Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/KESKP/195

Keskustapuolue

Keskustapuolueen kuluttajapoliittinen ohjelma


  • Puolue: Keskustapuolue
  • Otsikko: Keskustapuolueen kuluttajapoliittinen ohjelma
  • Vuosi: 1976
  • Ohjelmatyyppi: erityisohjelma

KULUTTAJAPOLIITTINEN OHJELMA

KESKUSTAPUOLUE

KESKUSTAPUOLUEEN KULUTTAJAPOLIITTINEN OHJELMA

(Hyväksytty puoluevaltuuskunnan kokouksessa Kokkolassa 4.-5.12.1976)

SISÄLTÖ

Tavoitteena aineellinen ja henkinen hyvinvointi
Ihmisten omaehtoista toimintaa on kehitettävä
Tavarat ja palvelut kaikkien ulottuville
Tuotteiden on oltava laadullisesti hyviä
Hallittuun hintakehitykseen
Rehellisyyttä markkinointiin
Oikeusturvaa tarvitsee jokainen
Työssä ovat mukana monet tahot

KESKUSTAPUOLUEEN KULUTTAJAPOLIITTINEN OHJELMA

Inhimillisen elämän ehtona on perustarpeiden kohtuullinen tyydyttäminen. Jotta kaikille ihmisille voidaan turvata tyydyttävät elämän olot, on kaikkinainen turha kulutus asetettava kuluttajapolitiikassa toisarvoiseen asemaan. Koska ihmisen perustarpeisiin eivät kuulu vain aineelliset tarpeet, kuluttajapolitiikan tulee tähdätä siihen, että aineellisten tarpeiden lisäksi ihmiset voivat tyydyttää luontaisia sosiaalisia tarpeitaan sekä kehittää ja toteuttaa henkisiä kykyjään ja pyrkimyksiään.

Kulutus on pidettävä luonnontalouden asettamissa rajoissa ja kuluttajapolitiikan avulla on huolehdittava siitä, että kulutuksen laatu ja määrä sekä kulutustottumukset eivät aiheuta uhkaa luonnonjärjestelmän tasapainolle. Onhan ehyt ja luonnollinen ympäristö ihmisen perustarpeiden tyydyttämisen edellytys ja lähde.

Terveen ja monipuolisen tuotantorakenteen kehittäminen ja vahvistaminen on kulutuksen kestävin perusta. Tästä syystä on erityistä huomiota kiinnitettävä siihen, että edistetään tervettä, kehitystä ylläpitävää taloudellista kilpailua ja kanavoidaan se kuluttajaa palveleviin muotoihin. Tämä edellyttää taloudellisen keskittymisen pysähdyttämistä ja pienyritteliäisyyden säilyttämistä sekä kuluttajan tiedollisen tason kohottamista. Näin meneteltäessä vähennetään kuluttajapoliittisten erityistoimien tarvetta ja niihin helposti liittyvää jäykkyyttä ja byrokraattista tehottomuutta.

Tavoitteena aineellinen ja henkinen hyvinvointi

Kuluttajapolitiikan vähimmäistehtävänä on kulutukseen liittyvien terveydellisten ja taloudellisten riskien torjuminen. Laajempana kuluttajapoliittisena tavoitteena on parantaa kuluttajan asemaa siten, että hänen perusturvallisuutensa sekä taitonsa hyödykkeiden ostajana ja käyttäjänä kaiken aikaa paranee. Kuluttajapolitiikan toteuttamisen johtavina periaatteina on pidettävä kulutuksen sopeuttamista luonnontalouden edellytyksiin sekä ihmisten henkisten ja sosiaalisten tarpeiden riittävää huomioon ottamista aineellisten tarpeiden rinnalla.

Ihmisten omaehtoista toimintaa on kehitettävä

Ihmisiä on autettava hahmottamaan asemansa yhteiskunnassa ja tiedostamaan omaan hyvinvointiin vaikuttavat tekijät sekä tekemään itsenäisesti omiin tarpeisiinsa ja talouteensa parhaiten sopivat kulutusratkaisut.

