Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/KESKP/200

Keskustapuolue

Kotikunta omissa käsissä - Keskustan kunnallisohjelma


  • Puolue: Keskustapuolue
  • Otsikko: Kotikunta omissa käsissä - Keskustan kunnallisohjelma
  • Vuosi: 1988
  • Ohjelmatyyppi: erityisohjelma

KOTIKUNTA OMISSA KÄSISSÄ

KESKUSTAN KUNNALLISOHJELMA

Hyväksytty puluevaltuuskunnan kokouksessa 23.-24.04.1988

KOTIKUNTA OMISSA KÄSISSÄ

Tämä ohjelma sisältää keskustan yleiset kunnallispoliittiset periaatteet. Keskustalaisen kunnallispolitiikan käytännön linjat päätetään kunnissa. Pohjana on keskustalainen käsitys tuntevasta, tahtovasta ja vastuunsa kantavasta ihmisestä. Pidämme aatteemme kulmakivinä ihmisen itsenäisyyttä, vapautta ja yhteisvastuuta ja haluamme tältä pohjalta rakentaa Suomen kuntia ja kehittää kunnallista itsehallintoa ja kansanvaltaa. Tutustu ohjelmaan ja tule mukaan kehittämään omaa kotikuntaasi.

I KUNTA ON ITSEHALLINNOLLINEN KANSALAISYHTEISÖ

Kotikunta: lähiyhteisö ja palvelujen tuottaja

Ihmiselle kunta on kotipaikka, lähiyhteisö, jossa hän elää ja toimii. Kotikunnaltaan hän saa myös peruspalvelut ja sosiaalista tukea. Kunta toteuttaa asukkaiden tahtoa ja huolehtii monin tavoin heidän hyvinvoinnistaan.

Kunnan tarjoamia palveluja on kehitettävä asukkaiden tarpeiden pohjalta ja niin, että päätökset palvelujen kehittämisestä tehdään kunnassa. Valtion tulee ilman holhousta turvata kunnille tasavertaiset mahdollisuudet peruspalvelujen tarjoamiseen.

Ainutkertaisuus tunnustettava

Jokainen kunta on yhteisönä ainutkertainen; sillä on oma kulttuuri, maisema, luonnonolosuhteet ja sijainti, jotka erottavat sen muista kunnista ja luovat sille kehityksen perustan. Jokaisen kunnan kehitys on kuitenkin viime kädessä riippuvainen sen asukkaiden toiminnasta.

Kuntia kehitettäessä on lähdettävä niiden omista edellytyksistä ja tunnustettava niiden erilaisuus. Keskittynyttä valtion hallintoamme on purettava ja kunnallishallinnon asemaa vahvistettava.

II HYVÄ KOTIKUNTA - KAIKKIEN OIKEUS

Jokaisella on oikeus saada elää ja toimia hyvässä kunnassa.

Keskustan tavoitteena on kehittää jokaisesta kunnasta hyvä kotikunta.

Hyvässä kotikunnassa ihmisellä on

  • turvattu työpaikka ja toimeentulo - tarpeitaan vastaavat peruspalvelut
  • kunnollinen asunto ja viihtyisä elinympäristö
  • mahdollisuus monipuolisiin harrastuksiin ja itsensä kehittämiseen
  • edellytykset yhteenkuuluvuuteen ja kotiutumiseen sekä paikalliseen kulttuuriin ja identiteettiin
  • oikeus vaikuttamiseen ja oman elinympäristön kehittämiseen

Tällaisen kunnan rakentamiseen tarvitaan kuntalaisten itsensä ja heidän muodostamiensa yhteisöjen yhteistyötä sekä julkisen vallan myötävaikutusta. Tällaisessa kunnassa jokaisella on oikeus itsensä toteuttamiseen, vapaisiin valintoihin ja hyväksytyksi tulemiseen.

III PALVELUT TARPEIDEN MUKAAN

Palvelut ihmisen ehdoilla

Ihmisten on saatava tarvitsemansa peruspalvelut asuinpaikasta riippumatta. Hyvä kotikunta huolehtii asukkaittensa perustarpeista, joihin kuuluvat mm. sosiaalinen turvallisuus, asunto, terveydenhoito, peruskoulutus sekä viihtyisä ja turvallinen asuinympäristö.

