Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.tuni.fi/pohtiva/ohjelmalistat/KD/656

Kristillisdemokraatit

Perhepoliittinen ohjelma


  • Puolue: Kristillisdemokraatit
  • Otsikko: Perhepoliittinen ohjelma
  • Vuosi: 2002
  • Ohjelmatyyppi: erityisohjelma

Perhepoliittinen ohjelma

[kuva poistettu, kts. alkuperäinen dokumentti]

Sylihoitoa, välittämistä ja yhteisvastuuta

Perhe on yhteiskunnan tärkein yksikkö, koska se yhdistää ainutlaatuisella tavalla huolenpidon, kasvatuksen ja yhteisvastuun. Perheessä luodaan ihmisen kasvun, kehityksen ja hyvinvoinnin perusta.

Kristillisdemokraatit haluavat vahvistaa perheen asemaa yhteiskunnassa asenteiden ja lainsäädännön muutoksilla sekä taloudellisilla ratkaisuilla.

Johdanto

Yhteiskunnan hyvinvointi perustuu siihen, että perheissä voidaan hyvin. Kristillisdemokraattien perhepoliittinen ohjelma tarkastelee perheen hyvinvointia kokonaisvaltaisesti: Siihen kuuluvat taloudellisten tarpeiden selvittelyn ohella myös perheyhteisöön liittyvät läheiset ihmissuhteet.

Perheessä jokainen yhteiskunnan uusi jäsen sisäistää elämänsä useimmat toimintamallit, perusarvot ja asenteet. Siksi vanhemmuuden ja huoltajuuden tulee olla yhteiskunnan erityisen arvostuksen, huolenpidon ja tuen kohteena.

Ohjelma tarkastelee perheen hyvinvoinnin edellytyksiä ja esittää keinoja ja toimenpiteitä, joilla voidaan poistaa tai lievittää jo olemassa olevia ongelmia ja kipupisteitä, joita yhteiskunnan eri tasoilla esiintyy. Ohjelma korostaa kuitenkin niiden ennaltaehkäisemistä. Siksi käsitellyt aiheet liikkuvat perusoikeuksista aina arkirutiineihin asti.

1. Perhe on enemmän kuin ydinperhe

Yhteiskunnan hyvinvointi perustuu siihen, että perheissä voidaan hyvin. Perhepoliittisin ratkaisuin voidaan rakentaa parempaa tulevaisuuden yhteiskuntaa.

Perheen muodostavat puolisot, äiti ja isä sekä lapset, joko biologisesti tai sosiaalisesti, sekä yksinhuoltajavanhempi ja hänen lapsensa. Kuitenkin laajasti ajateltuna myös isovanhemmat ja muut lähisukulaiset kuuluvat perheeseen, vaikka he eivät asuisikaan samassa taloudessa. Yksin asuva kuuluu tähän lähiomaisten muodostamaan perheeseen.

2. Perhe ja vanhemmuus

Perhe on se yhteiskunnan perussolu, jonka sisällä ja jonka kautta jokainen yhteiskunnan uusi jäsen sisäistää elämänsä useimmat toimintamallit, perusarvot ja asenteet. Perhe on ennen kaikkea työpaikka ja elämäntehtävä.

Vanhemmuus on aikuisuuteen kuuluva yhteiskunnallinen tehtävä. Se on yksilön tietoisuutta siitä, että tahtoen tai tahtomattaan toimii mallina ja esikuvana lapsille ja nuorille. Vastuullinen vanhemmuus on jokaisen tehtävä riippumatta siitä, onko omia lapsia vai ei.

3. Lapsen oikeuksista

Lapselle kokemus olemassaolonsa oikeudesta on hyvin fyysinen. Se syntyy sylissä, joka ruokkii hänet, lohduttaa ja antaa turvan. Perusluottamus ja terve itsetunto rakentuvat tälle kokemukselle.

Yhteiskunnalla ei ole syliä, se on vain lapsen vanhemmilla. Siksi vanhemmuuden ja huoltajuuden tulee olla yhteiskunnan erityisen arvostuksen, huolenpidon ja tuen kohteena.

Psyykkinen syli merkitsee lapselle sellaista vanhemmuutta, jossa vanhemmalla on käytännössä mahdollisuus ja aikaa kuunnella, olla läsnä ja ottaa osaa lapsen elämään.

