Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.tuni.fi/pohtiva/ohjelmalistat/KD/649

Kristillisdemokraatit

Kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän koulutus- ja opiskelijapoliittinen ohjelma


  • Puolue: Kristillisdemokraatit
  • Otsikko: Kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän koulutus- ja opiskelijapoliittinen ohjelma
  • Vuosi: 2003
  • Ohjelmatyyppi: erityisohjelma

Kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän koulutus- ja opiskelijapoliittinen ohjelma

KOULUTUSPOLITIIKAN KESKEISET PERIAATTEET

Kristillisdemokraatit korostavat laaja alaisen koulutuksen ja korkeatasoisen sivistyksen merkitystä yhteiskuntamme menestystekijänä. Koulutuksen ja osaamisen tarve korostuu entisestään tulevina vuosikymmeninä kansainvälisen kilpailun kiristyessä ja huoltosuhteen heikentyessä.

Peruslähtökohtana on sivistyksen tasa-arvo, joka merkitsee sitä, että jokaiselle annetaan mahdollisuus itsensä kehittämiseen ja oppimiseen. Koulutukseen panostaminen on yhteiskunnalta sijoitus niin henkisen kuin taloudellisenkin hyvinvoinnin puolesta. Koulutuksen on tuettava ymmärtävää, elinikäistä oppimista, elämänhallinta ja vuorovaikutustaitoja sekä kestävien elämänarvojen omaksumista.

Lähtökohtana on koko ikäluokan kouluttaminen, mikä merkitsee opiskelun mahdollistamista oppilaan sosio-ekonomisesta taustasta riippumatta. Vammaisten ja muiden erityisryhmien opiskelumahdollisuudet tulee myös turvata. Suomalaisen koulutusjärjestelmän keskeinen periaate on koulutuksen maksuttomuus, mikä tulee olla linjana myös jatkossa perus- ja ammatillisen sekä korkeakouluopetuksen kohdalla.

Tavoitteena on yhdenvertaisten koulutusmahdollisuuksien toteutuminen koko maassa. Koulutuksen vahvistaminen ja osaamiskeskusten muodostuminen on maakuntien kehityksen kannalta keskeistä. Koulutuksen tarjonnan alueellisten erojen kaventaminen tulee olla tavoitteena niin toisella kuin korkea-asteellakin. Maakuntia, joissa ei ole omaa yliopistoa on tuettava verkostoyliopistojen ja korkeakoulutoiminnan kehittämisessä. On myös huolehdittava siitä, ettei kasvukeskuksissa ole hakijamääriin nähden suhteellisesti vähemmän opiskelijapaikkoja kuin muualla.

Osaamisen ja kouluttautumisen panostukset tulee ohjata täsmällisesti ja suunnitellusti työelämän ja elinkeinoelämän tarpeita vastaaviksi. Koulutussektori tulee liittää läheisemmin TE-keskusten, ETLA:n ja työministeriön koordinoimaan ennakointitoimintaan, jossa on alueellistettu mm. valtakunnalliset työvoima-arviot ja ammattirakennearviot seutukunnittain. Koulutuskenttä tulee ottaa myös läheisemmin mukaan osaksi maakuntien kehittämisohjelmien tavoitteiden toteuttamista. Tutkimusmäärärahojen aluepoliittisia painotuksia voi tällöin hyödyntää nykyistä paremmin ja ne olisivat kiinteämmin osa aluekeskusten pitkän tähtäimen työllisyyspolitiikkaa. Yrityksiltä ja kaupunkien elinkeinoelämän keskittymiltä saadaan koulutukseen lähinnä laadullista ja enemmän lyhyen tähtäimen tietoa.

Perus- ja toisen asteen koulutus

Perusopetuksen tulee edistää elinikäisen oppimisen tavoitetta ja tarjota hyvä pohja ammatillisille ja jatko-opinnoille. Perusopetuksen riittävät toimintaedellytykset on taattava, mikä merkitsee kouluihin pätevää opettajakuntaa, terveydenhoitajan, opinto-ohjaajan ja koulupsykologin riittäviä palveluja, tuki-, jako- ja kerhotunteja koulujen tuntikehyksiin sekä maksimikokoja luokkien oppilasmääriin. Varhaisella auttamisella ja riittävillä tukitoimenpiteillä ehkäistään syrjäytymisestä sekä eriarvoistumista. Näin voidaan luoda paremmat edellytykset sille, että kaikilla on mahdollisuus toteuttaa itseään ja olla omalla panoksellaan edistämässä hyvinvoinnin lisääntymistä yhteiskunnassa. Tähän tavoitteeseen pääsemiseksi tuki- ja erityisopetuksen sekä oppilashuollon ja oppilaanohjauksen riittävät resurssit ovat ensiarvoisen tärkeitä.

