KANSALLISEN EDISTYSPUOLUEEN OHJELMA

(Hyväksytty perustavassa kokouksessa Helsingissä 8.12.1918)

VALTIOLLINEN OHJELMA

1) Valtiomuotokysymys on jätettävä uusien vaalien jälkeen kokoutuvan eduskunnan taikka kansanäänestyksen ratkaistavaksi.

Puolue kannattaa tasavaltaista hallitusmuotoa.

2) Eduskunnalla on oleva ratkaiseva valta lainsäädäntöasioissa ja hallitus on kokoonpantava eduskunnan luottamusta nauttivista henkilöistä.

3) Ulkopolitiikassaan on Suomen noudatettava jyrkkää puolueettomuutta.

4) Suomen valtiollisen vapauden turvaamiseksi on järjestettävä maamme valtiolliseen asemaan ja taloudellisiin oloihin soveltuva kansallinen puolustuslaitos.

5) Läheinen suhde ja vuorovaikutus on aikaansaatava suomalaisten heimokansojen kanssa.

6) Itä-Karjalan Suomeen yhtymistä on kannatettava.

KIELI- JA KANSALLISUUSOHJELMA

1) Suomen kieli on oleva maamme vallitseva sivistyskieli ja virallinen kieli samalla kuin ruotsinkielelle on turvattava oikeudenmukainen asema vähemmistön kielenä.

2) Kielilainsäädännön perustana on edelleenkin oleva kunnalliskieli, joka vuorostaan on asetettava riippuvaksi kuntien todellisista kielioloista.

3) Valtion virkamiehiltä on vaadittava täydellinen suomenkielentaito.

4) Yliopistossa ja muissa valtion korkeakouluissa on suomen kieli saatettava oikeutettuun asemaan.

TALOUDELLINEN OHJELMA

I. MAAKYSYMYKSEN JÄRJESTELY

1. Maan hankkiminen tilattomalle väestölle

Maamme maaseutuväestöstä, joka muodostaa noin 500,000 ruokakuntaa, ei edes neljäsosa viljele omaa maata. Maamme viljelys ei myöskään ole laajentunut eikä viljelijäluokka 50:een vuoteen kasvanut samassa suhteessa kuin asukasluku on Iisäytynyt. Terveitten yhteiskunnallisten olojen luominen ja tehoisan maataloustuotannon aikaansaaminen, jonka välttämättömyyden viime aikojen kokemukset

ovat täysin osoittaneet, vaatii sentähden itsenäisten maanviljelijäin lukumäärän lisäämistä mahdollisimman suuressa määrässä. Torpparien itsenäistyttämistä ja maan hankkimista uusille viljelijöille on pidettävä nykyhetken maalaisolojen tärkeimpänä uudistustyönä. Tämä uudistus on suoritettava yhteiskunnallisen edistystyön, lainsäädännön ja valtion avustustoimenpiteiden kautta muodostamalla uusia viljelmiä joko omistusoikeuden tai täydellisesti turvatun vuokraoikeuden pohjalla. Senvuoksi

1) Torpparien ja mäkitupalaisten itsenäistyttäminen on lainsäädännön nojalla nopeasti toteutettava.

2) Tilattomalle väestölle on hankittava tilaisuus oman maan saamiseen:

a) asutushallituksen ja asutuslautakuntain tulee tehokkaasti toimia asian hyväksi vuorovaikutuksessa maataloudellisten ammattijärjestöjen kanssa;

b) kuntien tulee sekä yleisen että oman etunsa kannalta tarmokkaasti, omia varoja ja luottoa käyttäen, hankkia maata alueellaan asuvalle tilattomalle väestölle.

3) Paitsi omistusoikeuden pohjalla voi valtio, samoinkuin kunta ja seurakunta, omistamillaan alueilla edistää uusien viljelmien syntymistä myöskin täydellisesti turvatun vuokrajärjestelmän pohjalla.