Jos vanhempia rasittavat perheen toimeentuloa, tulevaisuutta tai muuta selviämistä koskevat huolet ja ongelmat, ei heidän sylinsä ole enää vapaa lapselle. Se on varattu muille asioille. Yhteiskunnan on tukitoimillaan autettava tällaisia perheitä ja tarvittaessa tarjottava lapsille tukiperheiden ja sijaisvanhempien syliä.

4. Ohjelman tavoite

Muutokset yhteiskunnassa vaikuttavat perheiden ajankäyttöön ja asettavat siten haasteita myös perhepolitiikalle. Kristillisdemokraattien perhepoliittisessa ohjelmassa halutaan vapauttaa vanhempien syli lapselle.

Vanhempien voimavaroja voidaan vapauttaa jakamalla vastuita perheen ja yhteiskunnan tarjoamien palvelujen kesken ja sovittamalla perhe- ja työelämää sekä asunto- ja opintolainojen maksuja joustavimmiksi perhetilanteen mukaan.

Työn ja perheen vaatimusten nykyistä parempi yhteen sovittaminen edellyttää joustavuutta työsuhteelta. Asenteiden muutos hyödyttää myös työnantajaa, sillä hyvinvoiva perhe lisää työkykyä.

Lapsi, joka on saanut runsaasti välittämisen kokemuksia kasvuympäristössään, kasvaa aikanaan yhteisvastuuseen ja näkee sen yhteiskunnan voimavarana.

5. Kokonaisvaltainen perhepolitiikka

Kristillisdemokraattien perhepoliittisen ohjelman arvopohjana on kristillinen ihmiskäsitys, jossa jokainen ihminen on arvokas juuri omana itsenään, ilman ansioita tai saavutuksia.

Naiset ja miehet ovat erilaisia, mutta samanarvoisia. Kumpikin sukupuoli tukee toista sekä perheessä että sen ulkopuolella.

Naisen ja miehen välinen avioliitto on yhteiselämän luonnollinen kehys. Avioliittoon sitoutumista on rohkaistava ja tuettava yhteiskunnallisin keinoin.

Kokonaisvaltaiseen perhepolitiikkaan kuuluvat taloudellisten tarpeiden selvittelyn ohella myös perheyhteisöön liittyvät läheiset ihmissuhteet. Lapsia, perhe-elämää ja avioliittoa koskevia tutkimuksia käytetään apuna perhepolitiikan kehittämisessä.

6. Yhteisvastuuta päätöksentekoon

Yhteiskunnan tulee taata perheille todellisia mahdollisuuksia tehdä perheen edun mukaisia valintoja perheen elinkaaren kaikissa vaiheissa. Perheillä on oltava oikeus tarvitsemaansa tukeen.

Toimenpiteitä:

  • Kaikessa lainsäädännössä on huomioitava erikseen päätösten perhevaikutus aivan samalla tavalla kuin huomioidaan esim. ympäristövaikutus.
  • On perustettava riippumaton valtakunnallinen sekä lapsiasiainvaltuutettu että vanhusasiamiesjärjestelmä, joiden toimivaltuudet määritellään lakisääteisesti.
  • On panostettava ennaltaehkäisevään perhetyöhön, kuten vanhempainkasvatukseen.

7. Perheen huolehtimistehtävät ja yhdessäoloa arjessa

Perhe on parhaimmillaan jäsentensä kasvun paikka, jossa lapset kokevat olevansa rakastettuja, perheenjäsenet jakavat kotitöitä, kunnioittavat toisiaan ja oppivat toisten huomioon ottamista, ja jossa aviopuolisot saavat keskinäisestä suhteestaan syvää tyydytystä. Hyvä perhe-elämä rakentuukin kunnioituksesta, luottamuksesta ja anteeksiantamisesta.

7.1 Arjen yhdessäoloa

Lapset ja nuoret tarvitsevat ja odottavat vanhemmiltaan fyysisen turvan lisäksi ennen kaikkea arjen yhdessäoloa, vuorovaikutusta ja ohjausta. Perheillä on oltava erilaisia mahdollisuuksia ratkaista tämä perheen eri vaiheissa niin, että vanhemmilla on aikaa ja voimia hoitaa keskinäistä suhdettaan, vanhemmuuttaan ja kasvattajan tehtäväänsä. Lapsen kotihoidon on oltava taloudellisesti mahdollinen vaihtoehto kaikille lapsiperheille.

