Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/KESK/184

Suomen Keskusta

Keskustan Eurooppa-ohjelma


  • Puolue: Suomen Keskusta
  • Otsikko: Keskustan Eurooppa-ohjelma
  • Vuosi: 1999
  • Ohjelmatyyppi: erityisohjelma

Keskustan puoluevaltuuskunta 24.-25.4.1999 Tampereella

KESKUSTAN EUROOPPA-OHJELMA

JOHDANTO

Ihmiskunnalla on ratkaistavanaan valtavia ongelmia, jotka liittyvät ennen muuta elinympäristömme vaurioitumiseen ja talouden kansainvälistymiseen.Samaan aikaan kun teknologinen kehitys on antanut ihmiskunnalle yhä parempia välineitä hyvinvoinnin lisäämiseen, valtaosa ihmisistä on kokenut omien elinehtojensa heikkenevän. Näihin ongelmiin meidän on määrätietoisesti tartuttava sekä Euroopassa että maailmanlaajuisesti.

Monet ihmiskunnan suurimmat ongelmat johtuvat siitä, että elämän ja politiikan arvot ovat vääristyneet. Aineelliset arvot ovat liiaksi korostuneet henkisten ja yhteisöllisten arvojen kustannuksella. Tämä materialismin ylivalta on ollut perimmäinen syy myös siihen, että elinympäristömme on vaurioitunut. Taloudellista tehokkuutta on käytetty verukkeena ratkaisuille, jotka ovat lisänneet eriarvoisuutta ja heikentäneet elämän laatua.

Suomessa, Euroopassa ja koko maailmassa on pyrittävä ihmisyyden yhteiskuntaan. Ihmistä ja luontoa on suojeltava materialismin ylivallalta.Talous, vapaa kilpailu ja vapaakauppa on nähtävä vain välineinä ihmisten hyvinvoinnin lisäämiseksi.

Keskeiset välineet ihmisyyden yhteiskunnan rakentamisessa ovat kansanvalta ja hajautus - sekä yhteisöllisessä mielessä, yhteiskunnallisen päätöksenteon ja talouden rakenteissa että alueellisessa kehityksessä.

Ihmiskunnan on välttämättä siirryttävä luonnontaloudellisesti kestävään kehitykseen. Tämä edellyttää sekä arvojen muutosta että olemassaolevien tuotanto-ja kulutusmahdollisuuksien oikeudenmukaista jakamista. Voimavaroja on suunnattava sellaisen teknologian kehittämiseksi, jonka avulla ihmisen talous voidaan sopeuttaa luonnontalouteen.

Kansallisvaltiot ovat edelleen tehokas ja kansanvaltaisin väline kansainvälisen kehityksen ohjaamiseksi yllä mainittujen tavoitteiden mukaisesti. Niiden vaikutusmahdollisuudet tulee säilyttää ja niiden yhteistyötä tulee kehittää.

Vapaakauppaa ja kansainvälistä yhteistyötä tulee lisätä alueittain ja vaiheittain siten, että kaupan ja yhteistyön esteitä samanaikaisesti poistetaan laajemmissa puitteissa ja myös maailmanlaajuisesti. Euroopassa tämä edellyttää erityisesti paneurooppalaisen vuorovaikutuksen ja yhteistyön edistämistä sekä yhteistyön lisäämistä lähialueiden, mukaan lukien Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän maiden kanssa. On pyrittävä luomaan maailmanlaajuisia välineitä, joiden avulla voidaan torjua ylikansallisen kapitalismin haittavaikutuksia ja ohjata maailmantaloutta luonnontaloudellisesti kestävään ja kansojen hyvinvointia edistävään suuntaan.

Keskustan mielestä Suomen tulee toimia tehokkaasti kaikilla kansainvälisen yhteistyön tasoilla. Pohjoismaisen yhteistyön saavutuksia on puolustettava, ja sitä on edelleen kehitettävä. Itämeren ja Barentsin alueet, Euroopan unioni ja yleiseurooppalaisen yhteistyön järjestelyt on nähtävä toisiinsa liittyvinä yhteistyön tasoina, joilla Suomen tulee edistää omia ihanteitaan ja ajaa omia kansallisia etujaan. Samalla Suomen tulee tuntea ja kantaa vastuunsa myös koko ihmiskunnan tulevaisuudesta.

