Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/KESKP/216

Keskustapuolue

Keskustapuolueen oikeusturvapoliittinen ohjelma


  • Puolue: Keskustapuolue
  • Otsikko: Keskustapuolueen oikeusturvapoliittinen ohjelma
  • Vuosi: 1973
  • Ohjelmatyyppi: erityisohjelma

keskustapuolue

KESKUSTAPUOLUEEN OIKEUSTURVAPOLIITTINEN OHJELMA

Rovaniemi 14.-15.4.1973

SISÄLTÖ

Yleistä

1. OIKEUSTURVAKONEISTON KEHITTÄMINEN
1.1. Hallinnon ja oikeuslaitoksen organisaation sekä valvonnan kehittäminen
1.2. Hallinto
1.3. Poliisi
1.4. Puolustuslaitos
1.5. Tuomioistuinlaitos
1.6. Syyttäjälaitos
2. HALLINNON JA OIKEUSLAITOKSEN PALVELUJEN KEHITTÄMINEN
2.1. Hallinto
2.2. Tuomioistuinlaitos
2.3. Oikeusapu
2.4. Oikeustieteen opetus
2.5. Poliisikoulutus
2.6. Yleinen kansalaisvalistus
3. OIKEUSTURVA YHTEISKUNTAELÄMÄN ERI ALOILLA
3.1. Perhe-elämässä
3.2. Työelämässä
3.3. Elinkeinoelämässä
3.4. Koulutuksessa
3.5. Tiedotusvälineissä
3.6. Asumisessa

KESKUSTAPUOLUEEN OIKEUSTURVAPOLIITTINEN OHJELMA

Yleistä

Oikeusturva muodostaa rauhanomaisen ja suunnitelmallisen yhteiskunnallisen uudistustyön tärkeän edellytyksen. Vain ihminen, joka tietää, että hänen oikeuksiaan kunnioitetaan silloinkin, kun tämä vaatii yhteiskunnalta uhrauksia, voi levollisesti suhtautua muuttuvan yhteiskunnan esittämiin vaatimuksiin ja uskoa saavansa oikeudenmukaisen osuuden henkisen ja aineellisen kehityksen tuloksista.

Oikeusturva on ennen kaikkea heikomman suojaa vahvempaa vastaan. Siksi se on muutakin kuin suojaa rikoksilta. Se on kansalaisen suojaa yhteiskunnan ja sen virkakoneiston mielivaltaa vastaan. Oikeusturva on myös järjestön jäsenen suojaa järjestön ja sen toimihenkilöiden mielivaltaa vastaan.

Hyvä oikeusturva on rauhallisen kehityksen edellytys. Mutta oikeusturvan toteutuminen edellyttää rauhan tilassa olevaa yhteiskuntaa. Siksi ponnistelut kansainvälisen yhteistyön lisäämiseksi ovat samalla työtä oikeusturvan edellytysten vahvistamiseksi.

Kansanvalta, tasa-arvo ja ihmisyys ovat Keskustapuolueen aatteellisia peruslähtökohtia. Näitä on noudatettava kaikessa yhteiskunnallisessa uudistustyössä. Ne ovat Keskustapuolueen johtavina periaatteina myös oikeusturvaa tehostettaessa.

Tieteen ja tekniikan valtava kehittyminen on aiheuttanut yhteiskunnan perusluontoisen muutoksen. Koneet lisäävät tuotantoa ja voivat helpottaa monen elämää. Elintason kohottamisen ja voiton suurentamisen tavoite johtaa yhä suurempiin taloudellisiin yksiköihin, jotka kilpailuissa voittavat pienemmät. Kehittyy suurteollisuus ja -kaupungit, suuret palvelu-, liikenne- ja hallintokoneistot. Nämä muodostavat kehittyneen talous- ja valtakoneiston, joka kehittää yhteiskuntaa omien tavoitteittensa mukaisesti.

Tämän kehityksen myötä kansalaisten oikeusturvan tarve on kasvanut kaikilla yhteiskunnan alueilla, koska

  • valta keskittyy koneiston toiminnalle välttämättömille osille, joita ovat yhtiöt ja pääoma, työmarkkinajärjestöt, asiantuntemus ja näiden palvelukseensa alistama osa valtiovaltaa,
  • valta on tämän lisäksi keskittynyt alueellisesti etelään ja hallinnollisesti valtion keskusvirastoille sekä taloudellisesti ylisuurille yksiköille,
  • toiminta määräytyy taloudellista valtaa käyttävien yksipuolisista aineellisista tavoitteista niin, että ihmisyys ja ihmisen kehitysedellytykset ovat vaarassa tukahtua.

Tämän yhteiskunnallisen kehityksen seurauksena ei perinteisesti oikeusturvaa ylläpitävä ja valvova koneisto ole enää nykypäivänä kansalaisten oikeusturvan riittävä tae. Toimenpiteitä kansalaisten oikeusturvan kehittämiseksi on tarkasteltava osana koko yhteiskunnan jatkuvaan uudistamiseen tähtäävää keskustalaista yhteiskuntapolitiikkaa.

