KvantiMOTV

Ajankohtaista | MOTV-lista | Palaute

Menetelmäopetuksen tietovaranto - KvantiMOTV
 Lisäesimerkit   SPSS-harjoitukset   Lisätietoja 

Sosiaalitutkimuksen sosiodemografiset taustamuuttujat: Tilastoluokitukset, koulutus ja ammatti

Johdanto
Ennen analyysia 1: otoksen edustavuus ja painokertoimet
Ennen analyysia 2: taustamuuttujien muokkaus
Taustamuuttujien käyttötapoja ja -rajoituksia
Luokitusstandardit ja muuttujakohtainen tarkastelu
Sukupuoli
Ikä
Koulutus ja koulutuksen pituus
Ammatti
Pääasiallinen toiminta, ammattiasema ja sosioekonominen asema
Tulot
Perheasema ja siviilisääty
Kieli ja etninen ryhmä
Kunta ja alueet
Muita uskontoon, kansalaisosallistumiseen, terveyteen sekä sairauteen liittyviä taustamuuttujia
Lähteet

Koulutusaste ja koulutuksen pituus

Iän tapaan myös koulutuksen pituutta ja sisältöä voidaan käyttää sosiaalitutkimuksessa selittävänä taustatekijänä moninaisiin käyttötarkoituksiin. Yleissivistävällä peruskoulutuksella ja etenkin ammatillisella koulutuksella on tietenkin ratkaiseva vaikutus kansalaisten ammatinvalintaan ja sitä kautta muotoutuvaan elämänpiiriin. Lisäksi koulutuksen asteella ja sisällöillä on myös ammatista riippumatonta merkitystä ihmisten yhteiskunnallisiin arvoihin ja asenteisiin sekä tietoihin ja toimintatapoihin.

Nyt koulutusta tarkastellaan lähinnä peruskoulutuksen sekä ammatillisen koulutuksen astetta ja pituutta silmällä pitäen. Tavallisissa, aikuisväestöön kohdistuvissa ja korkeintaan parin tuhannen vastaajan kyselyissä ei yleensä tähdätä taustamuuttujatietoihin vastaajien koulutusalasta ja opintoalasta, ellei tämä ole tutkimusongelman kannalta olennaista.

Jos kyselyn pituus ja yleinen konteksti suinkin sallivat, vastaajien koulutusastetta voi ja ehkä kannattaakin tiedustella useammalla kuin yhdellä kysymyksellä. Tämä johtuu siitä, että peruskoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen astetta ei ole helppoa yhdistää yhdeksi, helposti hahmotettavaksi kysymykseksi. Tähän on useita syitä. Koulu- ja oppilaitosjärjestelmä on muuttunut ajan mittaan paljon, ja ihmiset ovat opiskelleet erilaisten koulutusjärjestelmien aikana. Myös koulutyyppien nimitykset ovat vaihtuneet ilman että itse järjestelmä olisi muuttunut oleellisesti.

Lisäksi osa kyselyjen vastaajista osa ei ole suorittanut koulutustaan loppuun, mikä tekee koulutuksen mittaamisen entistä monimutkaisemmaksi. Koulutuksen astetta osoittamaan tarkoitetuissa taustamuuttujissa ei aina tiedustella yksityiskohtaisesti, onko vastaaja suorittanut jonkin tutkinnon loppuun vai ei. Pelkästään koulutuksen pituutta ajatellen tutkinnon suorittaminen ei olekaan välttämättä ensisijainen seikka. Esimerkiksi viisi vuotta yliopistossa aktiivisesti opiskellut voi olla viittä vaille maisteri, mutta hänellä ei ole ammatillisen koulutuksen tutkintoa valmiina. Koulutuksen pituuteen pohjautuvissa ryhmittelyissä hän kuuluu epäilemättä jo yliopistotason koulutuksen saaneisiin, mutta ei kuulu heihin tutkinnon suorittamisen näkökulmasta.

