Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/KESK/219

Suomen Keskusta

Keskustan perheet ja kodit -ohjelma


  • Puolue: Suomen Keskusta
  • Otsikko: Keskustan perheet ja kodit -ohjelma
  • Vuosi: 1997
  • Ohjelmatyyppi: erityisohjelma

Hyväksytty 23.11.1997 Keskustan puoluevaltuuskunnassa Naantalissa

KESKUSTAN PERHEET JA KODIT -OHJELMA

- Millainen politiikka tukee parhaiten perheiden hyvinvointia muuttuvissa olosuhteissa?

- Mitkä ovat perheiden oikeudet ja mitkä velvollisuudet?

- Mikä on julkisen vallan valtion ja kuntien rooli? Mikä on lähiyhteisön rooli?

- Kenen vastuulla on kasvatus?

I TILANNEARVIO

1990-luvulla tapahtuneet monet muutokset vaativat uutta arviointia perheiden tilanteesta suomalaisessa yhteiskunnassa.

- Kasvattajan tehtävä on yhä haastavampi nopean muutoksen ja kansainvälistymisen keskellä sekä kiivastahtisessa mediamaailmassa, joka muokkaa lasten arvoja ja asenteita monesti voimakkaammin kuin vanhemmat tai koulu.

- Sekä työttömyys ja ns. pätkätöiden yleistyminen että huonosti ennakoitavissa olevat tulonsiirtojen leikkaukset ovat tehneet perheiden elämän taloudellisesti epävarmaksi ja turvattomaksi. Lapsiperheiden asema on tutkimusten mukaan heikentynyt muita väestöryhmiä enemmän.

- Toisaalta työelämän tahdin kiristyminen ja paineet opiskeluun myös työn ohessa on muuttanut työssäkäyvän ja yrittävän perheen arkea. Perheen yhteistä aikaa, aikaa lasten kasvatukseen ja kotitöiden tekemiseen on niukasti.

- Suuri osa perheistä pärjää edelleenkin kohtuullisesti mutta pärjäämisen erot perheiden välillä suurenevat niin alueellisesti kuin sosiaalisestikin. Suomi on matkalla "koko kansan kekkereistä kohti harvojen pitopöytää" (Sosiaaliturvan barometri - 97).

- Avioerojen suhteellinen määrä Suomessa (Ruotsin ohella) on noussut 90-luvulla läntisen Euroopan korkeimmaksi (n. 14 000/v), ja hajoavia avioliittoja on vuosittain peräti 26 000 (Stakes). Tämä vaatii uudenalaista huomion kiinnittämistä sekä perheyhtenäisyyden tukemiseen että uusperheiden erityistarpeisiin.

- Työttömyys ja epävakaa talous vaikeuttavat perheen perustamista ja lasten hankkimista

- Sosiaalityöntekijät mainitsevat uutena ilmiönä perheiden "uusavuttomuuden" eli arkipäivän käytännön asioiden ja ihmissuhteiden hoitamisen taitojen puuttumisen sekä vanhemmuuden hämärtymisen. Vanhemmilla on vaikeuksia asettaa lapsilleen oikean ja väärän rajoja. Kaikki perheet eivät jaksa.

- Nuorten ja lasten huume- ja alkoholin käyttöongelmat ovat kärjistyneet. Lastensuojelun ongelmat ovat lisääntyneet, mikä näkyy esimerkiksi kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrän kasvuna. Kunnat välttelevät lastensuojelun toimenpiteitä niiden kalleuden takia.

- Kuntien mahdollisuudet tarjota laadukkaita koulu-, sosiaali- ja terveyspalveluita ovat eriytyneet niin valtionosuussäästöjen kuin kiihtyvän muuttoliikkeenkin seurauksena. Toisaalla rahan puute aiheutuu leikkauksista ja toisaalla palveluiden käyttäjien määrän nopeasta kasvusta. Lopputulos on molemmissa huono: Päivähoidon ja perusopetuksen laatu, ennaltaehkäisevien palveluiden saatavuus ja lastensuojelun voimavarojen riittämättömyys huolestuttavat.

- Kuntien päätösvalta ja vastuu palveluiden järjestämisestä on lisääntynyt. Lapsiperheillä on liian vähän aikaa osallistua päätöksentekoon ja vaikuttaa.