Puhe oikeusturvasta jääkin ontoksi, jos se rajoitetaan koskemaan vain oikeusjärjestyksen toteuttamisen takeita kiinnittämättä lainkaan huomiota oikeusjärjestyksen aineelliseen sisältöön. Oikeusturvasta voidaan puhua ainoastaan silloin, kun tarkastellaan oikeudenmukaisen yhteiskuntajärjestyksen toteuttamisen takeita. Keskustapuolue lähtee siitä, että suomalainen yhteiskunta tänä päivänä puutteineenkin on yhteiskunta, jossa oikeusturvasta kannattaa keskustella.

Parhainkaan oikeusturvajärjestelmä ei voi olla riittävän tehokas, jos kansalaiset eivät ole selvillä oikeuksistaan. Heidän on myös rohjettava vaatia niitä itselleen. Siksi yhteiskunnan on tehokkaasti tiedotettava jäsenilleen heidän oikeuksiensa sisältö. Kansalaiset on samoin valmennettava uskaltamaan taistella vääryyttä vastaan sen kaikissa muodoissa.

Oikeusturvan puutteiden korjaaminen edellyttää tietoa järjestelmän heikkouksista. Epäkohdat saadaan selville parhaiten järjestelmällisen tutkimuksen avulla. Tutkimusta suunniteltaessa on tutkimuksen pääpaino kohdistettava sinne, missä pahimmat puutteet todennäköisimmin ovat.

Oikeusturvajärjestelmää rakennettaessa on pääsääntöiseksi tavoitteeksi otettava loukkausten ehkäiseminen ennakolta. Mikään turvajärjestelmä ei kuitenkaan voi estää kaikkia loukkauksia. Tätä ei ole edes järkevää ottaa päämääräksi. Siten joudutaan määräämään kuinka paljon oikeusturvan kehittämiseen uhrataan kustannuksia.

1. OIKEUSTURVAKONEISTON KEHITTÄMINEN

1.1. Hallinnon ja oikeuslaitoksen organisaation sekä valvonnan kehittäminen

Hallinnolle on ominaista ensisijaisesti pyrkimys asianomaiselle hallinnonhaaralle asetettuihin erityisiin päämääriin. Oikeuslaitoksen tehtävänä taas on niin hyvin kansalaisten keskinäisten kuin myös kansalaisten ja yhteiskunnan välisten ristiriitojen laillisuusharkintainen ratkaiseminen yksittäistapauksissa oikeussuojan antamisen tarkoituksessa.

Lait ovat usein tulkinnanvaraisia, joko vanhentuneisuutensa, sanamuotonsa tai väljien harkintarajojensa vuoksi - esim. rikoslain rangaistusasteikot. Ei voida osoittaa, että tuomioistuimissa tapahtuva lakien soveltaminen olisi arvostuksista vapaata mekaanista toimintaa, jolla ei olisi yhtymäkohtia hallintotoimintaan. Oikeusturvan toteutuminen kuitenkin välttämättömästi edellyttää, ettei toimeenpanovalta voi antaa tuomioistuimille sitovia määräyksiä yksittäistapausten ratkaisemiseksi eikä edes epäsuorinkaan keinoin vaikuttaa yksittäisratkaisujen suuntaan. Kansalaiset on voitava turvata myös toimeenpanovallan mielivaltaa vastaan. Sen vuoksi hallitusmuodon edellyttämä tuomioistuinten riippumattomuus on turvattava myös oikeuslaitosta uudistettaessa.

Koska sekä hallinnossa että oikeuslaitoksessa suoritetaan kansalaisten oikeusturvan kannalta keskeistä päätöksentekoa, on molempia voitava tehokkaasti valvoa. Kansanvaltainen valvonta ehkäisee tuomareiden ja muiden virkamiesten vieraantumisen kansan kulloisistakin tarpeista ja yleisestä yhteiskunnallisesta kehityksestä. Valvonta toteutetaan mahdollistamalla luottamusmiesten osallistuminen virkamiesten ohella päätöksentekoon.

1.2. Hallinto

Päätöksenteon valvonnan tehostamiseksi hallinnossa on:

  • luotava pikaisesti kansanvaltainen väliportaan hallinto,
  • siirrettävä keskushallinnon valtaa aluehallinnolle,
  • turvattava kunnallisen itsehallinnon toimintamahdollisuudet,
  • kehitettävä suurkunnissa alemman asteista kunnallista itsehallintoa,
  • kehitettävä kansanvaltaisen valvonnan muotoja,
  • luotava hallintoon nykyistä selväpiirteisempi muutoksenhakujärjestelmä,
  • lisättävä hallinnon julkisuutta tehostamalla tiedotustoimintaa viranomaisten päätöksistä ja valmisteltavina olevista asioista,
  • velvoitettava viranomaiset perustelemaan päätöksensä siten, että voidaan todeta, mitkä seikat ovat olleet ratkaisun kannalta merkityksellisiä,
  • laadittava lait siten, että muutkin kuin asiantuntijat niitä ymmärtävät,
  • parannettava laillisuusvalvonnasta huolehtivien viranomaisten kuten eduskunnan oikeusasiamiehen mahdollisuuksia täyttää tehtävänsä.