Kotikunnan tulee antaa ihmiselle edellytyksiä tasapainoisen ja virikkeellisen elämän luomiseen. Ihmiselle itselleen tulee jättää mahdollisuus tehdä valintoja, vaikuttaa lähiyhteisöönsä ja ottaa vastuuta.

Ihmisten tarpeet vaihtelevat ja muuttuvat. Inhimillisiä ongelmia ei voida ratkaista pykälillä ja kaavamaisilla ratkaisuilla. Palveluissa on oltava joustavasti erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja.

Yhteiskunnallisten palvelujen saatavuudessa ja perusturvassa on vielä paljon puutteita, jotka ovat erilaisia maan eri osissa ja kohdistuvat eri tavoin väestöryhmiin. Nämä puutteet ilmenevät toimeentuloturvan heikkoutena, asunto-ongelmina, työttömyytenä ja julkisten palvelujen riittämättömyytenä ja niiden laadun heikkoutena.

Oikeus asuntoon

Kaikille on turvattava asunto kohtuullisilla kustannuksilla.

Maan kaikissa osissa, mutta erityisesti pääkaupunkiseudulla esiintyy asunto-ongelmia, mm. asuntopulaa ja asumisen heikkoa tasoa. Niiden ratkaiseminen edellyttää kuntien ja valtion yhteistoimintaa. Asunto-ongelmien helpottamiseksi on edistettävä maan tasapainoista kehittymistä.

Vuokra-asuntotuotantoon tarkoitettuja valtion määrärahoja on lisättävä. Asuntolainavarat tulee jakaa kuntien kesken oikeudenmukaisesti ja kuntien erityispiirteet huomioiden. Vapaarahoitteisten vuokra-asuntojen tarjontaa on edistettävä verotuksellisin keinoin. Omistusasumista on tuettava valtion aravarahoituksella. Asuntopoliittista tukea on tarkasteltava kokonaisuutena ja se on kohdennettava uudelleen nykyistä oikeudenmukaisemmin eniten sitä tarvitseville.

Kuntien tulee osaltaan ottaa vastuu riittävästä asuntotuotannosta ja -tarjonnasta erityisesti pääkaupunkiseudulla ja muissa suuremmissa asutuskeskuksissa. Vuokra-asuntojen tarjonnan lisääminen on ensiarvoisen tärkeää.

Tukea ja apua ihmisläheisesti

On luotava riittävä ja aukoton perustoimeentuloturva, joka sisältää mm. nykyisen vähimmäissairauspäivärahan, vähimmäiseläkkeet vähimmäistyöttömyysturvan ja opintotuen. Tasa-arvon turvaamiseksi toimeentuloturvan hoito ja kustannukset tulee siirtää kokonaan valtiolle Kelan paikallistoimistojen kautta hoidettavaksi. Tällöin apua tarvitseva saa taloudellisen turvan joustavasti yhdeltä luukulta. Näin vähenee myös hallintobyrokratia.

Perusturvaa kehitettäessä tulee verotus ja tulonsiirrot sovittaa yhteen niin, että pelkästä perusturvasta ei mene veroa.

Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen laatua ja saatavuutta on parannettava. Kuntalaisen on saatava apua ja tukea nopeasti, joustavasti ja ihmisläheisesti.

Aineellisten tarpeiden lisäksi ihmisellä on sosiaalisia tarpeita, joiden laiminlyönti heikentää terveyttä, toimintakykyä ja sosiaalistumista. Ihminen tarvitsee hyväksytyksi tulemista, kiinteitä ihmissuhteita ja sosiaalisen yhteisön tukea. Voimakkaimmin tämä tarve koskee työelämän ulkopuolella olevia. Tähän tarvitaan toimivia yhteisöjä ja yhteisvastuuta.