- Verotuksen, sosiaaliturvan ja palvelumaksujen yhteisvaikutukset ovat sekavia ja romuttavat liian usein perheiden pärjäämisen mahdollisuuksia. Pienituloiset työttömät perheet ajautuvat liian usein toimeen-tulotukiluukulle liian kireän verotuksen takia. Yhden tulonsaajan perheen verotus on erityisen kireää. Säännökset saattavat jopa suosia perheen "hajoamista".

- Kotihoidon tuen leikkaukset ovat heikentäneet päivähoidon valinnanvapautta ja kuormittaneet kunnallista päivähoitoa erityisesti kasvukunnissa. Uusi päivähoitomaksumalli korottaa kohtuuttomasti pieni- ja keskituloisten, monilapsisten perheiden päivähoitomaksuja ja romuttaa heidän valinnanmahdollisuuksiaan.

- Asumismenojen osuus perheen menoista on 1990-luvulle tultaessa edelleen kasvanut. Asumistukien leikkaukset ovat koskettaneet erityisesti lapsiperheitä. Perheet asuvat liian ahtaasti. Muuttoliikkeen kiihtyminen kärjistää ongelmia: toisaalla vuokrat ja hinnat nousevat, toisaalla talojen arvot laskevat. Ylivelkaantuneiden perheiden taakka periytyy 1980-luvun lopun "hulluilta vuosilta".

- Perheiden tulot ja menot jakautuvat elinkaarelle epätasaisesti. Kun tulot ovat pienimmillään, ovat menot suurimmillaan. Suurien asunto- ja opintovelkojen takia suuretkaan bruttotulot eivät kerro koko totuutta perheen käytettävissä olevista tuloista.

II KESKUSTAN LÄHTÖKOHTANA ON

- Tunnistaa nykyperheiden moninaisuus ja perheiden erilaiset tarpeet

- Korostaa perheiden oman äänen kuulumista valtion ja kuntien päätöksenteossa

- Pitää mielessä, että julkisen vallan toimenpiteet ja raha eivät ratkaise kaikkea vaan usein asenne- ja arvomuutokset ovat tärkeimpiä

- "Kun lapset olivat vielä pieniä, oli perheemme omasta mielestämme aivan ehjä, normaali perhe. Muiden mielestä olimme avioero eli rikkinäinen perhe. Tällä hetkellä mielestäni perheeseeni kuuluu kotona asuva 22-vuotias tytär sekä äitini joka virallisesti tosin asuu 200 km:n päässä. Tilapäisesti huolehdin vielä siskojeni perheistä ja veljeni lapsista ja aina silloin tällöin tunnen heidänkin kuuluvan perheeseeni" (Omaishoitaja Jyväskylästä)

"Parasta tällä hetkellä elämässämme on kaksivuotias kummipoikamme Topi, joka on meidän molempien lemmikki. Vasta nyt kun omat kipeät asiat ovat takanapäin, voimme molemmat täysin iloita pienestä lapsesta, Topista ja seurata hänen kehitystään. Olemme monien muiden lapsettomien perheiden tavoin usein joutuneet vastaamaan sekä vastaajaa että kysyjääkin häkellyttävään kysymykseen: "Montako lasta teillä on?" Vaikka lapsettomuus onkin nykyisin hyvin yleistä, pidetään kuitenkin lasten kuulumista perheeseen itsestään selvyytenä. Täytyy vain muistaa, että lapsettomuus ei läheskään aina ole oma valinta." (Lapseton äiti Uudeltamaalta)

"Rikkoutuneen perheen takana on monenlaista murhetta jo ennen varsinaista rikkoutumista. Alkoholia, perheväkivaltaa, koulupinnausta, työttömyyttä ja monesti yksinkertaisesti väsymystä. Yhteiskunta jakaa hyvinvointiaan hyvin eriarvoisesti." (Perhekodin johtaja Pohjois-Pohjanmaalta)

