Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/KESKP/234

Keskustapuolue

Keskustan tavoitteet 1980-luvun alkupuoliskolle


  • Puolue: Keskustapuolue
  • Otsikko: Keskustan tavoitteet 1980-luvun alkupuoliskolle
  • Vuosi: 1980
  • Ohjelmatyyppi: tavoiteohjelma

Ihmisyyden vuosikymmenelle

KESKUSTAPUOLUEEN TAVOITTEET 1980-LUVUN ALKUPUOLISKOLLE

Hyväksytty keskustapuolueen puoluekokouksessa Turussa 13.-15.6.1980

Sisältö:

  1. KESKUSTAPOLITIIKAN PERUSTEET
    1. Keskustapuolueen periaatteet
    2. Ihmisyyden vuosikymmenelle
  2. 1980-LUVUN LÄHTÖKOHDAT
    1. Kansainvälisen talouden tila ja kehitys
    2. Suomen taloudellinen kehitys
  3. KESKUSTAPUOLUEEN TAVOITTEET 1980-LUVULLA
    1. Aineellisten elinehtojen turvaaminen
    2. Ihmisyyden yhteiskuntaan
    a) Kansanvalta
    b) Ympäristö ja yhteisöt
    c) Henkinen kasvu
  4. KESKUSTAPUOLUEEN KANSALLINEN TEHTÄVÄ
    1. Ulkopolitiikka
    2. Sisäpolitiikka
    3. Keskustapuolue kansanliikkeenä

I KESKUSTAPOLITIIKAN PERUSTEET

I 1. Keskustapuolueen periaatteet*)

Ihmisyys ja sen kehitystarve

Yhteiskunta on ihmistä varten. Ihmisyyden kehitystarve ja sen edellytykset on pantava kaiken yhteiskunnallisen ja valtiollisen uudistamisen pohjaksi. Ihmisten moninaiset sosiaaliset, henkiset ja aineelliset tarpeet on otettava yhteiskuntaa kehitettäessä huolellisesti ja tasapainoisesti huomioon. Jokainen tarvitsee riittävien aineellisten elinehtojen lisäksi henkisiä virikkeitä ja mahdollisuuksia persoonallisuutensa kehittämiseen. Ihminen tarvitsee myös turvallisuutta luovia ja elämää rikastuttavia kiinteitä ihmissuhteita.

Tasa-arvo

Sivistyksellistä, sosiaalista ja taloudellista tasa-arvoisuutta on edistettävä. Jokaisella on oltava yhtäläiset mahdollisuudet saada taipumustensa ja toivomustensa mukaista koulutusta sekä ammattitaitonsa ja edellytystensä mukaista ja oikeudenmukaisesti palkattua työtä. Miesten ja naisten tasa-arvoisuudessa ilmenevät puutteet on poistettava ja kansalaisten yhdenvertaisuus lain edessä on toteutettava. Keskustapuolue toimii sellaisen yhteiskunnan luomiseksi ja säilyttämiseksi, jossa toteutuvat ihmisen perusoikeudet: oikeus vapauteen ja turvallisuuteen, ajatuksen, sanan, uskonnon ja omantunnon vapaus sekä kokoontumis- ja yhdistymisvapaus.

Alueellinen tasa-arvo

Maan eri osien tasapainoiseksi kehittämiseksi, kansalaisten toimeentulon turvaamiseksi sekä puhtaan, viihtyisän ja turvallisen elinympäristön takaamiseksi on harjoitettava voimakasta aluepolitiikkaa.

Turvallinen elinympäristö

Hyvän ihmiselämän perusta on yhteiskunta, joka voi toimia elinkelpoisessa ja turmeltumattomassa ympäristössä. Läheisyys luontoon kuuluu erottamattomasti viihtyisään ja terveelliseen elinympäristöön. Kaikkien ihmisten on päästävä siitä osallisiksi. Elinympäristömme suojeleminen ja parantaminen, luonnon tasapainon säilyttäminen, luonnonvarojen riittävyys ja yhteiskuntakehityksen alueellinen tasapainoisuus on otettava kaikessa päätöksenteossa huolellisesti huomioon. Elinympäristöömme kuuluu myös sosiaalinen ympäristö: suhteet toisiin ihmisiin.