Euroopan unionin tulee olla avoin kaikille maanosamme kansanvaltaisille markkinatalousmaille.Tämä edellyttää sitä, että unionin toimintakyky turvataan tehostamalla yhtäältä sen päätöksentekoa todella yhteisten asioiden hoitamisessa ja hajauttamalla toisaalta päätöksentekoa asioissa, jotka sopivat hoidettaviksi parhaimmin kansallisella tasolla. Voimakkaasti laajenevassa unionissa on entistäkin tärkeämpää hyväksyä jäsenmaiden kansalliset erityispiirteet.

Tällä hetkellä unionissa on piirteitä sekä valtioiden välisestä liitosta että liittovaltiosta. Rahaliiton syntyminen luo paineita liittovaltiokehityksen suuntaan talouspolitiikan koordinointitarpeen kasvaessa ja rahapoliittisen päätösvallan siirryttyä Euroopan keskuspankille. Periaatteittensa mukaisesti Keskusta edellyttää, että unionia kehitetään tulevaisuudessakin ensi sijassa valtioiden välisenä liittona. Unionilla tulee olla vain sellaisia tehtäviä, jotka se kykenee hoitamaan paremmin kuin jäsenmaat. Keskeinen päätösvalta unionin rakenteissa tulee olla jäsenvaltioilla ja niiden edustajilla. Perussopimusten muuttaminen ja unionin toimivallan lisääminen on säilytettävä jäsenvaltioiden keskinäistä yksimielisyyttä edellyttävänä asiana. Ministerineuvosto on ainoa hallitusten välinen toimielin. Sen asemaa unionin tärkeimpänä toimielimenä tulee vahvistaa ja tärkeimmissä asioissa sen päätöksenteossa tulee noudattaa yksimielisyyden periaatetta. Euroopan parlamentin valtaoikeuksia voidaan lisätä vain sellaisessa ylikansallisessa päätöksenteossa, jota kansalliset parlamentit eivät kykene neuvoston kautta valvomaan.

Komission toimintaa on tervehdytettävä muun muassa päätöksenteokoa hajauttamalla. Komission sisällä rehottavaa byrokratiaa ja muita epäkohtia on karsittava. Unionin toimielimiä on uudistettava näiden suuntaviivojen mukaisesti, jotta sen toimintakykyä ja kansanvaltaisuutta voitaisiin laajentumisen yhteydessä parantaa.

Unionitason päätöksentekoa on lisättävä suurissa eurooppalaista yhteistyötä vaativissa asioissa. Muissa asioissa valta tulee säilyttää jäsenvaltioilla. Lisäksi on selvitettävä, missä asioissa keskittynyttä byrokratiaa voitaisiin purkaa ja siirtää päätösvaltaa takaisin jäsenmaille. Mm. alue- ja maatalouspolitiikassa päätöksentekoa ja varainkäyttöä voidaan ja niitä tulee hajauttaa jäsenmaiden suuntaan.

Keskusta arvioi, että syyt siihen, että unioni ei ole kyennyt tehokkaaseen toimintaan mm. verotuksen painopisteen siirtämiseksi työn verottamisesta energia- ja ympäristöveroihin, toimiin rikollisuutta ja huumeiden leviämistä vastaan tai toimiin luonnonmukaisemman ruuantuotannon puolesta, eivät johdu instituutioiden rakenteesta vaan siitä, että näistä kysymyksistä ei vallitse Euroopassa riittävää poliittista yhteisymmärrystä. Poliittisen tahdon puuttumista ei pidä yrittää kiertää luomalla kansanvallasta etääntyviä päätöksentekorakenteita. Päätöksenteon on nojattava kansalaisten todelliseen tahtoon.

