Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/KESK/213

Suomen Keskusta

Paluu tulevaisuuteen - Keskustan nuorisoasiakirja vuosille 2005-2007


  • Puolue: Suomen Keskusta
  • Otsikko: Paluu tulevaisuuteen - Keskustan nuorisoasiakirja vuosille 2005-2007
  • Vuosi: 2005
  • Ohjelmatyyppi: erityisohjelma

PALUU TULEVAISUUTEEN

Suomen Keskustan nuorisoasiakirja vuosille 2005 - 2007

Hyväksytty Suomen Keskustan puoluevaltuuskunnassa 23.-24.4.2005

Johdanto

1. Aktiivinen kansalaisuus

  • Nuoret ovat päätöksentekijöitä
  • Mielekästä vapaa-aikaa
  • Maailmankansalaisuutta

2. Itsenäisyyden tukeminen

  • Sivistys luo perustan
  • Työ tiellä pitää
  • Matti kukkarossa?
  • Katto pään päälle

3. Nuorten elämänhallinnan vahvistaminen

  • Nuori tarvitsee tukea
  • Päihteetön nuoruus

4. Monikulttuurinen Suomi

5. Koti kunnassa

  • Yhteistyötä ja päätöksiä
  • Vahvaan nuorisotyöhön

6. Nuorisotyölaki uudistuu

  • Toimintaympäristön muutos
  • Selkeitä tavoitteita

Johdanto

Tässä asiakirjassa on Suomen Keskustan keskeiset nuorisotyön ja -politiikan tavoitteet kuluvalle vaalikaudelle. Aktiivinen kansalaisuus, nuorten itsenäisyys ja sosiaalinen vahvistaminen sekä nuorten kasvu- ja elinolojen parantaminen ovat kulmakivemme. Kaiken kattavana lähtökohtana on sukupolvien tasa-arvo ja usko Suomen nuorisoon. Aktiivinen kansalaisuus koskettaa koko ikäluokkaa ja sosiaalinen vahvistaminen on kohdennettua toimintaa.

Nuoriso on yhteiskunnan voimavara. Millään yhteiskunnalla ei ole varaa olla hyödyntämättä sitä pääomaa ja potentiaalia, mikä nuorissa on. Panostamalla nuoriin on mahdollista saada aikaan suuria muutoksia. Nuoruus on tärkeä elämänvaihe.

Yhteiskunnan tehtävänä on tukea nuoria heidän herkässä elämänvaiheessaan, johon kuuluvat oman elämänpolun löytäminen ja vastuun ottaminen itsestä sekä laajemminkin elinyhteisöstä. Nuorisopolitiikka on tulevaisuuspolitiikkaa, jota ilman vakaata ja menestyvää yhteiskuntaa on mahdoton rakentaa.

Edustuksellisessa demokratiassa sukupolvien välinen tasa-arvo ja jatkuvuus eivät tarkoita, että vanhat vallanpitäjät sulkevat nuoret vaikuttajanalut kammareidensa ulkopuolisiin lastenhuoneisiin tai tulevaisuuslaboratorioihin, ja seuraavat näiden kasvua sekä kehitystä nuorisobarometrien kautta. Edustuksellisessa demokratiassa sukupolvien välinen tasa-arvo ja jatkuvuus tarkoittaa, että vanhat vallanpitäjät ja nuoret toimivat samalla areenalla, jonka yhteisenä nimittäjänä on tulevaisuus.

Sukupolvipolitiikka tarkoittaa jatkumoa, jonka kautta kulttuuri, valta ja omaisuus siirtyvät nuorille. Vastuullisen sukupolviajattelun lähtökohta on, että tuleville sukupolville ei pidä jättää liiaksi rasitteita tai rajoittaa heidän valinnanmahdollisuuksiaan. Nuoren sukupolven laadukkaat kasvu- ja elinolot, kansalaisvalmiudet ja yleinen toimintakyky ovat mielekkään kehityksen sekä tulevaisuuden perusta. Tästä huolehtiminen on huolehtimista yhteiskunnan jatkuvuudesta sekä perinteiden ja tulevaisuuden yhdistämisestä nykyajassa. Suomalainen nuori ei odota yhteiskunnalta lottovoittoa tai valmiiksi katettua pöytää. Hän odottaa sukupolvien välistä tasa-arvoa, välittämistä ja mahdollisuutta ottaa vastuu itsestään sekä lähimmäisistä.

Maahamme on kasvamassa sukupolvi toisensa jälkeen kansainvälisiä ja korkeasti koulutettuja nuoria, joille perinteiset poliittiset rakenteet eivät ole itsestäänselvyys. Nuorten passiivisuus vaaleissa ei ole ymmärtämättömyyttä tai pelkkää välinpitämättömyyttä. Se on nuoren sukupolven viesti, josta tulisi huolestua. Nuoret on otettava entistä vakavammin vaikuttajina kunnissa, kouluissa ja muissa yhteisöissä. Nuoria ei saa syrjäyttää kansanvallasta, vaan heidän aktiivisuuttaan on tuettava nuoruuden kaikissa vaiheissa. Jokaisella nuorella sukupolvella on oikeus vallankumoukseensa. Nuorten kyky asettaa vanhoja arvostuksia ja rakenteita kyseenalaiseksi on positiivinen sekä uudistava voima.

Nuoret elävät tietoyhteiskunnan täysivaltaisina jäseninä. He ovat samaan aikaan voimakkaita yksilöjä ja erilaisten yhteisöjensä jäseniä. Nuoriso äänestää päivittäin omilla elämänvalinnoillaan ja on tiiviissä vuorovaikutuksessa maailmanlaajuisesti. Nuoret ovat \"markkinoilla\" yhä merkittävämpiä päätöksentekijöitä. He muuttavat valinnoillaan maailmaa ollen samalla vielä nuorempien esikuvia sekä malleja. Aikuisten on otettava huomioon ne vaatimukset ja paineet, jotka nuori kohtaa mainos- ja brändimaailman puristuksessa.

Vastuuta nuorista ei voi ulkoistaa. Kodilla on ensisijainen vastuu nuorten kasvamisesta terveen itsetunnon omaaviksi aikuisiksi. Koti on nuoren tärkein kasvupaikka. Kodin ohella kaverit ja harrastukset ovat tärkeitä. Kotiintuloajat sovitaan kotona yhdessä nuoren ja vanhempien kanssa, ei eduskunnassa tai kunnanvaltuustossa. Yhteiskunnan on silti tuettava vanhemmuutta. Yhteiskunnan on ymmärrettävä ja hyväksyttävä erilaiset perheet. Perhe- ja työelämän yhteensovittaminen on tehtävä käytännössä mahdolliseksi. Lasten ja nuorten etua pitäisi tavoitella tupo-pöydissäkin.

Nuorta itseään ei voi syyllistää tilanteesta, jossa sosiaalinen tausta on epävakaa. Tällainen nuori tarvitsee yhteiskunnalta erityistä tukea. Ketään nuorta ei jätetä yksin. Lapsuuden ja nuoruuden kokemukset luovat sen pohjan, jolle aikuisuus konkreettisesti rakentuu. Nuorten itsenäistymisen tukeminen on oltava laajasti edistetty yhteiskuntapoliittinen tavoite. Itsenäisyyteen kuuluu oleellisena osana aktiivinen kansalaisuus.

