KvaliMOTV

Ajankohtaista | MOTV-lista | Palaute

Menetelmäopetuksen tietovaranto - KvaliMOTV

6.4.3 Videotallenteet

Toisinaan havainnoitavat ja tutkittavat tilanteet voidaan videoida. Videokamera taltioi kameran kuvan peittoalueelta kaikki visuaaliset ilmiöt objektiivisesti. Videoaineiston hyvä puoli on se, että se kykenee tallentamaan myös nonverbaalista aineistoa, kuten tutkittavien kohteiden liikkeitä ja ilmeitä. Videoinnin avulla pystytään myös taltioimaan sellaista, mikä tavallisesti jäisi oman havainnointikyvyn ulkopuolelle. Suoran havainnoinnin tuoksinassa ei varmaankaan ole aikaa huomata kaikkia pieniä yksityiskohtia tai samanaikaisesti tapahtuvia asioita. Pelkkää suoraa havainnointia käyttämällä onkin melko mahdotonta saada ilmiöstä niin kokonaisvaltaista kuvaa kuin videoidulla aineistolla. Videoitu aineisto mahdollistaa palaamisen alkuperäiseen tilanteeseen yhä uudelleen, jolloin on mahdollista tarkastaa, oliko alkuperäinen tilanne todella niin kuin muistelee. Jos aineiston tulkinnasta tulee myöhemmin jotain kysymistä, voivat muutkin todentaa aineistosta tehtyjen tulkintojen oikeellisuuden omin silmin.

Videoidun aineiston heikkoutena voi olla, että kuvan ulkopuolelle jää jotain tilanteen kannalta merkittävää tai kuvasta ei saa mitään irti huonon kuvakulman tai tarkennuksen puutteen vuoksi. Kuten tavallisissakin nauhoituksissa, myös videoaineiston analyysissa voi ongelmana olla heikko äänen laatu. Videokameran oma mikrofoni tuntuu olevan melko riittämätön, varsinkin jos kuvataan ulkona. Aineiston litterointi voi olla tällöin viedä kohtuuttomasti aikaa. Kuvatessa tulisi miettiä tarkkaan kameran asettelu (paikalla vai liikkeessä) ja pyrkiä kuvaamaan tilannekokonaisuuksia. Vain osittain tallennetun vuorovaikutustilanteen analysointi on puutteellista, jos ei ole mahdollista hahmottaa, miten tutkittava tilanne on alkanut tai päättynyt.

Ongelmana videoiduissa tutkimustilanteissa luotettavuuden kannalta pidetään usein sitä, että kameran läsnäolo saattaa vaikuttaa tutkittavien käyttäytymiseen (ns. kontrolliefekti). Tietäessään olevansa tarkkailun kohteena ihminen muuttaa käyttäytymistään tai ainakin miettii tarkkaan jokaista sanaa ja liikettä. Kontrolliefektin vähentämiseksi tutkittavat voi totuttaa kameran läsnäoloon, mikäli tutkimusasetelma sen mahdollistaa. Salaa kuvaaminen tuottaa totuudenmukaisempaa aineistoa, mutta on usein tutkimuseettisesti ongelmallista.

Havainnoinnin luotettavuutta lisää se, että videoaineiston kuvaa joku muu kuin tutkija itse. Tällöin tutkija voi keskittyä autenttisen tilanteen havainnointiin eikä huomio kiinnity esimerkiksi muistiinpanojen tekemiseen. Kuvaajan kanssa täytyy tietenkin etukäteen sopia siitä, mitä tarkkaan ottaen on tarkoitus kuvata, jotta videoaineisto on tutkimuksen kannalta tarkoituksenmukaista. Videoaineiston kuvaaminen vaatii tavallista ääninauhoitusta enemmän etukäteissuunnittelua, mutta on aineistona huomattavasti monipuolisempi ja runsaampi. Videoaineistoa analysoidessa kannattaakin lähtökohtana olla jonkinnäköiset teoreettiset silmälasit, joilla karsia ylimääräistä ja tutkimuksen kannalta epäolennaista: aineiston runsauteen voi myös hukkua.

Videoitu aineisto mahdollistaa aineiston avoimuuden analyysille: muutkin kuin tutkija itse voivat tarkastella aineistoa ja tehdä siitä omat päätelmänsä. Paikallaan olleen tutkijan välitöntä kokemusta ei silti voi välittää yksin videotallenteen kautta. Esimerkiksi etnografiassa ja toimintatutkimuksessa muodostuu tietoa myös ihmisten välisessä kokemuksessa, eikä tätä tietoa voi paraskaan videokuva välittää.

Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto Menetelmäopetuksen tietovaranto
FSD