EUROOPAN JA SUOMEN HAASTEET

Euroopan ja Suomen haasteet ovat yhteiset. Kiristyvä kansainvälinen kilpailu vaikuttaa yhtäläisesti kaikkiin euro-alueen maihin. Työttömyyden ratkaiseminen ei onnistu yksinomaan kansallisin päätöksin. Toimenpiteisiin on ryhdyttävä myös Europan unionin tasolla sekä maailmanlaajuisesti. Ympäristöongelmat eivät tunne rajoja vaan koskettavat kaikkia samalla tavalla. Turvallisuuden vahvistaminen on entistä enemmän koko unionia koskettava asia.

Myös kansallisen politiikan on mukauduttava uusiin olosuhteisiin. Esimerkiksi siirtyminen yhteiseen valuuttaan edellyttää, että talouden ja yhteiskunnan jäykät rakenteet uudistetaan joustavammiksi ja luodaan järjestelyjä, joilla taloudellisesta yhdentymisestä vähiten hyötyvät tai jopa kärsivät alueet eivät jää Euroopan ydinalueiden kehityksen maksajiksi.

Keskusta sitoutuu Eurooppa-politiikassaan seuraaviin tavoitteisiin:

1. Talouden rakenteita uudistamalla työllistämiseen

Talous- ja työllisyyspolitiikassa Euroopan tason yhteisten linjausten ja päätöksenteon rooli on turvata taloudellinen ja valuuttapoliittinen vakaus. Samoin on tarpeen hakea sellaisia yhteisiä pelisääntöjä, jotka tukevat työn tekemistä ja työn antamista. Euroopan tasolla on myös tarpeen ennakkoluulottomasti etsiä työllisyyden ja hyvinvointiyhteiskunnan uudistamiseksi parhaita sosiaalisia innovaatioita, joilla teollisen ajan hyvinvointimalleja reivataan uuteen aikaan.

Eurooppa ei kykene turvaamaan kilpailukykyään ja kansalaistensa hyvinvointia rakentamalla muuria ympärilleen. Ensisijainen vastuu työllisyydestä on jäsenvaltioilla. Jokaisen Euroopan maan kansallisen päätöksenteon tehtävä on uudistaa omaa yhteiskuntaansa työn tekemistä, työn antamista ja yrittämistä suosivaan suuntaan sekä huolehtia julkisen talouden tasapainosta.

  • palveluyritysten arvonlisäveron alentaminen on tehtävä mahdolliseksi
  • verotuksen painopistettä on siirrettävä työn verottamisesta kulutuksen ja energian verotukseen
  • on luotava eurooppalainen yrittäjyyteen kannustava ohjelma, joka avaa mahdollisuuksia uusien työpaikkojen luomiseen
  • koulutuksen ja osaamisen vahvistamiseksi on lisättävä resursseja EU:n vastaaviin ohjelmiin
  • sosiaaliturvan kehittämiseksi on siirryttävä kohti perustuloa ja negatiivista tuloveroa

2. Ympäristöpolitiikassa sanoista tekoihin

Tehokas ympäristöpolitiikka, jonka haasteet kasvavat laajenemisen myötä, edellyttää EU:lta ennakkoluulottomia ratkaisuja muun muassa verotuksen alueella. Ympäristöongelmien ratkaisemista edistää myös siirtyminen tietoyhteiskuntaan. EU:n on suunnattava voimavarojaan ympäristöteknologian ja tietoverkkojen kehittämiseen, jotka samalla ovat uusia työpaikkoja luovia alueita.

  • on sovittava ympäristöverotuksen minimitasosta ja muista taloudellisista ympäristöpolitiikan ohjauskeinoista
  • Vihreän BKT:n käyttöönottoa on kiirehdittävä
  • sovittujen ympäristönormien rikkominen tai niiden täytäntöönpanossa viivytteleminen on tehtävä rangaistavaksi
  • unionin on maailmanlaajuisesti toimittava edelläkävijänä haitallisten päästöjen vähentämisessä
  • ympäristöteknologian ja kehittyneiden tietoverkkojen käyttöönottoa on tuettava taloudellisesti
  • maankäytön suunnittelusta on läheisyysperiaatteen mukaisesti päätettävä kansallisella tasolla

3. Turvallisuus on kansalaisten perusoikeus

Euroopan unionin on tehostettava toimintaansa kamppailussa uusia turvallisuusuhkia kuten kansainvälistä rikollisuutta, huumeita, ympäristökatastrofeja, talouskriisejä sekä kansallisuuksien välisiä ristiriitoja vastaan.

