Suomen Kristillisdemokraatit r.p.
10.11.2006

Kristillisdemokraattien tavoiteohjelma vaalikaudelle 2007-2011

Johdanto: Kristillisdemokraattien keskeiset tavoitteet

Tämä Kristillisdemokraattien tavoiteohjelma sisältää puolueen keskeisimmät tavoitteet, joiden edistämiseen puolue sitoutuu tulevalla vaalikaudella 2007-2011 eduskunnassa. Ne ovat myös puolueen hallitusohjelmatavoitteet. Lupaamme työskennellä näiden realistisesti asettamiemme tavoitteiden saavuttamiseksi.

Kristillisdemokraatit haluavat, että seuraavalla vaalikaudella tehdään erityisiä panostuksia lapsiperheiden tukemiseksi ja vanhustenhuollon kehittämiseksi. Vuoden 2007 eduskuntavaaleissa ääni kristillisdemokraateille on siten ääni kaukokatseiselle perhepolitiikalle sekä paremmalle vanhustenhuollolle ja terveydenhuollolle. Kristillisdemokraatit haluavat huolehtia hyvinvointipalvelujen rahoituspohjasta ja kannustaa ihmisiä omaan yrittämiseen ja vastuunkantoon.

Suomen lähitulevaisuuden keskeinen haaste on väestön huoltosuhteen muutos. Vuonna 2030 on nykyiseen verrattuna 540.000 yli 65-vuotiasta kansalaista enemmän mutta työikäisiä 370.000 vähemmän. Myös muissa Euroopan maissa väestö ikääntyy, mutta muutos on nopein Suomessa. Huoltosuhteen heikkeneminen luo paineita hyvinvointipalvelujen rahoittamiselle sekä työvoiman riittävyydelle. Tähän nopeaan muutokseen on tulevalla eduskuntakaudella 2007-2011 varauduttava kaikilla yhteiskuntapolitiikan osa-alueilla.

Arkielämän ongelmatilanteissa apua tarjoavien viranomaistahojen resurssien on oltava sellaiset, että kansalaisten luottamus avun saamiseen säilyy. Tämä koskee niin terveydenhuollon ja sosiaalitoimen kuin esimerkiksi poliisin ja oikeuslaitoksen rahoitusta. Samalla on pyrittävä vahvistamaan kansalaisten yhteisvastuuta lasten, nuorten, vanhusten, sairastuneiden ja eri tavoin syrjäytyneiden hyvinvoinnista.

Keskeistä on se, että ihmiset kokevat elämänsä arvokkaana ja kykenevät henkisesti tasapainoisina ja terveitä elämäntapoja noudattaen kantamaan vastuunsa niin omasta ja läheistensä kuin muidenkin lähimmäistensä hyvinvoinnista. Tässä tarvitaan yhteisvastuun henkeä. Kokemus on osoittanut, ettei yhteiskunta toimi terveellä tavalla, jos hylätään koetellut eettiset perustat, erityisesti terve kristillinen arvopohja.

Globalisoitumisen edetessä kansakuntien riippuvuus toisistaan kasvaa etenkin talouden, ympäristön tilan ja turvallisuuden alueilla. Kansainväliset kehityskulut ja häiriöt vaikuttavat entistä laajemmin. Suomen menestys riippuu yhä enemmän muiden maiden menestyksestä. Kansainvälisen vakauden edistäminen sekä terrorismin, rikollisuuden ja ihmisoikeusloukkausten torjuminen ovat suuria globaaleja haasteita. Ilmastonmuutoksen ja luonnon saastumisen ehkäiseminen sekä ekologisesti kestävien energiamuotojen kehittäminen ja muutoinkin kehityksen kääntäminen kestävälle uralle edellyttävät päättäväisiä kansainvälisiä ponnisteluja. Kristillisdemokraattien keskeiset tavoitteet ovat:

1) Arvopohjan, yhteisöllisyyden ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden vahvistaminen

Ihmisen kokonaisvaltainen hyvinvointi ei rakennu yksistään ulkonaisesta hyvinvoinnista, kuten hyvästä taloudellisesta asemasta, vaan se edellyttää sisäistä tasapainoa, ihmisten keskinäistä huolenpitoa ja toimivia ihmissuhteita. Huolimatta keskimäärin hyvästä taloudellisesta tilanteesta, maassamme ovat lisääntyneet monet henkiset ja sosiaaliset ongelmat ja niiden seuraukset: masennus, mielenterveyden häiriöt, yksinäisyys, päihteiden käyttö, ihmisten välisten suhteiden rikkoutumiset jne. Ihmisten henkiset ongelmat saattavat kasvaa entisestään nautintoja, rahaa ja itsekkyyttä korostavan kulttuurikehityksen myötä. Pelkän aineellisen tuloshakuisuuden sijaan on korostettava kestävien arvojen merkitystä.

• Kristillisdemokraatit painottavat terveitä elämänarvoja, hengellisten ja henkisten arvojen merkitystä. Maan hallitus ja eduskuntakaan eivät päätöksillään luo vain talouden edellytyksiä, vaan niiden ratkaisuilla ja linjavalinnoilla on merkitystä myös lähimmäisyyden, yhteisöllisyyden, elämänmyönteisyyden ja terveen kulttuurin ja asenneilmaston kehittymisessä.

Elämää suojelevat perusarvot koskevat kaikkia. Ilman kestävää arvoperustaa ja vapauteen vahvasti sidottua vastuuta enemmistönkin omatunto voi erehtyä vakavin seurauksin. Yksilöiden laajat vapaudet ovat mahdollisia vain, jos vastuuntunto, yhteisöllisyys sekä yhteisesti hyväksytty arvopohja ovat vahvoja. Ihmisarvo on jokaisen ihmisen keskeisin oikeus. Suomen Kristillisdemokraatit on arvopuolue, joka tekee työtä ihmisarvon toteutumisen ja ihmisen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin puolesta.

• KD painottaa tarvetta yhteiskuntamme taloudellisesti kaikkein heikoimmassa asemassa olevien aseman parantamiseksi. He löytyvät pitkäaikaistyöttömien, pitkäaikaissairaiden, päihde- ja muiden riippuvaisten, ikääntyneiden ja opiskelijoiden sekä yksinhuoltaja- ja monilapsisten perheiden sekä ylivelkaantuneiden joukosta.

Yhteisöllisyys ja vastuun kantaminen heikoimmista eivät saa rajoittua vain mahdollisimman hyvään kehitykseen kotimaassa, vaan yhteisvastuullinen asenne edellyttää maailman köyhimpien maiden asukkaiden auttamista nousemaan kurjuudesta.

• Kehitysyhteistyövarojen korottamisella ja reilun kaupan edistämisellä lunastamme sitoumuksemme YK:n vuosituhattavoitteisiin.

2) Yritystoiminnan ja työllisyyden nosto

Työttömyys on saatava vähenemään ja työllisyysastetta on nostettava nykyisestä noin 69 prosentista. Tavoitteena tulee edelleen olla 75 prosentin työllisyysaste lähivuosina, mikä edellyttää erittäin voimakkaita toimenpiteitä työllisyyden edistämiseksi.

• Opiskelemaan on päästävä nopeasti ja työhön on siirryttävä koulutuksesta entistä aiemmin, Tavoitteena on, että korkeakoulututkinnon suorittamisikä alenee 27,1 vuodesta 26 vuoteen.
• Työssä viihtymistä on edistettävä jotta työelämässä jaksettaisiin pitempään. Keskimääräistä eläkkeelle siirtymisikää tulee saada nostetuksi noin 60:sta 62 vuoteen 2011 mennessä.
• Suurten ikäluokkien siirtyessä eläkkeelle on tulevaa työvoimapulaa kyettävä helpottamaan paitsi koulutuksella myös hallitulla työperäisellä maahanmuuttopolitiikalla ja maassa jo asuvien maahanmuuttajien nykyistä paremmalla työllistämisellä.
• Yrittäjyyden edellytyksiä on parannettava. Yrittäjän sosiaaliturvaa tulee kehittää, jotta yrittäjäksi ryhtyminen on helpompaa esim. työttömyyden jälkeen.
• Julkisen talouden tulee olla tasapainossa. Valtion ja kuntien velkaa ei pidä kasvattaa. Verotuksen rakennetta on muutettava hyvinvointia, kansanterveyttä, perheitä ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta tukemaan. Kokonaisveroasteen merkittävään alentamiseen ei näillä näkymin ole mahdollisuuksia, mikäli hyvinvointipalveluista halutaan edelleen huolehtia.
• EU:n tulee keskittyä niihin kysymyksiin, jotka edellyttävät kansainvälistä yhteistyötä. Suomesta on tullut EU:ssa nettomaksaja, jäsenyydestä on vastaavasti saatava hyötyä.

3) Panostukset koulutus-, tutkimus- ja kehitystoimintaan

Yrittäjyyttä ja kilpailukykyä tukee voimakas koulutus-, tutkimus- ja kehitystoiminta sekä täydennys- ja uudelleenkoulutus. Valtion varoja tulee käyttää entistä enemmän kansantalouden tuottavuutta parantaviin kohteisiin kuten koulutus, tutkimus- ja kehitystoiminta, liikenne ja energia. Suomalaisesta koulutuksesta ja tutkimuksesta tulee tehdä osaajien houkuttelukeino Suomeen.

• Tutkimus- ja kehitysrahoitusta on lisättävä neljään prosenttiin bkt:sta vuoteen 2011 mennessä. Varat on sijoitettava pääosin tekniseen ja luonnontieteelliseen tutkimukseen. T&k-panostusta on suunnattava erityisesti vientiin suuntautuville pienille ja keskisuurille kasvuyrityksille.
• Koulutusta on suunnattava nykyistä paremmin työvoimatarpeen mukaan. Koulupudokkuus tulee saada vähenemään.

4) Syntyvyyden ja perheiden hyvinvoinnin lisääminen

Kristillisdemokraattien tavoitteena on yhteiskunta, joka kannustaa hankkimaan vanhempien omien toiveiden mukaisen määrän lapsia. Väestöpolitiikan näkökulmasta on syntyvyys saatava nousemaan nykyisestä keskimäärin 1,8 lapsesta tasolle, jolla väestö uusiutuu. Ensisynnytysiän nousu on saatava käännetyksi laskuun. Vaalikauden tavoitteina ovat syntyvyyden nostaminen 2,0:en sekä perheiden kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistäminen ja lapsiköyhyyden vähentäminen.

• Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää perhetukien korotuksia sekä perheen, työn ja opiskelun yhteensovittamisen helpottamista.
• Elintapasairauksien ja mielenterveysongelmien, syrjäytymisen ja sosiaalisten ongelmien määrä tulee saada laskuun. Etenkin lasten ja nuorten henkistä pahoinvointia tulee vähentää. Ongelmia vähentämällä voidaan saada tarvittavien lastensuojelutoimenpiteiden määrä kääntymään laskuun.
• Nuorempi väestö keskittyy yhä enemmän kasvukeskuksiin. Muuttotappioalueille jää vanhempi väestö. On tärkeää saada koko maa pidetyksi asuttuna ja turvata monipuolinen elinkeino- ja palvelurakenne maan kaikissa osissa.

5) Ikääntyneiden toimeentulon ja laadukkaiden palvelujen turvaaminen

Ikäihmisille on turvattava riittävä toimeentulo ja oikein mitoitettu apu vanhuuden eri vaiheissa toimintakyvyn ja elämäntilanteen mukaisesti.

• Ikääntyneiden taloudellista asemaa tulee parantaa pieniä kansaneläkkeitä korottamalla, verotuksen epäkohtia poistamalla ja luomalla terveydenhuoltokuluille yhtenäinen maksukatto.
• Ikääntyneiden laadukkaiden palvelujen ja hoivan tyydyttävän tason turvaamiseksi tarvitaan noin 4000 uutta työntekijää vanhustenhuoltoon. Kotihoidon palveluja tulee lisätä. Lailla tulee säätää kriteereistä, joiden perusteella kuntien on järjestettävä vanhustenhuollon palvelunsa.
• Omaishoitoa ja perhehoitoa on kehitettävä julkisia terveys- ja sosiaalipalveluja tärkeällä tavalla täydentävinä hoidon ja hoivan muotoina.

6) Ympäristön tilan parantaminen ja uusiutuvien energialähteiden ohjelma

Suomen tulee aktiivisesti toimia ilmastomuutoksen hillitsemiseksi, tavoitteena ilmaston lämpötilan kohoamisen pysäyttäminen mahdollisimman pieneksi. Energiataloudessa on panostettava energian säästöön ja uusiutuviin, kotimaisiin energiamuotoihin.

• Tavoite öljyriippumattomuudesta vuonna 2030 edellyttää hyvin voimakkaita kansallisia ja kansainvälisiä panostuksia. Toisen sukupolven biopolttoainetehtaita tulee vauhdittaa, biokaasulaitoksia ja pieniä hakevoimaloita tulee lisätä.
• Autoverotusta tulee porrastaa päästöperusteiseksi. Biopolttoaineisiin siirtymiseksi tarvitaan veroetua.
• Itämeren erittäin heikko tila edellyttää sitä ympäröiviltä valtioilta päättäväisiä yhteisiä toimenpiteitä.

7) Turvallisuuden vahvistaminen

Turvallisuus perustuu kansakunnan vankkaan moraaliin, rehellisyyteen, yhteisvastuuseen, joka ilmenee hyvänä sosiaalitoimena ja riittävänä tulonjaon tasaisuutena. Sosiaalisista ongelmista ja lisääntyneestä päihteidenkäytöstä aiheutuneet ongelmat sekä ulkomailta tuleva rikollisuus ovat heikentäneet turvallisuutta.

• Rikosten määrä tulee saada vähenemään muun muassa puuttumalla mahdollisimman varhain syrjäytymiseen, koulukiusaamiseen ja perheongelmiin sekä ehkäisemällä uusintarikollisuutta. Tavoitteena on saada Suomesta rikostilastojen perusteella Euroopan turvallisin maa.
• Ulkoiset uhat on torjuttava. Terrorismin ja kansainvälisen rikollisuuden leviäminen ja kasvu Suomessa on kyettävä ehkäisemään.

Valtion talouden arvioidulla keskimääräisellä 3 prosentin vuosikasvulla valtion budjetissa on 5000 miljoonaa euroa nykyistä enemmän rahaa vuonna 2011. Esitämme ohjelmassamme suuntaviivat siitä, miten Kristillisdemokraatit käyttäisivät pääosan näistä rahoista.

1. Arvopohjan, yhteisöllisyyden ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden vahvistaminen

Elintason noustua poliittisen keskustelun ja päätöksenteon keskittyminen pelkästään taloudellisiin ja sosiaalisiin massaratkaisuihin ei riitä. Ihmisten arjessa ovat elämään liittyvät arvot yhä tärkeämpiä. Kristillisdemokraateille on ominaista ihmisen hyvinvoinnin pohtiminen arvojen ja elämäntapojen näkökulmasta.

Poliittinen ratkaisukeinojen etsiminen ihmisten ongelmiin on pyörinyt pitkälti pelkissä taloudellisissa välineissä. Kuitenkaan hyvinvointi ei ole pelkästään materiaalinen asia, vaan siihen vaikuttavat sosiaaliset suhteet, elämän kokeminen mielekkääksi, turvallisuudentunne, elämänhallinta sekä luova omien kykyjensä kehittäminen ja toteuttaminen. Emme halua aineellisesti entistä rikkaampaa, mutta samalla henkisesti entistä köyhempää yhteiskuntaa. Hyvinvointia ei voi määrittää vain materiaalisten, laajoja massoja koskevien tilastotietojen kautta. Ihmisen hyvinvoinnin keskeisiä lähtökohtia ovat lähimmäisenrakkaus ja yhteisöllisyys, kiintymys ja yhteenkuuluvuus.

Ihmiset rakentavat identiteettiään entistä vaikeammissa oloissa. Toimivien sosiaalisten suhteiden tarpeita ei voi tyydyttää materialla. Työelämän epävarmuus, huono työilmapiiri, kiire ja paineet estävät ihmisiä kehittymästä turvallisesti. On vaikeuksia sovittaa yhteen työ ja perhe-elämä. Elämän mielekkyys on hukassa. Infoähky ja tulkintakehysten riittämättömyys tuovat ongelmia moniarvoisessa ja monimutkaisessa maailmassa, jossa kulutuspropaganda ja joukkoviihde houkuttavat materia- ja nautintokeskeiseen elämäntapaan.

"Mulle kaikki heti" -kulttuuri iskee vasten yhteisöllisyyttä ja sosiaalista hyvinvointia. Tuloksena on lasten turvattomuus, nuorten ahdistus ja vanhusten yksinäisyys. Jo lapsille ja nuorille tulee paineita yliseksuaalisesta kulttuurista, joka ei suojele nuoria aikuisten maailmalta.

Yhteiskunnan tulee edistää kulttuuria, joka vahvistaa ihmisiä vahingollisia riippuvuuksia vastaan ja vapauttaa riippuvuuksista. Jokaisen tulisi pyrkiä elämään heikoimpien mukaisesti, jottei omalla elämäntavallaan houkuttelisi tai ajaisi muita riippuvuuksiin. Jos mennään vain vahvimpien ehdoilla, alkoholismi ja muu päihteidenkäyttö sekä muut riippuvuudet lisääntyvät. Mitä nuorempana alkoholin ja tupakankäyttö aloitetaan, sitä heikompi on ennuste päästä riippuvuuksista eroon tai kasvaa terveitä valintoja tekeväksi yksilöksi.

Kokonaisvaltainen hyvinvointi edellyttää terveitä elämäntapoja ja kestäviä arvoja, joita yhteiskunnan tulee toimillaan tukea. Epäterveellinen ravinto ja riittämätön liikunta aiheuttavat ylipainon mukanaan tuomia terveysriskejä. Netti-, peliriippuvuudet vievät aikaa ja rahaa. Alkoholin, tupakan ja/tai huumeiden käyttö stressin pakokeinoina aiheuttaa terveydelle vaarallisia riippuvuuksia, perheongelmia ja masentuneisuutta. Kova panostus omaan työuraan tai harrastuksiin (nk. työnarkomania) vie aikaa läheissuhteilta ja lasten kasvatukselta. Lasten saamisen lykkääminen johtaa vinoutuneeseen väestörakenteeseen. Avioerot johtavat lasten kasvatuksen ongelmiin ja sosiaalisten verkkojen repeämisiin.

Kestävän arvopohjan löytymistä vaikeuttaa arvojen kentän pirstaloituminen. Ihmisen henkinen kestävyys ja terveys edellyttävät vankkaa arvomaailmaa. Uskonnollisten ja henkisten tarpeiden merkitys tulee tunnustaa ja tukea kirkkojen, seurakuntien ja kristillisten järjestöjen toimintaa.

Tietojen ja tunteiden hallintaa vaaditaan entistä enemmän myös työelämässä. Sosiaalisten suhteiden merkityksen kasvaminen aiheuttaa stressiä. Missä määrin luovuus, lohtu ja luottamus toimivat työyhteisöissä? Hyvinvointi työssä vaatii työnantajalta, työnjohtamiselta ja työntekijöiltä vaivannäköä ja ponnisteluja, toisten huomioonottamista. Sosiaaliset suhteet vaativat aikaa pysähtyä ja siten työkiireiden rajoittamista. Mielenterveysongelmien vaikutukset tieto- ja elämysyhteiskunnassa ovat kasvaneet, koska ne entistä enemmän syrjäyttävät myös työstä. Masennus on suurin yksittäinen työterveysongelma.

Suomalaisten tarpeet ovat aiempaa eriytyneempiä myös julkispalveluiden suhteen. Nykyinen sosiaali- ja terveydenjärjestelmä on liian jäykkä, eikä se kykene räätälöimään palveluja erityistarpeisiin ja erityisryhmille. Tässä avuksi voivat tulla kolmannen sektorin toimijat, jotka ovat usein tuottaneet täydentäviä palveluja erityisryhmille. Kansalaisten palaute- ja vaikutusmahdollisuuksia julkisiin palveluihin tulee lisätä ja ottaa hyötykäyttöön heidän kokemuksensa. Julkisten palvelujen kehittämisessä ei ole vielä riittävästi hyödynnetty ihmiskeskeistä ja käyttäjälähtöistä lähestymistapaa. Tietotekniikkaa tulee hyödyntää julkisen hallinnon läpinäkyvyyden parantamiseksi ja kansalaisten vuorovaikutuksen lisäämiseksi hallinnon kanssa.

Palvelujen massatuotannossa ja -säännöstöissä on rajoituksia, jotka estävät ihmisten yksilöllisen elämäntilanteen kokonaisvaltaisen huomioimisen ja kokonaisvaltaisen auttamisen. Kun ihmistä pallotellaan luukulta toiselle, kukaan ei ota kokonaistilanteesta vastuuta. Monet putoavat harvasilmäisen standardiverkon läpi. Siksi tarvitaan eriytyneempiä pienryhmiin tarkoitettuja tukimuotoja ja yksilöllistä huomioimista.

Tarvitaan myös lisää harkinnanvaraista apua, jolla on selkeä realistinen tavoite ihmisten auttamiseksi parhailla tavoilla ja niin, että ihminen saa itse ottaa elämästään hänelle kuuluvan vastuun. Ihmisten tulee saada perusteltu tunne siitä, että he voivat vaikuttaa omiin asioihinsa ja yhteisöissä antaa oman panoksensa kaikkien yhteiseksi eduksi.

Ihmisten vapaaehtoisen vastuullisuuden merkitys kasvaa. Samalla kasvaa yhteiskunnan ohjaavan arvoilmaston merkitys, yhteiskunnallisen tahtotilan merkitys. Hallituksen ja eduskunnan tulee osoittaa esimerkkiä ja johtajuutta tällaisissa moraalisissa valinnoissa. Suomalaisen yhteiskunnan kilpailukyky määräytyy lopultakin siitä, millaisen yhteisyyden saamme luoduksi, että suomalaisten rehellisyys, luottamus toisiin kasvaa aiheellisesti ja voimme "puhaltaa yhteen hiileen".