Seuraavassa käsitellään aluksi erikseen peruskoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen asteen kyselymittareita. Tämän jälkeen esitellään joitakin esimerkkejä erilaisten koulutusastemuuttujien yhdistämisestä, ja viitataan virallisia koulutusluokituksia esitteleviin tietolähteisiin.

Peruskoulutus

Sekä tilastoviranomaisten että Suomen opetushallinnon koulutusasteluokitusten kieli on etäällä arkikielestä, jota kaikki kouluja käyneet ovat tottuneet kouluistaan, oppilaitoksistaan ja koulutuksestaan käyttämään. Ainakaan satunnaisesti koko aikuisväestöön kohdistuvissa kyselyissä ei pidä mennä tiedustelemaan vastaajien koulutusta erityisesti tilastoinnin vertaileviin tarpeisiin suunnitelluin luokituksin (esim. toisen tai kolmannen asteen, ja ylemmän tai alemman keskiasteen koulutus). Omatoimisesti täytettäviin kyselyihin tulee sen sijaan laatia riittävän yksinkertaiset ja ymmärrettävät kysymykset koulutusasteesta.

Peruskoulutusta koskevan kyselykysymyksen tulee mitata tiiviisti, ja koulujärjestelmän historia huomioon ottaen, vastaajien yleissivistävää peruskoulutusta. Nykyisin iäkkäimmätkin kyselyjen vastaajat ovat yleensä käyneet ainakin osan kansakoulua. Muita muuttujan kannalta olennaisia kouluja ovat koulutusjärjestelmämme historiassa olleet kansalaiskoulu, peruskoulu ja lukio, sekä vanhan oppikoulun viisi ensimmäistä luokkaa muodostanut keskikoulu. (Ks. Lampinen 2003, 231-235.)

Kysymysesimerkki:

Peruskoulutuksenne
1   Kansakoulu tai kansalaiskoulu
2   Peruskoulu tai keskikoulu
3   Lukio

Ammatillinen koulutus

Ammatillisen koulutuksen taso on yleissivistävän peruskoulutuksen tasoa monimutkaisempi mittauskohde. Ammatillista peruskoulutusta tarjoavat lukuisat koulut ja oppilaitokset, ja tutkintojen sisältö ja laajuus ovat kirjavia. Sitä paitsi myös ammatillinen koulutusjärjestelmä on muuttunut paljon vuosien saatossa. Seuraavassa esitetään ainoastaan hyvin tiiviisti joitakin kysymysesimerkkejä ammatillisen koulutuksen tasosta. Tämän jälkeen tarkastellaan mahdollisuuksia yhdistää yleissivistävän peruskoulutuksen sekä ammatillisen koulutuksen taso yhdeksi koulutustason operationalisoinniksi kyselyihin.

Jos ammatillista koulutusta koskevassa kyselyn kysymyksessä ei ole erityistä tarvetta korostaa tutkinnon suorittamista, voidaan kysymys laatia siten, että se mittaa verraten karkeasti saadun ammatillisen koulutuksen tasoa.

Kysymysesimerkki:

Ammatillinen koulutuksenne
1   Ei ammatillista koulutusta
2   Lyhyt ammatillinen koulutus, ammattikurssi tai vastaava
3   Koulutasoinen ammattikoulutus (ammattikoulu)
4   Opisto- tai ammattikorkeakoulu (esim. teknillinen opisto)
5   Yliopistotasoinen ammatillinen koulutus

Jos taas ammatillista koulutusta koskevaan kysymykseen on tarpeen sisällyttää tutkintojen suorittaminen, voi sanamuoto vaihtoehtoineen olla senkaltainen kuin Tietoyhteiskunta, tietotyö ja ammattirakenteen muutos 2000 -kyselyssä (FSD1177).

