Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/KESKP/199

Keskustapuolue

Keskustapuolueen kunnallisohjelma


  • Puolue: Keskustapuolue
  • Otsikko: Keskustapuolueen kunnallisohjelma
  • Vuosi: 1983
  • Ohjelmatyyppi: erityisohjelma

KESKUSTAPUOLUEEN KUNNALLISOHJELMA

Hyväksytty keskustapuolueen puoluevaltuuskunnan kokouksessa Kemissä 26.-27.11.1983.

Sisältö:

I KUNNALLISPOLIITTINEN TOIMINTA-AJATUS

II KUNNALLISEN ITSEHALLINNON SUHDE VALTIONHALLINTOON

III KUNNALLISHALLINNON KEHITTÄMINEN
Kunnat, kuntajako
Kunnan toimiala
Luottamushenkilöhallinnon vahvistaminen
Tiedotustoiminta

IV VÄLIPORTAANHALLINTO

V HENKILÖSTÖPOLITIIKKA

VI KUNNALLISTALOUS
Kunnallisverotus
Valtionosuudet
Kunnalliset maksut
Kunnallistalouden lainat

VII TERVEYDENHUOLTO
Ympäristöterveydenhuolto
Kansanterveystyö
Erikoissairaanhoito
Terveydenhuollon talous

VIII SOSIAALIHUOLTO
Sosiaalipalvelut ja toimeentulotuki
Muu sosiaaliturva
Sosiaalihuollon talous
Raittiustoiminta

IX KOULULAITOS
Koulutusjärjestelmän on oltava joustava
Koulutuksessa on korostettava kasvatuksen osuutta
Koulutoimen hallinto
Uudistukset mitoitettava taloudellisten voimavarojen mukaan
Esiopetus
Peruskoulu
Lukio
Ammatillinen koulutus
Aikuiskoulutus

X KULTTUURI JA VAPAA-AIKA
Kunnan kulttuuritoiminnan suuntaviivoja
Kirjastot
Kansalais- ja työväenopistot
Nuorisotyö
Liikuntatoimi

XI YHDYSKUNTASUUNNITTELU
Seutusuunnittelu
Kuntasuunnittelu ja yleiskaavoitus

XII ASUNTOPOLITIIKKA

XIII YMPARISTÖPOLITIIKKA

XIV ELINKEINOPOLITIIKKA
Kuluttajapolitiikka

XV LIIKENNEPOLITIIKKA

XVI ENERGIAPOLITIIKKA

XVII TYÖVOIMAPOLITIIKKA

KESKUSTAPUOLUEEN KUNNALLISOHJELMA

I KUNNALLISPOLIITTINEN TOIMINTA-AJATUS

Kunnallinen itsehallinto on yhteiskuntajärjestelmämme kulmakiviä. Keskustapuolueen mielestä kunnallishallinto on kansanvaltainen, tehokas ja tarkoituksenmukainen tapa hoitaa useimmat yhteiskunnan tehtävät. Kunnallishallinnon tehtäväkenttä ja palvelut ovat laajentuneet ja yhä laajentumassa. Myös siksi kunnallishallinnon asemaa on edelleen vahvistettava ja sen tehtäviä ja toimintatapoja jatkuvasti uudistettava.

Keskustapuolueen kunnallispoliittisen toiminnan päämääränä on yksityisen ihmisen aineellisen ja henkisen hyvinvoinnin kohottaminen sekä viihtyisän, virikerikkaan ja turvallisen elinympäristön luominen ottaen tasavertaisesti huomioon ruotsin- ja saamenkielisen väestön asema. Kunnallisten palvelujen avulla on tasoitettava ihmisten elinolosuhteissa esiintyviä eroja luomalla kaikille kuntalaisille mahdollisuudet itsensä kehittämiseen ja turvalliseen elämään. Palvelut on saatettava kaikkien kuntalaisten ulottuville. Valtiovallan on huolehdittava kuntien taloudellisten erojen tasaamisesta siten, että kaikissa kunnissa palvelut voidaan antaa määrältään ja laadultaan samanarvoisina.

Kunnallispoliittisen toiminnan perusedellytys on paikallisten näkökohtien ja olosuhteiden tuntemuksen pohjalta tapahtuva päätöksenteko. Luottamushenkilöiden asemaa ja vaikutusmahdollisuuksia on tämän takia tuettava ja kehitettävä. Myös kuntalaisten osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksia lisätään lähidemokratian avulla. Kuntalaisten ja kunnallishallinnossa työskentelevien luottamushenkilöiden ja viranhaltijoiden välistä kanssakäymistä on parannettava ja laajennettava.

II KUNNALLISEN ITSEHALLINNON SUHDE VALTIONHALLINTOON

Valtionvalvontaa on vähennettävä

Julkinen hallintomme muodostuu valtionhallinnosta ja kunnallishallinnosta. Niitä tulee kehittää siten, että ne muodostavat mahdollisimman ehjän kokonaisuuden ja toimivat samojen päämäärien hyväksi. Erityisen tärkeää on, että valtiovalta luo kunnallisten palvelujen kehittämiselle tasavertaiset edellytykset kaikissa kunnissa niiden sijainnista ja taloudellisesta asemasta riippumatta. Valtion kuntiin kohdistamaa valvontaa on vähennettävä ja välttämätön valvonta kohdistettava tiettyjen periaatteiden ja yleislinjojen vahvistamiseen. Valvonnan tulee kohdistua lähinnä kuntien ratkaisujen laillisuuden valvontaan.

Päätösten tarkoituksenmukaisuus voidaan paikallisesti paremmin ja demokraattisemmin arvioida. Kun kuntiemme hallinto on jo varsin kehittynyttä, ei yksityiskohtiin ulottuvia valvontamuotoja enää tarvita. Valtion hyväksymien tai vahvistamien ohjelmien ja periaatteiden rajoissa on kunnille suotava riittävästi liikkumatilaa omien paikallisten ratkaisujen tekemiseen. Siirrettäessä tehtäviä valtionhallinnolta kunnille, on niille samalla annettava myös todellista päätösvaltaa ja taattava taloudelliset voimavarat kyseisten tehtävien hoitamiseen.

Valtion ja kuntien välistä tehtäväjakoa on tarkistettava

Pyrkimyksenä on ollut säätää tai antaa kuntien suoritettavaksi myös sellaisia tehtäviä, jotka luonteensa puolesta kuuluvat valtiolle. Koska kuntien tehtävät jo nykyisin uhkaavat kasvaa yli kuntien taloudellisten mahdollisuuksien, on tehtäväjakoa valtion ja kuntien välillä tarkistettava. Myös eräitä sellaisia tehtäväryhmiä, joista kunnat nykyisin huolehtivat tai joiden hoitamiseen ne taloudellisesti osallistuvat, on siirrettävä kokonaan valtion hoidettavaksi. Näistä merkittävimpiä ovat kansaneläkkeiden lisäosat, asumistukikustannukset ja paikallisteiden kunnille aiheuttama rasitus.

III KUNNALLISHALLINNON KEHITTÄMINEN

Kunnat, kuntajako

Kuntajaotuksen muuttaminen kaavamaisin perustein on poistettava

Koska kuntalaitoksemme on syntynyt historiallisen kehityksen tuloksena, sopeutuu se yleisesti ottaen hyvin täyttämään tarkoitustaan kansalaisten tehokkaana vaikuttamistienä heidän omissa paikallisissa asioissaan. Kuntien koon vaihtelu maan eri osissa johtuu kunnallishallinnon luonnollisesta mukautumisesta paikallisiin olosuhteisiin, minkä vuoksi ehdottomien väkilukurajojen tai muiden kaavamaisten perusteiden käyttäminen kuntajaotuksen muuttamisessa on poistettava. Kuntauudistuksen suunnittelulaki on tarpeettomana kumottava.

Ei pakkoliitoksia

Sellaisissa tapauksissa, joissa kunnat vapaaehtoisesti haluavat yhdistyä, on valtiovallan toimenpitein huolehdittava siitä, ettei yhdistyminen aiheuta niille taloudellisia menetyksiä. Sopivin tukitoimenpitein on vapaaehtoista yhdistymistä edistettävä. Pakkoliitoksia ei enää pidä tehdä.

Kuntien yhteistoimintamahdollisuuksia on kehitettävä

Vaihtoehtona kuntien yhdistymiselle on kehitettävä niiden yhteistoimintamahdollisuuksia tasavertaisuuden pohjalta.

Kuntamuotojen erottelu lopetettava

Kunnallislaki rakentuu yhden kuntamuodon periaatteelle. Tämä on toteutettava myös käytännössä. Tämän periaatteen vastainen kuntien nimittäminen kaupungeiksi ja muiksi kunniksi on poistettava lainsäädännöstä mahdollisimman pian. Ne todelliset erot, joita kunnallishallinnon erityisaloilla vielä on kaupunki- ja muiden kuntien välillä, on myös pyrittävä poistamaan.

Kunnan toimiala

Elinkeinoelämää tuettava suunnitelmallisesti

Kunnan toimialasäännöstä on käytännössä voitu tulkita verraten joustavasti niin, että se on voinut ottaa huomioon kullekin ajalle ominaiset kehityspiirteet. Se on voinut riittävästi mukautua muuttuviin yhteiskunnallisiin käsityksiin. Erityisesti on osoittautunut tarpeelliseksi kuntien osallistuminen elinkeinoelämän tukemiseen silloin, kun se kunnan koko kehityksen kannalta on perusteltua. Elinkeinoelämää on tuettava kokonaisvaltaisesti ja suunnitellusti, jolloin mitään elinkeinoa ei aseteta toista suositumpaan tai syrjitympään asemaan.

Elinkeinorakennetta monipuolistettava

Kunnan on edistettävä ja tuettava elinkeinorakenteen monipuolistamista sekä vahvistettava kunnassa jo olevaa elinkeinotoimintaa tasapuolisesti. Tukea annettaessa on kunnan etu mahdollisimman hyvin turvattava. Sellaiseen liiketoimintaan, jossa pääpaino on taloudellisen voiton tavoittelussa, kunnan ei tule osallistua.

Ei kunnallista puoluetukea

Poliittiset puolueet osallistuvat nykyään kunnallisten ratkaisujen valmisteluun. Niiden avulla on voitu viedä kehitystä merkittävästi eteenpäin ja luoda kuntalaisille mahdollisuus myös sitä kautta osallistua oman kuntansa asioiden hoitoon. Puoluepoliittista toimintaa ei siitä huolimatta saa harjoittaa kuntien kustannuksella. Keskustapuolue ei hyväksy kunnallisen puoluetukijärjestelmän toteuttamista eikä sitä, että säännöksiä kiertäen myönnetään kuntien varoista piilotukea johonkin tiettyyn tarkoitukseen.

Luottamushenkilöhallinnon vahvistaminen

Luottamushenkilöorganisaatiota kehitettävä

Kunnan hallinto-organisaatiossa ovat mukana sekä luottamushenkilöt että viranhaltijat. Luottamushenkilöiden oikeutta ja tosiasiallisia mahdollisuuksia osallistua kunnalliseen päätöksentekoon on kehitettävä. Luottamushenkilöorganisaatiota on pyrittävä kehittämään sekä yleisesti lainsäädännöllä että kunnissa niiden omin sisäisin päätöksin siten, että se mahdollisimman hyvin vastaisi ajan vaatimuksia ja kunkin kunnan omia tarpeita. Kunnallisten luottamustehtävien tarkoituksenmukainen hajauttaminen laajentaa osaltaan myös kunnallista päätöksentekoa ja kunnallista demokratiaa.

Paikallistietoutta lisättävä opintokerhotoiminnan avulla

Paikallistasolla tapahtuvaan luottamushenkilöiden kouluttamiseen esimerkiksi kuntien keskusjärjestöjen ja kansalaisopistojen kanssa on kiinnitettävä huomiota. Myös järjestöt ja puolueet voivat toimia kunnallispoliittisen tiedon jakajina. Opintokerhomuotoinen toiminta sopii hyvin kunnallishallinnon perustietouden opiskeluun ja luo edellytyksiä kuntalaisten tosiasiallisille vaikutusmahdollisuuksille.

Lähidemokratiaa lisättävä

Lähidemokratiaa on kehitettävä aktivoimalla asukas- ja kylätoimintaa, jonka sitomista kaavamaisin säännöksin ja rajoituksin tulee välttää. On myös etsittävä kokonaan uusia välittömän vaikuttamisen keinoja varsinkin kaavoitusta ja elinympäristöä koskevissa asioissa, jotka läheisimmin koskettavat yksityistä kuntalaista. Kuntien on tuettava tällaista toimintaa ja tarvittaessa myös pantava se alulle. Etenkin suurissa kaupungeissa kunnanosahallinto on eräs vaikutusmahdollisuuksien lisääjä. Kunnanosahallinnolle on annettava myös todellista päätösvaltaa.

Kansanäänestystä kokeiltava

Kuntalaisten vaikutusvallan lisäämiseksi on mahdollistettava neuvoa-antavan kunnallisen kansanäänestyksen käyttäminen. Tällöin kuntalaisten mielipidettä tulee kysyä tietyissä suurissa asioissa kuten kuntaliitoksen toteuttamisessa, lääninrajojen muuttamisessa, kunnanosahallinnon käyttöön ottamisessa ja kunnallistaloutta merkittävästi muuttavissa kysymyksissä.

Koulutus suunnitelmalliseksi

Kuntien tulee riittävästi varata koulutusmäärärahoja sekä laatia suunnitelma koulutusta varten, jotta käytetyistä varoista saataisiin mahdollisimman suuri hyöty kaikille kunnallishallinnon aloille.

Tiedotustoiminta

Tiedotusta lisättävä

On kehitettävä keinoja ja tapoja, joilla kuntalaiset saadaan kiinnostumaan kotikunnan asioiden hoidosta ja osallistumaan niihin. Kuntalaisille on annettava ajoissa tietoja vireillä olevista suunnitelmista. Kaikista päätöksistä ja ratkaisuista on viipymättä tiedotettava. Aikailematon tiedottaminen on omiaan voimistamaan kunnallista kansanvaltaa. Tiedottamisessa on voitava käyttää julkisia tiedotusvälineitä ja omia julkaisuja. Tupailtoja, kylä- ja asuntoaluekokouksia ja muita tiedotus- ja keskustelutilaisuuksia on järjestettävä ajankohtaisista asioista.

IV VÄLIPORTAANHALLINTO

Väliportaanhallintoon kuuluu valtion lääninhallinto ja eri alojen piirihallinto sekä kunnalliseen itsehallintoon perustuva aluehallinto eli laaja-alueisten kuntainliittojen hallinto. Yhteiskunnallisten palvelutehtävien laajetessa ja monipuolistuessa kasvaa samalla niiden tehtävien määrä, jotka tarkoituksenmukaisimmin voidaan hoitaa läänin, maakunnan tai talousalueen puitteissa. Väliportaanhallinto ei ole kehittynyt ajan vaatimuksia vastaavaksi, minkä vuoksi se kaipaa uudistamista. Kehittämisen tulee rakentua seuraaville periaatteille:

- tavoitteena on, että väliportaanhallinto voi harjoittaa mahdollisimman tehokasta kehittämispolitiikkaa alueensa ja sen väestön hyväksi,

- alueellisessa suunnittelussa on pantava painoa alueen väestön ja kuntien omiin mielipiteisiin ja näkökantoihin,

- keskusvirastojen tarpeellisuus on ensin selvitettävä, ja valtion keskushallinnosta on siirrettävä päätös- ja ratkaisuvaltaa väliportaalle ja kunnille sekä väliportaasta kunnille,

- uusia läänejä perustettaessa on pidettävä huolta siitä, että lääninjako sopeutuu maakuntajakoon ja ettei valtion alueellisia palveluja heikennetä,

- uudet läänit on perustettava erillään väliportaanhallinnon uudistuksesta,

- kuntainliiton sisäistä hallintoa on kehitettävä sekä parannettava kuntainliiton ja sen jäsenkunnan yhteistoimintaa ja keskinäistä vuorovaikutusta,

- kunnallislakiin on pyrittävä aikaansaamaan säännökset, joilla sijaintikuntaetu otetaan huomioon,

- väliportaanhallinnon kehittämisen keskeisenä tavoitteena on pidettävä alueen väestön kansanvaltaiseen itsehallintoon perustuvaa maakuntaitsehallintoa.

V HENKILÖSTÖPOLITIIKKA

Kuntien tehtävät ovat yhteisiä asioita, joita hoidetaan yhteisin verovaroin. Tämän vuoksi kunnallisten tehtävien hoitamisessa edellytetään taitoa, tehokkuutta ja taloudellisuutta.

Henkilöstöpolitiikan tavoitteet

Kuntien henkilöstöpolitiikan tavoitteena tulee olla sellaisten työolosuhteiden luominen, joilla turvataan tarpeellisten kunnallisten palvelujen tuottaminen. Kunnan palveluksessa olevan tulee tuntea työnsä mielekkääksi ja itsensä tarpeelliseksi ja hyödylliseksi työyhteisössä. Henkilöstöpolitiikassa on korostettava inhimillisten arvojen merkitystä. Jokaisessa kunnassa on huolehdittava henkilöstön kouluttamisesta ja henkilöstöasioiden hoidosta siten, että kunnan henkilöstöpolitiikka palvelee kunnan tehokasta ja taloudellista toimintaa sekä toisaalta ottaa huomioon henkilöstön näkemykset.

Tällä tavoin kunnalla on parhaat mahdollisuudet saada palvelukseensa taitava, palveluhaluinen ja tehokas henkilökunta. Tavoitteeseen päästään siten, että

- työnjako ja tehtävien suunnittelu on tarkoituksenmukaista ja tehtäväkokonaisuudet mielekkäitä,

- johtamismenetelmät ovat kannustavia ja kansanvaltaisia ja työmenetelmät nykyaikaisia,

- kunnansisäinen tiedotusjärjestelmä on tehokas,

- työolosuhteet ja -ympäristö ovat sellaiset, että toiminta muodostuu tehokkaaksi ja turvalliseksi,

- lisätään yleisiä tyytyväisyyteen vaikuttavia tekijöitä ja pidetään henkilöstöpolitiikan keskeisenä ohjenuorana inhimillisten arvojen korostamista sekä

- harjoitetaan sellaista palkkapolitiikkaa, että kuntien palvelukseen saadaan riittävän päteviä henkilöitä.

Henkilöstöhallinnon kehittäminen

Henkilöstöpolitiikan keinoja on kehitettävä. Tällöin tulevat erityisesti kysymykseen palkkauspolitiikan, palvelussuhteen muiden ehtojen ja kuntien henkilöstöasioiden kehittäminen.

Palkkapolitiikan kehittäminen

Kunnallinen sopimusvaltuuskunta käsittelee palvelussuhteen sopimuksenvaraisia asioita. Tarvitaan pitkän tähtäyksen palkkapoliittinen ohjelma, joka palvelee kunnallisessa palvelussuhteessa olevia. Tämän ohjelman on turvattava riittävän pitkällä aikavälillä tasainen kehitys. Palvelussuhteen ehtojen aluekohtaiset erot on poistettava. Palkkaerot voivat olla perusteltuja vain silloin, kun tehtävissä edellytetään erityisiä kelpoisuusvaatimuksia, suurta vastuuta ja poikkeuksellisia vaatimuksia. Sopimusjärjestelmän on taattava oikea palkkasuhde eri alojen välille, jolloin on otettava huomioon mm. alalle vaadittava koulutus, työn vastuullisuus ja rasittavuus sekä työolosuhteet.

Valtiovallan on toimenpiteillään saatettava erilaisessa asemassa olevat kunnat tasa-arvoisiksi pätevän henkilökunnan palkkauksen suhteen.

