Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/KD/677

Kristillisdemokraatit

Ihmisarvon ja yhteisvastuun Suomi


  • Puolue: Kristillisdemokraatit
  • Otsikko: Ihmisarvon ja yhteisvastuun Suomi
  • Vuosi: 1995
  • Ohjelmatyyppi: yleisohjelma

Ihmisarvon ja yhteisvastuun Suomi

Suomen kristillisdemokraattien yleisohjelma

Sisällysluettelo:
I Arvot
II Yleistavoitteet
Yhteiskuntapolitiikka
Talouspolitiikka
Sosiaali-ja terveyspolitiikka
Koulutus ja kulttuuri
Ulkoinen ja sisäinen turvallisuus
Ympäristöpolitiikka

I ARVOT:

Ihmisarvo nousee luomisesta

Kristillisen politiikan perusta

Kristillinen maailmankatsomus perustuu Jumalan erityiseen ilmoitukseen Raamatussa sekä yleiseen ilmoitukseen luomakunnassa. Tälle perustalle rakentuu myös kristillinen politiikka. Usko Jumalaan maailman Luojana ja Herrana antaa yksityiselle ihmiselle ainutlaatuisen arvon. Kristillinen ihmiskuva perustuu käsitykselle ihmisen vapaudesta ja vastuullisuudesta Jumalan edessä. Vapaus merkitsee, että ihminen on sisimmältä olemukseltaan luonnon yläpuolella ja voi tietoisesti muuttaa ympäristöään. Ihminen on kuitenkin vastuussa kaikista teoistaan ja toiminnastaan Luojalleen.

Kristillisen puolueen tehtävänä on etsiä ja esittää perusteltuja toimintamalleja yhteiskunnan uudistamiseksi. Maassamme harjoitettu politiikka on ollut monin tavoin ristiriidassa kristillisen elämänkäsityksen kanssa. Kristillisdemokraatit tahtovat varjella ja rikastuttaa kansamme perintöä, sekä rakentaa maahamme yhteiskuntaa, jonka perustana ovat kristilliset arvot.

Suomen Kristillisdemokraatit pitävät Raamatusta nousevia kristillisiä perusarvoja kaiken yhteiskuntaelämän perustana.

Tavoite: Kristilliset periaatteet demokraattisessa puolueessa

Kristillisdemokraattien ihanteena on oikeudenmukainen, ihmisarvoa kunnioittava ja yhteisvastuuta toteuttava yhteiskunta. Sen tavoitteena on koota kaikki yhteiskunnasta kiinnostuneet poliittiseen työhön, joka perustuu kristilliselle maailmankatsomukselle.

Kristillisdemokraatit toimivat demokraattisten periaatteiden mukaan, jolloin valta puolueessa kuuluu jäsenistölle.

Ihmiskäsitys: Ihmisenä olet ainutkertainen ja korvaamaton

Kristillisen liiton ihmiskäsitys pohjaa siihen, mitä Raamattu sanoo ihmisestä. Raamatun mukaan jokaisella ihmisellä on ainutkertainen arvo, koska Jumala on luonut ihmisen kuvakseen ja ihmiset keskenään tasa-arvoisiksi. Kuitenkin ihminen on langennut ja epätäydellinen, ja tarvitaan lakeja, jotka säätelevät ihmisten toimintoja kristillisen omantunnon ja oikeudenmukaisuuden vaatimusten mukaisesti. Kaikilla on samat ihmisoikeudet riippumatta mm. rodusta, sukupuolesta, iästä tai terveydestä, kulttuurista tai uskonnosta, yhteiskunnallisesta asemasta tai elämäntilanteesta. Maailmassa näemme hätää, epäoikeudenmukaisuutta ja epätasa-arvoista suhtautumista moniin ihmisiin ja kansoihin. Kristillinen ihmiskäsitys haastaa meidät ulottamaan oikeudenmukaisuutta kaikkialle maailmaan.

Ihmisoikeudet: Jokaisella on oikeus ihmisarvoiseen elämään

Kristillisdemokraatit työskentelevät sen puolesta, että kaikissa maissa kunnioitettaisiin ihmisoikeuksia. Meille suomalaisille kuuluu vastuu myös köyhien maiden ihmisten perustarpeista: ruoasta, terveydestä ja koulutuksesta. Kristillisdemokraatit painottavat kaikkien ihmisten samanarvoisuutta lain edessä. Myös syntymätöntä lasta on kohdeltava ihmisoikeuksia kunnioittaen. Erityisen tärkeitä ovat sananvapaus, uskonnonvapaus sekä suvaitsevaisuus toisinajattelevia kohtaan. Vastuullinen vapaus on mahdollista näiden arvojen pohjalta.

Lähimmäisenrakkaus: Yhtäläiset elämänmahdollisuudet kaikille

Kristinusko on historian vahvin moraalia ylläpitävä voima. Kristillisen etiikan ydin on käsky rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseään. Raamatun kymmenen käskyä ovat elämän laki, jota rikkomalla ihminen aiheuttaa tuskaa itselleen, muille ja luonnolle. Kristillisdemokraatit perustavat politiikkansa tälle elämän laille ja lähimmäisenrakkaudelle, joita se pyrkii toteuttamaan käytännön politiikassa. Keskeisin tehtävä on puolustaa ihmisarvoa. Kristillisdemokraatit kiinnittävät erityishuomionsa ihmisiin ja ryhmiin, joilla on vaikea elämäntilanne.

Ympäristövastuu: Pidä huolta luomakunnasta

Ruoka ja muut hyödykkeet saadaan luonnosta. Raamatun mukaan Jumala on antanut ihmisen tehtäväksi käyttää hyväksi ja varjella luonnonvaroja. Jos kaikki ihmiset ja kansat elävät sopusoinnussa luonnon kanssa, myös tulevat sukupolvet voivat elää luonnon antimista.

Kristilliset normit: Turvallisuus ja elämänlaatu kaikille

Ympärillämme ja maailmassa näemme paljon hätää. Ihmiset kärsivät, koska toiset käyttävät valtaa häikäilemättömästi. Raamattu on realistinen, kun se puhuu pahasta todellisuutena. Joudumme säätämään lakeja ja sääntöjä, joilla suojelemme ihmisarvoa ja ihmisten välistä yhteyttä. Kristillisdemokraatit haluavat lakien perustuvan kristillisen etiikan normeille.

Vastuulliseen vapauteen pohjaavassa yhteiskunnassa yksityiskohtainen säätely ei ole välttämätöntä siinä määrin kuin kristillisistä arvoista irtautuneessa liberaalissa yhteiskunnassa. Kristillisdemokraatit haluavat säilyttää kulttuurimme kristillisen perustan.

Suomen kristillisdemokraatit: Kristillinen aatepuolue koko kansaa varten

Kristillisdemokraatit ovat vaihtoehto niille ihmisille, jotka haluavat kestäviä arvoja yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. "Kristillinen" nimessä merkitsee perusnäkemystä etiikasta ja velvoitetta suunnalle. Siksi Kristillisdemokraatit eivät voi olla vain jonkin ryhmän etuja ajava puolue. Kristillisdemokraatit yhdistävät poliittisesti eri tavoin ajattelevia ihmisiä, joille on yhteistä kristillinen elämänkatsomus.

Myös muissa puolueissa on kanssamme samoin ajattelevia jäseniä. Myös muilla puolueilla on kristillisiä tavoitteita. Toistaiseksi Kristillisdemokraatit on maamme ainoa puolue, joka selkeästi perustaa koko ohjelmansa kristillisiin perusarvoihin. Kristillisdemokraatit eivät edusta politiikassa seurakuntia tai hengellisiä yhteisöjä, vaan ainoastaan valitsijoitaan. Vaikka sen kokouksissa on aina aikaa myös Jumalan sanalle, yhteiselle rukoukselle ja hengelliselle laululle, Kristillisdemokraattien toiminta ei sinänsä koske hengellistä elämänpiiriä, vaan se tapahtuu muun yhteiskuntaelämän puitteissa. Näin puolueen ja kristillisten yhteisöjen välillä on selvä työnjako.

II YLEISTAVOITTEET:

Elämää kunnioittava yhteiskunta

Ihmisoikeudet

Jokaisella ihmisellä on loukkaamaton ihmisarvo, joka kristillisen elämänkatsomuksen mukaan nousee siitä, että Jumala on luomakunnan ja myös ihmisen luoja. Siksi ihmiselämää tulee kunnioittaa ja suojella hedelmöityksestä luonnolliseen kuolemaan asti.

Vastuulliseen vapauteen

Jokaisella ihmisellä on yhtäläiset oikeudet ja velvollisuudet. Jokaisen tulee kantaa vastuu omasta elämästään ja kykyjensä mukaan kantaa vastuuta myös lähimmäisistään. Niillä lähimmäisillä, jotka sairauden, iän tai muiden syiden vuoksi eivät kykene selviytymään, on oikeus toisten antamaan tukeen.

Yksilön ja yhteisön suhteet tulee rakentaa tasapainotetusti. Valtiolla ja yhteiskunnalla ei ole oikeutta alistaa yksilöä ja toisaalta jokaisella yksilöllä on tietyt velvollisuudet lähimmäisiään ja yhteiskuntaa kohtaan.

