Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/EPV/288

Ekologinen puolue Vihreät

Ekologinen Puolue Vihreiden Puolueohjelma


  • Puolue: Ekologinen puolue Vihreät
  • Otsikko: Ekologinen Puolue Vihreiden Puolueohjelma
  • Vuosi: 1991
  • Ohjelmatyyppi: yleisohjelma

Ekologinen Puolue Vihreät rp

Puolueohjelma hyväksytty Turussa 17.2.1991

Ekologisen Puolueen edustajat ovat luottamustehtävissä päätöksiä tehdessään velvoitettuja noudattamaan tätä ohjelmaa.

1 JOHDANTO

Maapallon elävä kerros, biosfääri - ainoa tunnettu elämä maailmankaikkeudessa - on tuhoutumassa.

Biosfäärin olemassaolo perustuu auringon energiaan, jonka arvioidaan ehtyvän 10 miljardin vuoden kuluttua. Kuitenkin yksi eläinlaji, ihminen, uhkaa tuhota biosfäärin jo lähitulevaisuudessa. Jo 200 - 300 vuoden ajan on yhä enenevä määrä eliölajeja kuollut sukupuuttoon. Arvion mukaan on ihminen vuoteen 2000 mennessä tuhonnut puolimiljoonaa eliölajia. Ihmisen elämä lajina päättyy useiden arvioiden mukaan ensi vuosituhannella, pessimistisimpien mukaan jo muutaman sadan vuoden kuluttua.

Ekologisen Puolueen tärkein päämäärä on pysäyttää tällainen muutos. Ihmisen elämänlaatukysymykset ovat - suhteessa tähän - toisarvoisia. Ihmisen osalta on pääkysymys lajin säilymisestä.

Ihminen ei voi olla luonnon herra, eikä hänellä ole mitään oikeutta ottaa yhteisestä luonnon kakusta muuta kuin oma vaatimaton osuutensa. Keskipisteenä ei ole ihminen eivätkä hänen haaveensa; lähtökohtana on vihreän luonnon tuottokyky, luonnon kantokyky. Jaettavana on vain vuosittain uudistuva varallisuus, ja jakajia on paljon, ihminen vain yksi niistä. Ihminen ei voi luonnolta vaatia mitään, vain pyytää. Luonnon kanssa ei voida neuvotella, vaan se sanelee meille ehdot. Ihmisen on sopeutettava toimintansa luonnon ehtoihin. "Me olemme osa tätä maata ja se on osa meitä. Maa ei kuulu ihmiselle vaan ihminen maalle, tämän me tiedämme. Jos ihminen sylkee maata, hän sylkee itseään" (intiaanipäällikkö Seattle, 1854).

Ekologinen liike on kuitenkin ihmisten liike, ja sen erityishuoli on ihmisestä. Olisi mieletöntä pelastaa ihminen sukupuutolta, mutta muuttaa elämänlaatu arvottomaksi. Sellaiseksi se tulee muodostumaan mikäli nykyinen suuntaus jatkuu. Mitä enemmän ihmisellä on aineellista runsautta, sitä enemmän hän tuhoaa itseään saastuttamalla ympäristöään. Tulevat sukupolvet joutuvat kestämättömään tilanteeseen, jossa tunnevammaisuus, kovuus ja väkivalta lisääntyvät. Meillä ei ole oikeutta sellaiseen "hyvinvointiin", mikä merkitsee lastemme ja tulevien sukupolvien elämän tuhoamista. Ihminen on tehnyt itsestään eläintarhan asukkaan, jonka vankeus on paitsi fyysistä myös henkistä. Haluamme viihtyisän ympäristön, jonka ylläpitäviä voimia ovat rakkaus ja rauha.

Monet katsovat, että säästävää tekniikkaa ja kierrätystä soveltaen voitaisiin säilyttää merkittäviä osia tuotantokoneistosta ilman, että kulutettaisiin uusiutumatonta energiaa tai muita uusiutumattomia luonnonvaroja. Kokemukset raaka-aineiden kierrätyksestä ja jätteiden talteenotosta ovat kuitenkin perin huonot. Eloonjäämisen esteinä eivät ensi sijassa ole tekniikan virheet, huonot menetelmät tai tuhlaavat ratkaisut. Tuhon syynä, kaiken toimintamme perusvirhe, on jatkuva talouskasvu eli tuotannon ja kulutuksen lisääntyminen. Eloonjääminen edellyttää ihmisen kaiken toiminnan sopeuttamista luonnon kiertokulkuihin. Elämisen laatu paranee, jos tämä tavoite saavutetaan, mutta se vaatii aineellisen elintason alentamista.

Vaikka eloonjäämisen ongelma onkin mitä suurimmassa määrin globaalinen, on Suomen vauraana maana toimittava edelläkävijänä. Historia opettaa, että aatteelliset virtaukset tapahtuvat länsimaisen kulttuurin alueella varsin samanaikaisesti. Tällöin yhdenkin maan hyvä esimerkki voi vaikuttaa käytännössä katalysaattorin tavoin niin, että luonto ehkä vielä voidaan pelastaa. Voidaan siksi olettaa, että myös ekologinen ajattelu pääsee vallalle kaikissa teollisuusmaissa likimain saman aikataulun mukaan. Ekologisen tasapainon saavuttaminen ei ole vaihtoehto vaan välttämättömyys.

Ekologinen ideologia poikkeaa täysin totunnaisesta tuotannon kasvua, voiton maksimointia ja materiaalista elintasoa arvostavasta ajattelusta. Kaikki vanhat poliittiset liikkeet äärivasemmistosta äärioikeistoon ovat saman kasvuideologian muunnelmia. Kaikki ne pyrkivät jatkamaan tuotannon kasvua ja luonnon alistamista, ikään kuin ihminen olisi maapallolla yksin, ikään kuin ihmisen talous olisi luonnosta irrallinen. Tosiasioita tunnustamatta ne ovat vielä tuhon edessä uskovinaan entisen jatkumiseen. Kaikki nämä poliittiset liikkeet ovat täysin utopistisia siinä missä ekologinen liike on vankasti realistinen. Ekologinen ajattelutapa ei ole yhteismitallinen muiden poliittisten liikkeiden ajattelutapojen kanssa.

Tavoitteiden lähtökohtana on tulevaisuuden ennakointi. Tällöin hahmottuvat esim. seuraavat ongelmat: väestön räjähdysmäinen kasvu, kaupunkien luonnoton kasvaminen, pohjaveden saastuminen ja ehtyminen, luonnonkiertojen rikkoutuminen, metsien häviäminen, aavikoituminen, viljelymaan köyhtyminen ja eroosio, maan ja vesien happamoituminen, kasvihuoneilmiö, otsonikato, ympäristömyrkkyonnettomuudet, merien myrkyttyminen, ympäristön kemikalisoituminen, kehitysmaiden jatkuva riisto, kehitysmaiden talousromahdus ja köyhtyminen, massoittaiset nälkäkuolemat, rikollisuuden ja väkivallan voimakas kasvu, jatkuva (ydin)sodan uhka. Näiden ongelmien ehkäiseminen ja ennalta torjuminen on ekologisen liikkeen maailmanlaajuinen tehtävä. Meidän osuutemme on pyrkiä rakentamaan Suomesta ekologisen yhteiskunnan käytännön esimerkki.

Muutos on välttämätön. Tämä muutos lähtee niistä, jotka päättävät ansaita vähemmän, jotka säästävät luontoa, huolehtivat elämän rikkaudesta ja terveydestä, suosivat käden töitä ja kotimaisia laatutuotteita, toimivat asuinympäristönsä parantamiseksi ja irtautuvat työelämän ja julkisten palvelujen liiallisesta holhouksesta sekä toiminnallaan edistävät kansainvälisen rauhan asiaa.

Selittelyjä ja verukkeita on kuultu jo liian paljon. Niille ei enää ole aikaa. Tosiasiat on kohdattava ja ongelmat ratkaistava nyt.

2 TAVOITTEET

Me vaadimme perusteellista muutosta ihmisten ja yhteisöjen yhteiskunnalliseen ja taloudelliseen ajatteluun. Sillä vaikka lähtökohtamme onkin ekologinen, otamme voimakkaasti kantaa kaikkiin yhteiskunnallisen elämän kysymyksiin. Juuri yhteiskunnan päämäärien harhautuminen on syynä ympäristömme tuhoutumiseen. Siitä me kärsimme seuraukset.

Tuhoamalla luonnon ihminen tuhoaa omat elinehtonsa ja oman tulevaisuutensa. Tärkein tavoite on elämän säilyttäminen. Yksilönvapaus ei oikeuta luonnon riistoon eikä rikoksiin elämää vastaan.

Ekologinen Puolue pyrkii saamaan aikaan sellaisen kulttuurisesti, sosiaalisesti ja luonnontaloudellisesti kestävän tuotanto- ja talousjärjestelmän, missä ihmiset eivät toiminnallaan tuhoa vaan ylläpitävät luonnon monimuotoisuutta ja rikkautta ja siten myös oman aineellisen ja henkisen hyvinvointinsa edellytyksiä. Tämän tavoitteen toteuttamisessa haluamme olla kansainvälinen edelläkävijä.

Pyrimme säilyttämään ja lujittamaan Suomen itsenäisyyttä, jotta oma kestävä kulttuurimme ja taloutemme voisi syntyä. Siksi edellytämme sellaista kansainvälistä lainsäädäntöä, joka estää suuria valtioita loukkaamasta pienten suvereenisuutta.

Lähes yhtä paha kuin aseellinen sota on hiipivä kulttuurinen ja kaupallinen uhka. Jos kansalta puuttuu riittävä itsetunto, se alistuu vapaaehtoisesti vahvempien komentoon siinä määrin, että menettää oman kulttuurinsa. Tässä kehityksessä Suomi on jo vaarallisen pitkällä. Tilanne tulee erityisen vaikeaksi, jos Suomi liittyy Euroopan Yhteisöön tai Euroopan talousyhteisöön - me alistumme silloin lainsäädännöllisesti vieraan valtaan.

Tärkeämpää kuin nykyisen toiminnan ympäristökuormituksen pienentäminen on muuttaa koko yhteiskunta, erityisesti talouselämä luonnolle ja ihmiselle pitkälläkin tähtäimellä sopivaksi. Seuraavassa esitetään tärkeimpiä niistä toimenpiteistä, joilla kehitys ohjataan oikeaan suuntaan. (Useimpia näistä käsitellään yksityiskohtaisemmin Varsinais-Suomen Vihreiden ohjelmassa; 24.5.1988 Turku, ISBN 951-99956-8-4)

3 ENERGIAHUOLTO

Suomessa energian kulutus on poikkeuksellisen korkea. Kokonaisenergian kulutus on lisääntynyt 250% v. 1960 määrästä. Täysin mieletön on kauppa- ja teollisuusministeriön suunnitelma energiankulutuksen lisäämisestä vielä 40 % v 2000 mennessä. Energian tuotannon ja kulutuksen kasvulle ei ole hyväksyttäviä perusteita. Sähkön ja muun energian käytön kasvu ei ole luonnonlaki. Öljykriisin aikana v. 1974 opittiin, miten yksinkertaisilla toimenpiteillä voidaan säästää jopa 30 % energiaa. Energian säästämisen merkitystä ei kuitenkaan painoteta Suomessa joko lainkaan tai ei ainakaan tarpeeksi. Teollisuuden ja voimaloiden hukkalämpöön valuu kolmannes koko energiankulutuksesta! Silti Suomen kieroutuneessa energiapolitiikassa keskustelu on jäänyt kiertämään vain viidennen (ja nyt jopa kuudennen) ydinvoimalan ympärille.