Palvelussuhteen muut ehdot

Sopimuksenvaraisten asioiden ohella on kuntien pystyttävä kilpailemaan työvoimasta tarjoamalla myös muita etuja. Tällöin on kehitettävä myös työpaikkaruokailua ja suojavaatejärjestelmää. Kuntien työntekijöille tulee tarjota mahdollisuus hoitaa itse lapsiaan kotona näiden ollessa pieniä. Vanhemmille tulee antaa palkattomia hoitovapaita aina siihen asti kun lapsi täyttää kolme vuotta.

Työsuhdeasuntoja on tarjottava työpaikan olosuhteet huomioon ottaen. Työpaikkaterveydenhuolto ja työsuojelu on tarjottava käyttäen valtionapujärjestelmää. Työssä viihtyvyyttä on lisättävä myös lasten päivähoitopalveluja lisäämällä.

Henkilöstön asema yhdenmukaiseksi

Kuntien palveluksessa olevien n. 390 000 henkilön asemaa on kehitettävä yhdenmukaiseksi kuntamuodosta ja palvelussuhteen laadusta riippumatta. Kuntien palveluksessa tarvitaan nykyisin usein erikoiskoulutuksen saanutta henkilöstöä, jonka palkkaus ja muut edut on tällöin hoidettava alan yhteisiä ehtoja vastaaviksi. Asianmukainen työpaikkakoulutuskin on otettava palkkausta määrättäessä huomioon.

Työpaikkademokratia

Kunnassa on sovellettava sellaista kunnallista työpaikkademokratiaa, että se lisää kunnan palveluksessa olevien osallistumista ja työmotivaatiota, kuitenkin heikentämättä kunnallisen kansanvallan toimintamahdollisuuksia.

VI KUNNALLISTALOUS

Julkisen hallinnon kehittäminen on sopeutettava kansantalouden puitteisiin

Kunnallistalous on kehittynyt yhä merkittävämmäksi osaksi julkista taloutta. Tämän vuoksi on entistäkin tärkeämpää, että kunnallistalouden ja valtiontalouden kehitys sopeutetaan kansantalouden ja sen kasvun edellyttämiin puitteisiin. Uudet ja parannetut julkiset palvelut on ajoitettava niin, ettei niistä aiheudu veronmaksajille ja kunnille kohtuutonta rasitusta. Tähän pääsemiseksi tarvitaan etukäteen täsmällisiä selvityksiä ja arvioita kehitettävien julkisten palvelujen vaikutuksista sekä kunnallistalouteen kokonaisuudessaan että yksittäisiin kuntiin. Palvelujen kehittämispäätöksiä tehtäessä on huolehdittava niistä aiheutuvien menojen rahoittamismahdollisuuksista kaikissa ja erityisesti vähätuloisissa kunnissa.

Järjestelyasiakirjaa ja neuvottelumekanismia tarvitaan

Valtion- ja kunnallistalouden toisiinsa sopeuttamiseksi ja kokonaisveroasteen kohtuuttoman nousun estämiseksi tarvitaan valtiovallan ja kunnallishallinnon keskeisiä järjestelyasiakirjoja tai muita vastaavia sopimuksia sekä pysyvää neuvottelumekanismia. Yhteisesti sovittuja julkisen talouden kehittämisen suuntaviivoja ja periaatteita tulee tähänastista paremmin noudattaa ja tehtyjä sopimuksia muutoinkin kunnioittaa. Muutoin ei kunnassa ole mahdollinen pitkäjänteinen ja kestäville perusteille rakentuva taloudenpito, jota lakisääteinen kuntasuunnittelukin edellyttää. Valtion ja kuntien välisessä kustannustenjaossa on huolehdittava siitä, että rasitusta ei siirretä sosiaalisesti epäoikeudenmukaisella tavalla köyhille kunnille.

Taloutta hoidettava säästäväisesti ja byrokraattisuutta välttäen

Kuntien taloutta on hoidettava säästäväisesti ja byrokraattisuutta välttäen. Kunnallishallintoa on jatkuvasti rationalisoitava. Tämä on muistettava uusia lakeja säädettäessä ja hallintoa kehitettäessä.

Kuntien taloudelliset erot tasattava

Yleisenä tavoitteena on pidettävä kuntien taloudellisessa pohjassa olevien erojen riittävää tasausta. Eriarvoisuus johtuu kuntien erilaisesta tulopohjasta ja toisistaan poikkeavista olosuhteista.

Tasaustoimet on rakennettava ja suunnattava niin, että kuntien tulopohjassa ja veroäyrin hinnoissa olevat erot kaventuvat. Tasaustoimet eivät kuitenkaan saa vaarantaa kunnan itsehallintoon perustuvaa päätösvaltaa.

Kalleusluokituksesta luovuttava

Eräs toimenpide kuntien välisten eroavaisuuksien poistamisessa on kuntien kalleusluokituksesta luopuminen.

Kunnallisverotus

Kuntien veronkanto-oikeus säilytettävä

Kunnan oikeus kantaa veroa menojensa kattamiseksi on säilytettävä ja otettava sitä turvaava säännös perustuslakiin. Kunnallisverotusta koskevia säännöksiä uudistettaessa ja muutettaessa on pidettävä huolta siitä, että säännökset ovat tasapuolisia eri kuntien veronmaksajiin nähden. Valtionosuusjärjestelmän kehittämisellä ja muillakin toimenpiteillä on tasattava kuntien veroäyrin hinnoissa olevia eroja.

Harkintaverotus poistettava

Kunnallinen harkintaverotus on poistettava pienten ja keskisuurten yritysten osalta.

Verokertymät tilitettävä viipymättä kunnille

Veronkannossa kertyneet kunnallisverot on tilitettävä viipymättä ja täysimääräisinä kunnille.

Kuntien verotuspohjaa vahvistettava

Menojen lisääntymisen myötä on tarpeellista pyrkiä vahvistamaan kuntien verotuspohjaa. Perusteltua on, että kunnat saavat osuutensa liikenteestä kannettavista veroista, koska kunnat huolehtivat lisääntyvästi liikenneverkosta ja muista liikenteen edellytyksistä.

Valtionosuudet

Valtionosuus- ja avustusjärjestelmää kehitettävä

Valtionosuus- ja avustusjärjestelmän kehittämisen tavoitteena tulee olla kuntien taloudessa olevien erojen riittävä tasaus. Järjestelmä pitää rakentaa niin, että se tukee kuntien pitkäjänteistä, omavastuista toimintaa ja itsehallintoa. Valtion viranomaiset eivät saa kaventaa kunnalle kuuluvaa päätösvaltaa valtionosuuksiin liittyvillä päätöksillä.

Kantokykyluokan laskutusperusteet on muutettava enemmän tulopainotteisiksi

Valtionosuusjärjestelmä tulee edelleenkin pysyttää kuntien kantokykyluokitukseen perustuvana ja tällaisena ulottaa koskemaan valtion ja kuntien välistä kustannustenjakoa kaikilta osin. Kuntien kantokykyluokituslaki on säädettävä pysyväksi. Kantokyvyn määräämisen perusteita on laissa vähennettävä ja yksinkertaistettava. Kantokykyluokan laskentaperusteissa on menopohjaisuutta vähennettävä ja lähtökohdaksi otettava kunnan omat vero- ja muut tulot. Kantokykyluokan määräämisessä tulee antaa enemmän tilaa kuntakohtaiselle harkinnalle.

Valtionosuusasteikkojen porrastus on saatava riittävän laajaksi.

Rahoitusavustusjärjestelmä on säädettävä pysyväksi

Kantokykyluokitukseen perustuvien valtionosuuksien lisäksi tarvitaan muitakin järjestelyjä kuntien taloudessa olevien erojen tasaamiseksi. Näitä ovat lisätyt valtionosuudet ja -avustukset, joita tarvitaan mm. opetustoimen alalla, sekä yleiset rahoitusavustukset. Yleisiin rahoitusavustuksiin sisältyvän verotulojen täydennysavustuksen tulee taata niille kunnille, joissa asukasta kohti lasketut verotulot ovat vähäiset, vähintään keskimääräinen tulotaso. Yleisten rahoitusavustusten järjestelmä, johon sisältyy verotulojen täydennysavustuksen lisäksi harkinnanvarainen rahoitusosuus, tulee säätää pysyväksi. Harkinnanvaraiset rahoitusavustukset on kohdistettava kaikkein vaikeimmassa taloudellisessa asemassa olevien kuntien talouden kohentamiseen.

Valtionosuudet suoritettava ajoissa

Valtionosuudet ja -avustukset tulee suorittaa kunnille ja kuntainliitoille ajoissa ja riittävinä. Koska viivästymisestä aiheutuu kunnallistaloudelle korkokuluja, on myöhästyneille suorituksille säädettävä maksettavaksi kohtuullinen korko.

Valtionosuusjärjestelmän kokonais- tai osittaisuudistuksia suunniteltaessa on valtionosuusperusteita yhtenäistettävä, painopistettä siirrettävä tehtäväkohtaisista valtionosuuksista yleisiin rahoitusavustuksiin sekä muutoinkin seurattava edellä mainittuja lähtökohtia ja periaatteita. Lisäksi tulee valtionosuuksien hakemus- ja tilitysmenettelyä yksinkertaistaa.

Valtionosuuksissa noudatettavia periaatteita ja menettelytapoja on sovellettava myös silloin kun kunta osallistuu kunnanosuuksin valtion palvelutoimintaan.

Kunnalliset maksut

Maksupolitiikka suunniteltava pitkäjänteiseksi

Kunnallistaloudessa ovat palveluksista kannettavat maksut tulleet yhä merkittävämmäksi. Maksujen perimistä on pidettävä perusteltuna erityisesti silloin, kun palvelut kohdistuvat vain osaan kuntalaisia. Maksut on mahdollisuuksien mukaan pyrittävä määräämään yhtenäisiksi ja niiden perusteet mahdollisimman yksinkertaisiksi koko maassa. Kunnan maksupolitiikalle tulee kuntasuunnitelmassa asettaa pitkän aikavälin tavoitteet.

Katumaksu yksinkertaisemmaksi

Katujen ja kaavateiden rakentaminen ja kunnossapito tulee järjestää mahdollisimman tehokkaasti, jotta paineita ei synny katumaksun nousulle. Katumaksulaki tulee korvata nykyistä yksinkertaisemmalla ja oikeudenmukaisemmalla järjestelmällä, joka mahdollistaa harkinnan myös kuntatasolla. Maksutason tulee olla koko maassa kohtuullinen. Tämän takaamiseksi tarvitaan lakiin riittävä valtionosuus.

Kunnallistalouden lainat

Kuntien luotonsaanti turvattava

Lukuisat kunnalliset hankkeet ja sijoitukset palvelevat useita veronmaksajapolvia. Tämän vuoksi niiden rahoituksessa on perusteltua käyttää myös lainarahoitusta, joka muutoinkin on tullut välttämättömäksi laajentuvassa kunnallistaloudessa. Kunnallishallinnon riittävän ja tasapuolisen luotonsaannin turvaamisesta on toisaalta valtion ja rahalaitosten sekä toisaalta kuntien keskusjärjestöjen välisin neuvotteluin pyrittävä sopimaan.

VII TERVEYDENHUOLTO

Yhteiskunnan on huolehdittava terveellisistä olosuhteista ja terveyspalveluista

Terveys on ihmisen hyvinvoinnin tärkeä perustekijä. Sen edistämiseksi on väestölle taattava riittävä terveysturva. Yhteiskunnan on huolehdittava terveellisten olosuhteiden säilymisestä ja tarpeellisten terveyspalvelujen saannista. Tehtävän hoitaminen on lähinnä kuntien asia. Valtion tulee tukea ja ohjata kuntia niin, että niillä on riittävät taloudelliset ja muut edellytykset terveydenhuollon järjestämiseen. Valtio ei kuitenkaan saa liiallisesti rajoittaa kuntien itsehallintoa eikä omatoimisuutta. Kunnilla tulee olla riittävästi ratkaisuvaltaa terveydenhuollon järjestämiseksi paikallisten tarpeiden ja näkökohtien mukaan.

Terveydenhuoltoa kehitettävä ihmis- ja perhekeskeiseen suuntaan

Kunnallista terveydenhuoltoa on kehitettävä ihmis- ja perhekeskeiseksi palvelutoiminnaksi. Erityisesti on huolehdittava hoitosuhteen jatkumisesta sekä yksilön tarpeiden ja toivomusten huomioon ottamisesta. Terveydenhuolto on entistä paremmin suunnattava kulloinkin vallitsevien suurten terveysongelmien ehkäisyyn ja poistamiseen. Terveydenhuollon ja sosiaalihuollon yhteistyötä on tehostettava.

Koulutetun henkilöstön saatavuudesta huolehdittava

Valtion on huolehdittava, että terveydenhuoltoon on riittävästi saatavissa koulutettua henkilöstöä. Myös henkilöstön ammattitaidon säilyminen ja kehittäminen on turvattava täydennyskoulutuksella ja terveydenhuollon sisältöä kehittämällä.

Ympäristöterveydenhuolto

Olosuhteita kehitettävä terveydelle suotuisiksi

Yleisin toimenpitein on edistettävä terveydelle suotuisten olosuhteiden kehittämistä ja säilymistä. Terveyteen vaikuttavat näkökohdat on otettava erityisesti huomioon asunto-, työ- ja liikenneolosuhteita koskevissa järjestelyissä. Kaavoituksen ja ympäristöhuollollisin keinoin on parannettava asuin- ja oleskeluympäristön laatua ja turvattava sen säilyminen mahdollisimman terveellisenä ja luonnonläheisenä. Muutoinkin on pyrittävä asumisen, työolosuhteiden ja muun oleskeluympäristön saamiseen terveyttä edistäväksi.

Ravinnon terveellisyyttä valvottava

Ympäristöolosuhteisiin kuuluu myös ravintomme. Sen terveellisyyttä on erityisesti valvottava. Hyvissä kotimaisissa ympäristöolosuhteissa tuotettujen ravintoaineiden käytön edistäminen on myös terveydenhuollollisesti edullista. Tutkimuksen painopistettä ja erikoista tarkkuutta on kohdistettava tuontielintarvikkeisiin. Eläinkunnasta saatavien ravintoaineiden saannin ja laadun turvaamiseksi on kehitettävä eläinlääkintähuoltoa. Sen palvelujen käyttöedellytyksiä on parannettava kustannuksia tasoittamalla.

Ympäristöterveydenhuollon tehtävät säilytettävä terveysviranomaisilla

Terveydenhuollon keskeisenä tavoitteena tulee olla ihmisen elinympäristön saaminen terveellisemmäksi ja ympäristöstä aiheutuvien terveyshaittojen poistaminen. Terveydenhuoltojärjestelmällä on siihen tarvittava asiantuntemus ja kokemus. Ympäristöhallintoa kehitettäessä on huolehdittava, että ympäristöterveydenhuollon tehtävät säilyvät terveysviranomaisilla.

Kansanterveystyö

Palvelujen saatavuutta parannettava

Kansanterveyslailla on luotu edellytykset terveyden- ja sairaanhoidon peruspalvelujen järjestämiseen. Terveyspalvelujen saannissa ja saavutettavuudessa olevia eroja on vähennettävä. Voimavaroja suunnattaessa on otettava huomioon myös käytettävissä olevat yksityiset ja sairaalalaitoksen palvelut. Paikallisesti on pyrittävä parantamaan palvelujen saatavuutta toimintaa hajasijoittamalla, liikkuvien toimintayksiköiden avulla ja lisäämällä kotikäyntejä.

Hallintoa yksinkertaistettava

Kansanterveystyön hallintoa tulee kehittää ja yksinkertaistaa. Erityisesti on kiinnitettävä huomiota hoitotyön asiantuntemuksen hyväksikäyttöön.

Keskeisten kansantautien torjuntaa tehostettava

Kansanterveystyön sisältöä tulee kehittää siten, että se nykyistä tehokkaammin suuntautuu keskeisten kansantautien torjuntaan. Keskushallinnon tulee asiantuntijoiden avulla kehittää yksinkertaisia toimintamalleja, joita voidaan toteuttaa joustavasti ja paikallisten olosuhteiden mukaan. Terveyskeskusten palveluja tulee kehittää yksityistä ihmistä ja perhettä lähellä oleviksi peruspalveluiksi. Henkilöstön lisäyksen tulee suuntautua peruspalveluista vastaaviin työntekijöihin (lääkärit, terveydenhoitajat, sairaanhoitajat, apuhoitajat ja hammashuoltohenkilöstö).

Terveysneuvontaa ja -kasvatusta tehostettava

Terveysneuvonta on sisällytettävä kaikkiin terveyskeskuksen palveluihin. Sen tärkeänä osana ovat terveyskasvatus ja -valistus, joilla pyritään terveiden elämäntapojen omaksumiseen ja ylläpitoon. Erityistä huomiota on kiinnitettävä terveyskasvatukseen perheissä, kouluissa ja työpaikoilla. Äitiyshuollon korkean tason säilyminen on turvattava. Terveyskasvatuksen tehokkuutta on parannettava menetelmiä kehittämällä ja tuloksia seuraamalla.

Kotisairaanhoitoa on kehitettävä

Sairaanhoidon kehittämisessä pääpainon tulee olla palvelujen saatavuuden, kattavuuden ja toimintavalmiuden parantamisessa. Sairaiden kotihoitoa on tuettava kehittämällä ja tehostamalla kotisairaanhoito-, päiväsairaala- ja kotipalvelutoimintoja. Kotisairaanhoidossa oleville on turvattava tarpeellinen apu kaikkina vuorokauden aikoina ja joustava mahdollisuus päästä tarvittaessa sairaalahoitoon.

Viranomaisten yhteistoimintaa parannettava

Erityisesti on parannettava pitkäaikaisen sairaanhoidon järjestämisedellytyksiä ja toimivuutta. Asian hoitaminen edellyttää terveyskeskusten, sairaanhoitolaitosten ja sosiaalihuollon laitosten yhteistoiminnan ja työnjaon kehittämistä. On välttämätöntä, että valtion toimenpitein luodaan edellytykset kotihoidon korvaamiseen ja siihen liittyvän sosiaaliturvan järjestämiseen.

Kuntoutuksesta huolehdittava

Kaikkeen sairaanhoitoon tulee liittyä tarpeellinen kuntoutus. Kuntoutuksen ensisijaisena tehtävänä on työ- ja toimintakyvyn ylläpito ja palauttaminen. Kuntoutusta tulee toteuttaa myös työ- ja toimintakyvyn vähentymistä ehkäisevänä toimintana.

Hammashuollon kustannuksia on vähennettävä ja tasoitettava

Hammashuoltoa tulee kehittää lisäämällä ennakolta ehkäisevää toimintaa ja parantamalla aikuisväestön hoitomahdollisuuksia. Terveyskeskusten palveluja tulee lisätä erityisesti siellä, missä hammashuoltopalveluja ei muutoin ole saatavissa.

Aikuisväestön hammashuoltokustannuksia tulee vähentää ja tasoittaa kehittämällä sairausvakuutusjärjestelmää. Sen tulee yhtenäisin perustein osallistua sekä terveyskeskusten että yksityisen hammashuollon kustannuksiin.

Työterveyshuolto on toteutettava kaikille väestöryhmille

Työterveyshuoltoa on kehitettävä turvaamaan kaikille mahdollisuus työhönsä suhteutettujen terveyspalvelujen saantiin. Kehittämistoimet on ensisijaisesti suunnattava aloille, joilla ilmenee erityisiä terveyden ongelmia. Työterveyshuolto on toteutettava yhtenäisin perustein kaikkien väestöryhmien osalta sekä siten, että taloudellinen vastuu kustannuksista on työstä riippumaton.