  • Nuoriso on yhteiskunnan voimavara.
  • Aktiivinen kansalaisuus, nuoren itsenäisyyden tukeminen ja sosiaalinen vahvistaminen sekä nuorten kasvu- ja elinolojen parantaminen ovat keskustalaisen nuorisotyön ja -politiikan perusta.
  • Kodilla on ensisijainen vastuu lasten ja nuorten kasvamisesta terveen itsetunnon omaaviksi aikuisiksi. Koti on lapsen ja nuoren tärkein kasvupaikka. Kodin ohella kaverit ja harrastukset ovat tärkeitä.

1. Aktiivinen kansalaisuus

Aktiivinen kansalainen tuntee yhteiskunnalliset oikeutensa ja velvollisuutensa, osaa niihin liittyviä taitoja ja osallistuu yhteiskuntaan. Aktiivisen kansalaisuuden mahdollistaminen vaatii julkiselta ja kolmannelta sektorilta resursseja tietojen ja taitojen opettamiseen sekä levittämiseen ja osallistumisen mahdollisuuksien tarjoamista. Demokraattisen yhteiskunnan perusarvoihin kuuluu oikeus osallistua ja vaikuttaa tasavertaisena itseään koskeviin asioihin sekä yhteiskunnan kehityksen ohjaamiseen iästä riippumatta. Aktiivinen kansalaisuus näkyy nuoren rakentavana ja oma-aloitteisena toimintana niin yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa kuin vapaa-ajan toiminnassakin.

Nuoret ovat päätöksentekijöitä

Jokaisella nuorella on kyvykkyyttä, halua ja ennen kaikkea oikeus osallistua itseään sekä lähiympäristöään koskevien päätösten tekemiseen. Päätöksentekijöiden on yhdessä nuorten kanssa etsittävä välineitä tämän osallisuuden mahdollistamiseen. Nuorten omaehtoinen aktiivisuus on tärkeää, mutta sen tukemisessa vanhemmilla sukupolvilla on ratkaiseva vaikutus. Koulun keskeinen tehtävä on kansalaistaitojen opettaminen. Tietoa jokaisen kansalaisen velvollisuuksista ja oikeuksista sekä taitoa niiden täysimääräiseen käyttämiseen on opetettava koulussa.

Nuorten on oltava luonnollinen osa virallisia instituutiota ja niiden päätöksentekoa. Esimerkiksi nuorisovaltuustot eivät saa merkitä, että yli 18-vuotiaat nuoret tämän perusteella syrjäytetään varsinaisen edustuksellisen demokratian luottamuspaikoilta.

Nuorten mahdollisuuksia vaikuttaa edustuksellisen demokratian kautta tulee kaikin tavoin lisätä. Nuorten omat kulttuurit ja erilaisuus ovat yhteiskunnan kannalta positiivista kritiikkiä sekä uusien ratkaisujen esittämistä. Nuoret uudistavat kansanvaltaa. Myös lapsilla tulee olla heidän kehitystasonsa huomioiden mahdollisuus vaikuttaa itseään koskeviin asioihin samalla oppien yhdessä toimimisen taitoja.

Nuorilla on oikeus osallistua elämäänsä liittyvien palveluiden ja yhteisöjen kehittämiseen sekä päätöksentekoon. Nuorten osallisuus on nuorten huomioimista arjen ympäristöissä. Oppilaitoksissa, nuorisotyössä ja hallinnossa nuoret on otettava mukaan päätöksentekoon yhdessä sovitulla tavalla. Kunnan ja valtakunnan hallinnolla täytyy olla herkkyyttä kuulla ja ottaa vastaan nuorten aloitteita sekä viestejä. Tämä tukee nuorten kasvua aktiivisiksi kansalaisiksi.

Kunnallisvaaleissa äänestysikäraja on ulotettava 16-vuotiaisiin nuorten sitomiseksi aktiiviseen kansalaisuuteen. On varmistettava yleissivistävän koulutuksen keinoin riittävät tiedot kansalaisvaikuttamisesta. Nuorena tehty päätös äänestää vahvistaa osallistumista edustukselliseen demokratiaan jatkossa. Ensimmäisen äänestämisen on hyvä tapahtua omaksi koetussa kunnassa, jossa asiat ja myös ehdokkaat voivat olla tuttuja.

Peruskoulussa ja toisella asteella oppilaat on tunnustettava kouluyhteisönsä täysivaltaisiksi jäseniksi. Oppilaskuntatoiminnasta on rakennettava oppilaille mielekäs väylä vaikuttaa koulun asioihin. Toiminnalle on luotava myönteinen ilmapiiri ja rohkaistava oppilaita ottamaan aktiivinen rooli koulun arjessa - nuorten mielipiteet on sallittava ja otettava vakavasti. Tällä voi olla myönteinen vaikutus kouluviihtyvyyden parantamisessa.

  • Perustuslain velvoite luoda järjestelyjä, joilla nuoret voivat vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti, on otettava vakavasti kouluissa, kunnanvaltuustoissa ja valtakunnan tasolla.
  • Koulun keskeinen tehtävä on kansalaistaitojen opettaminen. Tietoa jokaisen kansalaisen velvollisuuksista ja oikeuksista sekä taitoa niiden täysimääräiseen käyttämiseen on opetettava koulussa.
  • Kunnallisvaaleissa äänestysikäraja on ulotettava 16-vuotiaisiin nuorten sitomiseksi aktiiviseen kansalaisuuteen. On varmistettava yleissivistävän koulutuksen keinoin riittävät tiedot kansalaisvaikuttamisesta. Nuorena tehty päätös äänestää vahvistaa osallistumista edustukselliseen demokratiaan jatkossa.
  • Oppilaskuntatoiminnasta on rakennettava oppilaille mielekäs väylä vaikuttaa koulun asioihin. Toiminnalle on luotava myönteinen ilmapiiri ja rohkaistava oppilaita ottamaan aktiivinen rooli koulun arjessa.

Mielekästä vapaa-aikaa

Nuorilla on oltava mahdollisuus laadukkaaseen vapaa-aikaan vanhempien sosiaalisesta asemasta riippumatta. Jokaisella nuorella on oltava oma "juttunsa\". Tämän mahdollistavat parhaiten hyvät harrastukset. Lapsuudessa ja nuoruudessa on oltava leikkiä, iloa ja harrastuksia. Yhteys harrastuksien ja aktiivisen kansalaisuuden välillä on nähtävä selkeästi. Yhdessä toimiminen ja reilun pelin sääntöjen oppiminen harrastuksien kautta kasvattaa nuorta vastuulliseksi kansalaiseksi.

Nuorille on tarjottava monipuolista toimintaa asuinpaikasta riippumatta. Nuorisokeskusten ja harrastustilojen tarjonnan tulee olla riittävää. Päihteettömään ja kiireettömään vapaa-aikaan on luotava puitteita. Kunnallinen ja seutukunnallinen nuorisotyö ja järjestöt voivat yhdessä vastata nuorten erilaisiin kokemisen sekä harrastamisen tarpeisiin.