  • Suomen on oltava käytännöllisesti katsoen energiaomavarainen, vain uusiutuvaa energiaa käyttävä maa v. 2010 mennessä. Ensisijaiset energianlähteet ovat auringon säteily, polttopuu, maalämpö sekä tuuli- ja vesivoima.
  • Huomattava osuus tulevaisuuden energiasta tuotetaan puuta polttamalla.
  • Energian kokonaiskulutus pudotetaan v 2010 mennessä yhteen kolmasosaan v. 1987 tasosta. Tämä oli kauppa- ja teollisuusministeriön energiatilastojen mukaan kotimaisten energialähteiden osuus primäärienergian kulutuksesta.
  • Energian säästötoimista tehdään pysyviä.
    - Energiaa säästävän teknologian tutkimusta ja käyttöönottoa tuetaan paljon nykyistä enemmän.
    - Supistetaan sellu- ja muuta puumassateollisuutta sekä muuta paljon energiaa kuluttavaa teollisuutta ja toimintaa.
    - Uudet rakennukset suunnitellaan osittain aurinkoenergialla lämmitettäviksi.
    - Teollisuuden, maatalouden ja muun elinkeinoelämän energian hintaa nostetaan tuntuvasti.
    - Kotitalouksien energian käytöstä veloitetaan jyrkän progressiivisesti.
    - Teiden ja yleisten alueiden valaistusta vähennetään
  • Uusia ydinvoimaloita tai muitakaan suurvoimaloita ei rakenneta.
  • Ydinvoimalat suljetaan v. 2000 mennessä, koska mm.
    - ne lisäävät energian käyttöä ja aikaansaavat talouskasvua
    - ne aiheuttavat yhteiskunnan toimintojen haitallista keskittymistä
    - ne johtavat raaka-aineiden tuhlaukseen ja energian käytön lisääntymiseen
    - ne ovat epätaloudellisia
    - loppuun kulutettujen voimaloiden kunnollinen purkaminen ja hoito on ylivoimaisen kallista ja hankalaa
    - niiden turvallisuutta ei ole voitu taata (säteilyvuodot, jäteongelmat, terrorismi, inhimilliset erehdykset). Onnettomuusriskejä ei voida edes arvioida eivätkä korvaukset sisälly kansainvälisiin sopimuksiin.

Ydinvoimaloiden kannattavuutta arvioitaessa on erityisesti otettava kaikki ympäristövaikutukset huomioon. Neuvostoliittolainen tutkijaryhmä arvioi, että yksin Tshernobylin onnettomuus on tullut maksamaan enemmän kuin mitä tähän asti koko maailmassa tuotetun ydinenergian arvo on.

Vastoin yleistä käsitystä ydinvoimaloiden sulkeminen ei lisää hiilidioksidipäästöjä, sillä samaan aikaan edellytetään energian kokonaiskulutuksen vähentymistä.

  • Ydinjätteitä ei viedä Suomesta muihin maihin. Suomi ei lioin ota vastaan muiden maiden ydinjätteitä.
  • Ydinenergian tutkimuksen tukeminen (v. 1990 80 milj. mk) lopetetaan täysin ja siihen sijoitetut varat siirretään uusiutuvien energialähteiden käytön tutkimukseen.
  • Suomeen ei tuoteta ylimenokautenakaan sähköä eikä maakaasua maista, joiden oma energiantuotanto tai käyttö aiheuttaa ekologisia vaurioita.
  • Voimaloita uusittaessa suositaan energiataloudellisia lämmön ja sähkön yhteistuotantoyksiköitä.
  • Hinta- ja verotuspolitiikalla suositaan ympäristöä vähiten vahingoittavia energiantuottotapoja. Säästöinvestoinneista on tehtävä taloudellisesti palkitsevia.
  • Rikkiyhdisteet on fossiilisista polttoaineista ennen polttoa ja/tai sen yhteydessä poistettava käytännöllisesti kokonaan viimeistään v. 1995 alkaen.

4 TALOUSKASVU

Rajaton kasvu rajallisessa tilassa ei ole mahdollista. Jatkuvan talouskasvun tie on ennen kaikkea ekologisesti mahdoton. Luonnonvarojen ehtymiseen on varauduttava vapaaehtoisesti ennen kuin joudutaan pakon edessä lopulliseen lamaan. On parempi jarruttaa kuin törmätä seinään. Talouskasvun pysäyttäminen merkitsee rahassa ja tarvikkeissa mitattavan keskimääräisen aineellisen elintason alentamista.

Ministerien ja muiden poliitikkojen toistuvasti esittämä väite, että ympäristön suojelu vaatii talouskasvua, on suoranaista ja tietoista valehtelua. Talouskasvu ja ympäristön säilyminen ovat meidän yhteiskunnassamme toisensa täysin poissulkevia asioita.

Bruttokansantuote on täysin kelvoton kansantalouden, edistyksen ja hyvinvoinnin mittari. "Taloudessa, jossa ihminen pysyy järkähtämättä tasapainossa ympäristönsä kanssa, bruttokansantuotteen käsite käy merkityksettömäksi."(Kenneth Boulding). Ekologinen liike ei mittaa elämän laatua elintasolla eikä talouskasvulla, vaan ihmisen sopeutuvuudella elinympäristöönsä sekä ihmisen terveydellä ja henkisellä tasapainoisuudella. Kertakäyttöaate ja kulutushysteria eivät ole vain ihmisten pettämistä eivätkä merkitse vain elintason laskua; ne ovat kirjaimellisesti maanpetoksellista toimintaa. Mitä enemmän tuotamme ja kulutamme, sitä enemmän rasitamme ympäristöä - ja ihmistä.

Tavoitteenamme on talousjärjestelmä, joka mahdollistaa jokaisen ihmisen perustarpeet ja tulevien sukupolvien elämän. Keskeinen osuus on luonnon säilyttämisellä ja luonnonvarojen säästäväisellä käytöllä. Näissä ovat sekä markkinatalous että sosialistinen talousjärjestelmä surkeasti epäonnistuneet. Tavoitteenamme olevassa järjestelmässä on yhteiskunnalla oikeus kaikkien yritysten ekologiseen ja sosiaaliseen valvontaan.

5 RAHATALOUS, TEOLLISUUS JA KAUPPA

Voiton maksimointi ja jatkuvan kasvun periaate johtavat helposti piittaamattomuuteen sekä ympäristöstä että ihmisistä. Yhteiskuntamme koko talouselämä on pankkien, vakuutuslaitosten ja muiden suurta pääomaa hallitsevien laitosten kontrolloima. Rahaa ja varallisuutta ihannoidaan. Perustuslain mukaan valta Suomessa kuuluu kuitenkin kansalle eikä suurille monikansallisille ja kotimaisille teollisuus- ja muille liikeyrityksille. Yrityksiä on hallittava paikallisesti ja ekologisesti tarkoituksenmukaisella tavalla. Mitä pienempi osa ihmisen taloudesta kulkee rahatalouden kautta, sitä parempi ympäristölle ja ihmiselle itselleen.

Tavara- ja rahakeskeisyydestä sanoudutaan irti. Kulutustavaroiden tuotannossa pyritään paikalliseen omavaraisuuteen ja ihmistyön kunnioittamiseen. Tavaroiden massatuotantoa saa harjoittaa vain rajoitetusti niin, ettei se uhkaa luonnonvaroja eikä elinympäristöä. Yhteiskunnan on voitava hallita teknistä kehitystä ja teollista tuotantoa säilyttääkseen inhimillisesti mielekkään työn, terveen ympäristön ja omaehtoisen elämänmuotonsa. Teollisuuden ja kaiken muunkin toiminnan kustannuksiin lasketaan aina mukaan pitkän aikavälin ympäristövaikutukset.

Suomen taloudellinen, kulttuurinen ja yhteiskunnallinen sulautuminen kansainvälisiin suurjärjestelmiin on ehdottomasti torjuttava. Maapallon luonnonvaroja tuhlaavaa kansainvälistä suurteollisuutta ei saa tukea. Tekniset sovellutukset sopeutetaan sekä paikallisiin raaka-aineisiin että kulttuuriperintöömme; tavoitteena on ekologinen itsenäisyys. Teknisten uudistusten pääpaino on kohdistettava pehmeään teknologiaan, raaka-aineiden kierrätykseen ja energian säätämiseen. On tuettava verotuksellisesti sellaisia ratkaisuja, jotka kuluttavat vähän energiaa ja uusiutumattomia raaka-aineita eivätkä pilaa ympäristöä. Kokonaisuudessaan teollisuuden verotusta nostetaan; on täysin kohtuutonta että työttömät maksavat Suomessa enemmän veroja kuin suurteollisuus.

  • Tuotannossa käytetään sellaisia materiaaleja, että jätteet ja käytöstä poistuvat tuotteet voidaan haitatta polttaa, kompostoida tai palauttaa uudelleen käyttöön.
  • Tavaratuotannon on oltava sosiaalisesti mielekästä ja tarpeellista.
  • Erityistä huomiota kiinnitetään tuotteiden laatuun, kestävyyteen ja korjattavuuteen niiden verotusperusteita arvioitaessa. Kertakäyttötuotteiden käyttö tehdään kannattamattomaksi raskaalla verotuksella.
  • Teollisuuslaitosten haitalliset päästöt (hiilidioksidia lukuun ottamatta) ilmaan, vesistöihin ja maahan on vuoteen 2010 mennessä lopetettava käytännöllisesti katsoen kokonaan. Ne laitokset, jotka eivät tähän pysty, suljetaan ja otetaan yhteiskunnan omaisuudeksi.
  • Siirtymävaiheessa verotetaan vuosittain progressiivisesti ympäristöä haittaavan energian tuotantoa ja uusiutumattomien raaka-aineiden tuotantoa ja käyttöä sekä vastaavien tuotteiden valmistusta ja kauppaa. Luontoa rasittavien ylellisyystavaroiden ja -palvelujen veroporrastus on suuri.
  • Otetaan käyttöön erityinen ekopisteytysjärjestelmä, jossa tuotteeseen tai toimintaan kohdistuva verotus tehdään riippuvaksi luon-nolle ja ympäristölle koituvasta vahingosta.
  • Sekä yhteiskunnan että valtion omistamat suuryritykset on ympäristöpolitiikan osalta saatava yhteiskunnan tiukkaan valvontaan.
  • Työn verottamisesta siirrytään enenevässä määrin energian ja raaka-aineiden sekä uusiutumattomien luonnonvarojen käytön verottamiseen.
  • Työvoimavaltaiselle pienyritystoiminnalle (pienteollisuus, itsenäiset ammatinharjoittajat, käsityöpajat, perheyritykset, työyhteisöt, pienkaupat, perheviljelmät) on luotava hyvät edellytykset.
  • Koneiden ja laitteiden korjattavuuden, yhteensopivuuden ja kestävyyden vaatimusten mukaisesti edistetään standardeja. Tuotekehittelylle ja ammattitaidolle pannaan suuri paino. Tuotannossa ei suunnitella pelkästään tuotteita, vaan materiaalikiertoja.
  • Valmistuksessa käytetään erityispoikkeuksia lukuun ottamatta kotimaisia raaka-aineita; ulkomaisten käyttöä verotetaan enemmän kuin kotimaisten. Öljypohjaisen muovin valmistus ja käyttö (erityistapauksia lukuun ottamatta) lopetetaan.
  • Sellaisten tavaroiden tuotannolle ja kaupalle, jotka eivät kelpaa raaka-aineeksi uusiokäyttöön tai joita ei voida luonnonmukaisesti hajottaa, asetetaan korkeat haittaverot.
  • Myymälöiden saamiseksi lähelle kuluttajia lopetetaan automarketit ja niiden kaltaiset suurtavaratalot verotuksellisin ja kaavallisin keinoin.
  • Mainoskulujen verovähennysoikeus poistetaan. Ympäristöä pilaavien ja terveydelle haitallisten tuotteiden kuten autojen julkinen mainostaminen kielletään kokonaan. Samoin kielletään kaikki sellainen mainonta, mikä rumentaa tienvarsia, katukuvaa tai muuta ympäristöä.
  • Vähennetään lainsäädännöllisesti ja muilla sopivilla keinoilla rahan merkitystä yleisenä arvojen mittana. Esim. lainvastaisten tekojen rangaistusasteikkoa ei ilmoiteta sakkorahoina vaan työpäivinä, jotka niistä ovat rangaistuksena.

6 METSÄTALOUS

Ihmisen aikaansaama metsien laajamittainen tuhoutuminen on Suomessa ekokatastrofin pahin osa. Siihen ovat syynä ilman saasteet ja maaperän happamoituminen, mutta myös kovan metsänhoidon menetelmät kuten avohakkuut, auraukset ja vaotukset, sopimattomat siirtoistutukset, geneettistä monimuotoisuutta vähentävä taimituotanto, lannoitus ja raskaat puunkorjuumenetelmät. Esim. auraus nostaa rikastumiskerroksen haitalliset metallit (alumiini, rauta, mangaani) pintaan. Tällaisen maan taimettumiskunto huononee nopeasti.