Erikoissairaanhoito

Alueellista yhteistoimintaa edistettävä

Keskus- ja aluesairaaloiden sekä tuberkuloosi- ja mielisairaanhoitolaitosten toimintaa on kehitettävä siten, että ne muodostavat erikoissairaanhoitoa kattavan ja toimivan kokonaisuuden. Kunnallishallinnon on edistettävä vapaaehtoista sairaanhoidon alueellista yhteistoimintaa. Hallintoa uudistettaessa on liiallisen keskityksen välttämiseksi ja kansanvallan turvaamiseksi hajautettava päätösvaltaa eri toimintayksikköjen hallintoelimille. On lisättävä palvelujen saavutettavuutta ja vähennettävä laitosmaisuutta pyrkimällä hajasijoitukseen ja pieniin laitoksiin.

Sairaanhoitoon on liitettävä terveysneuvonta, ohjaus ja valmennus

Erikoissairaanhoidossa päähuomio on kiinnitettävä yleisimpien kansantautien hoitamiseen. Riittävin toimenpitein on huolehdittava tarpeellisesta erikoistumisesta ja hoidon porrastamisesta. Kaikkeen sairaanhoitoon on liitettävä tarpeenmukainen terveysneuvonta, ohjaus ja valmennus. Myös erikoissairaanhoitoa tulee kehittää ihmisläheiseksi ja perheyhteisöön liittyvät näkökohdat huomioon ottavaksi. Sairaanhoitoon liittyvää kuntoutusta on kehitettävä. Erityisesti on kehitettävä mielisairaanhoitoa tehostamalla sairauksia ehkäisevää ja varhaishoitoa tukevaa toimintaa sekä kotisairaanhoitoa.

Erikoislääkäripalvelujen saatavuutta parannettava

Erikoislääkärinpalvelujen saavutettavuutta on parannettava. Sairaaloiden tulee järjestää niitä tarpeen mukaan myös terveyskeskuksissa. Sairaanhoitolaitosten tulee huolehtia myös muiden tarpeellisten erityispalvelujen antamisesta terveyskeskuksille.

Pitkäaikainen sairaanhoito järjestettävä lähinnä terveyskeskuksissa

Erityistä asiantuntemusta ja varustusta vaativa pitkäaikainenkin sairaanhoito on järjestettävä erikoissairaanhoitolaitoksissa. Muu pitkäaikainen sairaanhoito on järjestettävä lähinnä terveyskeskuksissa. Tällöin terveyskeskusten on saatava erikoissairaanhoitolaitoksilta tarpeellisia ohjeita ja asiantuntija-apua hoidon järjestämiseen. Erityisesti se on tarpeen vaikeiden vanhuusiän sairauksien hoidossa. Erikoissairaanhoitolaitosten tulee muutoinkin tukea terveyskeskuksia pitkäaikaissairaanhoidossa muun muassa järjestämällä erikoissairaanhoitoa ja siihen liittyvää kuntoutusta lyhyinä hoitojaksoina.

Terveydenhuollon talous

Kalliita ratkaisuja vältettävä

Terveydenhuollon kustannusten nousua on hillittävä muun muassa välttämällä rakentamisessa ja hankinnoissa ylellisiä ja tarpeettoman kalliita ratkaisuja. Terveydenhuollon henkilöstörakennetta on kehitettävä paremmin tehtäviä vastaaviksi. Muutoinkin on parannettava voimavarojen käytön tehokkuutta. Erityisesti on lisättävä ratkaisuja tekevien viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden kustannustietoisuutta.

Kohtuullisen omavastuun periaate toteutettava

Terveydenhuollon maksujärjestelmiä on kehitettävä siten, että taloudelliset seikat eivät ole palvelujen käytön esteenä. Toisaalta on huolehdittava, että maksujärjestelmät eivät suosi tarpeetonta palvelujen käyttöä ja ottavat huomioon parantuneen sosiaalivakuutusturvan. Tavoitteena tulee olla kohtuullinen omavastuu myös terveyspalvelujen käytössä.

Kunnille luotava samanlaiset mahdollisuudet

Valtionosuusjärjestelmän avulla on huolehdittava, että kaikilla kunnilla on samanlaiset taloudelliset mahdollisuudet terveydenhuollon järjestämiseen, ja että kunnallisverolla rahoitettava osa köyhillä ja syrjäisillä alueilla ei muodostu muita kuntia suuremmaksi.

Omaehtoista toimintaa lisättävä

Terveydenhuollon kehittämis- ja tutkimustoiminnalla on luotava edellytykset paikallisten ongelmien omaehtoiseen ratkaisemiseen. Valtion on tuettava ja edistettävä tällaista toimintaa.

VII SOSIAALIHUOLTO

Kuntien huolehdittava sosiaalipalvelujen järjestämisestä

Sosiaaliturva on tärkeä ihmisen hyvinvoinnin osatekijä. Yhteiskunnan on turvattava tarpeellinen toimeentulo sen muutoin häiriintyessä sekä järjestettävä sosiaalipalveluja. Kunnilla on tärkeitä tehtäviä sosiaaliturvapolitiikan alalla. Ne huolehtivat pääasiallisesti sosiaalipalvelujen järjestämisestä. Kuntien tehtävänä on myös toimeentulon turvaaminen, jos se on tarpeen muun sosiaaliturvan täydentämiseksi.

Kunnilla tulee olla riittävästi päätösvaltaa

Valtion tulee tukea ja ohjata kuntia niin, että niillä on riittävät taloudelliset ja muut edellytykset sosiaalihuollon tarpeenmukaiseen järjestämiseen. Valtio ei kuitenkaan saa liiallisesti rajoittaa kuntien itsehallintoa eikä omatoimisuutta. Kunnilla tulee olla riittävästi ratkaisuvaltaa sosiaalihuollon järjestämisessä paikallisten tarpeiden ja näkökohtien mukaan. Valtion on huolehdittava, että sosiaalihuoltoon on saatavissa koulutettua henkilöstöä riittävästi. Myös henkilöstön ammattitaidon säilyminen ja kehittäminen on turvattava täydennyskoulutuksella.

Yksilön ja perheen omatoimisuutta tuettava

Kunnissa sosiaalihuolto on järjestettävä tasa-arvoisesti. Toimenpiteillä on edistettävä ja tuettava yksilön ja perheen omatoimisuutta. Olosuhteisiin vaikuttamalla on pyrittävä ehkäisemään sosiaalisten ongelmien syntymistä sekä niitä poistamaan.

Sosiaalipalvelut ja toimeentulotuki

Sosiaalipalvelut järjestettävä joustaviksi

Sosiaalipalvelut ja toimeentulotuki on järjestettävä joustavasti. Palvelujen tarvitsijoilta ei saa vaatia mutkikkaita hakemuksia. Heitä on myös avustettava tarpeellisten selvitysten hankinnassa. Kuntalaisille on annettava tietoja sosiaalietuuksista ja ohjausta niiden käyttämiseen. Kunnan on myös tiedotettava sosiaalipalveluista. Palveluja kehitettäessä on erityistä huomiota kiinnitettävä avohuoltopalveluihin.

Todellinen tarve huoltotoimien mitaksi

Sosiaalihuoltoa on järjestettävä todellisen tarpeen mukaan. Se edellyttää toimeentulotuen sekä palvelujen tarpeen ja käytön seuraamista. Sosiaalipalveluista on korostetusti kehitettävä avopalveluita.

Sosiaalipalveluilla edistettävä omatoimisuutta

Sosiaalipalveluja on kehitettävä yleisiksi palvelutoiminnoiksi. Maksukyvyn puuttuminen ei saa olla palvelujen käytön esteenä. Sosiaalipalveluilla on edistettävä yksilön ja perheen omatoimisuutta ja suoriutumista. Neuvonnan ja tukipalveluiden avulla on parannettava yksilöiden ja perheiden edellytyksiä selviytyä vaikeutuneista elämäntilanteista.

Kotipalveluja lisättävä ja monipuolistettava

Kotipalveluja on kehitettävä ja monipuolistettava. Kodinhoitoapua tulee olla riittävästi saatavissa. Sen avulla on turvattava tarpeellinen hoito ja huolenpito lasten- ja kodinhoidon järjestämiseksi sairauden, lastensuojelutoimenpiteiden tai synnytyksen vuoksi. Kotipalveluilla on ennakkoluulottomasti tuettava lastensuojelutyötä. Kodinhoitoapua järjestämällä on erityisesti tuettava itsenäisasumista sekä vanhusten, vammaisten ja pitkäaikaissairaiden kotihoitoa. Kotipalveluihin kuuluvien ateria-, kylvetys-, kuljetus- ja muita tukipalveluja on lisättävä itsenäisen asumisen ja kotihoidon turvaamiseksi. Puhelimien ja vapaaehtoistyön avulla on pyrittävä lisäämään yhteydenpitoa ja turvallisuutta. Kotihoitoa on myös tuettava suorittamalla siitä kohtuullinen korvaus ja järjestämällä hoitajalle riittävä sosiaaliturva.

Asumispalveluja kehitettävä

Asumispalveluja tulee kehittää erityisesti järjestämällä palvelu- ja tukiasuntoja vanhuksille, vammaisille, laitoksista tuleville nuorille ja muille niiden tarpeessa oleville. Heidän itsenäistä asumistaan on myös tuettava järjestämällä asuntoja ja tukemalla oman asunnon peruskorjauksia. Vanhuksia ja vammaisia ei saa eristää muusta yhteiskunnasta.

Laitoshoitoa järjestettävä välttämättömän huolenpidon tarpeessa oleville

Laitoshoidon järjestäminen on pyrittävä rajoittamaan henkilöihin, joiden olosuhteet ja jatkuva huolenpidon tarve sitä välttämättä edellyttävät. Laitoksia on kehitettävä turvallisiksi ja kodinomaisiksi. Keskeisenä tavoitteena laitoshoidossa tulee olla toimintakykyä ylläpitävä ja parantava kuntoutus. Lyhytaikaista laitoshoitoa järjestämällä on tuettava kotihoitoa ja kuntoutusta. Erityisesti pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevien yhteyksiä läheisiinsä on tuettava ja edistettävä.

Kasvatus- ja perheneuvonnan kehittäminen

Kasvatus- ja perheneuvontaa on kehitettävä tarpeellisen avun antamiseksi ongelmatilanteissa. Toiminnassa on käytettävä hyväksi myös kirkon asiantuntemusta ja vastaavia palveluja.

Lasten päivähoidossa turvattava valinnanvapaus

Lasten päivähoidossa on turvattava valinnanvapaus. Vanhemmille tulee antaa mahdollisuus itse hoitaa lapsiansa riittävän kotihoidontuen turvin. Kotihoidon tukeen tulee ehdottomasti liittää työsuhdeturvan toteuttaminen niin, että lasta kotona hoitanut voi palata entiseen työpaikkaansa vanhana työntekijänä. Työsuhdeturvan tulee ulottua siihen asti, kun lapsi täyttää kolme vuotta. Vanhemmilla tulee olla valintansa mukaan mahdollisuus saada lapsi kunnalliseen päiväkotiin tai perhepäivähoitoon. Päivähoidon tulee olla turvallista, virikkeistä ja kouluvalmiuksia tukevaa.

Haja-asutusalueilla tulee järjestää kiertävää päiväkotitoimintaa ja sitä vastaavaa kerhotoimintaa. Sillä on tuettava kotihoitoa ja kouluvalmiuksia. Asutuskeskuksissa on tarpeen ylläpitää leikkikenttätoimintaa kokoamaan kaikenikäisiä lapsia liikuntaan ja yhteisleikkeihin. Kunnallista päivähoitoa järjestettäessä on huolehdittava, että jokaisella vanhemmalla on oikeus vaikuttaa lapsensa hoidon ja kasvatuksen sisältöön henkilökohtaisin keskusteluin sekä päivähoitoneuvostojen tai toimikuntien välityksellä.

Lapsen ja nuoren hoidon järjestäminen

Lastensuojelutoimenpitein on tarvittaessa tuettava ja turvattava lapsen tai nuoren hoito, myönteinen kehitys ja kasvaminen vastuullisuuteen. Niihin, samoin kuin turvallisiin ihmissuhteisiin ja kodinomaisuuteen on kiinnitettävä erityistä huomiota jouduttaessa sijoittamaan lapsi hoitoon kodin ulkopuolelle. Lastensuojelulaitoksissa on erityistä huomiota kiinnitettävä hoidon tasoon. Niissä on oltava riittävästi koulutettua työvoimaa. Samoin on oltava saatavilla erityishoitoa antavia lastenkoteja ja nuorisokoteja. Sijaiskotitoimintaa on myös kehitettävä.

Vammaisten hoidon järjestäminen

Kehityksessään vaurioituneille ja vammautuneille on järjestettävä tarpeellisia erityispalveluja. Sosiaali- ja terveydenhuoltoon kuuluvin tutkimuksin heidät on ohjattava saamaan tarpeellista kuntoutusta sekä valmennusta opiskeluun ja työelämään. Vammaisille on järjestettävä yhdessä terveydenhuollon kanssa tarpeelliset apuvälineet, ohjaus ja muu apu sekä edellytykset mahdollisimman itsenäiseen asumiseen. Vaikeavammaisten kotihoito on myös saatettava hoitotuen piiriin.

Päihdeongelmaisten hoito

Päihdeongelmaisten hoitoa järjestettäessä on hoidollisten näkökohtien lisäksi kiinnitettävä erityistä huomiota perheiden ja ympäristön turvallisuuden lisäämiseen.

Taloudellisen tuen antaminen

Taloudellisen toimeentulotuen perusteita on yhtenäistettävä. Tuen avulla on pyrittävä lisäämään saajien omatoimisuutta ja itsenäistä selviytymistä. Samalla on huolehdittava, että tukea maksetaan todellisen tarpeen mukaan ja ettei tuella edistetä oman huolenpidon laiminlyöntiä eikä vastuuttomuutta.

Muu sosiaaliturva

Sosiaaliturva yhtenäistettävä

Väestön sosiaaliturvan yhtenäistämiseen ja parantamiseen on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota. Valtion toimenpitein on järjestettävä omaa työtään ja kotityötä suorittaville oikeus lomaan, sairausturvaan, eläkkeeseen ja muuhun sosiaaliturvaan samanlaisin etuuksin kuin toisen palveluksessa olevillekin. Osa-aikatyötä tekevät on saatettava ilman työn viikko-, tunti- tai muita rajoituksia samoin perustein sosiaali- ja eläketurvan piiriin kuin kokoaikaista työtäkin tekevät. Samoin on tuettava vähävaraisten perheiden lomanviettomahdollisuuksia. Myös paikallisesti on edistettävä lomajärjestelyjä ja lisättävä sijaisaputoimintaa.

Sosiaaliturvaetuuksista tiedotettava

Kunnan on edistettävä sosiaaliturvaetuuksien hyväksikäyttöä avustamalla niihin oikeutettuja etuuksien hakemisessa ja tiedottamalla niistä.

Sosiaalihuollon talous

Tarpeettomia kustannuksia vältettävä

Sosiaalihuollon kustannusten nousua on hillittävä toimintaa tehostamalla ja välttämällä tarpeettomia kustannuksia. Vaihtoehtoisia ratkaisuja harkittaessa on erityistä huomiota kiinnitettävä palveluja tarvitsevien etuihin sekä sen lisäksi toiminnan taloudellisuuteen. Kotihoidon edistäminen on myös taloudellisesti edullista.

Sosiaalipalvelujen omavastuu

Sosiaalipalvelujen maksujärjestelmiä on yhtenäistettävä keskenään ja terveyshuollon maksujärjestelmien kanssa. Maksujärjestelmillä tulee edistää myös omatoimisuutta sekä avo- ja kotihoidon toteuttamista. Maksut eivät saa olla tarpeellisten palvelujen käytön esteenä. Toisaalta on huolehdittava, että maksujärjestelmät ottavat huomioon parantuneen sosiaalivakuutusturvan. Tavoitteena tulee olla kohtuullinen omavastuu myös sosiaalipalvelujen käytössä.

Kaikille kunnille samanlaiset mahdollisuudet

Valtionosuusjärjestelmän avulla on huolehdittava, että kaikilla kunnilla on samanlaiset taloudelliset mahdollisuudet sosiaalihuollon järjestämiseen. Siitä kunnallisverolla rahoitettava osuus köyhissä ja syrjäisissä kunnissa ei saa muodostua suuremmaksi kuin muissa kunnissa.

Raittiustoiminta

Alkoholin ja päihteiden käytön rasitteet

Alkoholin ja muiden päihteiden käyttö muodostaa merkittävän terveydellisen, sosiaalisen ja taloudellisen rasitteen yhteiskunnassa. Ne tuntuvat yhä suurempina työpanoksen menetyksinä sekä lisääntyvinä menoina terveyden- ja sosiaalihuollon aloilla.

Keskiolutkysymys ratkaistava

Keskiolutkysymys on ratkaistava valtakunnallisilla toimenpiteillä. Raittiustoiminnan tehostamiseksi on kunnille annettava nykyistä suurempi osuus Alkon voittovaroista.

Kuntien tehtävät

Kunnallisella tasolla on pyrittävä siihen, että

- raittiiden elämäntapojen kunnioittaminen heijastuu kaikesta kunnallisesta toiminnasta,

- raittiuslautakuntien ja -järjestöjen suorittamaa raittiuden edistämistä tuetaan sitä arvostaen ja antaen sille taloudelliset edellytykset,

- alkoholilain noudattamisen valvontaa tehostetaan lisäämällä ja voimistamalla alkoholitarkastusjärjestelmää,

- päihdyttävien aineiden väärinkäyttöä koskevan lain edellyttämiä tehtäviä tehostetaan ja

- lastensuojelulakia päihteiden vaikutuksen alaisena tavattujen lasten suojelemiseksi toteutetaan entistä tarkemmin.

IX KOULULAITOS

Koulutuksen yleisiä tavoitteita

Koulutusjärjestelmän on oltava joustava

Kasvatusta tietoyhteiskuntaan

Koulutusjärjestelmää kehitettäessä on tähdättävä tulevaisuuden yhteiskunnan jäsenten kasvattamiseen. Kasvatuksen perustan muodostaa kansallinen kulttuuri. Sen henkistä ja aineellista pohjaa on kehitettävä. Koulutuksen merkitys kasvaa henkisen ja aineellisen kulttuurin perustan lujittamisessa tieteellisen ja teknisen kehityksen myötä. Tietoyhteiskunnan jäsenten kasvattaminen vaatii uudenlaista ajattelua kasvatuksesta ja koulutuksesta. Kansalliselta perustalta koulutuksen tulee luoda pohjaa kansainväliseen yhteistyöhön, yhteisymmärrykseen ja rauhaan.

Kodin kasvatustyötä tuettava

Kodilla on ensisijainen kasvatusvastuu. Koululaitoksen on tuettava kotien kasvatustyötä. Tälle toiminnalle on luotava käytännön toteuttamismahdollisuudet. Se vaatii kodin ja koululaitoksen kasvatustavoitteiden sovittelua. Siihen tarvitaan aikaa ja varoja. Se edellyttää myös kodin ja koululaitoksen yhteistyön lisäämistä.

Paikalliset olosuhteet otettava huomioon

Koulutus on kytkettävä sitä ympäröivään lähiyhteisöön. Koulutuksen on palveltava sitä käyttävien tarpeita ja luotava edellytyksiä paikallisen henkisen ja aineellisen kulttuurin kehittämiselle. Paikallisen koulutuksen suunnitteluun ja kehittämiseen on saatava mukaan kaikki ne, joita se tavalla tai toisella koskee. Paikallisen aineksen sijoittamista koulujen opetussuunnitelmiin tulee voida toteuttaa riittävän laajasti. Kuntalaisia on aktivoitava tähän työhön.