Työelämä vie varsinkin pienten lasten isien aikaa ja voimia. Työelämässä tarvitaan joustavuutta ja yhteisiä sopimuksia, jotta työntekijöiden perhetilanteet voidaan hoitaa myös perheen tarpeet huomioiden. Työvoiman saatavuuden vähentyessä on etulyöntiasema sellaisilla työnantajilla, jotka joustavat perheiden tarpeiden mukaan.

Perhe tarvitsee ympärilleen tukiverkoston. Siihen voi kuulua niin sukulaisia ja ystäviä kuin naapureitakin. Isovanhemmat ovat perheelle erittäin merkityksellinen voimavara oman elämänkokemuksensa, arvojen ja traditioiden siirtäjinä. Lapsenlapset liittyvät heidän kauttaan sukupolvien ketjuun ja saavat hyviksi koettuja aineksia oman arvopohjansa ja tulevaisuutensa rakentamiseen.

Luontaisten tukiverkostojen lisäksi tarvitaan yhteiskunnan järjestämiä tukiverkostoja. Niidenkin tulee olla ihmiskasvoisia ja helposti saavutettavia.

Päivähoito ja koulu tukevat osaltaan kotien kasvatustyötä. Myös ne ovat lapselle esimerkkejä siitä, miten yhteisö toimii. Kodin, päiväkodin ja koulun yhteistyötä kehitettäessä vanhemmuus on nostettava arvoonsa ja luotava vanhemmille mahdollisuuksia jakaa kokemuksiaan vertaisryhmissä.

Sellaisilla perheillä, joissa on vammainen, sairas tai muuten erityishoitoa tarvitseva lapsi, on oltava oikeus tarvitsemaansa tukeen. Tavoitteena tulee olla, että kaikki perheenjäsenet voivat elää mahdollisimman täysipainoista perhe-elämää.

Kriisitilanteissa elävien perheiden tukemiseen on kehitettävä nykyistä monipuolisempia keinoja. Perhe- ja avioliittotyötä tekeville järjestöille ja yhteisöille on taattava niiden tarvitsema henkinen ja taloudellinen tuki. Samoin on sijaisvanhempien saatava riittävä yhteiskunnan tuki ja arvostus.

7.2 Perheneuvontatyö

Perheneuvontatyössä on siirrettävä painotusta ennaltaehkäisevään työhön, erityisesti nuoriin lapsiperheisiin, joilla perhe-elämä on vaativimmillaan ja työelämän haasteet kovat. Vanhemmuuskasvatuksen tulisi olla luonnollisena osana lastenneuvolatoiminnassa ja sille tulee luoda valtakunnallinen ohjelma. Neuvolajärjestelmää on kehitettävä niin, että mahdollisiin ongelmiin voidaan puuttua varhaisessa vaiheessa.

7.3 Maahanmuuttajaperheet

Maahanmuuttajaperheiden kotouttamisen tukemiseen tarvitaan lisää tukiverkostoja, joissa voi toimia myös tehtävään koulutettuja vapaaehtoisia. Lapsen syntyminen perheeseen kotouttamisvaiheessa hankaloittaa äitien pääsyä kielikursseille. Näillä äideillä tulee olla oikeus siirtää kurssin aloittaminen myöhemmäksi. Kielikursseihin on kehiteltävä vaihtoehtoisia toteutusmuotoja yksilöllisten tarpeiden mukaan.

7.4 Perheväkivalta

Perheessä esiintyvä väkivalta uhkaa perheen hyvinvointia. Väkivalta voi olla vähättelyä, uhkailua, nöyryyttämistä, liikkumavapauden rajoittamista tai fyysistä pahoinpitelyä.

Useimmiten uhreina ovat naiset, mutta myös lapset kärsivät siitä, että äiti kokee väkivaltaa. Siksi perheen tilanne on pystyttävä tunnistamaan varhaisessa vaiheessa ja annettava sille kokonaisvaltaista apua.

