Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.tuni.fi/pohtiva/ohjelmalistat/KESK/258

Suomen Keskusta

Keskustan vammaispoliittinen ohjelma


  • Puolue: Suomen Keskusta
  • Otsikko: Keskustan vammaispoliittinen ohjelma
  • Vuosi: 1998
  • Ohjelmatyyppi: erityisohjelma

KESKUSTAN VAMMAISPOLIITTINEN OHJELMA

Hyväksytty Keskustan puoluevaltuuskunnan kokouksessa 21.-22.11.1998

Yhteiskunta kaikille
Lähtökohtana yhdyskuntasuunnittelu
Erillisistä palveluista kaikkien palveluihin
Terveyspalvelut ponnahduslaudaksi
Kuntoutuksesta asiakaslähtöistä
Koulutus on kaikkien oikeus
Aktiiviseen työelämään
Liikunta ja kulttuuri kuuluu kaikille
Uudenajan eettiset haasteet
Osallistuva kansalainen

Yhteiskunta kaikille

"Yhteiskunta kaikille" on YK:n kunnianhimoinen vammaispoliittinen ohjelma. Ohjelman tavoitteena on rakentaa yhteiskuntaa kaikkia ihmisiä varten. Tämä tavoite on johtava ajatus myös keskustan vammaispoliittisessaohjelmassa. Toteutuneen ohjelman tuloksena myös vammaiset henkilöt ovat tasa-arvoisia osallistujia.

Jokainen on oman asuinyhteisön, elinpiirin jäsen. Vammaisten ja sairaiden ihmisten ei tule olla eristetty ryhmä, joka esimerkiksi elää tietyissä taloissa ja joka käyttää vain sosiaali- ja terveyspalveluita. Vammaiset ihmiset osallistuvat elämään ja toimivat tasavertaisina kansalaisina. Vammaista ihmistä ei tule ahdistaa tiettyihin kaavoihin, vaan myös hänellä on oikeus tehdä oman elämänsä valintoja. Kaikki ratkaisut eivät sovi kaikille ja ihminen itse tietää hänelle soveltuvat ratkaisut parhaiten.

Keskustan tavoitteena on luoda osallistuva yhteiskunta, osallistuva myös vammaisesta itsestään lähtien. Nykyinen hoiva-, turva- ja huoltoyhteiskunta on liian usein ihmistä ja hänen kykyjään aliarvioiva. Tukahduttamisen politiikasta on siirryttävä jokaista ihmistä ja hänen elämäänsä kannustavaan politiikkaan.

Lähtökohtana on vammaisten ihmisarvon, ihmisoikeuksien tunnustaminen. Kaikilla kansalaisilla on oltava samat oikeudet - tasa-arvon, täyden osallistumisen, itsemääräämisoikeuden ja valinnan vapauden periaatteiden mukaisesti.

Vammaisuutta ei tule määritellä vain tiettynä lääketieteellisenä ongelmana tai yksilöstä lähtevänä kyvyttömyytenä. Liian usein on kyse siitä, että vammaisuus ja vammaisen ihmisen ongelmat johtuvat ympäristön kykenemättömyydestä ottaa kaikki sen jäsenet huomioon. Tehokkuuteen ja tehostumiseen perustuva yhteiskunta arvioi liian usein myös ihmisarvon lähtien yksilön yhteiskunnalle tuottamista lisäarvoista.

Maailmassa on yli 500 miljoonaa eri tavoin vammautunutta ihmistä, mikä on yli kymmenesosa maapallon väestöstä. Siksi vammaispolitiikka ei voi olla erillinen politiikan osa-alue, vaan lähtökohtana kaikissa päätöksissä tulee olla vammaisten ihmisten tarpeiden huomioonottaminen.

Keskustan vammaispoliittinen ohjelma nousee vammaisen ihmisen oikeudesta omaan elämään. Hänellä on oikeus ihmissuhteisiin ja perheeseen sekä yksityisyyteen ja henkilökohtaiseen koskemattomuuteen. Vammaisella ihmisellä on oikeus hyvään elämään.

Lähtökohtana yhdyskuntasuunnittelu

Tavoitteena tulee olla, että ihmisten elinympäristöä kehitetään esteettömäksi ja tasavertaiset mahdollisuudet tarjoavaksi, asukkaiden välisen vuorovaikutuksen ja erilaisten palveluiden käytön mahdollistavaksi. Tämä edellyttää sellaisen elinpiirin luomista, jossa asunnot, pihapiirit, julkiset tilat, liikenneväylät ja -välineet, palvelupisteet ja luontoympäristö muodostavat toimivan ja kaikkien käytössä olevan kokonaisuuden. Lasten, lapsiperheiden, aikuisten ja vanhusten tarpeet ovat erilaiset. Samoin heidän edellytyksensä toimia ovat heikompia tai vahvempia. Tämän takia fyysisen ympäristön tulee vastata erilaisiin tarpeisiin ja erilaisiin toimintakykyihin.