Kysymysesimerkki (FSD1177):

Mikä on ammatillinen koulutuksenne (korkein suorittamanne koulutusaste)?
(Vain yksi rengastus)
1   Ei ammattikoulutusta
2   Ammattikurssi tai vastaava (alle 6 kk)
3   Ammattikurssi tai vastaava (6 kk-2 vuotta)
4   Alempi keskiasteen ammattitutkinto (esim. ammatti- tai kauppakoulu)
5   Ylempi keskiasteen ammattitutkinto (esim. sairaanhoito- tai kauppaopisto, teknillinen opisto)
6   Ammattikorkeakoulu (esim. tradenomi, insinööri)
7   Alempi korkea-aste (esim. hum. kand.)
8   Ylempi korkea-aste (esim. maisteri, ekonomi, diplomi-insinööri)
9   Tutkijakoulutus (lisensiaatti, tohtori)

Perus- ja ammattikoulutusmuuttujien yhdistäminen

Varsin usein kyselyissä kuitenkin päädytään yhdistämään perus- ja ammattikoulutus yhdeksi koulutusastetta mittaavaksi muuttujaksi. Tällöin on erityisesti syytä ohjeistaa vastaajia valitsemaan vain yksi vaihtoehto, joka kuvaa hänen käymäänsä korkeinta koulutusastetta tai suorittamaansa korkeinta tutkintoa.

Kysymysesimerkki (Suomen ISSP 2003, FSD0121):

Koulutuksenne? (Rengastakaa vain yksi vaihtoehto.)
1   Vielä koulussa (peruskoulu, lukio, ammattikoulu tai -kurssi, opisto)
2   Kansakoulu
3   Peruskoulu
4   Ammattikoulu tai -kurssi
6   Lukio tai ylioppilas
7   Opistotason ammatillinen koulutus
8   Ammattikorkeakoulu
9   Korkeakoulu, alemman asteen tutkinto
10   Korkeakoulu, ylemmän asteen tutkinto

Kysymysesimerkki (Suomen ESS 2002/2003, FSD1303):

Mikä on koulutuksenne? Valitkaa seuraavista korkein koulutusaste, jonka olette suorittanut
1   Vähemmän kuin peruskoulun ala-aste tai vastaava
2   Peruskoulun ala-aste (1-6 luokat), kansakoulu
3   Peruskoulun yläaste (7-9/10 luokat), keskikoulu
4   Lukio, ylioppilas- tai ammatillinen tutkinto
5   Opisto- tai korkeakoulututkinto
6   Lisensiaatin tai tohtorin tutkinto
7   Ei mitään näistä

Kansainvälisissä vertailututkimuksissa käytetään usein myös koulutuksen pituutta (vuosina) karkeana koulutusasteen osoittimena. Tällaisten mittareiden ongelmana voi olla se, että monia alemman asteen tutkintoja suorittaneet tai hyvin useisiin pitkiin työllisyys- tai täydennyskoulutusjaksoihin osallistuneet saattavat sijoittua koulutusvuosia yhteen summaavalla asteikoilla korkeammalle kuin korkeakoulututkinnon suorittaneet. Eri maiden koulutusjärjestelmien suurten erojen vuoksi koulutuksen yhteispituus on kuitenkin usein ns. paras vaihtoehto monista huonoista vaihtoehdoista. ISSP-kyselyissä asiaa koskeva muuttuja on laadittu seuraavasti:

Kysymysesimerkki (Suomen ISSP 2006, FSD2248):

Kuinka monta vuotta olette käynyt koulua tai opiskellut kaiken kaikkiaan (mukaan lukien mahdolliset yliopisto-opinnot ja pois lukien työharjoittelut)?

_____ vuotta

__ Opiskelen vielä peruskoulussa, lukiossa tai alemman asteen ammattitutkintoa
__ Opiskelen vielä ammattikorkeakoulussa tai yliopistossa

Lue lisää koulutustilastoista ja Suomen koulutusjärjestelmästä.