  • Schengenin sopimuksen voimaantulon myötä on turvattava jäsenvaltioiden raja- ja poliisiviranomaisille riittävät voimavarat tehtäviensä toteuttamiseen
  • Unionin on lisättävä tukeaan Keski- ja Itä-Euroopan maille sekä Venäjälle näiden maiden viranomaisten edellytysten parantamiseksi toimia rikollisuutta, laitonta maahanmuuttoa ja muita uhkia vastaan. Yhteistyötä on tiivistettävä myös maailmanlaajuisesti.
  • Europolin toimintaa on koko ajan kehitettävä, mutta samanaikaisesti sen toiminnan on oltava demokraattisen kontrollin alaista niin unionin kuin jäsenvaltioidenkin tasolla. EU-maiden tulee lisätä yhteistyötä poliisikoulutuksessa Keski-ja Itä-Euroopan maiden sekä Venäjän kanssa.
  • Internet-tietoverkkojen väärinkäytöksiä on ehkäistävä tiivstämällä jäsenmaiden keskinäistä yhteistyötä.
  • EU:n sisäiset väärinkäytökset on lopetettava unionin toimielinten ja jäsenvaltioiden yhteisin toimin.

4. Yhteisen ulkopolitiikan palveltava jäsenmaiden turvallisuutta

Suomen tulee yhdessä muiden EU:n jäsenvaltioiden kanssa aktiivisesti osallistua unionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan toteuttamiseen ja kehittämiseeen. Lähtökohtina tälle osallistumiselle ovat kunkin jäsenvaltion itsenäinen oikeus päättää omista turvallisuuspoliittisista perusratkaisuistaan sekä jäsenvaltioiden keskinäinen solidaarisuus.

Suomen tulee tulevaisuudessakin säilyttää puolueettomuutensa ydin, sotilaallinen liittoutumattomuus ja itsenäinen, uskottava puolustus.. Tämä vastaa kansallisia turvallisuuspoliittisia etujamme. Puolueettomana maana Suomelle avautuu mahdollisuuksia edistää turvallisuuspoliittista yhteistyötä erityisesti omilla lähialueillaan ja näin vahvistaa vakautta Pohjois-Euroopassa.

Keskustan mielestä Euroopan sotilaallinen turvallisuus on taattavissa nykyisillä sotilaallisilla yhteistyörakenteilla. Siksi Euroopan unionille ei pidä luoda omaa puolustusulottuvuutta eikä liioin yhdistää Länsi-Euroopan unionia EU:hun. EU: n tulee osallistua maanosamme turvallisuuden vahvistamiseen kriisinhallinnan kautta Amsterdamin sopimuksessa määritellyllä tavalla.

Yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan onnistunut toteuttaminen edellyttää yhteisen strategian luomista muun muassa Venäjä-politiikkaan sekä jäsenvaltioiden politiikan tehokkaaseen koordinaatioon kansainvälisillä foorumeilla kuten ETYJ:ssä ja YK:ssa.

Myös kansainvälisissä kauppa- ja talouspoliittisissa yhteistyörakenteissa EU:n kykyä esiintyä ja toimia yhtenäisenä kaikkien eurooppalaisten etujen ajajana on tehostettava. Tätä kykyä mitataan lähivuosina erityisesti maailman kauppajärjestön WT0:n seuraavalla neuvottelukierroksella sekä Lomén sopimuksen uudistamisprosessissa.