Yhteiskuntaa on kehitettävä siten, että ihmiselle välttämättömät luonnolliset ja läheiset ihmissuhteet perhepiirissä, työpaikoilla ja naapurusten kesken tulevat turvatuiksi.

Yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus

Keskustapuolue haluaa tasoittaa eri väestöryhmien välisiä eturistiriitoja. Keskustapolitiikka hyväksyy moniarvoisuuden ja suhtautuu suvaitsevasti toisin ajatteleviin sekä pyrkii saamaan aikaan yhteistoimintaa kaikkien ryhmien kesken. Kun keskustapuolueen johtavana tavoitteena on yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden toteuttaminen, puolue pyrkii tehokkaasti parantamaan taloudellisesti, sosiaalisesti ja sivistyksellisesti jälkeenjääneiden ryhmien asemaa ja estää uusien sellaisten ryhmien syntymisen.

*) Ote keskustapuolueen yleisohjelmasta.

I 2. Ihmisyyden vuosikymmenelle

Ajankohtainen keskusta-aate

Alkavalla vuosikymmenellä keskusta-aate on entistä ajankohtaisempi. Periaatteidemme mukaiset ratkaisut ovat käymässä yhä välttämättömämmiksi ja niiden tueksi on saatavissa laajeneva kansalaismielipide.

Käänne hajautettuun yhteiskuntaan

Teollistuneiden yhteiskuntien kehityksessä on meneillään historiallinen murrosvaihe. Teollistuminen on perustunut kovaan, uudistumattomia luonnonvaroja tuhlaavaan ja elinympäristöämme turmelevaan teknologiaan. Teollistumisvaiheen teknologia on ollut myös kaikkinaista keskittymistä suosivaa. Käänne on tapahtumassa. Nyt on pakko luoda uusia tuotantomenetelmiä, jotka säästävät uudistumattomia luonnonvaroja ja vähentävät elinympäristöömme kohdistuvaa rasitusta. Yhä keskeisempi merkitys on annettava uudistuville luonnonvaroille, joiden tuottoa on pyrittävä lisäämään. Uutta teknologiaa voidaan soveltaa ja taloudellinen kehitys suunnata siten, että ne suosivat hajauttavia, desentralistisia ratkaisuja. Tätä taloutemme uutta suuntausta on rohkaistava ja tuettava.

Materialismin ylivalta on murtumassa

Toinen suuri murros on vallitsevan arvomaailman muuttuminen. Pitkä teollistumisen kausi on perustunut yksipuolisesti materiaalisiin, aineellisiin arvoihin. Tämän seurauksena teollistuneet yhteiskunnat ovat kehittyneet monessa suhteessa ihmisten henkisten ja sosiaalisten tarpeiden vastaisesti. Erityisesti keskittyminen eri muodoissaan on vähentänyt ihmisten mahdollisuuksia henkisesti rikkaaseen, luovaan elämään ja hyviin, turvallisiin ihmissuhteisiin. Vallalla ollut materialistinen arvomaailma on estänyt ihmisiä tajuamasta omaa ihmisyyttään, omaa tarvettaan ja omia mahdollisuuksiaan henkiseen kasvuun. 1980-luku on vuosikymmen, jonka kuluessa vaatimukset ihmisyyden ja sen kehitystarpeiden toteuttamisesta nousevat voimakkaina esiin.

Alkion ihanteiden aika

Alkavan vuosikymmenen muutos merkitsee keskustalaisen ajatustavan läpimurtoa yhteiskunnan kehitystä suuntaavaksi voimaksi. Keskustapuolueen tehtävänä on olla tämän kehityksen johdossa. Santeri Alkion ihanteiden toteuttamisen aika on tullut.

II 1980-LUVUN LÄHTÖKOHDAT

II 1. Kansainvälisen talouden tila ja kehitys

1980-luvulla suomalaisen yhteiskunnan kehitys riippuu keskeisellä tavalla kansainvälisen talouden muutoksista. Pienenä ja luonnonvaroiltaan yksipuolisena maana Suomi on hyvin riippuvainen ulkoisista olosuhteista.