Ammatti

Ammatillisen koulutuksen tulisi johtaa koulutusta vastaavaan työhön, mutta aina näin ei ole. Tilastokeskuksen käyttämän ammattiluokituksen perustiedoissa todetaan, että ammatti tarkoittaa "työtä, jota henkilö tekee riippumatta hänen ammattiasemastaan (palkansaaja - yrittäjä), koulutuksestaan tai työpaikan toimialasta. Niinpä tehtaassa työskentelevän tekstinkäsittelijän ammatti on sama kuin virastossa työskentelevän tekstinkäsittelijän, jos heidän työtehtävänsä vaativat samaa ammattitaitoa."

Kuinka ammattia pitäisi tiedustella tavanomaisissa, vastaajien omatoimisesti täyttämissä kyselyissä? Tähän voi vastata usealla tavalla. Jos painotetaan virallisten tilastoluokitusten käyttötarpeita, asiaa on kysyttävä niin tarkasti, että henkilö voidaan luokitella haluttuihin tilastokategorioihin. Luokituksina voi olla ammatti, ammattiasema tai sosioekonominen asema, ja luokitus voi perustua joko vastaajan omaan ammattiin ja pääasialliseen toimintaan, tai hänen kotitaloutensa päähenkilön ominaisuuksiin.

Akateemisissa, ilman haastattelijaa toteutettavissa kyselyissä vastaus on usein toisenlainen. Käytännössä olennaisimpia kysymyksiä ovat, kuinka tärkeitä tarkat ammattia ja ammattialaa koskevat tiedot ovat tutkimukselle, onko hankkeelle resursseja muokata suhteellisen paljon työtä vaativa tarkka ammattiluokitusmuuttuja aineistoonsa, ja onko vastaajien tarkan ammatin kysymistä tarpeellista harkita myös vastaajien anonymiteetin säilymisen kannalta. Jos tiedot ovat tärkeitä, on asiaa kysyttävä riittävästi ohjeistetuilla avokysymyksillä, ja koodattava sitten vastaukset tutkimusaineistoon. Usein kuitenkin riittää, että kyselyyn sijoitetaan pelkästään strukturoitu kysymys vastaajan (ja ehkä myös hänen puolisonsa) ammattiryhmästä:

Kysymysesimerkki (Tiedebarometri 2001, FSD1181):

Ammattiryhmä, johon katsotte lähinnä kuuluvanne (Vain yksi rengastus)
1   Johtavassa asemassa toisen palveluksessa
2   Ylempi toimihenkilö
3   Alempi toimihenkilö
4   Työntekijä
5   Yrittäjä tai yksityinen ammatinharjoittaja
6   Maatalousyrittäjä
7   Opiskelija
8   Eläkeläinen
9   Kotiäiti tai koti-isä
10   Työtön
11   Muu

Ammattiluokitus

Monissa tutkimuksissa on kuitenkin tarpeellista tiedustella ammatissa toimivilta vastaajilta täsmällisesti heidän ammattiaan. Tämä lisää myös aineiston käyttömahdollisuuksia jatkotutkimuksissa. Vastaajien omatoimisesti täyttämissä suomalaisissa kyselyissä ammattia on tiedustelu esimerkiksi seuraavasti:

Kysymysesimerkki: (Suomen ISSP 2006, FSD2248):

Mikä on Teidän nykyinen tai viimeisin ammattinne tai ammatti, jota opiskelette parhaillaan? (Kirjoittakaa ammatti tarkasti, esim. ei asentaja, vaan elektroniikka-asentaja. Käyttäkää ammattinimikettä, ei tutkintonimikettä)
______________________________________________________

Joskus varsinaista ammattia koskevan kysymyksen oheen on liitetty myös tarkentava kysymys siitä, mitä vastaaja tekee työssään. Tämä auttaa ammattitietojen koodausta oikeisiin luokkiin.