4) Maan hankkimiseksi tilattomalle väestölle on valtiolle ja kunnalle annettava oikeus erinäisissä tapauksissa käyttää pakkolunastusta.

5) Muodostettaessa uusia viljelmiä yllämainitulla tavalla tai myöskin maanosto-osuuskuntamuotoa käyttämällä on valtion avustettava uudisviljelijöitä helppokorkoisilla lainoilla sekä turvattava heidän maanviljelyksessään tarvittava luotto etusijassa osuustoiminnallista luottoa kehittämällä.

6) Lainsäädännön ja muiden yhteiskunnan toimenpiteiden kautta on turvattava näiden pientilain säilyminen viljelijäluokan käsissä.

2. Yhtiöiden ja yksityisten maanomistuksen rajoittaminen

1) Maaomaisuuden keskittymistä teollisuusyhtiöiden, etenkin puutavarayhtiöiden haltuun on tehokkaalla lainsäädännöllä ja tarkoituksenmukaisella verotuksella rajoitettava.

2) Teollisuusyhtiöiden viljeltyjä ja viljelyskelpoisia maita on tarpeen vaatiessa pakkolunastuksenkin avulla käytettävä itsenäisten tilojen hankkimiseen tilattomalle väestölle, kuitenkin niin, ettei estetä teollisuuden harjoittamiselle tarpeellista viljelystoimintaa.

3) Maaomaisuuden keskittymistä muidenkin yhtiöiden ja yksityistenkin käsiin on rajoitettava sikäli kuin se osoittautuu kansantalouden ja yhteiskunnan kannalta vahingolliseksi ja synnyttää epäkohtia.

4) Maataloutta ja asutusta haittaava maakeinottelu on tarkoituksenmukaisella lainsäädännöllä ehkäistävä.

5) Ulkomaalaisten maanhankinta on tehokkaalla lainsäädännöllä rajoitettava.

6) Lahjoitusmaaolojen järjestämiseen on erityistä huomiota kiinnitettävä.

3. Kunnallinen maanomistus

1) Kunnallisen maanomistuksen laajentaminen on asetettava yhdeksi kunnallispolitiikan tärkeimmistä päämääristä.

2) Kunnallismetsien hankkimisesta ja niiden tarkoituksenmukaisesta hoidosta on erityistä huolta pidettävä.

3) Kunnille on erinäisissä tapauksissa varattava etuoikeus maan ostoon.

4. Valtion maanomistus

1) Valtion metsäalueita on laajennettava siellä, missä se sekä valtion että kansantalouden kannalta on tarpeellista.

2) Valtion on hankittava haltuunsa myöskin raiskattuja metsäalueita ja soita sekä, mikäli ne eivät maanviljelykseen sovellu, metsänviljelyksen kautta tai muutoin saatettava ne kansantaloudellisen tuotannon palvelukseen.

3) Sellaiset kosket ja muut voimalähteet, joilla on yleisempi kansantaloudellinen merkitys, on valtion hankittava huostaansa ja saatettava ne palvelemaan kansantaloudellisia tarkoituksia.

4) Maan mineraalirikkauksien tutkimista on valtion erityisesti edistettävä ja koko yhteiskunnan ja valtion etuja siinä suhteessa valvottava.

5) Valtion maaomaisuuden hoito on järjestettävä enemmän tarkoitustaan vastaavalle kannalle.

6) Kruununtorpparien sekä muitten valtion mailla asuvien olojen parantamiseen on kiinnitettävä erikoista huomiota.

II. MAATALOUSTUOTANNON EDISTÄMINEN

1. Maatalouden etujen huomioonottaminen

1) Maataloudelle on annettava se arvo, mikä sille maan pääelinkeinona tulee, ja on maanviljelystä sekä kaikkia sen sivuhaaroja voimakkaasti edistettävä.

