Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/KD/1323

Kristillisdemokraatit

Työ on paras kotouttaja


  • Puolue: Kristillisdemokraatit
  • Otsikko: Työ on paras kotouttaja
  • Vuosi: 2011
  • Ohjelmatyyppi: erityisohjelma

Työ on paras kotouttaja

Kristillisdemokraattien maahanmuuttopoliittinen ohjelma 2011

Erilaisuus on rikkautta

Onnistuneen maahanmuuttopolitiikan lähtökohtana on, että maahanmuutto on hallittua ja kotoutuminen on hoidettu hyvin. Se edellyttää päättäjiltä ja viranomaisilta oikeita toimia, mutta myös kantasuomalaisten kotoutumista monikulttuuristuvaan Suomeen.

Maahanmuutossa tulee ottaa huomioon Suomen tarpeet ja samalla vastata inhimilliseen hätään.

Kristillisdemokraatit haastavat suomalaiset kasvamaan muualta muuttaneiden ihmisten hyväksymisessä luopumatta omien perinteidemme ja arvojemme kunnioittamisesta. Maamme kulttuuri ja arvot perustuvat eurooppalaiseen traditioon kristilliselle etiikalle ja tästä on pidettävä kiinni alkaen kotien, päiväkotien ja koulujen kasvatustyöstä. Omien juurien tunteminen ja arvostaminen antavat vakaan pohjan, jolta voi turvallisesti kohdata muualta muuttaneita.

Tulevina vuosina tarvitsemme maahanmuuttajia työvoimana, kun väestömme vanhenee ja työelämään tulevien määrä supistuu. Maahanmuuttajat tuovat mukanaan monipuolista inhimillistä, sosiaalista ja kulttuurista pääomaa kielitaito mukaan lukien. Näitä tietoja ja taitoja on käytettävä määrätietoisesti yhteiseksi hyväksi.

Kristillisdemokraattien tavoitteet:

1) Kotouttaminen hoidetaan hyvin kannustaen työllistymiseen.

Kunnan on laadittava kotouttamisohjelma yhteistyössä maahanmuuttajien, kansalaisjärjestöjen, työelämän osapuolten ja muiden paikallisten tahojen kanssa. Maahanmuuttajille on annettava mahdollisuus ja asetettava velvollisuus osallistua kotimaisen kielen opetukseen riittävän kielitaidon saavuttamiseksi.

2) Maahanmuuttajille annetaan mahdollisuus oman kulttuurin vaalimiseen.

Maahanmuuttajien mahdollisuuksia oman kulttuurin ja kielen ylläpitämiseen on tuettava. Kotouttamisvaiheessa tulee kertoa suomalaisen yhteiskunnan periaatteet ja ne tulijan kulttuuriset tavat, jotka ovat ristiriidassa lainsäädäntömme kanssa. Erityisesti huolehditaan tasa-arvotiedon jakamisesta sekä naisille että miehille.

3) Työmarkkinoita kehitetään yhdenvertaisiksi ja reiluiksi.

Kotoutumisen lähtökohtana on työllistyminen. Tärkeintä on työllistää nykyiset maahanmuuttajat, joista kohtuuttoman suuri osa on työttöminä. Työvoimaviranomaisten, työmarkkinajärjestöjen ja jo kotoutuneiden maahanmuuttajien edustuksen kesken tulee lisätä yhteistyötä, jotta löydetään hyviä käytänteitä asenneilmapiirin muuttamiseksi ja maahanmuuttajien työllistämiseksi.

4) Maahanmuuttajataustaisille lapsille annetaan erityisellä tuella eväät koulutukseen.

Kielen oppimisen näkökulman on oltava läpäisevä päivähoidosta lähtien. Lapsille, joilla on puutteellinen kotimaisen kielen taito, on taattava laadukas valmistava opetus, jossa keskitytään tehostettuun oppimiseen. Opinto-ohjauksessa on tunnistettava erityisen tuen tarve.

5) Maahanmuuttajat hyväksytään yhdenvertaiseksi osaksi kansalaisyhteiskuntaa.

Aktiivinen mukaantulo suomalaiseen kansalaisyhteiskuntaan edistää kotoutumista. Maahanmuuttajille on alusta asti opetettava kansalaistietoja ja tiedotettava yhdistymis- ja kokoontumisvapaudesta sekä kerrottava erilaisista etujärjestöistä. Maahanmuuttajien omien yhdistysten muodostamista ja niiden keskinäistä yhteistoimintaa tulee tukea yhdenvertaisesti.

6) Suomessa asuvasta sukulaisestaan huomattavan riippuvaisen henkilön oleskeluluvan ehtoja helpotetaan.

Ulkomaalaislakia tulee muuttaa siten, että Suomessa asuvan henkilön yli 60-vuotiaalle tai vaikeasti sairaalle omaiselle voidaan myöntää oleskelulupa, jos henkilö on huomattavan riippuvainen sukulaisestaan.

7) Turvapaikkahakemukset käsitellään nykyistä nopeammin.