Suomessa tarvitaan laajaa keskustelua tahtotilasta ja toimenpiteistä, joilla tavoiteltu visio saavutetaan. Internetin kautta on mahdollista jakaa tietoa omista kokemuksistaan ja lisätä yhteistä viisautta näistä ihmisille tärkeimmistä asioista, joita tiede ei pysty mallintamaan. Tällaisia ovat esimerkiksi omat kokemukset hoidettavana olosta, riippuvuuksista ja niistä eroon pääsemisestä, elämän mielekkyyden etsinnästä ja löydöistä, nk. hiljaisen tiedon kasaaminen yhteiseksi hyödyksi. Tunnuslause voisi olla: "Voit itse eniten vaikuttaa omaan hyvinvointiisi."

Näissä asioissa on pitkälti kyse yhteiskunnan asenneilmastoon vaikuttamisesta, jossa hallituksella tulee olla johtava rooli. On myös kyse poliittisista valinnoista, resurssien suuntaamisesta. Kristillisdemokraatit haluavat tässä ohjelmassa sisällyttää edellä mainitut yksilöiden, perheiden ja yhteisön kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin eri osa-alueet osaksi poliittista tavoiteasetantaa.

2. Ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikka

Suomen tulee edistää kestävää kehitystä, vakautta ja rauhaa, oikeusvaltion periaatteita sekä ihmisarvon ja ihmisoikeuksien toteutumista koko maailmassa. Suomi toteuttaa omaa itsenäistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaansa ja osallistuu EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan harjoittamiseen sekä toimii aktiivisesti erilaisissa kansainvälisissä järjestöissä. Suomen tulee edistää YK:n ja sen alajärjestöjen toimintakyvyn parantamista ja hallinnon tehostamista.

On tärkeää hoitaa ja vahvistaa hyviä ja luottamuksellisia suhteita erityisesti rajanaapureihimme ja Itämeren alueen maihin, varsinkin Venäjään sekä USA:han ja muihin keskeisiin valtioihin. Euroopan unionissa tulee ajaa erityisesti pohjoisen ulottuvuuden ja Itämeri-yhteistyön asiaa.

Euroopassa, etenkin sen pohjoisella laidalla, riskit sotilaalliseen konfliktiin ovat vähäisiä, mutta tämä ei merkitse sitä, että perinteisiä turvallisuusuhkia varten ei tarvitsisi varautua. Maamme puolustuskyvystä tulee huolehtia. Suomen tulee kuitenkin panostaa entistä enemmän uudentyyppisiin turvallisuusuhkiin, joita voivat aiheuttaa esimerkiksi terroristit tai kansainväliset rikollisjärjestöt. Myös suuronnettomuuksiin, luonnonkatastrofeihin ja maailmanlaajuisiin epidemioihin tulee varautua järjestelmällisesti ja yhteistyössä EU:n ja muun kansainvälisen yhteisön kanssa.

Maailmanlaajuisesti suurimmat ongelmat ja riskit liittyvät valvomattomiin aseisiin, terrorismiin, köyhyyteen, alueellisiin kriiseihin ja kansanryhmien välisiin jännitteisiin sekä ilmastonmuutokseen ja luonnon saastumiseen. Suomen tulee sekä kansainvälisissä järjestöissä että oman toimintansa kautta pyrkiä ehkäisemään rauhattomuutta ja vakavia kriisejä sosiaalisin, taloudellisin ja humanitaarisin keinoin. Kansainvälisen yhteistoiminnan avulla on pyrittävä ehkäisemään sellaista sosiaalista, kulttuurista ja uskonnollista polarisoitumista, joka osaltaan luo maaperää terrorismille ja epävakaudelle.

EU:n tulee edistää demokratiaa, ihmisoikeuksia ja oikeusvaltion periaatteen noudattamista sekä torjua terrorismia, laitonta maahanmuuttoa ja ihmiskauppaa. Unionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tulee toteutua jäsenmaiden tasavertaisuuden ja avoimuuden pohjalta.

EU:n nopean toiminnan joukkojen tulee lähteä operaatioihin vain mahdollisimman laajan kansainvälisen hyväksynnän perusteella ja noudattaen YK:n periaatteita. Suomen tulee edelleenkin panostaa erityisesti operaatioihin, jotka perustuvat perinteiseen rauhanturvaamiseen, humanitaariseen apuun ja siviilikriisinhallintaan ja joilla on YK:n turvallisuusneuvoston mandaatti. On tärkeää, että USA, Nato ja EU eivät ryhdy toimimaan "maailmanpoliiseina" vaan, että jokaisessa maanosassa on omia kriisinhallintajärjestelmiään ja niitä käytetään mahdollisimman laajan kansainvälisen yksimielisyyden vallitessa.

Suomen ja EU:n tulee toimia tasapuolisesti mm. Lähi-idän kriisiä käsiteltäessä ja korostaa alueella demokratian ja ihmisoikeuksien toteutumista. EU:n ja Venäjän suhteita on kehitettävä mahdollisimman tiiviiksi.

Kristillisdemokraatit sitoutuivat vuoden 2004 puolustus- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa määriteltyihin linjauksiin. Uskottavaa puolustuskykyä ylläpitävä peruslinja sotilaallisen liittoutumattomuuden pohjalta on ollut hyvä. Yhteistoimintakyky sekä puolustusmateriaalin ja järjestelmien yhteensopivuus Nato-joukkojen kanssa on myös oikea ratkaisu. Yhteistyö puolustusteollisuudessa ja -hankinnoissa on perusteltua. Suomi jatkaa yhteistyötään Naton kanssa osallistumalla rauhankumppanuustoimintaan ja EU:n nopean toiminnan joukkoihin em. lähtökohdista.

Vaikka Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittista peruslinjaa ei ole syytä kiirehtiä muuttamaan, tarvitaan tulevaisuudessa mahdollisen Nato-jäsenyyden todennäköisistä eduista ja haitoista luotettavaa tutkimustietoa. Mikäli Natoon halutaan tulevaisuudessa liittyä, tulee siihen olla kansalaisten enemmistön tuki kansanäänestyksessä. Asiaa arvioidaan jälleen seuraavan puolustus- ja turvallisuuspoliittisen selonteon yhteydessä.

Suomen sotilaallisen maanpuolustuksen tulee tulevaisuudessakin perustua yleiseen asevelvollisuuteen ja alueelliseen puolustukseen. Huolimatta aseteknologian kehittymisestä ja kansainvälisestä suuntautumisesta ammattiarmeijoihin, on asevelvollisuusarmeija paras ja taloudellisin tapa järjestää puolustus maassa, joka on harvaan asuttu ja laaja. Varusmiespalvelusta tulee jatkuvasti kehittää vastaamaan ajan tarpeita.

Maa-, meri- ja ilmavoimien tasapuolista kehittämistä on tarkasteltava kokonaisuutena siten, että eri järjestelmien yhteensoveltuvuus turvataan. Kalliita teknisiä järjestelmiä varten on taattava riittävä erikoishenkilöstö. Varusmieskoulutusta antavien joukko-osastojen, aluehallintoesikuntien ja varikkojen sijoittuminen eri puolille maata on puolustuspoliittinen ratkaisu, jolla on myös aluepoliittisia vaikutuksia. Valmiusyhtymien kehittämisen rinnalla tulee huolehtia riittävästä reservin koulutuksesta.

Siviili- ja aseetonta palvelusta tulee kehittää siten, että niistä saadaan mahdollisimman suuri hyöty niin normaali- kuin poikkeusoloissa. Kansalaisten yleisiä valmiuksia väestönsuojelussa ja siviilikriisinhallinnassa tulee lisätä.

Kehitysyhteistyö

Kehitysyhteistyö on paitsi köyhimpien kansojen auttamista, myös maailmanlaajuisten uhkien ennaltaehkäisyä. Sodat, ympäristökatastrofit ja inhimillinen hätä eivät kosketa yksin kehitysmaita, vaan niiden vaikutukset ovat maailmanlaajuisia. Väestön ja varallisuuden kasvu aiheuttavat suuria ongelmia ympäristön kestokyvylle. Siksi kehitysyhteistyön painopistealueina tulee korostua energiahuolto, pienyrittäjyys, terveydenhuolto, perusopetus, vesihuolto ja muiden elämän perusedellytysten turvaaminen sekä naisten ja lasten aseman parantaminen.

Suomen kehitysyhteistyöpanos tulee nostaa asteittain takaisin YK:n suosittamaan 0,7 prosenttiin bruttokansantulosta. Lähes kaikkien puolueiden ja Vanhasen hallituksen allekirjoittama tavoite kehitysyhteistyömäärärahojen korotuksesta 0,7 prosenttiin vuoteen 2010 mennessä on hyvin haasteellinen, koska 2003-2007 vaalikautena se saatiin korotetuksi vain 0,43 prosenttiin bruttokansantulosta.

Kristillisdemokraatit ovat valmiita pitämään kiinni kehy-määrärahojen nopeasta korotusaikataulusta. Mielestämme hitain mahdollinen korotusaikataulu on kasvu-ura, jolla tavoite saavutetaan vuoteen 2015 mennessä. Määrällisen panostuksen lisäksi tarvitaan parannusta myös kehitysyhteistyön laatuun ja vaikuttavuuteen.

Kansalaisjärjestöillä on kehitysyhteistyössä tärkeä rooli, ja valtion tulee kanavoida merkittävä osuus kehitysyhteistyövaroista luotettavien järjestöjen hankkeisiin. Varoista osa on suunnattava kotimaassa tehtävään kehityskasvatus- ja tiedotustyöhön.

Laajentamalla tuloverolain lahjoitusvähennys koskemaan kehitysyhteistyöjärjestöille tehtyjä, myös yksityisten henkilöiden tekemiä lahjoituksia, kannustetaan kansalaisia mukaan tavoittelemaan haluttua kehitysyhteistyöosuutta. Kehitysyhteistyön harkinnanvaraista valtiontukea saavat kansalaisjärjestöt tulee lisätä Verohallituksen luetteloon yhdistyksistä, joille tehdyt lahjoitukset voi vähentää verotuksessa.

Nykyistä vapaampi maailmankauppa avaisi teollisuusmaiden ovet kehitysmaiden maataloustuotteille ja tekstiilituotteille. Kristillisdemokraatit kannattavat reilun kaupan periaatteilla toimivaa järjestelmää, jossa kehitysmaiden köyhille tarjotaan mahdollisuus nousta ahdingosta omalla työllään. Kansainvälisen kaupan vapauttamista koskevia WTO-neuvotteluja tulee jatkaa. Maailmanpankissa ja IMF:ssa tulee ajaa johdonmukaisesti Suomen kehityspoliittista linjaa. Vaatimus ihmisoikeuksien kunnioittamisesta tulee määrätietoisesti ottaa esiin kehitysyhteistyössä ja kansainvälisessä kauppapolitiikassa.

[KAAVIO]

Syyskuussa 2000 Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous allekirjoitti yhteisen YK:n vuosituhatjulistuksen. Vuosituhatjulistus on 191 valtion sitoumus puuttua maailman epätasaarvoon ja kehityksen ongelmiin. Julistuksessa allekirjoittaneet maat lupasivat vuoteen 2015 mennessä puolittaa äärimmäisen köyhyyden ja nälän, ulottaa peruskoulutuksen kaikille, edistää sukupuolten tasa-arvoa, vähentää lapsikuolleisuutta 2/3:lla, parantaa odottavien äitien terveyttä ja vähentää äitiyskuolleisuutta 3/4:lla, taistella aidsia, malariaa ja muita tauteja vastaan, tukea ympäristön kestävää kehitystä ja tuoda kehitykseen globaalin kumppanuuden. Kristillisdemokraatit ovat sitoutuneet julistuksen tavoitteisiin ja edellyttävät Suomen työskentelevän niiden saavuttamiseksi omassa kehitysyhteistyössään, EU:ssa ja kaikissa kansainvälisissä yhteyksissä.

Energian tarve kehittyvissä maissa nousee huimasti seuraavan 30 vuoden kuluessa, sillä kulutuksen lasketaan kasvavan 250 %. Erityisesti on ratkaistava fossiilisen energian kasvavan käytön ongelma. Suomen tulee viedä bioenergiaosaamistaan ja auttaa tuottamaan biopolttoaineita siellä, missä auringonvaloa ja muita viljelyn edellytyksiä parhaiten riittää. Kehitysmaat tarvitsevat tukea tuuli- ja vesivoimaloiden ja muiden uusiutuvia energialähteitä käyttävien voimaloiden rakentamiseen. Metsien vähenemisen pysäyttäminen ja ilmastonmuutoksen hillintä tulee kytkeä kaikkeen kehitysyhteistyöhön.

3. EU-politiikka

Suomen Kristillisdemokraatit toimivat EU:ssa samojen arvojen pohjalta ja edistämiseksi kuin Suomessa. Unionin on tunnustettava Euroopan kristillinen arvoperintö ja sitouduttava siihen avoimesti. Euroopan Unionin on keskityttävä toiminnassaan niihin asioihin, joissa yhteistyöllä voidaan saavuttaa olennaista lisäarvoa kansalliseen politiikkaan. Suomen on rohkeasti pidettävä kiinni toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteista EU:ssa.

Suomen tulee kyetä säilyttämään oma kantansa myös yksimielisyyttä vaativissa ratkaisuissa, joissa saatetaan kokea painostusta. Eduskunnan tulee käsitellä kaikki EU-lainsäädäntö, ennen kuin siitä päätetään unionitasolla.

Kristillisdemokraattien tavoitteena on Euroopan unionin perussopimusten uudelleenneuvotteleminen. EU:n lainsäädäntöä tulee ohjata ratkomaan suuria ylikansallisia ongelmia. EU:ssa yhteistyön voimistamista tarvitaan kauppapolitiikassa globalisaation etujen hyödyntämiseksi, ympäristöpolitiikan tehostamisessa ja Itämeren alueen suojelussa, pohjoisen ulottuvuuden vahvistamisessa sekä kansainvälisen rikollisuuden, kuten ihmis- ja huumekaupan vastustamisessa, sekä koulutuksen ja tutkimuksen tehostamisessa.

Suomen tulee ajaa avoimuuden ja hyvän hallinnon periaatetta EU:ssa. Vanhat epäkohdat on korjattava: esimerkiksi EU-parlamentin ei tulisi matkustella välillä Strasbourgiin kokouksiin ja Iso-Britannian maksuperusteet tulee normalisoida. Suomi maksaa kohtuuttomasti 125 miljoonaa euroa vuodessa Iso-Britannian maksuhelpotusta.

Hyvän hallintotavan periaatteet lainsäädännön selkeydestä ja johdonmukaisuudesta, byrokratian vähentämisestä, kansalaisten kuulemisesta ja toiminnan avoimuudesta ovat tärkeitä myös EU:ssa kansalaisten kokeman oikeutuksen turvaamiseksi ja vahvistamiseksi. Rehellisyys ja läpinäkyvyys unionin varojen käytössä ovat välttämättömiä. Tiedonvälityksen tehtävä on tuoda EU:n päätöksenteko ja sen vaikutusten monipuolinen arviointi mahdollisimman laajasti kansalaisten tietoon.

Niillä eurooppalaisilla valtioilla, jotka täyttävät taloudelliset, oikeudelliset ja muut jäsenyysehdot sekä pitävät kiinni ihmisoikeuksien toteutumisesta, on oikeus päästä EU:n jäseniksi. Jäsenyyden ehtona oleviin ihmisoikeuskriteereihin tulee suhtautua samalla vakavuudella kuin euroalueen talouskriteereihin. Siksi uusia jäsenmaita ei tule hyväksyä ilman, että ne täyttävät tinkimättä jäsenyyden ehdot. Tämä koskee erityisesti väestömäärältään suuren Turkin EUjäsenyyttä.

Eurooppalaista turvapaikkajärjestelmää tulee kehittää, niin ettei tarvetta siirtyä yhdestä jäsenmaasta toiseen synny. EU:n tulee yhtenäistää tietojenhallintaa sekä panostaa terrorismin torjuntaan ja ehkäistä terrorismia palveleviin järjestöihin värväytymistä. Suuri haaste on etenkin Keski-Euroopassa maahanmuuttajaväestön nykyistä parempi kotouttaminen ja työllistäminen sekä syrjäytymisen ja etnisten sekä uskonnollisten konfliktien ehkäiseminen.

Jäsenvaltioiden tasavertaisuus on edellytys unionin olemassaolon oikeutukselle. Euroopan unionissa tulee välttää jakautumista eriarvoisiin jäsenyyksiin. Suurille maille ei tule sallia erioikeuksia. Mm. kasvu- ja vakaussopimuksen ehdoista on pidettävä kiinni kaikkien jäsenmaiden kohdalla. Suurten ja pienten jäsenmaiden edut tulee ottaa tasavertaisesti huomioon myös EU:n toimielimiä ja henkilöstöä valittaessa. Suomelle on hyödyksi pitää päätösvaltaa mahdollisimman paljon kansallisella tasolla

Maatalouden ahdinko ja maaseudun viestit EU-säädösten ja -kontrollin liiallisuudesta tulee ottaa vakavasti. EU:ssa tulee voida muuttaa Suomen liittymissopimuksen epäkohtia, kuten parantaa maatalouden tukijärjestelmää. Etelä-Suomen maatalouden vakavien vaikeuksien tuki tulee vakinaistaa. Tavoitteena tulee olla koko maan saaminen pitkäaikaisen ja yhtenäisen tukijärjestelmän piiriin.

Pohjoisella ulottuvuudella voi olla merkittävä rooli koko EU:lle energia-alan yhteistyön kannalta, koska Norjan ja Venäjän alueilla on runsaasti kaasu- ja öljyvaroja. Pohjoisen ulottuvuuden puitteissa ympäristöyhteistyö, etenkin laajoilta alueilta pohjasta kuolleen Itämeren pelastaminen ja Venäjän ydinvoimalaturvallisuuden edistäminen, on Suomen kannalta ensiarvoista. Lähialueiden terveysolojen kohentaminen ja talousyhteistyön kehittäminen Venäjän kanssa ovat Suomen etujen mukaisia.

Unioni on tällä hetkellä hyvin haavoittuva energian hinta- ja saatavuushäiriöille, koska EU-maat ovat yhä kasvavassa määrin tuontienergian - öljyn, kivihiilen, maakaasun ja uraanin - varassa. Nyt tuontienergian osuus on noin puolet. Energiaomavaraisuuden parantamiseksi ja myös ympäristösyiden vuoksi on koko EU:ssa edistettävä siirtymistä luontoa säästävään tekniikkaan ja energiantuotantoon.

EU tavoittelee uusiutuvien energialähteiden 12 prosentin osuutta 2010. Suomen tulee huolehtia omasta osuudestaan, uusiutuvien energialähteiden osuuden kasvattamisesta kolmannekseen. KD kannattaa EU:ssa määriteltyä tavoitetta uusiutuvista raaka-aineista tehtyjen polttonesteiden lisääntyvästä osuudesta liikenteen polttoaineista, mutta katsoo, että tulee odottaa 2. sukupolven laitosten, puunjalostusteollisuuden yhteydessä toimivien kaasutuslaitosten, valmistumista.

EU:n riippuvuus tuontienergiasta uhkaa edelleen kasvaa lisäten alttiutta kansainvälisistä kriiseistä johtuville toimituskatkoille ja hinnannousuille. Tämä vaatii mittavia ponnistuksia, joissa Suomi voi olla tärkeässä roolissa uusiutuvan energiateknologian kehittäjänä.

EU:n tulee toimia edelleen edelläkävijänä ilmastomuutosten torjunnassa ja pyrkiä saamaan USA, Intia ja Kiina ja kehitysmaat osallistumaan uuden ilmastosopimuksen kautta kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen ja metsäpinta-alojen vähenemisen ehkäisemiseen. Uudessa ilmastosopimuksessa on ratkaistava päästökaupan ongelmat.

Kehitysmaita on autettava energiatekniikassa hyppäämään yli fossiilisten energialähteiden laajamittaisen käytön. EU:n on toimittava globaalin oikeudenmukaisuuden puolesta ja sen antaman kehitysavun epäkohtia tulee poistaa ja tasoa nostaa.

EU:ssa on saatava aikaan edullinen Eurooppa-patentti. EU:lle tulee perustaa lääkkeiden vaikuttavuutta ja kustannushyötysuhdetta puolueettomasti selvittävä tutkimuslaitos.

4. Talouspolitiikka

Talouspolitiikan välineet ovat avoimessa ja globalisoituneessa maailmantaloudessa jatkuvasti kaventuneet. Maailmanlaajuiset kriisit ja epävarmuudet heijastuvat välittömästi myös kotimaahamme. Avoimessa maailmantaloudessa kilpailu tuotannosta ja työpaikoista johtaa yritysten ja maiden väliseen lisääntyvään kilpailuun osaavasta ja korkeasti koulutetusta työvoimasta. Kilpailu suorista sijoituksista ja työpaikoista johtaa myös maiden välisen verokilpailun voimistumiseen. Julkisen talouden ja infrastruktuurin kunto sekä väestön kokonaisvaltainen hyvinvointi ja osaaminen vaikuttavat maamme kilpailukykyyn. Talouspolitiikan mittareilla tavoitteina tulee olla korkea työllisyys, alhainen inflaatio, ylijäämäinen vaihtotase ja valtion- ja kuntatalouden tasapaino.