Rakennuksien liikenneväylät tulee suunnitella ja rakentaa siten, että lähes koko väestö voi niitä elämänsä eri tilanteissa käyttää ilman erillisiä rakenteitta, välineitä tai palveluja. Perusratkaisut lähtevät integroitumisesta. Mikäli rakennettu ympäristö ei suo jollekin ryhmälle tasavertaisia toimintamahdollisuuksia, kehitetään ja tuotetaan lisäapuvälineitä syrjäytymisen estämiseksi. Vammaiselle sopivat ratkaisut ovat myös muille parempia ja laadukkaampia.

Rakennuslainsäädännön tulee sisältää kaikilta osin esteettömyyden, saavutettavuuden ja käytettävyyden tavoite niin, että vammaiset henkilöt voivat asua omissa kodeissaan vammauduttuaan ja että he voivat myös valita asuinympäristönsä muuttaessaan asuinaluettaan. Vammaisten henkilöiden tulee voida vaikuttaa elinympäristöönsä. Uutta suunniteltaessa ja vanhaa korjattaessa tulee pyytää lausuntoja ja niitä tulee myös huomioida. Erityispalvelulainsäädäntöä kehitettäessä lainsäädäntö on nähtävä osana muuta toimintaa. Esimerkiksi rakennuslainsäädännön ja teknologian kehittäminen vähentävät tarvetta erillisiin muutostöihin. Myös toimintaympäristön parantamiseen, esimerkiksi päivittäisten käyttöhyödykkeiden muotoiluun, tulee kiinnittää huomiota. Vammaispalvelulain mukaiset asunnonmuutostyöt tulee toteuttaa vammaisuuden perusteella.

Lähtökohtana on julkisen ja yksityisen joukkoliikenteen kehittäminen kaikille sopivaksi. Hyviä esimerkkejä ovat matalalattiabussit ja -raitiovaunut. Kuitenkaan pelkkä kaluston kehittäminen vammaisille sopivaksi ei riitä. Joukkoliikennettä on kehitettävä järjestelmänä, jossa jokainen matkan osa on esteetön ja palvelu toimii kokonaisuutena. Kuntien päättäjien tulee entistä paremmin ottaa huomioon myös vammaisten ihmisten tarpeet julkista liikennettä suunniteltaessa. Esimerkiksi palvelulinjakokeiluja ja uusmuotoista kutsujoukkoliikennettä on otettava käyttöön yhä laajemmin. Julkisen liikenteen käyttö ei kuitenkaan aina ole mahdollista. Taajamien ulkopuolella asuville sekä vaikeavammaisille oma auto on välttämätön. Tarvittavat erikoisvarusteet ovat kuitenkin usein kalliita. Tästä syystä vammaisella henkilöllä tai vammaisen lapsen ja nuoren perheellä tulee olla mahdollisuus saada tukea oman auton hankintaan ja vamman vuoksi tarvittaviin muutostöihin.

Vammaispalvelulain perusteella myönnettyjä kuljetuspalveluja on monessa kunnassa vaikea saada minimimäärää enempää, vaikka tarve olisikin suurempi. Samoin ongelmia on ollut siinä, kenelle matkoja myönnetään. Jatkossa tulee turvata myös niiden ihmisten liikkuvuus, jotka eivät voi käyttää julkisia liikennevälineitä sekä huolehtia siitä, että kaikki vammaisryhmät ovat tasavertaisesti kohdeltuina kuljetuspalveluita myönnettäessä. Tavoitteena tulee olla myös valtakunnallisen ja yhtenäisen taksikorttijärjestelmän luominen.

Tietoyhteiskuntastrategiaa luotaessa tulee huomioida myös erityisryhmien tarpeet. Erillisratkaisut myöhemmin tulevat aina kalliimmiksi. Mikrotietokoneen hankinta on esimerkiksi osallistumisen, työnteon, arkipäivän ja tiedonvälityksen kannalta monelle vammaiselle tärkeää. Vammaisen henkilön tulee saada vammaisuuden perusteella tarvittavat apuvälineet tietokoneeseen sujuvasti ja ilman korvausta. Tämä tulee huomioida KELAn tekemissä päätöksissä nykyistä paremmin. Kunnan tulee myös huolehtia siitä, että julkisissa tiloissa (esimerkiksi kirjastoissa tai vammaisjärjestöjen tiloissa) on käytössä tietokone.