Maahanmuuttoviraston henkilökuntaa tulee lisätä ja toimintatapoja kehittää turvapaikkahakemusten käsittelyn nopeuttamiseksi. Se on sekä turvapaikanhakijan että valtion kannalta edullisinta.

8) Suomi ottaa jatkossakin vastaan vähintään nykyisen määrän pakolaisia.

Pakolaisten valinnassa on otettava huomioon heidän kulttuuriset edellytyksensä sopeutua Suomeen. Pakolaispolitiikkamme tulee olla ihmisarvoa kunnioittavaa ja harkittua.

9) Rikoksiin tuomitut ulkomaalaiset karkotetaan nopeammin.

Rikoksesta johtuvat karkottamisasiat tulee voida päättää yleisissä tuomioistuimissa ja tavallisilla valitusmahdollisuuksilla.

10) Ihmiskaupan tunnistamista ja uhrien auttamista sekä kunniaväkivallan ehkäisyä kehitetään.

Ihmiskaupasta ja siihen liittyvistä ilmiöistä on tiedotettava rikosten estämiseksi ja niiden selviämiseksi. Kunniaan liittyvää väkivaltaa tulee ennaltaehkäistä mm. antamalla työkaluja väkivallattomaan vanhemmuuteen uuden kulttuurin tuomissa ristiriitatilanteissa.

Ei rasismille - kyllä monikulttuuriselle Suomelle!

Kristillisdemokraatit eivät hyväksy muukalaisvihamielisyyttä, syrjintää eikä rasismia missään muodossa. Oikeuskäytännössä tarvitaan selkeät rajat sille, missä sananvapaus loppuu ja rasismi alkaa. Viharikoksiin on puututtava napakasti.

Suvaitsevaisen maahanmuuttajailmapiirin luominen on sekä poliittisten päättäjien, viranomaisten että tiedotusvälineiden vastuulla. Tietämättömyys elättää ennakkoluuloja. Maahanmuuttajuudesta, sen syistä ja tulijoiden alkuvaikeuksista tulee jakaa tietoa kytkien se suomalaisten siirtolaisten, Suomeen jo kotoutuneiden ja muiden valtioiden kokemuksiin. Maahanmuuttajuuteen liittyvää tietoa on tilastoitava nykyistä kattavammin, jotta ongelmiin voidaan tarttua, onnistumiset todentaa ja tehdä kansallisia ja kansainvälisiä vertailuja.

Ulkomaille muuttaneet suomalaiset ovat perustaneet omat Suomi-talonsa, lehtensä ja seurakuntansa. Niissä on vaalittu entisen kotimaan kulttuuria ja kieltä, vaikka tähtäimenä on ollut sopeutua uuteen kotimaahan. Omien juurien hoitaminen vieraassa kulttuurissa on tukenut identiteettiä ja turvallisuudesta käsin on ollut helpompi kotoutua uuteen.

Lähtömaan kulttuuri ja kieli ovat oleellinen osa maahanmuuttajan identiteettiä koko elämän ajan. Mahdollisuus oman kulttuurin ja kielen ylläpitämiseen edistää kotoutumista Suomeen. Maahanmuuttajille on tarjottava yhdenvertaisesti julkisia tiloja, jotta heillä on mahdollisuudet keskinäiseen yhteydenpitoon oman yhteisönsä kanssa.

Erilaiset kulttuurit voivat aiheuttaa törmäyksiä esimerkiksi asumisessa. On tärkeää perustaa yhdyskunta- ja kaupunkisuunnittelulla asuinalueita, joilla huolehditaan, että alueella on sekä maahanmuuttajia että kantasuomalaisia. Tällaisella asuinalueella tulee torjua kulttuurien haitallista gettoutumista ohjatulla asukastoiminnalla. Tutkimusten mukaan kantaväestön poismuutto alkaa, kun maahanmuuttajien määrä ylittää 20 prosenttia alueen väestöstä.

Muuttajan omasta kulttuurista voidaan hyväksyä vain osat, jotka ovat sopusoinnussa maamme lainsäädännön kanssa. Jo kotouttamisvaiheessa on kerrottava ymmärrettävällä tavalla suomalaisen yhteiskunnan periaatteista. Samalla on kerrottava, mitkä maahanmuuttajan kulttuurin tavat ovat Suomessa kiellettyjä ja miten asia on ratkaistu jo maassa olevassa yhteisössä yhteistyössä viranomaisten kanssa. Erityisesti on huolehdittava, että naisten ja lasten oikeuksista ja sukupuolten välisestä tasa-arvosta kerrotaan sekä naisille ja tytöille että miehille ja pojille. On tärkeää, että naisille ja tytöille nämä tiedot kerrotaan erikseen ja että kertojana ja tulkkina on nainen, koska naisten asema on lähtömaassa yleensä heikompi kuin miesten.

Paineita kulttuurisiin muutoksiin syntyy maahanmuuttajien määrän lisääntyessä. Pidämme ehdottomasti torjuttavana esimerkiksi ajatusta islamilaisen sharia-lain osittaisestakin käyttöönotosta.