Oppilaasta kaikki alkaa

Koulutus on järjestettävä oppilaiden omien edellytysten ja ikäkauden mukaiseksi. Jokaisella lapsella ja nuorella on oltava mahdollisuus saada sellaista kasvatusta ja opetusta, joka on sovitettu hänen opiskeluedellytyksiinsä ja mahdollistaa hänen etenemisensä koulutustiellä mahdollisimman pitkälle. Koulutustien valinnan tulee perustua oppilaan vapaaseen harkintaan, mutta hänelle on annettava tarpeellinen ohjaus valintojen tekemiseen.

Kodin sijainti ja vanhempien varallisuus eivät saa määrätä koulutukseen pääsyä

Yhteiskunnan on järjestettävä koulutus maantieteellisistä ja taloudellisista esteistä vapaaksi. Jokaisella oppilaalla maan eri puolilla ja kunnan eri alueilla on oltava mahdollisuus saada koulutusta riippumatta siitä, missä hänen kotinsa sijaitsee tai mikä hänen vanhempiensa varallisuus on. Perusasteen lisäksi opiskelun on oltava oppilaalle maksutonta myös keskiasteella. Korkea-asteen opiskelijoiden opintotukea on korotettava määrällisesti ja sitä on kehitettävä painottamalla opintorahan osuutta. Kodin ulkopuolella asuvan opiskelijan opintotukea myönnettäessä tulee ottaa huomioon ainoastaan hakijan tulot ja varallisuus.

Koulutuksen on palveltava myös yhteiskunnan kehittämistä

Koulutuksen on tuettava yhteiskunnan kehitystä, elämisen tason kohoamista ja yhteiskunnallisen tasa-arvon toteutumista. Aineellisen kehityksen parantuessa koulutuksen avulla on samalla luotava edellytyksiä ihmisen persoonallisuuden ja kansakunnan kulttuurin kehittymiselle ja henkiselle kasvulle. Yhteiskunnan kehittämisen tavoitteita asetettaessa on kuitenkin lähdettävä yksilöiden tarpeista ja kehittämisestä, jota kautta myös yhteiskunta kehittyy.

Joustavuutta

Koulutusjärjestelmän on oltava joustava. Vain koulutus, joka ottaa huomioon yksilön ja yhteiskunnan, kodin ja ympäröivän yhteiskunnan, kansallisen ja kansainvälisen, nykyisyyden ja tulevaisuuden tarpeet ja vaatimukset, täyttää nykyaikaiselle koulutukselle asetettavat joustavuuden vaatimukset. Se on myös koulutuksen voimanlähde. Joustavuuden tulee ilmetä koulutuksen järjestämisessä, sen opetussuunnitelmissa ja hallinnossa.

Itseuudistuva koululaitos

Yhteiskunnan nopeutunut kehitys vaatii siihen nopeasti reagoivaa koulutusta. Sen vuoksi koululaitoksen on pitkälle rakennuttava itseuudistuksen varaan. Vain tällä tavalla voidaan opetus pitää ajan tasalla ja turvata muutosten huomioon ottaminen opetuksessa.

Koulutuksessa on korostettava kasvatuksen osuutta

Kasvatuspainotteisuutta koulutukseen

Koulujen opetuksessa on painotetusti pyrittävä korostamaan kasvatuksellisia seikkoja. Kasvatuksen keinoilla on mahdollisuus edistää oppilaan omaa kehitystä ja yhteiskunnan jäsenten toimintamahdollisuuksia. Kasvatuksella on pysyvämpi vaikutus kuin irrallisilla yksittäisten asioiden opiskelulla. Peruskoulun ohella erityisesti keskiasteella on kasvatuksen osuutta lisättävä. Perhekasvatus on saatava oppiaineeksi.

Luovuutta ja omatoimisuutta tuettava

Opetuksen keskeiseksi tavoitteeksi on asetettava luovuuden ja omatoimisuuden tukeminen ja kehittäminen. Yhteiskunnan muutosten nopeus ja työelämän ongelmien ratkaisu edellyttävät tulevaisuudessa entistä enemmän uusia ajatuksia ja keinoja ongelmien ratkaisemiseksi. Liiallinen yhteiskunta- ja laitoskeskeisyys ovat johtaneet aloitteellisuuden vähenemiseen. Koulutuksen tulisi tukea oma-aloitteisuutta ja ohjata sitä sekä yksilön että yhteiskunnan kehittämistä tukevaan suuntaan.

Oppilaiden ikäkausi ja edellytykset määritelkööt opiskelun suuntautumisen

Koulujen opetuksessa on otettava huomioon erityisesti opiskeluvaikeuksia potevat oppilaat ja järjestettävä opetus heidän tarpeidensa ja edellytystensä mukaiseksi. Myös nopeasti oppiville on annettava mahdollisuus edetä opinnoissaan kykyjensä mukaan.

Kansallistunnetta ja työn arvostusta on lisättävä

Opetuksen tulee luoda pohjaa isänmaallisuuden ja kansallistunteen kirkastumiselle sekä edesauttaa maanpuolustuskasvatusta voimassa olevat kansainväliset sopimukset huomioon ottaen. Terveen paikallisen ja kansallisen itsetunnon kehittäminen antaa perustan myös laajentuvaan kansainväliseen yhteistyöhön ja yhteisymmärryksen lisäämiseen. Opetuksessa on myös painokkaammin kiinnitettävä huomiota työn arvostukseen.

Kansalliset arvot ja kansallinen kulttuuri kunniaan

Koulujen omaleimaisuutta on pidettävä tavoitteena. Kansanperinteen ja kansallisen kulttuurin arvokkainta ainesta on sisällytettävä kaikkien oppilaitosten opetussuunnitelmiin. Koulun tulee luoda pohjaa kansallisen sivistyselämän ja kulttuurin monipuoliselle kehittämiselle. Paikallisen kulttuurin on oltava luonnollinen osa paikkakunnan koulujen opetusta.

Elinkeinoelämän ja elinolosuhteiden parantaminen

Ammatillisessa koulutuksessa on pyrittävä paikkakunnan ja alueen elinkeinoelämän edellyttämän työvoiman tarpeen tyydyttämiseen. Samalla on tuettava elinkeinorakenteen monipuolistamista. Myös koulutuksessa on tavoitteeksi asetettava elinolosuhteiden parantaminen. Erityisesti peruselinkeinojen koulutusta on tuettava ja kehitettävä.

Jatkuva itsensä kehittämisen halu

Opiskelun ja opetuksen tavoitteena tulee olla halu ja kyky jatkuvaan itsensä kehittämiseen. Kouluopetuksen mahdollisuudet varsinkin perusasteella antaa riittävästi eväitä itsensä kehittämiseen ja toimimiseen yhteiskunnassa jäävät tulevaisuudessa kansalaisen tarvitseman tietomäärän nopean kasvun ja muuttumisen takia pieniksi. Itsensä jatkuva kehittäminen paitsi koulutuksen avulla myös omatoimisesti ja vapaa-aikana tulee välttämättömäksi ja mahdollisuus siihen helpoksi. Oikea asenne tähän on luotava koulussa. Näin myös koululaitoksen on omaksuttava sama asenne. Vain jatkuvasti uudistuva ja kehittyvä koulu saa oppilaat kiinnostumaan opiskelusta ja vain tällä tavoin koulu kykenee palvelemaan oppilasta ja yhteiskuntaa.

Oppilasarvostelun on tuettava ja kannustettava opiskelua

Oppilasarvostelua on kehitettävä tukemaan ja kannustamaan oppilasta hänen opiskelussaan. Oppilasarvostelun on lähdettävä siitä, että sen avulla oppilas oppii arvioimaan opiskelunsa tuloksellisuutta, asettamaan opiskelulleen uusia tavoitteita sekä tekemään jatko-opintojaan ja uranvalintaansa koskevia päätöksiä.

Koulutoimen hallinto

Kansalaisen palveleminen

Hallinnon tehtävänä on tukea opetustoimintaa ja siinä erityisesti kasvatusta. Kuntalaisen kannalta kouluhallinnon tehtävänä on palvella koulutusta tarvitsevia järjestämällä koulutuspaikkoja ja luomalla koulutuksen ulkoiset toteuttamismahdollisuudet. Koulun toimintaedellytykset riippuvat olennaisesti hallinnon kyvyistä.

Kouluhallinnon oltava lähidemokratiaa

Hallinnon on oltava lähidemokratiaa. Sen tulee ottaa selville ympäröivän lähiyhteisön koulutustarpeet ja pyrkiä luomaan edellytykset niiden toteuttamiselle. Jotta kouluhallinto voisi tämän tavoitteen saavuttaa, on sille annettava riittävästi päätäntävaltaa ja tehtäviä.

Byrokratiaa vähennettävä

Kouluhallinnossa on vähennettävä byrokratiaa ja yksinkertaistettava menettelytapoja. Kansalaisen oikeusturva, mukaan luettuna oppilaat, on lisättävä.

Kunnan kouluhallintoa kehitettävä käyttämään lisääntyvää päätäntävaltaa ja vastuuta

Koko kunnan kouluhallintoa on kehitettävä niin, että sen toiminta kattaa kunnan koulutoimen kokonaisuudessaan. Vain tällä tavoin voidaan saavuttaa riittävä yhtenäisyys, taloudellisuus ja voimavarojen tarkoituksenmukainen käyttö. Tehtävien ja päätösvallan siirtämistä keskushallinnolta kunnille ja kouluille tulee jatkaa. Tämä puolestaan edellyttää kuntien kouluhallinnolta suurempaa asiantuntemusta ja vastuuta. Tätä varten on luotava tehokas ja toimiva hallintojärjestelmä ja huolehdittava riittävän viranhaltijakunnan ja asiantuntevan luottamushenkilöstön olemassaolosta ja näiden koulutuksesta.

Hallinto tukemaan koulukasvatusta

Koululaitoksen hallinnon painoalueeksi on nykyistä selvemmin asetettava koulujen kasvatustyön tukeminen. Tämä merkitsee byrokratian vähentämistä. Hallintoa on kehitettävä yksinkertaisemmaksi ja päätösvaltaa on siirrettävä mahdollisimman lähelle varsinaista toimintaa. Keskusviraston ja läänin kouluhallinnon on keskityttävä antamaan ohjausta ja puututtava vain tärkeisiin periaatekysymyksiin. Toteuttamistapa on jätettävä paikallisesti ratkaistavaksi. Vain todellinen päätösvalta paikallistasolla saa koulun ja kunnan tason päättäjät aktivoiduiksi.

Kunnan kouluhallintoa kehitettävä ja vahvistettava

Kunnan kouluhallinnosta on luotava yhtenäinen ja vahva. Kunnan kouluhallinnon tulee kattaa koko koulujärjestelmä esiasteesta ja peruskoulusta aina aikuiskoulutukseen. Kunnan kouluhallintolakia on kehitettävä tämän tavoitteen mukaisesti ja samalla luotava sen avulla hallinnolle riittävät toimintamahdollisuudet lisääntyvien tehtävien ja itsenäisemmän toimivallan edellyttämässä laajuudessa.

Koulutuspaikkoja riittävästi koko ikäluokalle

Kunnan kouluhallinnon tehtävänä on osaltaan vastata koulutuspaikkojen riittävyydestä koko ikäluokalle. Erityistä huomiota on kiinnitettävä ammatilliseen koulutukseen. Aikaisemmin koulutusta vaille jääneille on järjestettävä väliaikaista koulutusta. Tavoitteeksi on asetettava, että viimeistään 1980-luvun puoliväliin mennessä ammatillisia koulutuspaikkoja on riittävästi kaikille koulutukseen halukkaille.

Johtokunta todelliseksi koulukohtaiseksi hallintoelimeksi

Kaikkiin oppilaitoksiin on luotava luottamushenkilöistä koostuva koulukohtainen hallintoelin, johtokunta. Johtokunnan on saatava päättää koulukohtaisista asioista. Vain koko kuntaa koskevat ja laajemmat tai taloudellisesti merkittävät asiat on annettava muiden elinten ratkaistavaksi. Johtokuntien tehtäviä ja päätösvaltaa on tämän mukaisesti lisättävä.

Kylätoiminta turvaamaan koulujen säilymistä

Virallisten hallintoelinten lisäksi koulutoimen on käytettävä hyväksi kylätoimintaa. Kylätoiminnan avulla turvataan osaltaan koulupiirin lasten määrä hankkimalla työpaikkoja ja edistämällä tontti- ja asuntopolitiikan keinoin perheiden muuttoa koulupiiriin. Kylätoiminnan avulla on mahdollista saada elvytetyksi kyläläisten yhteistoiminta yhteisten hankkeiden ajamiseksi.

Kunnanosahallinto turvaamaan riittävät koulupalvelut

Suurissa asutuskeskuksissa kunnanosahallinnon yhtenä luontevana tehtävänä on huolehtia riittävien koulutuspalvelujen tarjoamisesta alueella. Kaupunkien kaavoitus- ja tonttipolitiikassa on otettava erityisesti huomioon peruskoulupalvelujen tarjoaminen oppilaille heidän kotikaupunginosassaan. Koulutontin valinnassa ja alueen liikenteen suunnittelussa on turvattava kaikille lapsille turvallinen koulumatka.

Koulutusta järjestettävä luottamushenkilöille ja vanhemmille

Varsinkin koulutoimessa lainsäädännön mittavat muutokset edellyttävät luottamushenkilöiden ja lasten vanhempien riittävää asioihin perehdyttämistä koulutuksen avulla.

Uudistukset mitoitettava taloudellisten voimavarojen mukaan

Suunnitelmat realistisiksi

Yleissivistävä ja ammatillinen peruskoulutus on turvattava kaikille. Näin koulutus vaatii tulevaisuudessakin runsaasti valtion ja kuntien varoja. Monia uudistussuunnitelmia on vielä toteuttamatta. Uudistuksia suunniteltaessa on laadittava realistiset taloudelliset toteuttamissuunnitelmat.

Koulutukseen on varattava tarpeellinen rahoitus

Koulutukseen on kannattavaa sijoittaa yhteiskunnan varoja vähintään samassa suhteessa kuin tähän saakka. Taloudellisen kasvun lisääntyessä on koulutukseen suunnattuja varoja käytettävä myös koulutuksen laadulliseen parantamiseen sekä aikuiskoulutukseen.

Valtion ja kuntien välistä kustannusten jakoa ei saa muuttaa

Talouden kiristyessäkään ei valtion ja kuntien kustannusten jakoa saa muuttaa kuntien vahingoksi. Myös heikossa taloudellisessa asemassa olevien kuntien mahdollisuudet hoitaa koulutointaan yhtäläisten perusteiden mukaan on turvattava. Tämä on mahdollista valtionosuusjärjestelmää kehittämällä. Valtionosuusjärjestelmän kokonaisuudistus on toteutettava vain, jos voidaan taata, että kuntien osuus ei entisestään kasva. Keskiasteen koulutusten kustannusten jakautuminen kuntien kesken on saatava vastaamaan kuntien taloudellista kantokykyä yhtäläisten perusteiden mukaan. Tämä merkitsee koulukustannusten valtakunnallista jakautumista siten, ettei se riipu koulun omistajasta eikä koulumuodosta tai -asteesta.

Pienten koulujen kustannusvaikutuksia tasoitettava

Valtionosuusjärjestelmää on kehitettävä siten, ettei pienistä kouluista aiheudu kunnille kohtuuttoman suurta rasitusta. Pienten peruskoulujen ala- ja yläasteiden sekä lukioiden toimintaedellytykset on turvattava siitä huolimatta, että niissä yksikkökustannukset ovat suuremmat kuin isoissa kouluissa.

Koulukohtaisia tavoitteita

Esiopetus

Esiopetuksen järjestämisessä kuusivuotiaille on valtakunnallisten määräysten puuttuessa edettävä kunkin kunnan mahdollisuudet ja olosuhteet huomioon ottaen. Esiopetuksen liittäminen osaksi peruskoulun toimintaa on päiväkotien esiopetusta taloudellisempi ja toimivampi vaihtoehto alueilla, missä on riittävästi koulutiloja ja kunnan alueen kattava kouluverkko. Esiopetuksen liittäminen osaksi päiväkotitoimintaa on teknisesti ja taloudellisesti edullisempi vaihtoehto siellä, missä koulutiloista on puutetta.

Peruskoulu

Yhdeksänvuotinen peruskoulu

Peruskoulua on kehitettävä yhdeksänvuotisena yleisen jatko-opintokelpoisuuden antavana oppivelvollisuuskouluna. Sitä mukaa kun keskiasteella on riittävästi koulutuspaikkoja peruskoulun käyneille, on tarkistettava lisäluokan tarpeellisuus.

Koko ikäluokan oppivelvollisuus

Peruskoulusta on kehitettävä koko ikäluokan oppivelvollisuuskoulu. Opetus on järjestettävä oppilaiden edellytysten mukaisesti. Kehitysvammaisten oppivelvollisuus on pidennettävä ja opetus järjestettävä heidän kehitystasoaan vastaavaksi. Kehitysvammaisten hoito on järjestettävä kehitysvammahuoltona siltä osin, kun he eivät voi saada opetusta peruskoulussa.

Kunnan opetussuunnitelman on korostettava koulun ja kunnan omaleimaisuutta

Peruskoulun opetuksen painoalueeksi on kasvatuksen korostetun aseman lisäksi otettava paikkakunnan kulttuuria, historiaa, elinkeinoelämää ja luontoa sekä hallintoa sisältäviä aineksia. Tavoitteena on kunnan ja koulun omaleimaisuuden ja itsetunnon kohottaminen. Laajemmin nähtynä peruskoulussa on lujitettava oppilaissa kuntaidentiteettiä.

Oppikirjojen sisältöä on karsittava

Oppikirjatulvaa on pienennettävä ja kohtuuttoman laajaksi paisunutta tietomäärää on voimakkaasti karsittava. Oppiaines on saatava palvelemaan luovan ajattelun ja toiminnan kehittämistä, ja sen on oltava elämässä tarpeellisen tiedon pohjalle rakentuvaa.

Perusvirat säilytettävä pienissä yläasteen kouluissa

Yläasteen pienten koulujen opettajien perusvirkojen säilyminen on turvattava oppilasmäärien pienenemisestä huolimatta. Väliaikaiset yläasteet on vakinaistettava, ja yläasteen piiriverkostoa on edelleen kehitettävä.

Yläasteelle erikoiskursseja ja maatalouden opetusta

Valinnaisuutta peruskoulun yläasteella on lisättävä muun muassa erikoiskurssien avulla, joissa on mahdollisuus ottaa huomioon paikalliset tarpeet. Maa- ja metsätalouden sekä puutarhanhoidon opetusta on voitava antaa kaikille yhteisenä aineena. Myös kasvihuoneen sisällyttäminen koulutiloihin on tehtävä mahdolliseksi.

Uskonnon opetuksen asema on turvattava

Uskonnon eettinen ja elämänkatsomuksellinen tuki ovat välttämätön edellytys koulun kasvatustyön onnistumiselle. Koulun uskonnon opetuksen on tuettava kodin uskonnollista vakaumusta.

Koululaiskuljetukset

Koululaiskuljetukset tulee järjestää turvalliseksi sekä niin, että ne tukevat kunnan sisäistä muuta joukkoliikennettä.