Kehitetään koulutusta

Kunnilla on osltaan vastuu koulu- ja koulutuspalvelujen kehittämisestä sekä peruskoulun, lukion ja muiden keskiasteen koulujen opetussuunnitelmista. Kuntien ja valtion on huolehdittava siitä, että jokainen saa koulutuspaikan ja että koulut saavat riittävät voimavarat. Pienet koulut on säilytettävä turvaamalla niiden oppilaskiintiöt jotta koulumatkat eivät muodostu kohtuuttomiksi. Esikoulumahdollisuus on turvattava kaikille sitä haluaville asuinpaikasta riippumatta.

Kansalaisille on luotava mahdollisuus saada koulutusta asuinpaikasta riippumatta koko elämänsä ajan. Koululaitosta kehitettäessä on otettava huomioon ns. vaihtoehtoiset opetusmenetelmät.

Ammatillisen koulutuksen kehittämisessä on otettava huomioon koulutettavien, elinkeinoelämän ja kuntien odotukset; koulutuksen ja ympäristön vuorovaikutus on välttämätöntä erityisesti aikuiskoulutuksen tehostamisessa.

Vahvistetaan paikalliskulttuuria

Paikallinen ja omaehtoinen kulttuuri on yhä tärkeämpää ihmisen vapaa-ajan lisääntyessä ja ylikansallisen kulttuurin uhatessa kansallista omaleimaisuuttamme. Paikallista kulttuuria ja identiteettiä on vahvistettava ja niiden merkitys tulee tiedostaa entistä keskeisemmin kuntasuunnittelussa.

Vähemmistökulttuurien elinvoimasta on huolehdittava mm. tukemalla vähemmistökulttuurijärjestöjä ja pyrkimällä turvaamaan lapsille oikeus opetukseen äidinkielellään.

Joustavaan palvelukulttuurin

Kuntien palvelujärjestelmiä on ohjattu erityislainsäädännöllä ja valtion viranomaismääräyksin. Niillä on luotu puitteet sosiaalipolitiikalle, koulutukselle, terveyden- ja sairaudenhoidolle, asumiselle ja vapaa-aikatoiminnalle. Koko valtakunnan yleisen kehityksen ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden toteutumisen kannalta tällainen ohjaus on ollut tarpeen. Samalla se on kuitenkin jäykistänyt palvelurakenteita ja tehnyt koko järjestelmästä hitaan ja tehottoman.

Nyt, kun palvelukoneisto on pääosin saatu valmiiksi, sen jäykkiä rakenteita on uudistettava. Kuntien on tarkasteltava kriittisesti omia palvelujaan, niiden tarpeellisuutta ja toteutustapaa. Pirstoutuneet peruspalvelut on koottava yhteen kansalaisten kannalta toimiviksi kokonaisuuksiksi. Jokaiseen kuntaan on pyrittävä luomaan asukkaita hyvin palveleva ja heidän ehdoillaan hyvin toimiva palvelukokonaisuus. Toiminnan uudistumisen tulee pohjautua palvelevaan mieleen, kuntalaisten luovaan osallistumiseen ja aitoon yhteisöllisyyteen.

Julkisten palvelujen on sovelluttava joustavasti ihmisten erilaisiin elämäntilanteisiin. Ilmaisten palvelujen rinnalle tai tilalle voi olla järkevää tarjota maksullisia tai jopa itsepalveluja. Palveluja on voitava tuottaa nykyistä paremmin kuntien yhteistyönä. Niitä voidaan täydentää myös yksityisillä palveluilla.

Yhteiskunnan keskeisten palvelujen saatavuus on turvattava. Kunnan sisällä on pidettävä huolta siitä, että myös haja-asutusalueiden ja eri kaupunginosien ihmiset saavat riittävät palvelut.

Palvelujen kuluttajista niiden kehittäjäksi

Kunnallisten palvelujen käyttäjät pystyvät ennkkoluulottomasti arvioimaan palvelujen todellista laatua ja tarvetta. Heistä ei pidä tehdä vain palvelujen tahdottomia kuluttajia. Palvelujen käyttäjien on päästävä vaikuttamaan myös palvelujen sisältöön eli on vahvistettava käyttäjädemokratiaa.