Erilaisten toiminta- ja apuvälineiden kehittämistä varten tulee perustaa valtakunnallinen puolueeton tutkimus ja testausyksikkö. Apuvälinetutkimuksen ja -tuotekehittelyn määrärahat tulee turvata. Apuvälineiden hinnoittelun tulee olla oikeudenmukaista.

Toimenpiteet:

1. Rakennettaessa ja remontoitaessa tulee periaatteena pitää yleisen esteettömyyden ja saavutettavuuden ajatusta.

2. Lähtökohtana tulee olal julkisen ja yksityisen joukkoliikenteen kehittäminen kaikille sopivaksi. Vaikeavammaisille tai taajamien ulkopuolilla asuville vammaisille tulee myöntää tukea oman auton hankintaan. Taksikorttijärjestelmä tulee luoda valtakunnalliseksi.

3. Vammaisuuden perusteella hankittavat tietokoneet, ohjelmat tai apuvälineet tulee vammaisen henkilön saada sujuvasti ja ilman korvausta.

4. Erilaisten toiminta- ja apuvälineiden kehittämistä varten tulee perustaa valtakunnallinen puolueeton tutkimus ja testausyksikkö.

Erillisistä palveluista kaikkien palveluihin

Vammaisen henkilön on saatava palvelunsa asuinpaikastaan riippumatta. Hänen on voitava asioida viranomaisten kanssa, saada peruspalvelut ja suorittaa ostoksensa tasavertaisesti. Tavoitteena tulee olla palveluita suunniteltaessa kaikille soveltuvien palveluiden kehittäminen. Yhteiskunnan tarjoamien palveluiden tehtävänä on tukea vammaisten henkilöiden tasavertaista sekä heidän kannaltaan mielekästä elämää ja osallistumista.

Vammaispalvelulaki on pääosin keskustan mielestä onnistunut. Ongelmat ovat syntyneet siitä, että kuntien rahoitusvastuu on liian suuri. Vammaisten ihmisten asema vaihtelee kunnasta toiseen, koska kuntien taloudelliset mahdollisuudet vammaispalvelulain toteuttamiseen ovat erilaiset. Tulkinnat siitä, mitä vammainen ihminen elämäänsä varten tarvitsee, voivat olla erilaisia. Vammaisten ihmisten tarvitsemien erityissairaanhoidon, apuvälineiden, tukitoimenpiteiden ja muiden erityisten suurten vammaisuudesta aiheutuvien kustannuksien rahoitus tulee jatkossa järjestää valtakunnallisesti esimerkiksi Kansaneläkelaitoksen kautta tai vaihtoehtoisesti kehittämällä kuntien suurten kustannuserien tasausjärjestelmää. Keskusta kannattaa myös uudenlaisten ennakkoluulottomien rahoitusmallien pohtimista. Esimerkiksi Hollannissa on käytössä henkilökohtainen tilijärjestelmä. Tällä järjestelmällä on tarkoitus tukea vammaisen henkilön omia tarpeita ja toiveita kuntoutuksen ja elämän toteuttamisessa.

Vammaisten apuvälinepäätöksille tulee luoda valtakunnalliset yhtenäiset normit yksilön oikeusturvan ja tasa-arvoisen kohtelun takaamiseksi. Liian usein kunnissa myös puuttuu tietoa, jotta lakia voitaisiin toteuttaa onnistuneesti. Valvonnan ja ohjauksen ministeriöstä ja lääneistä tulee olla nykyistä tehokkaampaa. Jos nämä keinot eivät riitä, tulee harkita apuvälinepäätöksien muuttamista hallintopäätöksiksi valitusoikeuden takaamiseksi.

Eri viranomaisten tulee myös kyetä toimimaan yhdessä niin, että vammainen henkilö saa tarvitsemansa tukitoimenpiteet yhdestä paikasta. Kuntien tulee nimetä työntekijöistään erityinen vammaisasioista vastaava henkilö, jolta on mahdollisuus saada keskitetysti tietoja kuntoutus-, koulutus- ja muista tukipalveluista sekä vammaisten oikeuksista.

Ammattihenkilöstöllä on oltava nykyistä paremmat valmiudet vammaisen henkilön kohtaamiseen ja hänen toimintavaltansa vahvistamiseen. Oikean tiedon kertominen ja positiivisten asenteiden välittäminen ovat erityisen tärkeitä esimerkiksi sairaanhoidon ja opetuksen alalla. Tätä edellyttää myös terveydenhuollon, opetuksen ja kuntoutuksen laajempi integrointi.