Jokaisella ihmisellä on oikeus omaan vakaumukseensa ja sen ilmaisemiseen. Ketään ei saa syrjiä hänen henkilökohtaisten ominaisuuksiensa tai mielipiteittensä vuoksi.

Yhteiskunnassa on aina jokin arvojärjestelmä, jota päätöksenteko seuraa. Kristillisdemokraatit asettaa päätöksenteon perustaksi kristillisen näkemyksen yhteiskunnasta ja elämästä.

Suomi on ollut pitkään pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta, mutta siitä huolimatta ihmisten perusoikeudet eivät ole toteutuneet riittävässä määrin.

Korkea työttömyys on uhka demokraattiselle yhteiskunnalle. Työllisyyden hoitaminen on yhteiskuntapolitiikan keskeinen tehtävä. Omaisuuden, palkan ja työn tulee jakautua oikeudenmukaisesti ja kannustaa yrittämiseen, vastuunkantoon ja työntekoon. Osa-aikatyön mahdollisuuksia tulee kehittää. Kotona usein korvauksetta tehtävä hoitotyö on saatettava tasa-arvoiseen asemaan palkkatyön rinnalla. Tämän työn tulee myös kartuttaa eläkettä.

Oma koti on jokaisen ihmisen perusoikeus. Vanhemmilla on lastensa kasvatusoikeus ja -velvollisuus. Yhteiskunnalla on velvollisuus suojella erityisesti lapsia ja nuoria kaupallisuuden ja viihteen ylivallalta sekä väkivaltaiselta ja epäsiveelliseltä, vahingolliselta viihteeltä.

Ihminen on luotu yhteyteen myös yli kansallisten rajojen. Avoin kansainvälisyys on keskeinen osa kulttuurimme kristillistä perustaa. Vapaa liikkuminen kuuluu perusoikeuksiin, mutta yhteiskunnalla on myös oikeus suojata itseään ja jäseniään kansalliset rajat ylittävältä rikollisuudelta ja muulta oman yhteiskunnan perusarvoja vahingoittavalta toiminnalta.

Suomen tulee kantaa vastuunsa pakolaisista, sotien uhreista ja kehitysyhteistyöstä sekä osallistumalla kansainvälisiin hankkeisiin että ottamalla vastaan hätää kärsiviä.

Ympäristöongelmat eivät tunne valtioiden rajoja. Suomen on luonnonolosuhteittensa asettamissa rajoissa korjattava omat tuotantomenetelmänsä ja kulutustapansa ekologisesti kestäviksi. Ympäristön suojeluun ja ympäristövahinkojen korjaamiseen liittyvä kauppa ja auttaminen ovat tämän hetken perushaasteita ihmisoikeuksien toteuttamisessa.

  • Ihmisoikeudet on turvattava kattavalla elämänsuojelulailla.
  • Sananvapauden varmistamiseksi on rajoitettava joukkoviestinten omistuksen ja hallinnan liiallista keskittymistä.
  • Omistus- ja vallanjakojärjestelmän on vahvistettava kansalaisten yhteisvastuuta ja heidän mahdollisuuksiaan huolehtia itse omasta toimeentulostaan.
  • Yhteiskunnan on kunnioitettava vanhempien ensisijaista kasvatusoikeutta.
  • Valtiolla on oikeus rajoihinsa ja kansalliseen identiteettiins, mutta myös velvollisuus kansainvälisen hädän lievittämiseen.
  • Kotimainen ja kansainvälinen ympäristönsuojelu on aikamme haaste ihmisoikeuksien toteuttamisessa.
  • Suomen tulee huomioida ihmisoikeudet kansainvälisissä suhteissaan.

Yhteiskuntapolitiikka

Yhteiskuntapolitiikkaa ovat mm. talous- ja sosiaalipolitiikka. Valtio ei saa omia kaikkia yhteiskuntapolitiikan tehtäviä itselleen, vaan sen on varmistettava hyvät edellytykset sille, että kansalaiset ja yhteisöt voivat toimia itse.

Kansanvalta

Demokratiassa yhteiskunta toimii

Valtio toimii julkisoikeudellisena yhteisönä, jolla on yksinoikeus fyysisen pakon käyttöön ja velvollisuus suojella ja palvella kansalaisia. Länsimainen oikeusvaltio on omaksunut vallan kolmijaon, jota myös Suomi noudattaa: lainsäädäntö kuuluu eduskunnalle, toimeenpanovalta hallitukselle ja presidentille sekä tuomiovalta riippumattomille tuomioistuimille. Tämä jako tulee säilyttää jatkossakin.

Valtion tehtävä on huolehtia maanpuolustuksesta, sisäisestä järjestyksestä ja oikeuslaitoksesta. Valtio on laajentunut ottamaan vastuuta myös keskeisistä kansalaisyhteiskunnan tehtävistä, kuten sosiaalihuollosta, talouspolitiikasta, koulutuksesta ja kulttuurista. Valtion ei tule omia näitä tehtäviä, vaan rohkaista kansalaisia itse ottamaan vastuuta. Valtiolla on tärkeä tehtävä peruspalveluiden ja perusturvan varmistamisessa sekä yhteiskunnallisten tavoitteiden asettamisessa.

Kansalaisyhteiskunta ja valtio toimivat omina toiminta-alueinaan. Niiden yhteensulauttaminen vaarantaisi demokratian toimivuuden. Kunnat, kirkot ja muut uskonnolliset ja aatteelliset yhteisöt, tuotantoelämä, tiedeyhteisö ja tiedonvälitys ovat toiminnassaan itsenäisiä yhteiskunnallisia yksiköitä. Ennen muuta on annettava tilaa pienten luonnollisten yhteisöjen toiminnalle. Tällaisia yksiköitä ovat mm. perhe, kylä, työpaikka, seurakunta, joissa toisista välittämistä syntyy luonnostaan.

Suomessa valtion ja kirkon yhteistyö perustuu vuosisataiselle perinteelle, eikä sitä ole syytä purkaa. Tehtävä- ja vastuunjakoa on tarkennettava mm. siirtämällä piispojen nimitys ja tuomiokapitulit kirkolle. Mahdollisuus antaa pappiskoulutusta tulee suoda muillekin kuin yliopistoille. Valtion tulee osallistua vanhojen historiallisesti arvokkaiden kirkkorakennusten ylläpitoon kulttuuriperinnön säilyttämiseksi. Valtion tulee kustantaa uskonnonopetus kouluissa.

Osallistuva demokratia edellyttää julkisuutta

Demokratia mahdollistaa kansalaisten osallistumisen poliittiseen päätöksentekoon. Osallistuva demokratia lähtee siitä, että valtio luo edellytykset kansalaisten vaikutusmahdollisuuksille. Demokraattisessa yhteiskunnassa julkisuus toimii välittäjänä valtion ja kansalaisyhteiskunnan välillä. Yhteiskunnallinen vallankäyttö edellyttää päätöksenteolta avoimuutta ja myönteistä suhtautumista julkisuuteen. Viranomaisten tiedotusvelvollisuus on ulotettava myös asioiden valmisteluvaiheeseen. Yhteisin varoin tuetun toiminnan on oltava julkista.

Kansalaisjärjestöjen mahdollisuuksia tuoda julki erilaisia mielipiteitä on lisättävä. Tämä monipuolistaa kansalaisten mahdollisuuksia vaikuttaa yhteiskunnalliseen päätöksentekoon ja aktivoi poliittiseen toimintaan. Tiedonvälitys ja koulutus ovat antaneet kansalaisille entistä paremmat edellytykset yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Siksi kansanäänestys yhteiskunnallisissa kysymyksissä on entistä perustellumpaa.

Eduskunnan asema on turvattava

Eduskunta on keskeisin valtioelin. Eduskunnan asema on turvattava paitsi sisäisillä uudistuksilla myös valtiosääntömuutoksin. Valtiosäännössä tulee määritellä puhemiehen asema hallituksen muodostamisen yhteydessä. Normaaliin parlamentarismiin kuuluu oppositio hallituksen vastaparina eduskunnassa.

Presidentin itsenäisiä sisäpoliittisia valtaoikeuksia tulee kaventaa. Hallitus vastaa sisäpolitiikasta ja presidentti johtaa ulkopolitiikkaa. Eduskunnalla on oltava käytännössä valtuudet seurata ja tarvittaessa ottaa käsiteltäväkseen niin sisä- kuin ulkopolitiikkaankin liittyviä ratkaisuja.

Demokratiassa valta kuuluu kansalle, joka vaaleissa luovuttaa sitä edustajilleen. Päätökset on tehtävä mahdollisimman lähellä niitä, joita ne koskevat. Näin kansan tahto toteutuu.

Oikeudenmukaisuus ja tasapuolisuus päätöksenteossa edellyttävät, että johtavat poliitikot ja virkamiehet eivät kuulu merkittävien yhteisöjen tai yksityisten liikelaitosten päättäviin elimiin.