Kysymysesimerkki: (Tietoyhteiskunta, tietotyö ja ammattirakenteen muutos 2000, FSD1177:)

Mikä on nykyinen/viimeisin ammattinne? Toivomme mahdollisimman tarkkaa vastausta (esim. peruskoulunopettaja, siistijä, kassa-myyjä, työnjohtaja metallialan yrityksessä, mikrotukihenkilö).
______________________________________________________

Mitä teette työssänne? Mainitkaa joitakin päätehtäviänne:
______________________________________________________
______________________________________________________
______________________________________________________

Kun aineisto on kerätty, on tutkimushankkeen siirryttävä koodaamaan ammattimuuttujaa. Tällöin on suositeltavinta käyttää virallista ISCO 88- ammattiluokitusta (International Standard Classification of Occupations). Tilastokeskuksen ammattiluokituksen verkkoinformaation mukaan siinä "luokituksen perustana on kaksi pääkäsitettä:

  1. työtehtävien laatu eli ammatti (job) ja
  2. ammattitaito (skill).

Luokituksen rakenteen määrittelee ammattitaito, jolla on kaksi ulottuvuutta:

  1. taso (skill level) ja
  2. erikoistumisala (skill specialisation)."

Tilastokeskuksen luokituspalvelujen verkkosivut toteavat lisäksi, että "ammattiryhmän määräytyminen perustuu työtehtävien laatuun, vaativuuteen ja ammattitaitoon, joka on hankittu työssä tai koulutuksen kautta. ISCO-88 -ammattiluokituksessa on pyritty ottamaan huomioon työn edellyttämä tai työntekijän ammattitaito. Ammattitaidon taso kuvaa työtehtävien monimuotoisuutta ja laajuutta, erikoistumisala puolestaan niitä osaamisalueita, työkaluja, koneita tai materiaaleja, joita käytetään tai tuotteiden ja palvelujen laatua."

ISCO-88 ammattiluokituksessa on kaikkiaan kymmenen pääryhmää. Pääryhmiin ja niiden alaryhmiin liittyvät yleistiedot ja luokitusavaimet löytyvät Tilastokeskuksen tarjoamista ammattiluokituksen perustiedoista. Katso lisätietoja ISCO-88-luokituksesta ja muista ammattiluokituksista.

Kaikkiaan ammattimuuttujan koodaaminen ja tallentaminen ammattia koskevista avokysymyksistä on varsin työlästä. Vaikka Tilastokeskus tarjoaa koodaamisen helpottamiseksi maksullista ATK-sovellusta, on aineiston kerääjän syytä harkita tarkkaan tarvitseeko hän työssään hyvin hienojakoista ammattimuuttujaa.

Ammattiluokitukset, kuten useimmat muutkaan tilastoluokitukset, eivät ole objektiivisia ja neutraaleja (ks. esim. Kinnunen 2001 ja Alastalo 2005, 190-220). Lisäksi varsinkin omatoimisesti täytettävissä kyselyissä kysymyksiin vastaamattomuuden eli vastauskadon riski voi olla suuri. Siksi voi olla tarkoituksenmukaisempaa tyytyä karkeammin ammattiryhmää tai ammattiasemaa kuvaaviin kysymyksiin.

Pääasiallinen toiminta, ammattiasema ja sosioekonominen asema

Yksinkertaisimmat ammatissa toimimisen jaottelut koskevat sitä, toimiiko vastaaja ammatissa vai ei, ja jos toimii, kenen palveluksessa hän on työssä. Palkansaajat, yrittäjät ja työelämän ulkopuolella eri tahoilla toimivat erotellaan kyselyissä tavallisesti pääasiallista toimintaa koskevalla kysymyksellä. Siihen liittyvää tilastoluokitusta määritetään Tilastokeskuksen työssäkäyntisivuilla seuraavasti:

"Pääasiallinen toiminta kuvaa henkilön taloudellisen toiminnan laatua. Väestö jaetaan pääasiallisen toiminnan perusteella työvoimaan kuuluviin ja työvoiman ulkopuolella oleviin [työlliset ja työttömät yhdessä muodostavat työvoiman]. Nämä ryhmät voidaan edelleen jakaa alaryhmiin. Tiedot pääasiallisesta toiminnasta perustuvat eri rekistereistä saatuihin tietoihin. Työvoimaan kuuluvuus on pääasiallisen toiminnan päättelyssä asetettu ensisijalle [esimerkiksi vuoden lopussa työssäkäyvät opiskelijat sisältyvät työlliseen työvoimaan]. Työvoiman sisällä on taas työttömien päättely tehty ennen työllisten päättelyä."

Vastaajien itse täyttämissä kyselylomakkeissa pääasiallista toimintaa ja sen alaryhmiä on kartoitettu esimerkiksi seuraavilla kysymysmuotoiluilla:

Kysymysesimerkki: (Suomen ISSP 2003, FSD0121):

Mikä seuraavista vaihtoehdoista sopii Teidän elämäntilanteeseenne?
(Rengastakaa sopivin vaihtoehto.)

1   Kokopäivätyössä (yli 35 tuntia viikossa)
2   Puolipäivätyössä (15- 34 tuntia viikossa)
3   Osa-aikatyössä (alle 15 tuntia viikossa)
4   Avustava perheenjäsen perheyrityksessä
5   Työtön
6   Opiskelija tai koululainen
7   Eläkkeellä iän tai työvuosien perusteella
8   Eläkkeellä muusta syystä
9   Hoitaa kotitaloutta
10   Varusmies- tai siviilipalveluksessa
11   Vanhempainlomalla

Pääasiallisen toiminnan rinnalla on usein tarpeellista tiedustella vastaajien työnantajaa pääluokittain:

Kysymysesimerkki: (Suomen ISSP 2003, FSD0121):

Onko työnantajanne valtio, kunta, valtionyritys vai yksityinen? (Jos ette ole työssä, vastatkaa viimeisimmän työsuhteen mukaan.)

1   Valtio
2   Kunta tai kuntainliitto
3   Julkinen yritys
4   Yksityinen (tai oma) yritys
5   Muu työnantaja
6   En osaa sanoa

Tilastokeskuksen luokituspalvelujen verkkoresurssit tarjoavat kattavasti tietoa myös ammattiaseman ja sosioekonomisen aseman käytöstä tilastoluokituksina. Näiden sisältöön ei puututa tässä oppaassa seuraavia lainauksia tarkemmin. Verkkosivujen tiivis kuvaus ammattiaseman luokituksen käytöstä: "Ammattiasema kuvaa ammatissa toimivan väestön asemaa työelämässä erottaen palkatussa työssä olevat yrittäjistä ja myös näiden palkatonta työtä tekevistä yrittäjäperheenjäsenistä (aikaisemmin käytettiin termiä "avustava perheenjäsen"). Tilastokeskuksen ammattiasemaluokitus noudattaa YK:n Euroopan järjestön (ECE) vuosien 1980 ja 1990 väestölaskentoja varten laatimia tilastosuosituksia (Recommendations for the 1990 Censuses of Population and Housing in the ECE region. New York : United Nations, 1987. (Statistical standards and studies / United Nations, 40). Näissä on suositus myös ammattiaseman sekä sosioekonomisen aseman luokituksista. Ammattiasemaluokitusta käytetään mm. henkilön sosioekonomisen aseman määrittelyssä, koska yksittäistä jakoperustetta käytettäessä ei voitaisi ottaa huomioon kaikkia keskeisimpiä henkilön asemaan vaikuttavia tekijöitä."

Jatkuu seuraavalle sivulle


viimeksi päivitetty 2007-07-10
 Lisäesimerkit   SPSS-harjoitukset   Lisätietoja 

Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto Menetelmäopetuksen tietovaranto
FSD