Ihmisten omatoimisuus ja yhteisvastuu tulee ottaa huomioon palveluja kehitettäessä. Vapaaehtoisen järjestötoiminnan ja julkisen palvelujärjestelmän raja-aitoja tulee madaltaa. Näin voidaan parantaa palveluja, joissa tarvitaan inhimillistä vuorovaikutusta ja joissa asiakkaiden oma osallistuminen vaikuttaa tulokseen. Samalla tarjotaan järjestöissä toimiville ihmisille mielekkäitä toimintamahdollisuuksia.

Kunnallisen ammattihenkilöstön olisi vastaavasti tuettava vapaaehtoistyötä. Kansalaisjärjestöjen toimintamahdollisuuksia tulee lisätä esimerkiksi terveyskeskuksissa, vanhainkodeissa sekä kouluissa. Tällainen kehitys vaatii hallinnon ja vastuukysymysten ennakkoluulotonta tarkistamista. Se ei kuitenkaan saa merkitä ammattihenkilöiden työpanoksen korvaamista vaan täydentämistä.

IV TEHOA ELINKEINOPOLITIIKKAAN

Elinvoima omissa käsissä

Yhteiskunnan muutos uhkaa johtaa maan ja kansan jakautumiseen kahteen eriarvoiseen osaan: toisaalta hyvin toimeentuleviin ja eri syistä syrjäytyneisiin alueisiin ja ihmisiin. Tämän kehityksen pysäyttämiseksi tarvitaan kunnissa uutta elinkeino- ja kehittämispolitiikkaa ja valtiovallalta uudenlaista aluepolitiikkaa.

Maan tasapainoinen kehitys on entistä riippuvaisempaa kunkin maakunnan ja kunnan asukkaiden tahdosta, oivaltamiskyvystä ja osaamisesta. Näitä tekijöitä hyödyntävän aluepolitiikan on ulotuttava kaukaisimpiinkin kyliin. Yhteiskunnan peruspalvelujen, erityisesti liikenne- ja tietoliikenneverkon on toimittava maan kaikissa osissa.

Arvoa yrittäjyydelle

Kunnissa on pystyttävä luomaan uutta, kannattavaa yritystoimintaa. Se edellyttää asennemuutosta, koulutuksen kehittämistä paikallisia tarpeita vastaavaksi, tiedon kulun nopeuttamista, tuotekehittelyä ja yhteistyötä markkinoinnissa. Kuntien on haettava omat ratkaisumallit luontaisten kehitysedellytystensä ja paikallisen yrittäjyyden pohjalta. Aluepolitiikan on oltava niin tehokasta, ettei syrjäisimpienkään kuntien tarvitse ottaa yrittäjän riskiä. Jokaiselle rakennemuutospaikkakunnalle on luotava oma kehittämisohjelmansa.

Maakuntakeskuksia on kehitettävä vaihtoehtoina ja vastapainona pääkaupunkiseudulle. Valtion keskushallinnon tehtäviä on siirrettävä maakuntakeskuksiin. Uusin tieto, osaaminen ja hyvät koulutuspalvelut on hajautettava maakuntakeskusten kautta tasapuolisesti maakuntiin.Taloudellista vuorovaikutusta talousalueiden sisällä on lisättävä tasapainoisesti toimivien aluekokonaisuuksien aikaansaamiseksi.

Maaseutupolitiikalla on pidettävä harvaanasuttu maaseutu elinvoimaisena. Tämän politiikan täytyy edelleenkin pohjautua perheviljelmäpohjaisen maa- ja metsätalouden pitämiseen kannattavana sekä sen liitännäiselinkeinojen ja yritystoiminnan kehittämiseen. Uusien yritysten, erityisesti pienyritysten perustamista on rohkaistava ja saatettava maaseutuoloissa erityistuen piiriin. Työssäkäyntiä maaseutukylistä taajamiin on edistettävä niin, ettei työn perässä ole pakko muuttaa taajamaan asumaan. Maaseutukylien palveluvarustus on turvattava.