Inflaatio tulisi kyetä pitämään alle kahdessa prosentissa. Tavoitteen saavuttamista edistäisi ruuan arvonlisäveron alentaminen. Öljyn korkean hinnan vaikutusten lievittämiseksi tulee öljynkulutusta pyrkiä vähentämään tuntuvasti. Tavoite öljyriippumattomasta Suomesta vuonna 2030 on kannatettava, mutta vaatii suuria ponnistuksia. Reaalikorkotaso tulisi pitää alle kahden prosentin. EKP:n koronnostoilla tämä on entistä vaikeampi tavoite. Se vaikuttaisi kuitenkin kotitalouksiin myönteisesti, koska niiden keskimääräinen velkaantumisaste on kasvussa ja jo 87 % käytettävissä olevista vuosituloista. Vuonna 2003 se oli 73,4 % ja 2007 ennuste on 99,5 %.

Tavoitteena on, että julkinen velka ei kasva. Valtionvelkaa suhteessa bruttokansantuotteeseen tulee alentaa. On huomattava, että se alenee talouskasvun myötä myös euromääräisen velan pysyessä entisen suuruisena. Velkaa on syytä lyhentää silloin, kun taloudessa on erityisen suurta kasvua. Tulevalla vaalikaudella on niin paljon haasteita vanhustenhuollossa, t&krahoituksen lisäämisessä, tienpidon rahoituksessa ym., että valtion velan lyhentämiseen ei ole juurikaan mahdollisuuksia kuin vasta vaalikauden lopulla.

Suomen viennin bkt-osuutta tulee nostaa 40:stä 50 prosenttiin. Vientiyritysten määrää tulee kasvattaa, erityisesti palveluvientiä. Pk-yritysten osuutta viennistä tulee kasvattaa 20 prosenttiin kokonaisviennistä.

Kuntatalous

Valtion taloutta on tarkasteltava yhteydessä kuntatalouteen, koska kunnallishallinto vastaa noin kahdesta kolmasosasta julkisen hallinnon tehtävistä. Negatiivisen vuosikatteen kuntien määrä on korkea, mikä tietää kuntien velkaantumista edelleen seuraavalla vaalikaudella, estää niitä työllistämästä ja edellyttää valtion kasvavaa tukea kunnille. Kuntatalouden tasapainottuminen Valtionvarainministeriön laskelmissa perustuu siihen, että kuntien menojen kasvun arvioidaan laskevan 5,5 prosentista noin 3,5 prosenttiin. Tämän saavuttamiseksi ja kuntien velkaantumisen pysäyttämiseksi on Kristillisdemokraattien mielestä kunnilta siirrettävä joitakin tehtäviä Kelalle, kuten vaikeavammaisten henkilöiden henkilökohtaisten avustajien palkkaaminen ja omaishoidontuki. Näissä on puolestaan painetta tuen lähes kaksinkertaistamiseen.

[KAAVIO]

Arvioiden mukaan kuntien velkakierteen katkaiseminen edellyttäisi menojen karsimista noin 350 miljoonalla eurolla tai kunnallisverotuksen kiristämistä keskimäärin 0,5 prosenttiyksiköllä. Kuntatalouden tasapainottamiseksi arviolta noin kolmannes kunnista joutuisi korottamaan veroprosenttiaan yli kaksi prosenttiyksikköä. Kunta- ja palvelurakenneuudistuksella on kyettävä ratkomaan palvelujen tarpeen ja niiden toteuttamiseksi tarvittavien resurssien välistä epäsuhtaa. Kuntien valtionosuuksien tasaamisella ja valtion harkinnanvaraisilla avustuksilla voidaan tasoittaa taakkaa hyvin menestyvien ja muuttotappiokuntien kesken.

Suomalaisten tuotteiden hyvä kilpailukyky ja julkisen talouden selviytyminen edellyttävät tuottavuuden jatkuvaa kasvattamista: entistä pienemmällä työvoimalla on suoritettava entistä suurempi määrä työtehtäviä. KD tavoittelee nopeaa 2-3 prosentin vuosittaista tuottavuuden kasvua. Työn rasittavuus ei kuitenkaan saisi kasvaa, päinvastoin työviihtyvyyden tulisi lisääntyä. Tuottavuuden on parannuttava edelleen myös julkisella sektorilla. Julkisen sektorin taakkaa voidaan keventää parhaiten suurimpien ongelmien, kuten sairauksien ja henkisten ja sosiaalisten ongelmien ennaltaehkäisyllä sekä tieto- ja viestintäteknologian entistä paremmalla hyödyntämisellä palveluliiketoiminnassa.

[KAAVIO]

Työllisyys

Kristillisdemokraatit asettavat talouskasvutavoitteeksi koko vaalikaudelle 3,5 % vuodessa. Vanhasen hallituksen aloittaessa tavoitteeksi asetettiin 75 %:n työllisyysaste vuonna 2011. Toteutuneen työllisyyskehityksen myötä on saavutettu vain 69 % Työllisyysasteen nopea nostaminen vaatii merkittävää työttömyyden vähentämistä sekä nuorten vuotta aiempaa siirtymistä työelämään ja toisaalta eläköitymisiän nousua kahdella vuodella 62 vuoteen.

Suurten ikäluokkien poistuminen työelämästä alkaa vähitellen näkyä kasvavana työvoimapulana. Työvoiman määrä alkaa supistua jo ensi vaalikauden aikana. Tästä aiheutuu lisääntyvä ammattitaitoisen työvoiman tarve varsinkin kasvualueilla. Rekrytointivaikeudet ovat jo lisääntyneet mm. liikenteen ja rakentamisen piirissä, kaupan ja julkisissa palveluissa.

Työvoimapulan kanssa samanaikaisesti 220 000 työkykyisen ihmisen työttömyys heikentää Suomen kilpailukykyä. Samanaikaisesti keskimäärin 103 000 on alityöllistyneitä ja työvoimaan kuulumattomia piilotyöttömiä on 92 000. Vajaakäytössä olevat työvoimavarat ovat 12 % työvoimasta. Nuoria työttömiä on yli 30 000 ja yli vuoden työttöminä olleita 70 000. Tavoitteeksi seuraavalle vaalikaudelle tulee asettaa työttömyyden vähentäminen 8,3:sta enintään viiteen prosenttiin. Työllistämistoimenpiteitä tulee tehostaa etenkin nuorten ja pitkäaikaistyöttömien tilanteen helpottamiseksi. Pitkään jatkunut työttömyys on suurin yksittäinen syrjäytymisriski ja monien sosiaalisten ongelmien aiheuttaja. Rakenteellisen työttömyyden alentamiseksi on välttämätöntä synnyttää työpaikkoja myös niille, joilla on vain vähäinen ammatillinen koulutus tai sitä ei ole lainkaan. Yrittäjyysohjelmalla ja työpaikkakoulutuksella on tässä merkittävä rooli.

[KAAVIO]

Yli vuoden yhtäjaksoisesti työttömänä olevia oli vuonna 2006 heinäkuussa noin 67.000 henkilöä. Työmarkkinatuesta saa perustoimeentulonsa noin 122.000 henkilöä. Rakenteellisen työttömyyden ydin on saatava sulamaan. Tässä on suuri vastuu julkisilla työllistämistoimilla. Tehokkaimmiksi työllistämisen menetelmiksi ovat osoittautuneet oppisopimuskoulutus ja suora työllistämistuki yrityksille. Työeläkeyhtiöiden tulee sijoittaa entistä enemmän suomalaisiin kasvuyrityksiin.

Kestävä aluekehitys edellyttää, että on panostettava työn siirtämiseen poismuuttokuntiin, jolloin työvoiman liikkumista edistävät tuet voivat suuntautua myös sinne. Poikkihallinnollista yhteistyötä yrittäjyyden politiikka-ohjelmissa tulee parantaa. Maahanmuuttajien yrittäjyyden edellytyksiä tulee parantaa ja suunnata myös vientitoiminnan hyväksi. Konkurssilainsäädäntöä tulee kehittää. Yritysten mahdollisuuksia kouluttaa uusia työntekijöitä tulee parantaa.

Eri julkisten rahoittajien (Sitra, Finnvera, TE-keskukset, Tekes, Teollisuussijoitus ja alueelliset rahastot) tulee selkiyttää yhteistyötään niin, että päällekkäisyydet poistetaan ja hakemusmenettelyjä kevennetään. Tuen hakijoilla tulee olla yhteishaku, jolloin heidät ohjataan oikean rahoittajan luo. Rahoituksen väärinkäytöt tulee tukkia ja investoida tervein perustein.

Verotus

Kristillisdemokraattien mielestä verotuksen rakennetta tulee uudistaa siten, että verotusta kevennetään sen osalta, mitä halutaan lisää sen hyödyllisyyden vuoksi. Verotusta tulee kiristää sellaisen kulutuksen ja toiminnan osalta, jota halutaan vähentää sen haitallisuuden vuoksi. Kokonaisveroastetta ei näillä näkyminen ole juurikaan mahdollista alentaa nykyisestä 44,6 prosentista, koska hyvinvointipalvelujen turvaaminen vaatii väestön ikääntyessä ja huoltosuhteen heikentyessä lisäpanostuksia. Kuitenkin verotuksen rakenne kaipaa muutoksia. Verotuksessa tulee säilyttää progressio, tasata tuloeroja ja kohdella eri tulonsaajaryhmiä tasapuolisesti.

Suomessa elintarvikkeiden arvonlisäverokanta on korkea verrattuna moniin muihin EU-maihin. Ruoan arvonlisäveroa tulee alentaa 17 prosentista 12 prosenttiin. Tämä veroalennus kohdentuu kaikkiin väestöryhmiin hyödyttäen erityisesti lapsiperheitä ja pienituloisia. Päätös parantaa myös kotimaisen elintarviketuotannon toimintaedellytyksiä.

Lapsiperheiden ja eläkkeensaajien asemaa kristillisdemokraatit haluavat parantaa verohelpotuksin.

Kansainvälisesti vertaillen lapsiperheiden tuloverotus on Suomessa kireämpää ja progressio ankarampaa kuin lapsettomien. Kristillisdemokraatit haluavat tukea erityisesti pienituloisia lapsiperheiden tulonsaajia kohdistamalla heille erityisen ansiotulovähennyksen korotuksen. Puolisoista vain jompikumpi voisi saada vähennyksen verotuksessaan. Myös yksinhuoltaja saisi saman edun. Kunnille verotulojen väheneminen korvattaisiin täysimääräisesti.

Tällä hetkellä niiden eläkeläisten verotus, joiden tulot ovat 13 000 - 36 000 euroa vuodessa, on kireämpi kuin vastaavan tulon saavilla palkansaajilla. Tämä epäkohta voitaisiin ratkaista esimerkiksi Veronmaksajien Keskusliiton esityksen mukaisesti eläketulovähennyksenä valtion verotuksessa. Enimmillään 500 euron suuruista vähennystä alettaisiin myöntää vuosittain eläketulon ylittäessä 12 000 euroa. Täysimääräinen 500 euron vähennys saataisiin 17 000 euron vuosieläkkeellä. Vähennys pienenisi asteittain eläkkeensaajan tulojen ylittäessä 20 000 euroa. Vähennyksen ansiosta verotus kevenisi reilulla puolella miljoonalla eläkkeensaajalla.

Mahdolliset tuloverotuksen verokevennykset tulee suunnata erityisesti pienituloisiin palkansaajiin. Näistä kevennyksistä aiheutuvat mahdolliset menetykset tulee korvata kunnille täysimääräisesti. Kiinteistöveroa ei tule laajentaa koskemaan pelto- ja metsämaata.

Kristillisdemokraatit ovat valmiita tekemään veromuutoksia, joilla hillitään keinottelua. Vaatimatonkin pörssivero sekä lyhytaikaisen omistuksen myynnistä saatavien voittojen nykyistä korkeampi verotus mahdollistaisivat työllistämisen kannalta tärkeiden toimenpiteiden rahoituksen.

Savukkeiden ja alkoholin verotuksen kiristäminen on kulutuksen ja haittojen vähentämiseksi välttämätöntä. Myös väkivaltaiselle ja ihmisarvoa loukkaavalle ns. aikuisviihteelle tulee asettaa haittavero, veroluonteinen kuvaohjelmamaksu.

Uusiutuvien energiamuotojen ja biopolttoaineiden käyttöä tulee edistää veronalennuksin. Vähäpäästöisten autojen, kuten hybridiautojen, verotusta on alennettava. Polttoainevero tulee poistaa biodieseliltä, etanolilta ja biokaasulta sekä muilta vähän saastuttavilta polttoaineilta. Dieselautojen käyttövoimaveron alentaminen henkilöautoilta ajaa samaa asiaa: fossiilisten polttoaineiden käytön vähentämistä ja vähäpäästöisyyttä verrattuna bensiinikäyttöisiin autoihin.

Perintö- ja lahjaverolain epäkohdat puolison ja lapsen asemaa koskien tulee korjata, jotta kohtuuttomat tilanteet voidaan välttää. Verotettavan perinnön tai lahjan alarajaa tulee nostaa. Nämä korjaukset voidaan toteuttaa niin, että perintöveron kokonaistuotto ei merkittävästi laske.

5. Yrittäjyys- ja elinkeinopolitiikka

Kristillisdemokraattien tavoitteena on pienen ja keskisuuren yritystoiminnan kannustaminen ja innovaatioita ja yrittäjyyttä kannustavan ympäristön luominen. Suomen tulevaisuuden kannalta on olennaista, että saamme suomalaisia pk-yrityksiä syntymään, kasvamaan ja kansainvälistymään. Tämä edellyttää riskirahoituksen, kaupallistamisen, liiketoimintaosaamisen ja kansainvälistymisen pullonkaulojen purkamista.

[KAAVIO]

Tarvitsemme lisää yrittäjiä. Arvioiden mukaan maassamme on väestöön suhteutettuna noin 60.000 yrityksen vaje ja tilanne vaikeutuu monien yrittäjien eläköityessä. Erityisesti tarvitsemme lisää kasvavia pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Yrittäjyyden politiikkaohjelman esittämät toimet tulee toteuttaa. Yrityksen perustajan starttiraha tulee saada pysyväksi ja sitä tulee voida saada vuoden ajan.

Yrittäjyyteen liittyvää byrokratiaa tulee vähentää ja yritystukijärjestelmiä yksinkertaistaa pyrkien yhden luukun periaatteeseen. Rahoitustukien tehokkuutta on parannettava erityisesti käynnistys- ja alkuvaiheen tarpeisiin. Yrityksen ensimmäisen ulkopuolisen työntekijän palkkaaminen on suuri kynnys, jota tulisi helpottaa poistamalla määräajaksi ensimmäisen ulkopuolisen työntekijän palkkaamisesta aiheutuvat sivukulut. Kustannus tästä on noin 350 miljoonaa euroa vuodessa.

Ns. harmaan talouden kitkemistä tulee tehostaa. Kaupparekisteri sekä tiedot julkisiksi tulleista maksamatta jääneistä veroista ja maksuista olisi oltava maksutta saatavissa yhdestä tietopisteestä internetissä ilman, että yrityksen pitää pyytää ni itä erikseen sopimuskumppaniltaan tai eri viranomaisilta.

Pienyrittäjien sosiaali-, lomitus- ja eläkejärjestelmiä tulee kehittää tasa-arvoisesti muiden alojen kanssa. Yrittäjän työttömyysturvaa tulee parantaa yritystoiminnan alkuvaiheessa. Jos perheenjäsenen työ yrityksessä on loppunut tuotannollis-taloudellisesta syystä, ei työttömyysturvan saamiseksi tule edellyttää yritystoiminnan tai oman työn lopettamista tai neljän kuukauden keskeytystä. Perheyrityksestä työttömäksi jäävälle perheenjäsenelle on taattava työttömyysetuudet vastaavasti kuin muillekin työntekijöille. Yrittäjän ennen yritystoiminnan aloittamista hankkima kohtuukokoinen ja tasoinen asunto on konkurssitilanteissa jätettävä perheen asunnoksi kohtuuvuokralla ja yritysvelkojien ulottumattomiin.

Suomalaisomisteisista pienistä ja keskisuurista yrityksistä on kehitettävä entistä enemmän vientiin suuntautuneita kansainvälisiä yrityksiä, joiden kasvumahdollisuudet tulee täysin hyödyntää. Vientiyritysten määrä tulisi kasvaa 7000:sta 10 000:en. Tällaiset yritykset voisivat tarjota jopa 160 000 työpaikkaa lisää. Julkisrahoitteista vienninedistämistoimintaa harjoittavien organisaatioiden tulee toimia tehokkaasti yhdessä, jotta kokonaisviennin bkt-osuutta voitaisiin nostaa merkittävästi. Erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten sekä palveluviennin osuutta kokonaisviennistä on kasvatettava.

Vienninkehittämispalveluiden tulee muodostaa yritysten kannalta saumaton ja kattava kokonaisuus. Pk-yrityksille kohdennettuja viennin ja kansainvälistymisen edistämiseen tarkoitettuja määrärahoja on korotettava. Yritysten rahoitus on järjestettävä siten, että tuet voidaan periä takaisin, mikäli yritys siirtää tuotantoaan ulkomaille. Ilman riittävästi resursoitua kulttuurien tutkimusta ja tuntemusta on mahdotonta tehdä menestyvää kansainvälistä bisnestä, politiikkaa tai laadukasta journalismia.

Varsinkin palvelujen vienti on meillä pientä, vain viisi prosenttia bkt:sta. Sen tulisi kaksinkertaistua päästäksemme Ruotsin tasolle tai kolminkertaistaa saavuttaaksemme Tanskan tason. Panostaminen yritysten kansainvälistymisen edistämiseen vaatii useiden viranomaistahojen yhteistyötä. Riskirahoituksen, liiketoimintaosaamisen kaupallistamisen ja kansainvälistymisen pullonkauloja tulee purkaa ja edistää palvelujen tuotteistamista. Käsittelyruuhkat tulee purkaa kilpailuvirastosta ja markkinaoikeudesta.

Viennin ohella tarvitaan kotimarkkinatuotannon ja erityisesti monipuolisen palvelutuotannon kehittämistä. Suomen tulee muuttua yhä enemmän palveluyhteiskunnaksi. Palvelusektorin laajentuminen ja sen tuottavuuden parantaminen on tärkeää työllisyyden kannalta.

Kotimaassa toimivien yritysten ja kotimaisen omistuksen säilymisen ja vahvistumisen edellytyksiä on parannettava. Suomi tarvitsee kipeästi sekä kotimaisia että ulkomaisia investointeja. Muun muassa työeläkevaroja tulee sijoittaa pääosin kotimaisten yritysten kehittämiseen. Kotimaista säästämistä on kannustettava.

Jotta monet erilaiset elinkeinopoliittiset ohjelmat voitaisiin koota yhteiseksi näkemykseksi ja toimintalinjaksi tarvitaan poikkihallinnollinen elinkeinopoliittinen strategia. Valtion yritystukia välittävien organisaatioiden yhteistoimintaa on lisättävä ja näiden hallinnon päällekkäisyyttä purettava. Rahoitusjärjestelmät ovat keskeisiä yritysten perustamisessa ja kasvussa. Niitä on valvottava hyvin sekä huolehdittava riittävistä vakuuksista ja vastuista. Vakuutus- ja riskirahoitusmahdollisuuksia tulee kehittää ja huolehtia yritysten mahdollisuuksista rahoitusrakenteensa vahvistamiseksi.

Valtion omistajapolitiikan linjauksissa on korostettava hyvää työnantajapolitiikkaa ja kestävän kehityksen periaatetta. Yhtiöiden kannustin- ja palkitsemisjärjestelmien on oltava kohtuullisia ja erilaiset henkilöstöryhmät huomioon ottavia. Uusien valtionyhtiöiden perustaminen tai vanhojen yksityistäminen on tehtävä harkitusti niin, että peruspalvelujen saatavuus ja terve kilpailu turvataan.

Työelämä

Talouspolitiikan tulee olla pitkäjänteistä ja ennustettavaa. Hallituksen on kolmikannassa vaikutettava siihen, että jatketaan maltillisia tuloratkaisuja. Kolmikantaa on laajennettava niin, että yrittäjien valtaenemmistö pääsee mukaan. Tulevina vuosina korostuu myös tarve solidaarisuudesta vanhuksia ja työttömiä kohtaan, jottei keskityttäisi vain etuisuuksien parantamiseen työikäisille. Siksi on harkittava lasten, vanhusten, työttömien ja ympäristön etujärjestöjen edustusta laajennetuissa kolmikantaneuvotteluissa.

Samanarvoisesta työstä tulee maksaa samansuuruista palkkaa. Naisten ansiot ovat miesten ansioista 81 % johtuen pääosin toimialojen eritasoisesta palkkauksesta. Kristillisdemokraattien tavoitteena tulevalle vaalikaudelle on etenkin terveydenhoito- ja sosiaalialan palkkojen korottaminen ja siten naisten ansiotason nostaminen suhteessa miehiin. Keväällä 2005 sovittiin miesten ja naisten samapalkkaisuutta edistävästä ohjelmasta, jonka esittämät toimenpiteet on pantava käytäntöön.

Työlainsäädännön ja työehtosopimusten sekä työturvallisuusmääräysten noudattamisen valvontaa on tehostettava mm. työsuojelupiirien toimintaa kehittämällä. Sopimukset alittavaa palkkaa maksavat ja ylityökorvauksia laiminlyövät työnantajat saavat vilpillisen hintakilpailuedun niihin yrityksiin verrattuna, jotka noudattavat velvoitteitaan. Ammattiliittojen jäsenmaksujen työnantajaperintä ja verovähennysoikeus on säilytettävä, koska liitot suorittavat merkittävän osan työelämän laillisuusvalvonnasta. Paikallisen sopimisen mahdollisuuksia on laajennettava yhteistyössä ay-liikkeen kanssa.

Työajan joustaminen ja työaikapankkijärjestelmien edistäminen merkitsevät sitä, että työntekijä on töissä silloin kun häntä eniten tarvitaan. Vastaavasti on voitava järjestää lapsiperheiden ja sellaisten perheiden, joilla on omaishoidettavia, työajan joustaminen hoitotarpeen mukaisesti. Työelämän on joustettava eikä perheen.

