KvaliMOTV

Ajankohtaista | MOTV-lista | Palaute

Menetelmäopetuksen tietovaranto - KvaliMOTV

Kvantifiointiesimerkki

Toinen kvantifiointiesimerkki on eläytymismenetelmäaineistosta, missä vastaajia pyydettiin kuvaamaan erityyppisiin tutkielmiin liittyviä vaikeuksia ja haasteita. Kehyskertomuksesta oli kolme eri versiota: yhdessä pyydettiin kuvaamaan laadullisia menetelmiä käyttävää tutkielmaa, yhdessä määrällisiä menetelmiä ja yhdessä teoreettista tutkielmaa (ks. Suoranta 1995; Suoranta & Eskola 1995). Eräällä tutkimusmenetelmäkurssilla kurssilaisten tehtäväksi annettiin taulukon laatiminen tästä aineistosta. Kurssilaisille ei annettu valmista luokitusrunkoa taulukoinnin pohjaksi, vaan heitä pyydettiin pienissä ryhmissä konstruoimaan luokitusrunko aineistolähtöisesti ja tekemään taulukon tähän luokitusrunkoon perustuen. Kyse oli siis nimenomaan taulukoinnista, ei koodaamisesta (joka sekin olisi tarjonnut pohjan taulukolle). Kehyskertomuksen kolme variaatiota antoivat pohjan taulukon tekemiselle, mutta silti luokat oli aineistosta itse muotoiltava. Yksi ryhmä toi taulukon 1 työskentelynsä tuloksena:

  teoreettinen kvantitatiivinen kvalitatiivinen
1. Aiheen rajaus 9 2 3
2. Aineiston kerääminen 6 4 3
3. Aineiston analysointi 2 4 3
4. Teorian muodostaminen 1 2 4
5. Motivaatio, kyllästyminen 6 1 0

Toinen, samasta perusjoukosta sattumanvaraisesti valikoitunut pienryhmä sai puolestaan työnsä tiivistettyä taulukkoon 2.

  teoreettinen kvantitatiivinen kvalitatiivinen
Aiheen rajaus 10 3 6
Aineiston kerääminen 9 8 9
Analyysi 5 12 10
Tulkinta 6 9 12
Raportointi 6 2 3
Aika 3 1 3

Katsotaan ensin taulukkoa yksi. Yksinkertaisuudessaan se houkuttelee tekemään tulkintoja. Esimerkiksi: vastaajat kokivat aiheen rajauksen teoreettisessa työssä kolme kertaa vaikeammaksi kuin laadullisessa tutkimuksessa.

Entä sitten taulukko 2? Mielenkiintoista: kolme ensimmäistä luokkaa (aiheen rajaus, aineiston kerääminen, analyysi) näyttävät olevan aivan samat kuin ensimmäisellä ryhmällä. Mutta tästä huolimatta luvut ovat aivan erilaisia. Eikä pelkästään niin, että luvut olisivat toisessa taulukossa systemaattisesti korkeampia kuin toisessa. Myös muuttujien keskinäinen suhde on aivan toisenlainen. Niinpä taulukossa 2 vaikkapa aiheen rajaus eri tutkimustyypeissä on erilainen. Taulukossa 2 teoreettinen ei olekaan enää kolme kertaa laadullista vaikeampaa rajauksen osalta kuten taulukossa 1.

Kummankin taulukon pohjana on täsmälleen sama aineisto ja myös itse luokittelijat olivat ainakin perinteisten taustamuuttujien suhteen hyvin samanlaisia. Mikä sitten selittää näitä eroja, jotka vievät pohjan koko tarkastelulta? Vai vievätkö sittenkään? Tutkijan on vain valittava yksi taulukko ja toimittava sen ehdoilla. Samalla tavallahan vaikkapa aineistoa faktoroiva tutkija valitsee yhden kenties lukuisista mahdollisista laskemistaan faktorianalyyseistään (ks. Eskola 1995), ja esittää sen usein ainoana mahdollisena, joskus tosin turhankin raadollisesti, kertoen valitun analyysin sopivan parhaiten omiin tuloksiin.

Taulukoiden 1 ja 2 eroja voidaan etsiä ainakin kolmesta tekijästä. Ensinnäkin voidaan ajatella kahdella luokittelijaryhmällä olleen erilaiset tulkinnat siitä, millainen vastaus otetaan mukaan luokkaan ja minkälainen ei. Ehkäpä heillä oli erilaiset tulkintasäännöt ja/tai tulkinnan tarkkuus oli erilainen. Joskus luokitellaan mukaan vain suoraan asian ilmaisevat episodit, toisinaan taas luokittelija saattaa harjoittaa hyvinkin vapaata tulkintaa ja päätellä asioita aineistosta epäsuorien vihjeiden perusteella. Olennaista on tietenkin se, että valittua luokitusperustetta käytetään systemaattisesti läpi koko aineiston.

Toiseksi taulukoiden eroa voi selittää luokkamääreiden erilaisuudella. Mikä esimerkiksi on "aiheen rajaamista"?

Kolmanneksi, analyysiyksikkö on voinut olla eri. Toinen ryhmä on voinut pitää perusyksikkönä kokonaista vastausta, jolloin merkintöjä on tullut vain yksi, vaikka vastaaja olisi moneen kertaan kertonut aiheen rajaamisesta. Toiset taas ovat laskeneet mukaan omiksi yksiköikseen jokaisen maininnan, jolloin yhdestä vastauksesta on voinut kertyä useita mainintoja luokitukseen.

Olennaista on siis mahdollisimman yksiselitteisen luokitusrungon ja luokitussääntöjen konstruointi. Pitää yksinkertaisesti harkita ennen aineiston koodaamiseen ja/tai luokitukseen ryhtymistä se, mitä aineistosta hakee ja millaisia kriteereitä luokittelussa käyttää. Niinpä esimerkiksi joskus esitettävä ajatus kahdesta luokittelijasta työmäärän puolittajana niin, että toinen luokittelee aineiston alkuosan ja toinen loppuosan, ei yksinkertaisesti toimi: mikään ei takaa sitä, että tällä tavalla luokiteltuna aineistopuolikkaat olisivat luokitukseltaan yhteismitallisia. Mikäli töitä jaetaan, aineistoa tulee ensin käsitellä yhdessä. Yhteinen luokittelutyö varmistaa molemmille samanlaisen tavan luokitella, kun siitä neuvotellaan ja sovitaan konkreettisesti käymällä läpi aineistoa aluksi yhdessä.

Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto Menetelmäopetuksen tietovaranto
FSD