Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/KESKP/229

Keskustapuolue

Keskustapuolueen taajamien ympäristönsuojeluohjelma


  • Puolue: Keskustapuolue
  • Otsikko: Keskustapuolueen taajamien ympäristönsuojeluohjelma
  • Vuosi: 1972
  • Ohjelmatyyppi: erityisohjelma

keskustapuolue

TAAJAMIEN YMPÄRISTÖNSUOJELUOHJELMA

1. Johdanto

Ympäristönsuojelun tarkoituksena on luoda viihtyisä ympäristö ihmiselle. Kunnallisen ympäristönsuojelun tarkoituksena on luoda tavoitteet pienaluekohtaiselle suunnittelulle, jolla voidaan parantaa ympäristöä.

Luonnonvarojen käytössä tärkeimmän suojeltavan kohteen muodostavat uusiutumattomat tai vain hyvin hitaasti uusiutuvat luonnonvarat. Näistä kunnallisella tasolla merkittävästi määräävin on maaperä.

Teollistuvassa ja väestöltään lisääntyvässä kunnassa maa-alan käyttö aiheuttaa usein ihmisen ympäristön kannalta huomattavien arvojen menetyksiä. Maa-alan siirtyminen pois perustuotannollisesta toiminnasta on kiihtynyt viime vuosina ja tämän suuntauksen muuttaminen onkin eräs tärkeimpiä kunnallisia ympäristönsuojelun tavoitteita.

Liikenneväylien ja teollisuuslaitosten sijoittaminen sekä suurten asutuskeskuksien rakentaminen muodostaa vaaran ihmisen terveydelle, virkistymiselle luonnossa ja luonnon perinteelliselle tuotannolliselle toiminnalle.

2. Organisaatio

Kunnallisella itsehallinnolla voidaan edistää ympäristönsuojelun vaatimia toimenpiteitä. Tämän edellytyksenä on kuntalaisten aktiivinen osallistuminen oman ympäristönsä säilyttämiseen viihtyisänä ja terveellisenä.

Ympäristössä esiintyvät haitat ovat usein paikallisia, eivätkä koske koko taajaman aluetta. Taajamien sisällä haitat vaihtelevat monella tavalla. Näiden ongelmien parantamiseksi on pyrittävä luomaan tiheästi asutuilla alueilla aktiivisesti toimivia vapaaehtoisia kuntalaisten ympäristönsuojelutoimikuntia kuntatasoa pienemmille alueille kuten kaupunginosavaltuustoja, joihin edellä mainitut toimikunnat olisivat jatkuvassa yhteydessä. Tällä lisätään kuntalaisten mahdollisuuksia vaikuttaa omaa ympäristöään koskeviin asioihin ja saada tietoja niistä.

Suurten kuntien tulee antaa ympäristönsuojelua koskevien asioiden hoito luottamushenkilöistä kootulle lautakunnalle, jonka johdossa on päätoiminen kunnan ympäristönsuojelun valvoja. Kunnan tulee lisäksi tukea alueellaan toimivien aatteellisten ympäristönsuojeluorganisaatioiden julkaisutoimintaa.

3. Meluntorjunta

Tiheään asutuilla alueilla melu on muodostunut merkittäväksi ihmisen viihtyvyyttä ja terveyttä vaarantavaksi tekijäksi.

Nykyinen rakennustekniikka ei ota huomioon melun vähentämistä asuinympäristössä. On määriteltävä ihmisen viihtyvyyden vaatima melutaso ja sen edellyttämät tekniset rakennusaineratkaisut. Samalla on luotava näiden rakentamisen valvontajärjestelmä, jonka tulee rakennustarkoituksen yhteydessä tutkia, onko melutaso saatu riittävän alhaiseksi.

Muut asumiseen liittyvät melua aiheuttavat toiminnat on pyrittävä sijoittamaan asuinympäristön ulkopuolelle.

Ihminen viettää huomattavan osan ajastaan työpaikallaan. Jatkuvan työmelun vähentäminen on tämän takia tärkeä osa työympäristön viihtyvyyden parantamista. Tähän tulee pyrkiä teknisin ratkaisuin ja määräyksin, joilla poistetaan meluavat laitteet ja edistetään meluttomien laitteiden käyttöönottoa.

Tilapäisissä melulähteissä tulee teknisin ratkaisuin ottaa huomioon sekä ihmisen terveydelle aiheutuvat vaarat että luonnonrauhan säilyttäminen. Myös näille laitteille on luotava lainsäädäntö, jota on tiukennettava teknisen kehityksen myötä.

Liikennemelun vähentäminen liittyy olennaisesti liikennevälineiden tekniseen kehitykseen.

Liikennevälineiden sähköistäminen edistää meluntorjuntaa, minkä vuoksi kaikkia tähän johtavia toimenpiteitä on tuettava.

Suurissa asutuskeskuksissa tulee vähentää yksityisten moottoriajoneuvojen lukumäärää suosimalla liikennejärjestelyissä sähkökäyttöisiä julkisia liikennevälineitä.