2) Maataloudellisen tuotannon tarpeet on maahan tuotavien työvälineiden ja muiden tarvikkeiden tulleja ja rautatierahteja järjestettäessä otettava tämän tuotannon merkityksen mukaisesti huomioon.

2. Maataloudellinen edistystoiminta

1) Maataloustuotannon tehoisuuden kehittämistä ja maataloudellista edistystoimintaa on entistä laajemmassa määrin yleisillä varoilla kannatettava.

2) Tieteellisten työvoimien valmistamista, ammattiopetusta ja neuvontatoimintaa on kaikilla maatalouden aloilla tarkoituksenmukaisemmaksi kehitettävä.

3) Tutkimustyötä ja koetoimintaa maatalouden alalla on maan taloudellisia ja ilmastollisia oloja erityisesti huomioon ottaen kehitettävä ja voimistutettava.

3. Maanviljelijäin ammatillinen ja taloudellinen yhteenliittyminen

1) Maataloustuotannon edistämistä tarkoittavaa yhteenliittymistä on kehitettävä ja kannatettava.

2) Osuustoiminnalliset periaatteet on maatalouden aloilla täyteen arvoonsa saatettava ja toteutettava.

4. Maatalousluotto-olot

Maatalousluotto-oloja on kehitettävä ja parannettava niin hyvin soveltamalla keskinäisen vastuuvelvollisuuden periaatetta, erityisesti osuuskassaliikettä edistämällä, kuin myös valtion suoranaisilla toimenpiteillä. Säästöpankkiliikettä on osuustoiminnallista luottoa täydentäen kehitettävä myös erityisesti maatalouden tarpeita silmälläpitäen.

III. METSÄT JA METSÄTALOUS

1. Maan metsävarain suojeleminen

Maan metsävarat on niin hyvin kansan- kuin myöskin yksityistaloudellisesti tärkeänä pääomana hävitykseltä riittävän tehokkaalla lainsäädännöllä suojeltava.

2. Valtion ja kuntain metsätalous

Valtion ja kuntain metsätaloutta on jatkuvasti kehitettävä, samalla huomioon ottaen metsätalouden merkitys yksityisen maatalouden välttämättömänä tukena.

3. Metsänhoidollinen edistystyö

Metsätaloudellista tutkimustyötä, ammattiopetusta ja neuvontatoimintaa kehittämällä sekä järjestöjä kannattamalla on metsänhoidollista edistystyötä tehokkaasti tuettava.

IV. KALASTUS JA METSÄSTYS

Valtion on kiinnitettävä suurempaa huolta kalastuselinkeinon, kalaviljelyksen ja kalakaupan edistämiseen sekä kalastustuotteiden jalostamiseen.

Samoin on valtion kiinnitettävä huomiota metsänriistan järkiperäiseen hoitoon ja suojaamiseen.

V. TEOLLISUUDEN JA KAUPAN ELVYTTÄMINEN

1. Teollisuuden kehittäminen

1) Maan raaka-ainerikkaudet ja voimalähteet on virkeällä yritteliäisyydellä sekä kunnan ja valtion toiminnalla saatava entistä tehokkaammin kotimaisen tuotannon palvelukseen.

2) Maan raaka-aineita on mikäli mahdollista jalostettava omassa maassa ja tässä tarkoituksessa on pantava erikoista huolta sellaisten teollisuudenalojen, etenkin puunjalostusteollisuuden kehittämiseen, joihin kotimaista raaka-ainetta on saatavissa.

3) Teknillinen ja ammattiopetus on sovellettava maan teollisia kehitysmahdollisuuksia ja työtehoisuuden lisäämistä silmällä pitäen.

4) Teollisuusmahdollisuuksien ja kannattavaisuuden tutkimista on edistettävä ja erityinen tietotoimisto siinä tarkoituksessa aikaansaatava.

2. Kaupan kehittäminen

1) Kotimaisen tuotannon menekkitilaisuuksia ja erityisesti vientiä on tarmokkaasti edistettävä, pitäen silmällä, että tuotannon taloudelliset edut tulevat mahdollisimman laajojen kansankerrosten hyväksi.

