Kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän aluepoliittinen ohjelma

Hyväksytty 3.5.2001

Työnteko ja peruspalvelut turvattava koko maassa - kestävän kehityksen aluepolitiikkaa

Kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän mielestä kansalaisten yhdenvertaisuus ja turvallisuus sekä maan henkinen ja aineellinen kehitys edellyttävät toimivaa ja kauaskantoista aluepolitiikkaa. Koulutuksen, työn, sosiaaliturvan ja palveluiden pitää olla kansalaisten tavoitettavissa kaikilla maamme alueilla.

Tällä hetkellä Suomen tasapainoinen kehittäminen on uhattuna, koska uusia työpaikkoja syntyy lähinnä vain vahvoissa kasvukeskuksissa. Keskittymisen seurauksena monilla muilla alueilla työpaikat vähenevät ja varsinkin korkeampaa osaamista vaativia työpaikkoja ei synny. Kehitys johtaa vähitellen siihen, että myös palveluammatit kärsivät ja väestöra kenne yksipuolistuu. Tämän vuoksi tarvitaan konkreettisia toimenpiteitä alueiden tasapainoisen kehityksen turvaamiseksi.

Oikein toteutetut ja ajoitetut toimenpiteet lieventävät keskusten kasvusta aiheutuvia ongelmia. Juuri nyt on aluepoliittisen arvovalintojen aika, mikäli todella halutaan lisätä oikeudenmukaisuutta ja vähentää keskittymisestä aiheutuvia ongelmia.

Hajasijoitus ja veropolitiikka tehokkaaseen käyttöön

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä korostaa konkreettisten toimenpiteiden merkitystä aluepolitiikan hoitamisessa. Tässä työpaikkojen turvaaminen ja lisääminen ovat avainasemassa. Ryhmä kannattaa valtion palveluyksiköiden hajasijoitusta silloin, kun ne voivat toimia tehokkaasti sijaintipaikkakunnastaan riippumatta.

Uusien työpaikkojen luomisessa käyttämätön keino ovat alueellisesti kohdennetut verohelpotukset. Mm. työvoiman sivukuluihin kohdistetut verohelpotukset voivat kohdistua uusiin ja nuoriin yrittäjiin ja niillä voi tukea niin sukupolvenvaih doksia kuin jo olemassa olevien yritysten laajennussuunnitelmiakin. Samaan tulokseen tulee pyrkiä myös poistoja ja myyntivoittoverotusta säätelemällä. Osa yritystuesta voi olla lainamuotoista, mistä mm. naisyrittäjien lainojen myötä on saatu myönteisiä kokemuksia. Tarvittaessa on alueellisiin verohelpotuksiin hankittava EU:n lupa.

Oikeudenmukaisuuden toteuttaminen ja yrittäjien tasapuolinen kohtelu edellyttävät toimivaa kuljetuskustannusten tasausjärjestelmää. Se voisi toimia sekä suoran tuen että veronkevennysten kautta. Samaan tähtäisi energiakustannusten keventäminen alueellisin perustein. Monet investointituet voidaan toteuttaa kilpailulainsäädännön estämättä. Sekä valtiovallan että alueiden päätöksin tulee energiapolitiikassa suosia uusiutuvia ja työllistäviä energialähteitä.

Hajasijoitusta tulee käyttää uusien työpaikkojen luomiseen alueille aina silloin, kun tarvitaan investointeja ja varsinkin uutta tietoteknologiaa hyödynnettäessä. Tästä on jo myönteisiä esimerkkejä. Samalla tulee edistää etätyötä ja helpottaatyömatkakustannuksia mm. säätämällä matkakuluvähennyksen ehdot joustavammiksi.

Koulutus ja osaaminen luovat tasa-arvoa

Tiedon konkretisointi työ- ja tuotantoelämässä on yhä tärkeämpi haaste. Yliopistojen sekä ammattikorkeakoulujen ja muun ammatillisen koulutuksen sijainnilla on merkittävä vaikutus kehitykseen. Kokemus osoittaa, että koko seudun elämä virkistyy tärkeän koulutuslaitoksen myötä ja nuorten todennäköisyys jäädä asumaan lähelle koulu- tai yliopistopaikkakun taa on merkittävä. Yliopistot ja korkeakoulut on säilytettävä elinvoimaisina, koska niiden olemassaolo ja tuki eri alueiden kehitykselle on ollut viime vuosikymmenien ehkä merkittävin aluepoliittinen teko. Valtionyhtiöiden myynnistä saatavia tuloja tulee valtionvelan lyhentämisen ohella osoittaa koulutuksen ja osaamiseen kehittämiseen koko maassa sekä projektirahoitukseen että peruskoulutukseen ja -tutkimukseen.