Tietojen ohella on parannettava ihmisten mahdollisuuksia toimia itse tavaroiden tuottajina. Ihmisen hyvinvointiin kuuluu olennaisena osana omien kykyjen ja taitojen toteuttaminen sekä oman työn tulosten näkeminen lähiympäristössä. Tämän pyrkimyksen toteuttaminen on edullista myös koko kansakunnan kannalta.

Erityisen tärkeätä ihmisten on oivaltaa, että päättäessään tietyn hyödykkeen hankinnasta, he päättävät myös siihen liittyvän työn, pääoman ja luonnonvarojen käytöstä. Kuluttajavalistuksessa on osoitettava kotimaisten tuotteiden käyttöön liittyvät myönteiset talous- ja työllisyysvaikutukset. Tämä edellyttää taloudellisuuskasvatusta ja yleisen taloustiedon lisäämistä kansalaisten keskuudessa.

Tiedon avulla on ihmisissä herätettävä omaehtoista aloitteellisuutta ja sosiaalista vastuuta sekä selvitettävä käytettävissä olevat vaikuttamiskeinot ja -kanavat.

Ihmisten oma-aloitteisuuden voimistaminen auttaa heitä välttämään monia epäkohtia ja ehkäisee jo etukäteen ongelmien syntyä.

Toimintavalmiutta luovan tiedon lisäksi on ihmisille annettava tietoja, jotka helpottavat valintojen tekoa eri elämäntilanteissa. Tämän tiedon on osoitettava, mitkä ovat keskeisiä perusvalintoja ja mikä on niiden suhteellinen merkitys kuluttajan taloudessa sekä tuotava esiin myös sellaisia vaihtoehtoja, joita mainonta ei tarjoa.

Jotta tiedolla ei vahvistettaisi vain aineelliseen kulutukseen suuntautuvaa näkemystä, on sen avulla pysäytettävä ihmiset arvioimaan tavarahankintoja, palvelusten käyttöä ja kulutuksen tarkoituksenmukaisuutta kokonaisuudessaan ja huomaamaan, että suuretkaan kulutusmäärät eivät riitä takaamaan tyytyväisyyttä tai hyvän olon tunnetta.

Tähänastinen kuluttajavalistus ei ole onnistunut tavoittamaan niitä, jotka sitä kipeimmin tarvitsisivat. Tästä syystä on erityistä huomiota kiinnitettävä pienituloisiin kohdistuvaan valistukseen. Tällöin tiedon on kohdistuttava tietoa tarvitsevien ongelmatilanteisiin. Syrjäseutujen ihmisten tavoittamiseksi on käytettävä jo olemassa olevia kanavia kuten neuvontäjärjestöjä.

Koska kulutustottumukset ja asenteet muovautuvat jo kotona, missä lapset ottavat esimerkkiä vanhemmistaan, on koteihin kohdistuvassa valistuksessa painotettava kaikkien perheenjäsenten yhteistoiminnallisuuden merkitystä kodinhoidossa. Erityistä huomiota on kiinnitettävä ravitsemusvalistukseen, koska jo lapsena opitaan joko terveelliset tai virheelliset ravitsemustottumukset.

Kodin kasvatustyön täydentäjänä koululla on ratkaiseva merkitys, koska se tavoittaa kaikki yhteiskunnan jäsenet vastaanottavimmassa iässä. Tästä syystä opetussuunnitelmiin ja oppikirjoihin samoin kuin kaikkeen opettajien perus-, jatko- ja täydennyskoulutukseen on sisällytettävä kuluttaja-asioita.

Peruskoulun ja muun eriasteisen opetuksen lisäksi kuluttajatietouden tarjontaa on lisättävä niille ihmisille, jotka ammatissaan vaikuttavat toisten kulutukseen tai toisten kulutusedellytyksiin.