" Tarkoitus oli jatkaa työskentelyä ensimmäisen äitiyslomani päätyttyä. Kohtalo puuttui kuitenkin peliin ja noin 3 kuukautta Karrin syntymän jälkeen huomasin sekä kauhukseni että ilokseni olleeni jälleen raskaana. Meidän perhettä oli kohdannut haikara ns. iloisella vahingolla. Santeri syntyi siis 11 kuukautta Karrin syntymisen jälkeen ja huomasin olevani täysipäiväinen äiti. Kaksi kuukautta ennen Santerin syntymää perheemme oli kesällä 1988 ottanut rutkasti asuntovelkaa ja ostanut velkarahoituksella omakotitalon Mäntsälästä. Omakotitalon ostaminen oli lähes pakollista, koska suurempaa vuokra-asuntoa emme olisi saaneet Järvenpäästä. Suomessa elettiin kesällä 1988 huumaavaa nousukautta: asuntoja ei ollut paljon myynnissä, mutta lainaa niiden vähäistenkin ostoon kyllä pankista melko kivuttomasti sai." (Nuori äiti Uudeltamaalta)

" Äitiä aina vaivaavasta huonosta omastatunnosta olin kuullut puhuttavan, joten se ei tullut yllätyksenä. Heti synnytyslaitokselta kotiutumisen jälkeen harteilleni laskeutuneeseen lähes ahdistavaan vastuuntuntoon en kuitenkaan ollut varautunut. Vastuun ottamista olin jo toki harjoitellut uusperheen äitinä. Ylipäänsä olen kokenut, että naisen on helppo ottaa paikkansa uusperheessä. Ainakin minun suustani kumpusivat alusta lähtien hyvin helposti hoivaavat repliikit tyyliin: onko nälkä, laita sukat jalkaan, mikä hätänä. Vastuu omasta, avuttomasta vauvelista tuntui kuitenkin aivan erilaiselta." (Nuori äiti Pohjanmaalta)

" Koulupäivän jälkeen on aika hakea lapset. Kioskista ostetaan lapsille jädet ja on aika mennä kotiin laittamaan perheelle ruokaa. Huolimatta kirkkaasta auringonpaisteisesta päivästä on edessä taysivalaistuksen laittaminen asuntoon. Vaikeasti näkövammautuneena pienikin hämäryys tekee liikkumisen tutussakin ympäristössä vaikeaksi. Vaimo tulee hieman myöhemmin kotiin ja käydään päivän asiat ja tapahtumat läpi. Ero näkövammaisen näkökyvyssäni on omalta kohdaltani se, että vajaat puoli vuotta elän näkevien maailmassa rullaluistellen, lenkkeillen ja luonnossa liikkuen. Reilut puoli vuotta meneekin sitten pimeässä maailmassa, jossa luonne joutuu tosi koville. Sokeainkeppiä käyttäen liikkuminen lumisilla kävelykaduilla on välillä kyllä turhauttavaa ja henkisestikin joskus rassaavaa. Mutta kaikessa on aina se hyvä puoli muistaa, että kevät tulee aina joskus ja voisihan ne asiat olla huonomminkin. Vaikka näkövammainen elääkin pimeässä, ei ole pakko olla varjossa." (Näkövammainen isä Uudeltamaalta)

III KESKUSTAN PERHETEESIT

1. ROHKAISEMME VANHEMPIA OTTAMAAN VASTUUN OMISTA LAPSISTAAN JA LÄHIYHTEISÖÄ TUKEMAAN PERHETTÄ KASVATUSTEHTÄVÄSSÄ SEKÄ KASVATAMME NUORIA VASTUULLISEEN VANHEMMUUTEEN

"80-luvulla korostettiin liiaksi asiantuntijuutta esimerkiksi lastenkasvatusasioissa vanhempien oman kasvatusvastuun sijaan. Nyt nähdään, että avaimena täytyy olla vanhempien oman kasvatuskyvyn ja jaksamisen tukeminen. Asiantuntijuus ei ole vanhempien yläpuolella olemista. Ammattiauttaja toivoo vilpittömästi myös sitä, että perheet oppisivat tässä vastuun ottamisessa uskomaan itseensä ja omiin tavoitteisiinsa. Vanhemmat ovat lastensa parhaita asiantuntijoita edelleenkin." (Pohjolan Sanomat 19.8.1997)

"Epävarmuus lasten sopivasta kohtelusta näyttää vallanneen vanhemmat. Virheiden pelossa jätetään jälkikasvu omiin oloihinsa ja tehdään suuri vahinko. Isien ja äitien on mietittävä itse mitä pitävät tärkeänä ja oikeana" (Helsingin Sanomat 1997 ns. lapsijuopottelua koskevassa artikkelissa)