  • Suomi on oikeusvaltio, jossa perustuslain turvaamat kansalais- ja vapausoikeudet luovat demokraattisen perustan muille oikeuksille.
  • Kansalaisia rohkaistaan ottamaan vastuuta yhteiskunnallisista tehtävistä.
  • Avoimuus ja myönteinen suhtautuminen julkisuuteen on osallistuvan demokratian edellytys.

Talouspolitiikka

Talouspolitiikalla kestävään hyvinvointiin

Talouspolitiikalla on tärkeä asema, sillä koko muun yhteiskuntapolitiikan rahoitus edellyttää toimivaa taloutta. Toimiva talous on edellytys työpaikkojen luomiseksi. Talouspolitiikan on oltava oikeudenmukaista, vaikka lähtökohtana on markkinatalous. Vapaasti toimiessaan markkinat törmäävät kuitenkin pian ristiriitaan, joka syntyy talouden kasvuodotusten ja kristillisen realismin välille; luonnonvarat ovat rajallisia. Siksi muun yhteiskuntapolitiikan on rajattava markkinoiden vapautta ekologian periaatteiden ja sosiaalisen vastuun toteutumiseksi. Luomakuntavastuu on keskeinen periaate elinkeinotoiminnassa.

Talouspolitiikan tulee luoda kestävät ja vakaat puitteet yhteiskunnan ja kansalaisten hyvinvoinnille. Markkinat ovat ihmistä varten, eikä ihminen markkinoita varten. On aktiivisesti pyrittävä ennakoimaan ja välttämään talouden häiriöitä ja ohjaamaan kehitystä kestävään suuntaan. Taloudellisen toiminnan perustana tulee olla selkeät yhteisesti sovitut pelisäännöt. Toimiva markkinatalous edellyttää, että kuluttajat ovat aktiivisia ja tiedonhaluisia. Kuluttajaa suojelevaa lainsäädäntöä on kehitettävä ottaen huomioon kuluttajaryhmien erilaisuus. Kuluttajien vapaaehtoista järjestäytymistä on rohkaistava.

Työ on pohjana hyvinvoinnille

Kristillisen ihmiskäsityksen mukaan jokaisella tulee olla mahdollisuus itsensä elättämiseen työnteolla. Jos ikä tai terveydentila tämän estää tai työtä ei ole tarjolla, tulee hänen toimeentulostaan huolehtia muilla keinoin. Työrajoitteisille on varattava riittävästi suojatyöpaikkoja. Valtiovallan on jo yhteiskuntajärjestyksenkin vuoksi otettava vakavasti velvollisuutensa suojella työvoimaa talouden tasapainottomuuksilta, mutta vain tuottavuus, talouden tulokset ja kansalaisten ostovoima luovat pohjan pysyvälle työllisyydelle. Verotuksen ja työttömyysturvan tulee olla oikeudenmukaista sekä kannustaa yrittämiseen, vastuunkantoon ja työntekoon.

Työttömyys on inhimillisten voimavarojen ja kykyjen vakavaa tuhlausta. Talouspolitiikan tärkein tavoite on turvata jokaiselle mahdollisuus työhön ja toimeentuloon. Tähän tavoitteeseen kaikkien talouspolitiikan toimijoiden on sitouduttava. Valtiovallan on edistettävä yhteistyötä työmarkkinoilla ja ohjattava kansantalouttamme niin, että taloutemme kilpailukyky säilyy ja paranee.

Hyvinvointi edellyttää kilpailukykyistä ja monipuolista elinkeinoelämää. Yhteiskunta ei voi korvata yksityistä aloitteellisuutta, luovuutta ja yrittäjyyttä, mutta voi ratkaisevasti vaikuttaa niiden syntymiseen esimerkiksi koulujärjestelmässä. Pienet ja keskisuuret yritykset ovat merkittäviä työllistäjiä. Niiden toimintaedellytyksiä ei saa heikentää tarpeettomalla hallintotaakalla tai kohtuuttomilla kustannuksilla. Oppisopimuskoulutus on löydettävä uudelleen koulutusmuotona, joka on edullinen ja antaa käytännön työelämän taitoja.

Verotuksen rakennetta on muutettava niin, että ympäristöä rasittavaa tuotantoa ja kulutusta verotetaan enemmän ja työtä ja työllistämistä verotetaan vähemmän. Verokanta voi vaihdella sen mukaan kuinka haitallista tai välttämätöntä kulutus on. Samalla on pidettävä huoli yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden toteutumisesta.

Työelämän joustavuutta on kehitettävä niin, että perheiden yhteinen vapaa-aika otetaan huomioon. Toisaalta työaikaa on voitava rytmittää niin, että tuotannon vaatimukset otetaan huomioon. Väliaikaisia tuotantohuippuja varten on voitava vuokrata työvoimaa. Työntekijän jaksaminen on otettava huomioon työaikajärjestelyissä. Työajoista voidaan sopia paikallisesti vain yleisesti hyväksyttyjen työehtosopimusten puitteissa. Työntekijöiden työajan lyhentämistä ja sapattivapaajärjestelmää on kehitettävä molempia osapuolia tyydyttävällä tavalla. Kansalaisten hyvinvointi ei riipu yksinomaan tuotettujen tavaroiden ja palvelujen määrästä, vaan mahdollisuus henkisesti antoisaan ja tasapainoiseen elämään on tärkeä.

Vientituotantoa kansantalouden runkona on johdonmukaisesti kehitettävä, vaikka viennin avulla ei voidakaan työllistää koko väestöä. Tarvitaan myös tuontia korvaava avoin sektori ja monipuolinen palvelutuotanto. Aluepolitiikan tulee tukea näiden tavoitteiden saavuttamista.

Säästäminen on terveen talouden perusta

Säästäminen on terve pohja koko kansantaloudessa. Velaksi ostaminen ei ole taloudellisesti eikä henkisesti järkevä elämäntapa. Ennakkoon säästetty osuus auttaa selviämään muuttuvissa ja yllättävissä tilanteissa. Pääomien kertyminen edellyttää matalaan inflaatioon ja pitkäjänteisyyteen tähtäävää talouspolitiikkaa.

Rahoitusjärjestelmän terveydestä on huolehdittava järjestämällä riittävä valvonta sekä ohjattava rahoituskäytäntöä riittävien vakuuksien ja vastuukysymysten osalta. Terve rahoitusjärjestelmä selviää riskitekijöistä mahdollisimman pienin häiriöin. Valtion yritystukia välittävien organisaatioiden yhteistoimintaa on lisättävä ja hallinnon päällekkäisyyttä purettava. Keskeinen tavoite on tuotannon ja elinkeinoelämän reaalinen kilpailukyky ilman erityistä tukea.

Hyvin toimiva talous rakentuu suurelta osin yksityiseen omistukseen, mutta osuuskuntien ja valtion omistus on myös perusteltavissa. Uusien valtioyhtiöiden perustaminen tai vanhojen yksityistäminen on tehtävä harkitusti niin, että peruspalvelujen saatavuus ja terve kilpailu turvataan. Monopolit tai muut kilpailun rajoitukset tulee sallia vain poikkeustapauksissa esim. kansanterveydellisistä syistä.

Taloudessa tilaa lähimmäisyydelle

Kestävän lähimmäisyyden pohja on hyvin hoidettu talous. Niin Suomessa kuin kehitysmaissakin tarvitaan selkeitä tekoja heikompiosaisten auttamiseksi. Myönteisen yhteiskuntakehityksen toteutuminen edellyttää selkeän kansallisen strategian laatimista ja siihen sitoutumista.

Talouspolitiikkaan osallistuu valtiovallan lisäksi mm. rahapolitiikasta tai työmarkkinoista vastaavia toimijoita. Näiden välistä tehtävänjakoa ja itsenäisyyttä tulee selkiyttää samalla, kun niiden yhteisymmärrystä ja yhteisiin tavoitteisiin tähtäävää toimintaa lisätään. Päävastuu yleisen talouspolitiikan kehityksestä kuuluu valtioneuvostolle ja eduskunnalle. Yhteiskunnassa tarvitaan terveitä ja puoluepolitiikasta irrallaan toimivia ammattijärjestöjä työntekijän edun ja oikeuksien puolustajina. Ensisijaisia tavoitteita ovat hyvä työympäristö ja turvattu työpaikka. Ammattijärjestöillä on oma vastuunsa palkansaajien hyvinvoinnista ja työllisyydestä, joita ei pidä vaarantaa lyhytnäköisillä vaatimuksilla tai uhkauksilla. Työnseisausten käyttö pitäisi ensisijaisesti rajata työnantajan väärinkäytöksien vastaiseen taisteluun. Myös eri ammattialojen välistä ymmärtämystä ja yhteisvastuuta tarvitaan hyvän yhteiskunnallisen ilmapiirin rakentamisessa.

Alue-, maatalous- ja ympäristöpolitiikalla on turvattava ekologisesti ja sosiaalisesti suotuisa taloudellinen kehitys koko maassa. Aluepolitiikan tavoitteena on, että kansalaiset saavat toimeentulon ja tarvitsemansa palvelut omalla elinalueellaan. Tukijärjestelmien on kannustettava kansalaisia kehittämään omia mahdollisuuksiaan. Väistämättömästä rakennemuutoksesta on vastattava yhteisvastuullisesti, jotta mikään ammattiryhmä ei joutuisi kohtuuttomiin vaikeuksiin. Elintarviketuotannossa on turvattava omavaraisuus ja maaseutu on pidettävä elinvoimaisena.