Määräaikaiset työsuhteet ovat lisääntyneet merkittävästi ja kohdistuvat erityisesti naisvaltaisille aloille. Vaikka etenkin vastavalmistuneille tai työttömille määräaikaiset työsuhteet voivat olla hyviä väyliä työelämään, on niiden yleistymisellä myös monia kielteisiä vaikutuksia, kuten taloudellisen turvattomuuden tuomat paineet tai syntyvyyden aleneminen perhesuunnittelun vaikeutuessa. Vastentahtoisen pätkätyön ongelmat on korjattava kunnissa ja valtiolla virkoja vakinaistamalla ja ns. vakinaisia sijaisia palkkaamalla.

Myös osa-aikaisen työsuhteet ovat yleistyneet erityisesti palvelualoilla. Osa-aikatyö saattaa sopia hyvin esimerkiksi opiskelijalle. Tulot eivät kuitenkaan riitä perheen pääasialliselle huoltajalle ja saman henkilön on vaikea sovittaa yhteen useamman osa-aikaisen työsuhteen työvuoroja. Työsuhteissa tuleekin pyrkiä kokoaikaisuuteen aina kun se on mahdollista.

Vuorotteluvapaajärjestelmä tulee vakinaistaa. Työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseksi vuorotteluvapaa tulisi olla mahdollinen myös suoraan vanhempainloman tai hoitovapaan jälkeen, jos lain vaatima työssäoloedellytys muuten täyttyy. Vuorotteluvapaa täydentäisi näin ensisijaisia perhevapaita.

Työpaikkakunnan kakkosasunnon verovähennysoikeus aut taisi alueellisessa rakennetyöttömyystilanteessa ottamaan vastaan lyhytaikaista työtä, kunnes oman alan töitä löytyisi lähempää kotipaikkakuntaa. Etätyön edistäminen on tärkeää, sillä se vähentää työmatkakuluja, -aikaa ja polttoaineen kulutusta.

Työttömyystukietuuksien ja -järjestelmän tulee muiden sosiaalisten tulonsiirtojen ohella olla rakenteeltaan sellaisia, että ne aidosti antavat kannustimen omaan yrittämiseen, eivätkä luo tilanteita, jossa ilo omasta yrittämisestä valuu käytännössä nollatulokseksi tai jopa miinukselle. Perheellisten työllistyminen ja lisäansiot voivat joskus vähentää tuloja. Tämä johtuu verojen, tulonsiirtojen ja tulosidonnaisten palvelumaksujen yhteisvaikutuksista.

Työttömien mahdollisuuksia lyhytaikaisen työn vastaanottamiseen tulee helpottaa muuttamalla työttömyyspäivärahan laskentatapaa siten, etteivät satunnaiset tulot viivästytä työttömyyskorvauksen saamista.

Nuorten työttömien työllistämistakuusta on huolehdittava. Kaikille nuorille tulee tehdä yksilöidyt työnhakusuunnitelmat ja tarjota koulutus-, työharjoittelu tai työpajatoiminta kolmen työttömyyskuukauden jälkeen. Muutetaan työttömien työnhakijoiden rekisteri työnantajien käytettävissä olevaksi internet-pohjaiseksi järjestelmäksi.

Koulutuksessa hankittu tiedollinen ja taidollinen pääoma jää monien kohdalla pätkätöiden ja työttömyyden vuoksi ottamatta käyttöön, passiiviseksi. Jos valmistumisen ja vakinaisen työpaikan saamisen välille jää useita vuosia, kynnys koulutusta vastaavaan työhön hakeutumiseen nousee. Tämä merkitsee sekä yhteiskunnan että henkilön itsensä kannalta sitä, että koulutukseen sijoitettu taloudellinen ja ajallinen pääoma jää pienelle tuotolle. Työvoimapulan uhatessa on tärkeää, että esimerkiksi täydennyskoulutuksen ja työelämätutoroinnin avulla ohjataan halukkaat tekemään koulutus- ja osaamistasonsa mukaisia töitä. Työperusteista maahanmuuttoa tulee lisätä.

Työrajoitteisille on varattava riittävästi tuettuja työpaikkoja. Sosiaalisten yritysten työllistämistukea on nostettava ja luotava myös henkilökohtainen palkkatukijärjestelmä, jossa kaikki työnantajat voivat saada tukea palkatessaan vajaakuntoisen työntekijän.

Työelämässä on kiinnitettävä huomiota yhdenvertaisuuslain vastaiseen ikäsyrjintään, joka on yleisin syrjinnän muoto. Syrjintää ilmenee työhönottovaiheessa, työsuhteen kestäessä ja tilanteissa, joissa työsuhteen ehtoja muutetaan tai työsuhde päätetään. Koko Euroopan väestörakenteen muuttuessa väestö ikääntyy, joten on välttämättä löydettävä keinot, joilla ihmiset pidetään työelämässä ja lisätään aktiivisen työväestön osuutta. Tarvitaan rahoitusta hankkeille, jotka vähentävät ikäsyrjintää ja ikääntyvien työntekijöiden työmarkkinoilta syrjäytymistä. Työnantajille on tarjottava kannusteita ikääntyvien työntekijöiden työllistämiseksi. Erityisen tärkeää on työpaikan turvaaminen jommallekummalle puolisoista tai perheen ainoalle huoltajalle mm. ylisukupolvisen syrjäytymisen ehkäisemiseksi.

Ikäihmisten osaamisen kanavoimiseksi on perustettava senioripankki, jonka kautta eläkeläiset voivat tarjota kokemustaan ja työpanostaan yritysten ja julkisen sektorin hyväksi. Tämä voisi toimia myös kehitysyhteistyöprojektien hyväksi.

6. Energiapolitiikka

Maassamme energian, erityisesti sähköenergian, kulutus jatkaa kasvuaan. Globaalissa kilpailussa kalliin työvoiman maiden on etsittävä kilpailuetua halvasta sähköstä. Ilmastonmuutos ja Kioton sopimuksen ehdot tekevät mahdottomaksi lisätä energiantuotantoa fossiilisten polttoaineiden avulla. Tavoitteena tulee olla öljyriippuvuudesta vapautuminen 2030.

[KAAVIO]

Kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n arvion mukaan maapallon keskilämpötilan kohoamisen pysäyttäminen 2 ºC edellyttää, että koko maailmassa päästöt kääntyvät laskuun 20 vuoden kuluessa ja että 15-50 % vähennyksiä saadaan aikaan vuoteen 2050 mennessä. EU:n ympäristöneuvosto on ehdottanut, että tämä merkitsisi teollisuusmaille 15-30 % vähennyksiä 2020 mennessä ja 60-80 % vuoteen 2050 mennessä. Haaste on valtaisa.

Suomen energia- ja ilmastopoliittinen strategia vuodelta 2005 korostaa uusiutuvien energialähteiden käyttöönottoa, energiansäästöä ja kasvihuonekaasujen vähentämistä. Suomen tosiasiallinen päästötaso on kuitenkin karkaamassa. Tavoitteena on (2015/2020 mennessä?) vuoden 1990 70 miljoonaa ekvivalenttista hiilidioksiditonnia. Vuonna 2006 saavutetaan noin 90 miljoonan tonnin päästötaso.

Suomen tulee pyrkiä eroon suuresta energiariippuvuudesta Venäjästä. Tavoitteena on tehokas energiantuotanto, jossa kotimaisen raaka-aineen ja työn osuus on mahdollisimman suuri. Tämä on tärkeää myös huoltovarmuuden vuoksi. Keskeisten energianhuollosta, kuten sähköverkosta, vastaavien yritysten kohdalla on huolehdittava siitä, että päätösvalta säilyy suomalaisilla.

Energiansäästötoimia on lisättävä entisestään. Tutkimustyö ja tuotekehitys ovat avainasemassa biopolttoaineiden kehittämisessä, koska parhaita teknisiä ratkaisuja ei ole vielä todennettu. Ympäristötehokkaan tekniikan vientiä on hyvät edellytykset kasvattaa, kun kansainväliset ympäristövelvoitteet lisääntyvät ja fossiilisten polttoaineiden hinta pysyy korkealla.

Nykyisten voimaloiden energiatehokkuutta tulee kasvattaa sekä siirtyä uusiutuviin energiamuotoihin. Ydinvoimaloiden turvallisuudesta ja ydinjätteen vaarattomasta loppusijoituksesta on huolehdittava hyvin. Kaivoslaki on pikaisesti uusittava turvaamaan luontoarvot ja kansalaisten ympäristöoikeudet.

Kristillisdemokraatit pitävät kiinni EU:n tavoitteesta nostaa Suomessa biopolttoaineiden osuus perusenergiantuotannossa 23 prosentista 33 prosenttiin vuonna 2025 ja sähköntuotannossa 27 prosentista 31,5 prosenttiin vuonna 2010.

[KAAVIO]

Tulee poistaa polttoainevero biodieseliltä työkonekäytössä. Biodieseliä odotettaessa tulisi rikkipäästöjen vähentämiseksi muuttaa valmisteverolakia siten, että rikitön moottoripolttoöljy olisi työkoneissa kustannusneutraali vaihtoehto verrattuna kevyeen polttoöljyyn.

Turvevaroista on kartoitettava ne, jotka ojituksella on muutettu metsitettäviksi, mutta jotka eivät ole osoittautuneet puuntuotantoon soveltuviksi. Mikäli näitä soita ei kannata ennallistaa, ne tulee voida käyttää energiaturpeen tuotantoon. Samoin turvetuotannossa olevat kuivatut suot tulee voida käyttää loppuun. Hiukkaspäästöjä on vähennettävä. KD käyttäisi energiantuotannossa mieluummin turvetta kuin öljyä ja kivihiiltä.

Suomen vuotuinen metsien kasvu on noussut 99 miljoonaan kuutiometriin. Tämän vuoksi voidaan puuta käyttää 10 miljoonaa kuutiota aiempaa enemmän. Puun energiakäyttöä on lisättävä vähintään viisi miljoonaa kuutiometriä. Harvennus- ja päätehakkuissa ennen metsään jääneen hakkuujätteen, kuten oksien, latvuksien ja kantojen energiakäyttöä tulee edistää metsänparannusrahoituksen, verotuksen ja työllistämistukien keinoin. Puun energiakäyttöä lisättäessä on tärkeä huolehtia siitä, että ei vaaranneta puunjalostusteollisuuden raaka-aineen saantia.

Suomeen tulisi perustaa vaalikauden 2007-2011 aikana 1.000 puuhakkeen tai hakkeen ja turpeen pienpolttolaitosta suurten kiinteistöjen lämmitykseen. Yli sata puuhakkeella tai pelleteillä (lisäpolttoaineena turve) toimivaa 10-20 MW lämpö-sähkölaitosta tulisi perustaa maaseututaajamien yhteyteen. Pienhiukkaspäästöjen kannalta on parempi polttaa puuhaketta keskitetysti hyvin säädetyissä voimalaitoksissa kuin pienissä takoissa. Valtion tulee kannustaa investointiavustuksilla siirtymään kaukolämpöön ja uusiutuvalla energialla tuotettuun lämpöön. Uusiin sähkölämmitteisiin kiinteistöihin velvoitetaan rakentamaan sähköstä riippumaton vaihtoehtoinen lämmitysjärjestelmä.

Tavoitteemme on perustaa Suomeen vaalikauden aikana 1 000 biokaasulaitosta navetoiden ja varsinkin sikaloiden yhteyteen. Laitokset voivat olla naapuritilojen yhteisiäkin. Niihin annettavat investointiavustukset on säädettävä riittävän korkeiksi. Uusiutuvien energiamuotojen tukea on nostettava merkittävästi ja sitä on ohjattava myös maatilatalouden kehittämisrahaston kautta. Biokaasun tuotantoa maatiloilla ja jätelaitoksissa on tuettava myös vapauttamalla se verosta kulkuvälineiden polttoaineena.

Bioetanolia voidaan järkevästi tuottaa esimerkiksi St1:n ja VTT:n kehittämällä elintarvikejätteiden käymisprosessilla. Ohran ja muiden ruokakasvien energiakäytön järkevyys on selvitettävä, sillä nykytietämyksen mukaan sen kannattavuus voi perustua vain valkuaisrehun oheistuotantoon, eikä merkittäviä ympäristöhyötyjä synny. MTK:n arvion mukaan 150 000 hehtaaria viljelysalasta voidaan siirtää viljeltäviin energiakasveihin, kuten energia-paju ja ruokohelpi.

Sen sijaan liikenteen biopolttoaineiden osuuden lisäämiseksi Suomessa on voimakkaasti panostettava VTT:llä kehitetyn kiinteän orgaanisen aineen kaasutusmenetelmän käyttöönottoon sellu- ja paperitehtaiden tai voimalaitosten yhteydessä. Sen kautta voidaan saada yhdistetysti tuotettua toisaalta synteettistä biodieseliä liikenteen polttoaineeksi ja toisaalta lämpöenergiaa sellu- ja paperitehtaita tai voimalaitoksia varten. Päämääräksi tulee asettaa ensimmäisen 250- 300 MW laitoksen rakentaminen vuoteen 2012 mennessä. Jos yksi laitos vastaa kolmea prosenttia liikenteen polttoaineiden käytöstä, kymmenen laitosta voisi korvata 30% ja tuottaa yli miljoonaa tonnia biodieseliä.

Pohjoismaiset sähkömarkkinat on saatava toimimaan tehokkaasti. Pienille sähköntuottajille on turvattava edullinen pääsy kantaverkkoon. Hajautetun sähköntuotannon verkko- ja siirtomaksuja tulee alentaa. Vesivoimaloita tulee tehostaa niitä teknisesti uusimalla ja myös tuulivoiman käyttöä tulisi moninkertaistaa.

Jätteiden polttolaitokset vaativat uusien EU-säännösten mukaan suuret investoinnit ja siten suuren väestöpohjan. Niitä on perustettava suurimpien kaupunkien yhteyteen ja, mikäli mahdollista, vanhojen voimalaitosten rakenteita hyödyntäen.

Asuinrakennuksissa on edistettävä maa- ja ilmalämpöpumppuja, lämmönvaihtimia, öljy- ja sähkölämmityksen korvaamista pelleteillä, aurinkoenergiaa hyödyntäviä ratkaisuja ja puurakentamista korjaus- ja investointiavustuksin. Rakennusmääräyksiä on muutettava siten, että uudisrakennuksilta edellytetään entistä parempaa lämmöneristystä. Näin voidaan vähentää lämmitysenergian kulutusta talvella ja vastaavasti pienentää ilmastoinnin vaatimaa jäähdytysenergian tarvetta kesällä.

On tutkittava mahdollisuus käyttää terästehtaissa koksin ohella pellettejä tai puuhiiltä. Puuhiilen jatkuvasyöttöinen valmistus on tutkittava, niin että maa voidaan jakaa kuljetuskustannusten kannalta alueisiin, joilta oksat, latvukset, ja kannot voidaan käyttää nykyistä paremmin hyödyksi ja tuhka palauttaa metsiin. Samalla on huolehdittava siitä, että metsiin jää riittävästi lahopuuta luonnon monimuotoisuuden ja virkistyskäytön turvaamiseksi.

Tarvitsemme bioenergian edistämisen politiikkaohjelman. Mikäli tämän energiansäästöön ja uusiutuviin energiavaroihin perustuvan ohjelman jälkeen vuonna 2011 täytyy yhä tuoda sähköä ulkomailta yli 1000 MW teholla, Kristillisdemokraatit pitävät kuudetta ydinvoimalaa parempana kuin fossiilisia polttoaineita käyttäviä voimaloita. On parempi tuottaa tarvittava sähkö kotimaassa kuin ostaa se Venäjän ydinvoimaloista.

7. Koulutus, tiede, tutkimus

Koulutuksen ja osaamisen tarve korostuu tulevaisuudessa entisestään. Suomen kilpailukyvyn säilyttämiseksi tulee panostaa yhä enemmän koulutukseen ja korkeatasoiseen sivistykseen. Erilaisten lahjakkuuksien tukeminen on entistä tärkeämpää menestymisemme kannalta. Toisaalta hyvin tärkeää on oppimisvaikeuksista kärsivien varhainen tunnistaminen ja auttaminen. Oppilaat on kyettävä tunnistamaan erilaisina oppijoina ja tukea heidän vahvuuksiaan.

Perusopetuksen riittävistä toimintaedellytyksistä on huolehdittava koko maassa. Kuntia on tuettava säilyttämään lähikoulujen asema ja lasten mahdollisuus käydä koulua kotinsa lähellä. Myös lukiota ja ammatillista oppilaitosta tulee voida pääsääntöisesti käydä kotoa.

Oppilaslähtöinen opetus on mahdollista, jos oppilaiden erilaisuus tunnustetaan ja kouluille turvataan riittävät resurssit tuntikehyksiin toteuttaa eriyttävää opetusta. Eri oppiaineiden ryhmäjaoissa tulisi saada ottaa huomioon oppilaiden mielenkiinto ja mahdollinen lahjakkuus tai oppimisvaikeus. Tällöin opetusta voi suunnata tarpeen mukaan, joka hyödyttää eniten myös oppilasta itseään. Perusopetuksen ryhmäkokojen pienentäminen tulee turvata lainsäädännöllä. Tukiopetuksen ja erityisopetuksen resurssien sekä opetuksen tukipalvelujen lisääminen ovat välttämättömiä monilla paikkakunnilla. Kouluihin tulee taata pätevä opettajakunta ja terveydenhoitajan, opinto-ohjaajan, koulukuraattorin tai -psykologin riittävät palvelut sekä tuki- ja jakotunteja.

Koulumatkan turvallisuuden seuranta ja kehittäminen tulee sisällyttää perusopetuslaissa kunnan velvoitteeksi. Koulujen kerhotunteja tulee lisätä aamu- ja iltapäivähoidon helpottamiseksi. Iltapäivätoiminnan ohjaajien ja koordinaattoreiden lisä- ja täydennyskoulutus ja prosessiohjaus tulee varmistaa.

Opettajien palkkausjärjestelmän uudistamisessa kunnille ei pitäisi antaa valtaa maksaa lisäpalkkoja ja näin viedä köyhiltä kunnilta opettajia. Koulukiusaamiseen tulee puuttua päättäväisesti. On tärkeää, että molempien osapuolten vanhemmat on velvoitettava mukaan kiusaamisen estämiseen. Tiedonkulkua on lisättävä eri ammattihenkilöiden sekä terveydenhuollon ja opetustoimen välillä. Leirikoulut tarjoavat elämyksellisiä oppimiskokemuksia ja leirikouluprojekti tarjoaa hyvän syyn opettajien ja vanhempien yhteydenpidolle ja yhteistyölle. Yhteisen päämäärän nämkeminen ja sen eteen ponnisteleminen vahvistavat koko luokkayhteisöä.

Varhaisella auttamisella ja riittävillä tukitoimenpiteillä ehkäistään oppilaiden syrjäytymistä. On aivan liikaa, jos 30 oppilaan luokasta 3-5 syrjäytyy. Korkeaan osaamiseen ja työllisyysasteeseen pyrittäessä nykyistä koulupudokkaiden 10-15 prosentin osuutta on saatava pienennetyksi. Apuna tässä ovat mm. kymppiluokat ja ns. omaura -projektit, joissa peruskoulun yhdeksännen luokan opetusohjelmassa teoriatunnit ja työssäolo vaihtelevat. Myös lahjakkaat oppilaat tarvitsevat omien oppimisedellytystensä mukaista opetusta.

Eri kulttuuritaustoista tulleiden lasten erityistarpeet on otettava huomioon. Maahanmuuttajataustaisille lapsille on pyrittävä antamaan heidän äidinkielensä opetusta. Venäjän kielen asemaa on kohennettava etenkin Itä-Suomessa.

Hyvin toteutettuna koulujen erikoistuminen rikastuttaa koulujärjestelmää, kun se ei tapahdu perusopetuksen kustannuksella. Yksityiset kristilliset koulut ja päiväkodit täydentävät julkista esi- ja perusopetusta. Niitä tulee tukea tasapuolisesti muiden elämänkatsomukseen tai vaihtoehtoiseen pedagogiikkaan perustuvien koulujen ja päiväkotien kanssa. Turhat esteet kristillisten koulujen perustamiselta tai laajentamiselta on poistettava.

Kristillisdemokraattien mielestä sekä yleissivistävän lukion että ammatillisen osaamisen tarjoavan toisen asteen koulutuksen vahvuudet tulee turvata. Niiden välillä tulee olla resursseja säästävää yhteistyötä ja -opetusta. Kaksoistutkinnon suorittamismahdollisuutta tulee laajentaa.

Jokaisella nuorella tulee olla mahdollisuus peruskoulun jälkeiseen jatkokoulutuspaikkaan lukiossa, ammatillisessa koulutuksessa, oppisopimuskoulutuksessa, työharjoittelussa tai niihin valmentavassa esimerkiksi työpajatoiminnassa. Tavoitteena on, että vuoteen 2011 mennessä vähintään 97 % peruskoulun päättävistä aloittaa samana vuonna lukiossa, ammatillisessa oppilaitoksessa tai ns. kymppiluokalla. Vuonna 2003 osuus oli 94,5 %.

Ikäluokkien pienentyessä on entistä tärkeämpää, että nuoret saadaan viiveettä ammatilliseen tai korkeakoulutukseen, jossa he kohtuuajassa suorittavat tutkinnon ja pääsevät hakeutumaan työelämään nykyistä aiemmin. Nykyisin ammatilliseen perustutkintoon tai ammattikorkeakoulututkintoon johtavan koulutuksen ja yliopistojen perustutkintokoulutuksen aloittajista tutkinnon suorittaa vain noin 70 prosenttia.