Lukio

Lukiokoulutuksen saatavuus taattava

Lukiokoulutuksen tulee olla saatavilla asuinpaikasta ja varallisuudesta riippumatta. Lukion on oltava kolmivuotinen, yleissivistävä ja yleisen jatko-opintokelpoisuuden antava oppilaitos. Lukioverkosto tulee säilyttää sellaisena, että se turvaa seudun olosuhteet huomioon ottaen kohtuulliset koulumatkat. Maaseudulla tämä merkitsee lukioverkoston säilymistä ennallaan ja muutaman uuden lukion perustamista.

Lukiota kehitettävä myös ammatillisen koulutuksen pohjakouluna

Lukiota on kehitettävä myös ottaen huomioon, että huomattava osa lukion päättäneistä jatkaa opintojaan keskiasteen ammatillisissa oppilaitoksissa. Tällaisia oppilaita on jopa kaksi kolmesta lukion suorittaneesta.

Pienten lukioiden valinnat toteutettava riittävän laajoina

Pienissä lukioissa on oppilailla oltava todelliset mahdollisuudet valita perusvaihtoehdoista. Näitä ovat yhteisten aineitten vaihtoehdot. Niitä on siten oppilasmääristä riippumatta voitava valita kaikissa lukioissa. Aloitettua opetusta valinnaisissa ja vaihtoehtoisissa aineissa on voitava jatkaa ilman oppilasmäärärajoituksia.

Ylioppilastutkinto

Ylioppilastutkintoa on kehitettävä siten, että kaikissa lukioissa niiden koosta riippumatta on mahdollisuudet ylioppilastutkinnon suorittamiseen samassa laajuudessa. Tähän on erityisesti kiinnitettävä huomiota, kun ylioppilastutkinnon merkitystä korkeakoulujen opiskelijavalinnassa lisätään.

Lukioon hakeutuvien määrää ei yleisesti ole rajoitettava

Lukioon pääsyä ei tule yleisesti rajoittaa. Sen sijaan ammatillista koulutusta on kehitettävä niin, että sen vetovoima kasvaa, ja oppilaat nykyistä enemmän hakeutuvat ammatilliseen koulutukseen. Lukioon pääsyn mahdollinen rajoittaminen tulee kysymykseen sellaisilla paikkakunnilla, joissa on runsaasti tarjolla muitakin keskiasteen koulutuspaikkoja, ja joissa lukiota käyvien määrä huomattavasti ylittää maan keskimäärän.

Opintososiaaliset edut

Lukion oppilaille on taattava samat etuisuudet kuin peruskoulujen oppilaille majoituksen, ruokailun ja kyydityksen osalta, ja tähän on turvattava riittävä valtionosuus.

Ammatillinen koulutus

Koulutusta on hajautettava

Ammatillisen koulutuksen koulutuspaikat on sijoitettava niin, että ne vastaavat alueen tarpeita ja tukevat elinkeinoelämän tasapainoista ja alueellista kehitystä. Koulutuspaikat on sijoitettava alueellisesti oikeudenmukaisesti.

Koulutuspaikkojen saatavuus varmistettava

Ammatillisen koulutuksen mitoituksessa on otettava huomioon, että koulutettaville tarjoutuu kotipaikasta, varallisuudesta ja sukupuolesta riippumatta mahdollisuus hankkia riittävästi työelämän ja oman ammattialan vaatimia tietoja ja taitoja kuntansa ja kotimaakuntansa ammatillisissa oppilaitoksissa tai korkeakouluissa.

Ei umpiperiä

Myöskään ammatillisessa koulutuksessa ei opintie saa päätyä umpiperään. Etenemisen pitää voida tapahtua ylöspäin, ja myös vaihto peruslinjalta toiselle tai lukioon on oltava mahdollista.

Uskonnonopetusta ja perhekasvatusta ammatilliseen koulutukseen

Ammatillisten oppilaitosten opetukseen tulee sisällyttää eettistä uskonnonopetusta ja perhekasvatusta.

Maatalouden opetusta tehostettava

Peruselinkeinojen, erityisesti maatalouden, opetusta on voimistettava ja kehitettävä. Yhtenä keinona tämän tavoitteen saavuttamiseksi on kunnallisten maatalousoppilaitosten ja kurssikeskusten perustaminen. Maatalousammattia ja maatalouden opetusta kohtaan tunnetun ymmärtämyksen lisäämiseksi on valistusta lisättävä koteihin ja koulujen opetukseen sekä koulujen ammatinvalinnanohjaukseen. Maatalouskoulutusta on kehitettävä kunkin alueen erityistarpeet huomioonottavaksi.

Aikuiskoulutus

Peruskoulu- ja lukiotutkintojen suorittaminen mahdolliseksi

Aikuiskoulutus on käsitettävä osaksi koulutusjärjestelmää. Aikuiskoulutuksen kuntakohtaista kokonaissuunnittelua tulee erityisesti lisätä. Erityistä huomiota on kiinnitettävä aikuisten peruskoulu- ja lukiotutkintojen suorittamismahdollisuuksien parantamiseen.

Ammatillinen aikuiskoulutus yleistettävä

Aikuisten ammatillisen koulutuksen suunnitteluun on kiinnitettävä huomiota. Aikuiskoulutuspalvelut on saatettava kaikkien kuntalaisten ulottuville. Palveluja on vietävä kunnan eri osiin, työpaikoille ja laitoksiin, joissa ihmisten on helppoa ja luontevaa osallistua koulutukseen. Oppilaitoksiin on tarpeen mukaan luotava ilta- ja aikuisosastoja.

Yhteistyötä oppilaitosten kesken

Eri oppilaitosten kesken on saatava aikaan mahdollisimman järkevä tilojen, opettajien ja välineiden yhteiskäyttö. Erityisesti kansalaisopistojen mahdollisuuksia kunnallisessa koulutusjärjestelmässä on kehitettävä. Myös kansanopistojen opetustarjonta ja toimintaedellytykset on otettava huomioon.

Yleissivistävän peruskoulutuksen lisäksi painoalueeksi aikuiskoulutuksessa on asetettava ammatillinen koulutus.

Kouluyhteistyö kasvatuksen tueksi

Opettajien asemaa on tuettava. Opettajien on tunnettava saavansa työssään tukea kunnan kouluhallinnolta ja lasten vanhemmilta. Opettajien itsenäisyyttä oman tehtävänsä suunnittelussa ja toteutuksessa ei tule tarpeettomasti rajoittaa. Opettajanvirkojen lakkauttamista on vältettävä ja mieluimmin pienennettävä opetusryhmien kokoa virkojen säilyttämiseksi.

Kouluyhteistyö toimintatavaksi

Opettajien, kouluyhteisöön kuuluvan muun henkilöstön ja koulun hallintoelinten kesken on saatava aikaan sellainen työyhteisö, jossa jokaisen ryhmän näkemykset otetaan huomioon siten, että kouluyhteisö kokonaisuutena tukee koulun kasvatusta ja siinä kaikki viihtyvät.

Kouluyhteistyötä tuettava taloudellisesti

Kunnan on tuettava kouluyhteistyötä taloudellisesti myöntämällä määrärahoja kokousten järjestämiseksi, vanhempien tilaisuuksien aikaansaamiseksi, kouluretkien ja harrastustoiminnan tukemiseksi ja muuhun sellaiseen toimintaan, johon säännösten mukaan valtio ei osallistu.

X KULTTUURI JA VAPAA-AIKA

Sivistys on osa inhimillisyyttä

Sivistys on osa inhimillisyyttä. Hengenviljelyn tulee kuulua jokapäiväiseen elämään. Sen saaminen tulee olla jokaisen ihmisen oikeutena.

Kunnan on tuettava sivistystyötä

Kunnan on luotava sivistystyön tekemiselle riittävät edellytykset. Sen tulee tukea yksittäisen ihmisen oikeutta sivistykseen, kulttuurin harrastamiseen ja elävään kosketukseen taiteiden kanssa. Lähtökohtana on oltava taiteen ja kulttuurin vapauden sekä yhteistyön ja työnjaon periaatteet. Kunnan tulee tukea jäsentensä sivistystyötä ja harrastuksia ylläpitämällä erilaisia kulttuurilaitoksia sekä toteuttamalla yhteistyö- ja tukitoimenpiteitä.

Kunnan kulttuuritoiminnan suuntaviivoja

Kulttuuritoimintaa kehitettävä alueellisen tasa-arvon pohjalta

Kuntien kulttuuritoimintaa kehitettäessä on pidettävä tinkimättä kiinni alueellisesta tasa-arvosta. Vain siten voidaan kaikille ihmisille turvata mahdollisuus taitojensa kehittämiseen ja kosketukseen taiteen kanssa. Kulttuuritoimintalain tarkoittamia virkoja perustettaessa on huolehdittava ensisijaisesti kulttuuripalveluksissaan jälkeenjääneiden alueiden ja taloudellisesti heikkojen kuntien eduista.

Taideohjausta on kehitettävä

Kansalaisille on turvattava mahdollisuus taide- ja kulttuuriharrastuksia kehittävän taideohjauksen saantiin. Tämä on toteutettava lisäämällä kansalais- ja työväenopistoihin taideaineiden opettajien virkoja sekä parantamalla kansalaisjärjestöjen mahdollisuutta palkata valtiontuen turvin taideohjaajia järjestön sisällä tapahtuvaan taidekasvatukseen.

Kuntien hankittava monitoimitiloja

Kulttuuriharrastusten ja -toimintojen esteenä on usein niihin soveltuvien tilojen puute. Kuntien tulee pyrkiä parantamaan taide- ja harrastustilantarvetta rakentamalla niihin soveltuvia pienoistiloja tai ottamalla huomioon nämä tarpeet kunnan muun rakennustoiminnan yhteydessä. Tiloja suunniteltaessa on pidettävä mielessä eri taidelajien erityistarpeet, kuten teatteri- ja elokuvaesitysten ja taidenäyttelyjen tilavaatimukset sekä tilojen monikäyttöisyys. Tilojen rakentamiseen on turvattava riittävä valtionosuus.

Kuntien on tuettava kulttuurijärjestöjä

Kunnan ensisijaisena tehtävänä ei ole itse järjestää taidetoimintaa, vaan kaikin keinoin rohkaista, kannustaa ja tukea sivistysjärjestöjen ja yksittäisten taiteentekijöiden työtä. Yksi konkreettinen toimenpide on mm. taidehankintojen suorittaminen.

Koti- ja käsiteollisuutta kannustettava

Koti- ja käsiteollisuus perustuu perinteisiin taitoammatteihin, ja sillä voi olla huomattava merkitys mm. maatalouden sivuelinkeinona. Kunnan tulee luoda edellytyksiä koti- ja käsiteollisuuden harjoittamiseen antamalla tiloja kotiteollisuusjärjestöjen neuvonta-asemille ja tukemalla neuvojien palkkausta.

Kotiseudun kulttuuria vaalittava

Kunnan tekemän kotiseututyön keskeisenä osana on museotoiminta. Kunnan tulee kehittää aktiivisesti arkistointia ja museotoimintaa niin, että kotiseudun historian keskeiset piirteet ja kulttuurin saavutukset tulevat tallennetuiksi. Kansalaisopistojen opintopiirien välityksellä on kuntalaisille annettava opastusta kotiseudun perinteen asianmukaisessa tallennustyössä.

Elokuvataiteen perustarjonnasta huolehdittava

Elokuvataiteen tarjonnassa vallitsevan alueellisen eriarvoisuuden tasaamiseksi tulee kunnan huolehtia perustarjonnan toteuttamisesta. Siellä missä perustarjontaa on riittävästi, kunnan on pyrittävä kohottamaan tarjonnan laatua olemalla yhteistyössä alan yrittäjien kanssa tai kehittämällä kunnallista elokuvatoimintaa.

Kauneusarvojen tuhoutuminen estettävä

Luonnonympäristön ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaan, seutukunnalle leimallisen rakennuskannan vaaliminen on kotiseutu- ja sivistystyötä. Sen vuoksi lyhytnäköisen ja itsekkään taloudellisen edun nimissä tapahtuva kauneusarvojen tuhoutuminen on estettävä. Kuntien tulee suorittaa valistustyötä kuntalaisten valppauden herättämiseksi elinympäristön vaalimiseen. Kun uusi rakennusten suojelulaki ja rakennuslain muutos asettavat entistä suuremmat suojeluvelvoitteet kaavoitukselle, on sitä käytettävä nykyistä tehokkaammin arvokkaan rakennuskannan ja luonnonympäristön varjelemiseksi.

Kirjastot

Kirjastot kaikkien ulottuville

Kirjastot ovat koulun ohella vanhin sivistyspalvelumuoto. Kirjastoverkosto on kaikkien ihmisten saavutettavissa. Varsinkin haja-asutusalueilla, missä väestö ei pääse osalliseksi kulttuuripalvelusten runsaudesta, kirjallisuus tarjoaa kehittävän harrastuksen ja usein lähes ainoan yhteyden elävään taiteeseen.

Monipuolisuutta kirjastopalveluihin

Kirjastojen on palveltava monipuolisesti kuntalaisia. Niiden on tehtävä tunnetuksi vähälevikkistä laatu-, taide- ja tietokirjallisuutta. Niissä tulee olla laajan kirjavalikoiman ohella saatavilla myös tärkeimmät eri alojen aikakauslehdet, merkittävimmät valtakunnalliset ja maakunnalliset päivälehdet sekä perusteokset käsittävä käsikirjastokokoelma.

Kirjastoja käytettävä kulttuurikeskuksina

Erityisesti maaseudulla kirjastoja tulee käyttää myös kunnan sivistyselämää hyödyntävinä kulttuurikeskuksina. Ne tarjoavat sopivan ympäristön musiikki- ja lehtilukusaleille, seminaari- ja luentotilaisuuksille sekä kuvataidenäyttelyille. Kirjaston ensisijaisena tehtävänä on tietopalvelujen takaaminen kaikille kuntalaisille sekä lainaustoiminta.

Kirjastonhoitajien asemasta huolehdittava

Etenkin pienissä kunnissa kirjastonhoitaja on keskeinen kulttuurityöntekijä. Häneltä edellytetään laajoja valmiuksia ja perehtyneisyyttä omaan alaansa. Kirjastonhoitajien palkkausta tulee kehittää siten, että tähän vaateliaaseen työhön saadaan riittävästi pätevää henkilöstöä.

Kirjastoautoja käytettävä

Pää- ja sivukirjastojen toimintaa on tuettava kirjastoauton ja laitoskirjastojen avulla. Siellä, missä sivukirjastoja ei ole, on järjestettävä kuljetuksia pääkirjastossa käyntiä varten. Näihin kuljetuksiin on saatava valtionosuus.

Kansalais- ja työväenopistot

Opistojen on järjestettävä kulttuuripalveluksia

Kansalais- ja työväenopistot ovat aikuisväestön oppilaitoksia, mutta ne ylläpitävät myös kunnan muuta kulttuuritoimintaa. Yhteistyössä kunnan muiden hallintokuntien ja kansalaisjärjestöjen kanssa ne vastaavat kunnan kulttuuripalveluista.

Kansalaisopisto on aikuiskasvatuksen keskus

Uuden kunnallislain periaatteiden mukaan kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksia on pyrittävä lisäämään. Kansalaisopistojen on järjestettävä luottamushenkilökoulutusta ja tuettava asukas- ja kylätoimintaa. Kansalaisopiston tulee toimia kansalaiskasvatuksen keskuksena, joka palvelee joustavasti kuntalaisten tarpeita kulloisenkin ajan vaatimukset huomioonottaen.

Päätoimisia virkoja riittävästi

Kansalaisopistoihin on saatava riittävästi päätoimisia opettajan virkoja monipuolisen ja tasokkaan opetuksen ylläpitämiseksi. Suurin tarve on tällä hetkellä yhteiskunnallisten aineiden, taideaineiden ja tekstiilityön opettajien virkojen perustamiseen. Tarpeen vaatiessa uusien virkojen perustaminen tulee tehdä yhteistyössä muiden koulujen kanssa.

Taide- ja harrasteopetusta lisättävä

Taidekasvatusta antavina laitoksina kansalais- ja työväenopistot luovat etenkin syrjäseutujen taideharrastajille mahdollisuuden ohjattuun taitojen kehittämiseen ja töiden julkistamiseen. Opistojen taide- ja harrastetavoitteista opetusta tulee sen vuoksi tukea voimakkaasti. Parhaiten tämä tapahtuu lisäämällä ammattitaitoisia taideaineiden opettajia ja -ohjaajia opistoihin.

Ikärajoituksia tarkistettava

Lukuisissa maaseutukunnissa kansalaisopisto on ainoa taideopetusta ja -ohjausta antava laitos. Sen vuoksi opintopiiriläisten ikärajoituksia taideaineiden opetuksessa tulee tarkistaa. Erityisen tärkeätä on järjestää taide- ja musiikinopetusta alle 16-vuotiaille. Opintopiirien vähimmäisraja tulee laskea seitsemästä viiteen.

Tilatarpeet huomioitava

Opistoille on varattava riittävät aikuisväestölle soveliaat tilat. Kunnan on otettava aikuisväestön tarpeet huomioon suunnitellessaan koulujen, kirjastojen tai muiden kulttuurilaitosten rakentamista.

Nuorisotyö

Nuorisolautakunnan käyttöä lisättävä

Nuorisotoimi luetaan perinteisesti kuuluvaksi kunnan opetus- ja sivistystoimeen. Se ei kuitenkaan rajoitu pelkästään sivistyksellisten ja vapaa-ajan viettoon liittyvien asioiden hoitoon. Jo lainsäädännön velvoittamana nuorisolautakunnan olennaisiin tehtäviin katsotaan kuuluvan vaikuttaminen päätöksentekoon kaikissa nuoria koskevissa asioissa, kuten asuntotuotanto-, kaava- ja taloussuunnitelmissa sekä työllisyyskysymyksissä. Kuntaa kokonaisuutena kehitettäessä on nuorisolautakunnan käyttöä asiantuntijaelimenä lisättävä.

Nuorisotyöllä on oltava kasvatukselliset tavoitteet

Nuorisotyön tulee innostaa nuoria kaikinpuoliseen virikkeelliseen harrastustoimintaan sekä itsensä kehittämiseen ja toteuttamiseen. Tämän vuoksi tarvitaan pienryhmätoimintaa ja harrastuspainotteista nuorisotyötä. Nuorisojärjestöjen avustamisen tulee rakentua omatoimisuutta, toiminnallisuutta ja tekemistä kannustavaksi. Nuorisomäärärahojen jaossa on turvattava niin poliittisten kuin epäpoliittistenkin järjestöjen toimintamahdollisuudet. Nuorisotyössä tulee erityisesti kiinnittää huomiota järjestöihin kuulumattomien nuorten harrastusmahdollisuuksien kehittämiseen.

Tilatarpeista huolehdittava

Nuorisotyön kannalta on ensiarvoisen tärkeätä, että kunta tarjoaa nuorisotiloja kadun ja torin vaihtoehdoksi. Nuorison omaehtoista harrastustoimintaa varten, kuten yksittäisten soitonharrastajien ja musiikkiyhtyeiden harjoituksia varten, on varattava niihin soveliaita tiloja nuorten kotiympäristöstä.

Hallinnollisuudesta toiminnallisuuteen

Kuntien nuorisotoimen työntekijöillä on oltava mahdollisuus jalkautua hallinnosta toiminnan hyväksi.

Nuorten omaehtoista toimintaa innostettava

Nuorisotyö on parhaimmilaan silloin, kun se pystyy innostamaan nuoria heidän omista ehdoistaan ja edellytyksistään lähtien. Sen on samalla oltava yhdyssiteenä kodin, koulun, seurakunnan, nuorisoyhdistysten ja nuorten asioita käsittelevien lautakuntien välillä.