"Lapsen kasvattamiseen tarvitaan koko kylä" (Afrikkalainen sananlasku/Hillary Clinton 1996)

"Individualismin jatkuva hehkuttaminen saa meidät helposti unohtamaan, että omasta edusta ja omista oikeuksista tinkiminen on kaiken yhteiselämän välttämätön ehto - myös perheessä." (Isä Vantaalta)

"Perheen jaksamisen kannalta suurena voimavarana on ollut sosiaalinen lähiverkosto. Siihen on kuulunut sukulaisia sekä nuoria että vanhempia ystäviä ja perheitä. Korvaamatonta lastenhoitoapua on saatu läheisiltä ihmisiltä esimerkiksi silloin kun isän ja äidin tenttitilaisuudet ovat sattuneet päällekkäin." (Opiskelijaisä Vantaalta)

2. HALUAMME TARJOTA PERHEELLE OIKEUDEN VALITA OMAAN ELÄMÄNTILANTEESEEN SOPIVAT TYÖSSÄKÄYNNIN, LASTENHOIDON JA ASUMISEN VAIHTOEHDOT

"Haluaisin elää lasteni kanssa ensimmäisten vuosien arjen aamusta iltaan enkä tuupata heitä aikuisten maailman rytmiin. Ammattitaitoni ylläpitäminen vaatii säännöllistä työssäoloa, pitkiä päivystyksiä ja laskemattomia työtunteja. Tuskin isäkään suostuu jäämään työstään hoitovapaalle. Jäävätkö lapseni siis herätyskellon, mikron ja päiväkodin hoivaamiksi - vaille arvojani, oikean ja väärän hahmotusta, vaille läsnäoloni tuomaa välittämistä? Kun minulla ei olisi aikaa." (Lääkäriopiskelija Oulusta)

"Olen huono kotitöissä. Inhoan silittämistä. Vihaan imurin ääntä. Leipurina olen kaikkein onnettomin. En ole koskaan jaksanut lasten kanssa "leikkaa, liimaa, askartele -juttuja". Olen vetänyt omaa yritystä 16 vuotta. Siinä ohessa suorittanut kaksi erikoistumista ja tehnyt väitöskirjan. Opettanut ja toiminut tutkijana. Kotihommat ovat kärsineet ja jääneet muiden perheenjäsenten niskoille. Aina ei ole mennyt hyvin. Sitä voisi sivustapäin luulla, että noista aineksista vähintään tulee nuorisorikollisia. Mutta toistaiseksi kaikki hyvin! Olemme selvinneet. Mutta se on vaatinut huumoria, ymmärtämystä ja kaikki muita asioita, joihin ei ole edes sanoja suomen kielessä, jossa sentään on paljon sanoja." (Uranainen Varsinais-Suomesta)

"Tulisi muistaa, että valtaosa jopa isojen perheiden vanhemmista käy nykyisin työssä kodin ulkopuolella. Päivähoidolle tulisi olla erilaisia mahdollisuuksia (päiväkodit, perhepäivähoito, lastenhoito kodeissa, kimppahoito, lastenhoitajan/kotiapulaisen palkkausmahdollisuus). Niistä perhe voisi valita itselleen sopi-vimman."(Suuren perheen isä Pohjanmaalta)

"Tämän ajan perheet haluavat enemmän valinnanmahdollisuuksia perheidensä päivähoitojärjestelyihin, perheet haluavat myös itse vaikuttaa palveluiden sisältöön ja niiden tarjoamiin arvoihin. Vanhemmat eivät enää ajattele että joko-tai vaan sekä-että. Lasten kasvattaminen oman urakehityksen ohella tulisi olla mahdollista vanhempien ja ammattikasvattajien yhteistyöllä. Tulevaisuudessa myös järjestöjen ja vanhempien muodostamille erilaisille yhteisöille ja verkostoille tulisi luoda paremmat toimintamahdollisuudet. " (Nuori äiti Uudeltamaalta)