Perusopetuksen ja toisen asteen koulutuksen nivelvaiheessa on kansanopistoissa mahdollista opiskella ammattiin valmistavilla, yhteiskunnallisilla, yleissivistävillä sekä taideopintolinjoilla. Yleissivistävän koulutuksen lisäksi kansanopistoissa on mahdollista saada sekä nuorille että aikuisille ammatillista peruskoulutusta monimuotoisesti ja oppisopimuskoulutuksena sekä lisäkoulutuksena. Ammatilliseen koulutukseen kehitettävä osaamisen tunnustamisjärjestelmä mahdollistaa entistä paremmin kansanopistojen yhteistyön työpajatoiminnan ja kolmannen sektorin kanssa. Toinen nivelvaihe on lukion jälkeinen vuosi, jolloin vuosi kansanopistossa voi selkiyttää jatkokoulutustoiveita ja ehkäistä myöhempien opintojen keskeyttämistä.

Tällä hetkellä lähes viidesosa nuorista jää vaille ammatillista tutkintoa. Keskeyttämiset ja koulutusalojen vaihdokset on saatava merkittävästi vähenemään. Tavoite on vähentää vaalikauden aikana viidenneksellä keskeyttämisiä lukiossa, ammatillisessa peruskoulutuksessa, ammatillisissa korkeakouluissa ja yliopistoissa. Se edellyttää mm opinto-ohjauksen lisäämistä peruskoulun yläluokilla sekä ammatillisessa perus- että lukiokoulutuksessa. Erityisesti opintojen nivelvaiheissa sen merkitys korostuu. Opinto-ohjaajien peruskoulutukseen tulee sisällyttää enemmän käytännön perehtyneisyyttä ammatilliseen koulutukseen.

Oppilaitosten, työhallinnon ja elinkeinoelämän vuorovaikutusta tulee edelleen lisätä, jotta koulutuksen painopiste vastaisi paremmin työvoiman tarvetta. Yrittäjyysopetusta on vahvistettava. Esimerkiksi kaupan koulutustarpeesta tulee laatia kehitysohjelma. Suomessa on arvioitu olevan liikakoulutusta akateemisiin ammatteihin ja liian vähän ammatillisia osaajia. Tämä edellyttää koulutustarvetta koskevan tutkimuksen yhdistämistä, jotta voidaan nykyistä luotettavammin arvioida tuleva koulutustarve valtakunnallisesti.

Ammatillisen koulutuksen houkuttelevuutta tulee lisätä ja panostaa etenkin aloille, joissa on tulevaisuudessa pulaa työvoimasta. Myös oppisopimuskoulutusta ja työpajatoimintaa on syytä lisätä. Tavoitteena on, että työpajatoimintaa lisätään vaalikaudella 7000:sta 9000 nuorelle ja oppisopimuskoulutusta 22 000:sta 25 000:lle henkilölle.

Ammattikoulutuksen tasoa tulee nostaa yhteistyössä elinkeinoelämän kanssa. Ammattioppilaitosten opettajien osaamisesta ja lähiopetuksen riittävistä tuntimääristä on huolehdittava. Pedagogisen pätevyyden mutta heikon ammattiosaamisen omaavien opettajien työelämätaitoja on parannettava ja parannusta tarvitaan myös toisinpäin. Mahdollistetaan kesätyön ja työssäoppimisen yhteensovittaminen. Työpaikkaohjaajan ja ammattiaineen opettajan tulisi muodostaa asinatuntijatyöpari, joka suunnittelee, mahdollistaa, ohjaa ja arvioi työssäoppimista sekä nuorten ammattiosaamisen näyttöjä yhdessä opiskelijan kanssa.

Ammattikorkeakouluja ei tule valtiollistaa eikä valtion tule ryhtyä ammattikorkeakoulujen omistajaksi. Suomessa tulee turvata vahva ja kattava yliopisto- ja ammattikorkeakouluverkko. Tämä on edellytys, jos Suomi haluaa menestyä kansainvälisessä sekä kansallisessa kiristyvässä kilpailussa. Huippuyksiköiden luominen sekä ikäluokkien pieneneminen eivät saa tarkoittaa sitä, että alueellinen koulutusverkko ajetaan alas. Opettajien määrä suhteessa oppilasmääriin on nykyisellään liian alhainen ja lähiopetusta tulisi lisätä myös korkeakouluissa. Oppisopimuskoulutusta tulisi laajentaa myös ammattikorkeakouluihin.

Kansainvälistymisen myötä yhä useampi opiskelija haluaa lähteä opiskelijavaihtoon ulkomaille. Vaihto-ohjelmia on laajennettava. Toisaalta Suomen kannalta on tärkeää saada ulkomaisia opiskelijoita valmistumisen jälkeen suomalaisille työmarkkinoille. Ulkomaisten opiskelijoiden määrää maamme korkeakouluissa on lisättävä.

Yliopistojen tulee joustavilla opiskelujärjestelyillä mahdollistaa erilaisissa elämäntilanteissa olevien, kuten perheellisten tai sairaudesta kärsivien opiskelu. Opintojensa päätyttyä työttömäksi jääneiden edellytyksiä jatko-opintoihin tulee parantaa tukijärjestelmiä joustavoittamalla. KD ajaa yliopistojärjestelmän virtaviivaistamista opiskelijan näkökulmasta siten, että liikkuminen tiedekuntien välillä helpottuu. Siten saataisiin huippututkimusta ja opiskelija voisi etsiä parhaat tietolähteet.

Tavoite on alentaa korkeakoulututkinnon suorittamisikää keskimäärin 27,1 vuodesta 26 vuoteen. Riittävä opintotuki on välttämätön edellytys sille, että kaikilla nuorilla on sosiaalisesta taustastaan riippumatta mahdollisuus opiskella tehokkaasti kykyjensä mukaisesti. Opintotuen reaalinen taso on alentunut vuodesta 1992 lähes viidenneksellä ja sen tasokorotukselle on selkeä tarve. Lisäksi kristillisdemokraatit esittävät korotusta opiskelijoiden vapaan tulon rajaan sekä opintotukeen 50 euron lapsikorotusta.

KD pitää tärkeänä elinikäistä oppimista. Elinikäisen oppimisen ja tarvittaessa myös uranvaihdon mahdollistamiseksi on aikuiskoulutuksen riittävistä resursseista huolehdittava. Tavoitteena on, että yli 60 prosenttia työikäisistä osallistuu vuosittain tietojaan ja taitojaan edistävään ja päivittävään koulutukseen. Tärkeää on huolehtia myös vapaan sivistystyön, kuten kansalais- ja työväenopistojen sekä kansanopistojen toimintaedellytyksistä. Joustavina oppilaitoksina ne pystyvät vastaamaan nopeasti koulutuksen erityistarpeisiin.

Suomen tutkimus- ja kehittämismenoja tulee asteittain kasvattaa nykyisestä 5,3 miljardista eurosta eli 3,5 prosentista neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta. Kolmasosa tästä lisäyksestä tulisi julkisista varoista, joihin lisäys merkitsisi 250 miljoonan euron lisäpanostusta vaalikauden loppuun mennessä.

[KAAVIO]

Korkeakoulujen ja muiden oppilaitosten on tehostettava yhteistyötä elinkeinoelämän kanssa. Pienenä maana Suomen tulee perustaa menestyksensä yhteistyöhön ja verkostoitumiseen. Keksintöjen tekemiseksi käyttöönotetuiksi innovaatioiksi on luotava sujuva järjestelmä. Luovat keksinnöt saadaan hyödynnetyiksi, kun löydetään sopivat yhteistyökumppanit. Tämän myötä lisääntyvät tohtorintutkinnot.

Kulttuuri

Suomessa on kansainvälisen huipputason kulttuuria monilla aloilla. Korkea taso perustuu laajaan kulttuuriharrastukseen ja -työhön. Lasten ja nuorten taiteen kokemista ja tekemistä on tuettava peruskoulussa ja vapaan kulttuurityön piirissä. Taiteen perusopetuksen riittävästä tarjonnasta on pidettävä huolta. Kulttuurivientiä tulee edistää. Yhdistysten ja yleishyödyllisten yhteisöjen toimintaedellytyksiä parannetaan. Kulttuuri- ja tietokeskuksissa annetaan julkisten verkkopalvelujen käyttöopastusta.

Kirjastojen lainaus- ja palvelutoiminta on sivistyksellistä peruspalvelua. Kuntien yhteistyötä kirjastotoimen kehittämisessä on syytä lisätä, jotta eettisesti laadukas, ajantasainen ja monipuolinen aineisto voidaan turvata. Kaikilla kouluilla ja kirjastoilla tulee olla korkeatasoiset laajakaistayhteydet. Kirjastoja tulee kehittää kulttuurikeskuksiksi, yhteiskunnan olohuoneiksi, joissa voisi olla yhä enemmän myös erilaisten yhdistysten toimintaa.

Erityisesti suuret puolueet saavat monenlaisia piilopuoluetukia. Nämä on saatava näkyviksi ja poistettava, tai jaettava tasapuolisesti kaikille puolueille. Erilaiset tuet järjestöille ja tiedotusvälineille on jaettava yhtenäisten kriteerien kautta. Esimerkiksi lehdistötukea jaettaessa on kohdeltava tasapuolisesti erilaisia aatteellisia ja kulttuurilehtiä mukaan luettuna kristilliset lehdet.

Kristillisdemokraatit pitävät hyvin tärkeänä ns. kolmannen sektorien toimijoiden roolia kansalaisten kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistämisessä ja haluavat parantaa järjestötoiminnan edellytyksiä. Mm. erilaisten liikunnan ja terveyden alalla toimivien järjestöjen työtä on tuettava. KD pitää erittäin tärkeänä mm. järjestöjen tekemää päihde- ja huumetyötä sekä parisuhdetyötä.

Kristillisdemokraatit pitävät arvossa maamme kaksikielisyyttä ja kaksikielistä kulttuuritaustaamme. Jokaisen kansalaisen tulee saada kielilain turvaamat peruspalvelut omalla kielellään suomeksi tai ruotsiksi. Myös muiden kielivähemmistöjen oikeudet on turvattava säädösten edellyttämällä tavalla.

Museoissa, kirjastoissa ja arkistoissa olevan kulttuuriperinnön digitalisointia on vauhditettava, jotta se saadaan ajoissa pelastetuksi ja tietoverkkojen kautta kaikkien ulottuville.

Kirkot ja uskonnolliset yhdyskunnat

Kristillisdemokraatit haluavat turvata uskonnonvapauden toteutumisen. Ihmisellä tulee olla vapaus harjoittaa uskontoa tai olla sitä harjoittamatta.

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja ortodoksisen kirkkokunnan arvostettu asema suomalaisessa yhteiskunnassa ja lainsäädännössä tulee säilyttää. Kirkkojen nykyinen osuus yhteisöveron tuotosta tulee saada vakiinnutetuksi esimerkiksi siirtymällä indeksisidottuun kiinteään avustukseen hautausmaiden, kirkkojen sosiaalista työtä ja kirkkorakennusten ylläpitoa varten. Pohjana tulee olla vuoden 2005 euromääräinen yhteisöveron tuotto noin 100 miljoonaa euroa vuodessa. Samalla muille kirkkokunnille tulee antaa niiden jäsenmäärän mukainen avustus.

Evankelis-luterilaisen kirkon ja ortodoksisen kirkon lisäksi muille vakiintuneille uskonnollisille yhteisöille tulee voida saada harkinnanvaraisesti oikeus kantaa jäsenmaksunsa verotuksen yhteydessä. Rekisteröityjen uskonnollisten yhdyskuntien tukeen on perusteltua osoittaa määrärahoja kuten muillekin aatteellisille järjestöille.

Valtion tulee edelleen osallistua vanhojen, historiallisesti arvokkaiden kirkkorakennusten ylläpitoon kulttuuriperinnön säilyttämiseksi ja kustantaa oman uskonnon opetus kouluissa, sielunhoitotyö vankiloissa ja sotilaspappijärjestelmä puolustusvoimissa. Kirkkojen taloudellista ja yhteiskunnallista asemaa ei saa heikentää, vaan sitä tulee vahvistaa.

8. Sosiaali- ja terveyspolitiikka

Kristillisdemokraatit pitävät tärkeänä sosiaalisten ja terveysongelmien ennaltaehkäisyä sekä syrjäytymisvaarassa olevien tukemista. Se on järkevintä, edullisinta ja inhimillisintä. Sosiaaliturvan tulee auttaa yksilöitä ja yhteisöjä omatoimisuuteen ja itsestään huolehtimiseen. Vähävaraisimpien kansalaisten riittävän toimeentulon turvaaminen on paitsi periaatteellinen kysymys myös tärkeää monenlaisten ongelmien ennaltaehkäisemiseksi. Vähimmäisetuuksien osalta on tarpeen tehdä tarkistuksia, jotta esimerkiksi tarpeettomasta "pompottamisesta" toimeentulotuen asiakkaana voidaan luopua. Perusturvan vähimmäisetuuksien ostovoimasta tulee huolehtia sitomalla etuudet indeksiin.

Kattava sosiaaliturva ja laadukkaat hyvinvointipalvelut voidaan turvata vain, jos niiden rahoituspohja on kunnossa ahkeran työnteon ja yrittämisen kautta. Siksi työikäistä ja -kykyistä työtöntä tulee kannustaa myös määräaikaisen tai osa-aikaisen työn vastaanottamiseen poistamalla lyhyistä työsuhteista aiheutuvat pitkät katkokset työttömyysturvan maksatuksessa. Kristillisdemokraatit eivät kannata ns. kansalaispalkka-ajatusta, vaan nykymuotoisen syyperusteisen sosiaaliturvajärjestelmän kehittämistä.

Sosiaali- terveydenhuollon saralla suurimmat haasteet liittyvät syntyvyyden edistämiseen, ylipainoon, vähäiseen liikuntaan ja päihteiden käyttöön sekä tupakoinnin aiheuttamien elintapasairauksien ehkäisemiseen. Alkoholin ongelmakäytöstä aiheutuvat haitat ovat alkoholin kulutuksen lisääntyessä voimakkaasti kasvaneet. Päihteet ovat yhteydessä väkivaltarikollisuuden, mielenterveysongelmien ja lastensuojelun avohoidon ja kodin ulkopuolelle sijoitettavien lasten määrän kasvuun. Sosiaalisia ongelmia aiheuttaa myös yksinhuoltaja- ja monilapsisten perheiden köyhyyden lisääntyminen sekä pitkäaikaistyöttömyyden luoma syrjäytymiskierre.

Merkittävä osa toimeentulotuen asiakkaista on työikäisiä yksineläviä. Tulisi ryhtyä selvittämään, mitkä yhteiskunnalliset asiat kurjistuttavat yksineläjiä. Yksineläville tarvitaan ennaltaehkäisevää ja heidän tarpeisiinsa vastaavaa toimintaa, joilla voitaisiin pienentää mm. kasvavia mielenterveyteen, alkoholismiin ja köyhyyteen liittyviä kuluja. Puhelimitse välitettäviä pikalainoja tulee rajoittaa niihin liittyvien monien ongelmien vuoksi.

Perhepolitiikka

Panostus lapsiperheisiin turvaa yhteiskunnan kilpailukyvyn ja hyvinvoinnin rahoituspohjan tulevaisuudessa. Vuonna 2005 Suomessa syntyi 57 700 lasta. Suomalaiset haaveilevat suuremmasta lapsimäärästä kuin he todellisuudessa tulevat saamaan. Suomalaiset naiset haluavat keskimäärin 2,4 lasta, mutta saavat vain keskimäärin 1,8 lasta. Ensisynnyttäjien keski-ikä on noussut vähitellen. Etenkin hyvin koulutetut naiset ovat muita useammin lapsettomia. Lapsiin on aikaa ja varaa liian myöhään. Tavoitteena vaalikaudella on saada ensisynnyttäjien keski-ikä laskuun 28 vuodesta 27 vuoteen ja nostaa kokonaishedelmällisyysluku 1,80:stä 2,0:een.

Lapsiperheiden köyhyys on kaksinkertaistunut viime vaalikausina. Kristillisdemokraattien mielestä tämän kehityksen salliminen on ollut epäviisasta politiikkaa. Lapsiperheiden saamat perhepoliittiset tulonsiirrot kotitaloutta kohden ovat reaalisesti laskeneet noin 10 prosenttia vuodesta 1990. Köyhyysrajan alittaneiden lapsiperheiden määrä kasvoi vuodesta 1990 vuoteen 2003 yli kaksinkertaiseksi 28 000 perheestä 63 000 perheeseen. Näissä perheissä elävien lasten määrä on liki kolminkertaistunut 131 000 lapseen.

Heikointa tulokehitys on ollut yksinhuoltajilla sekä monilapsisissa perheissä ja perheissä, joissa on alle kolmivuotias lapsi. Vaikka kaikista perheistä vain 8 % on kolmilapsisia tai suurempia, niissä kasvaa 35 % lapsista. Kotitalouksien keskikoko on supistunut, ja jo 182 000 lasta kasvaa yhden huoltajan talouksissa. Monilapsisten perheiden kohdalla taloudellisia paineita lisää lapsien hoitaminen kotona muita perheitä useammin sekä tarve keskimääräistä suurempiin asuntoihin ja autoihin.

[KAAVIO]

Vastuullinen perhepolitiikka edellyttää panostuksia lapsiköyhyyden vähentämiseksi ja tarttumista niihin syihin, jotka heikentävät mahdollisuuksia lasten saamiseen parhaassa hedelmällisyysiässä. Tarvitaan työn, opintojen, yrittäjyyden ja perheen yhteensovittamista sekä merkittäviä panostuksia perhetukiin. Perusturvaa on yhtenäistettävä ja tuloloukut purettava. Lasten ja nuorten hyvinvointiohjelma tulee ottaa hallituksen politiikkaohjelmaksi.

[KAAVIO]

Minimiäitiys- ja vanhempainraha on nostettava vähintään työttömyysturvan peruspäivärahan tasolle eli nykyisestä 380:stä 511 euroon kuukaudessa. Lapsilisän perustasoa sekä yksinhuoltaja- ja sisaruskorotuksia on korotettava. Opintotukeen tule lisätä lapsikorotus sekä elatusvelvollisten opiskelijoiden vapaan tulon rajaa tulee nostaa. Lapsilisän ostovoima tulee turvata sitomalla se elinkustannusindeksiin. Myös 17-vuotiaiden tulisi olla lapsilisän piirissä. Lapsilisää ei pitäisi laskea tuloksi toimeentulotukea myönnettäessä. Elatustuen enimmäismäärä korotetaan 124 eurosta 140 euroon.

Kristillisdemokraatit haluavat tarjota perheille valinnanmahdollisuuksia lasten päivähoitoon ja lisätä vanhempien mahdollisuuksia olla lastensa kanssa. Päivähoidon laatu turvataan enimmäisryhmäkokoa koskevilla säännöksillä. Kotihoito tulee nostaa todelliseksi vaihtoehdoksi kunnallisen päivähoidon rinnalle. Kotihoidon tuen tasoa tulee nostaa ja mahdollisuutta sen saamiseen tulee jatkaa esikouluikään asti. Riittävän tasokorotuksen myötä joidenkin kuntien maksamista erisuuruisista kuntalisistä voitaisiin luopua, jolloin tuen saajat tulisivat asuinkunnasta riippumatta yhdenvertaiseen asemaan. Tällöin tuki tulisi kokonaan kansaneläkelaitoksen vastuulle.

Adoptiovanhemmat tulisi saattaa perhevapaiden osalta tasavertaiseen asemaan biologisten vanhempien kanssa.

Oikeus osittaiseen hoitovapaaseen laajennetaan sen vuoden loppuun, kun lapsi täyttää 10 vuotta. Osittainen hoitoraha korotetaan 70 eurosta/kk 140 euroon/kk. Vanhempainvapaiden ja tilapäisten hoitovapaiden osalta aiheutuvia kustannuksia on yhteiskunnan korvattava työnantajille nykyistä laajemmin, jotta nuoria naisia sortava politiikka työmarkkinoilla saataisiin vähenemään ja siten helpotettaisiin heidän edellytyksiään lasten hankkimiseen.

Mahdollisuus vuorotteluvapaaseen on tarjottava myös vanhempainraha- tai hoitovapaajakson jälkeen. Vanhempien mahdollisuuksia siirtyä tuettuun osa-aikatyöhön on parannettava. Näin voidaan myös helpottaa paluuta työelämään vanhempainloman tai hoitovapaajakson jälkeen. Myös lapsen murrosikä voi luoda tarpeen vanhemman lisääntyneelle läsnäololle kotona. Etätyön edellytyksiä on parannettava ja työajan joustoja lisättävä.

Tilapäisen sairaan lapsen hoitovapaan tulee oikeuttaa lakisääteiseen sairausvakuutuslain mukaiseen päivärahaan. Työnantaja, joka maksaa työntekijälleen palkan tilapäisen hoitovapaan ajalta, voisi hakea päivärahaetuuden Kelalta. Sairausvakuutusjärjestelmään liitetty tuki tasaisi kustannuksia erilaisten työnantajien välillä. Päivärahaoikeuden tulisi koskea myös yrittäjävanhempia. Työnantajan kustantaman sairaan lapsen hoitoedun ja vanhemman kustantaman hoitajan palkkauksen tulisi verotuksellisesti johtaa samaan taloudelliseen lopputulokseen.

[KAAVIO]

Vanhempien parisuhteen kestävyys on lapsen perusturvallisuudelle tärkeää. Avioerojen vähentäminen tulee nähdä tavoitteena, joka on osaltaan ennalta ehkäisevää lastensuojelutyötä. Erojen ehkäisemiseksi ja erityisesti lasten edun huomioimiseksi perheasiain sovittelupalveluiden resursseja tulee lisätä ja palauttaa sovittelu avioeron ehdoksi lapsiperheiden kohdalla. Neuvoloihin tarvitaan lisää vanhemmuusvalmennusta ja ristiriitojen kärjistymistä ehkäisevää perhetyötä.