Liikuntatoimi

Julkisen sektorin on luotava edellytyksiä liikunnan harrastamiselle

Liikunnan merkitys on selvästi kasvamassa vapaa-ajan lisääntyessä ja ihmisten antaessa yhä suuremman merkityksen henkilökohtaisille harrastuksilleen. Vastuu liikuntapolitiikasta on meillä jaettu valtion, kuntien sekä urheilujärjestöjen ja -seurojen kesken. Julkisen sektorin tulee ensisijaisesti luoda yleisiä edellytyksiä liikunnan harrastamiselle. Urheilujärjestöjen ja -seurojen pääasiallinen tehtävä sen sijaan on vastata käytännön urheilutoiminnasta. Myös kuntien tulee järjestää liikuntapalveluja etenkin silloin, kun urheiluseurat eivät niitä riittävästi tarjoa. Näin on laita usein, kun on kysymys erityisryhmistä, esimerkiksi vammaisista tai eläkeläisistä.

Liikunnan peruspalvelut voitava tarjota

Liikuntapolitiikan yhtenä pääperiaatteena tulee olla, että ainakin liikunnan peruspalveluja voidaan tarjota kaikissa maamme kunnissa kunnan sijainnista ja varallisuudesta riippumatta. Tämän saavuttamiseksi on tarpeen, että valtiontuki suunnataan ensisijassa sellaisten liikuntapaikkojen rakentamiseen, jotka palvelevat mahdollisimman suurta käyttäjäkuntaa. Useimmiten nämä liikuntapalvelut ovat sellaisia, jotka palvelevat kuntoliikunnan tarpeita, mutta saattavat samalla soveltua myös kilpaliikunnan tarpeisiin. Valtion varojen suuntaaminen suuriin urheilulaitoksiin tai vain määrättyä urheilulajia palveleviin urheilupaikkoihin rajoittaa mahdollisuuksia rakentaa kansalaisia mahdollisimman laajasti palvelevia liikuntatiloja.

Tavoitteeksi monitoimitilat

Kun liikunnalla ja urheilulla on varsin monia liittymäkohtia nuorisotyöhön, terveydenhuoltoon ja opetustoimeen, tulisi pyrkiä nykyistä useammin rakentamaan tiloja, jotka palvelevat mahdollisimman monia hallinnonaloja.

Taloudellisen tuen perusteeksi toiminnan määrä, laatu ja laajuus

Päätettäessä urheiluseurojen taloudellisesta tukemisesta kunnissa sen tulee tapahtua oikeudenmukaisesti ja perustua urheiluseurojen toiminnan määrään, laatuun ja laajuuteen. Kuntien tulee kiinnittää yhä kasvavaa huomiota myös liikuntasuunnitteluun kuntasuunnittelun osana. Lähivuosina niin kuntien oma varainkäyttö kuin myös valtiontuki tulee perustumaan tällaisiin suunnitelmiin.

Kuntien suunniteltava ulkoilu- ja vaellusreittejä

Jo totunnaisten liikuntapaikkojen ohella kunnissamme tarvitaan ulkoilu- ja vaellusreittejä, joiden saamiseen kuntien tulee liikuntasuunnittelussaan kiinnittää huomiota. Usein niiden rakentaminen edellyttää yhteistoimintaa naapurikuntien kesken sekä sopimista maanomistajien ja kunnan kesken alueiden käytöstä tai hankinnasta.

XI YHDYSKUNTASUUNNITTELU

Tehtävät

Yhdyskuntasuunnittelun keskeisinä tehtävinä tulee olla aluerakenteen tasapainoinen kehittäminen valtakunnan, maakunnan ja kunnan tasolla. Jo olemassaolevan kaupunkirakenteen tarkoituksenmukaisen kehittämisen rinnalla on edistettävä maaseutuasutuksen tasavertaista säilyttämistä ja voimaperäistä vahvistamista.

Perusrakennusoikeus pohjana

Uudistettaessa kaavoitusta ja maankäyttöä koskevaa lainsäädäntöä on pysyttävä maamme oloihin sopivan ja vakiintuneen, perusrakennusoikeuden sisältävän maankäyttöjärjestelmän pohjalla.

Yhdyskuntasuunnittelun päämäärät

Yhdyskuntasuunnittelun erityisenä päämääränä tulee olla viihtyisän ja turvallisen asuin-, työ- ja elinympäristön luominen kuntatasolla. Tämän päämärän saavuttamiseksi on

- kehitettävä kunnan eri osia tasapuolisesti ottaen huomioon sekä asutuskeskusten että maaseudun ja sen kyläyhteisöjen tarpeet,

- kunnan perinne ja omaleimaisuus otettava huomioon,

- siirryttävä nykyistä monipuolisempaan, vaihtelevampaan ja luonnonläheisempään rakentamiseen antamalla asunnontarvitsijoille näin enemmän valinnanvaraa asunnon ja asuinympäristön suhteen,

- luotava paikallisten asukkaiden tarpeista lähtien sellainen liikenneverkosto, joka mahdollistaa turvallisen ja joustavan liikkumisen asuntojen, työpaikkojen ja eri palvelupisteiden välillä,

- parannettava kuntalaisten vapaa-ajanviettomahdollisuuksia ammatista ja asuinpaikasta riippumatta,

- otettava kaikessa yhdyskuntasuunnittelussa ja eri toimintojen sijoittamisessa huomioon ympäristönsuojelun vaatimukset.

Päätösvaltaa siirrettävä kunnille

Kuntien oman yhdyskuntasuunnittelun päätösvalta on siirrettävä valtion viranomaisilta kunnille itselleen. Yhdyskuntasuunnittelussa on sen kaikilla tasoilla lisättävä kuntalaisten mahdollisuuksia osallistua siihen ja samalla vaikuttaa aktiivisella tavalla oman elin- ja asuinympäristönsä muotoutumiseen. Eri asteisia suunnitelmia laadittaessa on esitettävä riittävästi vaihtoehtoja päätöksenteon pohjaksi. Suunnittelusta on kuntalaisille annettava selkeää tietoa jo valmisteluvaiheesta alkaen.

Ihmisten elinmahdollisuuksia parannettava

Yhdyskuntasuunnittelun on edistettävä ihmisten mahdollisuuksia elää kotiseudullaan omassa ympäristössään. Yhdyskuntasuunnittelun keinoin on edistettävä rakentamista myös pienissä taajamissa ja näin autettava niiden palvelujen, toimintojen ja elinolosuhteiden omavaraista ja luonnollista kehittymistä.

Pientalotuotannolle on luotava edellytykset

Yhä useampien tavoitteena sekä kaupungeissa että maaseudulla on oma koti pientaloasunnossa. Yhdyskuntasuunnittelun tulee luoda edellytyksiä tämän tavoitteen saavuttamiselle. Kaavoituksen hitaus ja tonttien puute eivät saa estää ja jarruttaa pientalotuotantoa.

Kerrostalorakentamisen virheet korjattava

Kerrostalorakentamisessa esiintyneet puutteet on korjattava. Asuinalueiden viihtyvyyteen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Jokapäiväisen elämän kannalta välttämättömät palvelut on tuotava kerrostaloalueille riittävän varhaisessa vaiheessa. On pyrittävä pienimuotoisempaan rakentamiseen ja etsittävä ennakkoluulottomasti uusia ratkaisuja asukkaiden viihtyvyyden ja omatoimisuuden lisäämiseksi sekä asuntoalueiden yhteishengen elvyttämiseksi suomalaisen kylä- ja asukastoiminnan parhaiden perinteiden mukaisesti.

Kuntia kuultava

Valtakunnallista alueiden käyttöä koskevaa lainsäädäntöä ei vielä ole. Mikäli kuitenkin ryhdytään laatimaan valtakunnallisia maankäyttöä koskevia suunnitelmia on maan eri osille ja eri kunnille annettava mahdollisuudet suunnitelmiin vaikuttamiseen. Vastoin asianomaisen kunnan suostumusta ei sen alueelle saa sijoittaa elinympäristöön olennaisesti vaikuttavaa toimintaa muutoin kuin pakottavista syistä, jotka ovat eduskunnan päätettävissä.

Seutusuunnittelu

Seutukaavoituksen on oltava ohjaavaa ja palvelevaa

Seutukaavoituksessa on siirryttävä seutusuunnittelutyön luonteen mukaiseen ohjaavaan, neuvovaan ja kuntia palvelevaan seutusuunnitteluun. Sen tulee erityisesti kohdistua alueen omista tarpeista lähtevään, yhteensovittavaan ja kehittämispoliittiseen suunnitteluun. Laaja-alaisten kattavien ja sitovien seutukaavojen laatimisesta on luovuttava. Pienten kuntien kannalta tärkeitä aluearkkitehtipalveluja tulee tuntuvasti lisätä.

Tasapainoista kehitystä edistettävä

Kunnalliseen itsehallintoon nojautuvalla seutusuunnittelulla tulee olla keskeinen asema edistettäessä tasapainoista alueellista kehitystä läänin- ja maakunnantasolla.

Keskittämisen vauriot korjattava

Seutusuunnittelun tulee korjata niitä vaurioita, joita keskittämisestä aiheutunut rakennemuutos on aiheuttanut maaseudun yhdyskuntarakenteelle, sen palveluille, liikenneyhteyksille ja elinkeinotoiminnalle. Seutukaavaliittojen ja kuntien yhteistyötä on kehitettävä ja tiivistettävä.

Haitat, vahingot ja menetykset korvattava

Seutukaavaliittojen laatimien suojelu- ja virkistysaluekaavojen toteuttamiseksi on luotava maavaihtoihin ja korvauksiin perustuva toimiva järjestelmä. Milloin maa- ja metsätalousalueita on osoitettu suojelu- ja virkistysalueiksi, on niiden käyttöön saamiseksi ryhdyttävä tarvittaviin vapaaehtoisiin sopimusjärjestelyihin tai lunastustoimiin. Tällöin on valtion korvattava haitat, vahingot ja menetykset täysimääräisesti. Uusia velvoittavia suojelusuunnitelmia ei tule laatia ennen entisten toteuttamista. Siinä, miten ja kenen toimesta lunastukset ja korvaukset järjestetään tai sopimukset laaditaan, on seutusuunnittelutyön yhteydessä laadittava selvitykset. Rakennuslakia on tarvittaessa tässä suhteessa täydennettävä ja selvennettävä.

Seutusuunnittelun asema turvattava

Seutusuunnittelun asema läänin- ja maakuntatason yhteiskuntapoliittisessa suunnittelussa on pysytettävä ja turvattava.

Kuntasuunnittelu ja yleiskaavoitus

Kuntasuunnittelua on edelleen kehitettävä

Kuntasuunnittelua tulee kaikissa kunnissa kehittää niin, että sen avulla parannetaan kunnan päätöksentekoa, kuntalaisten tarpeiden tasapuolista tyydyttämistä, kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksia sekä kunnan eri osien tasapuolista kehittämistä. Kuntalaisille on varattava mahdollisuus vaikuttaa suunnitelmia laadittaessa käyttäen hyväksi kylätoimikuntien ja kaupunginosayhdistysten voimavaroja.

Väkirikkaissa kaupungeissa kuntasuunnitelmat tulee laatia kaupunginosa- tai suuraluekohtaisesti, jotta asukkaat voisivat paremmin seurata heitä itseään koskevaa suunnittelua.

Kuntasuunnitelman tulee olla yhteensovittava suunnitelma

Valtion keskushallinnon viranomaisten, lääninhallitusten ja seutukaavaliittojen tulee ottaa lähtökohdaksi kuntasuunnittelussa kunnan hyväksymät kannanotot sellaisenaan. Muutoinkin on suunnittelun alalla parannettava eri tahojen yhteistoimintaa, jotta käytännössä päästään rakentavaan vuorovaikutukseen kaikkien kunnan olojen kehittämiseen osallistuvien kesken. Tällöin kunnallislain edellyttämästä kuntasuunnitelmasta tulee muodostua kuntatasoista suunnittelua yhteensovittava suunnitelma, jossa kunnanvaltuusto osoittaa muulle suunnittelulle ja päätöksenteon valmistelulle tavoitteet, perusteet ja toimintalinjat.

Toiminnat mitoitettava omaehtoisen suunnittelun mukaisiksi

Kunnan palvelut ja muut kuntalaisten hyvinvointiin vaikuttavat toiminnat on mitoitettava, sijoitettava ja ajoitettava kunnan, sen osa-alueiden ja kylien omaehtoisesti suunnitellun kehityksen mukaisesti eikä pelkästään ulkopuolisten ennusteiden varaan.

Yleiskaavat hyväksyttävä ohjeellisina suunnitelmina

Kuntasuunnittelun ja yleiskaavoituksen tavoitteiden ja toteuttamismuotojen tulee olla mahdollisimman hyvin yhteensovitettuja. Kaupunkimaisten yhdyskuntien suunnittelussa on osayleiskaavoituksella merkittävä tehtävänsä. Sen sijaan maaseutukunnissa kuntasuunnittelun ja seutusuunnittelun aineisto useinkin riittää yhdyskuntarakenteen muotoutumisen perustaksi sekä kyläsuunnitelmat ja muut vastaavanlaiset yleispiirteiset suunnitelmat rakentamisen ohjaamiseksi. Milloin yleiskaavoja laaditaan, ne yleensä voivat jäädä ohjeellisiksi kunnanvaltuuston hyväksymiksi suunnitelmiksi myös kaupunkiseudulla.

Tavoitteena inhimillinen yhteiskunta

Kaupunkialueiden yhdyskuntasuunnittelussa tavoitteena on oltava inhimillisen yhdyskunnan rakentaminen. Liian tiiviistä rakentamisesta aiheutuneet sosiaaliset ongelmat kaupunkikeskustoissa ja suurlähiöissä on otettava suunnittelussa huomioon eikä virheitä saa toistaa. On kiinnitettävä huomiota entistä enemmän turvallisuuteen, terveellisyyteen, yhteyteen luontoon, ympäristön viihtyisyyteen ja ihmisten välittömien vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseen. Keskeisenä tavoitteena tulee olla:

Kaupunkirakentamisen tavoitteet

- keskusta-alueiden konttorien ja toimistojen määrän vähentäminen ja asumisen lisääminen,

- sisäisen kaupunkirakenteen eheyttäminen ja turvallisuuden parantaminen, esikaupunkialueiden ja lähiöiden palvelutason kohottaminen ja niiden kehittäminen kaavoituksen keinoin,

- liiallisesta asutuksen tiivistämisestä luopuminen ja siirtyminen inhimilliseen, viihtyisyyttä luovaan pienimittakaavaiseen kaavoitukseen ja rakentamiseen,

- kaupunkikuvan säilyttäminen ja rakennussuojelun edistäminen,

- jo rakennettujen alueiden kaavojen uudistaminen yhdistämällä vanhan säilyttäminen ja korjaaminen sekä uuden rakentaminen, jolloin ympäristö kuvastaa paikallisen perinteen jatkuvuutta ja uutta luovan ajattelun yhdistymistä siihen,

- erityisen huomion kiinnittäminen asuinympäristön viheralueisiin

Suunnittelussa otettava huomioon maaseudun erityisolosuhteet

Luonnonläheiset maaseutualueet taajamineen ja perinteisine kyläyhteisöineen tarjoavat liikenneolojen kehityttyä asuinympäristönä laajojen kansalaispiirien kaipaaman vaihtoehdon asutuskeskuksille. Yhdyskuntasuunnittelussa on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota maaseudun sekä sen pientaajamien ja kyläyhteisöjen erityisiin olosuhteisiin ja tarpeisiin pyrkimättä alistamaan niitä kaupunkisuunnittelussa omaksuttuihin, toisenlaisiin olosuhteisiin tarkoitettuihin menettelytapoihin.

Maaseutu säilytettävä elinkelpoisena

Maaseutu ja sen kyläyhteisöt on säilytettävä elinkelpoisina määrätietoisin asunto- ja elinkeinopoliittisin toimenpitein. Niissä sijaitsevat viihtyisät käyttö- ja korjauskelpoiset talot ja asunnot on pyrittävä säilyttämään asumiskäytössä peruskorjaamalla ne. Loma-asutus tulee suunnitelmallisesti osoittaa tukemaan olemassa olevaa kylärakennetta.

Kunnille mahdollisuus vaikuttaa maankäytön, ym. valtakunnallisiin suunnitelmiin

Maaseudun kehittämisen ja elvyttämisen kannalta on kunnallislain mukaiseen kuntasuunnitteluun kuuluvan rakennesuunnittelun merkitys erityisen suuri, koska se velvoittaa jokaisen kunnan ottamaan kantaa maaseudun tulevaan kehitykseen. Tasapainoisessa kuntarakennesuunnittelussa on kunnan toiminnallisille osa-alueille asetettava omat pitkän tähtäyksen kehittämistavoitteensa väestön, työpaikkojen, asuntotuotannon, asuntojen perusparantamisen, palvelujen, liikenneyhteyksien, vesihuollon ja ympäristönhoidon osalta.

XII ASUNTOPOLITIIKKA

Kunnollinen asunto ja viihtyisä elinympäristö

Kunnollinen asunto ja viihtyisä elinympäristö kuuluvat jokaisen ihmisen perustarpeisiin. Niiden tyydyttäminen edellyttää kaiken asumista koskevan suunnittelun, hallinnon ja päätöksenteon ottamista asuntopolitiikan lähtökohdaksi. Asumista koskevilla ratkaisuilla on tuettava sellaista asuntopolitiikkaa, joka takaa kuntalaisille monipuolisen valintamahdollisuuden sekä asuntomuodon että asuinympäristön suhteen. Oman asunnon hankkiminen on tehtävä mahdolliseksi pienellä alkupääomalla. Julkisin varoin rakennettujen vuokra-asuntojen omaksilunastamisen toteuttamisella on turvattava joustavat ja riittävät edellytykset oman asunnon hankkimiseen.

Lapsiperheiden asunto-oloja parannettava

Lapsiperheiden aseman kohentaminen on yhteiskuntapolitiikan keskeinen tehtävä. Toimeentulon turvaamisen rinnalla on lapsiperheiden asumisoloja kohennettava. Asuntopolitiikalla on kyettävä turvaamaan jokaiselle nuorelle mahdollisuus perheen perustamiseen ja kasvattamiseen ilman, että asunnon hankkiminen muodostuu sitä liikaa rasittavaksi tekijäksi. Porrastamalla asuntolainojen laina-ajat ja muut ehdot on mahdollista saada lapsiperheille ja ensiasunnon hankkijoille pitemmät takaisinmaksuajat. Nuorten avioparien ensimmäisen asunnon hankintaa on helpotettava luomalla erityinen kodinperustamislainajärjestelmä. Vanhojen asuntojen aravalainoitus on laajennettava koskemaan myös nuoria lapsiperheitä, koska vanha asunto vastaa monesti uutta asuntoa paremmin perhekohtaista asumistarvetta. Nuorten lapsiperheiden asemaa on kohennettava myös vuokra-asumisen osalta turvaamalla riittävä vuokra-asuntotarjonta.

Asumisen sisältöä kohennettava

Asuntoasioiden siirtyessä osaksi ympäristöhallintoa on entistä enemmän kiinnitettävä huomiota asumisen sisältöön ja sen yhdistämiseen elävään luontoon. Tämän tavoitteen toteuttamiseksi on kuntien asemaa asuntohallinnossa edelleen vahvistettava. Kunnat ovat parhaiten selvillä jäsentensä asumista koskevista tarpeista ja toiveista. Ihmisten asumistoiveet on kunnallishallinnon keinoin kytkettävä sellaiseksi suunnittelu-, hallinto- ja päätöksentekomenettelyksi, jossa ne voidaan ottaa huomioon suunnittelusta asuntolainoitukseen saakka. Se edellyttää kunnallishallinnon aseman vahvistamista kaavoituksessa, asuntotoimen suunnittelussa ja ohjelmoinnissa. Kunnalliset asunto-ohjelmat on kytkettävä kiinteäksi osaksi asuntolainojen kiintiöintiä ja jakoa suoritettaessa. Pienten kuntien asuntolainakiintiöt on nostettava niiden todellista tarvetta vastaavalle tasolle. Valtion asuntolainoitusta ei saa korvata korkotukijärjestelmällä.