Lapset ja nuoret on nähtävä tärkeinä liikkujina. Kaikkien nuorten on saatava liikuntakasvatusta ja omaksuttava kansalaisvalmiutena liikunnan perustaidot. Alle 18-vuotiaille kuntalaisille on mahdollistettava maksuttomat liikuntatilat. Nuorena koettu liikunnan riemu ja ilo luo jatkumon terveellisiin elämäntapoihin vanhempana. Satsaaminen lapsiin ja nuoriin liikunnan edistämiseksi on kansantaloudellisesti välttämätön investointi.

Kotien, koulujen ja seurojen väliseen yhteistyöhön on panostettava. Lisäksi on tärkeää, että liikuntaharrastukset enemminkin yhdistäisivät kuin erottaisivat perheet iltaisin ja viikonloppuisin. Nuorten suosiossa oleviin urheilulajeihin tulee suunnata resursseja ja harrastaja- sekä puulaakisarjojen toimintaa on tuettava kaikkien nuorten väylänä liikunnan iloon ja riemuun. Kilpailu- ja tulossidonnaisuus ei saa olla määräävä tekijä nuorten harrastamisessa - vanhempien on luotava mahdollisuuksia harrastamiseen, ei keskittyä tulostavoitteiden asettamiseen.

Nuorten taide- ja kulttuurikasvatuksella on tärkeä tehtävä nuoren luovuuden kehittäjänä. Tarkoituksena ei ole tehdä kaikista kansalaisista päätoimisia taiteilijoita, vaan taide- ja kulttuurikasvatus on nähtävä aktiivisen taiteen kuluttamisen ja harrastamisen pohjana. Kulttuurilla on suuri merkitys nuorten syrjäytymisen ennaltaehkäisijänä. Alle 18-vuotiaille suunnatut kunnalliset kulttuuripassit, joihin on kerätty kattavasti alennuksia eri kulttuuritapahtumiin ja -laitoksiin, ovat suositeltavia.

Nuorten kannalta kirjastot ovat tärkeä oppimisen ja uuden kohtaamisen sekä löytämisen ympäristö. Kirjastojen peruspalvelut on säilytettävä maksuttomina ja niiden roolia tietoyhteiskunnan perustaitojen levittäjänä on vahvistettava.

Nuorille on tarjottava monipuolisia ja heille sopivia vapaa-ajan toimintoja. Nuorisotaloista on luotava aidosti nuorten taloja, joissa nuoret voivat toteuttaa itseään aikuisen tukemana. Niissä on korostettava pedagogisen otteen merkitystä. Samalla nuorisotilojen on oltava vapaa-ajan \"olohuoneita\". Toisaalta koulutilojen hyödyntämistä harrastuskeskuksina on tehostettava opetuksen ulkopuolella.

Osana vapaa-ajan toimintaa erilaisten nuorten vapaamuotoisten ja yhdistyspohjaisten toimintojen avustaminen on tärkeää. Nuorten uusia toimintamuotoja on tuettava ennakkoluulottomasti. Julkisen rahoituksen tulee kannustaa ja mahdollistaa nuorisojärjestöjen toimintaa, ei luoda valmiita sisältöjä.

Nuoret ovat tietoyhteiskunnan täysivaltaisia jäseniä ja he käyttävät merkittävän osan vapaa-ajastaan tietoverkkojen, tiedotusvälineiden sekä tietokoneiden parissa. Aktiivinen kansalaisuus vaatii kuitenkin uusia taitoja, kuten kriittistä ymmärrystä medialukutaidon muodossa. Vanhempia on autettava suojaamaan lasta viihdeteollisuuden yliannostukselta, sillä tutkimusten mukaan yli 10-vuotiaiden koululaisten vapaa-ajasta kolmannes kuluu sähköisen median äärellä.

  • Nuorilla on oltava mahdollisuus laadukkaaseen vapaa-aikaan vanhempien sosiaalisesta asemasta riippumatta. Jokaisella nuorella on oltava oma "juttunsa\".
  • Lapset ja nuoret on nähtävä tärkeinä liikkujina.
  • Nuorten suosiossa oleviin urheilulajeihin tulee suunnata resursseja ja harrastaja- sekä puulaakisarjojen toimintaa on tuettava kaikkien nuorten väylänä liikunnan iloon ja riemuun.
  • Alle 18-vuotiaille kuntalaisille on mahdollistettava maksuttomat liikuntatilat.
  • Alle 18-vuotiaille suunnatut kunnalliset kulttuuripassit, joihin on kerätty kattavasti alennuksia eri kulttuuritapahtumiin ja -laitoksiin, ovat suositeltavia.
  • Kirjastojen peruspalvelut on säilytettävä maksuttomina ja niiden roolia tietoyhteiskunnan perustaitojen levittäjänä on vahvistettava.
  • Nuorisotaloista on luotava aidosti nuorten taloja, joissa nuoret voivat toteuttaa itseään aikuisen tukemana.
  • Koulutilojen hyödyntämistä harrastuskeskuksina on tehostettava opetuksen ulkopuolella.
  • Julkisen tuen tulee kannustaa ja mahdollistaa nuorisojärjestöjen toimintaa, ei luoda valmiita sisältöjä.
  • Aktiivinen kansalaisuus vaatii uusia taitoja, kuten kriittistä ymmärrystä medialukutaidon muodossa.
  • Vanhempia on autettava suojaamaan lasta viihdeteollisuuden yliannostukselta.

Maailmankansalaisuutta

Kansainvälisyys on tärkeä inhimillinen ja yhteiskunnallinen kasvuhaaste sekä keskeinen osa nuorisokasvatusta. Nuorten liikkuvuuden ja kansainvälisten yhteistyöverkostojen rakentaminen sekä tukeminen on kansainvälistä nuorisotyötä. Nuoret kokevat tärkeäksi mahdollisuuden matkustaa, oppia vieraita kieliä ja tutustua eri kulttuureihin. Kulttuureja ja erilaisuutta opitaan arvostamaan aidon vuorovaikutuksen kautta.

Nuoret kokevat elämässään monikerroksisia kansalaisuuksia samanaikaisesti. Paikallisen ja kansallisvaltion kansalaisuuden lisäksi voidaan puhua esimerkiksi Euroopan unionin kansalaisuudesta sekä globaalista maailmankansalaisuudesta.

Nuorten osallisuutta kansainvälisellä tasolla on edistettävä. Samanaikaisesti useille eri tasoille verkkomedioiden ja -yhteyksien kautta ulottuva nuorten uudenlainen toimintaympäristö haastaa nuorisotyön etsimään uudenlaisia ratkaisuja yhteisöllisen kasvun tukemiseksi.

Konkreettinen tutustuminen muihin kulttuureihin sekä kansoihin luo käsityksen kansainvälisen ja eurooppalaisen kanssakäymisen tärkeydestä. Euroopan unionin nuoriso-ohjelman kautta tapahtuvaa vapaaehtoistyötä on perusteltua laajentaa jatkossa. Ohjelman välityksellä tuhannet eurooppalaiset nuoret saavat vuosittain mahdollisuuden osallistua vapaaehtoistoimintaan EU-maassa tai unionin ulkopuolella.