2) Kaupallinen tietotoimisto on raaka-aineen tuontia ja kotimaista vientiä edistämään aikaansaatava.

3) Suomen ulkomaisen edustuksen tulee tarmokkaasti valvoa maan kaupallisia etuja, myöskin erityisesti silmällä pitäen edullisen tarvetavarahankinnan mahdollisuuksia.

3. Osuustoiminta

Talouselämän kansanvaltaistuttamiseksi ja työn etujen suojelemiseksi kansantaloudessa on kaikin tavoin pyrittävä edistämään osuustoiminnan soveltamista ja kehittämistä kaikilla niillä tuotannon ja vaihdannon aloilla, joilla osuustoimintaa menestyksellä voidaan toteuttaa. Niinpä on osuuskauppaliikkeeseen, sen suuren merkityksen tähden vähäväkisten kuluttajakerrosten toimeentulonehtojen helpottajana, kiinnitettävä erityistä huomiota, osuustoiminnallisia luottolaitoksia tuettava myöntämällä niille valtion varoista lainoja kohtuullisilla ehdoilla sekä samaten kannatettava ja edistettävä maataloudellisten tuotanto-osuuskuntien toimintaa. Niin ikään tulee valtion riittävästi avustaa osuustoiminnallisten kysymysten selvittämistä ja osuustoiminnallista valistustyötä, sekä valvoa, ettei osuustoimintayrityksiä rasiteta kohtuuttomalla verotuksella.

4. Keinottelun ehkäiseminen

Sota-ajan synnyttämä kaikenlainen keinottelu, elintarvikkeiden ja muiden tarvetavarain väärentäminen ja toisten hädänalaisen tilan väärinkäyttäminen voiton tarkoituksessa sekä epärehellinen kilpailu on tehokkaalla lainsäädännöllä ehkäistävä.

VI. LIIKENTEEN JÄRJESTÄMINEN

Liikennettä järjestettäessä on pidettävä huolta siitä:

1) että maataloudellisen ja teollisen tuotannon edut tulevat tasapuolisesti huomioon otetuiksi;

2) että rautatietariffeja määrättäessä elintarpeiden ja kulutustavarain kuljetusta ei liiallisilla rahtimaksuilla rasiteta;

3) että maamme merenkulkua tehokkaasti edistetään;

4) että maan vientikaupan kehittämisestä pidetään huolta;

5) että kotimaisia liikennereittejä tehokkaasti kehitetään.

TYÖVÄENOLOJEN PARANTAMINEN

Lähimmän ajan tehtävinä työväenolojen parantamiseksi puolue pitää seuraavia:

1. Työttömyyskysymys

1) Valtion ja kuntain työt on järjestettävä eri vuosille ja vuodenajoille niin, että täten tasoitetaan työn tarjontaa.

2) Työnvälitystä on kehitettävä laajentamalla työnvälityslaitosta ja erityisesti maatalouden tarvetta silmällä pitäen.

3) Työttömyysvakuutusta on valtion ja työväenammattiliittojen yhteistoiminnalla kehitettävä v. 1917 työttömyyskassojen avustamisesta annetun lain pohjalla.

2. Työsopimuskysymys

1) Nykyinen palkollissääntö on kumottava.

2) On saatava aikaan yleinen laki työsopimuksista, ottamalla huomioon, että tämän lain täydennykseksi kuitenkin tarvitaan erikoislainsäädäntöä työsopimuksista erikoisilla työaloilla, kuten esim. merimiesammatissa sekä julkisissa ja yleistä hyötyä palvelevissa töissä.

3) Kollektiiviset työehtosopimukset on lailla säännösteltävä, niin että saadaan takeita tällaisten pätevien työehtosopimusten aikaansaamisesta sekä niiden molemminpuolisesta noudattamisesta siten, että työriitaisuudet tulevat tarkoituksenmukaisen julkisen sovittelun ja tarpeen vaatiessa sovinto-oikeuden käsiteltäviksi.