"Päivähoitomaksu-uudistus puhututtaa. Se suosii suurituloisia. Pienempituloisten ja monilapsisten perheiden hoitomaksut kallistuivat. Hoitomaksun laskutapa on vanhemmista hankala. Kun kotihoidon tukea on leikattu on monilla perheillä tosi tiukkaa. Se näkyy ja tuntuu. Valitettavasti me työntekijät emme voi asiaa parantaa, vaikka haluaisimmekin." (Lastentarhanopettaja Etelä-Pohjanmaalta)

3. TUNNUSTAMME, ETTÄ KOTITYÖ ON ARVOKASTA TYÖTÄ

"Kotona hoidettava lapsi säästää yhteiskunnan päivähoitokuluissa helposti 4 - 5 000 mk/kk. Kuitenkin kotona hoitaminen on tänään melkein rikos. Julkisuudessa sitä vähäistä hoitorahaa suorastaan paheksutaan. Kuitenkaan edes siitä ei kerry kotona lapsiaan hoitavalla äidille tai isälle mitään sosiaaliturvaa. Sairausturva on kotiäideiltä käytännössä poistettu. Kotona hoidettavat lapset saavat jäädä heitteille äidin tai isän sairastuessa. Päiväkotiin tai perhepäivähoitoon on pakko hankkia sijainen" (Suuren perheen isä Pohjanmaalta)

4. HALUAMME ANTAA PERHEILLE MAHDOLLISUUDEN TULLA TOIMEEN OMILLAAN

"Suurimpia haasteita isällä, joka ainakin henkisesti on meidän perheessä kantanut vastuuta toimeentulosta on ollut selviäminen kunnialla ja kohtuullisesti yhteistyöstä kunnan ja valtion tulonsiirtoja myöntävien viranomaisten kanssa. Aikaa on kulunut monen opintoviikon verran systeemiin perehtyessä." (Opiskelijaisä Vantaalta)

"Verotus lähtee meillä oletuksesta, että perheessä on aina kaksi elättäjää. Nykytyöttömyyden ja pätkätöiden aikana yhden tulonsaajan lapsiperheet ovat yleistyneet huimasti. Jotta nämä perheet pärjäsivät, tulojen täytyy olla joko niin pienet, että perheet pääsevät sosiaalitukien piiriin - tai todella ruhtinaalliset. ... Jotta viisihenkinen perhe pääsisi yhden tulonsaajan tuloilla vähimmäistoimeentulon tasolle, tämän pitäisi ansaita noin 22 000 markkaa kuukaudessa. Jos tällainen perhe on asuntovelkainen, hänen pitäisi ansaita vähintään 27 500 markkaa kuukaudessa, jotta ravinto- ja muihin elatusmenoihin jäisi käytettäväksi toimeentulotuen perusosan verran eli 7 600 markkaa kuussa. Siinä tilanteessa tulonsaaja joutuu maksamaan veroja reilut 13 000 markkaa kuussa. Mistä tämä sitten johtuu? - Valtion tulovero on tulonsaajakohtainen eikä siinä oteta huomioon perheen huoltorasituksen vaikutusta tulonsaajan veronmaksukykyyn, vaikka tuloja on vain toisella puolisoista." (Iltalehti 23.9.1997)

5. HALUAMME TAATA PERHEELLE TÄRKEIDEN PALVELUIDEN TASAPUOLISEN SAATAVUUDEN JA HYVÄN LAADUN ASUINPAIKASTA RIIPPUMATTA

"Yli kuusi vuotta sitten kun tulin tänne töihin, oli moni asia toisin. Erityislapset olivat kahden paikalla tai heillä oli henkilökohtainen avustaja. Lapsia oli vähemmän. Henkilökuntaa oli enemmän ja sijaisiakin käytettiin. Työttömien lapsia ei ollut hoidossa. Nyt elellään taloudellisesti nuukasti ja tehdään todella työtä palkkamme eteen. Erityislapsien määrä on koko ajan lisääntynyt. Onneksi monilla vanhemmista on töitä tällä hetkellä." (Lastentarhanopettaja Etelä-Pohjanmaalta)

"Kriisi voi mahdollistaa uuden alkamisen, selkeyttää olosuhteet ja opettaa ottamaan itse vastuun elämästään, enää ei vain odota jotain toisilta tai jatka syyllisen etsiskelyä. Kriisissä ollut tulee tietämään mitä tahtoo ja että apua saa tarvittaessa. Toivottavasti yhä edelleen myös valtion ja kunnan järjestäminä palveluina." (Projektisihteeri Pohjois-Pohjanmaalta)