Nuorisotutkimuksen kansainvälistä yhteistyötä ja tutkimustulosten hyödyntämistä on tehostettava. Koulujen kansainväliseen vaihtoon, opiskelijoiden kansainväliseen harjoitteluun ja nuorten vapaa-ajan toimintoihin kohdistettu rahoitus on osaltaan eurooppalaista nuorisotyötä.

  • Kansainvälisyys on tärkeä inhimillinen ja yhteiskunnallinen kasvuhaaste sekä keskeinen osa nuorisokasvatusta.
  • EU:n nuoriso-ohjelman kautta tapahtuvaa liikkuvuutta on perusteltua laajentaa.
  • Nuorisotutkimuksen kansainvälistä yhteistyötä ja tutkimustulosten hyödyntämistä on tehostettava nuorten osallisuuden edistämiseksi.
  • Hyödynnetään nuorten kansainvälistä ja EU-osaamista yhteiskunnassamme

2. Itsenäisyyden tukeminen

Suuri osa nuorista voi hyvin. Nuorelle tarjotaan eväitä kehittyä itseä ja muita arvostavaksi ihmiseksi, joka tiedostaa tekojensa vaikutuksen yhteiskunnassa sekä osaa kantaa vastuunsa. Hyvän nuorisotyön lopputulos on nuoren tasapainoinen itsenäistyminen. Nuorten itsenäistymiseen vaikuttavat oleellisesti koulutukseen pääseminen peruskoulun jälkeen, työllistyminen ja oma asunto.

Sivistys luo perustan

Koulutukseen pääsy on nuoren itsenäistymistä ajatellen kaiken perusta. Oppimisen perustavoitteina tulee olla osaltaan aktiivinen kansalaisuus peruskoulusta alkaen. Koulutus ja oppiminen eivät ole yksi tietty ajanjakso ihmiselämässä. Nyt ja tulevaisuudessa oppiminen on elinikäistä.

Peruskoulujen oppimistuloksissa on selviä eroja alueellisesi sekä tyttöjen ja poikien välillä. Näihin epäkohtiin on kiinnitettävä erityistä huomiota, jotta koulutuksen tasa-arvo toteutuu. Keskeinen tavoite on opettaa nuorille oppimisen taidot. Peruskansalaistaitojen opettaminen on myös tärkeää. Uusavuttomuus ei helpota vanhempien ja koulun huokailulla, vaan yhteiskasvatuksessa on otettava huomioon muun muassa oppiminen raha-asioiden itsenäiseen hoitoon, ruoanlaittoon ja siivoukseen. Kansalaisvalmiudet huomioivat tiedollisten taitojen lisäksi nuoren tunnetason kehittämisen. Erityisopetuksella turvataan kaikkien oppiminen.

Toisella asteella yleissivistävä lukio-opetus antaa valmiudet aloittaa opiskelu yliopistossa, ammattikorkeakoulussa ja lukion oppimäärään perustuvassa ammatillisessa koulutuksessa. Ammatillista koulutusta on kehitettävä koulutusmuotona, jonka tavoitteena on työelämälähtöinen ammatillinen osaaminen. Ammatillisen koulutuksen vetovoimaisuuden lisäämisen ja resurssien käytön tehostamisen lisäksi lukion ja ammatillisten opintojen osittaisella integraatiolla tulee pyrkiä moninkertaisten opintojen vähentämiseen. Ammatillisen koulutuksen laatua ja houkuttelevuutta on parannettava, sillä tutkimusten mukaan joka kymmenes opiskelija keskeyttää opintonsa ensimmäisenä lukuvuotenaan ilman suunnitelmaa uudesta opiskelupaikasta. Keskeyttämisen syitä ovat muun muassa koulun ongelmat, erilaiset sosiaaliset ilmiöt ja asenteet. Keskeyttämistä harkitsevien opiskelijoiden opintojen tukemista henkilökohtaisella ohjauksella on tehostettava.

Yhteiskunnan on tarjottava useita keinoja kouluttautua. Oppisopimuskoulutuksen merkitystä tulee korostaa. Oppisopimuskoulutus vastaa osaltaan tulevaisuuden ammatillisen työvoiman tarpeeseen.

Nuorten kannalta opinto-ohjauksen kehittäminen kaikilla koulutusasteilla on erityisen tärkeää. Suomalainen ohjauskulttuuri on vahvasti alikehittynyttä.

Maaseutulähtöinen ympäristökasvatus on tärkeä osa nuoren kasvamista vastuulliseksi kuluttajaksi ja ympäristötietoiseksi kansalaiseksi.

  • Koulutukseen pääsy on nuoren itsenäistymistä ajatellen kaiken perusta.
  • Oppimisen perustavoitteina tulee olla osaltaan aktiivinen kansalaisuus peruskoulusta alkaen.
  • Huolestuttavan suuriin tyttöjen ja poikien sekä alueellisiin oppimistulosten eroihin on kiinnitettävä erityistä huomiota.
  • Peruskoulun keskeinen tehtävä on opettaa nuorille oppimisen taidot. Peruskansalaistaitojen opettaminen on myös tärkeää.
  • Ammatillisen koulutuksen laatua ja houkuttelevuutta on parannettava.
  • Oppisopimuskoulutuksen määrärahojen lisäämisellä muodostetaan oppisopimuskoulutuksesta vaihtoehtoinen koulutusväylä muulle ammatilliselle koulutukselle.
  • Opinto-ohjauksen kehittäminen kaikilla koulutusasteilla on erityisen tärkeää.

Työ tiellä pitää

Nuorisotyöttömyys on polttava suomalaisen yhteiskunnan ongelma. Ansiotyön kautta nuori pääsee hyödyntämään oppimaansa. Työllä on nuorelle erityisen suuri merkitys itsetunnon kannalta. Tämän johdosta nuorisotyöttömyydessä ei ole ainoastaan kyse nuoren osaamisen, ammattitaidon ja tarmon hukkaamisesta. Pitkään jatkunut työelämän ulkopuolella olo syrjäyttää ja saa nuoren tuntemaan itsensä hyödyttömäksi. Väestön vanhentuessa alakohtaista työvoimapulaa ei pystytä ratkaisemaan, mikäli nuorten ammattitaitoa ei kyetä ylläpitämään. Pätkätöiden kulttuuri ei mahdollista nuoren täysipainoista itsenäistymistä ja elämän rakentamista.

Kuntien on yhteistyössä paikallisten yritysten kanssa tarjottava nuorille kesätöitä. Näistä saadut taskurahat ja työkokemus ovat jokaiselle nuorelle merkittäviä. Kuntien tulisi ottaa tavoitteeksi tarjota jokaiselle alle 15-18-vuotiaalle vähintään kuukauden kestävä kesätyöpaikka.

Työmarkkinatuki on tarkoituksenmukaista kohdistaa nuoren työnhakijan sijasta suoraan työnantajalle. Osa työllistämisen kustannuksista tulee tällöin työnantajan maksettavaksi, jolloin työmarkkinatuella ei ole kilpailua vääristävää vaikutusta. Näin nuorten työllistäminen jatkuisi helpommin työllisyysjakson jälkeen ja työnantaja sitoutuisi jo työllistäessään maksamaan osan työllistämiskuluista.