7-8 prosenttia peruskoulunsa päättävistä oppilaista ei lähde opiskelemaan ainakaan heti peruskoulun jälkeen ja 10 prosenttia lopettaa ammattiopintonsa kesken. Myös lukuisa joukko ylioppilaita jää ilman ammatillista tai korkeakoulutusta. Kaikille perusasteen ja lukion päättäville on kyettävä takaamaan jatkokoulutuspaikka, mikä osaltaan vähentää syrjäytymisriskiä.

Tulevina vuosikymmeninä on näköpiirissä pulaa ammatillisen koulutuksen saaneesta työvoimasta monilla ns. käytännön työaloilla. Korkean ammattiosaamisen turvaamiseksi ja kotimaisen työvoimapulan ehkäisemiseksi on ammatillisen koulutuksen vetovoimaa ja laatua sekä opiskelijoiden motivaatiota kyettävä nostamaan. Ammatillista koulutusta on syytä ryhtyä arvostamaan entistä enemmän ja tavoite koulutustason nostosta siten, että 70 prosentilla ikäluokasta on korkea-asteen tutkinto, tulee kyseenalaistaa työvoimapoliittisista lähtökohdista johtuen.

Opinto ohjausta on lisättävä sekä ammatillisessa perus että lukiokoulutuksessa. Opiskelijan oikeus yksilöllisen opinto ohjelman muodostamiseen antaa mahdollisuuden samanaikaisesti sekä ammatillisiin opintoihin että yleissivistävään lukio opetukseen. Tämä on hyvä vaihtoehto ja sen tarjontaa tulee laajentaa entistä useammalle paikkakunnalle. Oppilaitosten ja eri koulutusasteiden välistä yhteistyötä eri oppilaitoksissa suoritettujen opintojen hyväksi lukemisen edistämiseksi on lisättävä ja kehitettävä joustavia polkuja koulutusportaalta toiselle.

Korkea-asteen koulutus

Ammattikorkeakouluilla on keskeinen asema alueellisen kehityksen vahvistajina. Niiden verkostoitumista alueen muiden toimijoiden, kuntien, yritysten ja kulttuurielämän kanssa on edelleen vahvistettava. Valtakunnallisia koulutuksen ennakointi ja arviointimenetelmiä kehittämällä syntyy tiivis yhteys ammattikorkeakoulujen sekä käytännön työelämän ja elinkeinoelämän välillä. Koulutuksen valtakunnallisen tason ohjauksessa tulee siirtyä oppilasmääräkohtaiseen sopimiseen koulutusalakohtaisen sopimisen sijasta, jotta ammatillisen koulutuksen mahdollisuudet vastata alueen tarpeisiin vahvistuvat. Ammattikorkeakoulujen toimintavapautta opetuksen ja hallinnon kehittämisessä tulee lisätä.

Tiedekorkeakoulujen ja ammattikorkeakoulujen työnjaon tulee olla selkeä. Ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin perustuvaa koulutuksen duaalimallia tulee edelleen kehittää molempien osapuolten hyvässä yhteistyössä. Sen sijaan ei ole tarkoituksenmukaista, että opiskelijat korkeakoulupaikkaa tavoitellessaan hakeutuvat ensin ammattikorkeakouluihin ja sitten siirtyvät kesken opintojen yliopistoihin ja korkeakouluihin.

Yliopistojen ja korkeakoulujen perusopetus tulee turvata riittävällä perusrahoitusosuudella. Kristillisdemokraatit pitävät tärkeänä pitkäjänteistä ja tuloksellisuuteen kannustavaa rahoitusmallia. Kuitenkin on muistettava, että tuloksellisuuden väärä painottaminen saattaa johtaa maisteri- ja tohtoritehtailuun opintojen laadun heikentymisen kautta. Mikäli perusopetuksen rahoitus on kunnossa, voidaan opintosuoritusten tasosta pitää paremmin huolta. Tutkimusmäärärahojen osuutta BKT:sta tulee kasvattaa vähitellen, millä on yhteytensä kilpailukyvyn ja työllisyyden parantamiseen.

Tiedeyhteisön itsenäisyys on turvattava. Yliopistoille ja korkeakouluille sisäinen hallinto ja oma päätöksenteko ovat olennaisen tärkeitä sekä tutkimuskohteiden valinnassa että määrärahojen käytössä. Tutkimuksesta saatavan hyödyn tavoittelu ei saa johtaa perustutkimuksen väheksymiseen.