1.3. Poliisi

Poliisihallinto on järjestettävä siten, että poliisi kykenee suoriutumaan tehtävästään laillisen yhteiskuntajärjestyksen suojelemisesta, kansalaisten suojelusta oikeudenloukkauksilta ja yleisen turvallisuuden ylläpitämisestä.

Tämän vuoksi on:

  • poliisin tehtävät järjestettävä siten, että poliisi kykenee huolehtimaan kansalaisten oikeuksien loukkaamattomuudesta,
  • poliisille taattava riittävä henkilökunta ja välineet etenkin monimutkaisen taloudellisen rikollisuuden tutkimiseksi ja järjestäytyneen rikollisen toiminnan ehkäisemiseksi,
  • pidätettyjen ja rikoksesta epäiltyjen henkilöiden käsittelyn ja kuulustelujen valvontaa tehostettava,
  • pidätettynä ja vangittuna pitämiselle asetetut määräajat pyrittävä säätämään YK:n suosituksen mukaisesti,
  • vangitsemispäätöksen tekeminen annettava vain tuomioistuimelle,
  • aiheettomasti pidätetyn mahdollisuudet saada vahingonkorvausta valtion varoista turvattava,
  • poliisin rikollisista ja muista henkilöistä pitämien rekisreiden julkista valvontaa tehostettava,
  • rekisterissä olevat virheelliset tiedot voitava oikaista ja poistaa,
  • poliisipalvelujen tarjonnassa otettava tasapuolisesti huomioon sekä syrjäseuduilla että taajamissa asuvien ihmisten oikeusturva,
  • poliisihallintoon elimellisesti kuuluvat nimismiespiirit ja niiden kansliat säilytettävä nykyisellään kansalaisten tärkeinä palvelupaikkoina,
  • keinoja ohjata poliisin toimintaa luottamusmiesten välityksellä tutkittava,
  • julkisessa sanassa ja kansalaiskasvatuksessa pyrittävä luomaan myönteistä suhtautumista poliisin tärkeään tehtävään.

1.4. Puolustuslaitos

Sotilasrikoksia ja sotilasoikeudenkäyttöä koskeva lainsäädäntö on uudistettava. Erityistä huomiota on kiinnitettävä sotilaskurinpitomenettelyn järjestämiseen oikeusturvavaatimukset täyttävällä tavalla. Puolustuslaitosta on yleisesti kehitettävä kansanvaltaisessa hengessä.

Tämän vuoksi on:

  • sotaväkeä koskevat rikoslainsäännökset uudistettava siten, että ne takaavat rauhan aikana samojen oikeusperiaatteiden noudattamisen puolustuslaitoksessa kuin muualla yhteiskunnassa,
  • oikeudenkäynti sotilasrikosasioissa siirrettävä yleisiin tuomioistuimiin.

1.5. Tuomioistuinlaitos

Tuomioistuinlaitosta koskeva lainsäädäntö kaipaa uudistamista. Tuomioistuinlaitoksen rakennetta ja tuomioistuinmenettelyä sääntelevien lakien vanhentuneisuus vaikuttaa osaltaan kielteisesti siihen kuvaan, joka kansalaisille muodostuu koko oikeuslaitoksesta. Nämä seikat, etenkin yhdessä aineellisoikeudellisen lainsäädäntömme vanhentuneisuuden kanssa, ovat olleet vaikuttamassa siihen, että kansalaisten luottamus oikeuslaitokseen näyttää heikentyneen.

Tämän vuoksi on:

  • tuomareiden toimituspalkkiojärjestelmä poistettava ja tehtävä heistä valtion peruspalkkaisia virkamiehiä,
  • valtion otettava kannettavakseen tuomioistuinlaitoksesta aiheutuvat kustannukset,
  • kihlakunnan- ja raastuvanoikeudet yhtenäistettävä rakenteeltaan samanalaisiksi alioikeuksiksi koko maassa,
  • luottamusmiesten (=lautamiesten), jotka paikalliset kunnallisvaltuustot valitsevat suhteellisilla vaaleilla, voitava osallistua tuomioistuinten toimintaan sekä maaseudulla että kaupungissa,
  • läänin- sekä alioikeuksien kokoonpanossa luottamusmiesten osuutta vahvistettava,
  • luottamusmiehille annettava yksilöllinen äänivalta,
  • alituomareiden nimittämismenettely yhdenmukaistettava valtakunnallisesti,
  • ei-oikeudellisten kysymysten erityistä asiantuntemusta vaativia oikeudenkäyntejä varten kehitettävä menettelytapoja asiantuntijoiden kuulemiseksi yleisissä tuomioistuimissa,
  • yksinkertaistettuun menettelyyn soveltuvat riita- ja rikosasiat voitava käsitellä nopeutetussa ns. yhden tuomarin menettelyssä,
  • erilaisten ja eri tarkoituksiin suunniteltujen erikoistuomioistuinten perustamista vältettävä siellä, missä tällainen tuomiovallan hajauttaminen vaarantaisi kansalaisten oikeusturvaa,
  • uusia hovioikeuksia perustettava muutoksenhaun nopeuttamiseksi,
  • korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden tehtäväksi asetettava ensisijaisesti lainkäytön yhdenmukaistaminen, ohjaaminen ja kehittäminen ennakkotapaustuomioistuimina.