Aineellisen elintason nousu

Viime vuosisadalla alkanut tekninen ja taloudellinen kehitys on luonut teollisuusmaissa ennennäkemättömät mahdollisuudet ihmisten aineellisen elintason kohottamiseen. Työaikaa on voitu lyhentää ja siirtää raskaimpia töitä koneiden suoritettavaksi. Samaan aikaan tuotanto ja ihmisten kulutusmahdollisuudet ovat moninkertaistuneet. Tehostunut tuotanto sekä peruselinkeinoissa että teollisuudessa on luonut perustan palvelutoimintojen huomattavalle laajentumiselle ja korkeatasoiselle sosiaaliturvalle. Teollistuneiden maiden nopea taloudellinen nousu on perustunut sekä teknologiseen kehitykseen että uudistumattomien luonnonvarojen tuhlaukseen. Niitä on ollut lähes rajattomasti saatavana alhaisella hinnalla. Tämän vuoksi uudistuviin luonnonvaroihin perustuvan tuotannon kehittämistä on laiminlyöty.

Vallitsevaa kehityssuuntaa ei voida jatkaa

Viime vuosina etenkin tiedemiehet ovat alkaneet kiinnittää vakavaa huomiota niihin odotettavissa oleviin ongelmiin, joihin joudutaan, mikäli teollisuusmaat jatkavat entistä kehityssuuntaa. Uudistumattomat luonnonvarat ovat rajallisia ja
erityisesti öljy ja eräät mineraalivarat, ovat nopeasti ehtymässä. Lisäksi uudistumattomien luonnonvarojen käytöstä aiheutuu elävälle luonnolle kasvavia haittoja, jotka saattavat olla tuhoisia ihmisen terveydelle ja hyvinvoinnille.

Kansainvälisen talouden ongelmat kärjistyneet

Kansainvälisen talouden nykyiselle tilanteelle on luonteenomaista toisaalta kärjistynyt eriarvoisuus teollisuusmaiden ja kehitysmaiden välillä ja toisaalta niiden voimakas keskinäinen riippuvuus. Useimpien teollistuneiden maiden talous on ratkaisevasti riippuvainen kehitysmaista saatavista energiasta ja raaka-aineista.

Taloudellisen kehityksen epävarmuus on lisääntynyt myös sen takia, että erilaiset uskonnolliset ja kansalliset voimatekijät nousevat maailmanpolitiikan uusiksi vaikuttajiksi. Asevarustelun suunta on yksi kansainvälisen taloudellisen kehityksen avaintekijöistä. Jos asevarustelu jatkuu, nykyistä oikeudenmukaisemman talousjärjestyksen luominen on lähes mahdotonta.

Monilla kehitysmailla on luonnonvaroja runsaasti, mutta niiden hyödyntäminen on heikkoa ja usein ulkomaisten yhtiöiden käsissä. Siirtomaakauden perintönä on kehitysmaiden tuotanto edelleen yksipuolista ja vienti lähinnä raaka-aineiden toimittamista teollisuusmaille.

Kehitysmaiden tavoitteena onkin täyden määräysvallan saaminen omien luonnonvarojensa hyödyntämiseen ja tuotannon monipuolistaminen. Teollistamista pyritään toteuttamaan voimakkaasti, jotta raaka-aineet voitaisiin jalostaa omassa maassa. Siten voidaan kulutustarvikkeiden tuontia vähentää ja vientiä harjoittaa tuottavammalla pohjalla.

Uuteen kansainväliseen talousjärjestykseen

Yhdistyneissä Kansakunnissa hyväksyttiin vuonna 1974 periaateohjelma Uuden kansainvälisen talousjärjestyksen (UKTJ) aikaansaamisesta. Se tähtää kehitysmaiden aseman parantamiseen ja oikeudenmukaisemman osuuden turvaamiseen niille kansainvälisessä tulonjaossa. Suomi antoi täyden tukensa UKTJ-asiakirjojen hyväksymiselle YK:ssa.

Suomen tulee osaltaan tehdä parhaansa teollisuus- ja kehitysmaiden välillä vallitsevan taloudellisen eriarvoisuuden poistamiseksi. Kehitysmaiden pyrkimyksiä omaehtoisen taloudellisen ja sivistyksellisen kehityksensä voimistamiseen on tuettava sekä YK:ssa että kahdenvälisessä yhteistyössä. Kauppa- ja yhteistyösuhteita on kehitettävä entistä tasavertaisemmalle pohjalle. Kehitysapu on 1980-luvun alkuvuosina nostettava YK:n edellyttämälle 0,7 % BKT tasolle.