Maahanmuuttajat mukaan kotouttamisen suunnitteluun

Kotouttamisohjelman laatiminen kuuluu lakisääteisesti kunnalle. Se tulisi laatia yhteistyössä maahanmuuttajien, kansalaisjärjestöjen, työelämän osapuolten sekä muiden paikallisten tahojen ja toimijoiden kanssa. Näin ohjelmassa voidaan hyödyntää paikallista osaamista ja samalla sitouttaa osapuolia mukaan ohjelman toteuttamiseen. Halukkaat kansalaisjärjestöt ja seurakunnat voidaan ottaa tueksi opeteltaessa päivittäisiä rutiineja sekä tutustuttaessa paikallisiin ihmisiin. Apuna voi olla esimerkiksi "kummiperhe". Maahanmuuttajat tulee ottaa mukaan suunnittelemaan ratkaisuja haasteisiin, jotka he itse tuntevat parhaiten. Kunnan maahanmuuttajatoiminnasta tiedottamalla voidaan lisätä monikulttuurista vuorovaikutusta maahanmuuttajien ja paikallisen väestön kesken.

Kuntien tulee järjestää riittävät palvelut maahanmuuttajille sekä seurata vuosittain kotouttamisohjelman toteutumista ja raportoida siitä päättäjille. Myös henkinen ja oikeudellinen tuki on todettu tärkeäksi. Mahdolliset virheelliset päätökset esimerkiksi oleskelulupa-, työlupa- tai sosiaaliturva-asioissa tulisi ensisijaisesti korjata viranomaisten itseoikaisuina. Kristillisdemokraatit pitävät tärkeänä, että valtio huolehtii kotouttamisen edellytyksistä: tarvitaan riittävät taloudelliset resurssit, eri hallintoviranomaisten koulutus sekä niiden välinen selkeä työnjako.

Poliisi on otettava mukaan kotouttamisohjelman toteuttamiseen. Moni muuttaja tulee kulttuurista, jossa poliisiin ei luoteta kuten Suomessa. Kun poliisin toiminta tulee tutuksi, madalletaan kynnystä ilmoittaa itseen kohdistuvista rikoksista, ennaltaehkäistään ongelmia ja mahdollisia etnisten ryhmien keskinäisiä välienselvittelyjä. Maahanmuuttajaryhmien välisestä yhdenvertaisuudesta on huolehdittava keskinäisten konfliktien estämiseksi.

Riittävät ammattitaitoiset tulkkipalvelut ovat välttämättömiä, sillä asioiminen esimerkiksi viranomaisten, hoitohenkilökunnan ja koulun kanssa tai oikeudessa vaatii erityissanaston osaamista. Maahanmuuttajalla on oikeus tulla ymmärretyksi oikein ja oikeus mahdollisuuteen ymmärtää oikein.

Maahanmuuttajien taloudelliset etuudet tulee saattaa samalle tasolle kuin muissa EU-maissa ja vastaamaan Suomen kansalaisen perusturvaa. Suomi tulisi saada houkuttelevaksi maana, jossa voi työllistyä ja ansaita toimeentulonsa omalla työllä. Maahanmuuttajavastaisten asenteiden kitkemiseksi on annettava oikeaa tietoa suomalaisesta tukitasosta. Perheiden yhdistämisissä tulee pyrkiä yhdenmukaiseen käytäntöön muiden Pohjoismaiden kanssa ja edistämään kansainvälistä lastensuojelua.

On huolehdittava siitä, että lähtömaassaan kidutuksen tai seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi joutuneiden avuntarve tunnistetaan ja heille annetaan asiantuntevaa apua.

Maahanmuuttajat otetaan yhdenvertaiseksi osaksi kansalaisyhteiskuntaa

Vakaan suomalaisen yhteiskunnan ylläpitämisen ja kehittämisen merkittävimpiä tekijöitä on aktiivinen ja monipuolinen kansalaisyhteiskunta. Virallisten demokraattisesti valittujen päätöksentekokanavien lisäksi järjestömaailma koko laajuudessaan antaa mahdollisuuden toimia ja vaikuttaa yksilötasolla, paikallisesti, valtakunnallisesti ja myös globaalisti.

Maahanmuuttajien kotoutumista edistää aktiivinen mukaantulo kansalaisyhteiskuntaan ja sen sosiaalisiin verkostoihin. Se on keino oppia, miten suomalainen yhteiskunta toimii, paikka luoda sosiaalisia suhteita kantasuomalaisiin ja oppia arjen kieltä. Maahanmuuttajille on alusta asti tiedotettava yhdistymis- ja kokoontumisvapaudesta ja kerrottava erilaisista etujärjestöistä. Maahanmuuttajien omien yhdistysten muodostamista ja niiden keskinäistä yhteistoimintaa tulee yhdenvertaisesti tukea.