4) Elinkeinoliikkeiden työsääntöjä koskeva erikoislaki, jonka ehdotuksen 1913 vuoden eduskunta on hyväksynyt, on pääasiallisesti siinä lausutuilla perusteilla aikaansaatava.

3. Työväensuojeluslait

1) Työväen ammattivaaralta suojelemista koskevaa lakia on täydennettävä, niin että esim. kotiteollisuustyö, kauppa- ynnä konttoriliikkeet ja maatalous y.m., jotka toistaiseksi ovat jääneet miltei kokonaan suojeluslainsäädännön ulkopuolelle, tulevat kukin olojensa mukaisesti sen piiriin otetuiksi.

2) MinimipalkkajärjesteImä on ammatittain aikaansaatava.

3) Hyväksyen 8-tuntisen työpäivän yleisen periaatteen kannattaa puolue maataloudessakin kohtuullisesti lyhennettyä työpäivää, pitäen kuitenkin 8-tuntista työaikaa vuorokaudessa liian lyhyenä erittäinkin kesäisissä maanviljelystöissä, kotieläinten hoidossa ja kotitaloustöissä.

4) Yötyö on kiellettävä sellaisissa ammateissa, joissa se teknillisistä tahi painavista taloudellisista syistä ei ole välttämätön.

5) Kansainvälistä yhteistoimintaa työväensuojeluksen kehittämiseksi on edistettävä ja on sitä silmälläpidettävä myöskin työaikakysymystä järjestettäessä.

4. Sosialivakuutus

1) Pakollinen sairausvakuutus, äitiysvakuutus siihen luettuna, on aikaansaatava ja on sitä ammatittain ja alueittain kehitettävä käsittämään yhä laajempia kansankerroksia, ottamalla huomioon, että maataloustyöväestönkin on päästävä siitä osalliseksi.

2) Joko pakollista vakuutusmuotoa käyttämällä tai suorastaan valtiovaroilla on saatava aikaan vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkkeet kansalaisille, joiden säännölliset vuotuiset tulot eivät nouse 3,000 mk. suuremmiksi.

3) Sosialivakuutuksen aiheuttamista kustannuksista on valtion suoritettava riittävän suuri osa vakuutuksen laadun mukaan.

5. Ammattitaidon kohottaminen

Ammattitaitoa on tehokkaalla työopetuksella, johon sisältyy niin hyvin tietopuolinen kuin myöskin varsinaisesti ammatillinen puoli, kehitettävä ja kohotettava.

Erityisesti teollisuusammatteja silmällä pitäen on:

1) kehitettävä ammatillisia kouluja valtion ammattikasvatuskomitean ehdottamaan suuntaan sekä perustettava ammattiopisto korkeimmaksi oppilaitokseksi tällä alalla;

2) valtion toimesta on varattava palkkatyöläisilIe, etenkin käsityön ja tehdasteollisuuden alalla tilaisuutta opinnoihin ja harjoitteluun ulkomailla työtapoihin ja työn järjestelyyn perehtymistä varten;

3) lailla säännösteltävä teollisuusammattien oppiIasolot.

6. Asuntokysymys

1) HuoneenvuokraIainsäädäntöä, asuntojen terveellisyyttä koskevaa lainsäädäntöä sekä asunnontarkastusta on kehitettävä ja tällöin myöskin maaseudun asunto-olot saatettava lainsäädännön piiriin.

2) Valtion ja kuntain on edistettävä asuntojen tuotantoa työväestölle, vähempivaraiselle keskiluokalle sekä omille virka- ja palvelusmiehilleen, erikoisesti pyrkien omakotijärjestelmän toteuttamiseen.

