KANSALLISEN EDISTYSPUOLUEEN YLEISOHJELMA

(Hyväksytty puoluekokouksessa Helsingissä 28.1.1945)

1. Yleiset periaatteet

Kansallinen Edistyspuolue on kansanvaltaisessa hengessä toimiva vapaamielinen puolue. Päinvastoin kuin rajoitettujen ryhmien etuja ajavat luokkapuolueet se noudattaa ohjeenaan kansan kokonaisuuden parasta ja yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta. Tähän sisältyy, että yhteiskunnan on tehokkaasti tuettava heikoimpia jäseniänsä.

Puolue tunnustaa henkilökohtaisen vapauden ja vastuun sekä yksityisen aloitteen merkityksen yhteiskunnallisessa, taloudellisessa ja sivistyksellisessä toiminnassa. Valtion on kuitenkin ohjattava maan talouselämää siinä määrin, kuin on yleisen edunmukaista. Puolue vaatii, että samanlaiset oikeudet ja kehittymisen mahdollisuudet on turvattava kaikille kansalaisille syntyperästä ja varallisuussuhteista riippumatta, niin miehille kuin naisille. Kansamme eri kieliryhmien välisissä suhteissa on pyrittävä tasapuolisuuteen. Hengen vapautta on kaikilla yhteiskunta- ja sivistyselämänaloilla tarkoin suojattava.

Näitä yleisiä periaatteita noudattavalla politiikalla puolueen vakaumuksen mukaan parhaiten vahvistetaan kansallista yhteishenkeä ja lujitetaan maan itsenäisyyden perusteita.

2. Valtiojärjestys

Kansalaisten tasavertaisuus toteutuu täydellisimmin tasavallan pohjalle rakentuvassa kansanvaltaisessa ja parlamentillisessa valtiojärjestyksessä. Tämä edellyttää sitä, että eduskunnan luottamusta nauttiva hallitus johtaa maan politiikkaa ja itsenäisen harkintansa mukaan tehokkaasti huolehtii maan hallinnosta. Voimassa oleva valtiojärjestys on säilytettävä olojemme järkkymättömänä perustuksena. Kansanvaltamme vastainen kiihoitus ja olojemme rauhallista kehitystä häiritsevät kumouspyrkimykset, yritettiinpä niitä miltä suunnalta tahansa, on torjuttava. Laki ja järjestys on kaikissa oloissa pidettävä maassa voimassa.

Valtiollista oikeudenmukaisuutta silmälläpitäen on vaalijärjestelmä uudistettava siten, että tarkemman suhteellisuuden toteuttaminen käy mahdolliseksi. Valtion palveluksessa on säilytettävä pätevä, valtiojärjestykselle uskollinen virkamehistö, jonka taloudellinen asema on turvattava. Asiain käsittely tuomioistuimissa ja virastoissa on saatava nopeaksi ja joustavaksi.

Maamme aseman ja rauhan turvaamiseksi on meidän, muiden valtioiden tavoin, pidettävä yllä taloudellisten edellytystemme mukaista puolustuslaitosta, jota oli johdettava ja kehitettävä kansanvaltaisessa hengessä.

3. Ulkopolitiikka

Kaikkia sellaisia pyrkimyksiä, joiden tarkoituksena on säilyttää ja palauttaa rauha valtioiden kesken ja pystyttää kansainvälinen oikeusjärjestys voimassa, on tuettava. Meidän on pidettävä yllä ystävällisiä suhteita kaikkiin kansoihin ja erityisestikin luottamuksellisia välejä niiden kanssa, joiden naapureina elämme.

Suomen ja Neuvostoliiton väliltä on poistettava se epäluuloisuus ja eristyneisyys, joka on häirinnyt niiden suhteita, ja sen sijaan saatava aikaan toistensa kansallisen erikoisuuden kunnioittamiseen pohjautuvaa hedelmällistä vuorovaikutusta taloudellisella ja sivistyksellisellä alalla. Läheistä yhteistoimintaa Ruotsin ja muiden Skandinavian maiden kanssa on jatkettava yhteisten perinteiden ja pohjoismaisen katsomuksen pohjalta.

Kosketus Länsi-Euroopan kansanvaltoihin ja Pohjois-Amerikan Yhdysvaltoihin on kehitettävä mahdollisimman kiinteäksi.