Toimenpiteitä:

  • Kotihoidontukea on korotettava ja laajennettava se ensi vaiheessa kaikille alle kolme ja puolivuotiaiden perheille ja myöhemmin kaikille alle esikouluikäisten perheille sekä maksettava riittävät sisarkorotukset.
  • Isyysloma on pidennettävä kuukauden mittaiseksi, myös adoptioperheissä.
  • On kehitettävä isän tasavertaisia mahdollisuuksia hoitaa lapsia kotona.
  • On luotava mahdollisuus valita perheverotus, jolloin työssäkäyvän puolison tulot jaetaan molemmille aviopuolisoille.
  • Eläkettä on kerryttävä myös kotona tehdystähoivatyöstä.
  • Työmarkkinapolitiikkaa on kehitettävä niin, että työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista voidaan kehittää tasapainoisesti.
  • On luotava työaikapankkijärjestelmä, jossa työntekijä voi säästää vuosilomastaan, muista vapaistaan sekä ylitöistään ja pitää ne yhtenä jaksona työnantajan kanssa sovittavana ajankohtana.
  • On turvattava riittävät ja laadukkaat peruspalvelut, jotka tukevat vanhempien kasvatustyötä, mm. pienten koululaisten iltapäivätoiminta ja kouluterveydenhuolto.
  • Vaihtoehtona lastensuojelutoimille on perheille järjestettävä kotiohjausta.
  • Maahanmuuttajaperheille on järjestettävä tukiperheitä.
  • Toisen maahanmuuttajaperheen vanhemmista on päästävä tutustumaan oman ammattinsa mukaiseen työhön vuoden sisällä maahan tulosta.
  • Perheväkivallan ennaltaehkäisyyn ja varhaiseen puuttumiseen on panostettava valistus ja neuvontatyössä.
  • Sijaisvanhempien työnohjaus ja korvausjärjestelmä on yhtenäistettävä.

8. Lapsen asema

8.1 Lapsella on oikeus molempiin vanhempiinsa

Avioerolasten kohdalla oikeus molempiin vanhempiin on uhattuna silloin, kun vanhemmat asuvat eri paikkakunnilla, tapaamisista syntyy kiistaa hoitamattoman eroprosessin takia tai siksi, että toinen vanhemmista ei kykene vanhemmuuteen.

Perheneuvonnan, lastensuojelun, päihdehuollon ja mielenterveyspalvelujen toimintaresursseja ja yhteistyötä tehostamalla voidaan vaikuttaa siihen, että mahdollinen avioero tulee aikuistasolla käsitellyksi niin, etteivät vaikutukset heijastu lapsen tapaamisiin.

Jos tapaamiset kariutuvat käytännön esteisiin, viranomaisten tulee neuvotella niistä vanhempien kanssa ja pyrkiä poistamaan ne.

Viranomaisten tulee lisäksi huolellisesti seurata, että lapsi on tapaamisissa fyysisesti ja psyykkisesti turvassa. Tapaamiskiistoissa tulee pakotteiden olla molemmille osapuolille samat. Huostaan otettujen lasten sijoittamisessa on lapsen edun aina oltava etusijalla.

8.2 Syntymättömän lapsen oikeusasema

Oikeus elämään on turvattu Suomen perustuslaissa. Ihmisarvoinen elämä alkaa hedelmöitymisestä ja jatkuu luonnolliseen kuolemaan saakka. Elämän kunnioittamisen ja suojelemisen tulee olla selkeä periaate myös tieteellisen tutkimuksen rajoja määriteltäessä.

Kristillisdemokraatit eivät hyväksy ihmisalkioiden tai sikiöiden välineellistävää hyötykäyttöä tieteellisessä tutkimustoiminnassa eivätkä ylimääräisten hedelmöitettyjen munasolujen tuottamista lapsettomuushoitojen yhteydessä.

Suomessa tehdään keskimäärin kymmenen aborttia jokaista 51 syntyvää lasta kohden. Tavoitteena tulee olla, että aborttien tekemisen tarve laskee tuntuvasti eikä kenenkään tarvitsisi tehdä aborttia ainakaan taloudellisista syistä. Sosiaaliset abortit eivät täytä perustuslain kriteeriä ihmiselämän ainutlaatuisen arvon kunnioittamisesta.

Aborttia harkitseville naisille ja pareille on esitettävä vaihtoehtoja ja heille tulee olla tarjolla nopea pääsy puolueettomaan neuvontaan esimerkiksi terveydenhuollon, sosiaalitoimen tai perheneuvonnan kautta. Ehkäisyssä käytettävien hormonivalmisteiden tulee olla saatavina vain reseptillä.