7. Maalaistyöväen olot

Edellä lausuttuja pyrkimyksiä toteutettaessa on erityisesti pidettävä huolta siitä, että maalaistyöväen olot, joihin tähän asti ei ole riittävää huomiota kiinnitetty parannetaan rinnan muun työväen kanssa.

On myöskin kiinnitettävä huomiota yhtiöiden mailla asuvien pienviljelijäin ja työväen olojen parantamiseen.

KÖYHÄINHOITO JA LASTENHOITO

1) Voimassa oleva vanhentunut köyhäinhoitoasetus on nopeasti uudistettava nykyaikaisen yhteiskuntapolitiikan vaatimuksia vastaavaksi.

2) Lainsäädäntöä avioliiton ulkopuolella syntyneiden lasten aseman parantamisesta on kehitettävä.

3) Piirimielisairaalain ja -työlaitosten perustamista on eri kuntaryhmien kesken joudutettava ja valtion varoilla edistettävä.

4) Kuntien tai yksityisten aloitteesta syntyvien erilaisten lastenhuoltolaitosten, kuten lastenkotien, lastenseimien y.m.s. tehokas perustamis- ja ylläpitoavustus valtion puolelta on aikaansaatava.

VEROTUKSEN UUDISTAMINEN

Verolaitoksemme on perinpohjaisesti uudistettava ja suurempi oikeudenmukaisuus siinä toteutettava. Tässä tarkoituksessa on:

1) nykyiset maaverot valtionverona, käräjäjyvät ja muut vanhentuneet manttaalirasitukset poistettava ja korvattava muilla ajanmukaisilla veroilla;

2) yleinen nouseva (progressiivinen) tulo- ja varallisuusvero täydennettynä mahdollisesti tarvittavilla erikoisveroilla toteutettava. Sitä toteutettaessa on pidettävä silmällä:

että riittävä alin toimeentulomäärä jätetään verottamatta;

että perheen lukumäärä otetaan huomioon veron suuruutta määrättäessä;

että pääoman ja perinnön antama tulo sekä erittäinkin keinottelu tai muu satunnainen voitto verotetaan runsaammin kuin muu tulo;

3) maan ansioton arvonnousu on saatettava erityisen maanarvonnousuverotuksen alaiseksi;

4) leimaverotus on uudistettava niin että siinä tehokkaampi pääoman ja suuremman varallisuuden verotus toteutuu;

5) tulliverotus on asetettava perusteellisen uudistuksen alaiseksi. Sitä toteuttaessa on pidettävä silmällä:

että vähävaraisten kansanluokkien välttämättömiä elintarpeita ei kohtuuttomasti veroteta;

että verotus järjestetään niin, että maan elinkeinoelämän kehitysmahdollisuudet tulevat huomioonotetuiksi;

että ylellisyystavarat verotetaan muita tuntuvammin;

6) kunnallisverotus on uudistettava siten, että se yhdessä valtionverotuksen kanssa muodostaa kohtuullisen verotuksen; tämä verotus on saatettava oikeassa suhteessa vastaamaan veronalaisen maksukykyä.

VIRKAMIESOLOT

Kansanvaltaisen katsantokannan mukaisesti on valtion virkamiehille toiselta puolen asetettava entistä paljon suurempia ja yleensä ankarampia vaatimuksia virkakelpoisuuteen, mutta etenkin työtehoon, työaikaan ja viran täsmälliseen hoitoon nähden, sekä toiselta puolen heidän palkkausolonsa perinpohjaisesti uudistettava, niin että he voivat taloudellisista huolista vapaina, kokonaan antautua virkansa hoitamiseen ja siten välttää monitoimisuutta, joka nykyjään on verraten yleistä ja häiritsee suuresti varsinaisia virkatehtäviä.

Samalla on pidettävä huolta, että monissa virastoissa vielä vallitseva, vanhemmista ajoista johtuva virkavaltainen henki poisjuurrutetaan, jotta oikeampi käsitys virkamiehen asemasta ja velvollisuuksista kansan palvelijana pääsisi virkamiehistössämme vallalle.