  • Keskustan mielestä EU:n on vahvistettava rooliaan rauhan ja ihmisoikeuksien edistämisessä niin Euroopassa kuin muuallakin maailmassa.
  • Venäjä-politiikkaa koskevan strategian tulee kaikin tavoin pyrkiä edistämään Venäjän integroitumista eurooppalaisiin ja euro-atlanttisiin yhteistyörakenteisiin. EU:n ja Venäjän raja-alueiden yhteistyön edellytyksiä on parannettava.
  • EU:n on aktiivisesti osallistuttava YK:n ja sen erityisjärjestöjen työn tukemiseen ja kehittämiseen.
  • EU:n puitteissa tapahtuva kehitysyhteistyö ei saa merkitä kansallisen kehitysyhteistyöpolitiikan alasajoa
  • WTO:n puitteissa tapahtuvissa maailmankaupan vapauttamisneuvotteluissa EU:n on puolustettava kaikkien jäsenvaltioidensa erityisolosuhteita; tämä koskee erityisesti maataloustuotteiden kaupan vapauttamista. Kaupan vapauttaminen on toteutettava niin, että se edistää lähituotantoa ja alueellisia tuotantoketjuja.
  • Lomé-sopimusta uudistettaessa on lisättävä EU:n ja AKT-maiden poliittista vuoropuhelua. AKT-maille myönnettävät kauppapoliittiset ja muut edut on turvattava myös tähän ryhmään kuulumattomille vähiten kehittyneille maille.

AGENDA 2000 JA LAAJENEMISEN HAASTE

EU:n toimintoja on uudistettava, jotta unioni voi toteuttaa itälaajenemisen. EU:n rahoitusta, maatalouspolitiikkaa sekä alue- ja rakennepolitiikkaa muuttavasta Agenda 2000 -uudistuksesta päästiin periaatteelliseen sopuun Berliinin huippukokouksessa. Suomen puheenjohtajakaudelle jää uudistuksen yksityiskohtien viimeistely.

Itälaajeneminen toteutettava hallitusti

Seuraava laajentuminen on historiallinen askel kohti Euroopan yhtenäisyyttä. Tämä lisää koko Euroopan poliittista vakautta ja turvallisuutta. Se antaa myös uusia taloudellisia mahdollisuuksia lisätä hyvinvointia koko maanosassa.

Suomen on osaltaan huolehdittava siitä, että nykyiset hakijamaat eivät joudu Agenda 2000 -uudistuksen ja institutionaalisten kysymysten panttivangeiksi. Laajenemisen aikataulu riippuu siitä, miten hyvin kukin hakijamaa täyttää EU:n asettamat demokratian toimivuuden, lainsäädännön ja talouden kriteerit. Suomen puheenjohtajakaudelle tullee tarkistettavaksi, voidaanko nykyisten hakijamaiden rinnalle ensimmäiseen aaltoon nostaa muita hakijamaita. Laajentumishankkeen rinnalla on kehitettävä yhteistyötä kaikkien Euroopan maiden, erityisesti EU:n ja Venäjän kesken.

Kestävään yhteiseen maatalouspolitiikkaan

Maatalouspolitiikan uudistuksessa valmistaudutaan itälaajenemisen kustannusten jaon ohella seuraavaa maailmankaupan WTO-kierrosta varten. Tavoitteena tulee olla eurooppalaisen perheviljelmiin perustuvan maatalousmallin vahvistaminen. Euroopan maatalouspolitiikan lähtökohtana ei saa olla teollinen, geenimuunteluun tai hormonien käyttöön perustuva tehotuotanto, vaan kuluttajan ja ympäristön kannalta kestävä ja turvallinen tuotanto, joka turvaa tuottajille tuotanto-olosuhteista riippumatta riittävän hyvän toimeentulon. Eurooppalainen, perheviljelmiin pohjautuva ja eettisesti kestävä elintarviketalous takaa parhaiten kuluttajien oikeuden puhtaisiin ja terveellisiin elintarvikkeisiin. Tämän turvaamiseksi koko unionin alueella on turvattava maataloustuotannon edellytykset. Siksi itälaajenemisesta aiheutuvia kustannuksia ei saa sysätä yksin viljelijäväestön maksettaviksi. Yhteisessä maatalouspolitiikassa on pysyvällä tavalla huomioitava pohjoisista olosuhteista aiheutuvat ongelmat

EU:n metsästrategian tulee turvata kestävä metsätalous. Metsäpolitiikka tulee säilyttää kansallisen päätöksenteon alaisena. EU: n tulee toimia sellaisen metsäsertifiointimallin puolesta, joka turvaa perhemetsätalouden.