Tulkkipalvelujen käyttömahdollisuus tulee taata sekä viittomakielen ja muiden vaihtoehtoisten kommunikaatiokeinojen käyttömahdollisuuttahallinnointikielenä tulee lisätä. Vammaisen henkilön mahdollisuutta asua kotona ja osallistua aktiivisesti oman elämänsä hallintaan tulee lisätä. Tätä varten tulee henkilökohtaisen avustajan palkkaaminen mahdollistaa yhä laajemmin.

Toimenpiteet:

1. Vammaispalvelulain edellyttämien palveluiden rahoitus tulee jatkossa järjestää valtakunnallisesti esimerkiksi kuntien suurten kustannusten tasausjärjestelmää kehittäen tai vaihtoehtoisesti KELAn kautta.

2. Viittomakielen ja muiden vaihtoehtoisten kommunikaatiokeinojen käyttömahdollisuutta tulee lisätä.

3. Ammattihenkilöstön koulutusta tulee kehittää.

4. Apuvälinepäätöksiä varten tulee luoda yhtenäiset normit.

Terveyspalvelut ponnahduslautana elämään

Vammaisten henkilöiden kohdalla terveys- ja sosiaalipalvelut ovat osa heidän elämänsä toimintoja, eivät ainoa elämänsisältö. Terveys ja sosiaalipalveluiden yleinen tehtävä olisi toimia ponnahduslautana työhön, osallistumiseen, viihtymiseen.

Terveydenhuollossa on keskeistä saada vammalle/sairaudelle apua sopivaan aikaan ja vaivaan. Tämä edellyttää terveydenhuollon eri osa-alueiden selkeää tehtävänmäärittelyä ja kitkatonta yhteistyötä. Perusterveydenhuollolla tulee olla valmius ongelmien havaitsemiseen ja asiantuntijoiden palveluiden käyttämiseen. Erikoissairaanhoidolla taas tulee olla nykyistä suurempi mahdollisuus ja taito yhteistyöhön eri erikoisalojen välillä. Lähtökohtana tulee olla yhden luukun periaate eli se, että vammainen tai sairas henkilö saa tarvitsemansa terveydenhuollon palvelut mahdollisimman helposti ja jonottamatta.

Osa terveyspalveluista on ns. erityispalveluita. Ne edellyttävät oman henkilöstön. Näitä ovat esim. erilaiset kuntoutumiskurssit, apuvälineet ja vammaispalvelulain mukaiset palvelut. Vammaisia henkilöitä koskeva lainsäädäntö tulee sisältyä eri alueiden lainsäädäntöön ja muuhun ohjeistukseen.

Todella toimiva yhteistyö perusterveydenhuollon ja erityissairaanhoidon välillä vähentää tarvetta erillisen terveydenhuollon rakentamiseen vammaisille. Vammaispalveluiden maksupolitiikan tulee olla nykyistä tasa-arvoisempaa kuntien ja esim. Kelan paikallistoimistojen kesken. Lähtökohtana tulee olla vamman aiheuttama toiminnan este ja tavoitteena tämän esteen poistaminen ilman, että vammainen henkilö joutuu taloudelliseen ahdinkoon. Terveydenhuollon maksukattoa koskevat säännökset olisi saatava pikaissti aikan. Runsaasta sairastamisesta johtuen sairauskulujen kasaantuminen saattaa vaarantaa välttämättömien terveyspalvelujen käyttöä.

Moni hoitaa lastaan, puolisoaan tai vanhempiaan kotona. Näille tärkeää työtä tekeville omaishoitajille on turvattava lakisääteinen mahdollisuus vapaapäiviin ja lomiin. Sijaispalveluita on oltava saatavilla tasapuolisesti kaikissa kunnissa kuntien olemassaolevien sosiaali- ja terveysjärjestelmien puitteissa. Omaishoitajien asemaa tulee parantaa lakisääteisesti myös vähimmäiskorvauksen tasoa nostamalla.

Suomen kansan ikärakenteen vanhentuessa tulevat ikääntymiseen liittyvät ongelmat yhä polttavimmiksi. Ikääntymiseen liittyy sekä fyysisen, sosiaalisen että henkisen toimintakyvyn ongelmia. Suunniteltaessa yhteiskunnan toimenpiteitä tulee ikääntyvien vammaisten henkilöiden erityistarpeet huomioida. Yhtenä erityisryhmänä ovat ikääntyvät sotainvalidit ja sotaveteraanit. Sotilasvammalakia tulee tarkistaa heidän osaltaan niin, että laitoshuollon edellytyksiä koskevaa haitta-asterajaa alennettaisiin.

Toimenpiteet:

1. Perusterveydenhoidon ja erikoissairaanhoidon yhteistyötä ja raja-aitoja tulee madaltaa.

2. Omaishoitajien asemaa tulee parantaa hoitajan vapaapäiväoikeutta lisäämällä ja vähimmäiskorvauksen tasoa nostamalla lakisääteisesti.