8.3 Adoptio

Adoptio on tärkeä mahdollisuus tarjota vanhempien syliä lapsille, jotka syystä tai toisesta ovat sitä ilman.

Toimenpiteitä:

  • Kansainvälistä adoptiota on tuettava riittävällä adoptioavustuksella.
  • Lapsen seitsemän vuoden ikäraja on poistettava adoptiovanhempien oikeudesta vanhempainlomaan.
  • On tuettava lapsen antamista adoptoitavaksi varteenotettavana vaihtoehtona abortille.
  • Rekisteröidyssä parisuhteessa oleville ei pidä myöntää adoptio-oikeutta.

9. Lapset ja nuoret

9.1 Arvosidonnainen koulu

Kristillisdemokraatit ovat vaikuttaneet sen puolesta, että päivähoidon, esikoulun ja koulun kasvatuksen ja opetuksen pitää olla sidoksissa kristilliseen etiikkaan, joka on kulttuuriperintömme tärkeä osa. Olemme vakuuttuneita siitä, että kansalaisten enemmistö näkee nämä arvot korvaamattomina lapsen kasvu- ja kulttuuriympäristössä. Mikään opetus maailmassa ei ole vapaata arvoista.

Toimenpiteitä:

  • Terveystiedon opetukseen on sisällytettävä perheen merkitys lasten ja nuorten kasvun ja kehityksen paikkana, samoin vanhemmuus ja lasten kasvatus.
  • Seksuaalikasvatuksen on oltava kokonaisvaltaista sisältäen oman ja toisten oikeuksien ja tunteiden kunnioittamisen sekä terveen ja vastuullisen kasvun kohti aikuisuutta.

9.2 Vapaa-aika

Yhdistykset ja kansalaisjärjestöt tuovat hyvän lisän yhteiskunnan tarjoamille vapaa-ajanviettomahdollisuuksille. Lasten ja nuorten vapaa-ajantoiminnassa mukana olevien aikuisten tulee omalla esimerkillään ohjata lapsia ja nuoria terveisiin arvoihin ja elämäntapoihin.

Yhteiskunnan on turvattava lapsille ja nuorille raitis, tervettä kasvua ja kehittymistä suojeleva elin- ja kulttuuriympäristö. Lasten ja nuorten vaikeuksiin ja ongelmiin on puututtava jo alkuvaiheessa yhteistyössä kodin ja viranomaisten kanssa.

10. Perheen taloudellinen asema

Vero- ja maksupolitiikassa on huomioitava niiden perhepoliittiset vaikutukset. Se tarkoittaa mm, että verotusta tulee säädellä joustavasti perheen nettotulojen ja elämäntilanteen mukaan.

Perheen köyhyys on tutkitusti perheen ja lasten syrjäytymisen suurin riskitekijä. Kaikissa olosuhteissa on turvattava se, etteivät molemmat vanhemmat ole yhtä aikaa työttömänä. Ruuan arvonlisäveron laskeminen hyödyttää samansuuruisena kaikkia tuloluokkia.

Valtaosa toimeentulorajan alle jäävistä perheistä on yksinhuoltajaperheitä. Hyvä tukiverkosto on kuitenkin enemmän kuin raha, joten ihmistuen ja käytännön avun merkitystä on nostettava ja priorisoitava. Erityisen tärkeää se on niille yksinhuoltajille, joilla ei ole sukulaisia tai muuta verkostoa käytettävissään.

Lapsilisät sisarkorotuksineen ovat lapsiperheiden kulukorvauksia, jotka edistävät lasten keskinäistä taloudellista tasa-arvoisuutta. Siksi lapsilisien on edelleen pysyttävä verottomina ja sisarkorotukset säilytettävä.

Lapsilisien reaaliarvo on kuitenkin laskenut leikkausten ja kulujen kohoamisen takia. Uusien ikäluokkien pienentymisen takia lapsilisämenot ovat pudonneet, joten säästynyt osa voidaan käyttää korotuksiin.

Toimenpiteitä:

  • Ruuan arvonlisävero alennetaan 17 %:sta 14 %:iin.
  • äitiys- ja vanhempainrahan minimitaso on nostettava pienimmän työttömyysturvan tasolle.
  • Lapsilisiä on korotettava ja maksettava myös 17-vuotiaille.