EU ja maakunnat

EU:n rakennerahastot ovat keskeinen väline pyrittäessä nykyistä tasapainoisempaan alueelliseen kehitykseen. Rakennerahastoilla tulee tukea yrittämisen, työnteon ja elämisen edellytyksiä myös EU:n pohjoisimmilla alueilla. Pohjoisista olosuhteista johtuvat erityispiirteet, kuten harva asutus, pitkät etäisyydet, laaja maaseutu ja kylmä ilmasto on pysyvällä tavalla nostettava kansantuotteeseen perustuvien kriteereiden rinnalle tuen saannin ehtona.

Rakennerahstoista rahoitettavien ohjelmien hallinnointia on yksinkertaistettava ja hallintoa kevennettävä. Päätösvaltaa on siirrettävä maakuntiin. Kansallista lainsäädäntöä on kehitettävä niin, että aluekehityksestä vastaavat maakuntien liitot päättävät hankkeiden EU-rahoitusosuudesta. Vastaavasti kansallista rahoitusosuutta on lisättävä ja sitä on suunnattava suoraan valtion aluehallinnon päätettäväksi. Tällä tavalla vahvistetaan omaehtoista kehittämispolitiikkaa ja lisäysperiaatteen toteutumista.

Yhteisöaloitteiden varojen käyttötarkoitusta on laajennettava. Myös yhteisöaloitteiden hallinnointia on yksinkertaistettava. Erilaisia alueiden välistä yhteistyötä ja vuorovaikutusta lisääviä kokeiluhankkeita on syytä edistää. EU-tukea näille pilottihankkeille tulisi lisätä nykyisestä. Näiden hankkeiden koko on määriteltävä siten, että myös pienet alue-ja aluetason yksiköt ja toimijat pääsevät mukaan.

Suomen on kuunneltava maakuntien toimijoita EU-politiikan suuntaamisessa. EU-politiikka ei saa jäädä Helsingin ja Brysselin kabineteissa tapahtuvaksi eliitin tekniseksi asioiden hoitamiseksi, vaan sitä on toteutettava kansalaisten ehdoilla.

EU:n tuleva rahoitus

Keskusta tukee myös Euroopan unionissa tiukan talouden linjaa. EU:n budjetin katto on säilytettävä 1,27 prosenttina jäsenvaltioiden BKT:sta. Pohjoinen ulottuvuus on otettava huomioon myös EU:n sisäpolitiikkoja kehitettäessä ja niihin osoitettuja varoja jaettaessa.

Unionin tulee suunnata tutkimus- ja kehittämisrahoitusta tulevaisuuden haasteiden kannalta tärkeille aloille. Euroopan unionin merkitys taloudelle on kuitenkin paljon laajempi kuin EU:n budjetin kattamat toimintasektorit. Sisämarkkinoiden yrityksille ja yksityishenkilöille koituvat hyödyt eivät näy EU:n budjetissa. Siksi on huolehdittava siitä, että mm. suomalaisilla pk-yrityksillä on todelliset mahdollisuudet päästä hyötymään EU:n sisämarkkinoista ja unionin ulkopuolelle suuntautuvista ohjelmista ja yhteistyöstä.

POHJOINEN ULOTTUVUUS

Suomi on johdonmukaisesti rakentanut Euroopan unionille pohjoista ulottuvuutta EU-jäsenyysneuvotteluista lähtien. Pohjoisille alueille tarvitaan Euroopan unionissa vahva oma politiikka samaan tapaan kuin Välimeren alueellekin.

Unionin ulkosuhteisiin pohjoisella ulottuvuudella on vaikutuksensa erityisesti Pohjois-Euroopan alueellisen yhteistyön sekä Venäjän naapuruuden seurauksena. Edessä olevan laajentumisen seurauksena Itämerestä tulee käytännössä unionin "sisämeri". Itämeren alueen yhteistyön ohella Barentsin euroarkitsella alueella sekä arktisella alueella tapahtuva yhteistyö ovat tärkeä osa pohjoista ulottuvuutta. Itämeren kunnostaminen on yksi Pohjois-Euroopan tärkeimmistä ympäristöpoliittisista hankkeista.