Suomen on tehtävä tilaa kansainvälisesti oikeudenmukaisille kaupan ja talouden järjestelyille ja edistettävä ympäristövastuun toteutumista maailmanlaajuisesti.

  • Vain toiva talous voi rahoittaa muun yhteiskuntapolitiikan.
  • Markkinoiden vapautta on rajattava muun yhteiskuntapolitiikan avulla ekologisten periaatteiden ja sosiaalisen vastuun toteutumiseksi.
  • Verotuksen painopiste on siirrettävä työltä ja työllistämiseltä ympäristöä rasittavan tuotannon ja kulutuksen verottamiseen.
  • Talouspolitiikalla on turvattava työ ja toimeentulo jokaiselle.
  • Ammattijärjestöjä tarvitaan työntekijän edun ja oikeuksien puolustajina.
  • Suomen on toiminnallaan edistettävä oikeudenmukaisen kaupan ja talouden järjestelyjä ensisijassa kehitysmaiden kanssa.

Sosiaali- ja terveyspolitiikka

Sosiaalinen turvallisuus syntyy kanssakäymisestä

Sosiaalipolitiikan pohjana on kristillisen lähimmäisenrakkauden perinne. Lähimmäisenrakkauden periaate on keskeinen myös uutta hyvinvointiyhteiskuntaa kehitettäessä. Yhteiskunnan on taattava turvalliset elinolosuhteet kaikille, jotka iän, sairauden, vammaisuuden, työttömyyden tai muun vastaavan syyn vuoksi eivät voi itse turvata elämäänsä. Jokaista, joka tarvitsee taloudellista tukea tai muuta apua, on kohdeltava tasavertaisena riippumatta avuntarpeen syystä tai avuntarvitsijan asuinpaikasta. Sosiaalipolitiikka osoittaa yhteiskunnan todellisen halun pitää jokaista ihmistä yhtä arvokkaana.

Sosiaaliturvan tavoite on auttaa yksilöitä ja yhteisöjä omatoimisuuteen ja itsestään huolehtimiseen. Lähtökohtana tulee olla ihmisen tarve kuulua pieniin luonnollisiin yhteisöihin, ennen muuta perheeseen. Sosiaalipolitiikan ensisijainen tehtävä on tukea näiden yhteisöjen myönteisiä mahdollisuuksia, ei astua niiden sijaan.

Kaiken yhteiskuntapolitiikan tulee vahvistaa yhteisvastuuta ja lähimmäisestä välittämistä. Vain lähimmäisyydelle on mahdollista rakentaa uutta hyvinvointia. Perheen ja sukupolvien välisen yhteyden merkitys on keskeinen. Viime kädessä sosiaalista turvallisuutta tunnetaan vain ihmisten välisessä kanssakäymisessä, yhteisössä, jota taloudellinen tuki ja ammattiapu voivat tarvittaessa vain täydentää. Läheistään kotona hoitavien toimeentulosta ja sosiaaliturvasta on huolehdittava siten, että hoitotyöstä saatava tuki katsotaan palkaksi, joka kartuttaa eläkettä.

Lähiyhteisöjen - kuten perheen, naapurien, seurakunnan ja työyhteisön - on kyettävä osaltaan vastaamaan jäsentensä arkipäivän turvallisuuden tarpeisiin. Parasta sosiaalipolitiikkaa toteutetaan julkisen, aatteellisen ja yksityisen toiminnan toisiaan täydentävällä yhteistyöllä. Siten voidaan varmistaa mahdollisimman tiheä turvaverkosto, tehokkuus ja valinnanvapaus sekä estää väliinputoajaryhmien syntyminen.

Hyvinvointi edellyttää myös hyvää rakennettua ympäristöä ja asumisen laatua. Suunnittelun ja rakentamisen tulee olla sellaista, että ne helpottavat ihmisten luonnollisten yhteyksien ja siteiden muodostumista lähiympäristössään. Jokaiselle on turvattava oikeus kohtuuhintaiseen ja hyvinvoinnin mahdollistavaan asumiseen.

Sosiaaliturva tukee taloutta

Tulonsiirroilla on jaettava hyvinvointia niin, että tehokkuus ja yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus eivät kärsi. Sosiaaliturvan tukijärjestelmät on rakennettava siten, että ne eivät passivoi tai lukkiuta avunsaajia tiettyyn sosiaaliseen asemaan. Tukijärjestelmä on kokonaisuutena yksinkertaistettava. Sellainen sosiaalipolitiikka pystyy parhaiten palvelemaan myös työkykyisen työvoiman saatavuutta ja tehokasta tuotantoa ja siten muun muassa luomaan uusia kestäviä edellytyksiä koko sosiaalipolitiikan rahoitukseen.

Siirtyminen työelämästä eläkkeelle on tehtävä joustavaksi niin, että yksilölliset erot ja tarpeet otetaan huomioon. Eläkeläisten perustoimeentuloa on kehitettävä niin, että jokaisella on mahdollisuus kohtuulliseen elintasoon. Ylisuuria eläkkeitä on leikattava. Vammaisilla on oikeus hoitoon ja huolenpitoon, joka mahdollistaa kehittymisen ja omien valmiuksien käytön. Yhteiskunnan on otettava huomioon eri vammaisryhmät kaikessa suunnittelussa. Erityisesti liikennettä, rakentamista ja tiedonvälitystä on kehitettävä vammaisten tarpeisiin. Samoin on autettava vammaisten pääsyä työmarkkinoille. Vammaisten ja pitkäaikaissairaiden omaisten hyvinvoinnista on myös huolehdittava. Tukea, opastusta ja lomitusta on oltava tarjolla niitä tarvitseville.

Perhe on yhteiskunnan perusyksikkö

Yhteiskunnan tehtävänä on luoda edellytykset turvalliselle ja tasapainoiselle perhe-elämälle. Tämän vuoksi yhteiskunnan tulee tukea lapsiperheitä niin, että perheen isä tai äiti voi jäädä hoitamaan lapsia kotiin näiden ollessa pieniä. Kotona hoitotyötä tekevälle omaishoitajalle tai lapsen vanhemmalle on maksettava hoitopalkka ja turvattava sosiaali- ja eläke-etuudet. Työelämään palaamista on helpotettava mm. luomalla mahdollisuuksia ammattitaidon palauttamiseen. Kodin ulkopuolella työskentelevien vanhempien lapsille on turvattava erilaisia mahdollisuuksia päivähoitoon tai tuettava niiden luomista yksityisin toimenpitein.

Yhteiskunnan on joka tilanteessa asetettava avioliitto muita yhteiselämän muotoja edullisempaan asemaan, koska avioliitto on turvallisin yhteiselämän muoto. Erityisen tärkeää on opastaa nuorisoa kunnioittamaan ja toteuttamaan elämässään kristillistä avioliittokäsitystä ja sen mukaista elämäntapaa. Yhden huoltajan perheiden toimeentulo ja henkisen hyvinvoinnin edellytykset on turvattava. Myös yksin elävien, perheettömien, elämäntapaa tulee kunnioittaa. Yhteiskunnan ei tule lainsäädännössä hyväksyä homoseksuaalisia suhteita.

Lainsäädäntöä on kehitettävä elämää kunnioittavaksi ja suojelevaksi. Muun muassa geeniteknologiaa, aborttia ja eutanasiaa koskeva lainsäädäntö on tarkistettava ja koottava yhtenäiseksi elämänsuojelulaiksi. Lapsettomuuden hoidossa tulee lapsen ja vanhempien turvallisen suhteen vuoksi sallia vain avioliiton sisäinen keinohedelmöitys. Turhat adoption esteet tulee poistaa. Aborttia ei tule suositella missään tapauksessa. Se tulee sallia pääsääntöisesti vain mikäli äidin henki on vakavassa vaarassa. Yhteiskuntaa on kehitettävä niin, että halukkuus abortin tekemiseen vähenisi ja että raskaana oleva saa itselleen ja lapselleen tarpeellisen henkisen ja taloudellisen tuen. Aborttia harkitsevien ja abortin tehneiden tulee saada ammattitaitoista tukea ja neuvontaa. Tämän vuoksi tulee perustaa vaihtoehtoisia tukiverkostoja. Adoptiomahdollisuuksia tulee lisätä turvallisen kodin saamiseksi lapsille.

Yhteiskunnan tulee tukea perheiden kasvatustyötä antamalla kouluissa kristillisestä ihmiskäsityksestä nousevaa opetusta. Neuvoloiden toimenkuvaa tulee laajentaa kattamaan perheneuvontaan, avioliittoneuvontaan ja elämänhallintaan liittyviä asioita. Yhteiskunnan on annettava tähän riittävät resurssit. Sosiaaliturvaa kehitettäessä tulee ymmärtää perheiden eri elämänvaiheita.

