Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/KESK/261

Suomen Keskusta

Realistinen vihreyden ohjelma


  • Puolue: Suomen Keskusta
  • Otsikko: Realistinen vihreyden ohjelma
  • Vuosi: 1990
  • Ohjelmatyyppi: erityisohjelma

REALISTINEN VIHREYDEN OHJELMA

"Realistinen vihreyden ohjelma" on hyväksytty Keskustan puoluekokouksessa Porissa 17.6.1990.

Realistinen vihreyden ohjelma

Meillä on aikaa 30 vuotta, mutta talouden vihreänvihreitä rakenteita on ryhdyttävä vahvistamaan heti. Samanaikaisesti on sekä mahdollista säilyttää nykyinen elintaso että varautua tuleviin mullistuksiin.

Maapallon keskilämpötila on sadassa vuodessa noussut puoli astetta. Viimeisen sadan vuoden kuluessa kuusi keskilämpötilaltaan lämpimintä vuotta ovat olleet 1980-luvulla. Kasvihuoneilmiön voimistuessa Pohjois-Euroopan ilmaston arvioidaan lämpenevän jopa + 2 C vuoteen 2030 mennessä.

Suomessa kesistä tulee helteisiä ja kuivia. Talvet lauhtuvat loskaisiksi. Sateisuus kasvaa ja sateet muuttuvat kuurottaisiksi. Maapallon tähänastiset viljantuotantoalueet kuivuvat ja ravinnosta tulee pula.

Golf-virran liikkeet ilmeisesti hillitsevät lämpenemistä. Mikäli Golf-virta kääntyy etelään, Suomen ilmasto viilenee, vaikka kaikkialla muualla ilmasto lämpiääkin.

Maailman väkiluku oli 1930 2 miljardia, 1960 3 miljardia, 1975 4 miljardia, 1987 5 miljardia ja vuonna 1997 se ylittää 6 miljardin rajan. Ennusteiden mukaan väkiluku kasvaa väestöpolitiikan tehokkuudesta riippuen 10-14 miljardiin.

Vuoteen 2040 mennessä sellaiset strategiset luonnonvarat kuin öljy ja uraani ovat taloudellisessa mielessä lopussa. Kivihiiltä riittää, mutta kasvihuoneilmiön vuoksi sen käyttöä minimoidaan. Talouden keskeisenä energialähteenä on puu, biomassa ja muu aurinkoperäinen uusiutuvat energia. Mahdollista on kehittää myös uusia vetytekniikkaan perustuvia energian tuotantotapoja. Aurinkoenergian teho neliökilometriä kohden vastaa yhtä tuhannen megavatin voimalaa.

Kestävän kehityksen politiikka

Brundtlandin komission lanseeraamassa "kestävästä kehityksestä" on tulossa fraasi, ellei sen sisältöä suostuta ymmärtämään. Kehitys eroaa kasvusta siinä, että se merkitsee rakenteiden muutosta parempaan; tässä tapauksessa sitä, että rajallisessa maailmassa toimiva talous rakentaa tekniikkoja kohti uusiutuvien luonnonvarojen kestävää käyttöä.

Kestävän kehityksen perusta on kansainvälisen yhteistoiminnan ja valtioita sitovan normiston kehittämisessä. Yhtä merkittävää on luonnontaloudellisen ajattelun ulottaminen yhteiskunnalliseen kehitykseen. Hajautettu yhteiskuntamalli edustaa kestävää kehitystä.

Kestävän kehityksen mukaiset järjestelmät ovat sellaisia, joita voidaan ylläpitää periaatteessa loputtomiin yli ajan. Fossiilisia polttoaineita hyödyntäneen aikakauden on suostuttava hyväksymään se, että kestävä kehitys voi perustua vain uusiutuvien luonnonvarojen virtoihin, joiden "nautintaa" uusiutumattomien luonnonvarojen varannoilla tuetaan. Maailma tulee siis ymmärtää "pelloksi" eikä "tehtaaksi".

Kestävällä kehityksellä on ainakin seuraavat moraalis-realistiset ulottuvuudet: 1) ylisukupolvisuus 2) joustavuus 3) riskien välttäminen 4) valinnanvara 5) teknologian optimismi. Yhdessä nämä merkitsevät uudenlaista talouspoliittista realismia.