Kotien, oppilaitosten ja kuluttajavalistuksen uranuurtajina maassamme toimineiden kotitalousneuvontajärjestöjen valistustyön täydentäjänä on tehokkaasti käytettävä hyväksi joukkotiedotusvälineiden tarjoamia mahdollisuuksia. Ne on otettava avuksi aktivoitaessa ihmisiä olemaan mukana yhteiskunnallisessa toiminnassa sekä herätettäessä heissä yhteisvastuun tunnetta. Sen voimistamiseksi on kehitettävä osuustoimintaa alkuperäisten pyrkimysten mukaisesti. Onhan osuustoiminta yritysmuoto, missä useilla kansalaisilla on pienellä taloudellisella panoksella mahdollisuus osallistua päätöksentekoon.

Tavarat ja palvelut kaikkien ulottuville

Jotta perustarpeet voidaan tyydyttää kaikissa olosuhteissa, on peruselintarvikkeiden kohdalla päästävä omavaraisuuteen. Myös muut keskeisimmät perustarpeet on pystyttävä tyydyttämään kotimaisin hyödykkein, jotta poikkeustilanteissakaan ei syntyisi häiriöitä. Kotimaisen tuotannon suosiminen on muutenkin tärkeätä, koska näin voidaan vaikuttaa tuotannon kehityssuuntaan ja tuotekehittelyyn sekä vaihtotase- ja työllisyyskehitykseen.

Kaikessa tuotannossa on otettava huomioon tuotantotoiminnan yleiset kehitysedellytykset ja luovuttava varsinkin uusiutumattomien luonnonvarojen turhasta kulutuksesta. Uusiutuvien luonnonvarojen käyttö on pidettävä niiden kasvun puitteissa.

Kaupan ja palvelujen jakeluverkoston on palveltava myös syrjäalueiden asukkaita sekä erityisesti vanhuksia ja vammaisia ja niitä joiden muuten on vaikea liikkua.

Ihmisten saattamiseksi samaan asemaan koko maassa on yhteiskunnan toimenpitein pysäytettävä myymäläverkoston harveneminen. Tämä edellyttää lähikauppatuen voimistamista ja monipuolistamista. Niin ikään haja-asutusalueiden kuluttajien etujen turvaamiseksi on huolehdittava kuljetus- ja liikennepalvelusten järjestämisestä siten, etteivät pitkät etäisyydet estä välttämättömien tavaroiden ja palvelusten hankkimista. Tasapainoisen jakeluverkoston kehittäminen edellyttää myös rajoitusten asettamista suurmyymäläverkoston laajenemiselle.

Yhdyskuntasuunnittelun avulla on varmistettava riittävän tiheä pienkeskusverkoston säilyminen ja kehittäminen sekä reuna-alueiden tieverkon ja liikenneyhteyksien parantaminen. Kyläyhteisöjen elinkykyisyyden turvaaminen on välttämätöntä, jotta alueelliset erot eivät kasvaisi edelleen. Kuntien pyrkimyksiä kehittää kuntakeskus tehokkaaksi ja monipuoliseksi palvelujen keskipisteeksi on tuettava. Samalla on kuitenkin turvattava riittävän korkeatasoiset peruspalvelut myös syrjäkylillä.

Tuotteiden on oltava laadullisesti hyviä

Pitkälle eriytyneessä yhteiskunnassa valmistaja on etääntynyt kuluttajasta ja tuotteet ovat tulleet siinä määrin monimutkaisiksi, ettei ostaja saa läheskään aina riittävästi tietoja tuotteen laadusta. Tästä syystä laadun valvontaa on kehitettävä siten, että voidaan puuttua sellaisen tuotteen valmistukseen ja myyntiin, joka aiheuttaa välillisesti tai välittömästi terveydellisiä ja ympäristönsuojelullisia haittoja tai on muuten sopimaton tarkoitukseensa.

Kulutuksen sopeuttaminen luonnontalouteen edellyttää tuotteiden eliniän pidentämistä. Tuotteiden poistuttua kulutuksesta on huolehdittava siitä, että ne niin pitkälti kuin mahdollista palautuvat raaka-aineena takaisin tuotantoon.