Luonnonvarojen riittävyys rajoittaa maailmantalouden kasvua

1970-luvulla maailmantalouden kasvu kohtasi ensimmäisen kerran luonnonvarojen riittävyyden rajat. Ongelma kärjistyi energia- ja raaka-ainekriisiksi. Öljyn hinnan kohoamisesta aiheutui maailmantalouden lama, jonka vuoksi öljyn kysyntä aleni ja sen hinta laski. Maailmantalouden elvyttyä on taas jouduttu tilanteeseen, jossa kysyntä ylittää tarjonnan ja hinnat kohoavat. Energian ja raaka-aineiden niukkuudesta on tullut maailmantalouteen epävarmuutta aiheuttava pysyvä tekijä.

Uudistumattomien luonnonvarojen rajallisuus edellyttää, että teollisuusmaissa tavoitteenasettelua muutetaan ja luonnonvaroja säästetään ja tarjotaan täten kehitysmaitten väestölle mahdollisuus toimeentulon parantamiseen.

II 2. Suomen taloudellinen kehitys

1960-luvun rakennemuutos johti keskittymiseen

Suomessa teollistuminen toteutui 1960-luvulle saakka varsin tasapainoisesti, ensi sijassa omiin voimavaroihimme nojaten. Kuusikymmenluvun kuluessa maassamme voimistui yksipuolisesti materialistisiin arvoihin perustuva ajattelutapa, joka asetti taloudellisen kasvun yhteiskunnan tärkeimmäksi päämääräksi. Tämä ajattelutapa perustui siihen käsitykseen, että tuotannon ja kulutuksen kasvulla ei ole mitään rajoja, vaan kaikki maailman maat seuraavat omalla vauhdillaan pisimmälle teollistuneiden maiden esimerkkiä. 1960-luvun loppupuolella tällaista kasvupolitiikkaa ryhdyttiin määrätietoisesti toteuttamaan. Muutamassa vuodessa maassamme vietiin läpi ennennäkemättömän nopea rakennemuutos, joka johti tuotannon, väestön ja pääomien rajuun keskittämiseen ja nopeaan kaupungistumiseen.

Maa- ja metsätalousväestön määrä aleni jyrkästi teollisten elinkeinojen ja etenkin palvelujen laajentuessa. Alueellinen keskittyminen oli voimakasta: kehitysalueet tyhjenivät ja etelän ruuhkakeskukset kasvoivat hallitsemattoman nopeasti. Suuri osa peruselinkeinoista irtautuneesta työvoimasta päätyi Ruotsiin.

Keskustapuolueessa virisi harjoitetun kasvupolitiikan arvostelu

Kuusikymmentäluvun kokemusten perusteella keskustapuolueen piirissä heräsi puolueen aatteeseen perustuva toteutetun kasvupolitiikan arvostelu, jonka voimakkain kärki suuntautui harjoitetun kasvupolitiikan lähtökohtaan, materialistiseen maailmankatsomukseen. Toteutettuun kasvupolitiikkaan liittynyt rakennemuutos merkitsi turvattomuuden lisääntymistä ja ihmissuhteiden heikkenemistä. Kasvupolitiikka ei ollut »ihmisyyden ja sen kehitystarpeen» mukaista, se jätti ihmisen henkiset ja sosiaaliset tarpeet vähälle huomiolle. Toisaalta harjoitettua kasvupolitiikkaa arvosteltiin ekologian, luonnontaloudellisen ajattelun pohjalta.

Harjoitettu kasvupolitiikka johtaa luonnonvarojen ehtymiseen ja elinympäristön pilaantumiseen

Voimakas kasvu ja sen aikaansaamiseksi toteutettu rakennemuutos oli ristiriidassa luonnontalouden kanssa. Nähtiin, että nopeasta kasvusta seurauksena oli uudistumattomien luonnonvarojen ehtyminen sekä elinympäristön pilaantuminen. Taloudellisessa mielessä kasvupolitiikkaa syytettiin siitä, että se oli muun muassa alueellisen keskittymisen muodossa voimavaroja tuhlaavaa ja tehotonta.