Palvelualojen aktiivinen kehittäminen vastaa erityisesti nuorten työllisyystarpeisiin. Palvelusektorilla työskentelevien nuorten osuus on merkittävä. Palvelusektorin työpaikkojen syntymisen myötä voidaan olettaa, että nuorten suhteellinen osuus palvelusektorilla kasvaa tulevaisuudessa. Nuoret ovat valmiita maksamaan palveluista ja toisaalta palvelualat nähdään potentiaalisina työpaikkoina.

Nuorten työpajatoiminnan vakinaistaminen on tärkeä nuorisopoliittinen toimenpide. Työpajatoiminnan vaikutukset nuorten työllistymiseen ja oman opiskelualan löytämiseen ovat kiistattomia. Työpajojen toiminnan järjestäminen perustuu paikallisiin tarpeisiin ja olosuhteisiin, jolloin ne toimivat vapaaehtoisena peruspalvelun muotona. Erillisen lain säätäminen työpajojen vakinaistamiseksi ei näin ollen ole järkevä ratkaisu. Painopiste toiminnassa on nuorten elämäntaitojen vahvistamisessa ja koulutukseen pääsemisessä.

Naisyrittäjyyttä tukevia toimenpiteitä tulee lisätä. Nuoria naisia tulee kannustaa ryhtymään yrittäjiksi. Naisyrittäjyyden kasvun myötä yrittäjyyttä ei nähdä enää sukupuoleen sidottuna toimintana. Koska äidin vaikutus lapsen tulevaan kehitykseen on kiistaton, naisyrittäjyyden voimistumisella on myönteiset vaikutukset yrittäjämyönteisen ilmapiirin synnyttämisessä.

Suomalaisten nuorten asenne yrittäjyyttä kohtaan on myönteinen. Nuorten yrittäjyyskasvatusta on kehitettävä kaikilla koulutusasteilla, sillä nuorten yrittäjyyshalut huipentuvat suhteellisen varhaisella iällä. Peruskoulussa yrittäjyyden täytyy heijastua mahdollisimman monessa oppiaineessa.

Moni nuori näkee yrittäjyyden riskin liian suurena, jolloin halu yrityksen perustamiseen laskee huomattavasti. Valtion onkin suunnattava nuorten omistamille yrityksille voimakkaammin rahoitusta. Samalla yrityksen perustaminen on tehtävä nuorelle vaivattomaksi sekä luotava nuorten yrittäjien erityinen tietoverkossa toimiva tukipalvelu. Yrityksen perustamiseen tarkoitettua starttirahaa tulee kohdentaa alle 35-vuotiaille.

  • Nuorisotyöttömyys on polttavimpia suomalaisen yhteiskunnan ongelmia.
  • Kuntien on yhteistyössä paikallisten yritysten kanssa tarjottava nuorille kesätöitä.
  • Työmarkkinatuki on järkevää kohdistaa nuoren työnhakijan sijasta suoraan työnantajalle.
  • Palvelualojen aktiivinen kehittäminen vastaa erityisesti nuorten työllisyystarpeisiin.
  • Työpajojen toiminnan järjestäminen perustuu paikallisiin tarpeisiin ja olosuhteisiin, jolloin ne toimivat vapaaehtoisena peruspalvelun muotona.
  • Naisyrittäjyyttä tukevia toimenpiteitä tulee lisätä.
  • Nuorten yrittäjyyskasvatusta on kehitettävä kaikilla koulutusasteilla.
  • Valtion on suunnattava nuorten omistamille yrityksille voimakkaammin rahoitusta.
  • Yrityksen perustaminen on tehtävä nuorelle vaivattomaksi sekä luotava nuorten yrittäjien erityinen tietoverkossa toimiva tukipalvelu.

Matti kukkarossa?

Rajallinen toimeentulo on usein nuorten itsenäistymisen esteenä. Omaa elämää ei saa jaloilleen, mikäli taloudellista pohjaa ei ole olemassa. Opiskeluaikanakin tulee nuorelle taata mahdollisuus täysipainoiseen elämään. Asumisen kalleus on monen kohdalla tosiasia. Nuorilta odotetaan paljon, mutta nuoriin tulisi samalla sijoittaa jonkin verran. Toisen asteen opiskelijoiden opintotukeen vaikuttavia opiskelijan vanhempien tulorajoja on nostettava.

Monien nuorten kohdalla erilaiset maksuhäiriöt ovat lisääntyneet hälyttävästi. Nuoret tarvitsevat ohjausta ajautuessaan maksuhäiriöiden noidankehään. Velka- ja talousneuvonnan antaminen on yksi avain nuoren tukemiseen kohti itsenäisyyttä. Vaikeuksiin joutunutta nuorta täytyy tukea pyrkimällä keskittämään syntyneet luottovelat viranomaisen avulla usean velkojan sijaan nuoren kannalta tarkoituksenmukaisesti.

  • Toisen asteen opiskelijoiden opintotukeen vaikuttavia opiskelijan vanhempien tulorajoja nostettava.
  • Nuoret tarvitsevat ohjausta ajautuessaan maksuhäiriöiden noidankehään.

Katto pään päälle

Itsenäistyvä nuori tarvitsee oman asunnon. Valtaosa kotoa muuttavista nuorista haluaa edelleen ensimmäiseksi asunnokseen vuokra-asunnon. Kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen riittämätön tarjonta vaikeuttaa nuorten omaa elämää sekä opiskelu- ja työmarkkinoiden toimivuutta.

Noin kymmenen prosenttia suomalaisista on 18-24-vuotiaita. Aravavuokra-asuntojen hakijoista kuitenkin yli neljäsosa kuuluu kyseiseen ikäryhmään. Kasvavissa kaupungeissa joka kolmas vuokra-asunnon hakija on alle 25-vuotias. Kotoa itsenäistyville nuorille tarvitaan lisää kohtuuhintaisia pienvuokra-asuntoja, vuokra-aravia.

Omistusasumisen hintatason karkaaminen nuorten ja nuorten perheiden ulottumattomiin estää kasvualueilla elämistä. Koko maassa vuokra-asuntojen tarjonta kohtaa huonosti kysynnän. Yli puolet vuokra-asunnonhakijoista hakee yksiötä ja muun muassa aravatarjonnasta 80 prosenttia on tätä suurempia asuntoja.

Nuorten asuntomahdollisuuksien turvaaminen ei onnistu ilman kunnan asuntopoliittista ohjausta. Aktiivista kaavoitus- ja maapolitiikkaa tarvitaan riittävän pienvuokra-asuntotuotannon turvaamiseksi sekä omistusasuntojen hintatason kurissapitämiseksi kasvualueilla. Kasvualueiden ulkopuolella on harkitulla tuotannolla huolehdittava vuokra-asuntokannan rakenteen kehittämisestä paremmin kysyntää vastaavaksi. Kuntia olisikin kannustettava rakentamaan myös nuorisoasuntoja. Nuorisoasuntotuotannossa on voitava käyttää eri rahoituskanavia monipuolisesti.

Suurella osalla nuorista itsenäistyminen sujuu ilman suurempia ongelmia. Asuntokysymyksissä monet nuorisoasuntoyhdistykset tekevät kiinteää yhteistyötä kuntien kanssa. Kunnat voivat osaltaan turvata järjestöjen tukitoiminnan jatkuvuutta kumppanuussopimuksilla ja ostamalla nuorten tarvitsemia tukipalveluita.