Raittius on luonnollista Raittius on luonnollinen ja terve elämäntapa. Moni ihminen kuitenkin pakenee elämän vaikeuksia päihteisiin, jolloin niistä tulee elämäntapa, joka samalla aiheuttaa riippuvuuden niiden käytöstä. Kokonaisvaltaista, todellista raittiutta on vaikea toteuttaa, jos ihmisellä on paljon täyttymättömiä tarpeita, mutta vähän mahdollisuuksia niiden tyydyttämiseen. Päihteet ovat usein aluksi näiden tarpeiden korvaajia ja riippuvuus kehittyy käytön myötä.

Ennaltaehkäisevä kasvatustyö kotona ja kouluissa on keskeinen terveiden elämäntapojen syntymiselle. Siksi kouluissa tulee riittävästi opettaa alkoholin, tupakan ja huumeiden vaaroista.

Päihteiden käyttäjien irrottautumista riippuvuudesta on edistettävä asiantuntevalla avulla ja tukemalla päihdeongelmaisen itseluottamuksen, vastuuntunnon ja itsenäisyyden kehittymistä. Erilaisten vapaaehtoisjärjestöjen tarjoamia mahdollisuuksia yhteistyöhön on käytettävä hyödyksi. Kristillistä päihdetyötä tekevät järjestöt ottavat huomioon ihmisen kokonaisuutena, jolla on elämässään myös henkisiä ja hengellisiä tarpeita.

Päihteiden käyttäjien hoitoa ja kuntoutusta on oltava tarjolla kaikille iästä, asuinpaikasta ja varallisuudesta riippumatta. Päihteistä irtautumista on tuettava tarjoamalla ihmisarvoisen elämän mahdollisuuksia, mm tukiasuntoja.

Alkoholipolitiikan tavoitteena on kulutuksen alentaminen niiden sitoumusten mukaisesti, joita maamme on WHO:ssa tehnyt. Suomen tulee pyrkiä tekemään aloitteita kansainvälisessä alkoholin, tupakan ja huumeiden vastaisessa taistelussa. Alkoholin myynti on säilytettävä valtiollisena monopolina. Alkoholin sekä tupakan mainonta on pidettävä kiellettynä. Kaiken yhteiskuntapolitiikan on palveltava terveen ja raittiin elämänasenteen edistämistä. Parhaat toteuttamisen edellytykset siihen on käytännön kunnallispolitiikassa.

Nuoret ovat ensisijainen kohderyhmä alkoholin, tupakan ja huumeiden vastaisessa työssä. Päättäjien on näytettävä alkoholittoman ja savuttoman elämäntavan mallia. Urheilussa tulee päästä täysin irti dopingin käytöstä.

Hoivan taso on yhteiskunnan peili

Kansanterveys on otettava huomioon kaikessa politiikassa. Yhteiskuntamme on taattava kaikissa olosuhteissa asukkailleen hyvä terveydenhuolto, jonka päämääränä on väestön terveys, turvallisuus ja hyvinvointi. Ennaltaehkäisevä työ parantaa kansalaisten elämänlaatua ja tulee yhteiskunnalle edullisemmaksi kuin hoito.

Terveydenhuolto on tärkeä alue politiikassa, sillä se käytännössä osoittaa yhteiskunnan halun kunnioittaa elämää ja suojella heikkoja. Hoitoa koskevien päätösten pohjana tulee olla ihmisarvon kunnioitus. Ihminen on myös itse vastuussa omasta ja lähimmäistensä elämästä. Lääketieteen nopea kehitys ja väestörakenteen muutokset edellyttävät, että tutkimus- ja hoitopolitiikka ovat perusteellisesti harkittuja ja eettisesti kestäviä. Myös tieteellistä tutkimusta on arvioitava eettisesti sen seurausten pohjalta. Keskeisellä sijalla on lähimmäisen kunnioittamisen ja huolehtimisen periaate.

Jokaisen on saatava tarvitessaan korkeatasoisen erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon palvelut iästä, asuinpaikasta ja varallisuudesta riippumatta. Erityisryhmistä kuten vammaisista, pitkäaikaissairaista ja sotainvalideista tulee pitää hyvää huolta. Hoitoa tarvitsevan henkilön vapautta valita hoidon antaja on kunnioitettava. Sekä julkista että yksityistä sairaanhoitoa on kehitettävä. Yhteiskunnan tehtävänä on valvoa hoidon laatua ja kustannuksia sekä asettaa tavoitteita terveydenhuollolle. Vanhusten omien toiveiden mukainen elämä on haaste, johon hyvinvointiyhteiskuntamme on kyettävä vastaamaan. Ennen muuta on kehitettävä vanhusten parissa työskentelevän henkilöstön taitoja hoidon, etiikan ja elämänkatsomuksen alalla samoin kuin eläytymisen kykyä. Samalla on turvattava riittävä hoitohenkilökunnan määrä.

Hoito on myös eettistä osaamista

Oikeus elämään on ihmisoikeuksista perustavin. Sitä on kunnioitettava hedelmöityksestä aina elämän loppuun. Oikeus elämään on sisällytettävä myös lakeihin. Kuoleman aktiivista jouduttamista ei saa laillistaa. Sairaanhoidon tehtävä on pelastaa elämää, lievittää kipua ja kohentaa elämän laatua. Hoitohenkilöstöä ei saa pakottaa toimenpiteisiin, jotka ovat heidän vakaumuksensa vastaisia. Hoitohenkilöstön eettistä osaamista on jatkuvasti kehitettävä. Sikiödiagnostiikkaa on käytettävä sikiön elämän ja terveyden kannalta tarpeellisiin toimenpiteisiin, ei syntyvän elämän valikointiin. Perintötekijät on suojattava ulkopuoliselta puuttumiselta. Elinsiirrot on sallittava, kun niihin on luovuttajan kirjallinen suostumus.

Kaikille päihteiden käyttäjille on oltava tarjolla hoitoa ja kuntoutusta.

  • Kaiken yhteiskuntapolitiikan on edistettävä tervettä ja raitista elämänasennetta.
  • Vanhusten omien toiveiden mukainen elämä on haaste, johon hyvinvointiyhteiskuntamme on kyettävä vastaamaan.
  • Geeniteknologiaa, aborttia ja eutanasiaa koskeva lainsäädäntö on tarkistettava ja koottava yhtenäiseksi elämänsuojelulaiksi.
  • Hoitohenkilöstöä ei saa pakottaa vakaumuksen vastaisiin toimenpiteisiin.
  • Uutta hyvinvointia rakennettaessa keskeinen periaate on kristillinen lähimmäisenrakkaus.
  • Sosiaalipolitiikka osoittaa yhteiskunnan todellisen halun pitää jokaista ihmistä yhtä arvokkaana.
  • Valtion on tuettava pienten luonnollisten yksikköjen, kuteen perheen omia myönteisiä mahdollisuuksia.
  • Parasta sosiaalipolitiikkaa toteutetaan julkisen, aatteellisen ja yksityisen toiminnan toisiaan täydentävällä yhteistyöllä.
  • Kotona läheistään hoitavien kohtuullisesta toimeentulosta ja sosiaaliturvasta on huolehdittava.
  • Yhteiskunnan tulee antaa vanhemmille tarvittava tuki, jotta he voivat halutessaan hoitaa lapsensa koluikäisiksi kotona.
  • Sosiaalipolitiikan tulee tukea työkykyisen työvoiman saatavuutta ja tehokasta tuotantoa.
  • Liikennettä, rakentamista ja tiedonvälitystä on kehitettävä vammaisten tarpeisiin. Vammaisten pääsyä työmarkkinoille on helpotettava.

Koulutus ja kulttuuri

Koulutuksen ja sivistyksen kautta Suomi voi tulevaisuudessakin säilyttää taloudellisen kilpailukykynsä. Yhteiskunnan kulttuuripolitiikalla tulee olla myönteinen, elämää suojeleva, rikastuttava ja ihmisten osallistumismahdollisuuksia lisäävä tavoite. Kulttuuripalvelut tulisi saattaa kaikkien ulottuville kehittämällä alueellista tarjontaa. Vain siten kansallinen kulttuuriperintömme voi säilyä elävänä.

Vanhemmilla on kasvatusvastuu

Vanhemmilla on päävastuu lastensa kasvatuksesta ja huolenpidosta. Yhteiskunnan tehtävänä on tukea kotia tässä tehtävässä. YK:n ihmisoikeuksien julistuksen mukaisesti vanhemmilla tulee olla oikeus valita lastensa koulutus. Vanhempien ja koulun yhteistyö on kasvatuksen perusta.

Sivistyksen ja koulutuksen saaminen on jokaisen kansalaisen perusoikeus. Jokaiselle Suomen kansalaiselle on taattava oikeus perusopetukseen ja jatkokoulutukseen. Kasvatuksen ja koulutuksen tulee perustua kristillisille perusarvoille ja yhteiselle kansalliselle kulttuuripohjalle. Kristillisen etiikan kannalta tärkeät aiheet tulee sisällyttää kaikkien koulujen opetukseen. Tunnustuksellinen uskonnonopetus tulee säilyttää peruskoulussa ja lukiossa sekä sisällyttää keskiasteen oppilaitosten opetussuunnitelmiin. Uskonnonopetuksen toteuttamisessa koulun tulee olla yhteistyössä paikallisten seurakuntien kanssa.