11. Asunto- ja ympäristöpolitiikka

Asunnon ja elinympäristön viihtyisyydellä ja turvallisuudella on merkitystä yksilön terveyteen ja käyttäytymiseen.

Toimenpiteitä:

  • On luotava pitkäjänteistä asuntopolitiikkaa mm. siten, että erotetaan pitkäaikaiset ja matalakorkoiset asuntolainat markkinaehtoisuudesta.
  • Kaavoituksessa on huomioitava lasten turvalliset kulkuyhteydet kouluun ja leikkipaikoille, riittävät leikkipaikat, kerhotilat, ulkoilumahdollisuudet jne.
  • Erilaisten palvelukeskusten ja -talojen sijainti ja ympäristö on kaavoitettava niin, että se on asukkaille turvallinen.
  • Kaavoituksessa on jätettävä alueita myös luonnontilaan, jotta lapset ja aikuiset voivat nauttia luonnosta ja sen suomista mahdollisuuksista.

12. Perhe tietoyhteiskunnassa

Yhteiskunta kehittyy ja teknistyy koko ajan tuoden mukanaan uusia teknisiä välineitä mm. tiedon jakamisessa ja palvelujen tuottamisessa. Yhä useammat palvelut on saatavana automaateilla ja tietokoneilla. Tämä edellyttää käyttäjiltä, myös ikääntyviltä, uusien taitojen oppimista, sillä henkilökohtaista palvelua vähennetään kustannussyistä.

On rohkaistava elinikäistä oppimista, sillä ikäihminenkin voi oppia uusia asioita, jotka helpottavat elämää. Emme kuitenkaan saa unohtaa niitä, jotka syystä tai toisesta eivät voi hyödyntää tätä kehitystä, vaan henkilökohtaiset palvelut on taattava kaikilla yhteiskunnan sektoreilla.

Tietoyhteiskunnan kehittämisessä on huomioitava myös, miten sen eteneminen vaikuttaa lapsiin ja nuoriin. Tekniikan kehittämisen ohella on erityistä huomiota kiinnitettävä sisältöön. Kristillisdemokraatit haluavat, että tähän panostetaan entistä enemmän ja valinnat tehdään terveen arvomaailman kasvattamiseksi. Sananvapauden oikeutta ei saa käyttää terveiden arvojen vastaisten ohjelmien ja pelien levittämiseen.

Toimenpiteitä:

  • Lainsäädännössä on huomioitava se todellisuus, jossa elämme. Ihmisarvon ja lasten suojeleminen kulkevat käsi kädessä. Se, mikä on sananvapauden väärinkäyttöä lasten kohdalla, on usein vahingoksi myös aikuisille.

13. Kun perhe ikääntyy

Ikääntyvistä omaisista huolehtiminen on tärkeä perhepolitiikan tehtävä. Kotona asumista tuetaan mahdollisimman pitkään, mutta on tarjottava mahdollisuuksia myös erilaisista palvelutaloista. Yksinäisyyden tunteen vähentämiseksi olisi saatettava yhteen eri ikäpolvia.

On tärkeää pitää yllä perheen epävirallista apua ja saada yhteistyö sujumaan julkisten palvelujen, omaisten ja asianosaisen välillä. Näin vahvistetaan perhe- ja eri sukupolvien välistä yhteyttä, sillä perheyhteys on elämän pituinen.

Kristillisdemokraatit eivät hyväksy armomurhaa. Elämänsä loppuvaihetta eläville on säilytettävä mahdollisuus luonnolliseen kuolemaan ilman sen nopeuttamista ja tarvittaessa annettava riittävä kivun lievitys. Tässä on kysymys ihmisoikeudesta ja elämän kunnioittamisesta.

Toimenpiteitä:

  • On parannettava omaishoidontukea, laatua ja määrä.
  • Sairasta tai iäkästä omaistaan hoitavalle on tarjottava mahdollisuus lyhyempään työviikkoon tai virkavapauteen sekä eläketurvaan.
  • Kotisairaanhoitoa on tehostettava niin, että koti voidaan rakentaa sellaiseksi, että vammaista tai sairasta voidaan hoitaa hyvin myös kotona.

Ohjelman ovat laatineet Kristillisdemokraattiset Naiset ry ja Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä. 5.3.2002.