Tuotekehittelyssä on erityistä huomiota kiinnitettävä terveyttä uhkaaviin ominaisuuksiin niin valmistusaineiden kuin käyttöominaisuuksienkin osalta. Lisäksi varsinkin pienituloisten kannalta on tärkeätä, että tuotteet sopivat siihen tarkoitukseen, mihin niitä kaupataan ja ovat laadullisesti hyviä ja kestäviä sekä toiminnallisilta ominaisuuksiltaan moitteettomia.

Tuotteiden laadunvalvonnan pääpaino on ja sen tulee olla elinkeinoelämän itsensä harjoittamassa laadunvalvonnassa. Tästä syystä erityistä huomiota on kiinnitettävä tuottajien vastuuntuntoisuuden ylläpitämiseen ja kehittämiseen. Tämä voi tapahtua mm. elvyttämällä osuustoiminnallisuutta ja tarjoamalla yrittäjille tutkimus- ja neuvontapalveluja. Kaikille yrittäjille on julkisen vallan toimenpitein taattava mahdollisuudet antaa asiallista tietoa tuotteesta ja sen laadullisista ominaisuuksista.

Ulkomaisten tuotteiden laadunvalvontaa on tehostettava, koska maahantuotavien hyödykkeiden valvonta voidaan kohdistaa vain lopputuotteeseen. Tästä syystä riittävällä lopputuotevalvonnalla on varmistuttava siitä, että tuontitavara täyttää samat vaatimukset kuin kotimainen tuote.

Hallittuun hintakehitykseen

Vähävaraisiin kuluttajiin raskaimmin kohdistuvan inflaatiokehityksen hillitsemiseksi on valtiovallalla oltava riittävät keinot hintojen ja maksujen valvomiseksi ja säännöstelemiseksi.

Vaikka hintavalvonnalla ei sinänsä voida vaikuttaa inflaatiokehityksen syihin, on sillä kuitenkin keskeinen asema rajoitettaessa äkillisestä hintojen noususta ostajille aiheutuvia haittavaikutuksia. Lisäksi hintojen tehokkaalla valvonnalla voidaan estää todellisten tuotantokustannusten selvästi ylittävien hintojen periminen.

Hintoja valvottaessa painopisteen on oltava muissa valvonnan muodoissa kuin hinnanvahvistuksessa. Silloin kun siihen turvautuminen on aiheellista, on huolehdittava siitä, ettei säännöstelyä pyritä kiertämään mm. huonontamalla tuotteen laatua. Samoin on estettävä uutuustuotteiden käyttö hintavalvonnan kiertämistarkoituksessa.

Hintavalvonta on kohdistettava nimenomaan sellaisiin yrityksiin, joilla on jokapäiväisessä elämässä tarvittavien hyödykkeiden osalta kiistatta hallitseva asema markkinoilla. Lopputuotteiden lisäksi on tehokkaasti valvottava nimenomaan sellaisten raaka-aineiden ja välituotteiden hintoja, joilla on vaikutusta moniin kuluttajahintoihin. Kotimaisten tuotteiden ohella on tehokkaasti valvottava tuontihintoja.

Hintavalvonta on toteutettava siten, ettei sen seurauksena päädytä säännöstelytalouden haittoihin. Laaja-alainen hintojen ennakkovahvistaminen viranomaisten päätöksillä johtaa yritysten keskinäisiin hintasopimuksiin ja heikentää yksittäisten yritysten pyrkimyksiä tarjota hyödykkeitä edullisella hinnalla. Valikoivan hintavalvonnan avulla tulee päinvastoin edistää yritysten välistä hallittua hintakilpailua.

Lisäksi verotusjärjestelmää on muutettava siten, että työn verottamisesta siirrytään kulutuksen verottamiseen, jolloin välillistä veroa käyttämällä voidaan vähentää perustarpeiden tyydyttämisen kannalta toisarvoisten ylellisyystavaroiden kulutusta.

Rehellisyyttä markkinointiin

Erilaiset myynninedistämistoimenpiteet ovat voimistuneet kulutustason kohoamisen ja valinnanvaran lisääntymisen myötä. Niiden avulla luotu kuva tuotteesta on kuitenkin usein yksipuolinen. Puutteellinen tieto voi johtaa harhaan ja aiheuttaa ihmisille terveydellisiä riskejä ja taloudellisia tappioita sekä ympäristöongelmia. Tämän välttämiseksi on mainonta velvoitettava antamaan riittävästi tietoa tuotteen olennaisista ominaisuuksista. Tieto on liitettävä myös itse tuotteeseen.

