Värien käyttö koodauksessa

Tekstinkäsittelyssä väreillä koodaaminen tarkoittaa käytännössä joko värillisten fonttien käyttämistä haluttujen tekstikohtien merkitsemiseen tai väreillä maalaamista koodien tunnukseksi. Jos haluaisimme koodata useiden eri medioiden (lehdet, tv, radio, internet) käytön, voisimme valita kullekin pääkoodille oman päävärin (punainen, sininen, vihreä, keltainen...) ja käyttää alakoodeissa näiden värien eri sävyjä – tai samaa sävyä koodimerkein maustettuna.

Ongelmana tarkassa, monisävyisessä koodauksessa on se, ettei koodien merkitystä välttämättä muista ja koodeja voi olla vaikea erottaa toisistaan. Jos sävyt loppuvat, voisi käyttää samoja värejä, mutta ottaa mukaan vaikka alleviivauksen, kursiivin tai koodimerkit. Tärkeintä siis on, että on määritellyt itselleen, mistä koodit tunnistaa ja tekee koodauksen itselleen selkeällä tavalla – olivatpa käytetyt keinot sitten merkkejä, värejä, molempia tai jotain niiden väliltä.

Ohessa on esimerkki värikoodausrungosta. Tässä on käytetty eri värejä (ei vain jonkin päävärin sävyjä), sillä tutkimustehtävän kannalta on oleellista koodata ainoastaan lehtien lukemista. Alakoodien alakohtia ei ole eroteltu toisistaan, vaan on ajateltu, että tarvittaessa aineistossa voi käyttää lisänä merkkejä selventämään tilannetta – värikoodauksessa ei kuitenkaan välttämättä tarvita merkkejä ollenkaan.

Lehtien lukeminen

Millainen lehti?

ulkomainen tai kansainvälinen lehti
valtakunnallinen sanomalehti
paikallinen tai maakunnallinen sanomalehti, maksullinen
ilmaisjakelulehti
iltalehti
aikakauslehti
harrastelehti

Mitä lukee lehdestä?

uutiset
sarjakuvat
mainokset
muut jutut
urheilusivut

Konteksti, missä lukee?

koti
bussi
raitiovaunu
(oma) auto
juna
työpaikka

työn ohessa
/tauolla

koulu/oppilaitos

oppitunti
välitunti, tauko

kirjasto
kahvila
muu

Milloin lukee, aika?

aamu
aamupäivä
iltapäivä
ilta
yö

Ohessa on näyte siitä, miltä väreillä koodaaminen voi näyttää aineistossa (näyte pätkästä, jonka koodimerkit ovat LMpai, LLUsar/uut, LKOko ja LAaa).

Aloitin siis päiväni normaaliin tapaan lukemalla "Satakunnan Kansa"-lehden aamupalaa syöden. Lehdestä luin sarjakuvat ja jotain paikallisuutisia, erityisen mielenkiintoinen juttu kertoi oudosta öljynporauslautasta, joka oli yön aikana ilmestynyt Porin satamaan (tai jotain) tyhjästä.