on asetettu omat, toisinaan tarkatkin määritykset siitä, millaisia esimerkiksi nimiösivun tai tiivistelmän on oltava. Ohjeista kannattaakin ottaa selvää.
- Varsinainen teksti (runko-osa), joka koostuu johdannosta, ongelman käsittelyosasta, tuloksista ja niiden arviosta ja tarkastelusta sekä lähdeluettelosta. Leipätekstin rakennetta kutsutaan myös IMRD-rakenteeksi edellä lueteltujen elementtien englanninkielisten nimien alkukirjainten mukaan (introduction, methods, results, discussion). Leipäteksti on jaettu lukuihin ja alalukuihin.
Runko-osa voi olla myös toisenlainen kuin perinteinen IMRD. Erityisesti laadullisessa tutkimuksessa tutkimusteksti voidaan muotoilla hyvin monella tapaa: esimerkiksi menetelmälliset asiat saatetaan laittaa tutkimuksen liitteeksi tai teoriatausta voi sijaita vasta tutkimuksen lopussa. Tutkimuksen tulokset voivat muodostaa useita lukuja, jotka on mahdollista ymmärtää toisistaan erillisinäkin. Tuloksissa empiria ja teoria laitetaan keskustelemaan keskenään, jolloin teoria ei rajoitu vain teoriataustaan vaan astuu luonnolliseksi osaksi tutkimuksellista dialogia. (Ks. lisää Eskola 2001a, 136-140.) Usein tutkimuksen arviointi kirjoitetaan yhdeksi luvuksi, mutta itse asiassahan tutkimuksen arviointi on läsnä koko prosessin ajan. Tutkija on valintoja tekevä subjekti, joka omilla ratkaisuillaan vaikuttaa tutkimuksen kulkuun ja tuloksiin. Tämä antaa miettimisen aihetta tutkimuksen rakenteeseenkin: Olisiko hyvä kuljettaa pohdintoja mukana koko tutkimuksen ajan eikä vain esittää niitä parissa kappaleessa koko prosessin päätteeksi?
Jo dispositiota, alustavaa rakennetta tai sisällysluetteloa, laatiessa ja muokattaessa on pohdittava, millaisen tarinan tutkimuksesta oikeastaan rakentaa. Mukaileeko tieteellisen tekstin yleistä rakennetta noudattavaa tarinaa, mysteeri- tai dekkaritarinaa tai ehkä jotain muuta? (Ks. lisää Törrönen 2002, 29-49.) Erilaisia rakennevaihtoehtoja on hyvä punnita: johonkin tilanteeseen sopii ns. perinteinen IMRD-malli, toiseen taas istuu luontevammin kertomuksellisempi ja hieman luovempi ratkaisu. Käytettiinpä sitten millaista rakennetta tahansa, pääasia on, että tutkimuksesta tulee eheä, looginen kokonaisuus. Tutkimuksen lukujen tulisi niveltyä kiinteästi yhteen ja tutkimuksellisen tarinan tulisi edetä selkeästi.
- Loppuosa, jossa on tutkimuksen mahdolliset liitteet ja esimerkiksi erilaiset hakemistot (kuten asia- tai henkilöhakemisto). Tieteellisissä tutkimuksissa kiitokset esitetään yleensä esipuheessa tai alkusanoissa, joten sananparsi "lopussa kiitos seisoo" ei sovellu kovin hyvin opinnäytetyöhön. Itse asiassa pro gradu -tasoisissa töissä esitetään harvoin kiitoksia, mutta tätä korkeampien opinnäytteiden repertuaariin tapa puolestaan kuuluu.