Vanhempien kasvatusvastuuta on kunnioitettava. Vanhempien osuus kasvatuksessa on erityisen tärkeää, kun lapset ovat pieniä ja ottavat herkästi vastaan vaikutteita. Tämän vuoksi yhteiskunnan tulee antaa vanhemmille tarvittava tuki, jotta he voivat halutessaan hoitaa lapsensa pääasiallisesti kotona. Kodin ulkopuolisen hoidon tulee olla turvallinen kasvuympäristö lapselle. Päiväkodin tulee tarjota lapselle riittävät henkiset ja aineelliset puitteet kehittyä tunteen tasolla, sosiaalisesti, älyllisesti ja eettisesti. Tämä edellyttää, että myös lasten uskonnollinen kasvatus turvataan. Valtion ja kuntien tulee tukea seurakuntien ja kristillisten yhdistysten päivähoitotyötä.

Vapaaehtoista esiopetusta tulee tarjota kaikille 5- ja 6-vuotiaille lapsille ja siinä tulee olla valtakunnallisesti yhtenäiset tavoitteet. Päivähoito- ja kouluviranomaisten on toimittava esiopetuksessa yhteistyössä, jotta lapsen siirtyminen päiväkodista kouluun tapahtuisi mahdollisimman kivuttomasti. Kunnan on järjestettävä turvallinen iltapäivähoito niille ensimmäisen ja toisen luokan oppilaille, joiden vanhemmat ovat työssä. Oppivelvollisuusikärajan on oltava joustava 6 - 8 -vuotiaille lapsille.

Erityisopetusta tarvitseville on taattava heidän tasonsa mukainen opetus. Peruskoulussa nuorisoa on ohjattava arvostamaan isänmaataan, kansallisuuttaan ja kansainvälisyyttä. Korvaavien koulujen toiminta tulee turvata ja koulujen erikoistumista on kannustettava. Kristillisiä kouluja yhteiskunnan tulee tukea samalla tavalla kuin muitakin yksityisiä kouluja.

Lukiota on kehitettävä yleissivistävänä oppilaitoksena ja on tuettava oppilaiden omaa tiedonhankintaa sekä laajojen kokonaisuuksien ymmärtämistä. Lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten yhteistyötä tulee kehittää edelleen.

Tiede palvelee yhteiskuntaa

Valtion on riittävillä määrärahoilla turvattava tieteellisen tutkimuksen ja koulutuksen monipuolisuus. Korkeakoulujen uudet tehtävät edellyttävät- taloudellisesta tilanteesta riippumatta- riittäviä resursseja, jotta talous- ja elinkeinoelämä voivat saada niiltä tarvitsemaansa uutta tietoa. Tietotekniikan ja korkean teknologian hallinta ovat maamme menestymisen kannalta keskeisiä tekijöitä. Tehokkuuden parantamiseksi tulee myös tiedekorkeakoulujen ja ammattikorkeakoulujen työnjaon olla selkeä. Ammattikorkeakouluja tulee kehittää kiinteässä yhteistyössä ja vuorovaikutuksessa ympäröivän yhteiskunnan kanssa.

Tiedeyhteisön itsenäisyys on turvattava. Yliopistoille ja korkeakouluille sisäinen hallinto ja oma päätöksenteko on olennaisen tärkeää sekä tutkimuskohteiden valinnassa että määrärahojen käytössä. Tutkimuksesta saatavan hyödyn tavoittelu ei saa johtaa perustutkimuksen väheksymiseen. Tiedeyhteisön on kiinnitettävä erityishuomio tieteestä ja tutkimuksesta tiedottamiseen, jotta se palvelee yhteiskunnan kaikkia tahoja ja niiden kehitystä. Myös alueelliset tarpeet on tunnustettava korkeakouluopetusta kehitettäessä. Opetuksen ja tutkimuksen tavoitteena on koulutuksen tehostaminen ja kansainvälisen yhteistyön laajentaminen. Perustutkintojen suoritusaikoja on lyhennettävä ja korkeakoulujen välistä yhteistyötä lisättävä.

Koulutusjärjestelmää on kehitettävä jatkuvan koulutuksen periaatteen mukaisesti, painopisteen ollessa koulutustason nostamisessa. Samalla on koulutuksen sisältöä uudistettava ja opetusta yksilöllistettävä ja valinnaisuutta lisättävä. Tämä ei kuitenkaan saa johtaa yleissivistyksen tason merkittävään laskuun. Aikuiskoulutuksella voidaan kehittää yhteiskuntaa ja taloutta myönteiseen suuntaan. Ammatillisella aikuiskoulutuksella voidaan vastata työttömyyden kasvun ja väestörakenteen muutoksen haasteeseen.

Kulttuuri rikastuttaa

Jokaisella on oikeus oman kulttuuri-identiteettinsä kehittämiseen. Taiteen tulee edistää myönteisiä ja rakentavia arvoja sekä pitää kunniassa kansallista ja kristillistä perinnettä. Kirjasto on keskeinen monipuolisen kulttuurin ja tiedon välittäjä. Yhteiskunnan tulee luoda edellytykset taiteelle ja sen harrastamiselle eri puolilla maata ilman tarpeetonta taiteen laitostamista. Yhteiskunnan on vastustettava eettisesti ala-arvoisen taiteen ja viihteen levittämistä maassamme. Taideharrastukset on taattava myös erityisryhmille, kuten sairaaloissa, vanhusten ja vammaisten laitoksissa sekä vankiloissa oleville ihmisille. Sähköisten viestimien mahdollisuudet kansallisen kulttuurin, taidekasvatuksen ja harrastusten edistäjänä on käytettävä täysipainoisesti hyväksi. Yhteiskunnan tulee sisällyttää taide- ja musiikkikasvatus jo lasten varhaisopetukseen. Nuoria on ohjattava nykyistä enemmän omaehtoiseen kulttuuritoimintaan.

Kristillinen kulttuuri on tärkeä osa kansallista kulttuuriamme. Siksi on välttämätöntä, että se saa saman tuen ja samat mahdollisuudet kuin muukin kulttuuritoiminta. Yhteiskunnan varoin toimivien kulttuurilaitosten tulisi ohjelmistovalinnoissaan kunnioittaa kansalaisten arvoja ja harjoittaa tervettä kritiikkiä.

Maamme kaksikielisyys on turvattava. Opetusta saamen- ja romanikielellä on järjestettävä tarpeen mukaan. Vähemmistökulttuurit, kuten saamelaisten ja romanien taide- ja kulttuurijärjestöt, tarvitsevat yhteiskunnan tukea. Suomen on tunnettava vastuunsa myös lähialueillamme asuvan suomalais-ugrilaisen väestön kulttuurin säilymisestä. Maahanmuuttajille on annettava mahdollisuus ylläpitää omaa kulttuuriaan.

Sananvapaus on osa kulttuuria

Yhteiskunnan tukeman joukkoviestinnän tehtävä on välittää totuudellista ja tasapuolista tietoa ympäröivästä maailmasta ja olla kanava kansalaisten mielipiteen ilmaisulle. Kaiken tiedonvälityksen tulee noudattaa vastuullista vapautta. Yhteiskunnan tulee turvata sananvapauden toteutumisen edellytykset, mutta myös suojata yksityistä henkilöä vahingolliselta julkisuudelta. Yhteiskunnallisesti merkittävien tiedotusvälineiden toiminta tulee turvata, jos ne eivät ole taloudellisesti kannattavia.

Yhteiskunnan valvonnassa ja tuen varassa toimivien viestimien ohjelmasisällön tulee kunnioittaa kansamme arvoja. Siksi kristillisten ohjelmien osuutta radiossa ja televisiossa on lisättävä ja monipuolistettava. Tätä varten olisi Yleisradioon perustettava erillinen uskonnollisten ohjelmien toimitus. Elämänkatsomukselliset ohjelmat tulee laatia kristinuskon sanomalle myönteisessä hengessä.

Tiedotusvälineissä on kiinnitettävä erityistä huomiota kielen ja ihanteiden välittämään elämäntapaan. Huonotasoisen massaviihteen tilalle on tuotettava kehittäviä ja virikkeitä antavia ohjelmia.

Tietotekniikan mahdollistamien uusien viestintämuotojen kehittämistä ja käyttöönottoa on tuettava mm. hyödyntämällä kirjastoverkostoa. Uusi tietotekniikka lisää merkittävästi luovuuden ja tasa-arvoisen vaikuttamisen mahdollisuuksia.

Kansainvälisten tietoverkkojen kehitystyötä tulee jatkaa. Pelkän teknisen tutkimuksen lisäksi on selvitettävä perusteellisesti tietoverkkojen esilletuomia eettisiä kysymyksiä sekä verkkojärjestelmien vaikutuksia ihmiseen ja yhteiskuntaan.