Harjoitetun kasvupolitiikan arvostelu sai vastakaikua etenkin nuorten keskuudessa. Öljykriisi oli maailmankuvaa järkyttävä kouriintuntuva osoitus siitä, että tämä arvostelu osui kohdalleen.

Öljykriisin seurauksena oli Suomessakin taloudellinen lama. Koska toteutettu rakennemuutos oli vähentänyt voimakkaasti maamme omavaraisuutta, lamasta tuli meillä erityisen syvä ja työttömyys kohosi sietämättömän korkealle tasolle.

Talouden tasapainottomuuksien korjaamisessa onnistuttiin

Pyrittäessä irti lamasta ja siihen liittyvästä suurtyöttömyydestä oli välttämätöntä parantaa suomalaisen tuotannon kilpailukykyä. Samanaikaisesti oli vaihtotase pyrittävä saamaan tasapainoon ulkomaisen velkaantumisen pysäyttämiseksi. Näissä tehtävissä on onnistuttu tyydyttävästi. Kilpailukyky on parantunut, minkä ansiosta myös työllisyys on kohentunut. Vaihtotase on viime vuosina ollut selvästi ylijäämäinen ja viennissä on ylitetty edellisen nousukauden taso.

1980-luvun tehtävänä on talouden rakenteen uudistaminen

Elvytyspolitiikka on ollut kasvupolitiikkaa. Tavoitteena on ollut Suomessa kuten muuallakin kasvun nopeuttaminen, jotta työttömyys alenisi. Talouspolitiikasta on puuttunut ote, jolla taloutemme perustaa ja rakennetta uudistettaisiin maailmantalouden muutosten edellyttämällä tavalla. Toimenpiteet energian säästön tehostamiseksi ja kotimaisten energialähteiden käytön lisäämiseksi ovat kuitenkin jo selviä esimerkkejä toteutetuista rakenteellisista sopeuttamisratkaisuista.

Täystyöllisyys ja kansalaisten toimeentulo turvattava kaikissa oloissa

Ensi vuosikymmenen tärkein tehtävämme on täystyöllisyyden ja kansalaisten toimeentulon turvaaminen maailmantalouden hitaan kasvun ja yleisen epävarmuuden oloissa. Taloudelliseen kehitykseen vaikuttaa teknologian kehitys, erityisesti automaation lisääntyminen, joiden aiheuttamat muutokset on voitava hallita. Viimeisimpien öljyn hinnankorotusten seurauksena teollisuusmaiden talous ja Suomi sen mukana on ajautumassa hitaan kasvun, nopean inflaation, kasvavien vaihtotaseongelmien ja suurtyöttömyyden olosuhteisiin. Näihin ongelmiin on löydettävä ratkaisut, jotka ovat sopusoinnussa uuden kansainvälisen taloudellisen järjestyksen periaatteiden kanssa.

III KESKUSTAPUOLUEEN TAVOITTEET 1980-LUVULLA

III 1. Aineellisten elinehtojen turvaaminen

Taloudellisen toiminnan perustehtävä yhteiskunnassa on kansalaisten aineellisten elinehtojen turvaaminen eikä sen pidä muodostua itsetarkoitukseksi.

Talouden toiminta uudistuvien luonnonvarojen pohjalle

Taloudellisen toiminnan on tulevaisuudessa perustuttava entistä enemmän uudistuviin luonnonvaroihin ja omaan osaamiseemme. Suomi on hyvässä asemassa, sillä meidän uudistuvien luonnonvarojemme määrä ja tuotto on suuri. Teollisuutta ja peruselinkeinoja kehitettäessä on pyrittävä uudistuvien luonnonvarojen tuoton lisäämiseen, hyväksikäytön tehostamiseen sekä niihin perustuvan jalostustoiminnan laajentamiseen luonnontaloudellisesti kestävällä tavalla. Tämä luo uusia mahdollisuuksia nimenomaan paikallisille pienille ja keskisuurille yrityksille. Uudistuvien luonnonvarojen hoidon ja hyväksikäytön tehostaminen edellyttää, että tehokkaalla aluepolitiikalla turvataan maaseudun ja haja-asutusalueiden riittävä väestö myös tulevaisuudessa.