Kuntien hankittava rakennusmaata

Asuntotuotannon edistämistä ja ohjaamista varten on kuntien tarvittaessa laadittava riittävän kauaskantoisia rakennusmaan hankintasuunnitelmia vastaista rakennustoimintaa varten. Näin kunta voi vaikuttaa yhdyskuntien kehitykseen ja maan hinnan pitämiseen kohtuullisena. Kuntien tulee pyrkiä hankkimaan vapaaehtoisin kaupoin omistukseensa riittävästi maata, joka kaavoituksen jälkeen tulee luovuttaa kohtuullista korvausta vastaan asunto- ja muuta rakennustoimintaa varten.

Harvaan asutut seudut ja vähävaraiset huomioitava

Asunto-olojen parantamista suunniteltaessa ei saa unohtaa harvaan asuttujen alueiden väestön asunto-olojen kehittämistä eikä vähävaraisen väestönosan vaikeuksia hankkia itselleen kunnollinen asunto.

Perusparannustoimintaa tuettava

Kuntien tulee asunto-ohjelmia laatiessaan kiinnittää erityistä huomiota puutteellisesti asuvien vähävaraisten asunto-olojen parantamisohjelmaan sekä asuntokannan parantamiseen peruskorjaus- ja lämpötaloudellisin korjaustoimenpitein. Asuntolainamäärärahoja on suunnattava huomattavasti tähänastista enemmän myös vanhojen asuntojen hankkimiseen, kunnostamiseen ja säilyttämiseen erityisesti haja-asutusalueilla.

Rakentaminen sallittava myös haja-asutusalueilla

Asuntotuotantoa on tasaveroisesti lainoitettava myös haja-asutusalueilla, erityisesti milloin rakentaminen liittyy muuhun kylämaiseen asutukseen ja välttämättömät peruspalvelut ovat saavutettavissa paikkakunnan oloihin nähden kohtuullisella etäisyydellä. Haja-asutusalueille on asuntolainoja myönnettävä myös silloin, kun hakijan ammatti tai työpaikka palvelee perustuotantoon liittyviä elinkeinoja tai muutoin sopii haja-asutusalueilla harjoitettavaksi tai milloin kysymyksessä on asuinrakennuksen peruskorjaus- tai laajennushanke. Asuntotuotantomäärärahoja jaettaessa on otettava huomioon myös asumistasossa vallitsevat erot.

Varoja myös maatilatalouden rakentamiseen

Maatilatalouden asuntorakentamista varten on varattava valtion asuntolainamäärärahoja suhteellisesti vähintään yhtä paljon kuin muuhun valtion tukemaan asuntotuotantoon.

Myös vuokra-asuntoja rakennettava

Siellä, missä ei ole tarjolla riittävästi vuokra-asuntoja, tulee rakentaa kunnallisia vuokrataloja. Kun yksinomaan kuntien toimesta ei voida vuokra-asuntojen tarvetta tyydyttää, tulee kehittää järjestelmä, jolla vuokra-asuntotuotantoa yleensä voidaan lisätä. Asuntoalueet on suunniteltava ja rakennettava siten, että niistä muodostuu väestörakenteeltaan ja rakentamistavaltaan monipuolisia ja viihtyisiä.

Kotimaisuutta tuettava

Rakennustuotannossa tulee kaikinpuolin edistää ja kehittää kotimaisiin raaka-ainevaroihin perustuvaa rakennusteollisuutta, kuten esimerkiksi puutalotuotantoa.

XIII YMPÄRISTÖPOLITIIKKA

Ympäristöpolitiikan tavoitteet

Ympäristöpolitiikan tavoitteena on säilyttää ekologiset olosuhteet sekä luoda turvallinen, terveellinen ja viihtyisä yhdyskunta, joka elinkeinotoiminnoissaan käyttää luonnonvaroja säästeliäästi kestävän käytön periaatteen mukaan ja välttää ympäristön pilaamista.

Ympäristö otettava huomioon kaikissa toiminnoissa

Ympäristö on otettava huomioon kaikessa yhteiskunnan ja sen jäsenten toiminnassa. Ympäristöstä huolehtimisesta, sen hoitamisesta ja suojelemisesta aiheutuvat kustannukset kantaa ensisijaisesti ympäristöä muuttavaa toimintaa harjoittava aiheuttamisperiaatteen mukaisesti.

Valtion tuettava kuntien ympäristöhankkeita

Valtion on otettava ensisijainen vastuu kaikkien sellaisten suojeluhankkeiden kustannuksista, joilla on laajempi kuin paikallinen merkitys. Paikallisten suojelutoimenpiteiden kustannuksiin valtion on myös osallistuttava.

Vastuun oltava yhteinen

Suurisuuntaisia ympäristön suojelemiseen ja rahoittamiseen tähtääviä hankkeita ei tule toteuttaa niiden kuntien tai niiden ihmisten kustannuksella, joita alueen vaikutuspiirissä on. Koko yhteiskunnan on otettava vastuu suojelusta aiheutuvien haittojen korjaamisesta. Vain tällä tavalla voidaan tehokas ympäristön ja luonnon suojelu toteuttaa ilman, että kenenkään tarvitsee katsoa uhraavansa etujaan yhteiseksi hyväksi. Maatalouden ympäristönsuojeluun liittyviä investointitoimenpiteitä tulee valtion tukea maatilatalouden kehittämisrahaston varoin.

Korvaukset täysimääräisinä

Yhteiskunnan tekemän, yksittäisen kansalaisen oikeutta rajoittavan päätöksen aiheuttamat taloudelliset haitat on korvattava täysimääräisesti. Valtion tulee huolehtia riittävien alueiden varaamisesta muun muassa luonnonsuojelua ja luonnon virkistyskäyttöä varten.

Ympäristöpäätöksentekoa siirrettävä ylhäältä alaspäin

Ympäristöä koskevat päätökset tulee tehdä mahdollisimman suuressa määrin sen väestönosan ehdoilla, jota ratkaisu eniten koskettaa. Tämä edellyttää lainsäädännön muuttamista siten, että ratkaisuvaltaa siirretään valtionhallinnosta kuntiin. Ylikunnallisia ympäristöhankkeita koskevat päätökset tulee siirtää valtion keskushallinnosta väliportaanhallintoon. Alistaminen kaavoitusasioissa on poistettava.

Kuntien ympäristösuojeluhallinnon järjestävät kunnat itse

Kuntien ympäristöhallintoa järjestettäessä on otettava huomioon kuntien erilaisuus. Niille itselleen on annettava lopullinen ratkaisuvalta siinä, onko päävastuu erityisellä ympäristölautakunnalla, jollain muulla lautakunnalla taikka pienemmissä kunnissa, kunnanhallituksella.

Ympäristönsuojelun vaatimustasosta pidettävä kiinni

Kunnan ei tule antaa yleisesti hyväksytyn ympäristönsuojelun vaatimustason kustannuksella etusijaa ympäristöä haitallisesti muuttavan taloudellisen toiminnan kehittämiselle, teknistaloudellisen toiminnan sijoittumisen helpottamiselle, kunnan työllisyyden edistämiselle tai muille vastaaville taloudellisille näkökohdille.

Ympäristölupa- ja ilmoitusjärjestelmää yksinkertaistettava

Ympäristönsuojelun lainsäädäntöä tulee muuttaa niin, että toimintojen sijoittamiseen ja ylläpitoon liittyvää ympäristölupa- ja ilmoitusjärjestelmää yhdenmukaistetaan ja yksinkertaistetaan. Kunnalla tulee olla keskeinen asema ympäristön valvonnassa.

Kunnalle valitusoikeus

Kunnalle on myönnettävä asianosaisen asema ja valitusoikeus päätettäessä sellaisten toimintojen sijoittamisesta, joilla on välitöntä vaikutusta ympäristöön.

Osallistumista lisättävä

Kuntalaisten mahdollisuuksia osallistua ympäristöä koskevaan suunnitteluun ja päätöksentekoon on parannettava. Kuntalaisille on tiedotettava hyvissä ajoin suunnittelun kohteena olevasta hankkeesta ja heille on varattava tilaisuus mielipiteensä ilmaisemiseen.

Jätehuoltoa kehitettävä

Jätehuoltoa tulee kehittää tehokkaasti jätteiden hyötykäyttöä tukevaksi ja jätemääriä vähentäväksi. Jätteiden peruslajittelun tulee tapahtua jo kotitalouksissa ja tuotantolaitoksissa. Kiinteistön rakentamisessa ja korjauksessa tulee ottaa huomioon jätehuollon uudet vaatimukset. Parhaiten jätteiden määrää vähennetään luopumalla kerska- ja kertakäyttökulutuksesta ja tukemalla kasvatuksellisin keinoin vaatimatonta elämäntapaa.

Jätehuoltolaitokset

Jätehuoltolaitoksia sijoitettaessa ja ylikunnallisia jätehuoltoratkaisuja tehtäessä ei tule toimia vastoin minkään osallisena olevan kunnan tahtoa, vaan yhteistyön tulee perustua vapaaehtoisuuteen.

Terve ja viihtyisä elinympäristö läpikäyväksi periaatteeksi

Ympäristökysymykset sekä terveen ja viihtyisän elinympäristön vaatimus on otettava huomioon kaikessa kuntasuunnittelussa kuten muussakin kunnan toiminnassa läpikäyvänä periaatteena.

XIV ELINKEINOPOLITIIKKA

Elinkeinoja kehitettävä työpaikkojen turvaamiseksi

Kunnallisen elinkeinopolitiikan 1980-luvun keskeisiin toimintoihin kuuluu elinkeinojen kehittäminen työpaikkojen turvaamiseksi. Tavoitteeksi on asetettava monipuolisen ja menestyvän elinkeinotoiminnan aikaansaaminen ja sitä kautta kunnan asukkaiden taloudellisen hyvinvoinnin ja viihtyvyyden lisääminen. Päämäärään pääseminen edellyttää kunnilta yhteiskunnan toimenpiteiden ohella tehokasta yhteistyötä paikallisen elinkeinoelämän kanssa.

Lähtökohdaksi kuntasuunnitelma

Peruslähtökohdaksi on asetettava väestö- ja työpaikkasuunnitteet sisältävä kuntasuunnitelma, missä osoitetaan kuinka kunnollinen toimeentulo ja muut elämisen perustarpeet tyydytetään. Kuntasuunnitelmassa tulee osoittaa riittävät, kunnallistekniikalla varustetut maa-alueet yritysten käyttöön. Erityistä huomiota tulee kiinnittää pienen ja keskisuuren työvaltaisen yritystoiminnan luomiseen ja kehittämiseen.

Elinkeinotoiminnan kehittäminen kuuluu sekä luottamushenkilöille, viranhaltijoille että kuntalaisille

Yritystoimintaa kehittämällä tulee turvata jo olevat työpaikat sekä luoda uusia työpaikkoja työikään tuleville ja koulutuksen saaneille nuorille. Monipuolisen elinkeinorakenteen tulee olla kuntien elinkeinopolitiikan tavoitteena. Yritystoiminnan kehittämiseen on kunnalla sekä kuntalaisten aktiivisuudella merkittävä vaikutus. Siksi menestyksellisen kehittämistoiminnan edellytys on, että niin luottamushenkilöt, viranhaltijat kuin kaikki kuntalaisetkin ottavat sen omakseen.

Valtiovallan luotava perusedellytyksiä

Myös valtiovallan on aktiivisesti osallistuttava elinkeinoelämän perusedellytysten luomiseen huolehtimalla siitä, että yritystoiminnalla on tasapuoliset toimintamahdollisuudet maan kaikissa osissa. Kehitysalueille siirtyvien yritysten toimintaedellytyksiä uudella paikkakunnalla on riittävästi tuettava. Valtion on rahoitus-, vero- ja tariffipoliittisin toimenpitein edistettävä tällaista elinkeinotoimintaa. Myös energia- ja tietoliikennekysymykset on valtiovallan hoidettava tasapuolisesti kaikkialla maassa.

Sijainninohjauksella on tasapainotettava yhteiskunnan rakennekehitystä

Elinkeinotoiminnan edellytysten parantamisella ja yritysten sijainninohjauksella on pyrittävä monipuolisen ja tasapainoisen elinkeino- ja taajamarakenteen aikaansaamiseen. Tällä tavoin voidaan välttää työvoiman tarpeeton ja vahingollinen muuttoliike.

Yrityksille on luotava sellaiset toimintaedellytykset, että elinkeinoelämä kokee ne mielekkäinä ja yrittämistä kannustavina tekijöinä.

Koulutuksella ammattitaitoista työvoimaa

Koulutus-, työvoima- ja elinkeinopolitiikka on sopeutettava siten yhteen, että perus-, täydennys- ja uudelleenkoulutuksen avulla saadaan ammattitaitoista työvoimaa kunnassa toimivan tai sinne aikaansaatavan elinkeinoelämän palvelukseen. Nuoret ikäluokat pitää saada kiinnitetyksi työelämään kotikunnissaan. Asuntotuotannon tulee tukea kunnan elinkeinopolitiikkaa.

Maatalousväestön elinolosuhteita kohennettava

Kuntien on elinkeinoelämää kehittäessään kiinnitettävä huomiota myös maatalousväestön elinolosuhteiden kohentamiseen. Erityisen tärkeätä tämä on maatalousvaltaisissa kunnissa. Maatalouden toimintaedellytyksiä parantamalla kunnat voivat lisätä tämän ammatin yleistä arvostusta, joka siihen suuntautuneen kielteisen asennoitumisen vuoksi on vaarantanut koko kansalle tärkeän peruselinkeinon harjoittamisen. Kuntasuunnitelmassa on välttämätöntä käsitellä peruselinkeinojen säilymisen ja kehittämisen edellytyksiä ja siten luoda perusta myös haja-asutusalueiden asutus- ja palvelurakenteelle. Kuntien on osaltaan huolehdittava maatalousväestön perus- ja täydennyskoulutuksesta mm. maatalousoppilaitosten, ammatillisten kurssikeskusten ja kansalaisopistojen kanssa.

Maatalouden toimintaedellytyksiä tehostettava

Maatalousneuvontaa on lisättävä, järkiperäistettävä ja tehostettava yhteistyössä maatalousjärjestöjen kanssa. Erityisesti valtiovallan on toimenpiteillään huolehdittava maatalouden tarvitseman poikkeuksellisen suuren lainantarpeen tyydyttämisestä ja siitä, että lainaehdot ovat kohtuulliset.

Elinkeinosuunnittelu otettava avuksi

Kunnan elinkeinosuunnittelun puitteissa on osoitettava eri kylissä asuvien ihmisten mahdollisuudet maatalouden erikoistumiseen, sivuelinkeinojen harjoittamiseen tai osa-aikaviljelyyn ja sen täydennyksenä työssäkäyntiin tilan ulkopuolella. Vain näin menettelemällä voidaan estää maatilojen autioituminen ja niille jäävien asukkaiden palvelusten ja viihtymisen edellytysten heikkeneminen. Pienimuotoisen elinkeinotoiminnan kehittämistä maaseudulla on tuettava valtiovallan toimenpitein tekemällä maaseudun työpaikkatukikokeilusta pysyvä käytäntö.

Teollisia työpaikkoja hajautettava

Tärkeänä on pidettävä myös pysyvien teollisten työpaikkojen ja palvelusten hajauttamista siten, että haja-asutusalueen asukkaiden ei tarvitse siirtyä niiden puuttumisen takia keskustaajamiin. On taloudellisempaa edistää lähiliikkuvuutta ja haja-asutusalueen asuntojen peruskorjausta kuin luoda uudet asunnot, liikenneyhteydet ja palvelukset samoille ihmisille ruuhkautuvissa keskuksissa. Työmatka-aika muodostuu lyhyemmäksi rauhallisilla maanteillä kuin ruuhkakeskusten valtaväylillä.

Ruuhka-alueiden haittatekijöitä poistettava

Ruuhka-alueiden elinkeinopolitiikalla on parannettava yritystoiminnan menestymisen edellytyksiä poistamalla ja vähentämällä niitä haittatekijöitä, jotka näille alueille ovat ominaisia. Samalla on tehtävä suunnitelmia sellaisen ruuhkapaineen purkamiseksi, mikä helpottaa työvoima- ja asuntotilannetta sekä liikennevaikeuksia.

Matkailupalveluksia kehitettävä

Kunnan elinkeinopolitiikassa on kiinnitettävä huomiota myös matkailun kehittämiseen. Kunnallisen toiminnan tulee suuntautua ensisijaisesti yksityisen matkailuyritystoiminnan edellytysten luomiseen, mutta tarpeen vaatiessa on kunnan osallistuttava myös matkailupalvelusten tuottamiseen esimerkiksi ylläpitämällä leirintäalueita. Maaseudun kunnissa on kiinnitettävä huomiota maatilamatkailun kehittämiseen.

Loma-asutukselle ja -asumiselle on luotava edellytyksiä

Loma-asutus vesistöjen rannoilla on maamme oloille ominainen ja suosittu vapaa-ajan viettämisen muoto, jonka kehittämistä ei tule perusteettomasti vaikeuttaa tai estää. Päinvastoin tulee luoda väestökeskusten asukkaille entistä parempia mahdollisuuksia oman loma-asunnon hankkimiseen. Tämän ohessa on myös suunniteltava palvelukykyisiä lomakyliä ja osoitettava alueita leirintämatkailun tarpeita varten. Niin ikään on luotava laajojen kansalaispiirien ulottuvilla olevia lomakeskuksia valtakunnallisesti katsoen soveliaille sijaintipaikoille.

Kuluttajapolitiikka

Monipuolinen tuotanto- ja kaupparakenne on kuluttajan etujen mukaista

Kunnallisessa kuluttajapoliittisessa toiminnassa tulee painottaa monipuolisen ja terveen tuotantorakenteen ja kaupan merkitystä kuluttajan palvelijana. Kaupan palveluja tulee ylläpitää ja tarvittaessa tukea erityisesti haja-asutusalueilla. Kulutuksen määrä ja laatu tulee myös paikallisella tasolla pitää sellaisena, ettei kulutushyödykkeiden tuotannosta, jakelusta, käytöstä tai jätteiden hävityksestä aiheudu haittaa elinympäristölle.

Kuluttajien vaikutusmahdollisuuksia on lisättävä

Kuluttajien vaikutusmahdollisuuksia ja oma-aloitteisuutta asioidensa ja etujensa ajamisessa tulee voimistaa erityisesti kuluttajakasvatuksen ja -valistamisen keinoin. Paikallisen kuluttajatoiminnan edistämiseksi, valistuksen tehostamiseksi ja kuluttajan oikeudellista asemaa koskevan neuvonnan lisäämiseksi kuntiin tulee perustaa kuluttajaneuvojien virkoja. Neuvojien tulee toimia läheisessä yhteistyössä paikallisten oppilaitosten sekä neuvonta- ja kansalaisjärjestöjen kanssa.