  • Itsenäistyville nuorille tarvitaan lisää kohtuuhintaisia pienvuokra-asuntoja, vuokra-aravia.
  • Aktiivista kaavoitus- ja maapolitiikkaa tarvitaan riittävän pienvuokra-asuntotuotannon turvaamiseksi sekä omistusasuntojen hintatason kurissapitämiseksi kasvualueilla.

3. Nuorten elämänhallinnan vahvistaminen

Moni nuori tarvitsee kodin ulkopuolista apua kasvaessaan aikuisuuteen. Nuoren arjen ympäristöissä täytyy nuorelle olla tarjolla ammattilaisen apua kasvussa, oman elämän hallinnassa sekä ongelmatilanteissa. Nuorten sosiaalisessa vahvistamisessa nuorisotyön rajapinta sosiaali- ja terveystoimeen on mahdollista määrittää yhteisöllisten työmuotojen kautta.

Nuori tarvitsee tukea

Nuorten kanssa työskentelevien tulee osata tukea perheitä kasvatustehtävässä ja puuttua ongelmiin varhaisessa vaiheessa. Kunnassa on oltava riittävät resurssit, jotka mahdollistavat nopean avun saannin nuoren mielenterveys-, päihde- ja sosiaalisissa ongelmissa. Varhaisella ja ammattitaitoisella nuoren auttamisella vähennetään nuoren syrjäytymisriskiä ja säästetään yhteiskunnan resursseja. Moniammatillista yhteistyötä on vahvistettava yhteistyössä perheiden kanssa kaikissa kunnissa.

Nuorten sosiaalisena ongelmana koulukiusaaminen on aina tuomittava voimakkaasti. Tämän suhteen on huolehdittava opettajien valmiudesta havaita, kohdata ja käsitellä koulukiusaamista.

Monilla nuorilla on mielenterveysongelmia. Ongelmien taustalla on muun muassa ahdistuneisuutta koulu- ja opintomenestymisestä tai masennusta yksinäisyydestä. Etenkin lukio- ja korkeakouluopintojen yhteisöllisyys on vähäistä. Nuorten terapiapalveluihin on satsattava hoitoon pääsemisen helpottamiseksi. Nuorten alhainen kynnys ottaa yhteyttä \"virtuaaliolkapäähän\" on huomioitava erilaisten tietoverkoissa toimivien palvelumuotojen kehittämisenä.

Lastenkodeissa asuneet nuoret jäävät liian usein ilman jälkihuoltopalveluja. Nuoret muuttavat lastenkodeista yleensä noin 18-vuotiaina. Nuoren itsenäistyminen ei tapahdu tämän jälkeen automaattisesti, vaan hän tarvitsee omille jaloille pääsyssään vielä tukea. Nuorten on oltava tosiasiallisesti lastensuojelun jälkihuoltopalvelujen piirissä, kunnes täyttävät 21 vuotta.

Moni lapsi ja nuori elää perheväkivallan keskellä. Suomi on tilastojen mukaan EU:n väkivaltaisimpia maita. Vuosittain lähisuhdeväkivallan uhrina kuolee 30-40 naista sekä 10-15 lasta ja 200-300 lasta vammautuu vakavasti. Perheväkivalta on otettava vakavana loukkauksena lapsen ja nuoren oikeuksia kohtaan. Viranomaisia on koulutettava kohtaamaan sekä väkivallan uhri että sen tekijä.

  • Kunnassa on oltava riittävät resurssit, jotka mahdollistavat nopean avun saannin nuoren mielenterveys-, päihde- ja muissa sosiaalisissa ongelmissa.
  • Koulukiusaaminen on aina tuomittava voimakkaasti.
  • Nuorten alhainen kynnys ottaa yhteyttä \"virtuaaliolkapäähän\" on huomioitava erilaisten tietoverkoissa toimivien palvelumuotojen kehittämisenä.
  • Nuorten on oltava tosiasiallisesti lastensuojelun jälkihuoltopalvelujen piirissä, kunnes täyttävät 21 vuotta.
  • Perheväkivalta on otettava vakavana loukkauksena lapsen ja nuoren oikeuksia kohtaan. Viranomaisia on koulutettava kohtaamaan sekä väkivallan uhri että sen tekijä.

Päihteetön nuoruus

Hyvin järjestetty nuorisotyö on parasta ennaltaehkäisevää päihdetyötä. Turvallinen vanhemmuus ja koti sekä virikkeelliset harrastus- ja muut vapaa-ajan toiminnot ohjaavat mielekkäällä tavalla nuoria terveellisiin elämäntapoihin.

Jokaisella nuorella on oikeus päihteettömään nuoruuteen ja sitä tukeviin turvallisiin aikuisiin. Päihteet, kuten alkoholi, huumeet, tupakka tai nuuska, ovat nuorella ja kenelle tahansa haitallisia. Päihteiden välittäminen ja myyminen alaikäiselle on tuomittava ehdottomasti. Kieltoja on valvottava. Päihdepolitiikan tavoitteena on oltava alle 18-vuotiaiden päihteettömyys sekä päihdeongelmaisten nuorten tehokas hoitoonohjaus. Hoito- ja vieroituspaikkoja on oltava tarpeeksi. Nuorten naisten lisääntyneeseen alkoholinkäyttöön ja tupakointiin on kiinnitettävä vakavaa huomiota.

Vanhempien, koulujen, nuoriso- ja sosiaalitoimen, poliisin sekä kolmannen sektorin toimijoiden yhteistyöllä on kehitettävä päihdetietoutta sekä hoitoonohjausta. Päihdetietoisuuden synnyttämiseen on löydettävä uusia ja ennakkoluulottomia nuorten elinpiiriin sopivia toimintamuotoja. Päihteettömän nuoruuden valtavirtaistamisessa päihteettömät nuorisokahvilat ovat hyvä väline.

Hyvä elämä ei kaipaa kemiallista mielihyvää.

  • Jokaisella nuorella on oikeus päihteettömään nuoruuteen ja sitä tukeviin turvallisiin aikuisiin.
  • Päihdepolitiikan tavoitteena on oltava alle 18-vuotiaiden päihteettömyys sekä päihdeongelmaisten nuorten tehokas hoitoonohjaus.
  • Nuorten naisten lisääntyneeseen alkoholinkäyttöön ja tupakointiin on kiinnitettävä vakavaa huomiota.
  • Päihdetietoisuuden synnyttämiseen on löydettävä uusia ja ennakkoluulottomia nuorten elinpiiriin sopivia toimintamuotoja.

4. Monikulttuurinen Suomi

Maahanmuuttajanuoria asuu Suomessa yhä enemmän. Maahanmuuttajanuoret on otettava nuorisotyössä nykyistä paremmin huomioon. He ovat suomalaisen yhteiskunnan voimavara, kuten muutkin nuoret.

Maahanmuuttajanuorten etnisen identiteetin kasvua on tuettava ja heillä on oltava mahdollisuus ylläpitää kulttuuriaan. Maahanmuuttajanuorten on tunnettava taustansa, jotta he voivat ymmärtää itsensä osana suomalaista yhteiskuntaa. Toisaalta maahanmuuttajien on tärkeää oppia suomen kieli ja suomalainen kulttuuri.