Ylisukupolvisuus tarkoittaa sitä, että ihmiskunnan jokaisella polvella on yhtäläinen oikeus luonnonvaroihin. On sovellettava maailmanlaajuisesti talonpoikaisen kulttuurin periaatetta, jonka mukaan talo tulee jättää seuraavalle polvelle vähintään siinä kunnossa kuin nykypolvi sen sai. Vaikka uusiutumattomat luonnonvarat väistämättä hupenevat, tulee jokaisen polven periä sama uusiutuvien luonnonvarojen ympäristö. Maaperää, metsiä vesiä ja ilmastoa on käytettävä ja hoidettava kestävällä tavalla, vaarantamatta niiden elämää ylläpitäviä potentiaaleja.

Joustavuuden vaatimus viittaa siihen, että yhteiskuntatalouden on kyettävä "imemään" erilaiset häiriöt ja kriisit. Yksipuolinen ja äärimmilleen kiristetty talous on haavoittuva. Taloudessa tulee olla rakenteellisia reservejä -esimerkiksi maatalouden ja liikenteen alueilla. Pitkällä tähtäimellä ympäristön biologinen monimuotoisuus on sekä itseisarvo että taloudellisesti tärkeäksi osoittautuva arvo.

Riskien välttäminen on perusteltua politiikkaa, sillä yhteiskunta kokonaisuutena ei koskaan voi ottaa samoja riskejä kuin sen yksityinen jäsen. Ihminen ei koskaan voi täysin ennakoida toimintansa vaikutuksia luonnossa. Esimerkiksi ilmastonmuutoksen seurausvaikutukset ovat arvailujen varassa. Moni ympäristövaurio on helppo korjata riskin alettua realisoitua, mutta toteutuneiden suurten katastrofien korjaaminen vaatii mittavia resursseja. Jos tuho on palautumaton, kärsivät kaikki uudet sukupolvet yhden varomattomuudesta.

Vapaus valinnanvaran merkityksessä on oleellinen osa kestävää kehitystä. Taloudelliset päätökset tulee tehdä siten, ettei niillä viedä valinnan vapautta tulevilta polvilta. Mahdollisuus aitojen valintojen tekoon on osa hyvinvointia ja teknisen kehityksen ehto. Mikäli osaisimme aina valita sen kehitysmahdollisuuden, josta seuraa tulevillekin polville suurin määrä aitoja valintoja, tulemme väistämättä myös suojelleeksi luontoa.

On korostettava, että teknologinen optimismi on välttämätön osa kestävää kehitystä. Kestävä kehitys ei ole paluuta menneeseen, vaan tiedollisesti ja eettisesti entistä haastavampi tehtävä biotieteille ja teknisille tieteille. Luonnonsuojelija ja poliitikko luovat virikkeen ja tahdon, mutta kestävän kehityksen teknologian tekevät insinöörit ja luonnontieteilijät.

Rakenteelliset toimenpiteet

1. Ekologinen BKT

Perinteinen bruttokansantuote ei kuvaa kestävää kehitystä. Tarvitsemme ns. "kestävän kehityksen BKT:n", josta käyvät helppolukuisella ja selkeällä tavalla ilmi taloudenpidon ympäristövaikutukset. Tätä edellyttää myös ympäristöverojen Laajeneva käyttö. On laadittava ympäristö- ja luonnonvaratilinpito, joka kertoo luonnonvarojen määrän ja laadun muutokset. Myös yritysten kirjanpitovelvollisuutta on laajennettava vastaavasti. Kansantaloustieteilijöiden tulisi ymmärtää, että ekologinen BKT on tieteenalan suurin kysymys.

Tilastokeskuksessa on valmisteltu kestävää kehitystä kuvaavaa luonnon varatilinpitoa. Tilastokeskuksen ilmoituksen mukaan ekologinen BKT pystyttäisiin laatimaan viidessä vuodessa. Hanketta on vauhditettava eduskunnan tahdonilmaisulla ja kestävän kehityksen BKT:n laatimiseen on varattava aluksi 10- 15 miljoonan markan määräraha.