Monissa kulttuureissa suvun tai perheen päämies on hoitanut yhteisönsä muiden jäsenten asioiden ja etujen ajamisen. Tätä tapaa jatketaan uudessa kotimaassa. Muita yhteisön jäseniä, myös tyttöjä ja naisia, on kannustettava mukaan kansalaistoimintaan. Näin he oppivat itsellisiksi toimijoiksi omissa asioissaan. Nämä taidot auttavat opiskelussa, työelämässä ja arjen asioiden hoitamisessa.

Kristillisdemokraatit ovat perustaneet maahanmuuttajaverkoston edistämään kansalaisosallistumista ja ovat nimenneet maahanmuuttajatyön koordinaattorin. Helsingissä puolueella on omat osastot englanninkielisille ja venäjänkielisille jäsenille.

Syrjimätöntä ja reilua työelämää

Maahanmuuttajat haluavat parantaa omaa ja perheensä elämänlaatua tekemällä työtä. Työelämä ja kanssakäyminen kantasuomalaisten kanssa auttavat sopeutumaan uuteen kulttuuriin, ja kielitaito karttuu parhaiten arjen tilanteissa. Väestörakenteemme vuoksi tarvitsemme sekä työperäistä maahanmuuttoa että pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden tehostettua työllistämistä.

Työmarkkinoiden osapuolet tulee ottaa mukaan jo kotouttamisvaiheessa, jotta muuttajat saavat tietoa työmahdollisuuksista ja työehdoista sekä työntekijöiden oikeuksista ja velvollisuuksista. Työperäisessä muutossa perehdytystä suomalaiseen yhteiskuntaan tarvitaan jo lähtömaassa. Jokaiselle työntekijän oleskeluluvalla tulevalle on annettava tietopaketti suomalaisesta yhteiskunnasta ja työelämästä.

Työ- ja elinkeinotoimistoissa vähintään yhden työntekijän tulee perehtyä maahanmuuttajien työllistämiseen. Työllistymistä tulee edistää työvoimakoulutuksella, työharjoittelulla ja työosuuskunnilla sekä kielitaitotestien avulla. Maahanmuuttajille suunnattuja harjoittelupaikkoja on lisättävä sekä julkisella että yksityisellä sektorilla. Maahanmuuttajaväestöltään suurimmissa kunnissa on pyrittävä siihen, että maahanmuuttajataustaisia kunnan työntekijöitä on samassa suhteessa kuin heitä on asukkaina ja että heitä on organisaation eri tasoilla. Työelämän kielitaitovaatimukset on eriytettävä työn laadun mukaan, sillä on myös töitä, joita pystyy tekemään vähäisemmälläkin kielitaidolla.

Työelämän asenteissa ulkomaalaisiin työnhakijoihin on edelleen paljon parannettavaa, vaikka yhdenvertaisuuslaki edellyttää, ettei työhönottotilanteissa ja työelämässä tapahdu syrjintää etnisen alkuperän tai kielen perusteella. Työvoimaviranomaisten ja työmarkkinajärjestöjen tulee lisätä yhteistyötä asenneilmapiirin muuttamiseksi ja maahanmuuttajien työllistämiseksi. Työpaikoille tulee kehittää järjestelmällinen tapa tukea eri kulttuureista tulevien työhön perehdyttämistä ja yhteistyötä kantasuomalaisten työntekijöiden kanssa. Työnantajan ja työntekijöiden tulisi yhdessä nimetä henkilö, joka toimii maahanmuuttajataustaisten työntekijöiden tukihenkilönä työhaastattelussa ja selviteltäessä mm. kulttuurisista eroista johtuvia tilanteita.

Moni maahanmuuttaja tulee kulttuurista, jossa yrittäjyys on pääasiallinen toimeentulon keino. Yrittäjyydestä, siihen kuuluvasta lainsäädännöstä ja tukipalveluista on kerrottava jo kotouttamisvaiheessa. Yrittäjyyttä on edistettävä yksinkertaistamalla byrokratiaa ja helpottamalla alkupääoman saantimahdollisuuksia kuitenkin niin, ettei vääristetä kilpailua. Kansainvälisen kaupan yhteyksissä ja kehitysyhteistyössä tulee hyödyntää kohdemaista Suomeen muuttaneiden henkilöiden asiantuntemusta, yhteyksiä, kielitaitoa ja kulttuurien tuntemusta.

Työvoiman vapaan liikkumisen myötä Suomessa on tuhansia EU-kansalaisia töissä työehdoilla, jotka vaivoin täyttävät minimivaatimukset. Lainsäädännön on annettava viranomaisille riittävät keinot hoitaa joustavasti työperäinen maahanmuutto, mutta toisaalta keinot puuttua epäterveeseen maahanmuuttoon. Suomessa tehtävästä työstä on valvonnalla karsittava työntekijöiden oikeuksia ja turvallisuutta polkevat käytännöt ja maksuvelvoitteiden kiertäminen.

Maahanmuuttajien osuus kasvaa ammateissa, joihin pääsyyn liittyy vähän koulutuksellisia tai kielellisiä esteitä. Tällaisten alojen työtekijöiden aseman yhdenvertaisesta kehityksestä on erityisesti huolehdittava, jotta estetään työmarkkinoiden haitallinen jakautuminen. Näillä aloilla on usein heikko edustus työmarkkinaosapuolten neuvotteluissa.