Ennakkoluulottomasti ideoita Norjan mallista

Ns. Norjan malli sisältää aluepoliittisten verohelpotusten ja investointitukien lisäksi myös eräiden sosiaalisten etujen porrastamisen syrjäseuduilla asuvien hyväksi. Norjassa tällä on ollut merkitystä mm. ammattitaitoisen henkilökunnan saamisessa palveluammatteihin. Tämä ei vääristäisi kilpailua, vaan osaltaan takaisi mm. osaavan henkilökunnan tarjonnan syrjäisemmillä seuduilla.

Mikäli taantuneilla alueilla asuvan aktiiviväestön määrä pysyy entisellään tai lähtee kasvuun, on alueen kunnilla paremmat edellytykset verovaroin tuotettujen palveluiden hoitamiseen ja myös elinkeinoelämän toimintaedellytykset kohenevat. Siksi tulee huolehtia ammattitaitoisen työvoiman saatavuudesta niin, että mm. teknologiayritykset ja kuljetuksesta riippuvat toimialat voivat pysyä alueilla ja sijoittua eri puolille Suomea. Monien kuntien kannattaa käyttää houkuttimena asumiseen ja elinympäristöön liittyviä seikkoja sekä vahvistaa alueellista omaleimaisuutta mm. kulttuurin alalla.

EU -rahoitus hyödynnettävä

Euroopan Unioni osallistuu alueiden kehitykseen merkittävillä määrärahoilla. Suomen tulee täysimääräisesti ja tehokkaasti hyödyntää näin saatava tuki. Tukiohjelmat tulee valmistella huolellisesti. Tuen käytössä pitää noudattaa maamme oloihin parhaiten soveltuvia periaatteita siten, että heikoimmatkin alueet voivat niistä hyötyä. Jos muita tukimuotoja samalla heikennetään tai alueet eivät muuton selviä omasta rahoitusosuudestaan, ei EU-hankkeistakaan ole riittävää hyötyä alueiden kehitykselle.

Kuntien mahdollisuudet turvattava

Kunnille tulee turvata taloudelliset mahdollisuudet peruspalveluiden hoitamiseksi koko maassa. Kustannuksia arvioitaessa on otettava huomioon väestön siirtymisestä aiheutuvat menot sekä väestöä menettävissä että uusissa asuinkunnissa. Aluekehitysasioissa on lisättävä maakuntien päätösvaltaa.

Asianmukaisen palvelutason turvaamiseksi tulee kehittää palvelutakuujärjestelmä. Siinä määriteltäisiin kohtuullinen minimipalvelutaso koko maata varten. Mikäli minimipalvelutaso ei joltakin osin toteutuisi, olisi selvitettävä johtuuko palveluiden puute paikallisista syistä vai voimavarojen puutteesta. Näin saataisiin konkreettisesti ilmi kuntalaisten palveluissa kokemat puutteet ja voitaisiin puuttua niihin joko ohjaamalla kuntia ja palveluntuottajia tai lisäämällä näille osoitettuja voimavaroja.

Perusmaatalous on asutuksen runko

Maaseudun tulevaisuuden kannalta keskeistä on perusmaatalouden kannattavuus. Ilman sitä ei maaseudun muukaan asuttuna pitäminen voi käytännössä onnistua. Maatalouden kehittämisessä perheviljelmät ovat edelleen keskeisen tärkeitä. Elintarviketuotannon ongelmat osoittavat, että lähiruoan tuottaminen ja lyhyet tuotantoketjut ovat ensiarvoisen tärkeitä. Tällöin myös ruoan laadun ja turvallisuuden valvontaa on helpompi toteuttaa. Maatalouden sivuelinkeinojen ja muun pienimuotoisen yritystoiminnan edellytyksiä tulee parantaa.

Matkailun ja luonnonsuojelun tasapainoiseen kehittämiseen on lisättävä panostusta. Maakuntien yhteistyötä elinkeinoelämän ja matkailun markkinoinnissa ulkomailla on tehostettava.

Hallittuun kaupunkipolitiikkaan

Kaupungistuminen on maailmanlaajuinen suuntaus, mutta Suomen kaltaisessa laajassa maassa ei saa jäädä hallitsemattomasti tapahtuvien muutosten armoille. Kaupungistumisen etuja arvioitaessa tulee tuoda esille myös siihen liittyvät kustannusvaikutukset yksilön kannalta sekä yhteiskunnan toimintojen osalta. Markkinavoimat voivat hyvin toimia kehityksen innoittajina, mutta niitä tulee ohjata selkeillä yhteisillä päätöksillä ja käyttää tähän myös vahvoja taloudellisia keinoja.

Kaupungeissa asuvien elinolosuhteiden turvaamiseksi tarvitaan kasvavissa aluekeskuksissa ja pääkaupunkiseudulla näiden alueiden ongelmiin sekä väestön henkiseen ja taloudelliseen syrjäytymiseen paneutuvaa kaupunkipolitiikkaa.