Mainonnalla on olennainen vaikutus ihmisen käsityksiin kulutustarpeistaan ja tarjolla olevista hyödykevaihtoehdoista. Ohjatessaan kulutusta mainonta vaikuttaa myös kansakunnan tuotantotoiminnan kehitykseen. Onkin perusteellisesti selvitettävä millaisia tuotannollisia ja kulutuksellisia vaikutuksia on mainonnan pyrkimyksellä herättää uusia tarpeita. Erityisesti on huomattava muodin nuorison kulutuskäyttäytymistä virheellisesti ohjaava vaikutus. Mainonnan kustannukset tulevat lopulta kuluttajien maksettaviksi hyödykkeen hinnassa. Tästä syystä on rajoitettava mainoskustannusten kohoamista ylisuuriksi ennen muuta verotuksellisin keinoin. Lisäksi mainonnan taloudellista keskittymistä lisääviä tai kilpailua vääristäviä seurannaisilmiöitä on selvitettävä.

Sellaiset tarjoukset, joihin sisältyvien etujen todellisuutta ostajan on vaikea selvittää itselleen, on myynnin edistämisen yhteydessä kiellettävä. Samoin on valvottava kohtuuttomien sopimusehtojen käyttöä, koska ostajalla ei yleensä ole samanlaista asiantuntemusta erilaisten ehtojen todellisesta luonteesta kuin myyjällä.

Oikeusturvaa tarvitsee jokainen

Koska erilaisista valvonta- ja valistustoimenpiteistä huolimatta yksityinen henkilö voi saada hyödykkeitä, jotka ovat virheellisiä tai joita koskevat sopimusehdot tai markkinointitavat ovat harhaanjohtavia tai sopimattomia, on tällaisten tapausten varalta oltava riittävän tehokas oikeussuoja.

Valitustapauksia käsiteltäessä on tärkeätä, että niistä tuleva tieto siirretään tuotteiden laadun ja markkinoinnin valvonnan alueelle siten, että myöhäisemmässä vaiheessa voidaan estää saman ongelman uusiutuminen.

On huolehdittava siitä, etteivät kuluttajapoliittiset toimet ja kuluttajan voimistuva asema johda pienyritteliäisyyden vaikeutumiseen ja lisääntyvään keskittymiseen. Lisäksi on huomattava, että maatalous- ja pienyrittäjien suojan tarve on usein samanlainen kuin muidenkin kuluttajien.

Työssä ovat mukana monet tahot

Koska kuluttajapoliittisia tehtäviä hoitavat useat viranomaiset, on niiden kesken sovittava työnjaosta. Keskeinen vastuu kuluttajapolitiikan toteuttamisesta kuuluu elinkeinohallitukselle. Kuluttajaneuvoston on puolestaan seurattava eri viranomaisten toimintoja ja pyrittävä puuttumaan tilanteeseen silloin kun toiminta jollakin lohkolla osoittautuu riittämättömäksi. Paikallisen tason kuluttajatoimintaa on nopeasti tehostettava. Tässä on käytettävä mm. kotitalousneuvontajärjestöjen neuvontaedellytyksiä. Kuluttajapoliittisten toimenpiteiden pohjana tulee olla käytännön työtä palveleva, puolueeton kuluttajatutkimus.

Koska useat tavaroiden ja palvelujen ostajien ja käyttäjien ongelmista ovat yksittäisinä ongelmina taloudellisesti vähämerkityksisiä, niiden hoitaminen on tarkoituksenmukaisinta paikallisella tasolla mahdollisimman lähellä kuluttajaa. Toimintaa kehitettäessä julkisen sektorin osuus ei saa paisua ylimitoitetuksi, vaan kuluttajapoliittiset tehtävät on pyrittävä hoitamaan yhteistyössä alalla jo toimivien järjestöjen kanssa.