Kristillisdemokraatit haluavat selkeää panostusta etenkin lasten ja nuorten mielenterveysongelmien hoitoon, vanhemmuuden tukemiseen ja vanhempien vastuuttamiseen, perheneuvolatyön tehostamista ja työssä jaksamisen edistämistä. Kehittämisen lähtökohtina tulee olla asiakas- ja tarvelähtöisyys, ennaltaehkäisy ja varhainen puuttuminen. Lasten- ja nuorisopsykiatrian ja lastenkirurgian resurssivajeet tulee korjata. Lapsiperheille suunnattua kunnallista kotipalvelua tulee lisätä.

Viranomaisten yhteistyötä ja tiedonkulkua on lisättävä perheväkivallan nujertamiseksi. Päihdeja mielenterveysongelmaisten hoitoonohjausta on tehostettava. Lastensuojeluun tarvitaan lisää perhekeskeisyyttä. Sijoitusratkaisuissa on lisättävä perhehoitoa sijaisvanhempien asemaa parantamalla. Noin 15 000 lasta on sijoitettuna perheen ulkopuolelle. Heistä vain reilu kolmasosa kasvaa sijaisperheessä. Kristillisdemokraattien mielestä huostaan otetuille, etenkin alle kouluikäisille lapsille tulee pyrkiä löytämään ensisijaisesti perhehoitopaikka sijoitusperheessä.

Terveydenhuolto

Terveydenhuollossa tärkeimpänä tavoitteena tulee olla etenkin elintavoista aiheutuvien terveysongelmien vähentäminen ja väestöryhmien sairastavuuserojen pienentäminen terveydenhuoltojärjestelmän oikeudenmukaisuutta lisäämällä. Ihmisiä tulee kannustaa ottamaan vastuuta oman terveytensä edistämisestä sekä tekemään sen edellyttämiä valintoja, kuten terveelliset ruokatottumukset, riittävä liikunta ja päihteettömyys.

Sairauksien hoitamisen ohella on puututtava myös sairauden pohjimmaisiin syihin ja kokonaisvaltaisen terveyden edistämiseen mm. kuntoliikuntaa edistämällä. Terveisiin elämäntapoihin ohjaaminen tulee aloittaa jo neuvoloissa ja varhaiskasvatuksessa. Terveydelle haitallisten elämäntapojen riskien arviointi tulee vakiinnuttaa säännölliseksi osaksi terveydenhuollon asiakaskontakteja.

[KAAVIO]

Jokaisella on oltava tasa-arvoiset oikeudet ja mahdollisuudet päästä hoitoon sitä tarvitessaan iästä, asuinpaikasta ja varallisuudesta riippumatta. Terveydenhuollon verorahoitteisuus ja kuuluminen keskeisiin julkisiin peruspalveluihin takaavat parhaiten kansalaisten tasa-arvoisen kohtelun palvelujen käyttäjinä. Terveyden- ja sairaanhoidon osalta palvelut tuotanto tulee pääsääntöisesti säilyttää julkisella sektorilla.

Lähes 90% palkansaajista on ollut jo pitkään työterveyshuollon piirissä. Tavoite on, että työtapaturmien ja ammattitautien määrä vähenee puolella vuoteen 2011 mennessä. Edelleen suuri haaste työterveyshuollon palvelujen järjestämisessä ovat epätyypilliset työsuhteet, pienet työpaikat, yrittäjät ja muut ns. omaa työtä tekevät. Näiden henkilöiden saavuttamiseksi on kehitettävä aikuisneuvoloita, jotka palvelisivat myös työelämän ulkopuolella olevia. Esimerkiksi eläkeläisten, työttömien ja kotivanhempien ehkäisevään terveydenhuoltoon on panostettava.

Terveydenhuollon kustannusten jatkuva nousupaine aiheutuu väestön ikääntymisestä, lisääntyneistä elintapasairauksista, uusista lääketieteellisistä menetelmistä sekä palkka- ja lääkekustannusten noususta. Terveydenhuollon resurssit tulee kohdentaa hoidon vaikuttavuuden, laadun ja kustannustehokkuuden kannalta oikein. Etenkin voimakkaasti kasvaneen lääkehoidon kustannusten kasvu tulee saada pysäytetyksi mm. lääkehoidon vaikuttavuuden tutkimusta edistämällä. Terveydenhoidon taloudellista tarkastelua tulee lisätä, niin että hyöty-kustannussuhteet tulevat entistä paremmin selville. Julkisen terveydenhoidon rahoituksesta tulee huolehtia.

Terveydenhuollon jonojen purkaminen tulee halvemmaksi kuin tukien ja palvelujen maksu ja työpanoksen menetys jonotusaikana. Kansallisen terveysprojektin yhteydessä laaditut hoitoon pääsyn enimmäisodotusajat tulee alittaa. Hoitoa on oltava saatavilla tarvetta vastaavasti, ja esimerkiksi mielenterveyspotilaiden laitos- ja avohoito on saatava niin määrällisesti kuin laadullisestikin riittävälle tasolle. On kehitettävä mielenterveysongelmien varhaista havaitsemista ja alennettava hoitoon pääsyn kynnyksiä.

Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon sekä koko terveydenhuollon ja sosiaalitoimen yhteistyön kehittäminen on tärkeää, jotta asiakas pystytään hoitamaan kokonaisvaltaisesti ja taloudellisesti. Tällöin myös hoitoketju säilyy parhaiten ehjänä ja hoidon porrastus on mielekästä. Kansanterveyslaki ja erikoissairaanhoitolaki tulee yhdistää yhdeksi terveydenhoitolaiksi. Nykyisistä sairaanhoitopiireistä voitaisiin muodostaa terveydenhuoltopiirejä, jotka hoitaisivat perusterveydenhoidon ja erikoissairaanhoidon sekä mahdollisesti myös vanhushuollon avopalvelut ja laitoshoidon.

Ammattikorkeakouluopiskelijoiden terveydenhuoltojärjestelmä tulee kehittää vastaavaksi kuin yliopisto-opiskelijoilla.

Terveydenhuollon hajanaista rahoitusjärjestelmää tulee uudistaa niin, että se kannustaa entistä kustannustehokkaampaan hoitoon. Tehottomuutta ja turhia kustannuksia aiheuttavien terveydenhoidon erillisten rahoituskanavien yhteistoimintaa on syytä kehittää.

Sairauden potilaalle aiheuttamaa taloudellista taakkaa tulee jakaa aiempaa yhteisvastuullisemmin ja luoda terveydenhuollon erillisille maksuille yksi yhtenäinen maksukatto. Palvelujen omavastuuosuudet ovat Suomessa jo nykyisellään kansainvälisesti vertaillen korkeita. Terveyskeskusten asiakasmaksujen ja pitkäaikaisen laitoshoidon maksujen korotukset kohdentuvat taloudellisesti kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin väestönosiin. Ehdotus maksujen sitomisesta indeksiin ei ole kohtuullinen ainakaan niin pitkään, kuin keskeisiä tulonsiirtoja kuten sairauspäivärahaa ei ole sidottu yleiseen kustannuskehitykseen, kuten niiden pitäisi olla. KELA:n kriteeristö tulee yhtenäistää.

Tulevaisuudessa terveydenhuollossa tulee olemaan yhä enemmän pulaa kaikista henkilöstöryhmistä. Eri terveydenhuollon ammattiryhmien työnjakoa tulee kehittää ja alan houkuttelevuutta lisätä mm. hoitohenkilökunnan palkkausta parantamalla. Määräaikaisia työsuhteita tulee vakinaistaa aina, kun se suinkin on mahdollista. Lääkärien työaikaa on suunnattava entistä voimakkaammin suoraan potilastyöhön. On huolehdittava, että hoitohenkilökunnan työvuorot eivät veny liian pitkiksi potilasturvallisuuden kustannuksella.

Ikääntyvät

Yli 65-vuotiaiden osuus suomalaisista kasvaa voimakkaasti, mikä kertoo paitsi suurten ikäluokkien tulosta eläkeikään myös parantuneista elinoloista, terveydestä ja vireydestä. Ikääntyvät ovat lähiyhteisöjensä ja koko kansalaisyhteiskunnan tärkeä voimavara. Ikääntyvien osallistumista heidän vireyttään ylläpitäviin harrastuksiin, yhteiskunnalliseen toimintaan sekä kaikenlaiseen vapaaehtoistyöhön on rohkaistava. KELA:n maksaman kuntoutuksen 65-vuoden epäoikeudenmukainen raja on poistettava.

Kunnallisia eläkeläisneuvostoja on perustettava joka kuntaan. Myös valtakunnallisesti on tarpeen perustaa eläkeläisneuvosto, joka antaa lausuntoja eläkeläisiä koskevasta lainsäädännöstä ja vaikuttaa yhteiskunnan asenteisiin vanhuksiin suhtautumisessa.

Väestörakenteen muutoksen vuoksi ikääntyneiden jaksaminen pidempään työelämässä on tärkeä tavoite. Kuitenkin työelämän lisääntyneiden paineiden vuoksi monet ikääntyvät työntekijät kokevat uupumusta. Siirtyminen työelämästä eläkkeelle on tehtävä joustavaksi niin, että yksilölliset erot ja tarpeet otetaan huomioon. On hyvä, että osa-aikasairauspäiväraha otetaan käyttöön ja vanhuuseläkkeelle siirtyminen on joustavaa 63 - 68 -ikävuosien välillä. Osa-aikaeläkejärjestelmää on syytä kehittää edelleen. Työkyvyttömyyseläkkeelle pääsyyn liittyvät oikeusturvaongelmat tulee poistaa.

Eläkejärjestelmää on kehitettävä nykyisen mallin, kansaneläkejärjestelmän ja ansioeläkejärjestelmän pohjalta. Eläkkeiden erilliset indeksijärjestelmät on yhdistettävä. Suomessa on vuonna 2006 noin 86 000 eläkeläistä, jotka elävät noin 500 euron kuukausittaisen pienimmän kansaneläkkeellä varassa. Kansaneläkkeisiin tulee tehdä tuntuva tasokorotus ja uuden indeksijärjestelmän tulee seurata nykyistä paremmin yleistä ansiotasokehitystä.

Kristillisdemokraattien mielestä eläke- ja ansiotulo on saatettava verotuksellisesti samanarvoiseen asemaan. Kansaneläkejärjestelmän rahoitus tulee turvata nykypohjaisella yhteisvastuullisella maksujärjestelmällä. Yrittäjä-, maatalous-yrittäjä- ja muita eläkejärjestelmiä on kehitettävä tasavertaisesti ansioeläkejärjestelmän rinnalla. Eläkeoikeutta tulee syntyä riittävästi oman lapsen hoidosta, opinnoista sekä yleisen asevelvollisuuden suorittamisen ajalta. Työeläkelain leskeneläkesäädöksiä on kehitettävä niin, että avioerossa yksin jäänyt pelkkää kansaneläkettä saava entinen puoliso saisi aina kohtuullisen osan leskeneläkkeestä. Eläke-eroja on pyrittävä supistamaan.

Yhteiskunnan sivistyksen mitta on siinä, miten se huolehtii vanhemmista ikäluokistaan ja heikoimmista jäsenistään. Vanhukset asuvat monesti etäällä omaisistaan ja vanhustenhoito on jäänyt yhä enemmän julkisen sektorin tehtäväksi. Ikääntyviä ihmisiä tulee kohdella arvostavasti, heidän yksilöllisiä tarpeitaan ja päätöksiään kunnioittaen. Pysyvään palveluasumiseen tai laitoshoitoon siirtyvällä vanhuksella on oltava mahdollisuus saada tarvittaessa hoitopaikka lasten tai muiden lähisukulaisten asuinpaikkakunnalta

Hoito- ja kuntoutusratkaisujen tulee aina perustua yksilökohtaiseen arvioon hoidon vaikuttavuudesta. Palvelutarve on arvioitava 75 vuoden iässä nykyisen 80 vuoden ikärajan sijasta. Säännöllisin väliajoin toteutettavat ennaltaehkäisevät kotikäynnit ovat välttämättömiä palvelutarpeiden selvittämiseksi ja esimerkiksi tarpeellisten apuvälineiden hankkimiseksi.

Palvelumaksupolitiikan tulee tukea nykyistä tehokkaammin avopalvelujen kehittämistä. Palvelusetelijärjestelmää on parannettava. Tarjolla on oltava riittävästi kotipalveluita ja kotisairaanhoitoa sekä palveluasumista. Tarvitaan uuden apuväline- ja muun teknologian mahdollisuuksien tehokkaampaa hyödyntämistä ja jatkuvaa palvelujen "tuotekehittelyä".

Silloin kun vanhus ei kykene enää erilaisten avopalvelujen tai omaishoitajansa avulla selviytymään kotonaan, on hänelle turvattava mahdollisuus palveluasumiseen tai laitoshoitoon todellisten tarpeittensa mukaisesti. On lisääntyvässä määrin tapauksia, joissa liian heikkokuntoisia vanhuksia pidetään vielä kotihoidossa tai esimerkiksi vanhainkodeissa kun oikea paikka olisi terveyskeskuksen vuodeosastolla. On panostettava oikeassa suhteessa kotiavustajiin, kotihoitoon, kotisairaanhoitoon, palveluasumiseen, tehostettuun palveluasumiseen, vanhainkoteihin, terveyskeskusten vuodeosastoihin ja saattohoitoon.

Laadukkaan hoidon takaamiseksi niin avo- kuin laitoshoidossa tarvitaan lisää koulutettua henkilökuntaa, jolle työn arvostus ja asianmukainen palkkaus antavat voimia vaativaan vanhustyöhön. Jokaisella vanhuksella on oltava oikeus turvallisuuteen, rauhalliseen ruokailuun ja puhtauteen. Tämän turvaamiseksi vanhustenhuoltoon tarvitaan noin 4000 työntekijää lisää, mikä merkitsee vuositasolla noin n. 150 miljoonan euron kustannuksia. Hoitohenkilökunnan palkkausta on parannettava.

Tarpeettomasta ja vanhuksen toimintakykyä heikentävästä lääkkeiden liikakäytöstä on päästävä eroon. Lääkkeiden sijaan tarvitaan lisää geriatriaan erikoistuneita lääkäreitä ja tarpeellinen määrä hoitajia. Geriatrista tutkimusta ja koulutusta on lisättävä merkittävästi selvitysmies professori Kivelän suositusten pohjalta. Geriatrian professuuri tulee saada kaikkiin lääketieteellisiin tiedekuntiin.

Laadukkaan vanhustenhuollon toteutuminen edellyttää nykyisten laatusuositusten sijaan lakisääteisiä määräyksiä riittävästä henkilöstömitoituksesta vanhusten hoidossa sekä vanhuksen toimintakykyyn nähden riittävistä tukipalveluista ja hoivan tasosta. Valtion on huolehdittava siitä, että kaikilla kunnilla on riittävät edellytykset vastata näihin tarpeisiin.

[KAAVIO]

Kuolevien potilaiden inhimillistä ja tasokasta saattohoitoa on kehitettävä ja saatava se hoitopaikasta riippumatta kaikille mahdolliseksi. Tässä on otettava huomioon myös potilaan mahdollinen hoitotestamentti. Saattohoitokotien kehittämät hoitomallit tulee saattaa osaksi muuta terveydenhoitojärjestelmää. Mahdollisuutta saattohoitoon kotona on kehitettävä muun muassa parantamalla omaishoidon edellytyksiä ja lääkärien kotikäyntejä.

Lääketieteen etiikka

Lääketieteellisten tutkimus- ja hoitokäytäntöjen tulee olla perusteellisesti harkittuja ja eettisesti kestäviä. Hoitohenkilöstöä tai potilasta ei saa painostaa tämän vakaumuksen vastaisiin toimenpiteisiin.

Kristillisdemokraatit eivät hyväksy ihmisalkioita välineellistävää käyttöä tieteellisessä tutkimustoiminnassa. Perintötekijät on suojattava manipulaatiolta ja äärimuotona ihmisen kloonaus on torjuttava maailmanlaajuisesti.

Raskaudenkeskeytysten määrä on saatava vähenemään. Lailla tulee suojata myös syntymättömän lapsen oikeus elämään. Hyvä ja tavoittava seksuaalikasvatus auttaa vähentämään ei-toivottujen raskauksien määrää. Vaihtoehtona abortille on tuettava lapsen antamista adoptoitavaksi. Yksinäisten äitien ja monilapsisten perheiden tukea on parannettava. Sikiödiagnostiikkaa on käytettävä sikiön elämän ja terveyden kannalta tarpeellisiin toimenpiteisiin, ei syntyvän elämän valikointiin. Sikiön vammaisuuden perusteella tehtävien aborttien muita abortteja korkeampi ikäraja on poistettava.

[KAAVIO]

Elämän kunnioitus hedelmöityksestä luonnolliseen kuolemaan saakka on ainoa oikea perusta terveyspalvelujen kehittämiselle. Eutanasiaa ei tule laillistaa ja potilaan oikeus luonnolliseen kuolemaan tulee taata kaikissa unionin jäsenmaissa.

Päihdepolitiikka

Kristillisdemokraatit ajavat alkoholin kokonaiskulutuksen vähentämiseen tähtäävää alkoholipolitiikkaa WHO:n sitoumusten mukaisesti. Alkoholin kokonaiskulutus on käännettävä laskuun. Alkoholijuomien hinnalla ja verotuksella tulee vaikuttaa kulutustasoon. Alkoholiveroja tulee nostaa. Suomen on yhdessä muiden Pohjoismaiden kanssa pyrittävä vaikuttamaan EU:n alkoholistrategiaan, jotta siinä korostettaisiin yhtenäistä ja riittävän korkeaa alkoholin minimiverotusta. EU:n tulee myös kiristää suosituksiaan verovapaista tuontikiintiöistä sekä tiukentaa mainontaa koskevia sääntöjä siten, että ns. mielikuvamainonta kielletään ja sallitaan vain tuotetietojen kertominen. Vain ravintola- ja kaupanalan ammattilaisille kohdistettu mainonta olisi sallittua.

Väkevien alkoholijuomien ja viinien myynti tulee pitää Alkon vähittäismyyntimonopolina. Alkoholilupahallinnon ja -valvonnan keinojen käyttämistä on tehostettava. Alkoholijuomien myyntioikeutta ei tule myöntää perheille suunnattuihin kulttuuri- ja urheilutapahtumiin. Valistusta alkoholin liikakäytön terveyshaitoista tulee lisätä. Kasvattajien jämäköityminen sekä myynnin ikärajavalvonnan tehostaminen voivat kääntää lasten ja nuorten alkoholin käytön laskuun.

[KAAVIO]

Tupakkaveroa on korotettava. Tupakan hinnan on todettu vaikuttavan erittäin merkittävästi tupakkatuotteiden kulutukseen. Hinnalla on kolme kertaa suurempi vaikutus kulutuksen määrään nuorten kuin vanhempien tupakoitsijoiden kohdalla.

Joka kolmas syöpäsairaus aiheutuu tupakasta. Joka viidennessä sydänperäisessä kuolemassa tupakka on tärkein riskitekijä. Tupakka tappaa Suomessa vuosittain arviolta 5 000 ihmistä. Tupakoinnin vuoksi on Suomessa vuosittain 1,2 miljoonaa sairauspoissaolopäivää ja 600 000 lääkärissä käyntiä.

Myös huumeiden käyttö on saatava laskuun.

Päihdehoidon resurssit tulee saattaa tarvetta vastaavalle tasolle. Huoltajien päihde- ja mielenterveyspalvelujen yhteydessä on huolehdittava lapsen hoidosta ja tuen tarpeesta. Laki huumetesteistä kouluissa tulee saada voimaan. Lastensuojelulakia on korjattava niin, että viranomaiset voivat ilmoittaa vanhemmille alaikäisen huumeiden käytöstä. Päihteitä käyttävien raskaana olevien naisten hoitoonohjausta on tehostettava. Lainsäädännön tulee sallia alaikäisen lapsen ja odottavan äidin päihdevieroitushoito tarvittaessa myös tahdosta riippumatta. Putkakuolemien määrää tulee alentaa, säilöön otettujen elintoimintoja tulee tarkkailla ja edistää selviämisasema -tyyppistä toimintaa.

Omaishoito ja perhehoito

Omaishoitoon tulee saada riittävät voimavarat, jotta vanhusten, vammaisten ja pitkäaikaissairaiden kotihoito on mahdollista. Tämä on myös taloudellista, sillä omaishoito on huomattavasti edullisempaa ja usein inhimillisempää kuin laitoshoito. Tavoitteena on tukea saavien omaishoitajien määrän kaksinkertaistaminen 2012 mennessä selvityshenkilö Elli Aaltosen esityksen mukaisesti.

Sadattuhannet omaishoitajat tekevät arvokasta työtä, enemmistö heistä ilman lainmukaista korvausta ja etuuksia. Omaishoidontuki tulee saada lakisääteiseksi oikeudeksi kaikille lain ehdot täyttäville omaishoitajille asuinkunnasta riippumatta. Omaishoidon tuesta on poistettava ns. korotettu eläkemaksu. Tuen maksaminen tulee siirtää Kelalle kotihoidontuen tapaan. Omaishoitaja tarvitsee taloudellisen tuen lisäksi viikoittaisen vapaapäivän ja riittävät kotipalvelut.

Yksityisiä perhekoteja ja pieniä perheenomaisia tukiasumisyksikköjä tarvitaan lisää niin vammaisten ja vanhusten kuin huostaan otettujen lastenkin kohdalla. Perhehoitajien asemaa ja tukipalveluja tulee parantaa. Sijaisperheiden määrän lisääminen edellyttää perhehoitotyötä tekevien sijaisvanhempien aseman parantamista, perhehoitajalain uudistamista ja pitkäjänteistä työnohjausta sekä laajempaa perhehoidosta tiedottamista.