Lapset ja nuoret tarvitsevat erityistä tukea

Riittävän suomen tai ruotsin kielen taidon oppiminen on maahanmuuttajalle tärkeimpiä edellytyksiä koulumenestykseen ja jatko-opintomahdollisuuksien avautumiseen. Vahva kielitaito ehkäisee tehokkaasti syrjäytymistä.

Kielen oppimisen näkökulman tulee olla vahvasti mukana maahanmuuttajataustaisten lasten päivähoidossa. Oppimisen tukena on oltava konsultoivia suomi tai ruotsi toisena kielenä lastentarhanopettajia. Maahanmuuttajaperheiden lapsia tulee kannustaa osallistumaan esiopetukseen. Niille lapsille, joilla koulun arvion mukaan on vielä puutteellinen kotimaisen kielen taito, on taattava laadukas valmistava opetus, jossa keskitytään tehostettuun oppimiseen. Jos oppiminen on hidasta, on annettava riittävän pitkään valmistavaa opetusta. Erityisesti yläluokille Suomeen saapuvat maahanmuuttajanuoret tarvitsevat lisätukea.

Maahanmuuttajanuorille kasautuu syrjäytymisen riskitekijöitä muita nuoria yleisemmin. Mahdollisuudet saada kotoa malleja ja tukea ammatinvalinnassa ja kouluttautumisessa voi olla heikompaa kantasuomalaisiin verrattuna. Nuoria tulee kannustaa ammatilliseen tai muuhun jatkokoulutukseen ja heidän perheitään tukemaan kouluttautumista. Opinto-ohjaukseen tulee kiinnittää erityistä huomiota, jotta toimivat koulutuspolut ammatillisiin tai korkeakouluopintoihin ja työelämään löytyvät. Maahanmuuttajien lukioon valmentava koulutus voidaan organisoida kansanopistojen yhteyteen. Jos opiskelu keskeytyy ensimmäisessä opiskelupaikassa, on tärkeää saada nuori tuetusti toiseen opiskelupaikkaan.

Kouluissa tarvitaan työntekijöitä, jotka osaavat kohdata kulttuurien välisten ristiriitojen haasteita ja esimerkiksi nuorten seurustelun kotoutumiselle tuomia haasteita. Esimerkiksi Norjassa sellaisissa kouluissa, joissa etnisiin vähemmistöihin kuuluvia on yli 30 %, toimii etnisten suhteiden koulukuraattori.

Paikallisissa kotouttamisohjelmissa tulee kiinnittää erityistä huomiota nuorten maahanmuuttajien opiskelun ja työllistymisen tukemiseen sekä harrastustoiminnan mahdollisuuksiin.

Kunnille tulee säätää velvollisuus järjestää opetusta kansainvälistä suojelua hakeville oppivelvollisuusikäisille ja tästä aiheutuvat kustannukset tulee korvata kunnille.

Koulutuksen on tähdättävä työllistymiseen

Maahanmuuttajien yksilölliset taustat, muuttosyyt, koulutustaso ja lähtömaan olosuhteet vaihtelevat runsaasti ja vaikuttavat heidän kotoutumiseensa ja omaksumiskykyynsä. Tämä tulijoiden erilaisuus tulee ottaa huomioon, jotteivät kotouttamistoimet ja niihin liittyvä kielikoulutus ole joko oppimiskykyä aliarvioivaa tai sen ylittävää.

Suomen tai ruotsin kielen riittävä, edeltävän koulutustason ja ammatillisen suuntautumisen huomioon ottava opetus on turvattava. Erityisesti on huolehdittava kotiäideistä ja ikääntyneistä. Tietoyhteiskunnan välineitä kuten televisiota ja internetiä tulee hyödyntää kieliopetuksessa. Rekrytoitaessa työntekijöitä ulkomailta on pyrittävä kieliopetuksen pohjan antamiseen jo lähtömaassa. On järjestettävä virkaruotsin ja -suomen kursseja niille, jotka tarvitsevat taitoa virkojen hakemisessa.

Maahanmuuttajien kouluttautumismahdollisuuksia on parannettava. Tutkinnon muualla suorittaneiden on tärkeä saada mahdollisimman pian todistus tutkintojen vastaavuudesta Suomessa. Erityisesti EU/ETA-maiden ulkopuolelta tuleville on järjestettävä riittävästi täydentäviä opintoja ammattipätevyyden saamiseksi myös Suomessa. On osaamisen tuhlausta työllistää maahanmuuttaja muuten kuin väliaikaisesti selvästi koulutusta alempiin tehtäviin. Puolisoina maahan muuttaville on myös tarjottava vastaava kielikoulutus ja tarvittaessa ammatillinen koulutus tai sen täydentäminen.