1.6. Syyttäjälaitos

Syyttäjällä on varsin laaja harkintavalta syytteen nostamisen, nostamatta jättämisen ja syytteen laadun suhteen. Viimeaikaiset rikoslainuudistukset ovat entisestään lisänneet harkintamahdollisuuksia. Syyttäjän harkintamahdollisuudet korostuvat vielä tästäkin käytännössä maaseudulla, jossa nimismies suorittaa sekä esitutkinnan että toimii syyttäjänä.

Syyttäjälaitoksen kehittämisessä on asetettava tavoitteeksi syyttäjäntoimen erottaminen poliisitoimesta ja muista hallintotehtävistä koko maassa. Mikäli syyttäjän harkintavaltaa lainsäädännöllä edelleen lisätään, on tutkittava mahdollisuuksia luottamusmieselimen käyttämiseen syyttäjän harkintavallan valvonnassa.

Kaikessa syyttäjälaitoksen uudistamistyössä on pidettävä mielessä, että syyttäjän velvollisuutena on pyrkiä vain totuuteen ja oikeaan tuomioon, eikä langettavaan tuomioon mihin hintaan hyvänsä.

2. HALLINNON JA OIKEUSLAITOKSEN PALVELUJEN KEHITTÄMINEN

2.1. Hallinto

Jokaiselle kansalaiselle on taattava hänen taloudellisesta asemastaan ja asuinpaikastaan riippumatta mahdollisuus saada neuvoja ja opastusta niiden palveluksien saamiseksi, jotka yhteiskunta hänelle antaa. Tavallisen kansalaisen kannalta ovat erityisen tärkeitä tiedot sosiaaliturvasta ja verotuksesta.

Perusedellytyksenä kansalaisten tasavertaiselle kohtelulle hallintoasioissa on, että viranomaiset omaksuvat aktiivin, neuvovan ja opastavan suhtautumistavan kansalaisia kohtaan.

Sen vuoksi on:

  • kansantajuista tiedotustoimintaa eri sosiaalipalveluksista lisättävä,
  • viranomaisten toimintatapoja järkeistettävä ja yksinkertaistettava,
  • asioiden käsittelyä erityisesti avustusten ja anomusten osalta nopeutettava,
  • avustuksia ja hakemuksia koskevat muotosäännökset tehtävä niin yksinkertaisiksi, etteivät ne vaikeuta avunsaantia,
  • eläkkeiden ja muiden samankaltaisten etuuksien hakemiselle säädetyt määräajat muutettava joustaviksi niin, ettei määräaikojen ylittäminen aiheuta oikeudenmenetystä,
  • viranomaisten eikä avustettavien vastattava siitä, että avustus on myönnetty oikein perustein,
  • viranomaisten pyrittävä oma-aloitteisesti ennalta ehkäisemään havaitsemansa oikeusturvaa vaarantavat epäkohdat.

2.2. Tuomioistuinlaitos

Tuomioistuinlaitos ja siinä toimivat virkamiehet ovat olemassa kansalaisten oikeusturvan toteuttamiseksi käytännössä. Virkavaltaisuus ja virastokankeus ovat tuomioistuinlaitoksemme historiallisia rasitteita. Tuomioistuinlaitosta kehitettäessä onkin varmistettava, että virkamiehet kokevat tehtävänä yhteiskunnallisena palvelutehtävänä. Tuomioistuimille on toisaalta myös taattava riittävät aineelliset edellytykset, jotta ne voisivat entistä tehokkaammin ja nopeammin täyttää tehtävänsä.

Tämän vuoksi on:

  • tuomioistuinten toimintamenetelmiä järkeistettävä ja yksinkertaistettava,
  • asioiden käsittelyä ja muutoksenhakua olennaisesti nopeutettava,
  • haasteen tiedoksianto saatettava pääsääntöisesti tuomio-istuimen tehtäväksi,
  • rikosasioissa kirjallinen haaste säädettävä pääsäännöksi,
  • riita-asioissa toteutettava esivalmistelu,
  • oikeudenkäynti pyrittävä keskittämään yhteen pääkäsittelyyn,
  • pääkäsittely ja esivalmistelutoimet järjestettävä ennakolta täsmällisesti ilmoitettuna ajankohtana ja kellonaikana,
  • tuomioistuimet velvoitettava päätöstensä perusteluissa käyttämään sellaista kielellistä ilmaisua, että tavallinen kansalainen sen ymmärtää,
  • perustelujen oltava erityisesti näyttökysymyksissä niin yksityiskohtaiset, että niistä voidaan tarkoin havaita, mihin seikkoihin ratkaisu on nojautunut,
  • asianomistajalle korvattava valtion varoista hänen menetyksensä, milloin on todennäköistä, että rikokseen syyllistynyt ei pysty sitä tekemään,
  • oikeudenkäyntikulut korvattava valtion varoista syytetylle silloin, kun syyte hylätään tai asia muuten raukeaa,
  • suullinen käsittely hovioikeuksissa säädettävä pakolliseksi niissä tapauksissa, joissa asianosaisen oikeusturva sitä vaatii,
  • tuomioistuimiin saatava tiedotusjärjestelmä, jonka avulla kansalaiset voivat saada luotettavaa tietoa tuomioistuinten ratkaisuista,
  • tuomioistuimissa varattava riittävästi tiloja asianosaisia, yleisöä ja lehdistöä varten sekä riittävästi työtiloja tuomareille ja muille oikeuden virkamiehille,
  • tuomioistuinlaitokselle varattava riittävästi nykyaikaisen konttoritekniikan kehittämiä apuneuvoja.

2.3. Oikeusapu

Kansalaisten oikeudellinen tasa-arvo edellyttää paitsi tehokasta oikeusturvakoneistoa myös tasaveroisia mahdollisuuksia käyttää sitä hyväkseen. Kansalaisten on voitava tiedollisista, taloudellisista ja alueellisista eroista riippumatta saada asiantuntevaa apua oikeudellisten asioidensa hoitamiseksi.

Heikomman osapuolen oikeussuojan toteutuminen edellyttää, että oikeudellisen asiantuntija-avun antaminen on yhteiskunnan velvollisuus. Tehokas oikeusaputoiminta ehkäisee myös ennakolta ristiriitojen kärjistymistä ja niiden saattamista tuomioistuimiin.

Sen vuoksi on:

  • koko maahan luotava pääasiassa valtion kustantama kunnallinen oikeusapujärjestelmä,
  • oikeusavun katettava sekä varsinaiset oikeudenkäyntiasiat että kaikki ne tilanteet, joissa kansalaiset voivat tarvita oikeudellisia neuvoja, kuten sosiaaliturva, verotus, työsuhteet ja kuluttajansuoja,
  • oikeusavun oltava joko kokonaan tai osittain maksutonta asiakkaan varallisuuden mukaan,
  • maksuttoman oikeudenkäynnin järjestelmä säilytettävä sekä sen soveltamisalaa ja saamisen edellytyksiä laajennettava,
  • vesistöjen säännöstelyhankkeissa ja niihin verrattavissa toimituksissa yksityisille vahingonkärsijöille turvattava ilmainen asiantuntija-apu,
  • kaikkien oikeusavustajan tehtäviä hoitavien toiminta saatettava tehokkaan laillisuusvalvonnan alaiseksi,

2.4. Oikeustieteen opetus

Oikeustieteen opetuksessa on asetettava tavoitteeksi lainsäädännön opettaminen sen yhteiskunnallisista yhteyksistä lähtien. Tämä merkitsee toisaalta monipuolisen tiedon antamista yhteiskunnasta ja toisaalta valmiutta sekä omaksua että hyväksikäyttää alati lisääntyvää uutta tietoa.

Nykyinen opetus ja tutkimus on miltei yksinomaan keskittynyt selvittämään miten kukin yksittäistapaus on voimassa olevan lain mukaan ratkaistava. Avartamalla oikeustieteen opetuksen ja tutkimuksen tarkastelukulma kokonaisvaltaiseksi koko yhteiskunnan ja sen sosiaaliset ilmiöt kattavaksi estetään samalla lakimiehiä vieraantumasta yhteiskunnasta.

Sen vuoksi on:

  • opiskelijoille selvitettävä ideologisten tekijöiden merkitys ei ainoastaan lakeja säädettäessä ja tulkittaessa vaan myös oikeustieteessä,
  • maailmankatsomukselliset näkemykset tuotava esiin monipuolisesti,
  • opiskelijat valmennettava kykeneviksi tekemään arvovalinnat itsenäisesti,
  • opiskelijoille annettava riittävät valmiudet omaksua jatkuvasti uusiutuvaa tietoa,
  • lakimiesten ja toisenlaisen koulutuksen saaneiden ammattiryhmien välisen yhteistyön edellytysten parantamiseen kiinnitettävä huomiota opetuksessa,
  • lakimiesten käytännön harjoittelussa tarjottava useampia vaihtoehtoja, järjestettävä harjoittelu sellaiseksi, että se ei vaaranna oikeusturvaa sekä turvattava harjoittelijoiden taloudellinen asema,
  • lakimiesten täydennys- ja jatkokoulutus järjestettävä.

2.5. Poliisikoulutus

Poliisiviranomaiset joutuvat puuttumaan kansalaisten oikeuksiin useammin ja näkyvämmin kuin esimerkiksi tuomarit ja muut virkamiehet. Poliisikoulutukseen onkin kansalaisten perusoikeuksien turvaamiseksi kiinnitettävä aivan erityistä huomiota.