"Perhekoti kokee perheen ja Suomen kriisin entistä vaikeampana työsarkana. Valtio ja kunnat lopettavat rahapulassaan koulukoteja, nuorisokoteja ja lastenkotejaan, vähentävät kerhotoimintaa ja nuorisopuolen palveluitaan. Samaan aikaan tarve näille palveluille kasvaa. Erityisesti kaupunkimaisessa ympäristössä lasten ja nuorison siirtäminen lähiökapakan ovelta harrastusten pariin vaatii yhteiskunnankin panostusta." (Perhekodin johtaja Pohjois-Pohjanmaalta)

6. PERHEEN JA LAPSEN ÄÄNI ON SAATAVA KUULUMAAN PAREMMIN PÄÄTÖKSENTEOSSA

"Varsinkin lapsiperheillä on niin paljon tekemistä oman arkielämän sujumaan saattamisessa, ettei heiltä voi edellyttää aikaa eikä energiaa kovin kiihkeään yhteiskunnalliseen osallistumiseen. He eivät jouda olemaan suuna päänä, ei edes vahtimassa, asukasyhdistyksissä, ay-liikkeessä, lautakunnissa, kunnanvaltuustoissa, eduskunnassa tms. Itseasiassa perheillä on käsissään sillä hetkellä maailman tärkein yhteiskunnallinen tulevaisuustehtävä: lastensa hyvinvoinnista ja perusturvallisuudesta huolehtiminen parhaansa mukaan. Se vie päivä ja yöt ja voimat." (kotiäiti Helsingistä)

Siksi tarvitaan kuntien, maakuntien, ja valtiollisessa päätöksenteossa oleville monin verroin parempaa tietoa ja herkkyyttä perheiden arkipäivän ongelmista. Kuntien palveluiden järjestämisestä on aktiivisesti kysyttävä perheiden mielipiteitä. Hallinnon rajat eivät saa estää järkevää toimintaa.

IV KESKUSTA SITOUTUU PERHEPOLITIIKASSA SEURAAVIIN TAVOITTEISIIN

- Keskusta sitoutuu asennemuutoksen läpiviemiseen siinä, että perheet ja lapset otetaan paremmin huomioon.

- Epävakaassa työelämässä tulee sosiaaliturvan, verotuksen ja maksujärjestelmien kautta luoda vakautta ja ennustettavuutta, turvallisuutta sekä palvelujärjestelmän kautta joustavuutta. Äkillisistä maksujen, tulonsiirtojen ja palveluiden muutoksista, joihin on mahdoton varautua, on päästävä eroon.

- Päivähoitomaksumalli korjattava niin, että maksut kohtuullistetaan monilapsisten sekä pieni- ja keskituloisten perheiden osalta

- Pieni- ja keskituloisten perheiden työtulojen verotusta on kevennettävä ensimmäiseksi ns. kannustin-vähennystä kasvattamalla ja työssäkäyntivähennyksiä korottamalla. Veroalennuksen tulee ulottua myös sosiaaliturvaan.

- Yhden tulonsaajan perheen verotusongelmat selvitetään ja korjataan esimerkiksi ottamalla käyttöön erillinen vähennys. Lapsilisä on säilytettävä verottomana.

- Mahdollistetaan erityisesti pienten lasten hoitaminen kotona palauttamalla kotihoidon tuen taso vuoden 1996 leikkauksia edeltäneelle tasolle.

- Mahdollistetaan hoitajan palkkaaminen kotiin sekä kotitöiden jakaminen antamalla koko maassa kotitaloudelle oikeus vähentää verosta esimerkiksi 30 prosenttia palkkaus-kustannuksista.

- Kunnallisessa päivähoidossa suositaan joustavia ratkaisuja hoitoaikajärjestelyissä sekä kotihoidon ja osapäivähoidon yhdistämisessä. Huolehditaan päivähoidon voimavaroista niin, että hoitajien pysyvyys paranee ja hoitoryhmien koko ei tule kohtuuttomaksi. Rohkaistaan vanhempien osallistumista päivähoidon suunnitteluun. Perheen kanssa neuvotellen haetaan esimerkiksi työttömien perheisiin tarkoituksenmukaisin päivähoitotapa. Rohkaistaan myös perheiden omaan sitoutumiseen perustuvia osuuskuntatyyppisiä päivähoitoratkaisuja sekä haja-asutusalueilla erityisesti perhepäivähoitoa.