V TOIMIVA YHDYSKUNTA JA VIIHTYISÄ ELINYMPÄRISTÖ

Oikeus viihtyisään elinympäristöön

Jatkuvaa aineellista kasvua tavoitteleva yhteiskunta rasittaa luontoa ja tuhlaa luonnonvaroja. Saastuminen, rakennetun elinympäristön virheet ja palvelujen puutteet tuntuvat ihmisten jokapäiväisessä elämässä.

Ympäristö ja yhdyskuntarakenne ovat osa kulttuuriympäristöä, jonka osana jokainen kuntalainen itsensä kokee. Siksi tuota ympäristöä on vaalittava.

Ympäristön saastuminen pysäytettävä

Ilmansaasteiden määrää tulee varsinkin kaupunki- ja teollisuuspaikkakunnilla merkittävästi vähentää mm. tehostamalla savukaasujen puhdistusta. Myös ympäristölle vaarallisten kemikaalien käyttöä on vähennettävä.Teollisuuden ja liikenteen aiheuttamia ympäristöongelmia voidaan vähentää uudella tekniikalla.

Vesistöjen pilaantuminen on pysäytettävä ja jo saastuneet vesialueet puhdistettava. Erityisen tärkeää on metsäteollisuuden saastevaikutuksien vähentäminen. Myös maa- ja metsätalouden ympäristöhaittoja on vähennettävä. Yhdyskuntien jätehuolto on saatettava kuntoon ja jätteiden hyötykäyttöä edistettävä.

Kunnat suunnannäyttäjiksi ympäristönsuojelussa

Kunnan ympäristöpolitiikalla on pyrittävä ehkäisemään ongelmia ja rakentamaan viihtyisiä ja virikkeitä tarjoavia ympäristöjä. Kuntien on omissa toiminnoissaan oltava suunnannäyttäjiä.

Tasapainoiseen yhdyskuntarakenteeseen

Tasapainoisessa ja alueellisesti hajautetussa yhdyskuntarakenteessa voidaan ihmisen toiminnot sopeuttaa luonnontoimintoihin luonnontaloudellisesti kestävämmällä tavalla kuin keskitetyssä rakenteessa.

Taajamien nopea kasvu on synnyttänyt ankeita ja palveluiltaan puutteellisia asuinalueita, joissa sosiaaliset ongelmat ovat lisääntyneet. Ongelma on pahin suurten kaupunkien alueella. Asuinalueiden välittömään läheisyyteen tulee varata riittävästi viher-, virkistys- ja suojelualueita. Asuinalueiden viihtyvyyden lisäämiseksi tarvitaan kunnan viranomaisten ja asukkaiden tiivistä yhteistyötä. Asukkaiden on voitava myös omin voimin kehittää alueensa harrastusmahdollisuuksia, parantaa elinympäristöä, luoda omintakeisia palveluja ja muutoinkin vahvistaa viihtyisää elämänpiiriä.

Maaseudulla eri toiminnot ja eri palvelut on järjestettävä talouskylittäin, jolloin ne tukevat toisiaan. Myös valtion on tuettava näitä talouskyliä pitämällä yllä posti- ja liikennepalveluja. Näin näiden kylien elinvoimaisuus vahvistuu. Maaseudusta on luotava todellinen vaihtoehto taajamille työntekoa, elämistä ja viihtymistä varten. Kylien elinvoimaisuuden säilyttämiseksi tarvitaan laaja-alaisia ja vaikuttavia yhteiskuntapoliittisia toimenpiteitä, uutta maaseutupolitiikkaa.

Kuntalaiset mukaan suunnitteluun

Kaiken yhdyskuntasuunnittelun tulee lähteä ihmisten tarpeista. Kansalaisten ja heidän muodostamiensa yhteisöjen on saatava osallistua alueensa suunnitteluun nykyistä enemmän jo valmisteluvaiheessa. Asukkaiden, maanomistajien ja erilaisten yhteisöjen on saatava osallistua alueensa suunnitteluun nykyistä enemmän jo valmisteluvaiheessa. Kun asukkaat pääsevät vaikuttamaan oman asuinympäristönsä kehittämiseen, syntyy parempia, viihtyisämpiä ja terveelllsempiä lähiyhteisöjä.

