Kuvitellaan, että jokin organisaatio haluaisi selvittää sisäisen tiedonkulkunsa toimivuutta, ja että se päätyisi mittaamaan asiaa vain seuraavalla kysymyksellä:
Miten arvioit tiedonsaantia organisaatiomme sisäisestä toiminnasta? (esim. päätösten sisältö, taustat, valmistelu)
Tietoa sisäisestä toiminnasta on tarjolla
1 täysin riittämättömästi
2 jokseenkin riittämättömästi
3 jokseenkin riittävästi
4 täysin riittävästi
5 en osaa sanoa
Millaisia ongelmia tähän kysymykseen vastaamisessa ja saaduissa tuloksissa voisi ilmetä? Ensimmäinen pulma voi olla, ajattelevatko vastaajat tilannetta yleensä vai tiedonsaantia vain omalta osaltaan. Yleensä mielipidekyselyissä on tarkoituksenmukaista muotoilla kysymykset siten, että niissä tiedustellaan vastaajan omakohtaista mielipidettä. Mikäli mielipiteet koskevat asioita, joista vastaajalla on omakohtaista kokemusta, kysymys kannattaa kohdentaa tähän kokemukseen.
Esimerkissä olisi myös syytä tiedustella sisäiseen tiedonkulkuun liittyviä asioita aiheryhmiin jaoteltuna (vrt. kysymyksen suluissa mainitut asiat). Olisi voitu kysyä, kuinka paljon vastaajat ovat tekemisissä kunkin osa-alueen kanssa ja mitä mieltä he ovat kuhunkin seikkaan liittyvästä tiedonsaannista.
Toinen ongelma liittyy siihen, millä tavoin kyselyssä pyritään tuottamaan yleistävää tietoa useista osa-alueista koostuvista kokonaisuuksista. Suhteellisen yksityiskohtainen asiakokonaisuuksien osiin jakaminen on suotavaa edellyttäen, että kysely ei laajene liikaa. Yleistävä kokonaiskuva on sitten jälkeenpäin mahdollista koota yhdistämällä yksittäisten kysymysten tuloksia esimerkiksi summamuuttujilla. On huomattava, että nyt esimerkkikysymyksen sisällöllisessä täsmennyksessä esitetään useita aiheita. Ne voivat painottua eri tavoin vastaajien arvioinneissa.
Voidaan myös kysyä, onko sisäisestä toiminnasta tarjolla olevan tiedon määrä ainoa olennainen arvioinnin kohde. Nyt kysymyksen eri osissa puhutaan ensin tiedonsaannista, mutta vastausvaihtoehtoihin johtavassa osassa kapeammin ensin vain 'tarjolla olemisesta' ja sitten vastausvaihtoehdot liitetään vain tietojen tarjolla olemisen riittävyyteen.
Tällaiset epäjohdonmukaisuudet saattavat johtaa siihen, että kysymyksiin vastataan ei-toivotulla tavalla erilaisin arviointiperustein. Vastaamisperusteiden yhteismitallisuus on koetteilla tavanomaisesti myös silloin, kun kysymykset tai vastausvaihtoehdot ovat liian pitkiä tai vaikeaselkoisia. Ylipitkät kysymyslauseet sisältävät herkästi enemmän kuin yhden kysymyksen ja juuri siksi ne tulisi jakaa osiin tai keskittyä kysymään vain olennaisinta asiaa.