KvaliMOTV

Ajankohtaista | MOTV-lista | Palaute

Menetelmäopetuksen tietovaranto - KvaliMOTV

7.2.2 Koodaus

Puhuttaessa koodeista tai indekseistä (Eskola & Suoranta 2000, 155) tarkoitetaan merkkejä (numeroita, kirjaimia, muita merkkejä) tai muilla keinoin aineistoon tehtyjä jäsenteleviä merkintöjä ja luokitteluja, kuten vaikkapa alleviivauksia värikynin. Koodaaminen ei ole välttämätöntä, mutta helpottaa aineiston käsittelyä: tietyt tekstikohdat löytää nopeasti verrattuna siihen, ettei tekstiin olisi tehty minkäänlaisia merkintöjä. Merkitsemällä samoin koodein tekstikohdat, joissa puhutaan samoista tai samankaltaisista asioista, saadaan aineistoon ryhtiä ja helpotetaan analyysia.

Koodit toimivat aineistossa eräänlaisina osoitteina, sillä niitä hyödyntämällä on helppo poimia laajastakin aineistosta tiettyä aihetta käsittelevät kohdat. Koodaamaan voi ryhtyä monista lähtökohdista (kuten teorialähtöisesti tai aineistolähtöisesti, ks. lisää Flick 1998, 178-192). Koodaamiseen ei ole olemassa yhtä ainoaa mallia tai kaavaa, jonka mukaan tulisi edetä. Sitä voi tehdä vaikkapa alle- tai päälleviivaamalla aineistosta usein toistuvia tai poikkeavia asioita, tai tarkemmin esimerkiksi merkkejä ja/tai eri värejä ja niiden sävyjä käyttäen.

Koodausyksikköinä voivat olla sanat, lauseet, rivit, kappaleet tai pidemmät tekstiosiot – lähtökohdista ja tavoitteista riippuen. Käsin aineistoa voi koodata litteroituihin, tulostettuihin papereihin mm. värikynillä, alleviivauksilla ja erilaisilla merkeillä, kuten numeroilla ja kirjaimilla. Käsin koodaamiseen sijaan voi käyttää apunaan myös tietotekniikan tarjoamia mahdollisuuksia. Tavallinen tekstinkäsittelyohjelma ja sen toimintojen (esim. alleviivaukset tai maalaaminen värein, eriväriset fontit, tummennukset, alaviitteet, sanahaut) hyödyntäminen on vaihtoehto kynien käytölle. Tekstinkäsittelyohjelmien lisäksi on olemassa erityisiä ohjelmia, jotka on tarkoitettu nimenomaan laadullisen tekstiaineiston käsittelyyn ja hallintaan.

Vaikka tutkija ei varsinaisesti kokisi harjoittavansa koodausta juuri tuota termiä käyttäen, tekee hän sitä todennäköisesti joka tapauksessa enemmän tai vähemmän näkyvästi. Tutkimusta tehdessään tutkija joutuu aina pohtimaan, mitä aineistossa on ja mitä siinä ei ole. Vaikka tutkija kokisi koodaamisen omaan työskentelyynsä ja tilanteeseensa sopimattomaksi, jonkinlaista aineiston jäsentelyä hän joutuu harjoittamaan. Muistiinpanojen tekeminen aineistosta edellyttää sekin koodausta, sillä tehdessään aineistoa kuvaavia "memoja", kuten lyhyitä reunamerkintöjä ja avainsanoja aineiston sisällöstä tai ns. case-kuvauksia eli koonteja, lyhennelmiä tai tiivistyksiä haastatteluista tai muista teksteistä, tutkija lukee aineistoa, käy sitä läpi keskittyen havainnoimaan ja kartoittamaan sen sisältöä jäsentämällä sitä; tavallaan siis koodaa ja joskus myös laskee.

Koodauksessa tutkija merkitsee aineistoon tutkimustehtävän ja -kysymysten kannalta olennaisia asioita; pyrkii selkeyttämään aineiston sisältöä. Koodaamalla saadaan siis kartoitettua aineiston rikkautta eli selvitettyä, mitä tutkimusaiheeseen liittyvää siellä on. Näin saadaan monipuolinen käsitys aineistosta, ja tästä on hyvä jatkaa varsinaiseen analyysiin, tiivistämiseen ja tulkintaan. Tietyn yrityksen asiakastyytyväisyyden lähteitä haastatteluaineistojen avulla aineistolähtöisesti tutkittaessa litteroidusta tekstistä voi koodata asiakkaiden tyytyväisyyden ja tyytymättömyyden aiheita, eli koodata esim. erilaisilla merkeillä tai eri värejä käyttäen sellaisia kohtia, joissa puhutaan tutkimuksen kannalta oleellisista asioista. Esimerkiksi kaikki ne haastatteluiden kohdat, joissa asiakkaat kertovat – omia ilmaisujaan käyttäen – tutun yrittäjän olevan suuri tyytyväisyyden lähde kyseisessä yrityksessä käymiseensä, voidaan merkitä samanlaisella koodilla, kun taas kohdat, joissa tavaroiden tai palvelujen monipuolisuutta korostetaan, voidaan merkitä omalla koodillaan.

Koodauksen lisäksi on hyvä tutustua kvantifioinnista kertovaan tekstiin analyysiesimerkkeineen. Koodaamisesta on kirjoitettu suomeksi esimerkiksi Johdatus laadullisen tutkimukseen -teoksessa (Eskola & Suoranta 2000, 154-159). Englanninkielisistä koodausta laadullisessa tutkimuksessa käsittelevistä materiaaleista mainittakoon perusteos An Introduction to Qualitative Research (Flick 1998).

Katso myös

» Pohdittavaa

» Koodaus merkeillä

» Värien käyttö koodauksessa

Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto Menetelmäopetuksen tietovaranto
FSD