Sen vuoksi on:

  • poliisikoulutuksessa tähdennettävä ennalta ehkäisevän, ohjaavan ja opastavan valvonnan ensisijaisuutta,
  • pakkokeinojen käyttöedellytykset selvitettävä tarkoin,
  • pidätetyn ja kuulusteltavan henkilön käsittelystä annettava yksityiskohtaiset ohjeet, joissa tähdennettävä kuulusteltavan oikeuksia,
  • poliisin valinta suoritettava huolellisesti käyttäen apuna sitä varten kehitettyjä soveltuvuuskokeita,
  • poliisien jatko- ja täydennyskoulutus järjestettävä siten, että poliisit ovat aina selvillä etekin rikoslainsäädännössä tapahtuneista muutoksista.

2.6. Yleinen kansalaisvalistus

Peruskoulun yhteydessä tulee opettaa keskeisimmät kohdat yleisestä lainsäädännöstä, kuten perhe- ja perintöoikeudesta ja sosiaaliturvaa koskevista säännöksistä. Lisäksi on opetettava, miten oikeuslaitosta on mahdollista käyttää hyväksi ja kenen puoleen voi kääntyä oikeuden loukkausten sattuessa.

Kansalaisten oikeusturvaa koskevaa tiedotustoimintaa on lisättävä ja jatkuvasti ylläpidettävä radiossa, televisiossa ja lehdistössä.

3. OIKEUSTURVA YHTEISKUNTAELÄMÄN ERI ALOILLA

3.1. Perhe-elämässä

Jatkuva tieteellis-tekninen kehitys on muuttanut perheen aseman. Maatalousyhteiskunnassa perhe muodosti tuotannollisen perusyksikön, jota yhteinen elinkeino kiinteästi yhdisti. Nykyään on tuotannollisten tekijäin perhettä yhdistävä vaikutus ratkaisevasti vähentynyt. Yhteiskunnan velvollisuudeksi on yhä enenevässä määrin katsottu huolehtia niistä tehtävistä, joista perhe talonpoikaisyhteiskunnassa huolehti.

Kilpailuyhteiskunnassa vallitsevien väärien arvostusten vuoksi perheen asema on heikontunut. Perhesiteet eivät nykyisin ole yhtä kiinteät kuin aikaisemmin. Perhe on kuitenkin edelleen yhteiskunnan perusyksikkö, jossa lapset saavat ensimmäiset vaikutteensa ja virikkeensä. Sen vuoksi yhteiskunnan on turvattava onnellisen perhe-elämän edellytykset.

Nykyisessä yhteiskunnassa, jossa aineelliset tavoitteet on asetettu inhimillisten päämäärien edelle, sivuutetaan helposti ne ihmisryhmät, joista ei ole välitöntä taloudellista hyötyä tai joilla ei ole tukenaan poliittista painostusryhmää. Tämä on heijastunut myös perhe-elämään erityisesti lasten ja alaikäisten ongelmien sivuuttamisena tai suoranaisena lapsivihamielisyytenä.

Tämän vuoksi on:

  • lapsille taattava samat inhimilliset perusoikeudet kuin aikuisille,
  • avioliiton ulkopuolella syntyneet lapset saatettava kaikissa suhteissa samaan asemaan kuin aviolapset,
  • holhouslaki uudistettava pitämällä tavoitteena lapsen inhimillisten perusoikeuksien suojaa eikä yksin omaisuuden hoitoa,
  • lastensuojelulainsäädäntöä uudistettaessa kiinnitettävä riittävästi huomiota lapsen oikeusturvaan,
  • yhdyskuntasuunnittelua koskevissa säännöksissä otettava huomioon lasten edut erityisesti liikennettä, koulujen sijoittamista ja lasten ulkoilumahdollisuuksia järjestettäessä,
  • vanhempien velvollisuus elättää lastaan määriteltävä siten, ettei sen toteuttaminen käytännössä vaaranna vanhempien oikeusturvaa tai lapsen etuja,
  • vain lapsen oikealle (biologiselle) isälle asetettava avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen elatusvelvollisuus,
  • yhteiskunnan huolehdittava taloudellisesta tuesta silloin, kun todellista isää ei voida löytää,
  • työlaitosjärjestelmästä elatusvelvollisuuden pakkokeinona luovuttava,
  • yhteiskunnan turvattava lasten toimeentulo silloin, kun vanhemmat eivät kykene siitä vastaamaan.

3.2. Työelämässä

Oikeus työhön ja toimeentuloon on keskeisimpiä sosiaalisia perusoikeuksiamme. Tämä periaate on äskettäin vahvistettu hallitusmuotomme kuudenteen pykälään tehdyllä lisäyksellä. Perustuslain kirjain jää kuitenkin ontoksi, jollei sen toteuttamista tehdä käytännössä mahdolliseksi.