Uusia virkoja (ja virastoja) perustettaessa on otettava huomioon, että ne ovat sopusoinnussa maan taloudellisen aseman ja väestön kansanvaltaisen katsantotavan kanssa.

Virastojen työtapa on tehtävä yksinkertaisemmaksi ja nopeammin toimivaksi sekä työnvalvonta niin ylempiin kuin alempiinkin virkamiehiin nähden saatava aikaan.

KUNNALLISOHJELMA

On aikaansaatava lainsäädäntö paikallisen itsehallinnon laajentamiseksi kuntaa suurempien itsehallintopiirien perustamisesta maahamme.

Kunnalliseen elämään on yleisen kunnallisen äänioikeuden voimaanastuttua tarmokkaasti otettava osaa, erikoisesti pyrkien turvaamaan kuntien talouden alkavaa kehitystä sekä lisäämällä kuntain liiketoimintaa ja tulolähteitä estämään taksoitusverotusta kohoamasta ylen rasittavaksi. Tämän ohessa on:

1) varattava riittävästi maa-aIueita kunnallisia tarpeita ja kunnallisten tulolähteiden lisäämistä varten;

2) ryhdyttävä edistämään yleishyödyllistä rakennustoimintaa työväestön ja vähävaraisen keskiluokan asunto-olojen parantamiseksi;

3) joudutettava maalaiskuntia kohtuuttomasti rasittavien esikaupunkimuodostumien järjestämistä erityisiksi taajaväkisiksi yhdyskunniksi sekä niiden liittämistä kaupunkikuntiin;

4) tehokkaasti edistettävä kansan- ja työväenopistojen toiminnan sekä kunnallisen ammatti- ja jatko-opetuksen kehittämistä, silmällä pitäen paikallisia olosuhteita ja tarpeita;

5) työttömyyden torjumiseksi järjestettävä työnvälitys entistä tehokkaammaksi ja hätäaputyöt saatettava suunnitelmallisiksi;

6) kunnallisia liikeyrityksiä tarmokkaasti kehitettävä, erikoisesti silmällä pitäen niiden muodostumista mallityönantajiksi;

7) asetettava lautakuntia kunnallisesta työväenmenestystoiminnasta huolehtimaan.

KOULU- JA KASVATUSOHJELMA

1) Maamme koululaitos on uudistettava huomioon ottamalla koulutettavan nuorison olemus sekä käytännöllisen ja yhteiskunnallisen elämän vaatimukset ja järjestettävä yhtenäiseksi kansalaiskouluksi siten, että ylempiasteiset oppilaitokset ovat alempiasteisten suoranaisena jatkona. Kansakoulu on saatava kokonaisuudessaan yhteiseksi pohjakouluksi ja keskikouluaate toteutettava oppikouluissa. Näiden lukioluokille on järjestettävä useampia linjoja.

2) Päähuomio on kohdistettava kansanopetuksen kohottamiseen.

a) Yleinen oppivelvollisuus on sekä alempaan että ylempään kansakouluun nähden toimeenpantava. Jotta tämä kävisi mahdolliseksi, on valtion annettava kunnille tehokasta rahallista kannatusta.

b) Kansakoulun oppimäärän suorittaneelle nuorisolle, joka ei heti koulusta päästyään jatka opinnoita ammatti- tai keskikoulussa, on järjestettävä sekä maalla että kaupungeissa ammatti- ja kansalaissivistystä edistävää jatko-opetusta, ja on oppivelvollisuus siihenkin ulotettava.

c) Koulunkäynnin helpottamiseksi on kansakoulun ja sen jatkokurssien oppilaille annettava oppi- ja lukukirjat sekä muut koulutarpeet ilmaiseksi omiksi ja heidän koulunkäyntiänsä muutenkin tehokkaasti avustettava.

d) Kansanopistoja ja työväenopistoja on valtion varoilla riittävästi kannatettava. Samoin on yleisillä varoilla tuettava vapaata valistustyötä, jossa kirjastoasiaan on erityistä huomiota kiinnitettävä.

e) Valtion on auliisti tuettava pyrintöjä kotikasvatuksen kohottamiseksi. Lastentarhoja on yleisillä varoilla tarpeen mukaan avustettava. Lastensuojeluskasvatukseen on hallituksen ja yhteiskunnan puolelta kiinnitettävä entistä suurempaa huomiota.