Maahanmuuttajanuorille on luotava samat mahdollisuudet aktiiviseen kansalaisuuteen, sosiaaliseen vahvistamiseen ja itsenäistymiseen kuin suomalaisnuorille. Heihin pätee samat lähtökohdat kuin valtaväestöön kuuluvilla nuorilla. Maahanmuuttajanuorten järjestötoimintaa on tuettava, jotta nuorten oma aktiivisuus saa kasvualustaa.

Jotta kulttuurien yhteentörmäys olisi mahdollisimman vähäistä, suomalaisnuorten on opittava tuntemaan ja ymmärtämään vähemmistöjen kulttuuria sekä taustaa. Kun maahanmuuttaja ja suomalaisnuori tapaavat \"puolessa välissä\" tietä, vältytään väärinymmärryksiltä ja ristiriitatilanteilta. Tässä koululla on tärkeä tehtävä suvaitsevaisuuden välittäjänä ja ennakkoluulojen poistajana.

Monikulttuurisuuskasvatusta on lisättävä peruskouluissa ja samalla on annettava nuorten kasvattajille välineitä edistää kulttuurien vuoropuhelua. Nuorisotyöntekijöitä ja opettajia on koulutettava monikulttuurisuuteen. Nuorisotyössä ja kouluissa on otettava huomioon maahanmuuttajanuorten erityistarpeet, kuten suvun erityinen rooli nuoren elämässä. Maahanmuuttajanuorten kanssa työskennellessä on toimittava nuoren perheen ja suvun kanssa yhteistyössä.

Suomalaisia ja maahanmuuttajanuoria on kannustettava tutustumaan toisiinsa ja heille on tarjottava yhteisiä kohtaamispaikkoja. Koulun ulkopuolella maahanmuuttajanuorten ja suomalaisten nuorten kontaktit ovat vähäisiä.

Tyttötyö maahanmuuttajanuorten keskuudessa tarvitsee tukea. Tyttötyötä tarvitaan, jotta maahanmuuttajanuoret sisäistäisivät suomalaisen yhteiskunnan tasa-arvoisuuden. Tällöin myös pojille on annettava tasa-arvokasvatusta niin kouluissa, nuorisotyössä kuin kansalaisjärjestöissäkin.

Suomessa pidempään vaikuttaneiden kulttuurivähemmistöjen nuoret eli saamelaiset ja romanit vaativat osaltaan toimenpiteitä oman identiteettinsä säilyttämiseksi ja positiivisessa integroitumisessa suomalaiseen yhteiskuntaan. Romaninuorten kohdalla koulutukseen pääsemisessä ja sen läpäisemisessä on paljon tehtävää.

  • Maahanmuuttajanuorten etnisen identiteetin kasvua on tuettava ja heillä on oltava mahdollisuus ylläpitää kulttuuriaan.
  • Maahanmuuttajanuorten järjestötoimintaa on tuettava, jotta nuorten oma aktiivisuus saa kasvualustaa.
  • Monikulttuurisuuskasvatusta on lisättävä peruskouluissa ja samalla on annettava nuorten kasvattajille välineitä edistää kulttuurien vuoropuhelua.
  • Maahanmuuttajanuorten kanssa työskennellessä on toimittava nuoren perheen ja suvun kanssa yhteistyössä.
  • Suomalaisia ja maahanmuuttajanuoria on kannustettava tutustumaan toisiinsa ja heille on tarjottava yhteisiä kohtaamispaikkoja.
  • Tyttötyö maahanmuuttajanuorten keskuudessa tarvitsee tukea.

5. Koti kunnassa

Kunta on nuoren elinolojen, hyvinvoinnin ja harrastamisen kannalta merkittävä toimija. Kunta tarjoaa suuren osan nuoren elämään liittyvistä palveluista. Nuoren hyvinvointiin vaikuttaa muun muassa toimeentulo, koulutus, asuminen, terveys ja vapaa-ajan harrastusmahdollisuudet. Kunnallisen nuorisotyön tehtävänä on nuorisotoiminnan mahdollisuuksien luominen, nuorten kasvun ja osallistumisen tukeminen sekä nuorten elinolojen edistäminen. Kunnallisen nuorisotyön on yhdessä muiden nuorisotoimintaa järjestävien tahojen kanssa tarjottava nuorille mahdollisuuksia vapaa-ajalla omien kykyjen löytämiseen ja käyttämiseen sekä onnistumisen kokemuksiin. Nuorisotyö tukee toiminnoillaan nuoren omasta hyvinvoinnista ja terveydestä huolehtimista sekä ehkäisee päihteiden käyttöä.

Yhteistyötä ja päätöksiä

Kunnassa nuorten kasvu- ja elinolojen parantaminen on monien toimijoiden yhteinen tavoite. Kodin lisäksi kouluilla ja järjestöillä on suuri vastuu nuoren hyvinvoinnista, aktiiviseksi kansalaiseksi kasvamisesta sekä elämänlaadun muodostumisesta. Nuorten kanssa toimiminen on moniammatillista ja laaja-alaista. Kunnissa on ennakkoluulottomasti edistettävä toimintaa erityisesti koulujen ja oppilaitosten, kunnan eri hallintokuntien, työvoimahallinnon, nuorisojärjestöjen sekä nuorten palvelujärjestöjen kesken.

Kuntien välisellä ja poikkihallinnollisella yhteistyöllä voidaan tarjota monipuolisempia palveluita ja näin parantaa nuorten elinoloja. Esimerkiksi nuorten vapaa-ajan toiminnan järjestäminen on parhaimmillaan kunnan, seurakunnan, kansalaisopiston, järjestöjen ja vapaaehtoisten joustavaa yhteistyötä. Kunnat järjestävät nuorille palveluita itse, ostopalveluilla tai yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa.

Tuloksellinen nuorisopolitiikka vaatii onnistuakseen läpinäkyvää ja selkeää päätöksentekorakennetta. Nuorisotyölain kirjaus itsenäisistä nuorisolautakunnasta kumoutui vuonna 1993 valtionosuusuudistuksen yhteydessä, ja tänä päivänä nuorisolautakuntia on vain kymmenkunta. Koska nuorisoasioilla täytyy olla kunnallisessa päätöksenteossa ja hallinnossa selkeä poliittinen sekä käytännöllinen \"postiosoite\", nuorisolautakuntien tarve on selkeä. Kunnan johdon sitoutuminen nuorisoasioihin on välttämätöntä.

Uuden valtuustokauden alkaessa jokaisen kunnan tulee tarkasti pohtia, miten nuorisoasioiden päätöksenteko toteutetaan. Nuorisovaltuustot tai muut vastaavat nuorten omat vaikuttajaryhmät eivät voi korvata itsenäistä nuorisolautakuntaa, jolla on selkeä tehtävä ja asema kunnallisessa päätöksenteossa. Nuorisolautakunta on lähes aina paras tapa järjestää nuorisoasioiden päätöksenteko. Tämän ohella nuorisotyötä on järkevää kehittää kunta- tai seutukuntakohtaisessa neuvottelukunnassa, johon kuuluu nuorten parissa toimivien hallintokuntien ja järjestöjen edustajia.

