KvaliMOTV

Ajankohtaista | MOTV-lista | Palaute

Menetelmäopetuksen tietovaranto - KvaliMOTV

4.1.3 Kirjoittamisen taito

Hirsjärvi ym. (2004, 30) kiteyttävät hyvin sen, mikä tekee tieteellisestä tekstistä hyvän ja osoittaa kirjoittajan taitavuutta: "Yhtenä kirjoitustaidon mittapuuna on se, miten kiinnostavasti kirjoittaja saa lukijan pohtimaan tutkittua asiaa kanssaan: miten tehokkaasti eli selvästi, yksinkertaisesti, miellyttävästi ja lukijaansa kunnioittavasti, mutta samalla asiaa vakuuttavasti perustellen hän osaa tarjota lukijalle mukana ajattelemisen ja tulkitsemisen mahdollisuuden ja näin lisätä hänen ymmärrystään asiasta." Vaikka tieteelliseen kirjoittamiseen kuuluu olennaisena osana käsitteiden käyttö (ks. lisää esim. Luukka 2002, 18-19), ei tämä tarkoita, että tieteellisen tekstin tulisi olla täynnään tieteellisiä käsitteitä ja termejä; jargonia. Tieteessä käsitteitä pidetään usein toteemeina, joita palvomalla osoitetaan kuuluvuutta tiettyyn akateemiseen heimoon. Tutkija saattaa luottaa muodikkaiden käsitteiden taikavoimaan ja yrittää luoda vaikutelmaa kyvykkyydestään – tai peittää oma ajattelunsa epävarmuutta – käyttämällä runsaasti erilaisia käsitteitä. Tällöin on kuitenkin vaarana menettää tekstin ymmärrettävyys. (Luostarinen & Väliverronen 1991, 67.) Tekstissä käytettyjen käsitteiden määritteleminen on tärkeää, sillä ulkoisesti samanlaiset käsitteet saavat erilaisen merkityksen eri konteksteissa. Jussila (1998, 50) ottaa esimerkin demokratia-käsitteestä, joka on saanut erilaisia merkityksiä ajan ja kontekstin myötä: Antiikin ajan demokratialla tarkoitetaan jotain muuta kuin nykypäivän vastaavalla, vaikka yhtäläisyyksiäkin löytyy. Historiallinen, kulttuurinen ja poliittinen asiayhteys on siis oleellista tuoda esiin käsitteiden yhteydessä. (Ks. lisää Jussila 1998.)

Kirjoittamista opeteltaessa on apua erilaisten tekstien lukemisesta ja kriittisestä tarkastelemisesta. Tieteellisten tekstien analysoiminen ja niiden sisältöjen välittämiseksi käytettävien ilmaisujen havainnoiminen antaa tukea kirjoittamiseen. Niinpä tekstianalyysi on tieteen ymmärtämisen ja tekemisen kyvyn – akateemisen kompetenssin – vahvistamista. (Luostarinen & Väliverronen 1991.) Kirjoittamiskynnystä voi myös alentaa lukemalla ennen kirjoittamisen aloittamista jotakin aihetta käsittelevä tekstiä. Se toimii orientaationa ja alkulämmittelynä tuumasta toimeen siirryttäessä (Hirsjärvi ym. 2004, 51).

Tekstejä lukiessa on hyvä kiinnittää huomiota mm. seuraaviin seikkoihin ja pohtia samalla sitä, miten itse kirjoittaisi (Luostarinen & Väliverronen 1991; ks. myös Hirsjärvi ym. 2004, 30-32):

  • Millaisesta asemasta ja roolista tekstiä kirjoitetaan?
  • Kenelle (millaiselle lukijajoukolle) kirjoitetaan?
  • Miten tekstissä suhtaudutaan siihen, mitä ollaan tutkimassa?
  • Miten tekstissä asemoidaan oma teksti muiden joukkoon?
  • Millaisia käsitteitä, ilmaisuja ja tyyliä käytetään? Kuinka argumentoidaan?

Merja Kinnusen ja Olli Löytyn (2002) toimittama kirja nimeltä Tieteellinen kirjoittaminen on käyttökelpoinen aloittelevalle tutkijalle. Kirjan artikkeleissa käsitellään tekstin tieteellisyyttä ja kirjoittamisesta nousevia ongelmia. Teos on hyödyllinen varsinkin sellaiselle kirjoittajalle, joka ei ole aikaisemmin tieteellistä tekstiä kirjoittanut.

Kirjoittamisessa ei voi unohtaa kieliasua. Epäselvästi kirjoittamalla voi vaikeuttaa yksinkertaisenkin asian ymmärtämistä suuresti. Epäselvä kirjoitus vie lukijat hukkaan, mutta kertoo myös siitä, että kirjoittajalla itsellään on hankaluuksia ymmärtää asioita. Kielenhuollosta on olemassa monia oppaita, ja osuvia vinkkejä tarjoaa myös klassikoksi muodostunut Tutki ja kirjoita -teos (Hirsjärvi ym. 2004).

Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto Menetelmäopetuksen tietovaranto
FSD