Liikenteen määrän vähentäminen liittyy aluesuunnitteluun ja sen nykyisin aiheuttamaan liikkumistarpeen vähentämiseen. Aluesuunnittelussa on vähennettävä asutuskeskuksien läpi tai yli kulkevaa meluavaa liikennettä.

Lentoliikennemelu on lisääntymässä ja muodostaa jo nykyisin eräillä alueilla viihtyvyyttä rajoittavan tekijän. Tälläkin alueella meluntorjunta liittyy läheisesti aluesuunnitteluun. Lentoreittien sijoituksella voidaan vähentää lentoliikenteen aiheuttamia haittoja.

Yliäänilennot tulee kieltää kokonaan ja pienkoneiden käyttöä huomattavasti rajoittaa taajama-alueiden yläpuolella.

4. Ilmansuojelu

Asutuskeskuksissa ilman saastumista aiheuttaa etenkin liikenne, teollisuus ja kiinteistöjen lämmitys. Näiden aiheuttamat haitat liittyvät paljolti energiapolitiikkaan. Pitkälle kehitetty ja keskitetty sähköenergian käyttö vähentää ilman pilaantumista. Kiinteistöjen lämmitys tulee keskittää kaukolämpölaitoksiin, joihin on asennettava ilmanpuhdistimet.

Sähkön hintaa on alennettava tukitoimin niin, että verrattaessa esim. öljyn hintaa sen käyttö tulee taloudelliseksi.

Tuotantolaitoksiin, joista tulee ilmaan erilaisia tuotantoprosesseista syntyviä kaasuja, tulee lainsäädännöllä määrätä ilmanpuhdistajat sekä asettaa ehdoton yläraja päästöille. Ilmansaastumisesta mahdollisesti aiheutuvat haitat on korvattava aiheuttamisperiaatteen mukaan.

5. Aluesuunnittelu

Kunnallisessa rakennuspolitiikassa on kiinnitettävä huomio erityisesti teollisuuslaitosten sijoittamiseen ja sen aiheuttamiin ympäristöhaittoihin sekä asuinalueiden ja palvelupaikkojen etäisyyksiin ja sijoitteluun. Erityisesti merkittäviä pitkälle teollistuneiden alueiden kannalta ovat uudet ympäristöä pilaavan teollisuuden perustamisen ehkäiseminen ja riittävän suurien viheralueiden perustaminen asuinympäristön välittömään läheisyyteen. On vältettävä rakentamista asuinalueita liian tiheästi niistä epäoikeudenmukaisuuksista huolimatta, joita tonttimaan hinnanmuodostus ja kunnallistekniset työt aiheuttavat.

Perustuotannollisen toiminnan sijoittaminen lähelle asuinyhdyskuntia antaa ilmansuojelun toteutumisen jälkeen mahdollisuuden luoda monipuolinen ja viihtyisä ympäristö.

Suurten teollisuusyksikköjen keskittäminen johtaa aina ympäristön tuhoutumiseen. Myös asuinalueiden rakentamisessa tulee välttää suurten kokonaisuuksien kehittämistä. Tavoitteena tulee olla mahdollisimman pienyksikköinen toimiva kokonaisuus.

Jokaiselle on luotava edellytykset valita kohtuullisin kustannuksin oma asuintapansa suurten elementtikolossien ja omakotitalojen välillä. Kunnan on kaavassaan osoitettava riittävä määrä tontteja kuhunkin tarkoitukseen.

Kaikessa rakentamisessa tulee ottaa huomioon maisemalliset näkökohdat. Erityisesti varastoalueiden ja kukka-alueiden kunnostamiseen tulisi kiinnittää huomiota.

6. Liikennejärjestelyt

Kuntien alueille tulee järjestää mahdollisimman tiheä julkisen liikenteen verkosto. Tiheään asutuilla alueilla tulee suosia sähkökäyttöisiä liikennevälineitä.

Julkisen liikenteen edistäminen vähentää tarvetta rakentaa uusia liikenneväyliä, jolloin mm. säästyy perustuotannolliseen toimintaan enemmän aluetta. Samoin liikenteen aiheuttamat haitat ilman saastumisen ja meluntorjunnan osalta vähenevät.

Liikenteen järjestelyt liittyvät läheisesti yhteiskunnan kokonaissuunnitteluun. On pyrittävä sijoittamaan asuntoalueet, työpaikat ja palvelupisteet kohtuulliselle etäisyydelle toisistaan, jotta turhaa liikennettä vältetään.

Ihmisten tunneloittaminen taajamien keskustoissa on lopetettava ja liikennevaloihin on asetettava jalankulkijoiden käyttöön painonapit. Automaattisesti ohjattujen risteysten liikennevalojärjestelyt on muutettava jalankulkijoille edullisimmiksi.

Moottoriajoneuvoliikenne on pyrittävä erottamaan jalankulkuliikenteestä. Kävelykatuja on lisättävä huomattavasti ja taajamien keskustoihin on rakennettava polkupyöräverkosto.