Ylläpidettäessä ystävällisiä suhteita muihin maihin ja niiden oloista oppia otettaessa on kuitenkin säilytettävä terve kansallinen itsetunto ja otettava huomioon oman kansan erikoisluonne ja perinnäiset tavat.

4. Talouselämä

Kaiken aineellisen ja henkisen edistyksen perusedellytys oli kansantulon lisääminen. Siinä tarkoituksessa on tuotantotoimintaa tehostettava ja kaikki työvoima sijoitettava hyödylliseen työhön.

Meidän talousjärjestyksemme perustuu yrittämisvapauteen ja yksityiseen omistusoikeuteen, jotka ovat voimakkaita yleistä hyvinvointia kohottavia tekijöitä. Nämä perusteet on säilytettävä Ohjatessaan talouselämää valtion oli oltava läheisessä yhteistyössä vapaiden taloudellisten elinten ja järjestöjen kanssa. Valtion ohjaus ei saa muodostua yrittäjien liikkumisvapautta ja aloitemahdollisuuksia kahlitsevaksi kaavamaisuudeksi, ei pakko-eikä virastotaloudeksi. Poikkeuksellisten olojen välttämättömäksi tekemästä säännöstelystä on vapauduttava, niin pian kuin olosuhteet sallivat.

Valtion tulee itse harjoittaa taloudellista toimintaa vain sikäli, kun on kysymys yleisen edun kannalta tarpeellisista tehtävistä, jotka luonteeltaan paremmin soveltuvat valtion hoidettaviksi kuin jätettäviksi vapaan yritteliäisyyden varaan. On ehkäistävä sellaisten monopoliasemien syntyminen, jotka tekevät terveen kilpailun mahdottomaksi, sekä estettävä ulkomainen pääoma saamasta määräämisvaltaa talouselämässämme.

5. Maa- ja metsätalous

Maatalous ja siihen liittyvä metsätalous oli taloudellisen toiminnan edistämisessä oleva sillä sijalla, joka niille maamme pääelinkeinoina kuuluu. Maataloustuotannon voimistuminen on turvattava ryhtymällä kaikkiin sellaisiin toimenpiteisiin, jotka ovat kokonaisuuden edun kannalta tarpeellisia ja suotavia.

Maaseudun elintason kohottamiseksi ja yhteiskunnallisten vastakohtaisuuksien tasoittamiseksi on erityisesti pienviljelijäin ja maataloustyöväen asemaa helpotettava. Liian pienille tiloille on hankittava lisämaata. Maa- ja metsätaloustyöväen asunto- ja palkkaoloja on korjattava. Maataloustuotteiden menekin lisäämiseksi ja tasapuolisten taloudellisten kehitysmahdollisuuksien luomiseksi eri paikkakunnille on sopivia teollisuuslaitoksia pyrittävä sijoittamaan maaseudulle. Maalaisväestön yleisten elinehtojen parantamiseksi on pien- ja käsiteollisuutta sekä erityisiä ammatteja kehitettävä tarvittavan ammattiopetuksen turvin.

Sekä maataloustuotannon elvyttämiseksi että väestöpoliittisista syistä on asutustoiminnalla edistettävä uusien, viljelijälleen toimeentulon takaavien tilojen syntymistä ja sellaisten väestönainesten kiinnittämistä maahan, joilla on halua ja edellytyksiä oman viljelmän hoitamiseen. Kotiseudultaan uuteen ympäristöön muuttamaan joutuneen siirtoväen ja elämänsä maan puolesta alttiiksi panneiden rintamasotilaiden maansaannista on ensi sijassa ja kiireellisin toimenpitein huolehdittava. Asuntotiloja on muodostettava kaikkialle pyrkimyksenä oman asunnon ja asuntoalueen järjestäminen mahdollisimman laajoille kansalaispiireille.

Alueidenluovutuksessa menetetyn sijaan on saatava uutta viljelysalaa valtion tukemalla tehokkaalla uudisraivauksella. Entisten viljelysten tuottoa on kohotettava maanparannustoimenpitein, erityisesti salaojituksella. Maaseudun sivistystoimintaa on kehitettävä entistä monipuolisemmaksi, jotta maalaiselämän viihtyisyys lisääntyisi ja liiallista siirtymistä kaupunkeihin ehkäistäisiin.