Tärkeä välietappi pohjoisen politiikan luomisessa unionin ulkosuhteisiin oli komission väliraportti syksyllä 1998. Komission raportti luo pohjan pohjoisen ulottuvuuden kehittämiselle siten, että se paitsi hyödyttää unionia ja sen jäsenvaltioita myös vahvistaa myönteistä poliittista, taloudellista ja yhteiskunnallista kehitystä Venäjällä. Suomen kannalta on tärkeää, että EU:n avustus- ja rahoitusohjelmia (Tacis, Phare ja Interreg) voidaan käyttää nykyistä tehokkaammin ja laajemmin Suomen -ja samalla EU:n - lähialuieden kehittämiseen.

Euroopan unionin "sisäpolitiikassa" pohjoisen ulottuvuuden tulee näkyä varsinkin maatalous- sekä alue- ja rakennepolitiikassa, joita uudistettaessa unionin pohjoisten alueiden erityisolosuhteet tulee ottaa pysyvällä tavalla huomioon.

Pohjoinen ulottuvuus avaa mittaamattomia mahdollisuuksia, mutta myös haasteita koko unionille.

Pohjoisten alueiden luonnonvarojen, kuten Luoteis-Venäjän energiavarojen ja pohjoisten metsävarojen hyödyntämisen tulee olla painopistealue unionin tulevassa toiminnassa. Liikenneyhteyksien kehittäminen sekä tiede- ja teknologiayhteistyö avaavat uusia mahdollisuuksia erityisesti unionin Venäjä-politiikan suhteen. Toisaalta unionin on kannettava nykyistä suurempi vastuu pohjoisten alueiden haavoittuvan ympäristön puolesta sekä ydinturvallisuuden lisäämisestä Venäjällä ja Baltiassa.

Suomen tulee kiirehtiä komission valmistelua pohjoisen ulottuvuuden toimenpide- ja rahoitussuunnitelman laatimiseksi, niin että ohjelma voidaan hyväksyä yhdessä EU-maiden, muiden pohjoismaiden sekä Venäjän, Baltian maiden ja muiden Itämeren maiden kesken. Suomen tulee edistää pohjoisen konferenssin järjestämistä, jossa mukana olisivat myös Yhdysvallat, Kanada ja Japani.

  • Euroopan pohjoisten alueiden toimenpideohjelma tulee nostaa yhdeksi unionin toiminnan painopisteeksi
  • Pohjoinen ulottuvuus on huomioitava unionin maatalous sekä alue- ja rakennepolitiikassa pysyvällä tavalla
  • EU:n on osaltaan kannettava vastuunsa Itämeren tilan parantamisesta ja sen suojelusta tulevaisuudessa
  • Pohjoisten alueiden liikenneyhteyksien kehittämisen tulee olla keskeinen osa Euroopan laajuisten verkostojen kehittämisessä
  • Pohjoisesta ulottuvuudesta tulee järjestää konferenssi syksyllä 1999

EUROOPAN TULEVAISUUS

Tämän vuoden lopulla hyväksytään erityinen Vuosituhannen Julistus, jossa viitoitetaan Euroopan unionin tulevaa kehitystä. Lähiaikoina käynnistyy myös seuraava hallitusten välinen konferenssi (HVK), jossa pyritään uudistamaan EU:n toimintaa ja rakenteita koko edessä olevaa laajenemista ajatellen.

Keskustan mielestä Euroopan unionin tulee kehittyä juuri ja vain siihen suuntaan kuin jäsenvaltiot haluavat. Laajentumisen ja siihen liittyvien ongelmien sekä eurooppalaisten yhteiskuntien suurten sisäisten haasteiden ohella lähivuosina tulee ratkaistavaksi kysymys koko unionin tulevasta luonteesta. Keskustan mielestä unionia on kehitettävä asiapohjaisen harkinnan pohjalta siten, että löytyy luonteva tasapaino unionin luonteelle hallitusten välisenä yhteistyönä, joka turvaa kansallisten näkökohtien huomioonottamisen sekä yhteisönä, joka kykenee nopeasti, tehokkaasti ja joustavasti toimimaan niissä asioissa, joissa jäsenvaltiot ovat luovuttaneet päätösvaltaansa sille.