3. Ikääntyvien ihmisten kuntoutustarpeet on huomioitava.

4. Terveydenhuollon maksukattoa koskevat säännökset olisi saatava pikaisesti aikaan.

Kuntoutuksesta asiakaslähtöistä

Kuntoutuksen tulee olla asiakaslähtöistä. Tämä pitää sisällään sekä kuntoutujan oikeudet että velvollisuudet. Kuntoutuksessa tulee ottaa huomioon kokonaisvaltaisesti kuntoutujan tarpeet. Liian usein vammaisen ihmisen kuntoutusratkaisut lähtevät edelleen organisaatiosta käsin, organisaatioiden ja asiantuntijoiden ehdoilla. Vammaisen henkilön tulee olla itse laatimassa ja toteuttamassa kuntoutussuunnitelmaansa

Kuntoutussuunnitelmien laatiminen mahdollistaa monipuolisen ja suunnitelmallisen kuntoutuksen. Lääkinnällisen kuntoutuksen lisäksi on kuntoutussuunnitelmaa laadittaessa huomioitava myös kuntoutuksen muut osa-alueet. Kuntoutus ei ole erillinen toimenpide, vaan tukee hoidollisia toimenpiteitä työn ja toimintakyvyn säilyttämiseksi ja suunnittelemiseksi. Kuntoutus ei myöskään ole pelkkää fysioterapiaa, vaan se on mitä suurimmassa määrin sairaan/vammaisen henkilön tukemista oman elämänsä hallinnassa ja vammaisen henkilön ympäristön muuttamista esteettömäksi tarpeellisin rakennemuutoksin tai toimintavälinein.

Vammainen ihminen on osa perhettä ja vammautuminen tai vammaisen lapsen syntyminen koskettaa aina myös ympärillä eläviä ihmisiä. Kuntoutuksessa ja sopeutumisvalmennuksessa ovat mukana myös vammaisen läheiset. Vammaisen lapsen vanhempia tulee tukea paitsi lasten huoltajina ja hoitajina, myös vanhempina. Vanhemmille ja läheisille tulee taata mahdollisuus myös omaan kuntoutukseen.

Vammaiselle ihmiselle ja hänen läheisilleen on tärkeää kuulla muiden samanlaisessa elämäntilanteessa olevien henkilöiden kokemuksia. Tästä syystä vertaistuki, tukihenkilöt ja heidän koulutuksensa on tärkeää. Tämän toteuttamisessa on vammaisjärjestöjen rooli tärkeä.

Toimenpiteet:

1. Vammaisen henkilön tulee itse olla mukana kuntoutussuunnitelmansa laadinnassa ja toteutuksessa.

2. Vammaisen henkilön läheiset tulee huomioida kuntoutuksessa.

3. Tukihenkilö ja tukiperhetoimintaan tulee kannustaa.

Koulutus on kaikkien oikeus

Myös vammaisella henkilöllä tulee olla monipuoliset vaihtoehdot peruskoulutasolta ammattikoulutukseen tai ylipistoon. Vammaisella henkilöllä tulee olla myös mahdollisuus opiskella kotipaikkakunnallaan. Ensisijainen vaihtoehto on opiskelu yleisen opetuksen piirissä erillisiä tukitoimia käyttäen. Toissijaisesti on yhdistettävä yleisopetuksen ja erityisopetuksen keinoja ja vasta viimeisenä vaihtoehtona on erillinen erityisopetus. Koulumatkojen tulee olla vammaiselle henkilölle maksuttomia.

Vammaisuus ei ole este koulutukseen, tutkintoon tai osallistumiselle työhön, jos olosuhteet sen mahdollistavat. Vammaisille ihmisille tulee tarjota heidän kyvyistään ja haluistaan lähtevät mahdollisuudet yhdenvertaiseen koulutukseen.

Koulutukseen siirtyvälle vammaiselle henkilölle on tehtävä kokonaisvaltainen kartoitus ja esimerkiksi apuväline- ja avustustarpeen kartoittaminen on tehtävä siinä vaiheessa, kun henkilö hyväksytään tai ohjataan koulutukseen. Epätasa-arvoisuus apuvälineiden saamisen kohdalla on yksi suurimpia ongelmia. On huolehdittava siitä, että henkilö saa tarvitsemansa apuvälineet ja avustuksen koulunkäyntinsä ajaksi.

Tällä hetkellä kouluavustajina käytetään lyhyissä työsuhteissa olevia työllistettyjä tai harjoittelijoita. Avustajan toiminnan pitkäjänteisyys on kuitenkin ehdoton edellytys esimerkiksi viittomakieltä käyttävän tai kehitysvammaisen oppilaan oppimisen turvaamiseksi. Kuntien tuleekin kiinnittää huomiota siihen, että kouluavustajaa tarvitseva lapsi tai nuori saa pätevän ja kykenevän avustajan.