Verotuksella on ohjattava yrityksen ja ihmisten käyttäytymistä luonnonvaroja säästäväksi ja ympäristöä suojelevaksi. Sen, joka aiheuttaa ympäristömme pilaantumisen ja tuhoutumisen, on siitä myös vastattava.

Ympäristöverotuksella ei pidä kiristää minkään elinkeinoelämän alan verotusta. Kunkin alan sisällä on ympäristölle haitallista toimintaa verotettava ja vastaavasti alan muuta verotusta voidaan keventää. Esimerkiksi maatilatalouden osalta tämä on toteutettava osoittamalla haittaverojen tuotto maataloudelta kannettavien vientikustannusten katteeksi.

Hintasuhteiden kautta vaikuttavat ympäristövero käynnistää yhteiskunnallisen oppimisprosessin ja luo yritysten välistä kilpailua siitä, kuka tuottaa vähimmin ympäristöhaitoin. Ympäristöverojen ns. korvamerkintä ei ole järkevää. Ympäristöverotusta tulee asteittain laajentaa, jolloin muuta verotusta voidaan vastaavasti keventää.

Ympäristöä säätävän tekniikan kehittämistä ja ympäristöinvestointeja on kuitenkin syytä tukea myös julkisin varoin.

Ensi sijassa on säädettävä rikkivero ja varauduttava näköpiirissä olevaan öljyn hintatason nousuun. Suomen on kansainvälisessä yhteistoiminnassa ryhdyttävä ajamaan energiahinnan nostamista.

3. Energian säästö

Energiaa voidaan säästää neljännes kymmenessä vuodessa pelkästään ottamalla käyttöön jo tunnettu energiatuotannon ja käytön hyötysuhteita tehostava tekniikka. Sähkön säästöinvestointien kansantaloudellinen kannattavuus tulee laskea samoin kriteerein kuin lisäsähkön tuottamisen kannattavuus. Jos sähkövoimaa rakennetaan lisää, tulee se hinnoitella todellisten raja- ja ympäristökustannusten mukaan eikä olemassaolevan sähköntuotannon keskimääräiskustannusten mukaan.

Sähkötariffit on uudistettava siten, että sähkön säästö tulee mielekkääksi. Sähkön suurkuluttajan on maksettava energiankulutuksestaan suurempi hinta kuin sen, joka säästää energiaa.

4. Metsitys

Maapallon biomassaa tarvitsisi lisätä vain 10 prosentilla, jotta ilmakehän hiilen määrä palautuisi 1700-luvun lopun tasolle. Laajat metsitysohjelmat ovat sekä kehitysmaiden maaseudun että teollisten maiden edun mukaisia. Hiiltä sitovat metsät hidastavat kasvihuoneilmiötä ja antavat kehitysmaiden väestölle rakennusaineita, energiaa, paremman vesitalouden sekä estävät eroosiota.

Suomen on suunnattava puolet kehitysyhteistyövaroistaan metsitykseen ja peltometsäviljelyn edistämiseen. Maapallon tulevaisuutta ajatellen metsäalan taitotiedosta tulee mittava haaste.

5. Biopolttoaineet

Maatalouden ylimääräiset, ylituotantoa aiheuttavat peltohehtaarit tulee ohjata biopolttoaineiden tuotantoon. Bensiiniin sekoitettavan etanolin valmistustekniikka tunnetaan. Kasviöljyä voidaan käyttää esimerkiksi dieselmoottorien polttoaineena sekä voiteluaineina. Ensimmäinen ylituotantoviljaa käyttävä etanolitehdas tulee rakentaa Etelä-Suomeen vuosikymmenen puoliväliin mennessä. Pienpuuhun perustuvan kaukolämmön investointeja tulee suosia veroeduin.

Biopolttoaineet kytkevät maatalouden, luonnonsuojelun ja kestävän kehityksen yhteen tavalla, jonka kansantaloudellista merkitystä ei ole oivallettu. Niiden kilpailukyky on sitä suurempi, mitä ankarammat ympäristöverot fossiilisille polttoaineille määrätään.