Uudistuvien luonnonvarojemme käytön laajentamiseksi välttämättömien investointien rahoitus on turvattava. Koska uudistuviin luonnonvaroihin perustuvan tuotannon kehittäminen on kansantaloudellisesti välttämätöntä, on valtion sitä voimakkaasti tuettava. Verotuksella on ohjattava luonnonvarojen kestävään käyttöön. Tämän mukaisesti on uudistuviin luonnonvaroihin kohdistuva verotus vähitellen kokonaan poistettava. Samoin on pikaisesti suunnattava lisää varoja uudistuvien luonnonvarojen käyttöä tukevaan tutkimukseen ja tuotekehitykseen. On kehitettävä teknologiaa ja tuotantomenetelmiä, jotka uudistumattomien luonnonvarojen sijasta perustuvat uudistuviin luonnonvaroihin.

Teollisuudelle pitkän aikavälin raaka-aine-ohjelma

Teollisuuspolitiikassa on otettava huomioon uudistumattomien luonnonvarojen rajallisuus sekä maailmanlaajuisesti että oman maamme osalta. Tämän vuoksi Suomelle on luotava pitkän aikavälin ohjelma siitä, miten teollisuuden raaka-ainetarve tyydytetään. Omia luonnonvarojamme tulee käyttää säästeliäästi ja ne on jalostettava mahdollisimman pitkälle. Erityinen huomio on kiinnitettävä jätteiden talteenottoon ja niiden uudelleenkäsittelyyn. Tutkimustoiminnassa ja tuotekehittelyssä on erityisesti pyrittävä luomaan raaka-aineita säästävää teknologiaa ja tuotantomenetelmiä.

Energiaomavaraisuutta nopeasti parannettava

Siirtyminen ehtyvistä, ulkomaisista luonnonvaroista kotimaisiin ja uudistuviin luonnonvaroihin on kiireellisintä energiataloudessa. Kallistuvan ja niukaksi käyvän öljyn varaan ei voida jättäytyä, vaan energian säästöä on tehostettava ja lisättävä kotimaisen energian käyttöä ensi vaiheessa rakennusten lämmityksessä, teollisuudessa, maataloudessa, kotitalouksissa ja sähkön tuotannossa sekä ennen pitkää myös liikenteessä. Kotimaisen energian lisääminen ja energian säästäminen vahvistaa ulkomaankauppamme tasapainoa, parantaa työllisyyttä ja luo maaseutu-alueille uusia kehitysedellytyksiä.

Kotimaisen energian tuotantoon, jalostukseen ja käyttöön liittyviä teknisiä ratkaisuja tule kehittää ja suunnata tutkimus- ja kehitystyötä myös uusiin energialähteisiin, maalämpöön, aurinkoon, energiametsiin ja muuhun biomassaan. Energian säästöön ja kotimaisen energian käyttöön liittyviä investointeja tulee tukea yhteiskunnan toimesta. Energian hinnoittelun ja verotuksen tulee tukea kotimaisia energiavaihtoehtoja ja kannustaa energian säästäväistä käyttöä. Kotimaisen energian tuotanto, jalostus ja jakelu tulee järjestää ensi sijassa siten, että viljelijäväestö itse hyödyntää omia energiavarojaan, minkä lisäksi on tukeuduttava paikallisiin ja maakunnallisiin olosuhteisiin soveltuviin osuuskuntiin ja pienyrityksiin. Suojelukelpoisia vesistöjä ei tule ottaa voimatalouden käyttöön.

Keskustapuolueen mielestä maamme ei tule sitoutua ydinvoiman lisäämiseen. Toimenpiteet energian säästämiseksi ja kotimaisen energian lisäämiseksi on mitoitettava niin voimakkaiksi, ettei uusia ydinvoimaloita tarvitse rakentaa ja että ydinvoimasta luopuminen tulee mahdolliseksi. Eduskunnan tulee tehdä suurvoimaloita koskevat päätökset. Jo rakennettujen ydinvoimaloiden turvallisuuden takaamiseksi on tehtävä kaikki mahdollinen ja niiden jäteongelma on ratkaistava turvallisella tavalla.