Kristillisdemokraatit kannattavat alemman korkeakoulututkinnon aseman vahvistamista osana maisteriopintoja. Opiskelijan tulee edelleen saada yhdellä opiskelijavalinnalla oikeus sekä alemman että ylemmän korkeakoulututkinnon suorittamiseen. Kaksiportainen tutkintorakenne helpottaa opiskelijoiden liikkuvuutta alemman korkeakoulututkinnon suorittamisen jälkeen ja vähentää näin toisen alemman korkeakoulututkinnon suorittajien määrää. Kuitenkin toisen samantasoisen tutkinnon suorittamismahdollisuus on säilytettävä osana koulutusjärjestelmää. Alemman tutkinnon suorittaneille tulee luoda entistä joustavampia mahdollisuuksia suorittaa ylempi tutkinto työn ohella monimuoto opiskeluna. Opintoviikkojen yhteismitallisuutta eri alojen kesken tulee parantaa.

Välivuosien vähentäminen kolmannen asteen opintoja aloittavilta on tärkeää. Opintojen aloittamisen nopeuttamiseksi ei kuitenkaan tule luoda sisäänottokiintiöitä, jotka aiheuttavat aiemmin ylioppilaiksi kirjoittaneiden opiskelun aloittamisen entistä suurempaa viivästymistä. Huomiota on entistä enemmän kiinnitettävä yliopistojen tekemän valintayhteistyön ja yhteisvalintojen lisäämiseksi sekä valintakokeisiin tarvittavan valmistautumisen vähentämiseksi. Valmistautumistarpeen vähentäminen asettaa ensikertaa pyrkivät tasavertaisempaan asemaan aiemmin pyrkineiden kanssa. Asiantunteva ja riittävä ohjaus auttaa hakijoita löytämään nykyistä nopeammin oman alansa, mikä vähentää korkeakoulutuksen aloituspaikkojen moninkertaista käyttöä ja helpottaa uusien hakijoiden asemaa. Kristillisdemokraatit kannattavat uudistetun ylioppilastutkinnon nykyistä laajempaa hyödyntämisestä opiskelijavalinnassa.

Avoimen yliopiston tärkein rooli on monipuolisen sivistyksen ja elinikäisen oppimisen edistäminen. Sen tulee tarjota aidosti mahdollisuus suorittaa yliopisto-opintoja pohjakoulutuksesta riippumatta. Avoimen yliopiston ei tule muodostua nuorisoikäluokkien keskeiseksi sisääntulokanavaksi yliopistoihin.

Suomalaisen koulutusjärjestelmän tulee mahdollistaa opiskelu erilaisissa elämäntilanteissa opiskelijan sosiaalisesta asemasta riippumatta. Yliopistojen tulee entistä paremmin mahdollistaa erilaisissa elämäntilanteissa olevien opiskelijoiden opiskelu mm. joustavilla opiskelujärjestelyillä ja monipuolisilla tenttimahdollisuuksilla. Elinikäisen oppimisen ja tarvittaessa myös uranvaihdon mahdollistamiseksi on aikuiskoulutuksen riittävistä resursseista huolehdittava.

OPINTOSOSIAALISET EDUT

Opintotuki koostuu opintorahasta, asumislisästä ja opintolainasta. Kristillisdemokraatit pitävät opintotuen perusrakennetta hyvänä, mutta sen tasoa liian alhaisena. Kristillisdemokraattien mielestä kaikkien alle 18-vuotiaiden tulisi olla lapsilisän piirissä, jolloin 17-vuotiaiden ikäryhmän toimeentulo paranisi.

Opintotuki on välttämätön edellytys sille, että kaikilla nuorilla on sosiaalisesta taustastaan riippumatta mahdollisuus opiskella tehokkaasti kykyjensä mukaisesti. Opintotuki on päätoimiselle opiskelijalle tarkoitettu vastikkeellinen sosiaaliturvan muoto. Se on myös tarveharkintainen ja veronalainen etuus. Jotta tukea voi saada, on opiskelijan riittävästi edettävä opinnoissaan.

Opinto-oikeuden ajallisen rajaamisen tai muiden vastaavien toimenpiteiden sijaan Kristillisdemokraatit kannattavat kannustimien luomista valmistumisen nopeuttamiseksi. Mikäli opintotuki vastaisi nykyistä paremmin opiskelijoiden todellista tulon tarvetta, olisi opiskelijoiden mahdollista keskittyä päätoimisemmin opiskeluun ja pelkästään toimeentulon vuoksi tehty työ vähenisi. On kuitenkin todettava, että opintojen aikainen työssäkäynti antaa opiskelijalle kykyä tarkastella opintojaan suhteessa työelämän vaatimuksiin ja parantaa mahdollisuuksia opintojen jälkeiseen nopeaan työllistymiseen.

Opintotuen ostovoima on alentunut 1995-2003 välillä elinkustannusindeksin mukaan 12 %, koska opintorahaan ei ole tehty lainkaan indeksikorotuksia. Opintorahan määrä ja tulorajat on jatkossa sidottava indeksiin, jotta voidaan turvata opiskelijoiden riittävä toimeentulo. Opintolainan korkojen verovähennysoikeus tulee säilyttää.