Ulkoinen ja sisäinen turvallisuus

Suomen turvallisuuspolitiikka koostuu ulko- ja puolustuspolitiikasta. Ulkopolitiikka on näistä ensisijainen. Suomen ulkopolitiikan päätehtävänä on turvata maamme itsenäisyys sekä edistää kansojen välistä yhteistyötä ja rauhaa. Turvallisuutta rakentaa myös vakaa yhteiskuntakehitys ja sen edistäminen maailmanlaajuisesti.

Turvallisuus on rauhan rakentamista Euroopan turvallisuuspoliittinen asetelma on merkittävästi muuttunut ja hakee edelleen muotoaan. Myös Suomen turvallisuuspoliittinen ja strateginen asema on muuttunut. Valtioviisautta on ymmärtää muuttunut tilanne, mutta muistaa myös pysyvät realiteetit. Maamme ulkopolitiikan kulmakiviä ovat perinteisesti kansainväliset sopimukset, sekä jäsenyydet mm. YK:ssa ja Pohjoismaiden neuvostossa.

Suomen tulee johdonmukaisesti pysytellä kansainvälisten eturistiriitojen ulkopuolella harjoittamalla kaikissa olosuhteissa puolueetonta rauhan politiikkaa. Paras osoitus tästä politiikasta on aktiivinen rauhanturvatoiminta. Puolustusvoimiemme uskottavuus ja toimintavalmius tulee säilyttää. Pyrimme elämään rauhassa kaikkien kanssa, mikäli se meistä riippuu. Tämä vähentää jo ennaltaehkäisevästi ulkoista uhkaa. Suomen puolustuspolitiikan tulee vastaisuudessakin perustua yleiseen asevelvollisuuteen sekä puolueettomuuteen, jonka ydin on sotilaallinen liittoutumattomuus ja itsenäinen puolustus. Maamme laajuus vaatii suuren reservin käyttöä kriisitilanteissa. Omantunnon syistä asepalveluksesta kieltäytyville on järjestettävä yhteiskunnalle hyödyllistä palvelua. Kriisiaikoja varten on ylläpidettävä riittävän suuret varmuusvarastot sekä maatalouden ja teollisuuden avainaloilla riittävä kotimainen tuotanto. On järjestettävä vapaaehtoisia maanpuolustuskursseja, jotka sisältävät ulko- ja puolustuspolitiikan perusteita sekä kriisitilanteissa tarvittavia tietoja ja taitoja.

Suomi rakentamaan luottamusta maailmassa

Geopoliittinen sijaintimme on edelleen realiteetti. Lisäksi Baltian maiden itsenäistyminen on nostanut Suomenlahden sotilasstrategista merkitystä Venäjän ainoana suorana yhteytenä Itämerelle. Suomen tuleekin pyrkiä lieventämään kaikenlaista vastakkainasettelua lähialueillamme. Luottamukselliset suhteet on kyettävä säilyttämään myös uusia ratkaisuja tehtäessä.

Kehitysyhteistyö on aktiivinen osa Suomen ulkopolitiikkaa. Kehitysyhteistyöllä tulee pyrkiä pienentämään maailmassa vallitsevia taloudellisia eroja. Suomen on kaikissa olosuhteissa pidettävä kiinni YK:ssa hyväksymästään tavoitteesta antaa kehitysyhteistyölle 0,7 prosenttia kansantuotteesta. Entistä suurempi osa Suomen kehitysyhteistyövaroista on kanavoitava kansalais- ja lähetysjärjestöjen kautta. Köyhyyden lievittämisen tulee olla kaiken kehitysyhteistyön päätavoite. Kehitysyhteistyön antama apu on suunnattava erityisesti naisille ja lapsille.

Kansainvälisten rahoituslaitosten tulee pyrkiä tukemaan kehitysmaita selviytymään velkaongelmistaan. Samalla on voimakkaasti pyrittävä tukemaan kehitysmaiden väestöohjelmia väestönkasvun saamiseksi hallintaan. Kehitysyhteistyöllä on aktiivisesti edistettävä demokratiaa ja ihmisoikeuksia. Myös hyvän hallinnon luominen ja tukeminen kehitysmaissa on välttämätöntä. Suomen on sekä kahdenvälisessä yhteistyössä että kansainvälisissä järjestöissä työskenneltävä kehitys maiden ympäristön hyväksi.

Ympäristökysymykset, erityisesti Itä-Euroopan vanhojen ydinvoimaloiden uhka, ovat vakava kansainvälinen vaara. Suomen on aktiivisesti osallistuttava kansainvälisiin ja kahdenkeskisiin projekteihin, joilla vaaraa voidaan pienentää pikaisesti. Yhdenkin vakavan ydinvoimalaonnettomuuden seuraukset ovat tuhoisat. Vaikka Itä-Euroopan kehityshaasteet ovat Euroopalle suuret, ne eivät saa johtaa varsinaisten kehitysmaiden syrjimiseen.

Lähi-idän kriisin perussyy on, että useimmat alueen valtiot eivät ole tunnustaneet Israelin oikeutta olemassaoloon ja turvallisiin rajoihin. Raamatussa Israelilla on tietty erityistehtävä kansojen joukossa ja oikeus omaan maahansa. Käytännössä se on alueen ainut demokratia. Juutalais-kristilliset periaatteet velvoittavat kansojen välisissä suhteissa korkeaan yhteiskuntaetiikkaan. Suomen tulee pitää yllä hyviä suhteita kaikkiin Lähi-idän maihin ja toimia mahdollisuuksiensa mukaan välittäjänä rauhan aikaansaamiseksi alueelle.

Oikeudenmukaisuutta yhteiskuntaan

Kristillisiin arvoihin pohjaava rauhankasvatus luo turvallisen yhteiskunnan, jonka kaikilla jäsenillä on vastuu kanssaihmisistään. Sisäpolitiikassa oikeudenmukaisuus on ehdoton vaatimus. Tuloeroja ja toimeentulomahdollisuuksia eri väestöryhmien välillä tulee tasata. Tämä on tärkeää myös yhteiskuntarauhan säilymiseksi. Hallitus vastaa sisäpolitiikasta. Sillä täytyy olla kriisitilanteita ja -aikoja varten riittävät valtuudet järjestyksen ylläpitämiseksi ilman, että kansalaisoikeuksia perusteettomasti loukataan.

Poliisin tehtävä on olla kansalaisten palvelija ja suojelija. Poliisilla tulee olla riittävät voimavarat myös kansainvälisen rikollisuuden ja huumeiden torjuntaan. Rikollisuuden pelossa tai sen varjolla Suomi ei saa kuitenkaan sulkea rajojaan todellisilta pakolaisilta. Päinvastoin Suomen tulee kansainvälisten sopimusten mukaisesti kantaa vastuunsa maailman hädästä. Meidän tulee myös taata yhdenvertainen asema ja mahdollisuudet eri kulttuurien ja kansallisuuksien edustajille maassamme ja toimia kaikenlaisen syrjinnän vähentämiseksi.

Koska oikeusturvaa on kehitetty paljolti rikollisten tai syylliseksi epäiltyjen näkökulmasta, on oikeuslaitosta uudistettava niin, että kansalaiset kokevat olevansa tasa-arvoisia lain edessä. Oikeuslaitoksen myönteinen suhtautuminen julkisuuteen ja lautamiesten tuoma laajempi näkökulma oikeudenpäätöksiin luovat entistä paremmat edellytykset kansalaissovulle. On kiinnitettävä erityistä huomiota rikosten uhrien asemaan ja oikeusturvaan.

Rikoskierteestä elämänhallintaan Rikoksien ehkäisy palvelee koko yhteiskunnan hyvinvointia, sekä inhimillisesti että taloudellisesti. Yhteiskunnan tulee kriminaalipoliittisin ja muin keinoin ehkäistä rikollisuutta ja syrjäytymistä. On kiinnitettävä erityisesti huomiota niihin nuoriin, jotka ovat vaarassa ajautua rikoskierteeseen. Lasten tekemät rikokset yhteiskunnan on soviteltava yhdessä koko perheen kanssa. Alaikäisten käyttö rikosten toteuttajina tulee erikseen määritellä rangaistavaksi.

Yhteiskunnasta eristäminen ehkäisee rikoksia usein vain lyhytaikaisesti. On käytettävä rangaistuksia joilla rikoksia voidaan järkevästi sovittaa ja samalla auttaa rikollista elämänmuutokseen. Lievien ehdollisten ja ehdottomien vankeusrangaistuksien sijasta on käytettävä mieluummin rikosten sovittelua ja yhdyskuntapalvelua. Rikollisen alakulttuurin syntymistä tulee välttää. Vankila ei saisi olla psyykkisten häiriöiden hoitopaikka.

Päihdeongelmien hoitoa on vankeinhoidossa kehitettävä edelleen. Päihderiippuvuudesta kärsiviä on tuettava hoitoon myös vapaudessa. Yhteiskunnan on ensisijassa normaalipalveluin järjestettävä laitoksista vapautuneille asunto ja työpaikka. Rikoksensa sovittaneelle on annettava mahdollisuus löytää paikkansa yhteiskunnassa. Kuntoutuksella ja koulutuksella on tuettava uudelleensosiaalistumista.