Teollisuuden rakennemuutoksella sopeuduttava kansainvälisen talouden muutoksiin

1980-luvun keskeisin tehtävä talouspolitiikassa on teollisuutemme rakenteen sopeuttaminen uuteen kansainväliseen taloudelliseen järjestykseen. Teollistuvien kehitysmaiden aiheuttama kilpailu tulee erityisesti työvaltaisilla aloilla rajoittamaan myös suomalaisen teollisuuden mahdollisuuksia. Tämä edellyttää teollisuudeltamme rakennemuutoksia ja uuden teknologian käyttöönottoa, jonka toteutumista on edistettävä ja pidettävä huoli siitä, että nämä muutokset toteutetaan kansantalouden kannalta ja alueellisesti myönteisellä tavalla. Tuki- ja suojatoimenpiteet ovat perusteltavissa vain lyhytaikaisina ja talouselämän rakenteen muutosta tukevina. Kansainvälisesti hyväksyttyjä keinoja käyttäen on kuitenkin turvattava kotimainen tuotanto niissä tapauksissa, joissa on kysymys kansallisesti välttämättömän perustuotannon ylläpitämisestä.

Taloudellisia kehitysmaasuhteita lisättävä

Taloudellisia suhteita kehitysmaihin on lisättävä. Näin suomalaiset asiantuntijat ja yritykset saavat kokemuksia toiminnasta kehitysmaissa ja voivat luoda myöhemmässä toiminnassa välttämättömiä yhteyksiä kehitysmaihin. Kehitysmaat ovat tulevaisuudessa yhä tärkeämpi tekijä kansainvälisessä taloudessa.

Teollisuuden rakennetta kehitettäessä tulee nähdä selvästi, mikä osa Suomelle kansainvälisessä työnjaossa kuuluu. Meidän on siis tulevaisuudessakin suunnattava voimavaramme aloille, joilla meillä on oma raaka-ainepohja ja joilla tietojemme ja taitojemme taso on vahvin. Koulutusta, tutkimustoimintaa ja tuotekehittelyä on suunnattava palvelemaan mahdollisimman tehokkaasti sopeutumistamme uusiin olosuhteisiin.

Teollisuuden rakennemuutoksessa on tärkeä merkitys valtionyhtiöillä, joiden on toteutettava ne kansantaloudellisesti välttämättömät hankkeet, joihin yksityinen teollisuus ei tunne riittävää mielenkiintoa. Valtionyhtiöiden toimintaedellytysten ei tule olla paremmat kuin yksityisten yritysten.

Tuotantomme kansainvälinen kilpailukyky turvattava

1980-luvulla tapahtuvat kansainvälisen talouden muutokset ja oma sisäinen kehityksemme tulevat aiheuttamaan erityisen haasteen työllisyyden hoidolle. Välttämätön ehto työllisyyden turvaamiselle on suomalaisen tuotannon kansainvälinen kilpailukyky. Tämä edellyttää sitä, että pystymme tehokkaasti käyttämään hyväksemme suhteellista etuamme ja seuraamaan meille tärkeiden alojen teknologista kehitystä.

Hintakilpailukyvyn turvaaminen on tärkeää työllisyyden kannalta sekä lyhyellä että pitkällä tähtäyksellä. Työllisyytemme kannalta on välttämätöntä, että tuotantomme kustannustaso ja siitä johtuva tuotteittemme hintataso on oikeassa suhteessa kilpailijamaihimme verrattuna. Toisaalta teollisuuden rakenteen sopeuttaminen edellyttää suuria investointeja, joiden toteuttaminen ei ole mahdollista, ellei yritystemme hintakilpailukyky ja kannattavuus ole hyvä. Keinot, joilla tuotantomme hintakilpailukyky voidaan varmistaa, ovat joustava valuuttakurssipolitiikka ja ulkoisten olosuhteiden muutokset huomioon ottava tulopolitiikka. Verotuksen rakennetta on kehitettävä siten, että suomalaiselle tuotannolle taataan tasavertaiset edellytykset kilpailijamaihimme verrattuna.