Vahvaan nuorisotyöhön

Jokaisessa kunnassa on oltava riittävät perusnuorisotyön resurssit sekä nuorisonäkökulma kunnan kaikessa päätöksenteossa. Hyvin hoidetussa kunnassa on nuoriso-ohjelmalla tai nuorisopalveluiden määrittelemisellä muodostettu riittävä kokonaiskuva nuorten elinoloista, palvelujen tarpeesta ja tarjonnasta. Tähän liittyy toimintaympäristön seuraaminen nuorten kanssa toimivien tahojen kesken ja tiedonkulku, yhteistyö sekä työnjako palvelujen ja toiminnan järjestämisessä.

Nuorisotyötä ei tehdä ilman ammattitaitoisia työntekijöitä, joten kunnasta on löydyttävä nuorten kasvu- ja elinoloja kehittävä koordinoija sekä päteviä aikuisia nuorisotoimintaan.

Kunnallinen nuorisotyö luo mahdollisuuksia nuorten omalle toiminnalle. Nuorten toiminta edellyttää tiloja ja resursseja. Nuoriso-, liikunta- ja kulttuurijärjestöt sekä nuorten omat toimintaryhmät tekevät arvokasta työtä. Näiden toimijoiden tukeminen on kunnan perustehtäviä ja panostamista aktiivisen kansalaisuuden synnyttämiseen.

Kunnille maksetaan jokaista alle 29-vuotiasta asukasta kohden valtionosuutta nuorisotyöhön. Tämä niin sanottu nuorisoeuro on 12,3 euroa vuonna 2004. Valtionosuudet kattavat noin 4 prosenttia kuntien nuorisotoimen kustannuksista. Nuorisoeuroa on korotettava lähivuosina.

Kaikkiin kuntiin on luotava nuorten osallisuusjärjestelmä, jonka tekemiä aloitteita ja näkemyksiä kunnan viranomaiset sekä päättäjät sitoutuvat huomioimaan.

  • Nuorten kanssa toimiminen on moniammatillista ja laaja-alaista yhteistyötä.
  • Kuntien välisellä ja poikkihallinnollisella yhteistyöllä voidaan tarjota monipuolisempia palveluita ja näin parantaa nuorten elinoloja.
  • Tuloksellinen nuorisopolitiikka vaatii onnistuakseen läpinäkyvää ja selkeää päätöksentekorakennetta.
  • Nuorisolautakunta on lähes aina paras tapa järjestää nuorisoasioiden päätöksenteko kunnassa.
  • Jokaisessa kunnassa on oltava riittävät perusnuorisotyön resurssit sekä nuorisonäkökulma kunnan kaikessa päätöksenteossa.
  • Nuorisoeuroa on korotettava lähivuosina.
  • Kaikkiin kuntiin on luotava nuorten osallisuusjärjestelmä.

6. Nuorisotyölaki uudistuu nuorisolaiksi

Suomen nuorisotyölainsäädäntö luotiin 1970-luvun alussa. Tästä alkaen nuorisotyölaki on toiminut toimialan voimavarojen takaajana ja toisaalta koko nuorisotyöjärjestelmän kehyksenä. Nuorisotyölakia on uudistettu noin kymmenen vuoden välein. Nykyinen laki on ollut voimassa vuodesta 1995 alkaen ja sitä ennen lainsäädäntö uudistui vuodeksi 1986. Pääministeri Matti Vanhasen hallitusohjelman mukaisesti nuorisotyölain kokonaisuudistus on käynnistetty. Uusi nuorisolaki tulee toivottavasti voimaan vuoden 2006 alusta.

Toimintaympäristön muutos

Nuorisotyölain uudistamisen tarve pohjautuu toimintaympäristön muutoksiin. Kymmenessä vuodessa on tapahtunut paljon.

Suomi liittyi Euroopan unioniin vuoden 1995 alusta. Tästä lähtien Suomi on ollut rakentamassa unionin nuorisopoliittista yhteistyötä. EU:n nuorisopolitiikan tavoitteet on saatava kirkkaammin esille uudistuvassa nuorisotyölaissa. Jäsenmaat ovat päättäneet keskittyä nuorisopolitiikassa neljään aihealueeseen: nuorten osallistuminen, nuorisotiedotus, vapaaehtoistyö ja nuorisotutkimus.

Toinen merkittävä muutos nykyisen nuorisotyölain säätämisen jälkeen on ollut Suomen uuden perustuslain voimaan tulo vuonna 2000. Perustuslain laaja perusoikeusnäkökulma mahdollistaa nuorisotyölain arvopohjan tiivistämisen juuri nuoria ja nuorisotyötä koskettaviin arvoihin. Näitä ovat erityisesti sukupolvien tasa-arvo, yhteisöllisyys sekä monikulttuurisuus. Lain tarkoitusta koskien nuorisotyö on nuorten oman ajan käyttöön kohdistuvan aktiivisen kansalaisuuden tukemista, nuorten sosiaalista vahvistamista sekä nuorten itsenäistymisen tukemista. Nuorisopolitiikalla tarkoitetaan nuorten kasvu- ja elinolojen parantamista.

Selkeitä tavoitteita

Nykyinen nuorisotyölaki luo rajallisesti välineitä ja konkreettisia tavoitteita nuorten kasvu- ja elinolojen edistämiseksi. Tämän johdosta on perusteltua käynnistää uuden nuorisolain myötä kehittämisohjelmapolitiikka eli jokainen valtioneuvosto hyväksyisi hallituskaudeksi erillisen asiakirjan, jossa olisi keskeiset linjaukset hallituskauden toimenpiteistä ja painopisteistä nuoria koskien.

Nuorisotyö on osa kunnan toimialaa. Kunnat voivat itsenäisesti päättää, mitä nuorisotyön palveluja ne tarjoavat ja miten palvelut sekä niihin liittyvän hallinnon järjestävät. Vaikka nuorisotyön peruspalvelut eivät ole subjektiivisia oikeuksia, niiden tulee olla kaikkien nuorten tavoitettavissa. Nuorisolain on syytä vahvistaa kuntien nuorisotyön asemaa määrittelemällä nuorisotyön tavoitteelliset peruspalvelut. Kyse on hyvästä asiaintilasta tai tavoiteltavasta palvelutasosta, johon kunta itsehallinnollisesti parhaaksi katsomallaan tavallaan pyrkii.

  • Uusi nuorisolaki voimaan vuoden 2006 alusta.
  • Tuodaan EU:n nuorisopolitiikan tavoitteet kirkkaammin esille.
  • Tiivistetään lain arvopohja nuoria ja nuorisotyötä koskettaviin arvoihin.
  • Lain tarkoitusta koskien nuorisotyö on nuorten oman ajan käyttöön kohdistuvan aktiivisen kansalaisuuden tukemista, nuorten sosiaalista vahvistamista sekä nuorten itsenäistymisen tukemista. Nuorisopolitiikalla tarkoitetaan nuorten kasvu- ja elinolojen parantamista.
  • Käynnistetään kehittämisohjelmapolitiikka.
  • Määritellään nuorisotyön tavoitteelliset peruspalvelut.