Huolestuttavinta on metsämaan biologian tuhoutuminen, mikä johtuu sekä happosateista että lannoituksesta, mutta myös mainituista metsämaan käsittelytavoista. Tilanteen palauttaminen ennalleen kestää kymmeniä, ehkä satojakin vuosia. Tehometsätalous aiheuttaa myös koko metsäluonnon muuttumisen. Kasvilajisto ja sienistö köyhtyvät, hyönteistö ja linnusto yksipuolistuvat.

Tehometsätalouden tukena on ollut taloudellinen, hallinnollinen ja poliittinen vallankäyttö, joka vieläkin koettaa estää kriittisen tiedon syntymistä ja julkistamista. Koko maasta on tehty tehometsätalouden massiivinen koekenttä.

Tehometsätalouteen liittyvä taimien tarhatuotanto on pahoin epäonnistunut. Mm. taimien sienijuuret eivät vastaa luonnonmetsien tilannetta. Kaikkein tuhoisinta on metsäpuiden kloonaus, mikä pienentää perinnöllisen vaihtelun äärimmilleen eikä voi olla johtamatta - ympäristön aiheuttamien tuhojen muodossa - täyteen katastrofiin. Suomen metsäpeitteen palauttaminen on ekologisen yhteiskunnan jättiläishanke, joka voi onnistua sadassa vuodessa, jos maaperän ja ilmakehän järjestelmien toimintakyvyt säilyvät. Huomattakoon, että terveinä ollessaan metsämme kestävät hyvin nykyisen suuruisen hakkuupoistuman.

  • Tehometsätaloudesta siirrytään luonnonmukaiseen metsänhoitoon, jossa toteutuu puuston laji- ja ikäkoostumuksen moninaisuus, mikä merkitsee myös metsän monikäyttöisyyttä ja -arvoisuutta. Tämä turvaa myös mahdollisimman runsaan ja monipuolisen lintu- ja muun eläinkannan ja vähentää myrsky-, sieni- ja hyönteistuhoja. Aukkohakkuut eivät saa olla 10 aaria suurempia.
  • Jäljellä olevat luonnonvaraiset suot rauhoitetaan. Metsityksen kannalta epäonnistuneet ojitukset palautetaan luonnontilaan tukkimalla laskuojat. Hillaa ja karpaloa vaalitaan kansallisomaisuuden tärkeänä osana.
  • Metsämaan omistamisen verottamisesta siirrytään metsätulojen verotukseen, koska nykyinen verotus pakottaa omistajan hakkaamaan metsää ja suosii avohakkuita.
  • Väkilannoitteiden käyttö metsissä kielletään. Vesakkojen myrkyttämistä ei sallita.
  • Metsänrajametsät, kuten Kessin alue, suojellaan lailla porotalouden tarpeisiin ja retkeilykäyttöön. Paikallisille asukkaille taataan kuitenkin ikimuistoisen tavan mukaisesti kotitarvepuun käyttöoikeus.
  • Pohjoisten metsien tiiviin puuaineen käyttö puumassateollisuudessa on lopetettava.
  • Metsätaloudessa puiden kloonaus kielletään.
  • Polttonesteiden hintoja verotuksellisesti korottamalla ja lihastyön verotusta vähentämällä ohjataan nykyistä kevyempiin korjuumenetelmiin.
  • Hakkuut tehdään lähes kokonaan talvella. Hankintahakkuiden verotusta kevennetään oleellisesti, mikäli työssä käytetään hevosta.
  • Lisätään metsien monikäyttöä, tutkimusta ja käytön neuvontaa. Marja- ja sienisadosta voidaan ottaa talteen 10 kertaa nykyistä enemmän. Kaadettavista koivuista voidaan juoksuttaa mahlaa, josta saadaan arvokasta siirappia, ja havupuista pihkaa kemian teollisuuden raaka-aineeksi.
  • Metsänhoitoyhdistysten toimintaperiaatteet on muutettava ekologisiksi.
  • Yksityismetsälain ja verotuksen on turvattava metsänomistajille myös liiketaloudellisesti vanhojen mutta biologisesti normaali-ikäisten metsien säilyttäminen.

7 MAATALOUS

Maatalous 2000-komitean ohjelma ei luo pohjaa maatalouden tulevaisuudelle. Siinä vain vihjataan ympäristöongelmiin, ei kanneta huolta maaseudunväestön vähenemisestä eikä peltojen kestävyydestä. Se ei myöskään tue maatalouselinkeinon monipuolistumista. Suunnitelmat viljelyalan vähentämisestä tehoviljelyä tehostamalla ovat mielettömiä. Maatalouden kaavamaisia supistamistoimenpiteitä on jatkettu, vaikka katovuosien uhka (esim. 1987) on edelleen olemassa.

Peltoa ei ole liikaa, sitä vain käytetään väärin. On myös muistettava, että asukasta kohti on pelloksi sopivaa maata n 8 aaria rakennusmaana, tiepohjina yms. Suomessa siirtyy peltoa muuhun käyttöön lähes 20 000 ha vuodessa.

Tehokkain tapa vähentää ylituotantoa ja ympäristöhaittoja on korottaa lannoitteiden hintoja. Myös maataloustuotteiden tuontia tulee suuresti supistaa. Esim. rehuvalkuaista on tuotu täysin tarpeettomasti vuosittain jopa yli 200 miljoonaa kg (40 % rehuvalkuaisesta on ulkomaista); rehun tuonnin kokonaisarvo on miljardeja markkoja (v. 1985 yli 3 miljardia mk).

Riippuvuutta ulkomaisista koneista ja tuontienergiasta tule vähentää. 1970-luvun lopussa tehdyn laskelman mukaan Suomen peltoviljelyn energiapanoksen kotimaisuusaste oli vain 17 %. Tämä on huomattavasti vähemmän kuin Suomen energiankäytön keskimääräinen kotimaisuusaste (32 %). Tuotannossa on pienin panoksin pyrittävä kohtuullisiin, ei välttämättä huipputuloksiin.

On siirryttävä sellaiseen maatalouteen, mikä on luonnon kanssa sopusoinnussa. Luonnonmukainen viljely on myös huomattavasti työvoimavaltaisempaa. Kemiallisen tehoviljelyn vinosuuntaus tuhoaa viljelymaan biologian, heikentää sadon laatua ja lisää vesistöjä rehevöittävää hajakuormitusta. Jokaisella tulee olla mahdollisuus saada elintarvikkeita, joiden ravintoarvo on korkea, jotka ovat maukkaita ja joissa ei ole myrkkyjäämiä.

Lannoitteiden yliannostus aiheuttaa myös vesien rehevöitymistä. Vuodessa Suomen vesistöihin tulee n. 55 000 t ylimääräistä typpeä, josta 57 % pelto- ja metsälannoituksesta, sekä 3000 t fosforia (50 % pelto- ja metsälannoituksesta). Kemiallisia torjunta-aineita käytetään yhä enemmän; kuitenkin tuholaisten määrä on lisääntynyt. Kasvituotannon suurin uhka ovat raskasmetallit, joita tulee maaperään liikenteen ja teollisuuspäästöjen lisäksi torjunta-aineista ja suurelta osin myös lannoitteista (kadmiumia on usein epäpuhtautena fosforilannoitteissa). Suomen merkitys maataloudessa tulee luultavasti korostumaan, sillä muiden maiden väestönkasvun, ruokamullan häviämisen, suuremman saastuneisuuden ja kasvihuoneilmiöön liittyvän kuivuuden seurauksena nykyinen elintarvikkeiden ylituotanto muuttunee ensi vuosituhannennen alussa elintarvikepulaksi lähes kaikissa maissa.

Maaseudun aluepolitiikka on nykyisin täysin hakoteillä. Pientilojen lopettamisen myötä on menetetty työpaikkoja määrä, joka vastaa noin puolta nykyisestä työttömyydestä. Muuttoliike pääkaupunkiseudulle on kiihtynyt. Siitä kärsivät sekä tyhjentyvät kehitysalueet, ruuhkautuva pääkaupunkiseutu että pakkomuuttoon ajetut, juuriltaan vedetyt ihmiset. Ongelma on sekä taloudellinen, inhimillinen että ekologinen. Kaikki vanhan hylkääminen ja uuden rakentaminen merkitsee rajallisten luonnonvarojen lisäkäyttöä. Ekokulttuuri suosii pienimuotoisia maatalous- ja teollisuusyhteisöjää, joissa harjoitetaan paikallisiin luonnonvaroihin sopivaa viljelyä sekä muuta tuotantoa. Näissä yhteisöissä pyritään elintarvikkeiden tuotannossa omavaraisuuteen.

YLEISTÄ

  • Suomen tulee olla elintarvikkeiden suhteen pysyvästi omavarainen.
  • Elintarvikkeiden tuonti sallitaan vain elintarvikkeiden viennistä saaduilla tuloilla. Ilmastosta johtuen emme voi sadon määrässä ja kustannusten pienuudessa kilpailla Keski-Euroopan kanssa. Ruuasta on maksettava se hinta, jonka luonnon olomme sille asettavat.
  • Maataloustuotteiden vientiä ei tueta verovaroin. Vientitukijärjestelmä puretaan kokonaisuudessaan asteittain v 2000 mennessä.
  • Tuotannon, kaupan ja jalostuksen keskittyneisyys puretaan.
  • Tilojen keskimääräistä kokoa pienennetään ja tuotantoa monipuolistetaan. Maatalousväestön määrän tulisi nousta n. 20 %:in väestöstä. Tavoitteena on v. 2000 mennessä saada maatalouteen takaisin ne lähes 100 000 työpaikkaa (60 000 pientilaa), mitkä täysin epäonnistuneen maatalouspolitiikan ansiosta on hävitetty. Myös suurelle osalle kaupunkilaisväestöä varataan mahdollisuus oman puutarhatilan hankkimiseen. Ekologisesti kestävään maatalouteen kuuluvat myös luonnontuotteiden keräys, metsästys ja kalastus.
  • Viljelijöiden monitoimisuutta edistetään koulutusta parantamalla.
  • Lakataan tukemasta elintarvikkeiden kierrätystä kuluttajille teollisuuden ja moniportaisen kaupan kautta. Näin vähenevät säilyvyyslisäaineiden tarve, kuljetus- ja varastointikustannukset ja liikenne. Edistetään tuotteiden suoramyyntiä.
  • Edistetään neuvomalla ja tukitoimin kompostikäymälöiden ja muun kompostoinnin lisääntymistä kaikkialla.
  • Maatalouden ylikoneistaminen vähenee, kun pienennetään koneiden poisto-osuutta nykyisestä 30 %:sta. Maatalouskoneiden maata tiivistävä paino ja koko pienenevät, kun öljypohjaisten polttoaineiden saantia vähennetään ja viimein lopetetaan.
  • Suositaan sekatiloja; tilojen erikoistuminen pelkästään maanviljelyyn tai karjanhoitoon vähenee, koska luonnonmukainen viljely tarvitsee karjanlantaa.
  • Siirtymäkautena asetetaan kemiallisille torjunta-aineille ensin 100 %:n, ja myöhemmin suurempi haittavero. V. 2000 mennessä ne kielletään täydellisesti, kuten myös korrenvahvistajat. Biologisten ja mekaanisten torjuntamenetelmien käyttöä edistetään tehokkaalla tutkimus ja neuvontatyöllä. Viljelmien monilajisuus ehkäisee sekä huonojen ilmasto-olojen että tuholaisten aiheuttamia haittoja.
  • Kotimaisten vihannesten ja marjojen viljelyä lisätään moninkertaiseksi. Vastaavasti vähennetään ulkomaisten hedelmien ja vihannesten tuontia. Yleensä on periaatteena sellaisten elintarvikkeiden tuontikielto, mitä Suomessa voidaan riittävästi tuottaa. Vitamiinien saantiin riittävät kotimaiset hedelmät, marjat, vihannekset ja juurekset.