Uudelleenkoulutuksen nykyisiä perusteita pitää selventää. Tällä hetkellä sitä myönnetään vain terveydentilan mainittavan heikkenemisen johdosta. Myös vammaisella henkilöllä tulee olla mahdollisuus vaihtaa alaa. Esimerkiksi työtilanteen merkittävät muutokset voivat johtaa uudelleenkoulutuksen välttämättömyyteen.

Koulutuksen monipuolisuus ja haasteellisuus ovat tärkeä osa kuntoutusprosessia. Koulutus tulee mitoittaa vammaisen henkilön omista resursseista lähtien. Tietoyhteiskunnan kehittyminen on edesauttanut sitä, että nykyisin vammaiset voivat opiskella yhä monipuolisimmille aloille. Visuaalisuuteen painottuva yhteiskunta kuitenkin johtaa esimerkiksi aistivammaisten osalta apuvälineiden lisääntyvään tarpeeseen. Vammaiselle ihmiselle ei tiedon hankkimisesta saa koitua suurempia kustannuksia kuin muille. Vammaisuuden aiheuttamat lisäkustannukset tulee korvata.

STRONG>Toimenpiteet:

1. Vammaisella henkilöllä tulee olla oikeus peruskoulutukseen kotipaikkakunnallaan.

2. Kouluavustajien pätevyyteen ja riittävyyteen on kiinnitettävä huomiota.

3. Vammaisen henkilön oikeutta uudelleenkoulutukseen tulee selventää.

Aktiiviseen työelämään

Näkövammaisille, vaikeasti liikuntavammaisille sekä kehitysvammaisille henkilöille taataan nykyisin automaattisesti työkyvyttömyyseläke. Tällainen säädös perustuu näkemykseen, jonka mukaan vammainen ihminen ei sovellu työmarkkinoille. Käsitys ei ole yksilön eikä yhteiskunnan kannalta mitenkään perusteltavissa. Mielekäs työ on tärkeä osa usean ihmisen elämää. Työn tekeminen on myös yhteiskunnan etujen mukaista. Vammaisuus ei saa tarkoittaa sitä, että henkilö on työkyvytön

Ensisijaisena tavoitteena tulee olla se, että vammaiset henkilöt sijoittuvat vapaille työmarkkinoille. Vammaisten henkilöiden työllistymistä voidaan tukea lisäjärjestelyin. Näitä ovat työolosuhteiden toimivuus, työmatkat, osapäivätyö-osaeläke, avustaja ja lisävälineet (korkea teknologia, muut toimintavälineet).

Uusia mahdollisuuksia tuo myös yhä laajeneva etätyö. Palkan ja eläkkeen yhteen sovittaminen tulee olla yhä laajemmin mahdollista niin, että jokaisella on mahdollisuus voimien mukaiseen työhön. Lakiuudistus, joka mahdollistaa eläkkeen jättämisen lepäämään on oikeansuuntainen. Käytäntöä on kuitenkin vielä joustavoitettava.

Työpaikoilla tulee toteuttaa nykyistä enemmän kokeiluprojekteja, joiden aikana hahmotetaan työolosuhteiden kehittämistarpeet. Kuntoutusprosessin aikana tulee tukea kuntoutujaa työpaikalle asti. Erityisen ongelmallisia ovat olleet koulutuksen ja työpaikan väliset katkot. Varsin monet syrjäytyvät työelämästä tässä vaiheessa. Vammaisen henkilön on usein vaikea saada ensi kosketusta työelämään. Tämän takia työllistämistukea tulee kohdentaa erityisesti vammaisten työllistämiseen. Tämä on erittäin tärkeää työtaidon ylläpitämiseksi. Tuettu työllistäminen, sosiaaliset yritykset sekä yksilölliset uraputket tulee ottaa käyttöön.

Kuntoutusprosessin tulee edetä työntekijän edellytyksistä käsin ja hänen kanssaan yhteistyössä. Katkot ja määräaikaiset toimenpiteet tulee poistaa. Kuntoutus ei välttämättä ole hoidon jälkeinen toimenpide, vaan se sijoittuu ajankohtaan, joka kuntoutujan lomien ja elämän kannalta on tarkoituksenmukaisin. Yhteistyö eri toimija- ja maksajatahojen kanssa tulee tehdä nykyistä selkeämmäksi.