Kuntien omaa ratkaisuvaltaa suhteessa valtiovaltaan on lisättävä maankäytön suunnittelussa ja kuntasuunnittelussa yleensä, sekä päätettäessä luonnonvarojen käytöstä.

VI POLIITTISTA TOIMINTAA UUDISTETTAVA

Toimivan kuntayhteisön edellytys on, että ihmiset voivat todella vaikuttaa lähipiirinsä asioihin.

Kuntien toiminnan laajentuminen ja asioiden monimutkaistuminen ovat heikentäneet kansanvallan toimivuutta. Kunnallinen demokratia on vaarassa hautautua päällekkäisten ja raskaiden hallintoelinten taakan alle.

Yhteiskunnan muuttuessa poliittisten puolueiden on kyettävä uudistumaan ja luotava aitoa vuorovaikutusta kansalaisten ja puolueiden välille.

Valta kuntalaisille

Hallinto on saatava avoimemmaksi ja kuntalaisille annettava paremmat mahdollisuudet vaikuttaa suoraan asioihin. Tarvitaan alueittaista "pienkunnallistamista". Lähidemokratiaa tarvitaan erityisesti isoissa kunnissa; sielläkin hallinto voidaan tuoda lähelle tavallista kuntalaista ja hänen tarpeitaan. Kunnallinen kansanäänestys on otettava käyttöön.

Kuntien on itse etsittävä sopivat lähidemokratian muodot kunnassa valitsevien sosiaalisten suhteiden, kunnan koon ja perinteiden pohjalta. Näitä muotoja voivat olla kunnanosavaltuustot, erilaiset alueelliset lautakunnat ja palvelujen käyttäjädemokratia. Kylätoimikuntien ja kaupunginosayhdistysten asemaa on vahvistettava. Kuntalaisten osallistuminen ja toiminta tulee nähdä kunnan kehittämisen voimavarana.

VII JOUSTOA HALLINTOON

Arvioidaan asiat uudelleen

Hallintokoneisto on liian monimutkainen ja kankea. Monet kunnan toiminnot on valtion määräyksillä eriytetty toisistaan irrallisiksi, valtion keskushallinnon määräysvallasta riippuviksi yksiköiksi. Palveluja on tähän asti voitu parantaa vain lisäämällä henkilöstöä ja toimielimiä, mikä on johtanut kustannusten kasvuun ja verotuksen kiristymiseen. Eriytynyt hallintokoneisto puolestaan on johtanut siihen, ettei kuntalainen edes kotikunnassaan asioidessaan tiedä, kuka. tai mikä toimielin hänen asioitaan hoitaa.

On rohjettava pysähtyä miettimään millaista palvelua asukkaat kotikunnaltaan haluavat. Tämä on haaste luottamushenkilöille ja henkilöstölle: millainen hallintojärjestelmä pystyy toimimaan ihmisläheisesti ja demokraattisesti, joustavasti ja tehokkaasti?

Tavoitteilla tehoa hallintoon

Kaiken kunnallisen toiminnan pitää pohjautua ihmisten todellisiin tarpeisiin ja odotuksiin. Pystyäkseen jämäkästi linjaamaan ja ohjaamaan kunnan toimintoja on päätöksentekoelinten luovuttava toisarvoisten asioiden käsittelystä ja siirrettävä päätösvaltaa alaspäin kunnan hallinnossa. Henkilöstö tarvitsee selkeät tavoitteet, vastuuta ja tehtävien edellyttämää toimivaltaa kyetäkseen toimimaan tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti. Viranhaltijoiden tehokkaalla ja avoimella asioiden valmistelulla turvataan luottamushenkilöille edellytykset vetää suuntaviivoja ja tehdä linjaratkaisuja.

Kuntien erilaisuus on hyväksyttävä

Ihmisellä on oikeus saada hyvää palvelua kunnassa asioidessaan. Pirstoutunut ja toimivallastaan tiukasti kiinni pitävä byrokraattinen organisaatio ei kuitenkaan siihen kykene. On pyrittävä muodostamaan järkeviä toiminta- ja palvelukokonaisuuksia, jotka lähtevät ihmisen tarpeista. Kuntien erilaisuus on tuunnustettava, samoin erilaisten toimintojen organisointitarpeet. Säännökset, jotka pakottavat kuntien organisaatiot samaan muottiin on purettava. Huono organisaatio estää päätösten hyvän valmistelun, aiheuttaa turhia kustannuksia ja juoksuttaa kuntalaisia luukulta toiselle.