Taloudellisten ja tuotannollisten voimavarojen keskittyminen on johtanut työpaikkojen keskittymiseen maamme eteläisiin kaupunkikeskuksiin ja aiheuttanut voimakasta alueellista ja taloudellista eriarvoisuutta. Tämän kehityksen seurauksena on heikomman suojan tarve taloudellisen, järjestöllisen ja hallinnollisen vallan väärinkäyttöä vastaan kasvanut kaikkialla työelämässä.

Alueellinen ja taloudellinen eriarvoisuus on korostunut omaa työtään tekevien luontoistalouden harjoittajien, maanviljelijöiden ja pienyrittäjien kohdalla. Nämä eivät ole päässeet osallisiksi siitä työajan lyhenemisestä ja ansiotulojen noususta, jonka järkeistäminen ja tuottavuuden nousu on teollisuudessa synnyttänyt. Heidän sivuansiomahdollisuutensa ovat myös heikentyneet koneellistamisen ja työpaikkojen keskittymisen seurauksena.

Toimeentulon turvaamisessa ovat ne kansalaisryhmät jäämässä syrjityn väliinputoajan asemaan, jotka eivät ole tehokkaasti ammatillisesti järjestäytyneet ja joiden välitön merkitys tuotannon kannalta ei ole keskeinen.

Tämän vuoksi on:

  • ryhdyttävä kehittämään yritysdemokratian muotoja työpaikoilla,
  • taattava luontoistalouden harjoittajille, viljelijöille ja pienyrittäjille muiden yhteiskuntaryhmien kanssa tasavertaiset mahdollisuudet osallistua toimeentuloaan koskeviin ratkaisuihin,
  • edistettävä ammatillista järjestäytymistä,
  • kehitettävä ammattijärjestöjen sisäistä kansanvaltaistamista siirtymällä suhteelliseen vaalitapaan järjestöjen luottamushenkilöitä valittaessa ja turvaamalla vähemmistön oikeudet järjestöissä,
  • tehostettava työsuojelua pitäen tavoitteena sekä omaa että toisen työtä tekevän kannalta turvallisen ja inhimillisen työympäristön luomista,
  • turvattava uuden työsuojelujärjestelmän toiminta kehittämällä työsuojelutarkastajien koulutusta ja tehostamalla työsuojelun valvontaa,
  • saatettava työnantajien työntekijöistään pitämät rekisterit valvonnan alaiseksi.

3.3. Elinkeinoelämässä

Vallitseva tuotantoajattelu tähtää ihmisten määrällisen elintason nostamiseen, mutta ei ota huomioon elintason laadullisia tekijöitä. Tuotantoajattelun seuraukset havaitaan varsin selvinä juuri elinkeinoelämässä. Tuotantoa pyritään edistämään luomalla tarpeetonta kulutusta. Näin tuhlataan korvaamattomia raaka-aineita sekä aiheutetaan luonnolle ja elinympäristölle pysyviä vaurioita.

Yritysten keskinäistä kilpailua säätelevä lainsäädäntö on puutteellinen ja sen valvonta tehotonta. Pienyrityksiä ei ole kyetty suojaamaan suurteollisuuden tukahduttavilta kilpailukeinoilta.

Kansalaiset ovat jatkuvasti alttiita erilaisten elintarvikkeiden valmistuksessa käytettävien lisäaineiden ennalta arvaamattomille vaikutuksille. Markkinoinnin edistämiseksi käytetään hyväksi pitkälle kehitettyä luottotietojen ja muiden ihmisiä koskevien tietojen rekisteröintiä.

Tämän vuoksi on:

  • kansalaisten perusoikeudeksi vahvistettava oikeus puhtaaseen veteen ja ilmaan, saastumattomaan maapohjaan ja meluttomaan ympäristöön,
  • kuluttajan suojelemiseksi tehostettava elintarvikkeiden lisäaineiden ja lääkkeiden valvontaa sekä ennakkotarkastusta,
  • kilpailun edistämislainsäädäntöä kehitettävä siten, että pienyritysten elinmahdollisuudet turvataan,
  • perheviljelmien siirtyminen yhtiöiden ja maakeinottelijoiden omistukseen estettävä,
  • maankäytön järjestelyissä turvattava oikeudenmukaisella tavalla yksityisten maanomistajien oikeudet,
  • luontoiselinkeinojen kuten poronhoidon ja kalastuksen harjoittaminen turvattava lainsäädännöllisin keinoin,
  • mainonnan valvontaa tehostettava ja ohjattava eri kulutusvaihtoehtoja esittelevään suuntaan,
  • harhaanjohtava mainonta ja kytkykauppa estettävä,
  • elintarvikkeisiin liitettävä pakollinen tavaraseloste,
  • osamaksukaupasta annettuja säännöksiä tarkennettava ja vaadittava myyjä aina ilmoittamaan kuinka suuri osamaksulisä on,
  • kohtuuttomat korot osamaksu- ja luottokaupassa estettävä,
  • yritysten luottotieto- ja muiden asiakirjarekistereiden väärinkäyttö estettävä ja saatettava rekisterit julkiseen valvontaan,
  • kansalaisille taattava oikeus tarkastaa itseään koskevat tiedot rekisteristä,
  • yksityisen yritystoiminnan toimintaedellytykset turvattava,

3.4. Koulutuksessa

Inhimillisyyden ja tasa-arvon edellytysten luominen yhteiskunnassa on aloitettava jo ihmiselämän varhaisvaiheissa. Lapsien ja nuorten kasvatuksessa on päämääräksi asetettava itsenäinen, yhteistyö- ja arvostelukykyinen, avaraan ja henkiseltä sisällöltään rikkaaseen elämään sekä omatoimisuuteen ja itsehallintoon pystyvä ihminen, joka kunnioittaa toisten oikeuksia.