6. Kanavointi

Sisä-Suomen järvialueen suurien vesistöjen välille tulee rakentaa keskieurooppalaisten standardien mukaiset kanavat. Saimaan, Päijänteen ja Vanajaveden vesistöjen yhdistäminen on kestävän kehityksen mukainen liikennetaloudellinen ratkaisu. Siitä hyötyvät niin työntöproomukuljetukset kuin huviliikenneturismikin. Kanavoinnista ei koidu yhdyskuntataloudellisia kustannuksia, sillä asutus ja teollisuus sijaitsee vanhastaan vesistöjen varsilla.

Energian hinnan väistämättä kohotessa vesikuljetusten edullisuus käy yhä selvemmäksi. Kanavat on kuitenkin rakennettava silloin, kun energia on halpaa. Leningradin markkinoiden avautuminen korostaa myös kanavoinnin tärkeyttä. Kasvihuoneilmiön vuoksi talvien lauhentuminen tekee niiden ympärivuotisen käytön mahdolliseksi.

7. Kierrätys

Tuotesuunnitelussa on ryhdyttävä suunnittelemaan tavaroita laajempia tuotekiertoja. On luotava standardit siitä, miten tuotteet voidaan korjata, purkaa uudelleenkäytettäviin osiin tai palauttaa luontoon. Jokaisen maassa myytävän tuotteen kierrätyskelpoisuus on tutkittava.

Harvaan asutussa maassa kuljetuskustannukset ovat liiketaloudellisesti kannattavan kierrätyksen este. Ongelma on ratkaistavissa, jos kauppojen yhteyteen perustetaan kierrätettävän paperin, lasin yms. sekä ongelmajätteiden vastaanottopiste. Kauppiaiden toimenkuvaan tulee liittää kierrätykseen organisointi yhtä luonnollisena asiana kuin veikkaus nyt.

Jätelietettä ei voida sen raskasmetallipitoisuuden vuoksi käyttää pelloilla lannoitteena. Ongelmajätteiden keräilyä, viemärijärjestelmiä ja puhdistamoja tulee kehittää niin, että jätelietteen hyötykäyttö tulee mahdolliseksi.

8. Biotekniikka

Biotekniikan sovellutukset ovat laajentuneet huomattavasti kolmen viime vuosikymmen aikana. Biotekniikalla on suuri merkitys oikein käytettynä muun muassa ympäristösuojelussa, maa- ja metsätaloudessa, lääketieteessä ja teollisuudessa.

Biotekniikan sovellutuksista kiitellyin on geeniteknologia. Geeniteknologia mahdollistaa ihmisten, eläinten ja kasvien perimän muokkaamisen ja jopa uusien lajien luomisen. Geeniteknologiaan liittyy myönteisten mahdollisuuksien lisäksi selvittämättömiä eettisiä kysymyksiä. Jälleen on ratkaistava, tuleeko ihmisen tehdä kaikki se, mikä on teknisesti mahdollista? Voidaanko elämää patentoida?

Suomeen on säädettävä biotekniikkaa ohjaava puitelaki, jossa kiinnitetään huomiota erityisesti biotekniikan ympäristö- ja terveysvaikutusten säätelyyn. Myös eettiset kysymykset on otettava biotekniikan käyttöä ohjatessa huomioon. Biotekniikan käyttöä ohjaamaan on asetettava asiantuntijaelin.

9. Riskirahasto kemianteollisuuteen

Teollinen maailma ottaa käyttöön vuosittain 100 000 kemikaalia, joista esimerkiksi länsisaksalaiset pystyvät tutkimaan vain 50 siten, että niiden vaarattomuudesta saadaan täysi varmuus.

Kukaan ei tiedä, millaisia aikapommeja kemikaalit muodostavat.

Kemikaaleihin liittyy riskejä, jonka vuoksi kemianteollisuudelta on ryhdyttävä kerämään samanlaista vahinkorahastoa kuin ydinvoimalta ja öljyltä kerätään.

10. Pellon ja metsän yhteys

Suomen maatalous- ja metsäpolitiikassa on palattava luonnonolojen sanelemaan pellon ja metsän yhteyteen. Tämä on resurssipoliittinen välttämättömyys, sillä muutoin ei metsille löydy hoitajia. On kansantaloudellisesti järkevää, että joutilas maaseudun traktorikanta osallistuu talvikausina puunkorjuuseen. Maaseudun kannalta kyseessä on 1-2 miljardin markan vuositulo.