Kuntalaiset ja heidän valitsemansa luottamushenkilöt kykenevät arvioimaan, mitä toimielimiä kunnassa tarvitaan. Kunnan on saatava perustaa ilman lakisääteisiä velvotteita juuri ne lautakunnat ja ne toimielimet, jotka se katsoo tarpeellisiksi ja tarkoituksenmukaisiksi. Kunnan ylimpien toimielinten ohjaus- ja koordinointivaltaa on vahvistettava.

Kun toimintojen organisointia ei määrätä ylhäältäpäin, voidaan tarvittaessa perustaa alueellisia, toiminta- ja projektikohtaisia toimielimiä käsittelemään erityiskysymyksiä.

Kuntien päätösten alistamisesta voidaan lähes kaikissa tapauksissa luopua. Oikeusturvan varmistamiseksi kansalaisilla on oltava valitusoikeus.

Pannaan kunnan rattaat pyörimään

Lautakuntien yhdistäminen mahdollistaa myös kunnan henkilöstöorganisaation uudistamisen. Henkilöstön pitää tuntea tavoitteet ja pyrkiä tuloksiin asiakkaiden tarpeista lähtien. Työyhteisön jokaisen jäsenen on otettava vastuuta kunnan kehityksestä ja palveluista. Mielekäs työ haasteellisessa organisaatiossa kannustaa hyviin tuloksiin. Viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden vastuu ja työnjako on sovitettava kunkin kunnan tarpeisiin sopiviksi.

Työstään innostunut henkilöstö on kunnan keskeisin voimavara. Henkilöstön on voitava vaikuttaa oman työnsä sisältöön. Henkilöstöpolitiikan tule kannustaa, palkita ja innostaa uuden oppimiseen. Tämä edellyttää sitä, että kunnat ja kuntainliitot saavat nykyistä enemmän päättää omasta henkilöstö- ja palkkapolitiikastaan, viroista ja niiden sisällöstä.

VIII TASA-ARVOA KUNNALLISTALOUTEEN

Kuntien toimintakyvyn takaavat voimavarat

Kunnan omat tulot ja valtionavut muodostavat kunnan talouden perustan. Kuntien taloudellisessa asemassa on suuria eroja. Köyhimmissä kunnissa veroäyrin hinnat ovat korkeat, jolloin näiden kuntien asukkaat joutuvat maksamaan keskimääräistä enemmän kunnallisista palveluistaan.

Tarpeellisten peruspalvelujen turvaamiseksi valtion on tasattava kuntien välisiä taloudellisia eroja.

Oikeudenmukaiseen valtionosuusjärjestelmään

Valtionosuus- ja avustusjärjestelmää on uudistettava yksinkertaisemmaksi ja oikeudenmukaisemmaksi. Laskennallista valtionosuutta määrättäessä on taloudellisesta kantokyvystä johtuvat erot kuntien välillä otettava täysimääräisinä huomioon. Lisäksi on merkittävästi kehitettävä verotulojen täydennysjärjestelmää, joka vahvistaa köyhimpien kuntien tulopohjaa. Pelkkä asukaslukupohjaisuus ei ole oikeudenmukainen peruste valtionosuusjärjestelmässä. Suurimmille hallinnon aloille tarvitaan erityinen tasausjärjestelmä tasaamaan poikkeuksellisen korkeita yksikkökustannuksia. Myös harkinnanvaraista valtionapua tarvitaan kuntien poikkeuksellisten talousongelmien lievittämiseksi. Valtion rahoituksen ja ohjauksen tulee kannustaa kuntia toimimaan taloudellisesti.

Valtionosuus- ja avustusjärjestelmää uudistettaessa on lisättävä kuntien vapautta päättää palveluista paikallisten olosuhteiden vaatimalla tavalla.