6. Yhteiskuntapolitiikka

Yhteiskunnallisten parannusten on käytävä rinnan tuotannon tehostamisen ja kansantulon kohottamisen kanssa. Tarkoituksenmukaisesti suunniteltu, oikeudenmukaisuutta toteuttava uudistustyö, joka lisää laajojen kansainkerrosten yhteiskunnallista turvallisuutta ja mahdollisuuksia päästä osallisiksi sivistyksestä, ei ole yhteiskunnalle taloudellinen rasitus, vaan edistää työn tuottavuutta ja yleistä hyvinvointia.

Jokaisen työkykyisen kansalaisen velvollisuus on tehdä työtä ja kaikille on myös taattava työnsaantimahdollisuus ja kohtuullinen toimeentulo työstään. Työ- ja palkkaoloja parantamalla on ajoissa poistettava yhteiskunnallisen tyytymättömyyden syitä. Työnantajain ja työntekijäin suhteet on pyrittävä järjestämään neuvottelujen avulla tasavertaisuuden pohjalla, tuotantotoimintaa häiritseviä työtaisteluja välttämällä.

Kokonaisuuden etua silmällä pitäen on edistettävä yhteiskuntapolitiikassa riittävää huomiota vaille jääneiden keskiluokkaan kuuluvien ja henkistä työtä tekevien elintasonnousua ruumiillisen työn tekijäin oikeutettujen vaatimusten täyttämisen rinnalla.

Yhteiskunnallisia vakuutusta kehitettäessä on pyrittävä mahdollisimman tehokkaasti turvaamaan kansalaiset vanhuuden sekä yhteiskunnallisten vaarojen, kuten sairauden ja työkyvyttömyyden varalta.

Huolenpito sotainvaliideista ja kaatuneiden turvattomista omaisista on kansallinen kunnia-asiamme.

Niin oikeudenmukaisuuden kuin väestöpoliittistenkin tarkoitusperien nimessä on tuettava lapsirikkaita perheitä ja kodin perustamista, kehitettävä äitiys- ja lastenhuoltoa sekä edistettävä kunnollisten ja halpojen asuntojen aikaansaamista.

Kansan ruumiillista ja henkistä kuntoa on kohotettava parantamalla urheilu- ja virkistysmahdollisuuksia sekä levittämällä raittiutta ja terveitä elämäntapoja niin nuorison keskuuteen kuin muihinkin piireihin.

7. Raha- ja verotuspolitiikka

Kestävän pohjan säilyttämiseksi taloudellisessa toiminnassa ja kansalaisten työntulosten turvaamiseksi on tehtävä kaikki voitava rahan arvon pitämiseksi vakavana.

Valtion taloudessa on noudatettava säästäväisyyttä, ja myös yksityisten kansalaisten talouksissa tapahtuvan säästämisen merkitystä sekä säästäjille itselleen että talouselämän pääomanmuodostukselle on korostettava. Välittömässä ja välillisessä verotuksessa on pidettävä silmällä oikeudenmukaisuuden vaatimuksia, niin että jokainen joutuu suorittamaan taloudellisen kestokykynsä mukaisen osan yhteisistä menoista. Eri tulomuotojen, niin kuin kiinteän omaisuuden tuoton ja henkisestä tai ruumiillisesta työstä saadun palkan verotuksessa ilmenevät epätasaisuudet on poistettava ja heikossa asemassa olevien verokuormaa kevennettävä. Välillinen verotus on kohdistettava erityisesti ylellisyystarvikkeisiin.

8. Sivistystyö

Jokaiselle on hänen asuinpaikastaan ja varallisuudestaan riippumatta varattava tilaisuus lahjainsa mukaiseen sivistykselliseen kehitykseen. On toteutettava yhtenäinen koulujärjestelmä, yleensä kansakoulu pohjakouluna, sekä saatettava koululaitos kokonaisuudessaan lähemmäksi elävää elämää. Oppilaiden valmistumista käytännöllisille aloille on helpotettava. Kaikilla opetusasteilla on omistettava huomiota luonteenkasvatukselle ja kehitettävä oppilaita kansanvaltaisen yhteiskuntamme täysikelpoisiksi kansalaisiksi.

Sivistyselämän korkeimmille ilmauksille, tieteille ja taiteille on annettava riittävää taloudellista tukea. Vapaata kansansivistystoimintaa on voimakkaasti laajennettava ja syvennettävä.

Siveellisiä ja uskonnollisia arvoja on kunnioitettava, ajatuksen vapautta puolustettava ja ahdasmielisyyttä ja suvaitsemattomuutta vastustettava.