Kristillisen uskon vapauttava sanoma on auttanut monia matkalla sisäiseen eheytymiseen, elämänhallintaan ja raittiiseen elämäntapaan. Siksi yhteiskunnan on tuettava kristillistä päihde- ja kriminaalityötä.

  • Kristillisiin arvoihin pohjaava kasvatus luo turvallista yhteiskuntaa, jonka kaikilla jäsenillä on vastuu kanssaihmisistään.
  • Suomen ulkopolitiikan tulee kaikissa olosuhteissa olla puolueetonta rauhan politiikkaa.
  • Puolustusvoimiemme uskottavuus tulee säilyttää.
  • Rauhanturvatoiminta on paras osoitus Suomen kantamasta kansainvälisestä vastuusta.
  • Suomen tulee edistää kansainvälistä turvallisuutta aktiivisella ympäristö- ja kehitysyhteistyöpolitiikalla.
  • Itä-Euroopan haasteet on pidettävä erillään varsinaisesta kehitysyhteistyöstä.
  • Suomen tulee pitää yllä hyviä suhteita kaikkiin Lähi-Idän maihin.
  • Rangaistusten tulee olla järkevästi sovitettavissa ja elämänmuutokseen auttavia. Uudelleensosiaalistumista on tuettava.
  • Rangaistusten tulee olla sellaisia, ettei rikosten kannattamattomuudesta synny epäselvyyttä.

Ympäristöpolitiikka

Ympäristökysymykset ovat erityinen haaste, sillä koskaan ennen ei ole samalla tavoin tiedostettu ympäristöongelmien vakavuutta. Lainsäädäntöä tulee kehittää kestävän kehityksen vaatimaan suuntaan. Tuotannossa on suosittava kestäviä ja vähiten luonnonvaroja kuluttavia materiaaleja. Luonnon monimuotoisuuden säilymiseen on pyrittävä vaikuttamaan maailmanlaajuisesti.

Ympäristövastuu velvoittaa

Luonto on osa Jumalan luomistyötä ja Hän pitää sitä yllä. Ihmiselle on annettu tehtäväksi viljellä ja varjella luontoa; käyttää sitä elämänsä ylläpitämiseen, ja suojella sitä tuleville sukupolville. Kristillinen arvoperusta luo tasapainoa ihmisen ja luonnon välille. Luonnonvarojen vastuullinen käyttö sekä ympäristönsuojelu ovat yksilöiden, yhteiskunnan ja kansakuntien olemassaolon perusta. Kristillinen elämäntapa suosii säästämistä ja vierastaa kerskakulutusta.

Luonnonvarojen käyttö tulee mitoittaa ympäristön kestokyvyn mukaan. Asenteisiin on vaikutettava. Kasvatuksessa ja koulutuksessa tulee pyrkiä ympäristövastuun kasvattamiseen. Maapallon pienen, rikkaan väestönosan kulutus järkyttää luontoa ja seurauksena on maailmanlaajuinen epätasapaino. Kulutusta on suunnitelmallisesti ja viivyttelemättä vähennettävä niin, että luonnon tasapaino kestää. Kauppapoliittiset ja itsekkäät edut, ryöstöviljely ja aiheutettu eroosio vääristävät ravinnon tuotantoa ja luonnonvarojen käyttöä. Muutos tähän kehitykseen on saatava lähimmäisenrakkauden ja tasajaon hengessä.

Taloudellisen voiton saamiseksi ei eläimille saa aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä. Myöskään eläinten tuotantokyvyn kohottamista keinotekoisesti lääkkeillä tai hormoneilla ei tule hyväksyä. Eläinten luonnonmukaiseen kasvatukseen tulee pyrkiä kaikessa tuotannossa.

Yhteiskunnan tehtävänä on rajoittaa ympäristöä rasittavaa tuotantoa ja kulutusta mm. ympäristöveroilla ja maksuilla, aiheutetun haitan mukaan. Säästäväisyyttä ja tuotteiden uudelleenkäyttöä tulee suosia. Uusiotuotteita tulee tukea veronalennuksin, jos niiden valmistus on ekologisesti kannattavaa.

Energian voimakkaan tuottamisen myötä ympäristö- ja muut ongelmat useimmiten lisääntyvät. Suomessa energian tarve on poikkeuksellisen suuri, sillä teollisuusrakenteemme on paljon energiaa kuluttava ja ilmastomme on kylmä. Energiaa on tuotettava monipuolisesti; niin suuri osa kuin mahdollista saasteettomasti ja kestävän kehityksen mukaisesti.

Voimavaroja on suunnattava tutkimukseen, jolla pyritään löytämään vähemmän energiaa vaativia tuotantoprosesseja sekä vaihtoehtoisia, uusiutuvia energiamuotoja. Perinteisten öljyyn sekä hiili-, puu- ja turvevoimaan liittyvien tekniikoiden tasoa on jatkuvasti kehitettävä. Bioenergian, aurinkovoiman ja tuulivoiman käyttöä on kehitettävä vaihtoehtoisina energian tuottajina. Maakaasun lisähankinta on jatkossa myös välttämätöntä. Kaikille tuotantotavoille on asetettava korkeatympäristönsuojelulliset normit. Tavoitteena on oltava hajautettu ja ekologisesti kestävä energiantuotanto.

Puhdas ympäristö on perusoikeus

Ympäristönsuojelulla elinvoimainen luonto, terveellinen asuinympäristö ja maaseutu säilytetään myös tuleville sukupolville. Uhanalainen geeniperintö: eläimet, kasvilajit ja pieneliöstö on pelastettava. Kasvihuoneilmiö aiheutuu ilman kaasujen suhteiden muutoksesta. Nykyinen energiankäyttötapa tuottaa ilmaan liian suuria määriä hiilidioksidia. Päästöjen vähentämisen ohella on lisättävä hiilidioksidia tehokkaasti käyttävien kasvien määrää.

Metsät ovat korvaamattomia ilmakehän hiilidioksidi-tasapainon ylläpitäjiä, siksi metsien istuttaminen ja hyvä hoito on välttämätöntä. Kehitysyhteistyötä tulee suunnata ilmastonmuutoksen kannalta tärkeisiin metsäkohteisiin. Metsien tutkimusta tulee jatkaa sekä tutkia nopeasti kasvavien puulajien soveltuvuutta energiantuotannossa sekä muussa metsäteollisuudessa.

Liikenne on pahin yksittäinen ilmansaastuttaja. Yhdyskuntasuunnittelulla ja verotuksella on voimakkaasti ohjattava kehitystä kohti joukkoliikennettä. Harvaanasutussa maassamme raideliikenne on nopein ja luontoystävällisin vaihtoehto. Kuitenkaan haja-asutusalueilla ei yksityisautoilua tule vaikeuttaa.

Keinolannoitteiden ja tuholaismyrkkyjen käyttöä on rajoitettava ja luonnonmukaista viljelytapaa tuettava. Vesistöjä on suojeltava riittävän leveillä suojavyöhykkeillä peltojen ja rantojen välillä. Tulee toimia kestävän kehityksen näkemysten mukaisesti. Lyhytnäköisillä toimilla ei tule vaarantaa tämän päivän ja tulevaisuuden vesivaroja. Pohjavesialueista on pidettävä huolta elintärkeinä luonnonvaroina. Suomen tulee tarkkailla ja kohentaa oman alueensa merivesien tilaa sekä sitoutua kansainvälisiin sopimuksiin koko maapallon merien suojelemiseksi.

Jätehuollon tehtävänä on raaka-aineiden säästö, kaatopaikka-alueiden minimointi sekä luonnon ja elinympäristön säilyttäminen mahdollisimman puhtaana ja elinvoimaisena. Jätteen hyötykäyttöä on edelleen kehitettävä. Yhdyskuntajätteen vähentämiseksi on sen lajittelu ja kuljetus tehtävä kotitalouksille mahdollisimman helpoksi. Kansalaisia tulee valistaa ruohonjuuritason ympäristönsuojelusta erilaisin projektein. Tuotekehittelyssä on selvitettävä materiaalien kierrätettävyys ja kustannukset jätehuollolle.

  • Ympäristökysymykset ja erityisesti ekotaidot tulee sisällyttää opetussuunnitelmaan jo peruskouluasteella.
  • Kaikessa kulutuksessa, tuotannossa ja päätöksenteossa on pyrittävä kestävään kehitykseen ja huomioitava ympäristön kestokyky.
  • Luonnon monimuotoisuus on turvattava entistä tiukemmin normein.
  • Energiaa tulee tuottaa ekologisesti kestävillä tavoilla.
  • On suosittava säästämistä ja verotuksellisin keinoin vähennettävä turvaa kulutusta.
  • Uusiutuvien luonnonvarojen käyttöä tulee jatkuvasti tutkia ja kehittää.
  • Maailmanlaajuisin keinoin ja sopimuksin on taisteltava metsien tuhoutumista ja vesistöjen ja pohjavesien saastumista vastaan.

Hyväksytty XXI sääntömääräisessä puoluekokouksessa Kuopiossa 26.5.1995