XV LIIKENNEPOLITIIKKA

Alueelliseen tasa-arvoon

Liikenteen tehtävänä on huolehtia ihmisten ja tavaroiden kuljetuksesta sekä tietoliikenteestä. Kun liikennettä koskevilla ratkaisuilla voidaan tehokkaasti vaikuttaa yhteiskunnan kehitykseen on sitä pidettävä merkittävänä yhteiskuntapolitiikan osana. Harjoitettavan liikennepolitiikan tulee olla sellaista, että sillä edistetään alueellisesti tasa-arvoisen ja viihtyisän yhteiskunnan rakentamista.

Haja-asutusalueiden liikennepalveluja parannettava

Eri liikennemuotojen toimintaedellytyksiä on kehitettävä siten, että liikennepalvelujen tarvitsijoilla on kaikkialla mahdollisuus käyttää tarkoituksenmukaisia liikkumis- ja kuljetusmuotoja. Haja-asutusalueiden asukkaille on järjestettävä heidän tarpeitaan vastaavat liikennepalvelut parantamalla kunnan sisäisen liikenteen edellytyksiä. Riittävän tiheästi liikennöivien yleisten liikennevälineiden avulla on tehtävä mahdolliseksi työssä käynti, asioiden hoito, tuotteiden keräily ja niiden jakelu koko maan ja sen jokaisen kunnan alueella.

Liikennesuunnitelmat ja liikenneturvallisuus

Joukkoliikenteen kehittämiseksi on kunnissa tai kuntaryhmissä tehtävä liikennesuunnitelmia, joissa on otettava huomioon koululaiskuljetusten ja muiden julkisten liikennetarpeiden kanssa samanarvoisina työssäkäynnin ja asioiden edellyttämä liikkumisen tarve. Liikenneturvallisuuteen on suunnitelmissa kiinnitettävä erityistä huomiota.

Joukkoliikennejärjestelmien kehittäminen

Kuntien joukkoliikennejärjestelmä on luotava yksityisen yritteliäisyyden varaan antaen sille tarpeen vaatiessa myös taloudellista tukea. Kunnille tulee myöntää riittävästi valtionapua palveluliikenteen järjestämisestä aiheutuvien kustannusten kattamiseen.

Suurten kaupunkien paikallisliikennettä järjestettäessä voidaan tarvittaessa myös ylläpitää kunnallisia liikennepalveluja. Rautateiden lähiliikennettä on kehitettävä tarkoituksenmukaiseksi huomioonottaen tarvitsijoiden aikataulumuutokset.

Kevyen liikenteen kehittäminen

Erityisesti kevyen liikenteen mahdollisuuksia on kehitettävä taajama-alueilla ja niiden ympäristössä muun muassa erottamalla niille omat väylät. Jalankulkijoiden, pyöräilijöiden sekä varsinkin lasten, vanhusten ja vammautuneiden liikenneturvallisuutta on lisättävä lainsäädännöllä, liikennevalvonnalla, tutkimuksiin perustuvilla liikenneverkon ja liikenneympäristön teknisillä parannuksilla sekä kaikkiin liikennöijäryhmiin kohdistuvalla tehokkaalla asennemuokkauksella ja ohjauksella.

Kuntien valtaa lisättävä

Kunnille on annettava nykyistä enemmän liikennepoliittista vaikutusvaltaa. Yleisten liikenneväylien rakentamisesta ja kunnossapidosta aiheutuvia kustannuksia ei ole kuitenkaan oikeudenmukaista jättää kuntien vastattaviksi.

Yleisten teiden kehittäminen

Yleisten teiden kehittämisessä on pääpaino pantava kokoojatieverkolle. Näin voidaan tehokkaammin ja tasapuolisemmin varmistaa eri kuntien kehittämismahdollisuudet sekä mahdollistaa perusasutuksen säilyminen ja kehittyminen myös taajamien ulkopuolella.

Paikallistierasitus valtiolle. Yksityisteitä tuettava

Paikallistierasitus on siirrettävä kokonaan valtion kannettavaksi. Yleiseen liikenteeseen käytettäviä yksityisteitä on muutettava nykyistä enemmän paikallisteiksi. Yksityisteiden rakentamiseen ja ylläpitämiseen annettavaa valtion tukea on huomattavasti lisättävä samalla kun avustukseen oikeuttavien teiden piiriä laajennetaan koskemaan kaikkia sellaisia yksityisteitä, jotka palvelevat pysyvää asutusta.

Kuntien toimesta tulee suunnitella yksityistieverkoston kehittämistä ja kunnossapitoa siten, että valtionapukysymykset otetaan huomioon. Kuntien tulee myös tukea yksityisten teiden tekemistä ja kunnossapitoa erityisesti siten, että tienpidon rasitus eri teiden osalta on mahdollisimman tasainen.

Taksiliikenteen kehittäminen

Taksiliikenteen toiminta- ja palveluedellytyksiä on parannettava sekä taajamissa että harvaanasutuilla seuduilla.

Vesiliikenteen kehittäminen

Valtion on tuettava vesiliikennettä sisävesistöalueiden kuljetus- ja liikenneyhteyksien parantamiseksi rakentamalla alusväyliä ja satamia sekä merkitsemällä venereittejä. Sisävesiliikenteelle on turvattava riittävät edellytykset kehittyä valtakunnallisen rahti- ja matkailuliikenteen osaan.

Teletoimen kehittäminen

Teletointa tulee kehittää siten, että edellytykset hallinnon, yritystoiminnan ja asumisen kehittämiseksi maan eri osissa taataan. Teletoimen hallinto ja organisointi tulee järjestää siten, että tämä tavoite saavutetaan.

Puhelinliikenteen kehittäminen

Puhelinverkko on suunniteltava ja rakennettava siten, että kaikilla on yhdenvertaiset mahdollisuudet puhelinliittymän saantiin. Etäisyyksien mukaan porrastetut liittymismaksut tulee tasata kaikille samansuuruisiksi. Mahdollisuudet asioiden hoitamiseen puhelimitse myös valtakunnan tasolla tulee turvata alentamalla nykyisin kohtuuttoman korkeita kaukopuhelumaksuja. Vanhuksille ja pysyvästi sairaille on järjestettävä puhelin alennettuun hintaan tai ilmaiseksi.

Postiliikenteen kehittäminen

Postijärjestelmä on suunniteltava sellaiseksi, että se kaikissa olosuhteissa takaa postilähetysten luotettavan saapumisen vastaanottajalle varmasti ja nopeasti. Postilaitoksen palvelutasoa on kehitettävä siten, että kansalaisten yhdenvertaisuus postipalvelujen saannissa turvataan. Erityisesti tulee säilyttää riittävä kiinteiden postitoimipaikkojen verkko. Kiireellisimmäksi tavoitteeksi tulee asettaa kaikkien postinsaajatalouksien saattaminen kohtuullisen postinjakelun piiriin ja postin jakaminen kaikille vähintään viitenä päivänä viikossa. Valtion on luovuttava siitä menettelystä, että kuntia painostetaan posti- ja teletilojen rakennuttamiseen ja vuokraamiseen valtiolle.

Sähköisen viestinnän kehittäminen

Yleisradion ja television valtakunnalliset verkot on rakennettava siten, että kansalaisten yhdenvertaisuus sekä näkyvyyden että kuuluvuuden suhteen saavutetaan.

Maakunnallista ja paikallista ohjelmatarjontaa tulee tuntuvasti lisätä radio- ja tv-toiminnassa.

Kaapelitelevisiolainsäädäntöä kehitettäessä on mahdollistettava kuntien vaikutusmahdollisuus verkkojen toteuttamisessa. Verkkojen käytössä otetaan erityisesti kunnallinen tiedottaminen huomioon.

XVI ENERGIAPOLITIIKKA

Energiavarat rajallisia

Energiapoliittinen ajattelu on viimeaikaisen kehityksen johdosta alkanut muuttua siten, että ymmärretään energiavarojen rajallisuus ja niiden säästeliään käytön välttämättömyys. Energiasta on tullut tuotannon ja aineellisen elintason lisäämiselle niukkuustekijä, joka pakottaa arvioimaan tulevaisuuden kasvutavoitteet uudella tavalla.

Energiavaroja käytettävä säästeliäästi

Haluttujen taloudellisten ja sosiaalisten tavoitteiden saavuttaminen ei salli energiavarojen kulutuksen vähentämistä tuotannon määrää pienentämällä. Energiaa on pyrittävä säästämään käyttämällä sitä järkiperäisesti ja kaikkea tuhlausta välttäen.

Energian käytön pienentämiseksi on suoritettava säästöinvestointeja mitoittamalla esimerkiksi rakennusten lämpöeristykset oikein, kehittämällä ilmanvaihtotekniikkaa energiaa säästävämmäksi. Siellä missä se on taloudellisesti järkevää, on siirryttävä keskitettyihin, paikallista polttoainetta käyttäviin lämmitysjärjestelmiin. Kuntien tulee suunnitella taksa- ja tariffipolitiikkansa sellaiseksi, että se edistää energian säästämistä. Omakotialueilla ei aluelämmitys tule useinkaan kysymykseen ja siksi siellä tulee suosia kiinteistökohtaisia, paikallista polttoainetta käyttäviä lämmitysjärjestelmiä.

Haja-asutusalueilla lämmitys on järjestettävä ensisijaisesti uusiutuvilla luonnonvaroilla, esimerkiksi puulla. Ellei tämä ole mahdollista, tulee ensisijaisesti kysymykseen sähkölämmitys.

Energiaomavaraisuutta lisättävä

Energiaomavaraisuus on pyrittävä pitämään niin korkeana kuin suinkin mahdollista. Kun maassamme on huomattavan suuria turve- ja pienpuuvaroja, on niiden hyväksikäyttöön kiinnitettävä enemmän huomiota kehittämällä turpeen ja hakkeen tuotantoa, kuljetusta ja käyttöä. Energiaomavaraisuuden lisäys kohottaa huomattavasti työllisyyttä.

Energian säästötoimet ja uudistuvien energiavarojen käyttöä lisäävät toimet on mitoitettava niin voimakkaiksi, ettei uutta ydinvoimalaa tarvita, ja että ydinvoiman käytöstä luopuminen tulee mahdolliseksi nykyisten käytössä olevien voimaloiden käytön loputtua.

Sähkön- ja lämmöntuotantoa yhdistettävä

Kaukolämmön lisärakentamistarve on pyrittävä toteuttamaan siten, että lämmöntuotantoyksikköjen rakentaminen ja sähköntuotannon lisätarve tyydytettäisiin yhdistämällä sähkön- ja lämmöntuotanto rakennettavissa uusissa lämpövoimalaitoksissa. Näiden laitosten tulee etupäässä pyrkiä käyttämään kotimaisia energialähteitä.

Sähkön samanhintaisuus on toteutettava

Pyrittäessä tasapainoisen taloudellisen kehityksen edellyttämään energiapolitiikkaan on yhteiskunnan toimenpiteille annettava keskeinen sija. Energialähteiden käyttöä ja energian kulutuksen kehitystä voidaan tehokkaasti ohjata hinnoittelu- ja tariffipolitiikalla. Sähkön tariffieroja on pyrittävä supistamaan tasaamalla saman aluesähkölaitoksen alueella olevat kuluttajahinnat eri kuluttajaryhmien välillä. Tavoitteeksi on asetettava sähkön samanhintaisuus koko maassa.

Tuotettu lämpö tarkoin talteen

Voimalaitosten ja teollisuuden tuottama hukkalämpö on pyrittävä saamaan tehokkaasti talteen käyttämällä sitä asuntojen lämmityksen ohella tuotantolaitosten, kasvihuoneiden ym. lämmitykseen.

Kuntien tahtoa kuunneltava

Voimalaitoksia sijoitettaessa ja voimalinjoja vedettäessä on kuultava kuntien mielipidettä ja annettava niille keskeinen arvo.

Sijoitettaessa mahdollisesti perustettavia uusia suurvoimaloita, ei niitä saa kunnallisen itsehallintoperiaatteen vastaisesti sijoittaa ilman sijaintikunnan suostumusta.

XVII TYÖVOIMAPOLITIIKKA

Työvoimapolitiikan päämäärä

Työvoimapolitiikan päämääränä tulee olla ajallisesti ja alueellisesti täystyöllisyyden aikaansaaminen maahamme.

Päävastuu työllisyyden turvaamisesta kuuluu valtiolle

Päävastuu täystyöllisyyteen pyrkimisestä ja työllisyyden turvaamisesta kuuluu valtiolle. Valtion velvollisuutena on pyrkiä huolehtimaan siitä, että jokaisella kansalaisella on kotiseudullaan mahdollisuus taipumuksiaan, kykyjään ja koulutustaan sekä ammattiaan vastaavaan työhön, josta saa riittävän elämisen laadun takaavan toimeentulon. Alueellisesti ja taloudellisesti kuntien mahdollisuudet hoitaa työllisyyttään jakautuvat varsin epätasaisesti. Tästä johtuen valtion velvollisuutena on tarpeen vaatiessa yleisin talouspoliittisin keinoin tukea kuntien työpaikkakehitystä niin, että jokaisella kunnalla on tasavertaiset perusedellytykset aikaansaada kuntaansa korkea ja tasainen työllisyys.

Kunnille annettava toimenpiteiden suunnittelu, päätöksenteko ja toteuttaminen

Vaikka ensisijaisen vastuun työllisyyden turvaamisesta onkin katsottava kuuluvan valtiolle, tulee käytännön toimenpiteiden suunnittelun, päätöksenteon ja toteuttamisen jäädä kunnan toimialaan. Tätä tukee se, että kunnallishallinto joustavana, lähellä kansalaisia olevana demokraattisena hallintona voi taata paremmat edellytykset ottaa kansalaisten työhön liittyvät tarpeet ja toiveet huomioon kuin virkavaltainen valtionhallinto.

Yhteys muuhun yhteiskuntapolitiikkaan

Toisaalta työllisyyden hoidon suunnittelun tulee tapahtua kiinteämmässä yhteydessä muiden yhteiskuntapolitiikan lohkojen suunnittelun kanssa, joista suurin osa rakentuu kuntakohtaiseen suunnitteluun.

Elinkeinoelämälle suotuisat olosuhteet

Kuntien velvollisuutena on valtion asettamien yleisten talouspoliittisten perusedellytysten vallitessa toteuttaa aktiivista työvoimapolitiikkaa pyrkimällä kunnallistalouden eri osa-alueiden suunnittelulla aikaansaamaan suotuisat olosuhteet kunnan elinkeinoelämän kaikinpuoliselle kehittymiselle. Kunnan elinkeinoelämää ja sen kautta työllisyyttä tulee kehittää lähtien liikkeelle kunnan luontaisista perusedellytyksistä kuten raaka-ainevaroista ja työvoiman rakenteesta.

Toimintojen periaatteet

Huolehtiessaan työllisyyden hoidosta mainittujen vastuualueiden puitteissa sekä pyrkiessään esitettyihin päämääriin tulee valtion ja kuntien pyrkiä toiminnoissaan noudattamaan seuraavia periaatteita:

Suhdanne ja kausivaihtelut otettava huomioon

- valtion ja kuntien investointiluonteiset työt tulee suunnitella ja toteuttaa siten, että niiden avulla voidaan poistaa suhdanne- ja kausivaihteluiden aiheuttamaa työvoiman kysynnän ja tarjonnan välistä epätasapainoa,

Joustavuutta kesätyövoiman käyttöön

- työllisyyslain kesätyövoiman käyttöä koskevat säännökset tulee olla joustavammat,

Pitkäaikaistyöttömät huomioitava

- otettaessa työvoimaa valtion ja kuntien töihin tulee ottaa huomioon pitkäaikaistyöttömät ja sellaiset työntekijät, joiden mahdollisuudet työllistyä ns. vapailla markkinoilla ovat syystä tai toisesta rajoittuneet,

Kuntien välisiä eroja tasoitettava

- valtion investointiluonteisten töiden ja valtion omien laitosten sijoittamisen avulla tulee tasoittaa kuntien välillä vallitsevia rakenteellisia työllisyyseroja,

Nuorille työtilaisuuksia

- kuntien tulee kiinnittää erityistä huomiota sellaisten toimenpiteiden kehittämiseen, joiden avulla voidaan turvata riittävästi työtilaisuuksia nuorille heidän kotiseudullaan,

Rakenteellinen työttömyys huomioitava

- valtion työllisyydenhoitoon tarkoitetut määrärahat tulee ohjata ensisijassa niihin kuntiin, joissa esiintyy runsaasti rakenteellista työttömyyttä, ja määrärahat tulee jakaa kunnille niissä vallitsevan suhteellisen työttömyyden mukaan,

Työssäkäyntimahdollisuuksia parannettava

- myönnettäessä valtion varoista avustuksia, lainoja ja korkotukilainoja on eräänä tärkeimmistä jakoperusteista pidettävä kuntien työllisyystilannetta ja sen hoitoon tarvittavia toimenpiteitä. Kun uusien työpaikkojen aikaansaamisessa turvaudutaan julkisen vallan tukitoimenpiteisiin, tulee ensisijaisesti tukea työtilaisuuksien luomista kuntiin, joissa esiintyy työttömyyttä ja joissa on jatkuvasti käyttämättömiä työvoimavaroja, eikä edistää avustuksin työvoiman kaukoliikkuvuutta työvoimapulasta kärsiville ruuhka-alueille. Tästä syystä huomiota työllisyyden hoidossa on kiinnitettävä lähiliikkuvuuden kehittämiseen eli päivittäisen työssäkäyntimahdollisuuden parantamiseen,

Sijainninohjauksella tasapainotettava kehitystä

- valtion ja kuntien yhteistoimin tulee harjoittaa yritysten sijainninohjausta niin, että estetään teollisuuden ja palveluksien keskittyminen harvoille paikkakunnille sekä taataan kaikille maamme kunnille tasavertaiset kehittymisedellytykset,

Yleinen ja yhtäläinen työttömyysturvajärjestelmä

- työttömyysajan toimeentuloturva tulee järjestää yhden yleisen ja yhtäläisen työttömyysturvajärjestelmän periaatteelle siten, että jokaiselle työikäiselle kansalaiselle taataan yhtäläinen ja riittävä toimeentuloturva työttömyyden kohdatessa, riippumatta työntekijästä, työtehtävän laadusta ja työn kestosta, tai työttömyyskassan jäsenyydestä,

Työttömyyskorvaukset verotettaviksi

- kun työttömyys aina aiheuttaa myös kunnille huomattavia taloudellisia menetyksiä, on työttömyyskorvausten määrää nostettava niin, että ne voidaan saattaa kunnallisveron alaiseksi,

Verotulot kuntien käyttöön

- mikäli työttömyyskorvaukset ja -avustukset saatetaan veronalaisiksi, ei kuntia tule velvoittaa palauttamaan näin saatuja veroja valtiolle,

Kotihoitoa tuettava

- kotona tapahtuvan hoidon tukemisella kuntien tulee edistää työllistymistä kotona, jolla voidaan vähentää kilpailua avoimista työtilaisuuksista,

Maatalouslomitusta kehitettävä

- kuntien tulee edistää maatalouden lomittajien tarjontaa tarvetta vastaavaksi,

Pienyritystoimintaa

- elinkeinoelämän ja erityisesti pienyritystoiminnan toimintaedellytysten parantamisella kohennetaan yksityissektorin työllisyyttä,

Osa-aikatyötä edistettävä

- kuntien tulee edistää vapaaehtoisuuteen perustuvaa osa-aikatyötä, johon on liitettävä asianmukainen sosiaali- ja eläketurva,

Kotihoitoa tuettava

- kotona tapahtuvan lasten hoidon tukemisella kuntien tulee edistää työllistämistä kotona. Kotihoidon tukijärjestelmistä ei saa tehdä veruketta naisten aseman heikentämiseen työmarkkinoilla. Kotihoidon tukeen on liitettävä asiaan kuuluva työsuhde-, sosiaali- ja eläketurva.