3) Keskikoulun oppimäärien suorittamisen tuottama pätevyys on entisestään laajennettava ja lailla määriteltävä.

4) Erilaisia ammattikouluja, joihin pyrkijöiltä vaaditaan ylemmän kansakoulun tai keskikoulun tietomäärä, on nykyistä runsaammin perustettava ja ne ovat mahdollisuuden mukaan niin järjestettävät, että alemmasta koulusta on esteetön pääsy ylempään.

5) Tarkoitustaan vastaavia yksityisoppikouluja sekä kaupungeissa että maalla on riittävällä valtion avustuksella kannatettava. Yksityiskouluille on säilytettävä mahdollisimman suuri vapaus työsuunnitelmain laatimisessa.

6) Varattomien, erittäin lahjakkaiden oppilaiden koulunkäyntiä oppi- ja ammattikouluissa on helpotettava.

7) Kansanopetuslaitosten ja oppikoulun opettajain palkat ovat määrättävät elinkannan vaatimusten mukaisiksi sekä heidän oikeudellinen asemansa koululainsäädäntöä asianmukaisesti uudistamalla turvattava.

KANSAKUNNAN TERVEYDEN VALVOMINEN

Lainlaadinnassa ja valtion toiminnassa on kiinnitettävä entistä suurempaa huomiota kansan henkisen ja ruumiillisen terveyden säilyttämiseen m.m. edistämällä voimistelu- ja urheiluharrastuksia sekä tarmokkaasti vastustettava rotuamme heikentäviä ja sen rappeutumista jouduttavia tekijöitä, kuten alkoholia, venerisiä tauteja, tuberkulosia y.m.

Tarvittavan pohjan aikaansaamiseksi tämäntapaiselle työlle on valtion tuettava näitä aloja käsittelevää tutkimustyötä.

NAISTEN ASEMA

Naisten pyrkimystä päästä yhteiskunnallisessa, valtiollisessa ja kirkollisessa suhteessa tasa-arvoisiksi miesten kanssa on kannatettava. Tästä seuraa:

1) että naisille on turvattava samat oikeudet kuin miehille;

2) että voimassaolevat virkakelpoisuutta koskevat erinäiset säännökset ovat muutettavat siten, että taito, ansio, kokemus ja koeteltu kansalaiskunto määrätään ainoiksi perusteiksi virkanimityksille;

3) että aviopuolisojen oikeussuhteita koskeva lainsäädäntö on uudistettava;

4) että naisille on annettava enemmän ja monipuolisempaa ammattiopetusta;

5) että siveellisyysolojen valvonnassa ja parantamisessa on noudatettava puolueetonta menettelytapaa, niin ettei naisia kohdella toisin kuin miehiä.

Tämän lisäksi puolue pitää suotavana:

6) että hallituksen asettamiin tärkeisiin komiteoihin, joiden työ koskee myöskin naisten oikeuksia ja etuja, on naisia kutsuttava jäseniksi.

USKONTOPOLIITTINEN OHJELMA

1) Uskonnollisella alalla tarpeellinen uudistustyö on rakennettava uskonnonvapauden pohjalle, siten ettei minkäänlaista omantunnonpakkoa harjoiteta eikä kenenkään uskonnollisia tunteita loukata.

2) Valtion järjestämien tai kannattamien sivistys- ja muiden laitosten käyttäminen on tehtävä riippumattomaksi kansalaisen uskonnollisesta vakaumuksesta.