Jos kunta on liian pieni tai muuten epätarkoituksenmukainen yksikkö pystyäkseen yksin järjestämään peruspalveluita taloudellisesti, on palveluista huolehdittava yhteistyössä muiden kuntien kanssa. Kuntaliitoksista on liittyvässä kunnassa aina päätettävä kunnallisella kansanäänestyksellä. Pakkoliitoksia ei pidä tehdä.

IX VALTION HOLHOUSTA VÄHENNETTÄVÄ

Keskushallintoa kevennettävä

Hallinnon hajauttamisessa on aika siirtyä sanoista tekoihin. Liikkumavaran luomiseksi kunnalliselle ja alueelliselle päätöksenteolle on valtion keskushallintoa kevennettävä ja ohjailua vähennettävä.

Vapaakuntakokeilu voi olla askel oikeaan suuntaan vahvistettaessa kunnallista itsehallintoa. Riittää, että eduskunta päättää tehtävien valtakunnalliset tavoitteet, suuntaviivat ja resurssit, joiden puitteissa maakunnissa ja kuntatasolla vastataan palveluista ja muista toiminnoista. Kansanvalta edellyttää todellista päätösvaltaa.

Kun tehtäviä ja toimivaltaa on siirretty kunnallishallintoon, on arvioitava kriittisesti uudelleen keskushallinnon ohjaus- ja valvontavaltaa. Turhista normeista ja tarpeettomista lupa- ja alistusmenettelyistä tulee luopua ja suunnittelu- ja seurantajärjestelmää keventää. Kun päätösvalta siirretään kuntatasolle, päätökset syntyvät nopeammin ja kuntalaiset tietävät, kuka niistä vastaa.

Kuntainliitoista maakuntaitsehallintoon

Kunnat voivat hoitaa yhdessä asiat, joita yksittäinen kunta on liian heikko hoitamaan tai joissa tarvitaan asioiden laajempaa alueellista punnintaa. Laaja-alueisten kuntainliittojen asioista on järkevää päättää maakuntatasolla. Suppeaa aluetta koskevat asiat voidaan hoitaa kuntainliitossa, sopimuspohjaisesti, perinteistä kuntainliittomuotoa huomattavasti tiiviimmässä kuntayhtymässä tai kuntien keskinäisen työnjaon pohjalta.

Kansalaiset tarvitsevat maakuntahallintoa, jonka kautta he kykenevät vaikuttamaan oman maakuntansa asioihin. Maakuntahallinnon luominen on aloitettava kokoamalla yhteen laaja-alueisia kuntainliittoja. Maakuntahallinnon ylin luottamuselin on valittava suoralla vaalilla. Syrjäistenkin alueiden äänen kuuluminen on varmistettava maakuntahallinnossa. Maakunnan kehittämistä koskevaa päätösvaltaa on siirrettävä valtion keskushallinnosta ja lääninhallinnosta maakuntahallinnolle. Lääninhallintoa on kehitettävä osana valtion hallintoa.

Maakuntaitsehallinto edistää maakuntien omaehtoista kehitystä ja vahvistaa maakunnallista identiteettiä. Se tukee myös koko maan tasapainoista kehitystä.

X KESKUSTA ON KUNTALAISTEN AVOIN VAIKUTUSKANAVA

Poliittisen toiminnan tehtävänä on kunnan toimintojen ohjaus ja kehittämislinjojen määrittely.

Keskustatoimii avoimen kansanvallan periaatteita noudattaen. Keskustan on hankittava tavoitteilleen kuntalaisten tuki ja luottamus ja tarjottava heille avoin kanava vaikuttaa oman kunnan asioihin.

Luottamushenkilövalinnoissa on toteutettava tasapuolisuutta eri poliittisten ryhmien välillä. Kunnan keskustalaiset luottamushenkilöpaikat jaetaan puolueessa tasapuolisesti ammatin, iän ja sukupuolen suhteen.

Keskusta tarjoaa avoimen vaikutuskanavan kaikille kuntalaisille ja toimii yhteistyössä muiden poliittisten ryhmien kanssa hyvän kotikunnan aikaansaamiseksi.