Vammaiset

Vammaislakia uudistettaessa on toteutettava vaikeavammaisten henkilöiden subjektiivinen oikeus avustajaan, jotta jokainen olisi tasavertainen asuinpaikastaan riippumatta. Henkilökohtainen avustaja on vaikeavammaiselle henkilölle kaikkein tärkein tukimuoto. Se turvaa hänelle päivittäiset perustoiminnot sekä mahdollisuuden itsenäiseen elämään. Riittävä apu vähentäisi osaltaan kuljetuspalveluiden ja kotipalveluiden tarvetta ja toisi siten myös säästöjä. Avustajajärjestelmää on ehdotettu kehitettäväksi kustannusten tasoitusjärjestelmän avulla, jossa Kelaa käytettäisiin tukikanavana. Samalla voitaisiin taata yhtenäinen käytäntö koko maassa.

Ikääntyneiden vammaisten ihmisten sekä ikääntyneinä vammautuneiden oikeudet palveluihin ja tukitoimiin vammaisuuden perusteella tulee taata samoin perustein kuin muun ikäisillekin vammaisille henkilöille. Henkilökohtaiset palvelusuunnitelmat on tehtävä huolella ja vammaista henkilöä kuullen. Perusoikeuksien tulee toteutua ilman erillisiä vaatimuksia ja valituksia.

Toisen asteen ammatillisesta koulutuksesta annettua lakia tulee muuttaa siten, että laki turvaa myös vaikeimmin vammaisten ja autististen nuorten pääsyn peruskoulun jälkeiseen jatkoopetukseen. Oppilaskohtaisen valtionosuuden tulee kattaa myös asumiskustannukset ja oppilashuolto täysimääräisesti, etteivät kustannukset jää kotikunnan sosiaalitoimen maksettaviksi.

Jokaisella nuorella tulee olla oikeus ammatilliseen koulutukseen ja koulutuksen kautta mahdollisuus mahdollisimman itsenäiseen elämään.

9. Hallinto ja kunnat

Vireillä oleva kunta- ja palvelurakenneuudistus tulee toteuttaa huomioiden erilaisten alueiden tarpeet. Vahvat peruspalvelut ja riittävät erityispalvelut tulee taata asuinkunnasta riippumatta kaikkialla. Valtion tulee huolehtia, että kaikilla kunnilla on riittävät edellytykset palvelujen tarjoamiseen kuntalaisilleen. Niiden tuottamisessa on löydettävä ennakkoluulottomasti uusia toimintatapoja ja kumppanuutta kuntien, yhteisöjen ja yksityisen sektorin välillä.

Kunnalliset peruspalvelut tulee järjestää riittävän väestöpohjan omaavilla alueilla ottaen huomioon olosuhteet maan eri osissa. Kuntakokoa on syytä kasvattaa ensi sijassa vapaaehtoista tietä. Samalla tulee pyrkiä vahvistamaan suoraa lähidemokratiaa. Peruskuntamalli yhteistyön pohjana tarjoaa selkeimmän vaihtoehdon palvelujen turvaamiseksi. Siinä yhdistyisivät suora demokraattinen päätöksenteko ja vahvat, työssäkäynti- ja asiointialueiden mukaiset, palvelujen järjestämiseen kykenevät kunnat.

Kuntakoon kasvattaminen ei kuitenkaan yksin riitä, vaan samalla tulee tarkastella hyvinvointipalvelujen tarpeen, rahoituksen ja tuottamisen tasapainoa. Yksityisten palvelujen käyttö terveys- ja sosiaalipalveluissa täydentää julkisesti tuotettuja palveluja. Kilpailuttaminen on usein paikallaan, mutta se on toteutettava aina ensisijaisesti palvelujen tarvitsijoiden ehdoin. Yksityistäminen ei aina säästä eikä tuota parempia palveluja.

Kuntakoosta riippumatta maakuntatason ja sitä laajempaakin yhteistyötä tarvitaan mm. erikoissairaanhoidossa ja toisen asteen koulutuksessa. Uusien vaaleilla valittavien toimielinten perustamiseen tulee suhtautua pidättyvästi, eikä uusia verotustasoja pidä luoda.

Kuntaliitoksissa on huolehdittava siitä, ettei valtion ja kuntien välinen kustannustenjako kokonaisuudessaan tästä syystä muutu. Kuntien vapaaehtoisiin liitoksiin kannustavia yhdistymisavustuksia tulee jatkaa kohtuullisen suuruisina.

Kunnilta voidaan siirtää tehtäviä valtiolle vain, jos on varmuus siitä, että ne kyetään turvaamaan laadukkaina, kattavina ja edullisina. Valtiolla ei kaikilta osin ole valmiina kattavaa paikallisorganisaatiota, joka voisi uusista tehtävistä edullisesti suoriutua. Tehtävien siirtäminen kunnilta valtiolle ei saa merkitä palvelujen heikkenemistä.

Valtionosuusjärjestelmää ja kuntien välistä tasausjärjestelmää on uudistettava. Kuntien valtionosuuksien tarkistuslaskenta tulee suorittaa vuosittain ja maksaa tasaus vähintään joka toinen vuosi, ettei synny neljän vuoden velkaa puolin eikä toisin. Kuntien vastuulla olevia harvinaisia ja satunnaisia palveluja tulee siirtää valtiolle kustannettaviksi tai kehittää tasausjärjestelmiä.

Alueellisten kehityserojen tasaamisessa tulee täysimääräisesti hyödyntää rakennetuet ja käyttää verohelpotuksia ja työvoiman sivukulujen alentamismahdollisuuksia keinoina pitää työpaikat muuttotappiokunnissa. Aluepoliittisten ohjelmien, kuten rakennerahasto-ohjelmien, aluekeskusohjelmien ja osaamiskeskusohjelmien muodostamaa kokonaisuutta selkeytetään, niiden päällekkäisyyttä vähennetään ja pitkäjänteisyyttä lisätään.

Valtion keskushallinnon uudistamista ja toimintojen alueellistamista tulee jatkaa. Valtion henkilöstön määrän vähentämistarve tulee arvioida uudelleen ja tarkoin harkita ne yksiköt ja toiminnot joista on mahdollista vähentää työntekijöitä.

10. Liikenne- ja viestintäpolitiikka

Liikennepolitiikalla on keskeinen osuus alueiden ja niiden elinkeinoelämän kehittämisessä. Liikenneväyliin sijoitetut rahat tukevat yritystoimintaa ja parantavat kansainvälistä kilpailukykyämme sekä edistävät tasapainoista aluekehitystä. Suuret liikenneinvestoinnit tulee toteuttaa osana alueiden kehittämisstrategioita.

Vanhasen hallitus laati vuoteen 2013 ulottuvan väyläohjelman, mutta siihen tulee kytkeä rahoitus. Tarvitaan myös uusia rahoitusmalleja, kuten ns. elinkaarimallia, suurten hankkeiden toteuttamisen nopeuttamiseksi. Liikenneinfrastruktuuria koskevat linjaukset tulisi päättää pitkillä aikajaksoilla esimerkiksi selontekomenettelyn kautta ja irrottaa kehysneuvotteluista. Uusia väylähankkeita ei tule toteuttaa karsimalla perustienpidon ja perusradanpidon määrärahoja.

Niin maanteiden kuin rautateiden riittävän kunnon säilyttäminen tulee halvemmaksi kuin niiden päästäminen välillä rapistumaan. Perusväylänpidon rahoitukseen tarvitaan tuntuva tasokorotus, jota voidaan turvata uusimisiässä olevien siltojen ja muiden rakenteiden turvallisuus ja väylien taso.

Tiehallinnon nykyiset resurssit eivät riitä sen lakisääteisten tehtävien hoitamiseen. Sekä päätiestön että alemmanasteisen tiestön parantamiseen ja hoitoon on varattava pikaisesti sellaiset resurssit, että saavutettu tiepääoma säilyy.

Liikenneturvallisuutta parannetaan hyvällä suunnittelulla j a kunnossapidolla, liikennevalvonnalla, asennekasvatuksella ja tukemalla turvallisempien liikennevälineiden kehitystä sekä tiukentamalla rangaistuksia päihteiden käytöstä liikenteessä. Turvallisuuteen sijoittaminen on kannattavaa, sillä esimerkiksi yhden kuolemaan johtaneen onnettomuuden kokonaiskustannukset ovat 1,5 miljoonaa euroa.

Telematiikan laajempi hyödyntäminen liikenteenohjauksessa on kannatettavaa. Tietotekniikkaa voidaan käyttää autoissa esimerkiksi ajokortin valvontaan, sopivien ajoreittien valintaan sekä alkolukkojen myötä rattijuopumuksen vähentämiseen. Rattijuopumuksen promilleraja tulee laskea 0,2 promilleen. Tällöin tulee poliisiautoihin saada tarkkuusalkometrit ja yksinkertaistaa seuraamusprosesseja. Myös ruorijuopumuksen promillerajaa tulee alentaa.

Ympäristölle vaarallisten kemikaalien kuljetusten tulee täyttää korkeat turvallisuusvaatimukset. Suomenlahden öljykuljetusten määrä on kasvanut jo 110 miljoonaan tonniin ja voi ylittää vaalikaudella 190 miljoonan tonnin tason. Öljyntorjunnan osaamista ja kykyä on kasvatettava. Merenkulun kansainvälistä kilpailukykyä, turvallisuutta ja valmiuksia ympäristövahinkojen torjuntaan on parannettava. Tonnistoverolainsäädäntö tulee uudistaa kilpailukykyiseksi.

Ilmaliikenteessä tulee hyödyntää Suomen edullinen sijainti mannerten välisten lentoreittien varrella. Venäjä tulee pyrkiä saamaan luopumaan ilmatilansa käyttömaksuista. Kotimainen lentoreittiliikenne ja sen turvallisuus tulee säilyttää. Finnair on säilytettävä valtion omistuksessa. Junaliikennettä ei tule avata vapaalle kilpailulle, eikä junavuoroja enää vähentää.

Eri liikennemuotojen yhteiskäyttöä ja työnjakoa tulee edistää ja samalla vähentää tavara- ja henkilöliikenteen päästöjä. Onnistunut yhdyskuntasuunnittelu edellyttää kevyen liikenteen väyläverkostoja kaupunkikeskustoihin ja laajaa joukkoliikennettä. Joukkoliikenteen kehittäminen hillitsee autoistumista ja parantaa kaupunki-ilman laatua.

Venäjän rajaliikenteen ongelmat tulee ratkaista kestävällä tavalla. Suomalaisille kuljetus- ja logistiikkapalveluja tarjoaville yrityksille tulee mahdollistaa terve kilpailuasema idänliikenteessä.

Viestintä

Koko maahan on saatava riittävät tietoliikenneyhteydet. Niiden syntymistä ei voida jättää kokonaan markkinoilla tapahtuvan kehityksen varaan, sillä syrjäseuduilla markkinamekanismit johtaisivat palveluaukkoihin tai palveluiden kohtuuttomiin kustannuksiin. Syrjäseutujen laajakaistaliittymiin on panostettava.

Kansalaisten mahdollisuuksia hoitaa asioita viranomaisten kanssa sähköistä tiedonsiirtomahdollisuutta käyttäen tulee tehostaa. Kaikilla tulee olla mahdollisuus viestintään i lman esteitä, ja avoimen tiedostoformaatin käyttö edistää tätä tavoitetta. Tietoyhteiskuntastrategia vuodelta 2006 tulee toteuttaa. Ikääntyneiden ja matalasti koulutettujen tietoyhteiskuntavalmiuksia tulee parantaa. Julkishallinnon tietohallintoa tulee kehittää ja yhtenäistää. Sähköisen laskutuksen käytön laajentuminen ja sähköinen viranomaisasiointi edellyttävät jatkuvia toimia riittävän tietoturvan ja viestintäverkkojen toimivuuden varmistamiseksi.

Kristillisdemokraatit esittävät valtakunnallisen joukkoviestinnän eettisen neuvottelukunnan perustamista julkisen sanan neuvoston rinnalle. Sen tehtävänä olisi käsitellä periaatteelliselta kannalta mediaan liittyviä eettisiä kysymyksiä.

KD haluaa suunnata julkista tukea lasten kehitystä edistävien ohjelmien tuottamiseen, kuten lasten televisio- ja radio-ohjelmat sekä lasten tietokonepelit ja nettisivustot.

Yhteiskunnalla on velvollisuus suojella erityisesti lapsia ja nuoria kaupallisuuden ylivallalta sekä väkivaltaiselta, epäsiveelliseltä ja kauhuun perustuvalta ohjelmatarjonnalta. Käytännön elämässä viestinnän rajat aikuisten ja alaikäisten välillä eivät ole selkeitä eivätkä helposti valvottavissa. Tämän vuoksi tulee kuvaohjelmien ennakkotarkastusta laajentaa. Lakiin tulee sisällyttää tarkastusvelvollisuus lasten suojelun lisäksi myös muista syistä, kuten mielenterveyden, yleisen lainmukaisuuden ja moraalin perusteella. Näiden säädösten tulee kattaa myös televisiolähetykset. Myös vuorovaikutteiset kuvaohjelmat tulee sisällyttää tarkastuksen piiriin.

Yleisradion toiminta julkisen viestintäpalvelun toteuttajana tulee turvata. Sen ohjelmasisältöjen tulee palvella eri väestöryhmiä ja sisältää kristillistä arvomaailmaa tukevaa ohjelmistoa. Kanavajaoissa ja muissa infrastruktuuriratkaisuissa on turvattava kristillisten toimijoiden asema. Yleisradion rahoituksen erilaiset vaihtoehdot tulee selvittää.

11. Maaseutupolitiikka

Peruspalvelut, liikenneyhteydet ja yrityspalvelut vaikuttavat maaseudun elinvoimaisuuteen. Riittävien peruspalvelujen säilyminen maaseudulla parantaa sekä maatalousväestön että taajamissa työssäkäyvien elinmahdollisuuksia kotiseudullaan. Maakuntakeskusten ja niitä ympäröivien maaseutukuntien yhteistyötä on lisättävä.

Maaseudun elinkeinorakennetta tulee monipuolistaa parantamalla maatalouden sivuelinkeinojen ja muun pienimuotoisen yritystoiminnan edellytyksiä. Matkailu-, hoivapalvelu- ja kulttuurialoilla on edistettävä verkottumista ja tuotteistamista. Elinkeinoelämän, koulutuksen ja kuntien verkostoituminen lisää mahdollisuuksia selviytyä epäedullisistakin etäisyyksistä.

Yrittäjien tasapuolinen kohtelu edellyttää toimivaa kuljetuskustannusten tasausjärjestelmää, joka voi toimia sekä suoran tuen että veronkevennysten kautta. Samaan tähtäisi energiakustannusten keventäminen alueellisin perustein. Monet investointituet voidaan toteuttaa kilpailulainsäädännön estämättä.

Maaseutukunnissa sijaitsevien ns. kakkosasuntojen muuttamista vakituisiksi asunnoiksi on helpotettava ja on tutkittava mahdollisuudet vapaaehtoiseen verotuksen jakoon kahteen eri kuntaan asuinkuukausiin suhteutettuna varsinaisen asuinkunnan veroprosentin mukaisesti.

Etätyön lisääminen on kokonaistaloudellisesti edullista ja ympäristöystävällistä, ja se edistää työtekijöiden terveyttä ja hyvinvointia. Etätyö vähentää työpaikkamatkoja, ruuhkia ja polttoaineen käyttöä. Alueellisen kehityksen edistämiseksi on parannettava työn tekemisen edellytyksiä maaseudulla taajamien ulkopuolella. Työmatkakuluvähennyksen ehdot tulee tehdä nykyistä joustavimmiksi.

Euroopan unioni osallistuu alueiden kehitykseen merkittävillä määrärahoilla. Suomen erityisolosuhteet, kuten sääolot, harva asutus, pitkät etäisyydet ja Venäjän raja, edellyttävät EU:n panostusta ja pysyviä erityisratkaisuja suomalaiseen alue- ja rakennepolitiikkaan. Suomen tulee hyödyntää täysimääräisesti ja tehokkaasti näin saatava tuki. Tukiohjelmat tulee valmistella huolellisesti. Tuen käytössä on noudatettava maamme oloihin parhaiten soveltuvia periaatteita siten, että heikoimmatkin alueet voivat niistä hyötyä. Jos muita tukimuotoja samalla heikennetään tai alueet eivät muutoin selviä omasta rahoitusosuudestaan, ei EUhankkeistakaan ole riittävää hyötyä alueiden kehitykselle. On noudatettava lisäysperiaatetta.

Maatalous

Maatalouden tuotantoedellytykset on turvattava koko maassa. Euroopan unionin maatalouspolitiikkaa on sovellettava niin, että luonnonolosuhteet otetaan tarkoin huomioon koko Suomessa. Päätöksenteon painopisteen tulee siirtyä kansalliselle tasolle. Sen tulee olla pitkäjänteistä, jotta maataloustuottajat voivat tehdä omat tuotantoratkaisunsa ja investointinsa siten, että heillä on riittävän luotettava käsitys tulevaisuuden maatalouspolitiikan linjasta.

Keskeisten elintarvikkeiden huoltovarmuus, kansallista kulutusta vastaava tuotanto ja elintarvikehuolto ovat turvallisuuskysymyksiä. Kun ruoka tuotetaan lähellä kuluttajia, on myös ruoan laadun ja turvallisuuden valvonta toteutettavissa helposti. Luomutuotannon osuutta on syytä kasvattaa ja luomutuotteita tulee jatkojalostaa vientituotteiksi. Ruuan jäljitettävyyden tulee olla aukotonta. On edelleen tarpeen syventää elintarvikkeiden laatustrategiaa. Elintarviketalouden ja maatalouden tutkimuksen ja neuvonnan määrärahoja on varattava riittävästi.

Perheviljelmien kannattavuutta on tuettava ja huolehdittava, että niiden edellytykset kehittyä säilyvät. Perinteiset perheviljelmät tuovat maaseudulle työpaikkoja, ja ne ovat myös tärkeitä rakennetun maiseman hoitajia väljästi asutussa maassamme. Vaikka maatilojen määrä laskee tavoite on, että tilojen kannattavuus ja maataloustulo tilaa kohden kasvaa ja tilojen työansio euroa/tunti nousee.

Maataloudesta ja vesiviljelystä vesiin aiheutuvaa kuormitusta tulee vähentää. Keinoina ovat suojavyöhykkeet, kosteikot, lannankäytön tehostaminen ja kuivatusjärjestelmien parantaminen.

Kehittämällä luopumistukijärjestelmää joustavaksi ja kannustavaksi voidaan tukea maaseudun säilymistä toimivana ja asuttuna. Maaseutuyrittäjyyttä tulee tukea. YritysSuomipalvelujärjestelmän uudistamisessa otetaan huomioon maaseutuyrittäjyys, niin että palvelu on käytettävissä kohtuullisella etäisyydellä ja hinnalla.

Maataloustukien hallinnointi-, tarkastus- ja valvontajärjestelmä tulee yksinkertaistaa laiminlyömättä väärinkäytösten ehkäisemistä. Tukien maksatukset on jaksotettava tarkoituksenmukaisesti. KD kannattaa maataloustukien avoimuutta samoin periaattein kuin verotus on avointa.

Maatalousväestön sosiaali-, lomitus- ja eläketurvaa tulee kehittää tasa-arvoisesti muiden ammattiryhmien kanssa. Tämä edellyttää mm. maatalousyrittäjien lomituspalvelujen ja työterveyshuollon parantamista.

Suomen tulee kehittää elintarviketuotannon eettisyyttä ja toimia eläinten kohtelun parantamiseksi koko Euroopan unionissa. Eläinten kaupallinen kuljettaminen maihin, joissa ei ole toimivaa eläinsuojelulainsäädäntöä, tulisi kieltää. Eläinkokeille vaihtoehtoisten menetelmien käyttöä tulee edistää toimeenpanemalla Maa- ja metsätalousministeriön työryhmän esitykset asiasta.

Nykyisin pystytään tekemään keinotekoisia geeniyhdistelmiä, joita ei syntyisi luonnollisen kehityksen kautta. Koska geenimuunneltujen organismien kaikkia ominaisuuksia ei tunneta, tulee asiassa edetä varovasti. Kuluttajilla tulee olla mahdollisuus välttää tuotteita, jotka on tuotettu geenimuunnellusti. Geenitekniikalla ei pidä muuttaa kotieläinten perintötekijöitä.

Metlan raportin "Suomen metsiin perustuva hyvinvointi" (2006) pohjalta tulee laatia kansallinen metsäohjelma, joka ottaa tasapainoisesti huomioon metsän moninaiset eri käyttömuodot. On valittava aktiivisen muutoksen tulevaisuudenkuva, joka pitää sisällään metsän- ja puunjalostuksen uusien tuotteiden kehittämisen, puutuoteteollisuuden kehittämisen, bioenergian voimakkaan lisäämisen, puuntuotannon tehostamisen, matkailu- ja virkistyskäytön lisäämisen, suojelutason nostamisen, ilmastonmuutoksen hillitsemisen, metsäntutkimuksen, koulutuksen ja kehitystyön. panostukset jne. Puun käyttöä ja jalostusta on mahdollista lisätä esimerkiksi kehittämällä pienimuotoista mekaanista puunjalostusta lähellä raaka-ainelähteitä. Jatkojalostuksen lisääminen esimerkiksi huonekaluteollisuudessa ja puutuotteiden viennin edistäminen mahdollistaisi uusien työpaikkojen luomisen Suomeen. Määrärahoja metsäohjelman toteuttamiseksi tulee lisätä. Suomeen perustetaan viisi puutuotealan osaamiskeskusta alueellisten vahvuuksien ympärille. Toteutetaan Puutuoteteollisuuden elinkeinopoliittinen ohjelma ja Puurakentamisen edistämisohjelma.