MAANVILJELY

  • V. 2010 mennessä voidaan täydellisesti luopua kemiallisesta viljelystä ja siirtyä biologisiin viljelymenetelmiin. Palataan vuoroviljelyyn, joka auttaa tuholaisten ja rikkaruohojen luonnollisena torjujana ja maanparantajana. Keinolannoitteet jäävät vain erityisissä maanparannustarkoituksissa käytettäviksi tai kompostoinnin kautta lisättäviksi apulannoiksi.
  • Maatalouden harjoittaminen perustuu kotimaisiin tuotantopanoksiin. Rehun tuonti lopetetaan. Voimalähteenä on muun uusiutuvan energian ohella suuressa määrin eläinten lihasenergia. Pääosa väestöstä osallistuu maataloustyöhön vähintään omatarveviljelijöinä. Elintarvikekauppa vähenee, eikä maatalous kärsi entisessä määrin kaupallisista vaikeuksista.
  • Vaikka maatalouden työvoiman lisäyksellä saavutetaan osalla peltoalaa puutarhapalstojen tuottoteho, joka saattaa olla kymmenkertainen laajamuotoiseen peltoviljelyyn verrattuna, ei valtakunnan peltopinta-alaa keinotekoisesti vähennetä. Lammaskantaa ja kuitukasvien viljelyä lisätään.
  • Peltojen tuotosta varataan osa luonnonvaraiselle eläimistölle, niin että peltoekosysteemin jokaisen eläinlajin kannalle jää elintilaa. Piennar- ja kesantovyöhykkeillä pilkotaan suuria yhtenäisiä viljelysaukeita.
  • Peltojen hedelmällisyyttä pidetään yllä biologisin menetelmin. Asutustaajamistakin järjestetään aukoton ravinteiden palautus viljelyksille.

KARJANHOITO

  • Kotieläinten pitoa edistetään.
  • Suomenhevoskantaa lisätään nykyisestä lähtien niin nopeasti kuin mahdollista, kunnes saavutetaan riittävä työhevoskanta. Myös suomenlehmän kanta elvytetään.
  • Suurtuotantoyksiköitä (yli 10 lypsylehmää, 30 teurasnautaa, 30 sikaa, 100 kanaa, 500 kasvatuskalaa) verotetaan jyrkän progressiivisesti.
  • Kotieläinten pidossa on etusijalla yksi ekologisen yhteiskunnan pääperiaate. Eläinten omanarvon loukkaamattomuus. Kotieläintuotannossa geenimanipulaatiota ei sallita, ei myöskään farmakologisia tuotannonlisääjiä. Kesällä mitään eläimiä ei saa pitää pysyvästi sisätiloissa, vaan niillä on oltava laajat luonnonmukaiset laitumet tai tarhat. Myös kasvatuskaloilla tulee olla laaja luonnonmukainen elintila. Turkiseläinten kasvatus häkeissä kielletään lailla.
  • Porotalous jatkuu samoilla alueilla ja samaan tapaan kuin nykyäänkin, mutta ylisuuria porokarjoja supistetaan niin, etteivät laidunmaat enää kulu liikaa. Poronomistus rajoitetaan poronhoitoalueen väestön yksinoikeudeksi. Pyritään keskisuuriin, päätoimeentulon tarjoaviin porotiloihin.

8 LIIKENNE

Tulevat yhdyskunnat on suunniteltava siten, että auton käyttöä vaativista työmatkoista päästään suurimmaksi osaksi eroon; täten liikenne maanteillä vähenee. Nykyinen suuntaus yhä uusien teiden rakentamiseen on perusteellisesti väärä. Ongelmana ei ole liian vähän teitä vaan liian paljon autoja. TVL ei saa olla itsetarkoitus, ja sen diktatorinen asema maamme teiden suunnittelijana on poistettava. Tiemäärärahoja voidaan suuresti vähentää. Osa olemassaolevista teistä muutetaan kevyen liikenteen väyliksi, joiden rakentamiseen kiinnitetään päähuomio.

Autoliikenteen epäkohdat ovat suurimmat taajamissa, joissa moottoriajoneuvoliikenne on suurin ympäristön saastuttaja. Viimeisten 20 vuoden aikana on autokantamme kuusinkertaistunut. Noin 30-50 % suurten kaupunkien ilman epäpuhtauksista on peräisin autoliikenteestä. Leijumassa on runsaasti karsinogeenisia hiilivetyjä ja sen lyijy-, hiilimonoksidi-, typpioksidi- ja pölypitoisuuden enimmäisarvot ylitetään Helsingissä, Turussa ja osin muuallakin monin paikoin. Erityisesti suurten kaupunkien keskustoissa on vähennettävä polttonesteillä kulkevan liikenteen määrää, mutta myös parannettava sen sujuvuutta ja vähennettävä pakokaasujen myrkyllisyyttä.

Taajamien liikenneväylien mitoitusperustaksi on otettava ihminen, ei auto. Tämä tarkoittaa omia kaistoja busseille ja takseille sekä mahdollisuuksien mukaan myös etuajo-oikeutta yksityisautoihin nähden. On vakavasti keskusteltava kaupunkien tulliasemista ja liikennöintimaksuista. Tämä ei ole kohtuutonta; liikenteessä pyörii nyt lähes 100 miljardia mk ja tästä puolet kuluu henkilöautojen ja niiden polttoaineen ostoon. Maantieonnettomuuksien jälkihoitona yhteiskunta joutuu maksamaan noin 7 miljardia mk ja liikenteen vuotuiset ympäristöhaitat arvioidaan yli miljardiksi markaksi. Myös liikenteen melu ja viihtyvyydelle aiheuttamat haitat ovat melkoiset.

Kevyen liikenteen lisäämiseen ja tukemiseen sopivia keinoja on käytettävä, jotta joukkoliikenteen ohella saataisiin yhä suurempi osa väestöstä liikkumaan tällä tavalla.

Raideliikennettä tulee voimakkaasti edistää paikallis- ja kaukoliikenteessä sekä pienemmän energiankulutuksensa että pienempien saastepäästöjen vuoksi. Aikeista purkaa rataverkkoa on luovuttava. Tavarankuljetukset on saatava aina kiskoille siellä missä vain on mahdollista.

Lento- ja laivaliikenne ovat suuria ympäristön pilaajia. Lentoliikenne saa aikaan vaurioita mm otsonikerroksessa. Pelkästään Turun ja Tukholman välinen laivaliikenne saastuttaa puolen Helsingin päästöjen verran. Toisaalta on edistettävä tavarankuljetusta vesiteitse, koska se kuluttaa huomattavasti vähemmän energiaa kuin maakuljetus.

Liikennetarpeita vähennetään kehittämällä tietoliikenneverkostoja ja käyttäen hyväksi uusinta kuvansiirto- ja teletekniikkaa.

TIESTÖ

  • Kaiken suunnittelun lähtökohdaksi otetaan liikennetarpeen vähentäminen.
  • TVL ei saa toimia liikenneratkaisujen sanelijana, vaan sen on otettava kuntien toivomukset huomioon sekä alueellisessa että valtakunnallisessa liikennepolitiikassa.
  • Tiemäärärahoja aletaan supistaa vuosittain, lopulta n. kolmannekseen nykyisestä. Moottoriteitä ja muitakaan valtateitä ei enää rakenneta. Tiemäärärahat käytetään nykyisen tieverkon parantamiseen ja ylläpitoon.
  • Katuja muutetaan hidas-, piha-, pyörä- ja kävelykaduiksi. Kevyen liikenteen väyliä rakennetaan kaikkialle taajamien ulosmenoteiden varsille, samoin joukkoliikennekaistoja.
  • Moottoritiekäsite poistetaan lainsäädännöstä ja korkeimmaksi nopeusrahoitukseksi asetetaan 80 km/h.
  • Teiden suolaus lopetetaan.

AUTOLIIKENNE

  • Yksityinen moottoriliikenne erityistapauksia lukuun ottamatta lopetetaan sitä mukaa kuin nykyinen autokanta poistuu käytöstä ja ekologinen yhteiskuntajärjestelmä edistyy. Mikäli kotimaisista uusiutuvista luonnontuotteista (esim. rypsiöljystä) saadaan saasteeton energialähde, voidaan yksityistä autoliikennettä rajoitetusti sallia.
  • Nastarenkaiden käyttö kielletään v 1993 alusta. Liikenteeseen käytettävien polttonesteiden hintaa nostetaan v. 1992 alusta 50 % ja v. 1993 alusta toiset 50 %.
  • Edistetään ja tuetaan vaihtoehtoisten moottorityyppien (esim. kuumailmamoottorin) kehittelyä.
  • Välttämättömässä tieliikenteessä siirrytään pois öljypohjaisista polttonesteistä esim. alkoholiin.
  • Moottoriurheilu kielletään lailla. Se luo vääriä liikenneasenteita varsinkin nuorisossa, opettaa vastuuntunnotonta liikennöintiä ja korostaa auton merkitystä sekä energian tuhlaamista.
  • Maastomoottoripyöräily ja -kelkkailu kielletään täysin, lukuun ottamatta poromiesten ammatin harjoittamista.

MUU LIIKENNE

  • Rautatieverkko säilytetään ja tarpeen mukaan sitä täydennetään. Kaikilla rataosilla harjoitetaan sekä henkilö- että tavaraliikennettä. Pitkät kuljetukset siirretään verotuksellisin keinoin kokonaan maanteiltä rautateille ja vesille.
  • Rautateiden paikallisliikennettä lisätään voimakkaasti. Myös kaupunkien keskustojen ja laitaosien väliin on saatava tehokas raideliikenneverkko (pintametro).
  • Lentoliikennettä supistetaan voimakkaasti. Yksityis- ja tilauslentoliikenne lakkautetaan, samoin kotimaan lentoliikenne. Lentoliikenteen suositus koskee myös puolustusvoimia, joiden hävittäjähankinnoista luovutaan kokonaan.
  • Laivaliikenne kuluttaa liikennemuodoista vähiten energiaa, joten sitä on periaatteessa suosittava. Jätteet tulee toimittaa maihin käsiteltäväksi. Tehokas turhan laivaliikenteen supistaminen on alkoholin verottoman myynnin lopettaminen laivoilla.
  • Pikaveneet huviveneilyssä on kokonaan kiellettävä. Nopeusrajoitukseksi saaristossa ja rannikkovesillä väylien ulkopuolella asetetaan 12 solmua.

9 YMPÄRISTÖNSUOJELU

Tämän ohjelman muiden osien toteutus poistaa ympäristötuhon syyt. Niitä on käsitelty esim Varsinais-Suomen vihreiden ohjelmassa (Kts. s. 4). Tässä ohjelmassa esitetään suppeasti joitakin siirtymävaiheen toimenpiteitä ja ihmisten terveyttä ja viihtyisyyttä edistäviä sekä kulttuuria ja luontoa suojelevia rajoituksia.

YMPÄRISTÖLAINSÄÄDÄNTÖ

Puretaan sellaiset lait, jotka estävät ekologisesti järkevän toiminnan tai haittaavat sitä selvästi. Kalastusvesien ja metsästysmaiden omistussuhteet, metsäverotus ja metsänhoitomääräykset ovat esimerkkejä nykyistä yhteiskuntajärjestelmää ylläpitävästä epäekologisesta lainsäädännöstä.

Lainsäädännön tulee edistää paikallista omavaraisuutta ja kulttuurin itsenäisyyttä sekä suojella elinympäristöä. Lakien perimmäiseksi tavoitteeksi tulee asettaa elämänmuotojen moninaisuuden säilyttäminen ja sen ohjenuorana olkoon elämän kunnioitus. Ihmisen tulee suoda olemassaolon oikeudet kaikille lajeille.

ILMANSUOJELU

  • Suomen tulee tehdä aloitteita, jotka kansainvälisin sopimuksin tekevät teollisuuslaitosten ja voimaloiden savukaasujen mahdollisimman täydellisen puhdistuksen pakolliseksi. Erityisesti on jatkettava neuvotteluja Venäjän ja Ruotsin kanssa maiden välisen rikki- ja raskasmetallikulkeutumien pienentämiseksi.
  • Ilmansuojelulakia on viipymättä korjattava niin, että se ehdottomasti kriminalisoi ympäristön pilaamisen. Ilmoitusmenettely on siirtymäkautena muutettava lupamenettelyksi, valvontaa on tiukennettava ja laiminlyöntien lähes olemattomia seuraamuksia huomattavasti kovennettava. Teollisuuslaitokset, joiden päästöjä ei voida vähentää lakisääteisten normien alle, on viranomaisten toimesta viipymättä suljettava.
  • Tavoitteena tulee olla käytännöllisesti katsoen kaikkien haitallisten päästöjen täydellinen lopettaminen v. 2010 mennessä.
  • Teollisuuden ja voimaloiden typpi- ja rikkipäästöt on v. 1995 mennessä alennettava niin vähiin kuin se parhaalla tekniikalla on mahdollista. Savukaasujen rikistä on v. 1995 mennessä saatava talteen 99 %. Kivihiilen rikkipitoisuus on rajoitettava ARVOON 0,6%.