- Toteutetaan koko maassa yhtäläisin ehdoin oikeus maksuttomaan esiopetukseen kuusivuotiaille vuonna 1999. Kehitetään päivähoidon esiopetuksen ja peruskoulun alkuopetuksen sujuvaa yhteistyötä 5 - 8 vuotiaiden lasten osalta pienten lasten koulu hankkeissa ideoidulla tavalla. Pidetään koululaisten iltapäivähoidon ja kerhojen järjestämistä tärkeänä ja suositaan siinä koulun, sosiaalitoimen, nuorisotoimen, harrastusjärjestöjen ja seurakunnan yhteistyötä. Turvataan perusopetuksen määrärahat erilaisissa kunnissa ja korostetaan siinäkin vanhempien mahdollisuuksia osallistua opetuksen ja kasvatuksen suunnitteluun.

- Haetaan työelämään uudistuksia, joilla päästään irti kasautuvan työtaakan, työttömyyden aiheuttaman joutilaisuuden ja sietämättömän korkean verotuksen yhtäaikaisesta noidan-kehästä. Työelämän kehittämisessä nostetaan esille kysymys perheen ja lasten kasvatuksen tarvitsemasta ajasta. Lyhennetty työaika tulisi tehdä mahdolliseksi koulu- tai päivä-hoitoikäisten lasten vanhemmille. Helpotetaan kotona lapsiaan hoitavien vanhempien paluuta työelämään esimerkiksi aikuiskoulutuksella.

- Pidetään tärkeänä vapaaehtoistyötä perheiden ja lasten aseman parantamisessa.

- Kasvu vastuulliseen vanhemmuuteen on sisällytettävä tavoitteeksi neuvolatoimintaan ja koulujen opetussuunnitelmiin. Uusavuttomuusongelmien ehkäisyssä tarvitaan yhteistyötä kuntien ja vapaaehtoisjärjestöjen kesken.

- Kotona työtä tekevän sosiaaliturvan järjestämiseksi perutaan sairauspäivärahan peruspäivärahan leikkaus. Selvitetään mahdollisuudet eläkkeen kartuttamiseen kotona tehtävästä työstä.

- Omaishoitajan asemaa parannetaan kiireellisimmin hoitajan vapaapäiväoikeutta lisäämällä ja toiseksi vähimmäiskorvauksen tasoa nostamalla. Turvataan sijaishoitajapalveluiden saatavuus tasapuolisesti kaikissa kunnissa kuntien olemassa olevien sosiaali- ja terveysjärjestelmien puitteissa.

- Puolisoiden eri taloutta ja avoliittoa koskevien säännösten tulkitsemista sosiaaliturvan toimeenpanossa selkeytetään asiakkaiden ja sosiaalityötä tekevien välisten epäselvyyksien ja ongelmien vähentämiseksi. Tavoitteena on, että sosiaaliturvasäännökset eivät saa suosia perheiden hajoamista.

- Kuntien valtionosuusjärjestelmä huolehditaan sellaiseksi, että kunnilla eri puolilla maata on mahdollisuudet perheille tärkeiden palveluiden tasapuoliseen ja laadukkaaseen järjestämiseen. Pyritään hillitsemään muuttoliikettä ja alue-erojen kasvua.

- Lapsella on oikeus saada parasta mahdollista hoitoa silloinkin kun vanhemmat eivät huolenpitoon kykene. Perustetaan lastensuojelun tasausrahasto kuntien suurten kustannuksien tasaamiseksi

Vahvistetaan lapsi- ja perheasioiden kokonaisnäkemystä valtion hallinnossa. Perustetaan lapsiasiamiehen tehtävä lapsen oikeusturvaa valvomaan. Perustetaan sosiaali- ja terveysministeriön alaisuuteen poikkihallinnollinen lapsi- ja perheasiain neuvottelukunta, johon verkostoidaan alan keskeiset asiantuntijatahot. Seuraavissa hallitusneuvotteluissa otetaan esille lapsi- ja perheministerin nimeäminen hallitukseen.