Ennaltaehkäisevä toiminta (työterveyshuolto, työsuojelu) tulee suunnitella ja toteuttaa laaja-alaisesti. Työpaikan rakenteet ja työvälineet tulee suunnitella ja tehdä joustaviksi. Tämä johtaa siihen, että erilaiset ja eritoimimiskykyiset ihmiset pystyvät työskentelemään kuluttumatta voimiaan turhaan. Näin työkyvyttömyyden uhka vähenee.

Yrittäjyys tulee tehdä vammaiselle henkilölle houkuttelevaksi vaihtoehdoksi. Arvonlisäveroperusteita tulee muokata niin, että ne suosivat pienyrittäjyyttä. Keskusta kannattaa ensisijaisesti arvonlisäverohelpotuksia tai vaihtoehtona muita yritystukimuotoja vammaisille yrittäjille.

Tärkeää on työnantajien asenteiden muuttaminen niin, että yhä useampi uskaltaa palkata vammaisen henkilön töihin. Eläkevastuiden jakautumista työpaikoille tulee tarkastella uudelleen. Ongelmana on vammaisen henkilön suurempi todennäköisyys jäädä varhaiseläkkeelle, jonka seurauksena lankeavat eläkevastuut todennäköisemmin työnantajalle.

Toimenpiteet:

1. Työllistämistukea tulee kohdentaa erityisesti vammaisille työnhakijoille.

2. Pienyrittäjyydestä tulee tehdä houkutteleva vaihtoehto.

3. Työantajien asennetta tulee muuttaa esimerkiksi erilaisten kokeiluprojektien kautta niin, että yhä useampi uskaltaa palkata vammaisen työhön. Eläkevastuiden kohdentamista vammaisten henkilöiden työnantajille tulee tasata.

Liikunta ja kulttuuri ovat kaikkien oikeus

Vammaisella henkilöllä tulee olla mahdollisuus harrastaa kulttuuria, liikuntaa ja matkailua sekä osallistua hengellisiin tilaisuuksiin. Palvelut on suunniteltava niin, että ne ovat myös vammaisten ihmisten saavutettavissa. Tämä tarkoittaa sitä, että rakenteet ovat esteettömiä, kulkuyhteydet toimivia ja palveluiden käyttö mahdollista. Vammaisten henkilöiden omaehtoista kulttuuri- ja urheilutoimintaa tulee tukea.

Vammaisella henkilöllä tulee olla vapaa-ajan harrastuksissaan ja matkailussa mahdollisuus avustajaan. Ei ole oikein, että henkilö joutuu maksamaan kaksinkertaisen sisäänpääsymaksun. Tästä syystä avustajan sisäänpääsy tulee olla ilmainen. Suuriin massatilaisuuksiin voisi myös järjestäjä suunnitella avustajapalvelun. Tilaisuuksista tiedottaessa sekä itse tilaisuuksissa tulee panostaa selkokieliseen tiedonvälitykseen.

Liikunta on tärkeä osa jokaisen ihmisen hyvinvointia. Liikunnalla on sekä fyysiseen että henkiseen toimintakykyyn liittyviä positiivisia vaikutuksia. Myös vammaisella henkilöllä tulee olla mahdollisuus liikkua ja harrastaa. Huomiota on kiiinnitettävä liikunnan määrärahoihin niin, että niiden puitteissa tarjoutuu vammautuneille henkilöille mahdollisuuskia harrastaa kilpa- ja huippu-urheilua sekä saada valmennusta.

Erityisliikunnan osuutta liikunnan määrärahoista on nostettava. Erityisliikunta antaa mahdollisuuden kunto- ja virkistysliikunnan harrastamiseen sellaisten henkilöiden osalta, joille vamma, sairaus, toimintakyvyn heikkeneminen tai elämän sosiaalinen tilanne heikentää mahdollisuuksia osallistua yleiseen tai tarjolla olevaan liikuntaan. Jaettaessa paikallisesti liikuntamäärärahoja on huomioitava erityisryhmien tarpeet.

Toimenpiteet:

1. Kulttuuri-, liikunta- ja matkailupalvelut tulee suunnitella niin, että ne ovat myös vammaisen ihmisen saavutettavissa.

2. Vammaisen henkilön oikeus vapaa-ajanavustajaan tulee turvata.

3. Avustajan sisäänpääsyn tulee tilaisuuksiin ja muihin vastaaviin olla ilmainen.

Uudenajan eettiset haasteet

Vammaisuutta ei tule tutkia kustannuslähtöisesti. Millä mitataan hyvä elämä ja millaista on hyvä elämä. Ihmisarvoa mitataan liian usein tuotantoperusteilla. Ihminen on kuitenkin arvokas sinällään. Nyky-yhteiskunnassa ihmisarvo määräytyy liian usein ihmisen työ. ja tuotantokyvyn mukaan. Hyvinvointiyhteiskunnan tulee kuitenkin taata sen kaikille jäsenille oikeus mielekkääseen elämään.