Metsien suunnitelmallisella hoidolla, erityisesti panostamalla nuoren metsän hoitoon, on saatu vuotuinen metsänkasvu nousemaan 99 miljoonaan kuutioon. Puumarkkinoiden toimivuuden takaamiseksi on sovittava puukaupan yhteisistä säännöistä. Metsänhoitoyhdistysten asema avustajana puukaupoissa on turvattava. Hakkuukertymän nostaminen 10 miljoonalla kuutiometrillä edellyttää noin 250 miljoonan euron kokonaisinvestointeja metsänhoitoon ja metsänparannukseen, josta valtion osuus on noin 60 Me ja yksityisten metsänomistajien osuus 190 Me.

Bioenergian käytön edistäminen maataloudessa leikkaa mm. maatalouden energiakustannusten nousua. Energiakasvituotannossa (kuten ruokohelpi ja energiapaju) olevaa peltoalaa tulisi lisätä 0,5 prosentista 7,5 prosenttiin.

12. Ympäristöpolitiikka ja asuminen

Kristillisdemokraatit vaalivat ympäristöarvoja ja sitoutuvat ympäristön suojeluun sekä luonnon toimintakyvyn ja monimuotoisuuden säilyttämiseen tuleville sukupolville. Talous tulee sopeuttaa luonnon asettamiin rajoihin kestävän kehityksen periaatteita noudattaen. Näiden periaatteiden tulee vaikuttaa tutkimukseen ja päätöksentekoon läpäisyperiaatteella.

Tavaroiden kierrätystä on tehostettava ja jätemääriä vähennettävä. Jätemäärän vähentäminen alkaa jo tuotteen suunnittelussa ja tuotannossa. Jätteiden lajittelu kotitalouksissa, kaupassa ja teollisuudessa helpottaa merkittävästi niiden hyödyntämistä raaka-aineena tai energialähteenä. Edistetään tuotteiden, niiden kulutuksen ja energiankäytön energiatehokkuutta. Vähennetään ympäristön kannalta haitallisia tukia. Julkisen sektorin hankinnat muodostavat noin 15 % bkt:stä. Näissä hankinnoissa tulee toteuttaa kestävän kehityksen periaatteita.

Suomen kestävän kehityksen toimikunnan toiminta laajapohjaisena ja pääministerivetoisena on turvattava myös jatkossa. Haluamme toteuttaa vuoden 2006 kansallisen kestävän kehityksen strategian linjaukset. Kansallista indikaattoriverkkoa on kehitettävä niin, että kyetään tarkasti seuraamaan kestävän kehityksen strategian tuloksellisuutta ja Suomen luonnon tilan kehittymistä.

Ilmastonmuutos on ympäristöuhista vakavin ja laaja-vaikutteisin. Suomen keskilämpötila voi nousta jopa 5-7 astetta vuoteen 2100 mennessä. Ilmastonmuutoksen seuraukset ovat erittäin vakavia sekä ympäristön että talouden sopeutumiskyvyn kannalta. Uhkien torjumisessa tarvitaan hiilidioksidi- ja muiden kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä maailmanlaajuisesti. Fossiilisten energiamuotojen käyttöä on vähennettävä ratkaisevasti. Kansallinen ilmastonmuutokseen sopeutumisen strategia on luotava laajan tutkimusohjelman perusteella.

Itämeri on yksi maailman saastuneimpia meriä. Itämeren valtioiden yhteistyöllä tulee saastuminen saada loppumaan ja vesi puhdistumaan. Suomen Itämeren suojeluohjelmaa vuodelta 2002 on tehostettava. Pietariin tarvitaan lisää suuria jätevedenpuhdistamoja, jotta alueen jätevesikuormitus asukasta kohti laskisi pohjoismaiselle tasolle. Kiireisin hanke on Pietarin pohjoisen alueen jätevedenpuhdistamon rakentaminen.

Maatalouden aiheuttamaa ravinnekuormitusta tulee edelleen pienentää. Rehevöityneiden vesistöjen ennallistamiseksi on tutkittava parhaita menetelmiä. Jokien ja järvien kunnostamiseen on varattava nykyistä huomattavasti enemmän resursseja. Itämeren lohenkalastusta säännöstelemällä voidaan turvata lohikannat ja saada lohi nousemaan Lapin jokiin. Laivojen pilssivesien lasku on saatava loppumaan yhteisillä säännöksillä ja niiden tiukalla valvonnalla. Öljyonnettomuuksien riskiä on vähennettävä kaksipohjaisilla ja talviolosuhteisiin sopivilla aluksilla sekä yhteisellä laivaliikenteen ohjausjärjestelmällä.

Suomen tulee ajaa EU:ssa tiukkaa kemikaalilainsäädäntöä, ja valvoa, ettei se tule kohtuuttomaksi pk-yrityksille. Suomessa käytetään noin 5000 vaarallista kemikaalia. Niiden käyttöä on vähennettävä. Nykyisin ei tiedetä, miten tehokkaimmin voidaan estää vaarallisten kemikaalien kulkeutumista luontoon ja esimerkiksi Itämereen. Tähän tarkoitukseen on luotava seurantajärjestelmä.

Kaikkiaan noin 10 % Suomen eliölajeista on uhanalaisia. Luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen on saatava pysäytettyä vuoteen 2010 mennessä. Valtaosa metsien uhanalaisista lajeista esiintyy talousmetsissä. Uusia, erityiskohteita varjelevia luonnon- ja kansallispuistoja on perustettava harkiten ja lähinnä Etelä-Suomeen. Luonnonsuojelualueiden perustamisen yhteydessä on etsittävä yksituumaisuutta ja huolehdittava maanomistajia oikeudenmukaisesti kohtelevasta lunastus- ja korvausmenettelystä. Oma-aloitteista ympäristöarvojen säilyttämistä tulee edistää parantamalla kansalaisiin, kuntiin ja yrityksiin kohdistuvia kannustimia. Suojelun piiriin tulee ottaa riittävän suuria kokonaisuuksia sekä soveltaa ekokäytävä-ajattelua, joka varmistaa lajien siirtymisen paikasta toiseen myös muuttuvissa olosuhteissa.

Asuminen

Jokaiselle on turvattava oikeus kohtuuhintaiseen asumiseen. Asukkaiden tarpeiden kokonaisvaltainen huomioiminen, pitkäjänteinen suunnittelu ja rakentamisen korkea laatu ovat kestävän asuntopolitiikan peruskiviä. Omistusasuminen on vuokrien noustessa ja alhaisen korkotason vallitessa edullinen asumisen muoto. Asuntolainojen verovähennysoikeus tulee säilyttää.

Kohtuuhintaisten arava-asuntojen sekä osaomistus- ja asumisoikeusasuntojen tarjontaa tulee lisätä. Myös vuokra-asuntojen määrää tulee lisätä. Valtion korkotuella rakennettujen vuokratalojen perusparannukset tulee hoitaa kohtuullisin kustannuksin. Eri asuinalueiden välistä jakautumista etnisin, sosiaalisin tai taloudellisin perustein tulee välttää ja kaavoittaa erilaisia asumismuotoja lähekkäin. Asunnottomuus tulee puolittaa vaalikauden aikana.

Rakentamiseen, asuntojen ja kiinteistöjen kauppoihin sekä asuntojen remontteihin liittyvää sääntelyä on pyrittävä kehittämään tavalla, joka ehkäisee rakennevirheiden ja oikeusriitojen syntymistä.

Jätelain maksujärjestelmä tulee uudistaa jätteiden määrän vähentämiseen ja jätteen omatoimiseen hyödyntämiseen kannustavaksi ja sosiaalisesti kestävälle perustalle. Jätelain kannustava elementti sisältyy maksujen määrittämisen perusteisiin, kun kunnan on otettava huomioon vähäinen jätemäärä ja jätteen omatoiminen hyödyntäminen ja käsittely. Jätemaksun kohtuullistamista ja perimättä jättämistä ei monissa kunnissa käytetä kuitenkaan lainkaan. Täysi maksu peritään, vaikka kiinteistö olisi asumaton tai jätteen määrä vähäinen.

Jätteen tuottamisen vähentämiseen kannustaisi nykyistä paremmin järjestelmä, jossa jätehuoltomaksu kerättäisiin jo tuotteiden hinnassa pakkausmateriaalin määrän, kierrätettävyyden ja haitallisuuden mukaan. Näin kerättävällä jäteverolla voisivat esimerkiksi ympäristökeskukset hallinnoida jätehuoltoa ja kunnalliset tai yksityiset jätehuoltoyritykset tekisivät sopimukset ympäristökeskusten kanssa.

13. Sisäinen turvallisuus ja maahanmuutto

Turvallisuus perustuu kansakunnan vankkaan moraaliin, rehellisyyteen ja yhteisvastuuseen, joka ilmenee hyvänä sosiaalitoimena ja riittävänä tulonjaon tasaisuutena. Sosiaalisista ongelmista ja lisääntyneestä päihteidenkäytöstä aiheutuneet ongelmat sekä ulkomailta tuleva rikollisuus ovat heikentäneet turvallisuutta. Rikosten määrä tulee saada vähenemään muun muassa puuttumalla mahdollisimman varhain syrjäytymiseen, koulukiusaamiseen ja perheongelmiin sekä lisäämällä poliisien määrää ja nostamalla rikosten selvitysastetta. Uusintarikollisuutta tulee ehkäistä lisäämällä vankiloiden henkilöstö- ja kuntouttavia resursseja. Tavoitteena on saada Suomesta rikostilastojen perusteella Euroopan turvallisin maa.

[KAAVIO]

Poliisin kenttätyön resurssien lisääminen on välttämätöntä. Avoinna olevat poliisin virat tulee täyttää ja rikosten selvitysastetta on nostettava. Rikoslakirikosten selvitystasoa tulee saada nostettua 49,6 prosentista 55 prosenttiin vuoteen 2011 mennessä. Tehokkaan tutkinnan lisääminen ehkäisee erityisesti talousrikoksia ja harmaan talouden kasvua. Ulosotto- ja konkurssiviranomaisten toimintaa tulee tehostaa.

Perustuslaki takaa kansalaisille oikeuden saada asiansa käsitellyksi tuomioistuimessa asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä. Nykyisin tutkinnan ja lainvoimaisen tuomion välinen aika on liian pitkä. Alueellisia käsittelyeroja on supistettava ja asioiden kokonaiskestoa lyhennettävä. Pahoin ruuhkautuneet hallintotuomioistuimet tarvitsevat lisärahoitusta, jotta vältytään kymmenien henkilötyövuosien suuruisilta vähennyksiltä. Myös muiden tuomioistuinten käsittelyajat venyvät entisestään ilman lisäresursseja.

Riita-asian käsittelyn hinta käräjäoikeudessa on kaksinkertaistunut vuosien 1995 ja 2004 välillä. Riita-asian ratkaisu maksoi vuonna 2004 häviäjälle keskimäärin 11 000 euroa. Riitaasioiden määrä on puolittunut käräjäoikeuksissa vuoden 1995 jälkeen. Kustannuskehitys uhkaa oikeusturvaa, sillä oikeuden ratkaisua ei uskalleta hakea käsittelyn kalleuden vuoksi. Kohtuulliset kustannukset tuovat oikeustoimet kaikkien ulottuville.

Syyttäjien lisääntynyt työmäärä on vaarassa johtaa siihen, että syyte nostetaan vain varmoissa tapauksissa. Tämä heikentää oikeusturvaa. Oikeusprosessien nopeuttaminen lisää kansalaisten luottamusta oikeuden toteutumiseen.

Rikosten uhrien oikeusturvaa ja rikoksen tekijän vahingonkorvausvelvollisuuden toteutumista käytännössä tulee kehittää. Myös uhrien ja todistajien suojelu vaatii kehittämistä. Rikoksen uhrin mahdollisuutta saada oikeusavustaja valtion varoin tulee laajentaa kaikkiin törkeisiin väkivaltarikoksiin. Rikoksesta johtuvat terveydenhoitokulut tulee voida maksaa vahinkoa kärsineelle jo ennen korvausasian ratkaisua tuomioistuimessa.

Vankien määrä on kasvanut ja yhä useammat vangit ovat moniongelmaisia, jolloin yksilöllisen hoidon ja ohjauksen tarve on lisääntynyt. Henkilöstön puute Suomen vankiloissa lisää vankien turvattomuutta, vaikeuttaa päihdekuntoutusta ja pitää yllä poikkeuksellisen korkeaa rikosten uusimisriskiä. Vankeinhoitoon tarvitaan siksi lisää tiloja ja henkilökuntaa. Resursseja määriteltäessä tulee ottaa huomioon vankeinhoidon lisääntynyt vastuu vankien koulutus- ja terveydenhuoltopalveluista. Tehokasta rikosten ennaltaehkäisyä on panostaa siirtymävaiheeseen luomalla vapautuvalle vangille riittävät arjen tukirakenteet. Tavoitteena on vähentää ensikertalaisten uusintarikollisuutta siten, että vankilaan palaavien määrä vähenee kymmenellä prosentilla.

Sovittelun käyttöä on lisättävä nuorten rikoksentekijöiden kohdalla. Vaihtoehdoksi ehdolliselle vankeustuomiolle tulee saada elektronisesti valvottu arestirangaistus. Nk. sopimushoitorangaistusta on kehitettävä ratkaisuksi päihdeongelmaisille rikoksentekijöille. Lainsäädännön tulee mahdollistaa väkivalta- ja seksuaalirikoksiin syyllistyneiden psykiatriset velvoitehoidot ja valvottu avohoito. Säädetään kauppaa koskevasta julkisrauhasta, yrityslähestymiskiellosta ja myymälästäpoistamisoikeudesta.

Ulkomaisten rikollisjärjestöjen tunkeutuminen Suomeen tulee määrätietoisesti tukahduttaa ja panostaa erityisesti prostituution, ihmiskaupan, ihmissalakuljetuksen ja huumerikollisuuden estämiseen. Suomen tulee yhdessä Euroopan unionin kanssa tiivistää kamppailuaan kansainvälistä rikollisuutta vastaan. Europolin resursseja on lisättävä. Huumeiden käyttöä ja salakuljetusta torjutaan unionissa parhaiten suhtautumalla täysin torjuvasti huumeiden käyttöön ja lisäämällä yhteistyötä poliisin, rajavalvonnan ja tullin välillä koko unionin alueella. Suomen tullilaitoksen mahdollisuuksia valvoa jatkuvasti kasvavaa rajaliikennettä tulee vahvistaa lisäämällä sekä henkilöstöä että läpivalaisulaitteita ja huumekoiria. Laitonta maahantuloa torjutaan.

Maahanmuuttajien kotouttaminen ja työllistäminen

Suomeen muuttaa erilaisista syistä enenevässä määrin ulkomaalaisia. Maahanmuutto on tarpeen, koska oma väestömme vanhenee, työikäisten suhteellinen osuus pienenee ja ajan mittaan väkiluku alkaa laskea. Maahanmuuttajat tuovat mukanaan monipuolista inhimillistä, sosiaalista ja kulttuurista pääomaa kielitaito mukaan lukien. Heille on annettava mahdollisuus käyttää tietojaan ja taitojaan yhteiseksi hyväksi. Tämä edellyttää monipuolista kotouttamisohjelmaa.

Suomen kielen opiskelu ja kulttuuriin sekä työelämän perusteisiin perehtyminen ovat välttämättömiä edellytyksiä maahanmuuttajan kotoutumisessa. Maahanmuuttajien koulutusmahdollisuuksia on edelleen parannettava työllistymisen helpottamiseksi. Maahanmuuttajille on tiedotettava heidän työelämään liittyvistä oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan. Työsuhteiden valvontaa ja hyväksyttyjen työehtojen noudattamista tulee valvoa tehokkaasti ja estää kaksien työmarkkinoiden synty, joka merkitsee maahanmuuttajien hyväksikäyttöä.

Työperäistä maahanmuuttoa edistettäessä on erityisesti huomioitava suomalaista syntyperää olevien ihmisten hakeutuminen tänne, koska suomen kieli ja kulttuuri ovat heille jo jossain määrin tuttuja. Niille inkerinsuomalaisille, jotka eivät muuta paluumuuttojonon kautta, vaan tulevat suoraan työhön, olisi myönnettävä tavallinen oleskelulupa ilman työvoiman saatavuusharkintaa. Määräaikaisten oleskelulupien myöntäminen ei ole lähtökohtaisesti oikea tapa, varsinkin kun muualta tulevien työperusteisten työntekijöiden perheiden huomioimista pidetään tavoitteena. Saman periaatteen tulee koskea myös inkerinsuomalaisia, sillä ilman pysyvän oleskeluluvan mahdollisuutta ei voi ajatella perheen elämän järjestämistä.

Mikäli korkeakoulujen lukukausimaksut ulkomaisille opiskelijoille otetaan käyttöön, tulee vähävaraisille kehitysmaista tuleville opiskelijoille luoda stipendijärjestelmä. KD kuitenkin suhtautuu varauksellisesti lukukausimaksuihin.

Suomessa opiskelevista ulkomaalaisista nuorista osa haluaa jäädä tänne töihin. Työluvan saannin on oltava joustavaa. Muissa maissa suoritettujen tutkintojen vastaavuuden hyväksymiseen on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota, mm. järjestämällä lisää täydentäviä korkeakouluopintoja erityisesti EU/ETA-maiden ulkopuolelta tuleville.

Joka vuosi useat sadat suomalaiset avioituvat muunmaalaisen kanssa. Puolisoille on taattava kotouttamislain suomat mahdollisuudet kielen oppimiseen.

Vuosittain Suomi ottaa maahan 750 henkilöä kiintiöpakolaisina. Muutama tuhat henkilöä hakee vuosittain turvapaikkaa. Heistä tosin vain murto-osa saa turvapaikan tai oleskeluluvan humanitaarisen syyn perusteella. Pakolaisten perheiden yhdistäminen tuo myös joitakin henkilöitä Suomeen. KD on valmis nosstamaan pakolaiskiintiön tuhanteen henkilöön vuodessa.

[KAAVIO]

Pakolaisten ja turvapaikan hakijoiden kohtelussa ja palauttamisissa on oikeusturvan toteuduttava ja on noudatettava hyviä hallintokäytäntöjä. Turvapaikkaa hakeneille tulee mahdollistaa avoin ja oikeusturvan takaava prosessi. Paluumuuttajien ja turvapaikanhakijoiden hakemusten sekä kansalaisuushakemusten käsittelyä tulee nopeuttaa.

Maahanmuuttajien kotouttamisen tueksi ja väestön keskinäisen ymmärryksen lisäämiseksi on tarpeen perustaa kunnallinen maahanmuuttajapoliittinen neuvottelukunta niihin kuntiin, joissa asuu merkittävä määrä maahanmuuttajia.

Kansainvälistä rikollisuutta, ihmiskauppaa ja prostituutiota on torjuttava tehokkaasti kansainvälisellä yhteistyöllä.

Jokaisella on loukkaamaton ja tasavertainen ihmisarvo. Kristillisdemokraatit eivät hyväksy syrjintää eivätkä rasismia missään muodossa. Haluamme kunnioittaa maahanmuuttajien kulttuuritaustaa, mutta haluamme myös, että maassamme arvostetaan omia kristillisille juurille perustuvia perinteitä, sillä niistä kiinni pitävä ihminen voi antaa arvon toisellekin.

14. Perustuslailliset kysymykset

Ylimpien valtioelinten väliset valtasuhteet on perusteltua säilyttää ennallaan ainakin vuoden 2012 presidentinvaaleihin asti. Nykytilanne on melko hyvä, vaikka kitkaa on esim. presidentin roolista EU:hun liittyvien tehtävien osalta. Presidentin valtaoikeuksien tarkistamista voidaan harkita tilanteen selkiyttämiseksi.

Äänestäminen on voitava kokea mielekkäänä. Tämä edellyttää ehdokkailta ja heidät asettaneilta poliittisilta ryhmiltä selkeitä vaihtoehtoja sekä valituilta päätöksentekijöiltä uskottavaa ja suoraselkäistä toimintaa. Erittäin tärkeissä yhteiskunnallisissa kysymyksissä on perusteltua järjestää neuvoa-antava kansanäänestys kansallisesti tai paikallistasolla. Kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia on kehitettävä tekemällä kansalaisaloite mahdolliseksi paitsi kunnissa niin myös valtiollisella ja Euroopan unionin tasolla.

Pienten vaalipiirien huikean korkeaksi noussut äänikynnys merkitsee sitä, että niiden asukkaiden poliittinen valinnanvapaus on uhattuna. Puolueen tai vaaliliiton vaaleissa saaman äänimäärän tulee vastata mahdollisimman tarkasti sen edustajapaikkojen osuutta päättävissä elimissä. Nykyisen vaalijärjestelmän epäkohdat on korjattava vuoden 2011 eduskuntavaaleihin mennessä. Kristillisdemokraatit pitävät toimivimpana mallina vaalialuejärjestelmää, jossa otetaan huomioon valtakunnalliset ja alueelliset ääniosuudet.

Oheismateriaalia:

Kristillisdemokraattien tavoitteista löydät eri aloilta yksityiskohtaisempia tietoja puolueen erityisohjelmista. Niistä uusimpia ovat KD:n eduskuntaryhmän laatimat terveyspoliittinen ohjelma (1/2005), perhepoliittinen ohjelma (5/2006), maahanmuuttajaohjelma (11/2006) ja ikäihmisiä koskeva ohjelma (11/2006). Puolueen periaate- ja yleisohjelmat on hyväksytty puoluekokouksessa 6/2005. Kristillisdemokraatit ovat vuosittain esittäneet oman tasapainotetun vaihtoehtobudjettinsa. Kaikki nämä ohjelmat löytyvät puolueen verkkosivuilta www.kd.fi.