Puun pystykauppaan on kytketty ostajayhtiöiden korjuupalvelujen monopoli, joka on Kilpailuviraston toimin purettava. Puunkorjuu on avattava julkiselle urakkakilpailulle, jossa maanviljelijät traktoreineen pääsevät tarjouksillaan kilpailemaan korjuu-urakoitsijain kanssa.

11. Hajautus

Alueellisesti hajautettu yhteiskuntarakenne on luonnontaloudellisesti parempi kuin keskittynyt yhteiskunta. Hajautetussa, mahdollisimman omavaraisista yksiköistä koostuvassa yhteiskunnassa voidaan järjestää ravinteiden luontainen kierto maatalouden ja kulutuksen kesken. Alueellisesti hajautetussa yhteiskunnassa tarvitaan vähemmän liikennettä kuin keskittyneessä yhteiskunnassa, mikä merkitsee huomattavaa uusiutumattomien luonnonvarojen säästöä ja vähentää ympäristöön kohdistuvaa kuormitusta.

Alueellisesti hajautetussa yhteiskunnassa on mahdollisuus tyydyttävien paikallisten ja alueyhteisöjen muodostumiseen, mikä parantaa ihmisten henkistä ja sosiaalista hyvinvointia ja voi auttaa siinä arvojen murroksessa, jossa siirrytään materialistisesta kulutuskulttuurista ihmisyyden yhteiskuntaan.

Alueellisesti hajautettu yhteiskunta on taloudellisesti edullinen vaihtoehto, koska se on luonnonmukainen. Hajautuksen taloudellista kannattavuutta parantaa sekin, että uusin tekniikka suosii monin tavoin siirtymistä pienempiin omavaraisiin toimintayksiköihin.

12. Kansainvälinen yhteistyö

Muutos kohti luonnontaloudellisesti kestävää kehitystä voi toteutua vain siten, että saadan aikaan laajaa kansainvälistä ympäristöyhteistyötä. Ympäristökysymykset on nostettava aseidenriisunnan rinnalle kansainvälisen politiikan keskeiseksi kysymykseksi.

YK:n peruskirjaa on muutettava siten, että siihen kirjataan kestävän kehityksen velvoite. Maailmanjärjestölle tulee myös antaa valtuudet valvoa sitä, että kaikki kansakunnat noudattavat yhteisesti päätettyjä ympäristösuojelun tavoitteita. Yhteistyön rahoittamiseksi tulee YK:ssa hyväksyä suositus, jonka mukaan kehittyneet teollisuusmaat käyttävät kehitysyhteisvarojen lisäksi tietyn osuuden bruttokansantuotteestaan - esimerkiksi 0.5 % - kansainväliseen ympäristönsuojeluyhteistyöhön. Näillä varoilla voidaan esimerkiksi suojella sademetsät ja rahoittaa laajoja metsitysohjelmia. Euroopassa voitaisiin rahoittaa Itä-Euroopan suojeluinvestointeja.

Maailman väestöongelman ratkaisemiseksi YK:ssa on laadittava väestöohjelma. Tämän väestöohjelman toteuttamisessa kehitysmaat tarvitsevat teollistuneiden maiden tukea.

Suomen tulee omassa ulkopolitiikassaan tehdä kaikkensa kansainvälisen ympäristöyhteistyön tehostamiseksi lähialueillamme, Euroopassa ja koko maailmassa. Tässä on kysymyksessä Suomen kansallinen etu ja samalla koko yhteiskunnan etu.

  • Pitkällä tähtäimellä taloudellista on se, mikä on luontoa mukailevaa.
  • Kestävä kehitys perustuu oppimiseen, ei pakkovaltaan
  • Puitteilla uomattu hintajärjestelmä on ylivertainen tiedonvälittäjä.
  • Kestävä kehitys on liberalismia, sillä köyhdytetty ja kurjistunut maapallo on altis totalitaariselle politiikalle.
  • Uusiutuvat luonnonvarat ja niiden hoitaminen, metsätalous ja maatalous ovat muutaman vuosikymmenen kuluessa maapallon elinehto.