VESIENSUOJELU

  • V. 1995 mennessä lopetetaan täysin kaikkien teollisuuden ja asutuksen puhdistamattomien jätevesien laskeminen vesistöihin. Kaikki päästöt on lopetettava v. 2000 mennessä. Klooripäästöjen jatkaminen on kansainvälinen häpeä.
  • Vesikäymälät kielletään kaikkialla, missä kuivakäymälät ovat mahdollisia. Myös asutuskeskuksien käymälöistä ravinteet on palautettava viljelyyn; näin myös kemiallisten lannoitteiden tarve vähenee ja vesistöjen rehevöityminen loppuu.
  • Vielä rakentamattomat kosket säilytetään luonnontilassa. Uusia säännöstelyaltaita ei rakenneta. Kaikkiin rakennettuihin koskiin tehdään toimivat kalaportaat.
  • Vesistöjen rannoille jätetään niin leveät suojavyöhykkeet kuin paikalliset ympäristönsuojeluviranomaiset katsovat aiheellisiksi.

MAISEMANSUOJELU

  • Loma-asuntojen rakentaminen ei ole sallittua 100 m lähemmäksi rantaviivaa. Rakentamattomat rannat säilytetään rakentamattomina.
  • Saariston kesämökkirakentamista hillitään kaavoituksella jättämällä yhtenäisiä rantaosuuksia ja saaria kokonaan rakentamatta. Rakentamista koskevaan lainsäädäntöön sisällytetään erityisehtoja, jotta paikallisille asukkaille ei suojelusta koituisi kohtuuttomia haittoja.

LUONNONSUOJELU

  • Lapin suojametsäalueet on jätettävä koskemattomiksi sekä porotalouden että ulkoilun tarpeisiin. Vain paikallisten asukkaiden kotitarvehakkuut sallitaan.
  • Jokaisen kunnan maapinta-alasta on (myös mahdollisimman lähellä asutustaajamia suojeltava vähintään 1 %. Tiheään asutuilla seuduilla voidaan tähän tarkoitukseen ottaa myös taloustoiminnan jo muokkaamaa maata, jossa voidaan seurata ekologista sukkessiota.
  • Soidensuojelualueita ja muiden erilaisten kasvillisuustyyppien suojelualueita perustetaan runsaasti lisää etenkin Etelä- ja Keski-Suomeen. Alueiden tulee olla riittävän suuria, jotta myös alkuperäinen eläimistö voi niissä säilyä.
  • Hiekka- ja soraharjut sekä maalla että vedessä suojellaan, samoin lähes kaikki avokalliot.
  • Halli ja norppa rauhoitetaan täysin. Kantojen vahvistamiseksi tehdään kaikki mahdollinen.
  • Kaikki eläimet on rauhoitettava. Tappaminen sallitaan vain erikseen määritellyissä tapauksissa. Kalastus ja metsästys ovat kuitenkin tärkeitä maaseudun sivuelinkeinoja.
  • Luonnoneläinten tarhaus kielletään. Turkiseläinten tarhausta ei tueta. Siinä on otettava huomioon normaalit eläinsuojelun vaatimukset.
  • Kaikki eläinkokeet kaupallisiin tarkoituksiin kielletään. Vain todella tarpeelliset lääketieteelliset kokeet sallitaan, ja koe-eläinten olosuhteita valvotaan tiukasti.
  • Lainsäädännöllä määritellään ne yleiset ekologiset perusteet (niitä voidaan kuntakohtaisesti tiukentaa), joita rikkomatta kunnan on toteutettava kaikki luontoa muuttavat toimenpiteet. Tämä luonnonsuoja on aina omaisuudensuojan edellä.

RAKENNETUN YMPÄRISTÖN SUOJELU

  • Vanhan kulttuurihistoriallisenrakennusmiljöön johdonmukainen ja perusteellinen suojelu on aloitettava koko maassa. Rakennukset entisöidään ja niissä asutaan ja harjoitetaan niihin sopivaa rappeutumisen estävää toimintaa.
  • Merkittävät kulttuurimaisemat suojellaan kokonaan niille vieraalta rakentamiselta.
  • Uudisrakentamiseen on aina saatava ympäristölautakunnan lupa.

JÄTEHUOLTO

  • Jätehuollossa ei ole pääasia jätteiden käsittely ja kierrätys, vaan jätteiden synnyn ehkäiseminen. Kertakäyttöisiä tuotteita saa valmistaa vain aineista, joiden hävittäminen on haitatta mahdollista. Kestopakkaukset tehdään lähes poikkeuksetta palautettaviksi.
  • Jätteiden täydellinen lajittelu tehdään käytännössä pakolliseksi erittäin korkeilla lajittelemattoman jätteen haittaveroilla. Kunnat velvoitetaan järjestämään jätteiden lajittelu jo kotitalouksista alkaen. Jokaisessa kiinteistössä on oltava keräysastiat pahville, paperille, lasille, lumpuille, metalleille, polttamiskelpoiselle ainekselle sekä kompostoituvalle jätteelle jne. On hyväksyttävä se, että nämä tilat kuuluvat rakentamiseen yhtä oleellisesti kuin pyöräsuojat ja nyt autosuojat.
  • Teollisuuslaitosten kaasumaisille, nestemäisille ja kiinteille jätteille säädetään haittavero, jonka suuruus on jätteiden laadun, määrän, jälleenkäyttömahdollisuuden, hävittämisen vaikeuden sekä tuotteen käyttötarkoituksen mukaan 0 - 500% tuotteen tai käytetyn raaka-aineen hinnasta.
  • Kotimainen uusiopaperi on tehtävä pakolliseksi valtion ja kuntien virastoissa. Uusiomassan osuuden talouspapereissa on oltava vähintään 80 % sekä sanomalehtipaperissa 50 %. Valkaistun kreppipaperin valmistus kielletään. Liikevaihtoveron suuruuden tulee riippua käytetyn uusiomassan määrästä.
  • Jätepäästöjä ryhdytään verottamaan ankarasti. Niiden toteamisen tulee kuulua ympäristö- ja poliisiviranomaisille, ja valvonnan on oltava todella tehokasta.
  • Eräs tavaton tuhlaus on koulukirjojen kertakäyttö. Kierrätyskirjojen osuus nostetaan 70 - 80 %:in ja kirjojen tulee kestää ainakin 6 - 10 vuotta.
  • Ongelmajätteiden tuonti, vienti ja kauttakuljetus kielletään.

10 VÄESTÖ- JA YHTEISKUNTAPOLITIIKKA

VÄESTÖPOLITIIKKA

Maapallolla ei ole yhtään tärkeää ongelmaa, jonka syynä ei välillisesti tai välittömästi olisi väestön räjähdysmäinen kasvu. Väestöräjähdys alkoi yhtä aikaa teollisen vallankumouksen kanssa. Tiede, teknologia ja fossiilisten polttoaineiden käyttö ovat mahdollistaneet talouden ja väestön kontrolloimattoman kasvun ja aikaansaaneet saastumisen ja muut haittavaikutukset. Teknologiaa on kehitetty ja käytetty ilman järkevien tavoitteiden asettamista. Massoittaiset nälkäkuolemat, puutostaudit sekä vaikeat endeemiset ja epidemiasairaudet nähdään vielä pelkästään kehitysmaiden ongelmina, mutta on vain ajan kysymys, milloin vastaavat ilmiöt ovat myös teollistuneen maailman painajainen. Meitä voi kohdata monenlaisen kurjuuden, rikollisuuden ja väkivallan räjähdysmäinen kasvu, joita taltuttamaan tarvitaan lisää sosiaalihuoltoa, laitoksia ja poliisivoimia.

Vaikka Suomen asukasmäärä pinta-alaan verrattuna ei ole suuri, on se suuri verrattuna luonnon tuottoon lyhyen kesän aikana, eikä pelkästään uusiutuvan energian käyttö riitä ylläpitämään nykyistä väkilukua. Maamme Keski-Euroopan luontoa herkemmin haavoittuvan luonnon kantokyky on lähes kaikkialla ylitetty.

Elämän pelastaminen ei onnistu, jos väestön kasvua ei saada pysähtymään ja sitten väestömäärää alenemaan. Väestöpolitiikassa tulee lähteä omavaraisuusperiaatteesta siten, että väestöä ei saa olla enempää kuin mihin maan omat ravintolähteet ja energiavarat riittävät. Kun Suomen käyttämästä energiasta nyt 32 % on kotimaista, niin kantokykymme tässä suhteessa nykyisenkaltaisella energian kulutuksella olisi 32 % nykyisestä eli 1,6 miljoonaa asukasta. Kestävän elämänmuodon toteuttamisen helpottamiseksi ja elämän paranemiseksi väestön määrän on pienennyttävä. Puheet muuttuvasta epäedullisesta väestörakenteesta joutuisivat täysin katteettomina unohduksiin, elleivät niitä toistuvasti esittäisi kuin tosiasioina johtavissakin asemissa olevat henkilöt.

Aleneva väestömäärä merkitsee lapsen aseman korostumista. Tulevaisuuden ekologisessa yhteiskunnassa jokainen lapsi on kunniakansalainen, jolle annetaan huomattavasti nykyistä enemmän huolenpitoa, kasvatusta, koulutusta ja ennen kaikkea rakkautta.

  • On voimakkaasti tuettava sellaisia väestöpoliittisia ratkaisuja, jotka merkitsevät ensin väkiluvun kasvun pysähtymistä ja sen jälkeen sen alenemista.
  • Voimakkaalla asennekasvatuksella ja lapsilisäjärjestelmää muuttamalla pyritään siihen, että suomalaisen perheen keskimääräinen lapsiluku laskee riittäväksi aikaa ainakin lukuun 1,5 (ja nousee sitten lukuun 2). Tähän valistustyöhön olisi saatava sekä luterilainen kirkkomme että muut uskonnolliset yhteisöt mukaan.
  • Ehkäisyneuvontaa tehostetaan entisestään. Abortti on vain hätätoimenpide, ei väestönkasvun ehkäisykeino. Sitä vastaan tehdään pontevaa valistusta. Aborttilainsäädäntöä ei kuitenkaan ole syytä muuttaa.

YHTEISKUNTAPOLITIIKKA

Yhteiskunnastamme on tullut etujärjestöjen, yhtiöiden ja virastojen hallitsema. Vastuu ja yksityisen ihmisen vaikutusmahdollisuudet häviävät tähän systeemiin. On luotava kokonaan uusi ekologinen luonnon kanssa sopusoinnussa oleva yhteiskunta- ja talousjärjestelmä. Asumisen, työnteon, tuotannon, kasvatuksen ja vapaa-ajan ongelmia ei voida ratkaista toisistaan erillään.

Monipuolinen asiallinen keskusteluyhteys puuttuu kansalaisten ja päätöksentekijöiden väliltä. Päättäjien ja virkamiesten on ainakin vaadittaessa perusteltava päätöksensä ja vastattava esitettyihin vastaväitteisiin loogisin asiaperustein. Kansanvallan toteutumista yhteiskunnallisessa päätöksenteossa edistävät avoin ja julkinen asioiden valmistelu, kansalaisten vaikutusmahdollisuudet jo valmisteluvaiheessa ja hajautettu päätöksenteko. Kunnallista päätöksentekoa on kehitettävä niin, että luottamuselimille saadaan mahdollisuudet hallita jo asioiden valmistelua.

Nykyinen lehdistö valikoi välittämäänsä sensuroiden tietoa. Sen asema sallii suuren mielivallan, jopa tahallisen valehtelemisen. Väärien tietojen oikaiseminen on kohtuuttoman vaikeaa, eikä lehtiä juuri ole mahdollista saada vastuuseen.

Nykyinen tilanne, jossa lehdet ovat yhden puolueen tai muuten yhden poliittisen suuntauksen vallassa, on julkista keskustelua tukahduttava ja aatteellista kehitystä estävä. Yleissanomalehtenä alueensa lähes monopolisesti peittävän lehden omistajilla on sensuurimahdollisuus, joka on demokratialle vierasta. Käytännössä ei ole mahdollista eikä järkevää, että jokaisella puolueella olisi oma sanomalehti ja että kaikki tilaisivat lukuisia lehtiä. Erilaisten poliittisten näkemysten tasapuolisemman julkisuuden parantamiseksi on julkaistava lehteä, jossa on sivu kaikilla rekisteröidyillä puolueilla. Tämä lehti jaetaan kaikkiin talouksiin. Kukin puolue päättää itsenäisesti sivunsa sisällöstä.