Suomeen opiskelemaan tulleita tulee kannustaa jäämään tänne myös töihin. Se edellyttää, että opiskelija oppii riittävän hyvin kotimaisen kielen. Suomessa opiskelevien ulkomaalaisten opintojen osana tulee olla pakollinen, riittävän laaja kielikoulutus, joka antaa mahdollisuuden työllistyä maahamme. Vastavalmistuneelle tulisi myöntää lyhytaikainen työnhakuviisumi myös, vaikka hän ei saa heti työpaikkaa, mutta haluaa jäädä työhön.

Korkeakoulut voivat vuosina 2010-2014 periä maksuja vieraskieliseen ylempään korkeakoulututkintoon tai ylempään ammattikorkeakoulututkintoon johtavaan koulutusohjelmaan hyväksytyltä ETA-alueen ulkopuolelta tulevalta opiskelijalta. Maksujen perimisen edellytyksenä on, että korkeakoululla on apurahajärjestelmä, jolla voidaan tarvittaessa tukea maksullisiin koulutusohjelmiin osallistuvien opiskelijoiden opiskelua. Kehitysmaista tuleville opiskelijoille tulee kehittää stipendijärjestelmä.

Iäkkäät vanhemmat perheen hoidettavaksi

Perheen käsite on monissa kulttuureissa laajempi kuin ydinperhe ja lasten velvollisuutena pidetään lasten iäkkäistä vanhemmista huolehtimista. Myös Suomessa tätä pidetään hyveenä. Ulkomaalaiselle vanhukselle voidaan myöntää oleskelulupa Suomeen vain, jos hänen Suomessa asuva aikuinen lapsensa on joko Suomen kansalainen tai pakolainen ja vanhus on Suomessa asuvasta sukulaisesta "täysin riippuvainen" tai he voivat osoittaa viettävänsä kiinteää perhe-elämää.

Käytännössä kriteerit on asetettu erittäin korkeiksi. Ulkomaalaislakia tulee muuttaa siten, että Suomessa asuvan henkilön yli 60-vuotiaalle tai vaikeasti sairaalle omaiselle voidaan myöntää oleskelulupa, jos henkilö on huomattavan riippuvainen sukulaisestaan. Huomattavaa riippuvuutta arvioitaessa otetaan huomioon hakijan terveydentila, jokapäiväisestä elämästä suoriutuminen, mahdollisuus turvautua kotimaassa oleviin omaisiin ja henkinen hyvinvointi mahdollisen taloudellisen riippuvuuden lisäksi.

On selvitettävä myös malli, jolla Suomessa asuvan kansalaisen yli 65-vuotiaalle tai vaikeasti sairaalle omaiselle voitaisiin myöntää oleskelulupa, jos valtiolle maksetaan takuusumma mahdollisten sairauskulujen kattamiseksi. Näin helpotetaan perhe-elämää tavalla, jonka taloudelliset vaikutukset jäänevät kohtuullisiksi, ja mahdollistetaan Suomessa kansalaisten työnteon jatkuminen siinäkin tilanteessa, kun entisessä kotimaassa asuneet iäkkäät vanhemmat tarvitsevat hoitoa. Vanhustenhuolto on Suomessa ylikuormitettu eikä kestä merkittävää määrää ulkomaalaisia vanhuksia. Inhimillisyyden ja taloudellisten realiteettien välille on löydettävä tasapaino.

Inkerinsuomalaisille edelleen oma paluumuuttojärjestelmä

Inkerinsuomalaisen syntyperän omaavien henkilöiden paluumuutto muuttuu ulkomaalaislain yleisen sääntelyn mukaiseksi. Kristillisdemokraattien mielestä nykyiset inkerinsuomalaisten 20 000 henkilön jonon käsittelytavat, erityisesti käsittelyn hitaus, ovat johtaneet siihen, ettei jonotusjärjestelmä ole toimivaa. Jonon käsittelyjärjestelmää muuttamalla voitaisiin tilannetta parantaa ilman, että koko inkerinsuomalaisten paluumuuttojärjestelmää tarvitsisi purkaa.

Kunnille riittävä tuki pakolaisten vastaanottamiseen

Suomi ottaa vastaan humanitäärisistä syistä vuositasolla noin 700 pakolaista. Kristillisdemokraattien mielestä meidän on rikkaana länsimaana kannettava osamme inhimillisen hädän lievittämisessä. Avuntarvitsijoita tulee ensisijassa auttaa heidän omissa maissaan, mutta tämä ei ole aina mahdollista.

Kiintiöpakolaiset muodostavat vain murto-osan maahanmuuttajista. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY) sopii kunnan kanssa pakolaisten vastaanotosta ja osoittaa pakolaisen kuntaan, jonka kanssa se on tehnyt sopimuksen vastaanottamisesta. Jos kunta on laatinut tai sitoutunut laatimaan laissa tarkoitetun maahanmuuttajien kotouttamisohjelman, ELY-keskus korvaa vastaanotosta aiheutuneet kustannukset valtion talousarvion rajoissa. Tällä hetkellä on ilmennyt ongelmia saada jo oleskeluluvan saaneille pakolaisille kuntapaikkoja, joten he joutuvat jatkamaan asumista vastaanottokodeissa. Valtion on tehtävä pakolaisten vastaanotto nykyistä houkuttelevammaksi kunnille tai usealle kunnalle yhdessä.