Tiheiden taajamien keskustat tulee rauhoittaa kokonaan moottoriajoneuvoliikenteeltä huoltoajoa lukuunottamatta.

Kävelykaduille tulee luoda virkistävä vihervyöhyke.

Erityisesti monikaistaisia teitä suunniteltaessa on kiinnitettävä huomiota maisemallisiin seikkoihin.

7. Virkistysalueet

Virkistysalueita tulee huomattavasti lisätä ja niiden perustamista lähelle taajamien keskustoja tulee kiirehtiä. Virkistysalueiden tulee olla mieluimmin monilukuisia ja pienalaisia ja lähellä keskustaa kuin kauempana sijaitsevia suurialueisia ja harvalukuisia. Virkistysalueiden suunnittelussa tulee pyrkiä kokonaistavoitteen asetteluun laatimalla kullekin pienalueelle oma viherkaava.

Kaikki suurten taajamien alueilla säilyneet viheralueet tulee kokonaisuudessaan rauhoittaa asutuksen ja kaiken rakentamisen ulkopuolelle. Virkistysalueiden tulee olla monipuolisia ja ottaa huomioon alueen luonnon tarjoamat erilaiset mahdollisuudet.

Virkistysalueiden perustamisessa tulee ensisijaisesti ottaa huomioon kunnan tai valtion omistuksessa olevat alueet. Yksityisten alueille ei tule perustaa julkista virkistysaluetta ilman omistajan suostumusta.

8. Vesiensuojelu

Vesiensuojelun lähtökohtana tulee olla vesivarojen tarkoituksenmukaisen käytön turvaaminen. Tämä edellyttää kaikkien jätevesien puhdistamista.

Teollisuudessa tulee pyrkiä suljettuun vedenkiertoon. Asutuksen vedenhankinta tulee järjestää puhtaista vesialueista tai pohjavesistä. Kaikenlaiset vesialueisiin kohdistuvat toimenpiteet, jotka muuttavat veden laatua tai määrää on pyrittävä lopettamaan.

Puhdistamoihin tulee luoda järjestelmä, joka takaa maataloudelta peräisin olevien ravinteiden joutumisen takaisin maatalouden käyttöön. Myrkyllisten ja haitallisten aineiden päästäminen viemäriin on kiellettävä ja tätä koskeva valvonta on järjestettävä.

Vesiensuojelun kustannusten jaon tulee määräytyä väestön taloudellisen aseman ja tulojen mukaan ja sen tulee ottaa huomioon jäteveden määrä ja laatu.

Valtion tukitoimin tulee edistää muitakin ratkaisuja kuin viemäröinti-puhdistamomenetelmiä. Erityisesti tulee kiinnittää huomio sellaisiin ratkaisuihin, jotka palauttavat ravinteet takaisin luonnon kiertokulkuun.

Vesirakentamisessa ja rantarakentamisessa tulee pyrkiä mahdollisimman suuressa määrin luonnollisen maiseman säilyttämiseen.

9. Jätehuolto

Jätteiden käsittelyn tavoitteena on luonnonvarojen mahdollisimman täydellinen palauttaminen takaisin tuotantoon. On kehitettävä menetelmiä, joilla jätteet otetaan uudelleen käyttöön ja siten taataan paremmin luonnonvarojen riittävyys.

Kiinteiden jätteiden kuljetus on järjestettävä siellä, missä sitä vielä ei ole hoidettu. Kaatopaikkojen perustamisessa ja hoitamisessa on pyrittävä mahdollisimman suureen huolellisuuteen. Kaatopaikkojen alueille on heti niitä perustettaessa laadittava suunnitelma, jolla alueet saadaan jälleen yleiseen käyttöön.

Polttolaitoksia jätteiden tuhoamiseen ei tule perustaa edes riittävin ilmanpuhdistimin varustettuina. Talokohtainen jätteiden poltto on kiellettävä.

Erikoisjätteitä varten tulee taajamien yhteyteen perustaa suuritehoisia käsittelylaitoksia, jotka erikoistuvat kukin tiettyyn jäteaineeseen esim. jäteöljyihin tai teollisuuskemikaaleihin. Näin näistä aineista saadaan talteen huomattava osa uudelleen käytettäväksi.

Autojen ja muiden vastaavien laitteiden hajoittamoja tulee kehittää siten, että etenkin metalleja saadaan entistä runsaammin uudelleen tuotantoon.

Jätehuollon tarkkailua tulee tehostaa ja havaituista rikkomuksista tulee voida antaa rangaistus.

On luotava tehokas panttijärjestelmä, joka takaa tuotteiden pakkausten ja niihin verrattavien esineiden palauttamisen takaisin kauppaan. Kertakäyttöhyödykkeiden tarkoituksenmukaisuutta on harkittava.

10. Energiahuolto

Taajamien energiahuollon tulee olla sähköön perustuva ja mahdollisimman keskitetty. Ydinenergialla tulee vähentää fossiilisten polttoaineiden osuutta energian tuotannossa.