Puoluetuki ehkäisee poliittista kilpailua antamalla edellisissä vaaleissa menestyneille puolueille paremmat mahdollisuudet valmistautua seuraaviin vaaleihin. Ennen vaaleja on jokaiselle puolueelle annettava yhtäläiset mahdollisuudet; esim. yhteiskunnan omistamia huonetiloja on voitava käyttää ilmaiseksi poliittisten tilaisuuksien järjestämiseen. Puoluetukea voidaan voimakkaasti alentaa tai kokonaan lopettaa.

Erilaiset vähemmistöt ovat kansallista rikkautta. Vähemmistöille tulee turvata mielipiteittensä ilmaisuvapaus. Erityisesti tämä koskee kansallisia, kielellisiä ja kulttuurivähemmistöjä.

Suomessa saamelaisten oikeudellisessa asemassa maan käyttöön on saavutettava ainakin Ruotsin ja Norjan taso. Lailla on tunnustettava saamelaisten pysyvä nautintaoikeus Saamenmaan alueisiin.

Kohtuullinen määrä ulkomaalaisia on maalle rikkaus. Rasismi ja vierasviha on torjuttava. Suomen kulttuuri ei lievästä vieraiden kulttuurien vaikutuksesta heikkene, vaan vahvistuu. Ei kuitenkaan ole viisasta eikä oikein, että Suomi ryhtyy edes humaanisessa mielessä sijoittamaan taloudellisia pakolaisia, joita ekologisten kriisien hallitsemattomuus tuottaa. Kansantalouden kasvua ei pidä yrittää jatkaa vierastyövoimalla, vaan talous on suhteutettava vähenevän väestön tarpeisiin ja maan kestäviin mahdollisuuksiin.

  • Koska monissa vaalipiireissä valitaan pieni määrä edustajia (ja yhden edustajan saamisen edellytyksenä saattaa olla suurempi ääniosuus kuin monien maiden äänikynnys), tasauspaikat on otettava käyttöön. Nykyinen vaalijärjestelmä syrjii pieniä puolueita.
  • Kunnallisten ja valtiollisten päätösten valmistelun on oltava julkista (yksilön intimiteettisuojaa loukkaamatta).
  • Poliittiset virkanimitykset kielletään. Kaikki virat julistetaan haettaviksi ja täytetään pätevimmällä ehdokkaalla.
  • Kaupungin- ja kunnanjohtajien virat muutetaan määräaikaisiksi (esim 5-7 vuotta).
  • Kansallisuudesta, rodusta ja uskonnosta riippumaton keskinäinen solidaarisuus vaatii, että sellaiset pakolaiset, jotka ovat kotimaassaan joutuneet vainon kohteeksi puolustaessaan ekologisia tai YK:n ihmisoikeusjulistuksen teesejä, otetaan tervetulleina vastaan.
  • Pakolais- ja muiden ulkomaalaisongelmien hoito kokonaisuudessaan muissa kuin rikosasioissa siirretään sellaisille siviiliviranomaisille, jotka ovat näiden kysymysten asiantuntijoita.
  • Miesten ja naisten täydellinen tasa-arvoisuus on saatettava voimaan.
  • Ympäristön kuormittamista säätelevät rajoitukset tulee saattaa osaksi koko kulttuuria ja kaikkia hallinnon asteita ekologisen kaavan avulla. Siinä asetetaan paitsi valtakunnallisia myös alueellisia, kunnallisia, talouksia ja yksilöitä koskevia kuormitusrajoja esim. rakentamisen, muun ympäristön käytön, liikenteen ja energiankulutuksen osalta. Tämän ekokaavan tulee olla määräävä kaikkeen muuhun suunnitteluun nähden.
  • Ekokaavan puitteissa on jyrkästi vähennettävä ja lievennettävä toisarvoista, mielivaltaista ja yksilönvapautta rajoittavaa yksityiskohtaisuutta muussa kaavoituksessa ja suunnittelussa.
  • Työkyvyttömyyden varalta turvataan jokaisen kansalaisen toimeentulo. Laiskuutta ei hyväksytä. Jos koulutusta vastaavaa työtä ei ole, on otettava vastaan mitä sopivaa työtä hyvänsä. Myös vajaakuntoisille järjestetään heille sopivaa työtä. Emme kannata yleistä kansalaispalkkaa.
  • Valtio ja kirkko tulee erottaa toisistaan.

11 ULKOPOLITIIKKA JA KEHITYSAPU

Eloonjäämisen ongelma on globaalinen. Elämä ei pelastu, elleivät eloonjäämistoimet hyvin pian pääse vallalle koko maailmassa. Suomen on pienuudestaan huolimatta rikkaana maana oltava kansainvälisissä suhteissa hyvänä esimerkkinä ja mahdollisimman aloitteellinen.

Elämän arvostamiseen ja luonnonrakkauteen liittyy myös isänmaanrakkaus. Vaikka ihmisellä tulee nykypäivänä olla muita keinoja ongelmien ratkaisemiseksi kuin sota, ei Suomi voi olla puolustuksellinen tyhjiö. Tarvitaan kuitenkin ennemmin tehokkaita sissijoukkoja kuin ylimitoitettuja hävittäjäkonehankintoja. Suomen tulee pysyä puolueettomana valtiona ja aktiivisesti tukea kaikkia kansainvälisiä rauhanpyrkimyksiä.

Kaikkien niiden uhrausten jälkeen, joita Suomi on tehnyt itsenäisyytensä säilyttämiseksi, vapautemme ollaan nyt myymässä täysin sokeasti, taloudellisten etujen toivossa. Itsemääräämisoikeutemme sen enempää kuin puolueettomuutemmekaan ei olisi mahdollista Euroopan yhteisössä, ja huononnuksia tulisi mm. sosiaaliturvaan, naisen asemaan, maatalouteen ja ympäristömme suojeluun. EY on nykyisellään epädemokraattinen, eikä Suomella olisi mahdollisuutta vaikuttaa päätöksentekoon. EY:ssä keskitytään ensisijaisesti integraation ja talouden etuun; Suomen kansallisista eduista se ei piittaa.

Jotta maamme voisi tehokkaasti toimia ekologisten päämäärien hyväksi, sen tulee olla omavarainen ja itsenäinen. Siksi Suomen on pysyttävä kaikkien kauppa- ja teollisuusliittoutumien ulkopuolella, rajoitettava ylikansallisten yhtiöiden toimintaa Suomessa ja estettävä suomalaisten yhtiöiden siirtyminen ulkomaille. Riippuvuus ulkomaankaupasta vähentää itsenäisen päätöksenteon mahdollisuutta ja lisää haavoittuvuutta. Kiristynyt kilpailu romahduttaa sekä luonnon että ihmisen lopunkin kestokyvyn. Suuryhtiöt ja Euroopan yhteisö ovat uhka demokratialle ja itsenäisyydellemme.

Henkisen kulttuurin piirissä runsas kanssakäyminen muiden kansojen kanssa on kuitenkin tärkeätä, koska se vaikuttaa yleiseen hankiseen kasvuun, estää ristiriitojen syntymistä sekä lisää yhteisymmärrystä, solidaarisuutta ja turvallisuutta. Suomen on näiden edistämiseksi luovuttava lyhytnäköisestä vain omaa etua ajavasta politiikasta ja toimittava niin, että sen käytöstä voidaan aina pitää eettisenä esimerkkinä muille. Suomen tulee selvästi tuomita ihmisoikeuksien tai kansainvälisen lain loukkaukset kaikkialla maailmassa.

Aktiivinen rauhanpolitiikka on olennainen osa tulevaisuuteen tähtäävää ympäristöä suojelevaa toimintaa. Sodat tuhoavat paitsi ihmisiä ja kulttuuria myös ympäristöä. Suomen tulee huomattavasti terävöittää tässä suhteessa laimeaa aloitteellisuuttaan.

Eurooppaa rasittaa vielä suuresti kolonialismin taakka ja kehitysmaiden kansojen alistaminen; kehittyneiden maiden vauraus perustuu vieläkin suureksi osaksi kehitysmaiden köyhyyteen. Köyhillä ihmisillä ei ole varaa välittää huomisesta tai kieltäytyä yhteistyöstä rahakkaiden yhtiöiden ja valtioiden kanssa, vaikka yhteistyö olisikin tuhoisaa. Kolmannesta maailmasta teollisuusmaille virtaava kehitysapu on lakkautettava. Keskeisen periaatteen kehitysyhteistyössä on oltava kehitysmaiden avustaminen niiden omista aineellisista, sivistyksellisistä ja perinteisistä lähtökohdista käsin; tavoitteena on ekologinen yhteiskunta. On lähdettävä avustavan maan eduista. Kehitysyhteistyön tulee pyrkiä kehitysmaiden omavaraisuuteen ja sellaiseen apuun, missä kehitysmaat voivat itse auttaa itseään. Kaikki apu annetaan lahjana; lainojen anto ja monimutkaisen teknologian vienti lopetetaan, sillä ne alistavat kehitysmaita vieraan ikeen alle.

Sosiaaliturvan puute ja matala koulutustaso ovat tärkeitä syitä kehitysmaiden suureen väestönlisäykseen.

ULKOPOLITIIKKA

  • Suomen on ehdottomasti pysyttävä kaikkien kauppa-, talous- ja sotilasliittoutumien ulkopuolella.
  • Matalan profiilin politiikasta on rauhanasioissa luovuttava. Suomen tulee itsenäisesti ja aloitteellisesti ottaa kantaa ydinaseistuksen supistamisen puolesta ja osallistua kansainvälisten rauhanliikkeiden kehittämiseen.
  • Suomen tulee pontevasti ja aktiivisesti vaatia kaikkien ydinaseiden ja muidenkin massatuhoaseiden pikaista kieltämistä.
  • Tavoitteita ydinaseettoman Pohjolan luomiseksi on hellittämättä jatkettava.
  • Suomen tulee YK:ssa terävöittää politiikkaansa. Sen tulee selvästi tuomita ihmisoikeuksien loukkaukset kaikkialla maailmassa. Kaikille maailman kansoille tulee turvata mahdollisuus rauhanomaiseen kansalliseen ja itsenäiseen kehitykseen.
  • Uusista hävittäjähankinnoista luovutaan. Puolustuspolitiikka rakennetaan tulevaisuudessa siviilipuolustukselle, joka ei perustu väkivallan ihannoimiselle.

KEHITYSAPU

  • Kehitysavun on rakennuttava luonnonvarojen säästävälle käytölle, kulttuuriperintöjen kunnioittamiselle, ihmisten tasa-arvolle ja pehmeälle teknologialle.
  • Kehitysavun tärkeimmät asiat ovat syntyvyyden säännöstely, opetus, rokotusohjelmat, juomaveden hankkiminen ja metsitys. Kehittyneen länsimaisen teknologian tyrkyttäminen sitä vastoin vain usein lisää ongelmia.
  • Kehitysapujoukkoihin tulisi saada esim. niitä, jotka haluavat suorittaa palveluvelvollisuutensa siviilipalveluna. Lääkärin Sosiaalinen Vastuu-liikkeen ansiokasta toimintaa voidaan käyttää hyväksi kehitysaputyössä.
  • Ylikansallisten yhtiöiden toiminta kehitysmaissa on saatava voimakkaan kansainvälisen kritiikin kohteeksi ja kehitysmaiden maatalouden ja metsävarojen riisto on lopetettava.

12 HENKINEN KULTTUURI

KAKSITERÄINEN MIEKKA

Ihmisen tärkein lajiominaisuus on kyky luoda kulttuuria. Kulttuuri merkitsee myös valtaisaa määrää yhteydenpitokeinoja mitä moninaisempaan kanssakäyntiin sekä välineitä luonnon hyväksikäyttöön kaikkialla maailmassa. Kulttuuri on kuitenkin kaksiteräinen miekka. Sen vaikutuksesta ihmisestä on tulossa yksi lyhytikäisimmistä eliölajeista maapallon biologisessa historiassa. Vaikka hän kulttuurinsa varassa on paremmin kuin pelkin biologisin avuin kyennyt vastustamaan tauteja, nälkää, luonnonvoimia ja muita eliöpopulaatioita sääteleviä koettelemuksia, on hän samalla järkyttänyt maapallolla miljardeja vuosia elämää ylläpitänyttä luonnon säätelytoimintaa.