Turvapaikanhakijoiden oikeusturvaa ei saa vaarantaa

Turvapaikanhakijoiden oikeusturva on pidettävä Suomen hyväksymien kansainvälisten sopimusten tasolla. Käännytyspäätöksiä on tehty, vaikka maahanmuuttoviranomaiset tietävät hakijan joutuvan omassa maassaan puutteellisten ihmisoikeuksien takia ongelmiin viranomaisten kanssa. Esimerkiksi muslimimaahan palautettavan kristityksi kääntyneen henkilön tiedetään joutuvan vaikeuksiin.

Suomen kansainvälisistä velvoitteista johtuen ketään ei voida kieltää hakemasta turvapaikkaa Suomesta, ei edes Euroopan unionin kansalaisia. Siksi on tärkeää, että EU:n uusien ehdokasmaiden kohdalla pidetään kiinni jäsenyysvaatimuksista, kuten ihmis- ja vähemmistöoikeuksien kunnioittamisesta. Näin ei tehty esimerkiksi Romanian ja Bulgarian kohdalla. Suomen on toimittava aktiivisesti sen varmistamiseksi, että EU:n tasolla toimitaan romanivähemmistöjen aseman parantamiseksi lähtömaissaan.

Yksin tulleet alaikäiset turvapaikanhakijat ovat erittäin haavoittuvassa asemassa. Sekä perustuslaki että kansainväliset ihmisoikeusvelvoitteet edellyttävät, että lapsen etu arvioidaan kaikessa lasta koskevassa lainsäädännöllisessä ja käytännön päätöksenteossa. Vähemmistövaltuutetun julkaiseman selvityksen mukaan (Lapsen edun toteutuminen turvapaikanhakija- ja pakolaislapsia koskevissa päätöksissä, 2010) lapsen edun toteutumisessa on puutteita ja lapsen etua ei selvitetä riittävästi esimerkiksi ennen alaikäisen palautusta ensimmäiseen turvapaikanhakumaahan. Toimintatapoja on terävöitettävä ottamaan lapsen etu täysimääräisesti huomioon.

Turvapaikan hakuprosessissa naiset ja tytöt on haastateltava erillään perheen miehistä. Lisäksi haastattelijan ja tulkin olisi oltava naisia. Näin naiset uskaltavat paremmin kertoa esimerkiksi kokemastaan seksuaalisesta väkivallasta ja muista naisena kohtaamistaan uhista ja turvattomuudesta, joilla on merkitystä turvapaikanmyöntämisessä. Naisille ja tytöille tulee turvata oma erillinen turvapaikkahakemuskäsittely.

Turvapaikanhakijoiden palauttamiselle on etsittävä vaihtoehtoja esimerkiksi niiden henkilöiden kohdalla, joiden ammattitaidolla olisi käyttöä työmarkkinoilla lyhyehkön koulutuksen jälkeen. Turvapaikanhakijoiden työllistäminen on erityisesti pk-yritysten kannalta varteenotettava vaihtoehto saada ulkomaalaista työvoimaa. Turvapaikanhakijat on työllistettävä mahdollisimman pian jo hakuprosessin aikana, jotta ote normaalielämään syntyy ja säilyy. Työllistyneille turvapaikanhakijoille tulisi antaa työntekijän oleskelulupa.

Rikollisten karkottaminen maasta yksinkertaisemmaksi

Ulkomaalaislain 149 § mukaan maasta voidaan karkottaa ulkomaalainen, jonka on todettu syyllistyneen rikokseen, josta on säädetty enimmäisrangaistuksena vähintään yksi vuosi vankeutta, taikka jonka on todettu syyllistyneen rikoksiin toistuvasti. Karkotusprosessi on hidas, ja se voidaan aloittaa vasta, kun käräjäoikeus on tuominnut ulkomaalaisen rikoksesta. Poliisin tulee esittää karkottamista, jonka jälkeen asian ratkaisee maahanmuuttovirasto. Asiasta voidaan valittaa hovioikeuteen. Aika rikoksen tapahtumisesta karkotuksen käytäntöön panoon voi kestää kolme vuotta.

Rikoksesta johtuvat karkottamisasiat olisi voitava päättää yleisissä tuomioistuimissa tavallisilla valitusmahdollisuuksilla. Vastaavalla tavalla tuomioistuimet voivat päättää esim. ajokiellosta ja liiketoimintakiellosta, ja muistakin rikosten oheisseuraamuksista. Näin nopeutettaisiin karkotusprosessia ja lyhennettäisiin maahanmuuttajan aikaa epävarmuudessa.

Kristillisdemokraattien mielestä lapsena Suomeen muuttaneita ulkomaalaisia tulisi voida karkottaa vain erittäin vakavien rikosten yhteydessä. Jos rikokseen syyllistynyt ulkomaalainen on muuttanut Suomeen alle 15-vuotiaana, hänet pitäisi voida karkottaa vain, jos hänelle on tuomittu yli kolmen vuoden ehdoton vankeusrangaistus.