Vammainen ihminen on usein riippuvainen toisten ihmisten avusta. Tämä ei saa johtaa itsemääräämisoikeuden ja yksityisyyden häviämiseen. Vammaisella ihmisellä on oikeus päättää itse ystävistään, elintavoistaan, harrastuksistaan ja elämästään.

Perustuslaki kieltää syrjinnän sairauden tai vamman perusteella.Ihmisillä on oikeus koulutukseen, työhön tai osallistumiseen. Näiden oikeuksien tulee sisältyä kaikkeen lainsäädäntöön ja muuhun normistoon.

Elämän kunnioittamisen periaate on sivistyksen kulmakiviä. Lääketieteellisien toimenpiteiden tulee kaikilta osin perustua elämän kunnioittamiseen Lääketieteen kehittyminen tuo myös politiikalle ja lainsäädännölle uusia haasteita.

Nykyisin on mahdollista tutkia syntymättömän sikiön mahdollisia vaurioita tai sairauksia. Sikiödiagnostiikka voi tietyissä tilanteissa olla tärkeä lääketieteellinen apuväline. Vammaisuutta ei kuitenkaan voida, eikä sitä tulekaan poistaa sikiödiagnostisin toimenpitein. Sikiödiagnostiset toimenpiteet eivät saisi olla automaattinen käytäntö. Sikiötutkimusten käyttäjien tulee olla tietoisia siitä, miksi he käyttävät näitä toimenpiteitä. Tässä tilanteessa on erittäin tärkeää oikea ja ennakkoluuloton tieto vammaisuudesta.

Mahdollisuus ylläpitää elämää keinotekoisesti on herättänyt kysymyksen eutanasian oikeutuksesta. Aktiivinen eutanasia merkitsee laillista kuolinavun antamista kuolemaa toivovalle potilaalle. Se on laillistettu mm. Hollannissa. Passiivinen eutanasia merkitsee hoitoratkaisua, jossa luovutaan kivuliaista toimenpiteistä ja tyydytään perushoitoon silloin, kun tiedetään potilaan pian kuolevan. Passiivinen eutanasia on käytännössä yleistä ja tarkoitusta varten voidaan laatia hoitotestamentti. Aktiivisen eutanasian laillistamiseen liittyy vaikeita ja vakavia tulkintaongelmia sekä väärinkäytön mahdollisuuksia. Ongelmana on myös elämisen arvoisen elämän määrittelyn mahdottomuus. Tämän takia aktiivista eutanasiaa ei tule laillistaa.

Toimenpiteet:

1. Sikiödiagnostisia toimenpiteitä ei tule pakollistaa tai automatisoida.

2. Sairaaloiden tulee panostaa vammaisen lapsen vanhemmille kerrottavaan oikeaan ja ennakkoluulottomaan ensitietoon.

3. Aktiivista eutanasiaa ei tule laillistaa.

Osallistuva kansalainen

Terve itseluottamus vammaisten ja sairaiden keskuudessa on viimeisten vuosikymmenten aikana lisääntynyt. Näin myös vammaisten ihmisten näkemykset ja tarpeet vaikuttavat palveluiden ja yhteiskunnan kehittymiseen. Tätä kehitystä keskusta haluaa tukea.

Lähes puoleen kunnista on perustettu vammaisneuvostoja, joissa vammaiset henkilöt, heidän perheensä ja järjestöjensä edustajat pohtivat ydessä kunnan viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden kanssa keinoja tehdä parannuksia vammaisten kuntalaisten elinympäristöön ja palveluihin. Vammaisneuvostot ovat kansalaisaktiivisuutta, jota Keskusta kannattaa. Vammaisjärjestöt auttavat vammaisia henkilöitä hyvään ja toimivaan elämään erilaisen neuvonnan, oikeuksien valvonnan ja yhdessäolon avulla. Vammaisen osallistumisen mahdollistaa avoin tiedonsaanti myös vaihtoehtoisilla välineillä kuten selkokielellä ja pistekirjoituksella. Vammaisille on aktiivisesti annettava tietoa lainsäädännöstä ja palveluista

Keskusta pitää tärkeänä, että yhteiskunnassa vallitsevat asenteet muuttuisivat erilaisuudelle myönteisemmiksi ja avoimemmiksi. Vammaiset henkilöt voivat olla aktiivisia osallistujia ja päättäjiä yhteiskunnassa. Keskusta toivottaa vammaiset ihmiset tervetulleiksi rakentamaan yhteistä Suomea. Ole aktiivinen ja tule mukaan tapahtumiin.