Pitkälle teollistuneissa valtioissa on syntynyt noidankehä, missä aineellinen hyvinvointi, talous ja tuotanto yhä enemmän kasvavat ja keskittyvät, mutta ihmisiä toisiinsa liittävä henkinen kulttuuri köyhtyy, sosiaalinen anomia ja vieraantuneisuus lisääntyvät, läheisyyttä ja turvallisuutta luovat yhteiskuntarakenteet pirstoutuvat. Aineellinen hyvinvointi on johtanut henkiseen pahoinvointiin, jonka oireista näkyvimmät ovat monet terveys- ja sosiaaliset ongelmat. Yhteisyyttä luovat, vanhaan kulttuuriperinteeseen pohjautuvat kansalliset ihanteet ja ideologiat ovat väistymässä: ihmiset antautuvat yhä kritiikittömämmin markkinavoimien luomien kaupallisten ja poliittisten ajattelu- ja käytöstottumusten valtaan. Piittaamattomuus lähimmäisestä, aggressiivisuus ja häikäilemätön kilpailu saavat yhä enemmän valtaa; heikkoutta halveksitaan; poikkeavuutta pelätään; itseluottamus, aloitteellisuus ja luovuus nujerretaan.

Sellaiset turvallisuutta ja luottamusta lisäävät ominaisuudet kuin solidaarisuus, avoimuus ja luonnollisuus ovat kasvatusihanteina jääneet vaille niille kuuluvaa arvoa. Kaupallinen passivoiva ajanviete lisää osaltaan avuttomuutta ja hohottavuutta. Yksilön merkitys vastuuta kantavana ja vaikuttavana voimana hupenee. Näin yhteiskunnista katoavat niitä parhaiten ylläpitävät voimat: omatoimisuus, inhimillisyys ja vastuu. Kun lisäksi taloudellinen ja sosiaalinen eriarvoisuus kasvaa, syntyy yhteisöjen ja valtioiden välille kestämättömiä jännitteitä, jotka johtavat levottomuuksiin ja sotiin sekä fasistisluontoisiin poliisivaltioihin, missä yksilönvapaudet ja muut ihmisoikeudet ovat minimissä.

Ihminen on kykenemätön toimimaan järkevästi riittävän suuria ekologisia kokonaisuuksia silmällä pitäen. Tämä ei ole niinkään johtunut hänen ajattelukykynsä heikkoudesta kuin niistä sokeista yhteiskunnallisista voimista, erityisesti talousjärjestelmistä, jotka ovat luoneet hänen toimintaansa määräävät elinehdot, tavat ja ihanteet. Pitkälle teollistuneiden valtioiden noidankehää on pahentanut niiden vuosituhantinen ihmiskeskeinen kasvuhakuinen ja luonnosta piittaamaton kulttuuriperinne, jota kasvatuksessa ja koulutuksessa on viime aikoihin saakka ja edelleen voimakkaasti seurattu.

KULTTUURI EKOLOGISENA ASEENA

Myönteisen ekologisen kehityksen mahdollistamiseksi on tehtävä radikaalinen henkisen kulttuurin muutos. Vaikka muutos on pakollinen, se ei merkitse siirtymistä nykyistä huonompiin oloihin. Meillä on päinvastoin edellytykset löytää tie nykyistä paljon varmempaan henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin.

Kysymys on siitä, pystymmekö ja ehdimmekö luomaan ja hyväksymään sellaisen henkisen kulttuurin, joka tarjoaa puitteet kestävälle ekologiselle elämäntavalle. Kulutusyhteiskunnan normeista ja ihanteista luopuminen ei käy helposti eikä lyhyessä ajassa. Huonoudestaan huolimatta ne tarjoavat suurelle määrälle nykypäivän ihmisiä oljenkorren tulla arvostetuksi ja hyväksytyksi edes jonkinlaista turvallisuudentunnetta tuoviin yhteisöihin. Harvat vielä ymmärtävät ekologisten hälytysoireiden vakavuuden. Muutoksen onnistuminen rauhallisissa puitteissa - tai ylipäätään - edellyttää voimakasta panostusta henkiseen kulttuuriin, kasvatuksen ja koulutukseen. Uudet tasapainoiset ekologiset arvot on osoitettava paremmiksi kuin nykyiset.

EKOLOGINEN ETIIKKA

Sivulla 2 mainittu lainaus on intiaanipäällikkö Seattlen nimiin kirjoitetusta suuresta luonnon kunnioittamista opettavasta puheesta, joka yhdessä Albert Schweizerin ja Mahatma Gandhin keskeisten aatteiden sekä Ranskan suuren vallankumouksen ihanteiden kanssa voisi muodostaa uuden uskonnon kaltaisen järkevän käyttäytymisnormiston, ekologisen etiikan perustan. Sen mukaan meidän tulee nähdä niin elävä kuin muukin luonto itseisarvona sekä hylätä sellainen ihmiskeskeinen asenne, joka antaa meille, yhdelle eliölajille, oikeuden mielinmäärin käyttää muuta luomakuntaa. Ihmisen on "luomakunnan kruununa" ymmärrettävä vastuunsa kaikesta siitä, mihin hänellä on mahdollisuus vaikuttaa.

Yksilöiden, yhteisöjen ja kansojen välisissä suhteissa ekologinen etiikka merkitsee luopumista sellaisesta vahvemman oikeudesta, jota ei voi perustella YK:n ihmisoikeuksien julistuksen periaatteilla. Terveen ihmisen henkisen arvon mitta on hänen kykynsä kantaa vastuuta paitsi itsestään, luonnosta ja ympäristöstään, myös toisista ihmisistä. On nostettava kunniaan se ihmisyys, joka on ollut perustana eettisyyden kehittymiselle vastakohtana niille koville arvoille, viidakon laeille, jotka nykyisessä kilpailuyhteiskunnassa ovat nousussa.

Ekologinen etiikka on saatava perustaksi kaikkeen kasvatukseen kodeissa, kouluissa ja tiedotusvälineissä. Vain toimintansa oikeutukseen sekä itseensä luottavat ihmiset pystyvät kaatamaan ne järjestelmät ja lait, jotka ovat aiheuttaneet nykyiset ekologiset katastrofit. Kansalaistottelemattomuuden perusteet on tärkeää oppia jo nuorena. Ketään ei saa opettaa sokeaan lakien ja järjestysvallan kunnioittamiseen vaan kriittisyyteen, omakohtaiseen vastuuseen sekä näkemään lakien suhde vallassa oleviin arvoihin ja lainlaatijoihin.

Ekologisen etiikan mukainen elämäntapa voi parhaiten pohjautua sen järkevyyden ja ihanteiden ymmärtämiseen ja sisäistämiseen, ei oikeuslaitoksen lakeihin ja virkavallan kontrolliin.

KÄYTÄNNÖN KULTTUURITOIMINTA

Kun henkinen kulttuuri tarjoaa mitä moninaisimmat mahdollisuudet yksilöiden ja kansojen yhteisymmärrystä ja rauhaa rakentavalle vuorovaikutukselle myös käytännön ongelmien ratkaisussa, on kaiken sellaisen kulttuuritoiminnan, mikä sopii kestävään elämänmuotoon, annetaan vapaasti kehittyä. Erityisen tärkeä henkinen kulttuuri on pienille kansakunnille itsekunnioituksen ja omintakeisuuden säilyttämiseksi. Kansa, jolla ei ole omaa, itsenäistä kulttuuria, ei todellisuudessa ole olemassakaan, kuluttaapa se kuinka paljon tahansa kansainvälisen tajuntateollisuuden tuotteita.

Ekologinen liike korostaa kulttuuriekologista itsenäisyyttä, omia valintoja ja omaehtoisia, kansallisiin ja paikallisiin perinteisiin nojaavia kulttuuriratkaisuja. Ne yhdessä runsaan kansainvälisen kanssakäymisen myötä luovat parhaat edellytykset kansan henkiselle hyvinvoinnille. Omaa kulttuuria voivat tuottaa vain henkisesti itsenäiset yhteisöt.

Ekologisessa yhteiskunnassa on tärkeätä, että ihmiset pyrkivät pätemään enemmän sosiaalista kanssakäyntiä ja läheisyyttä edistävillä luontaisilla ominaisuuksillaan kuin ostetuilla statussymboleilla, kuten nykyisessä kulutusyhteiskunnassa tapahtuu. Edellytyksiä tähän voidaan luoda vain parantamalla henkisen kulttuurin arvostusta sekä vähentämällä kulutukseen liittyvää ja maan kauppataseeseenkin huomattavasti vaikuttavaa materiaalista statussymboliikkaa.

Urheilun tukemisessa keskitytään terveelliseen liikuntaan, retkeilyyn ja sellaisiin lajeihin, jotka vaativat vain vähän suuria investointeja. Juoksu, hiihto, soutu, pyöräily, suunnistus ja agressioita herättämättömät pallopelit ovat hyviä esimerkkejä. Turvalliset pyörätiet asunnoista kouluihin ja työpaikoille lisäisivät liikuntaa suuresti. Ainakin Etelä-Suomessa laskettelurinteitä on suljettava niiden kohtuuttoman suurten ympäristövaikutusten ja kustannusten vuoksi.

  • Kulttuurin arvostuksen nostamiseksi on siihen liittyvien julkisten virkojen ja toimien palkkauksen oltava vähintään yhtä korkea kuin muillakin aloilla yhtä vaativissa ja samanpituista koulutusta vaativissa tehtävissä.
  • Kyvykkäiden työntekijöiden saamiseksi nykyistä enemmän humanistisiin ammatteihin kasvattajiksi, opettajiksi ja tutkijoiksi on myös heidän työolojaan ja toimintamahdollisuuksiaan suuresti kohennettava.
  • Taideopetus on saatava kaikkien hyödynnettäväksi. Esim. musiikin opetuksen tarjontaa on lisättävä riittämään kaikille lapsille ja nuorille ilman karsintaa kouluissa ja musiikkioppilaitoksissa.
  • Koulu-, kauno- ja tietokirjallisuus on vapautettava verotuksesta.
  • Kirjallisuuden saatavuutta on helpotettava esim. lisäämällä kirjastopalveluja erityisesti harvaanasutuilla seuduilla.
  • Yhteiskunnan tuella ylläpidetään kulttuuritaloja, joissa on alkoholittomia ja savuttomia kahviloita ja luku- ja kokoussaleja tarpeellisine varusteineen. Passiiviseen ajanviettoon ja vahingollisten nautintoaineiden käyttöön totuttavia ajanviettotapoja ei suosita.
  • Ruotsin kielen asema ei saa joutua uhanalaiseksi maamme kaksikielisillä alueilla. Kaksikielisyys on rikkaus eikä rasite.
  • Suomalainen yhteiskunta loukkaa jatkuvasti saamelaisten sekä kielellisiä, yhteiskunnallisia että sivistyksellisiä oikeuksia. Ne on palautettava. Saamen kielen tulee saada saamelaisalueella virallisen kotimaisen kielen asema.
  • Mustalaisten kansallinen omaleimaisuus, perinteinen kulttuuri ja kieli on säilytettävä. Heitä ei saa pyrkiä sulauttamaan valkolaiseen yhteiskuntaan.
  • Huonon massaviihteen esittämiselle elokuvateattereissa ja televisiossa korkea lisävero.
  • Urheilua ja liikuntaa tuetaan tärkeinä sekä henkistä että ruumiillista hyvinvointia ylläpitävinä harrastuksina ja kanssakäyntimuotoina. Huippu-urheilun edistämiseen ei käytetä verovaroja.
  • Nyrkkeily ja muu sellainen aggressiivinen urheilu kielletään, missä säännöt sallivat vastustajan vahingoittamisen.
  • Kulttuurihistoriallisesti arvokkaat rakennukset ja niiden ympäristöt säilytetään ja mahdollisuuksien mukaan entisöidään ja otetaan sopivaan käyttöön.
  • Kaavoituksella ja muulla yhdyskuntasuunnittelulla luodaan edellytyksiä vilkkaaseen kulttuurielämään.
  • Erityisesti asutuskeskuksiin tehdään puuha- ja rakenteluhalleja vapaa-ajan puhde- ja harrastustöitä varten. Näin saadaan työskentelytilat ja kalliit työkalut tehokkaaseen käyttöön, ja samalla luontevaa kanssakäymistä eri ihmisryhmien kesken.
  • Kaikessa rakentamisessa, erityisesti julkisessa, suositaan arkkitehtonisesti kauniita ratkaisuja.
  • Ekologisen maailmankuvan vahvistamiseksi on juhannusta vietettävä kesäpäivän seisauksen aikaan viikonpäivästä riippumatta. Vietettäköön sitä myös luonnon kunnioituksen juhlana kuten on tehty jo ammoisista ajoista lähtien.
  • Ihmissuhteiden lähentämiseksi otetaan tuomioistuimissa käyttöön erityinen humaanisuuskriteeri, jonka mukaan omaisuusrikosten teko suhteutetaan sen aiheuttamaan inhimilliseen kärsimykseen. Lesken rovon anastaminen on pahempi rikos kuin pankkiholvin tyhjentäminen. Pahantekoa pidettävä erityisen raskauttavana, mikäli se osoittaa tekijänsä piittaamattomuutta luottamuksesta tai muista yhteiselämän tärkeistä arvoista. Lapsiin, vanhuksiin, invalideihin tai muuten heikkoihin kohdistuneista fyysisistä, henkisistä tai taloudellisista rikoksista on tuomittava erittäin ankarat seuraukset, vaikka teot määrällisesti arvioiden olisivat vähäisiäkin.
  • Kaupallinen mainonta on poistettava televisiosta ja radiosta. Riippuvuus niistä johtaa katsojamäärien tavoitteluun sekä matalatasoiseen ja yksipuoliseen ohjelmistoon, missä pääasiana ovat sensaatiohakuinen seksuaalisuus ja väkivalta.