Kunniaan liittyvää väkivaltaa on ehkäistävä

Kunniaan liittyvää väkivaltaa voidaan ennaltaehkäistä tukemalla vanhemmuutta ja antamalla välineitä väkivallattomaan vanhemmuuteen. Kotouttamiseen liittyvää koulutusta tarvitaan edelleen siinä vaiheessa, kun lapset lähestyvät teini-ikää ja sen mukanaan tuomia kulttuurien ristiriitoja. Maahanmuuttajayhteisöihin suuntautuvaa omakielistä tiedotusta tulee lisätä. Ilmiöstä tarvitaan tilastotietoa ja tutkimusta sen yleisyyden ja suomalaisten erityispiirteiden selvittämiseksi.

Kunniaan liittyvien väkivallantekojen tulee olla yleisen syytteen alaisia ja poliiseille suunnattua koulutusta ilmiön tunnistamiseksi tulee lisätä. Yhteisöllinen vaatimus kunnian palauttamiseen kestää vuosien ajan ja tehtävä voidaan määrätä uhrille tuntematon henkilön hoidettavaksi. Tästä syystä uhan aiheuttajalle tulee rangaistuksen lisäksi määrätä osallistuminen väkivallanesto-ohjelmaan. Perheen sisäisen lähestymiskiellon täytäntöönpanoa tulee helpottaa ja kiellon yhteyteen on liitettävä myös velvoite osallistua väkivallanesto-ohjelmaan. Suomeen tarvitaan kansallisia identiteetin vaihtoon liittyviä toimenpidemalleja. Salaisten turvakotien määrää tulee lisätä ja niille tulee taata pysyvä rahoitus.

Miesten kotoutumisongelmat ovat yksi syy tiukentuneelle oman kulttuurin koodiston noudattamiselle. Tarvitaan miestyöhön keskittyneitä toimijatahoja, joihin maahanmuuttajataustaiset miehet ja isät voivat ottaa ongelmatilanteissa yhteyttä.

On selvitettävä voidaanko pakkoavioliiton määrittely ja pakkoavioliittoja ennaltaehkäisevät toimenpiteet kirjata osaksi suomalaista lainsäädäntöä. (MLL)

Ihmiskaupan tunnistamista on kehitettävä

Ihmiskauppa ja järjestäytynyt kansainvälinen rikollisuus ovat kasvavia ongelmia, joiden torjuntaa on tehostettava panostamalla sekä kansalliseen että kansainväliseen torjuntaan ja uhrien auttamiseen. Ihmiskauppa on vakava ihmisoikeusrikkomus, jossa syvästi loukataan uhrin ihmisarvoa ja koskemattomuutta ja hyödynnetään uhrin haavoittuvuutta ja turvattomuutta. Kansallisen ihmiskaupparaportoijan mukaan Suomessa ihmiskauppaa epäillään esiintyvän prostituutiossa ja organisoidussa parituksessa, rakennus-, ravintola-, siivous- sekä puutarha-alalla ja marjanpoiminnassa.

Suomi on sekä ihmiskaupan kohde- että kauttakulkumaa. Merkittävin haaste ihmiskaupan vastaisessa toiminnassa on uhrien tunnistaminen, sillä ilman sitä ei heidän oikeutensa apuun ja suojeluun toteudu. Tunnistamatta jäänyt ihmiskaupan uhri voikin itse joutua rangaistuksi ihmiskauppaan usein liittyvästä laittomasta toiminnasta kuten laittomasta maahantulosta. Ihmiskaupan uhrien tehokas auttaminen, suojelu ja oikeuksien turvaaminen ovat avainasemassa koko ihmiskauppailmiön vastaisessa toiminnassa ja tähän on panostettava entistä tehokkaammin ja madallettava kynnystä hakeutua auttamisjärjestelmän piiriin. Tietoisuuden lisääminen ihmiskaupasta ja siihen liittyvistä ilmiöistä kansalaisten keskuudessa on erityisen tärkeää.

Kotona Suomessa

Kotoutumisen myötä maahanmuuttaja haluaa lopulta kokea asuvansa Suomessa kuin kotimaassa, ei ulkomailla. Kototutumista edistää, kun tulijaa kohdellaan ensisijaisesti ihmisenä, jolla on samat oikeudet ja velvollisuudet kuin kantasuomalaisilla eli sosiaalisesti osana suomalaista yhteiskuntaa. Tähän sisältyy myös se, että hän jossain vaiheessa lakkaa olemasta maahanmuuttaja. Ei tule puhua esimerkiksi kolmannen polven maahanmuuttajista. Maahanmuuttaja-termiä tulisi käyttää vain sellaisissa tilanteissa, joissa sillä on erityistä merkitystä esimerkiksi yhdenvertaisten mahdollisuuksien toteutumiselle. Muuttamalla puhetapaa voidaan vaikuttaa asenteisiin.

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä 3.3.2011.