Opiskelija-asuminen

Opintotuen asumislisä korvaa nykyisellään 80 prosenttia korkeintaan 214,44 euron (vuoden 2003 taso) suuruisista vuokrakuluista. Asumislisän korkein korvattava vuokra ei vastaa opiskelijoiden käytännössä maksamia keskivuokria yhdelläkään yliopistopaikkakunnalla. Opiskelijoista yli 70 prosentilla asumiskustannukset ylittävät ylimmän korvattavan määrän. Suurella osalla opiskelijoista asumiskustannukset ovat jopa puolet kuukausittaisista käytettävissä olevista tuloista. Asumislisän vuokrakattoa on Kristillisdemokraattien näkemyksen mukaan korotettava vastaamaan paremmin todellista vuokratasoa. Korotus asumislisän vuokrakattoon kohdentuisi kaikkien koulutusasteiden opiskelijoille.

Asumislisää maksetaan opiskelijalle vain yhdeksältä kuukaudelta vuodessa. Tämä on epäkohta, joka tulee Kristillisdemokraattien mielestä mahdollisimman pian korjata. Opiskelijan on asuttava vuoden ympäri ja asumisesta aiheutuu samanlaiset kustannukset kaikkina kuukausina. Opiskelijat ovat perusteettomasti epäoikeudenmukaisessa asemassa muihin väestöryhmiin verrattuna, koska muut voivat saada kaikille kuukausille yleistä asumistukea. Ympärivuotinen asumistuki helpottaisi opiskelijoiden taloudellista ahdinkoa ja se vähentäisi myös toimeentulotuen tarvetta. Parannuksella olisi myös opiskeluaikoja lyhentävä myönteinen vaikutus.

Opiskelija asuntoja on lisättävä nykyisestä. Kristillisdemokraatit esittävät valtion tuen lisäämistä opiskelija asuntojen tuotantoon. Asuntoja voidaan hankkia myös yhteiskunnalle edullisemmalla tavalla ostamalla asuntoja olemassa olevasta rakennuskannasta opiskelijoiden asuinkäyttöön.

Opiskelija-ateriat

Opiskelijalounaiden ateriatuki kohdentuu päätoimisesti opiskeleville. Opiskelijaruokailun tukeminen on tehokas tapa edistää opiskelijoiden ruokavalion terveellisyyttä ja säännöllisyyttä. Korkeakouluopiskelijat ovat oikeutettuja alennukseen aterian hinnasta ravintoloissa, jotka ovat ateriatuen piirissä. Näissä ravintoloissa noudatetaan valtioneuvoston vahvistamia ateriakokonaisuuksien enimmäishintoja, joista ravintolan pitäjä on vähentänyt ateriatuen. Aterioiden hintojen korotukset tulisi kompensoida kokonaisuudessaan.

Perheellisen opiskelu

Perheen ja opiskelun yhteensovittaminen on suomalaisessa yhteiskunnassa hankalaa. Vanhempainrahajärjestelmä ei suosi lasten hankkimista opiskeluaikana, mikä on osaltaan merkinnyt, että lasten hankinta jää yhä myöhempään elämänvaiheeseen. Kristillisdemokraatit työskentelevät edelleen sen puolesta, että minimivanhempainrahan (v. 2003 11,45€/vrk) taso nostettaisiin työttömän peruspäivärahan tasolle. Tämä parantaisi erityisesti niiden opiskelijavanhempien tilannetta, joilla ei ole työtuloja.

Jos lastaan hoitava vanhempi opiskelee päätoimisesti äitiys- tai vanhempainrahakaudella, hänelle maksetaan opiskeluajalta minimipäivärahaa. Tämä käytäntö on ongelmallinen niiden kohdalla, joilla on päivärahaa korottavia työtuloja päivärahapäätöstä edeltävältä ajalta, koska opintoviikkojen suorittaminen pudottaa päivärahan suoraan alimmalle tasolleen opintoviikkojen lukumäärää vastaaviksi viikoiksi.

Opiskeluaikojen piteneminen ja valmistumisen lykkääntyminen on ongelma yhteiskunnassamme. Siksi on tarkoituksenmukaista, että äitiys- ja vanhempainlomalla olevalle annetaan suorittaa opintoja ilman, että se pudottaa ansiosidonnaisen päivärahan vähimmäistasolleen. Lisäksi on kehitettävä järjestelyjä, joilla tarjotaan satunnaista päivähoitoa vanhemman luennolla käynnin ajaksi. Perheellisten opiskelijoiden opiskelumahdollisuuksia on edistettävä myös lieventämällä puolison tuloharkintaa asumislisän osalta.

Hyväksytty 24.10.2003