Tämän vuoksi on:

  • opettajien ja oppilaiden oikeus asialliseen ja häiriöttömään opetustapahtumaan turvattava,
  • oppilaitosten työmuotojen ja hallinnon kansanvaltaistaminen toteutettava peruskoulusta korkeakouluihin,
  • kansanvallan sovellutusmuotojen sisällyttävä itse opetus- ja tutkimusohjelmiin kaikissa asteissa, eivätkä ne saa jäädä vain opintomuodoista irrallisten hallinnollisten sovellutusten varaan,
  • peruskoulun ja korkeakoulut kattava yhtenäisille periaatteille rakentuva eri osapuolten oikeudet turvaava oikeusturvajärjestelmä saatettava pikaisesti voimaan,
  • rangaistuksia ohjaus- ja kurinpitokeinoina vältettävä,
  • oppilaitosten rankaisuvalta rajattava mahdollisimman suppeaksi, eikä oppilaita saa rangaista teoista, jotka kuuluvat tuomioistuinten ratkaisuvaltaan,
  • oppilaiden ja opiskelijoiden saatava tieto arvosteluperusteista ja niiden soveltamisesta,
  • opiskelijoiden oikeusturvaa tehostettava eri oppilaitosten ja korkeakoulujen sisäänpääsykuulusteluissa,
  • oppilaille ja opiskelijoille turvattava muutoksenhakumahdollisuus opintosuoritusten arvosteluun,

3.5. Tiedotusvälineissä

Vapaata julkista keskustelua ylläpitävät tiedotusvälineet kuuluvat olennaisesti kansanvaltaiseen yhteiskuntaan. Kaupallinen sensaationtavoittelu ja suoranainen sananvapauden väärinkäyttö ovat kuitenkin muodostumassa vaaraksi kansalaisten oikeusturvalle. Syytetty tai epäilty saatetaan leimata rikolliseksi ennen kuin hänet on tuomittu. Ihmisten yksityiselämästä voidaan antaa tietoja, joista heille aiheutuu suuria henkisiä kärsimyksiä ja aineellisia vahinkoja.

Tämän vuoksi on:

  • kansalaisten yksityiselämän suojaa parannettava lainsäädännöllä,
  • oikaisu- ja vahingonkorvausmahdollisuuksia virheellisten ja vääristeltyjen tietojen julkaisemisen estämiseksi lisättävä,
  • rikoksesta epäillyistä ja syytetyistä annettavia tietoja valvottava nykyistä tiukemmin asettamalla vääristeltyjä uutisia julkaisevat syytteeseen.

3.6. Asumisessa

Kunnollinen asunto kuuluu jokaisen kansalaisen perustarpeisiin ja mahdollisuus sen saamiseen sosiaalisiin perusoikeuksiin. Elinkeinorakenteen muuttuminen ja työnsaantimahdollisuuksien epätasainen jakautuminen ovat pahentaneet maassamme vallitsevaa asuntopulaa. Asunnontarvitsijoiden turvattomuutta on lisännyt asuntojen kauppaa ja välitystä koskeva puutteellinen lainsäädäntö.

Monet asunnontarvitsijat ovat menettäneet säästönsä tai koko omaisuutensa ilman riittäviä taloudellisia vakuuksia toimivien rakennuttajien tai asuntokeinottelijoiden toiminnan seurauksena.

Asumisessa ilmenevät eriarvoisuudet heijastuvat myös vuokralaisten asemaan. Vuokralaisilla ei ole vaikutusmahdollisuuksia asuntoaan ja asuinolojaan koskevissa ratkaisuissa.

Tämän vuoksi on:

  • asunto-osakkeiden ostajat turvattava rakennuttajan konkurssin aiheuttamilta menetyksiltä pikaisin lainsäädäntötoimin,
  • yhteiskunnan voitava tehokkaasti valvoa ns. gryndertoimintaa,
  • asunnonvälittäjien valvontaa tehostettava nykyisestä,
  • asunnon omistajan oikeudet turvattava tehokkaasti niissä tapauksissa, jolloin yleiseen tarkoitukseen otetaan tai pakkolunastetaan maa-alueita,
  • saatava aikaan pikaisesti lainsäädäntö, jolla tehdään mahdolliseksi yhteiskunnan tuella rakennetuissa vuokrataloissa asuville vuokralaisille vähittäismaksulla lunasraa asuntonsa omakseen,
  • vuokralaisille annettava tilaisuus vaikuttaa asumisoloja koskeviin kysymyksiin.