13 KASVATUS JA KOULUTUS

LAPSUUS

Elämänasenteiden kasvupohja on luotava jo varhaislapsuudessa sellaiseksi, että ihmisellä on edellytykset omaksua luottavainen suhde sekä lähimmäisiinsä että vieraisiin. Tämä on mahdollista ympäristössä, missä on runsaasti virikkeitä kanssakäynnille, eettiselle katsomustavalle, mielikuvitukselle ja toiminnanhalulle ja mikä opettaa kiinnostusta ja rakkautta kotiseutuun ja luontoon. Tällainen ympäristö ei rajoita tiedon- ja kokeilunhalua, ei opeta pelkäämään toisia ihmisiä eikä luomaan vieraista jäykkiä ja vääriä ennakkoluuloja.

Käskyjen, kieltojen ja kuuliaisuuden sijaan voidaan hyvässä ympäristössä käyttäytymisen perustaksi omaksua keskustelujen ja muun kanssakäynnin avulla eettinen itsenäinen ajattelu, empatia, itseluottamus ja vastuu sekä itsestä että ympäristöstä. Hyvässä ympäristössä ihminen kiintyy ja juurtuu kotiseutuunsa, sen ihmisiin, kulttuuriin ja luontoon sekä saa luontaisen halun näiden suojeluun. Tällöin ihmiset eivät tarvitse virallisia instituutioita käytöksensä valvomiseen; sen, mihin solidaarisuus ja omatunto eivät riitä, korvaa sisäinen yhteisökuri.

KOTI

Lapsen paras paikka on harmoninen koti ja virikerikas ympäristö. Yhteiskuntasuunnittelulla, koulutuksella, työllisyydenhoidolla yms. on luotava hyvät edellytykset lasten kotihoidolle. Toisen vanhemmista (mieluummin vuorotellen) on halutessaan voitava yhteiskunnan riittävällä tuella hoitaa lasta ansiotyöstä vapaana ensimmäiset 6-7 vuotta niin, että hän ei menetä mitään niistä eduista (virkavuodet, eläkkeen suuruus ym.) mitä hän ansiotyössä saisi. Vaihtoehtoisesti on kaikille järjestettävä mahdollisuus lasten mahdollisimman kodinomaiseen puoli- tai kokopäivähoitoon pienissä korkeintaan 10 - 12 yli 3-vuotiaan tai 5 - 6 nuoremman lapsen päiväkodeissa ja lastentarhoissa, joiden kehittämiseksi on jatkuvasti ylläpidettävä tutkimusta ja kokeilua. Erityinen huomio kiinnitetään orpojen ja hyvää huoltajaa vaille jääneiden kasvuoloihin. Lastenkotien sijainnin, rakenteen ja hengen tulee olla sellaisia, että niissä asujat saavat hyvän perustan henkiselle ja ruumiilliselle kehitykselleen. Henkilökunnan tulee olla hyvin palkattua sekä henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan ja koulutukseltaan erityisen hyvin toimeen sopivia.

Kotien välittömään läheisyyteen on asutuskeskuksiin saatava kunnolliset lasten ulkoiluun ja leikkeihin sopivat tilat ja välineet (vanhoilla kerrostaloalueilla se on usein mahdollista siirtämällä autopaikat muualle, muuttamalla vähäliikenteisiä katuja pihakaduiksi jne.). Kohtuullisen välimatkan päässä tulee olla leikki- tai muu sopiva puisto tai luonnonomainen ympäristö.

KOULU

Koululaitoksen tehtävänä Suomessa on perinteisesti ollut sekä tietojen että taitojen opettaminen että kasvatus. Käytännössä jälkimmäinen on jäänyt suhteellisen vähäiseksi siltä osalta, mikä koskee tietoista asetettujen päämäärien mukaista kasvatusta. Vaikka kasvatukseen toisaalta panostettaisiinkin koulussa enemmän aikaa, on nykyisten kasvatusihanteiden ja - menetelmien välillä niin suuri juopa tai vastakkaisuus, että tulokset vieläkin olisivat kaukana parhaasta mahdollisesta. Koulun kasvatustavoitteissa luetellut persoonallisuus- piirteet ovat sinänsä hyviä, mutta käytännössä niihin ei päästä. Ne jäävät samaan sarjaan kuin muukin ilman kiinnostusta ulkoa opittu, millä ei ole käyttöä jokapäiväisessä elämässä. Talouselämä, kilpailu ja sosiaalinen vieraantuneisuus kasvattavat lapsista kotona, pihalla ja koulussa tehokkaasti väärin. Edetäkseen humanististen ihanteiden suuntaan koulukasvatuksessa pitäisi tapahtua sekä tavoitteiden että menetelmien suhteen todellinen henkinen vallankumous.

Ekologisen Puolueen filosofian mukaan yksi kasvatuksen tärkeimmistä päämääristä on kyky kantaa vastuuta itsestään ja lähimmäisistään, mutta myös ympäristöstään ja koko luonnosta. Tällaisen kyvyn luominen ei onnistu autoritaarisin kielloin ja komennoin. Tarvitaan menetelmiä, joilla lapsi tai nuori saa luontaisen uteliaisuutensa, kanssakäyntihalunsa ja lahjakkuutensa varassa omaksua haluamansa tiedot ja taidot mahdollisimman virikerikkaassa ympäristössä. Samalla hän tutustuu kanssaihmisiinsä mitä moninaisimmissa yhteyksissä ystävällisten ja osaavien opettajien parissa.

Koska ihmiset ovat erilaisia lahjoiltaan ja muilta ominaisuuksiltaan, on koulun pyrittävä ottamaan tämä huomioon ja antamaan mahdollisuuksien mukaan kaikille edellytystensä mukaiset kehittymismahdollisuudet. Nykyisestä luokka- ja ikäperusteisesta opetustavasta siirrytään joustavaan käytäntöön, missä opetuksen sisältö, määrä ja nopeus määräytyvät kurssiluontoisesti oppilaiden edistymisen ja toivomusten mukaisesti.

Suomalaisten kulttuuripyrkimysten luonnetta valaisee laissa oleva käsite "oppivelvollisuus", mikä on vaihdettava kehittyneemmissä oloissa tarkoituksenmukaisemmaksi "oppioikeus"-käsitteeksi. Oppivelvollisuus periytyy ajalta, jolloin lapsen henkistä olemusta ei nykyisellä tavalla tunnettu ja jolloin opetuksen sisältö painotti virallisen yhteiskunnan tärkeimpinä pitämiä tarpeita: oli saatava jumalaapelkääviä, lainkuuliaisia, työnsä hyvin osaavia ja tottelevaisia kansalaisia. Tärkeinä opetuskeinoina olivat pänttäys sekä karttakeppi muunnelmineen. Tämä koulutusihanne on maamme koululaitoksessa edelleenkin siinä määrin jäljellä, että suuri osa lapsista putoaa kelkasta jo ensi kouluvuosina tai muuten menettää sen kiinnostuksen koulutyöhön, mikä olisi tyydyttävien tulosten edellytyksenä.

Oppimisympäristöllä, opettajilla ja opetusmenetelmillä on ratkaiseva merkitys lapsen oppimishalulle ja siten myös oppimiskyvylle. Pelon ja ahdistuksen sijaan koulun on herätettävä uteliaisuutta sekä vahvistettava sitä luontaista tutkimis- ja oppimishalua, minkä nykykoulu monesti varsin varhain lapsista tappaa. Rakenteeltaan ja ympäristöltään hyvä koulu, lasten mielenkiintopiiriin ja oppimiskykyyn sopeutettu opetusohjelma sekä työhön sopivat opettajat luovat lapsille mahdollisuudet omasta tiedonjanosta lähtien oppia parhaiten ilman ulkonaista pakkoa tai arvosanaporkkanoita asioita, jotka heitä kiinnostavat.

Koulun kehittämiselle näistä perusteista lähtien ovat hyvinä esimerkkeinä jo useissa maissa vakiintuneet Montessori- ja Freinet-koulut. Koulutuksen lisäksi nämä ovat erinomaisia, koska ne eivät oppilaissa ja opettajissa aiheuta sellaista stressiä kuin usein meikäläiset koulut. Koululaitos on turhaan ja pitkään yrittänyt poistaa epäkohtiensa aiheuttamia terveys- ja käytöshäiriöitä psykiatrien, psykologien, kuraattorien sekä tarkkailu- ja erikoisluokkien avulla.

Oleellinen muutos voitaisiin saada aikaan jo pienentämällä sekä opetusryhmiä, että kouluja niin, että opettajat tuntisivat hyvin oppilaansa ja oppilaat toisensa. Runsas ja läheinen kanssakäynti ja yhteistyö myös vapaa-aikana loisivat edellytykset kasvatusihanteiden edellyttämiin tuloksiin. Opetusryhmät eivät yleensä saisi olla 20 eivätkä koulut 300 oppilasta suurempia. Koulut, koulupihat ja niiden ympäristöt tulee rakentaa kasvatustavoitteita vastaaviksi, kauniiksi, viihtyisiksi sekä myös vapaa-ajan käyttöön sopiviksi.

Koulu on tehtävä sellaiseksi, että työ ja vapaa-aika nivoutuisivat toisiinsa ilman selvästi koettavia rajoja. Koulua pihoineen tulee voida käyttää koululaisten ja heidän perheidensä vapaa-ajanharrastusten paikkana, kerhokeskuksena, muuhun kanssakäyntiin jne.

  • 6-vuotiaita lapsia ei saa pakottaa koulutusjärjestelmään.
  • Peruskoulun pakollisiksi aineiksi on otettava
    - kanssakäyntitaito, jota opetetaan sekä läpäisyperiaatteella että erillisenä oppiaineena. Retkien, leikkien kirjallisuuden, taiteiden ja moraalikysymysten avulla tutustutetaan lapset läheisesti toisiinsa ja keskeisiin kanssakäynnin keinona toimiviin kulttuuriarvoihin.
    - retoriikka, jossa pyritään opettamaan oppilaan ilmaisukykyä ja loogista keskustelutaitoa. Retoriikkaa voidaan opettaa joko äidinkielen yhteydessä tai erillisenä oppiaineena.
    - elämänkatsomustieto.
  • Uskonnonopetus on tehtävä vapaaehtoiseksi.
  • Kaikilla kouluasteilla on otettava pakollisiksi aineiksi ekologia ja ihmisen ekologia sekä lukiossa filosofia.
  • Ammatillisen koulutuksen tulee pitäytyä ympäristöä säästäviin työtapoihin.