Pientä ja keskisuurta yritystoimintaa lisättävä

Työllisyyden kestävä parantaminen voi tapahtua vain luomalla yritystoiminnalle, erityisesti pienille ja keskisuurille yrityksille sekä yksityisille ammatinharjoittajille hyvät toimintaedellytykset. Pieni ja keskisuuri yritystoiminta kykenee joustavasti sopeutumaan muuttuviin taloudellisiin oloihin ja se muodostaa tärkeimmän keinon maaseudun elinkeinotoiminnan monipuolistamisessa. Yritteliäisyyttä kannustavilla toimenpiteillä tulee turvata se, että uusia pienyrityksiä käynnistetään nykyistä huomattavasti enemmän. Pienten ja keskisuurten yritysten verotusta tulee keventää, harkintaverotus on niiden kohdalla poistettava. Pienyritysten rahoitusmahdollisuuksia tulee kohentaa. Yrittäjäkoulutusta on laajennettava. Pienyritysten toimintaa haittaavaa byrokratiaa on vähennettävä. Sivuansioita tarjoavan käsi- ja kotiteollisuuden harjoittamismahdollisuuksia on parannettava muun muassa verotuksellisin keinoin. Omaa työtä tekevien asemaa on parannettava.

Osuustoimintaa kehitettävä

Osuustoiminta on yksityisyrittäjyyden ohella tärkeä osa keskusta-aatteen mukaista taloudellista toimintaa. Se on ihmisten keskinäiseen tasavertaiseen yhteistoimintaan perustuva demokraattisen yrittämisen muoto.

Osuuskuntien tehtävänä on palvella taloudellisesti jäseniään. Osuuskuntien jäsenten tulee huolehtia siitä, että osuuskunnat toimivat osuustoiminta-aatteen mukaisesti. Osuuskuntien hallintoa on kehitettävä niin, että se varmistaa jäsenten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet. Naisten ja nuorten osuutta osuuskuntien hallinnossa on lisättävä.

Osuustoiminnan tulee osaltaan kantaa vastuuta maaseudun elinvoiman ja toimivuuden säilyttämisestä. Pellervolaisten keskusliikkeiden ja osuuskuntien tulee löytää maaseudun toimivuuden kannalta järkevä ja jäseniä tyydyttävä yhteistyö. Yhteistyön tulee suuntautua kotimaisia tuotteita, koneita, laitteita, energiaa ja raaka-aineita suosivaan suuntaan.

1980-luvulla osuustoimintaa tarvitaan monissa uusissa tehtävissä. Kotimaisten energiavarojen hyödyntämiseksi tulee perustaa uusia osuuskuntia. Osuustoimintaa voidaan käyttää myös omaa työtä tekevien neuvontaan, tarvikkeiden hankintaan ja tuotteiden markkinointiin.

Alueellinen kehitys tasapainoon

Aluepoliittisilla toimenpiteillä tulee pyrkiä maan eri osissa asuvien elinolosuhteissa vallitsevien erojen tasoittamiseen tasaamalla työllisyys- ja toimeentuloeroja, tasapainottamalla muuttoliikettä sekä turvaamalla kaikille asuinpaikasta riippumatta hyvä ja virikerikas elinympäristö. Olemassa olevien työpaikkojen säilyttämiseksi ja uusien työtilaisuuksien luomiseksi aluepoliittista tukea on lisättävä ja se on porrastettava nykyistä voimakkaammin kehittyneisyysvyöhykkeiden ja paikkakuntien välisten erojen mukaan. Hajasijoitusta on jatkettava. Aluepoliittisen lainsäädännön piiriä on laajennettava koskemaan mm. peruselinkeinoja. Pitkäjänteisyyden takaamiseksi aluelainsäädäntö tulee saattaa pysyväksi. Hallinnon kehittäminen tulee kokonaisuudessaan sopeuttaa aluepolitiikan tavoitteisiin.

Sosiaaliturvan rahoitusjärjestelmä uudistettava työvoimaa suosivaksi

Työllisyyttä ei kuitenkaan kyetä tulevaisuudessa turvaamaan pelkästään huolehtimalla tuotantomme kansainvälisestä kilpailukyvystä. Kasvun hidastuminen maailmantaloudessa heijastuu myös Suomen kansantalouden kehitykseen. Kun toisaalta automaatio ja muu uusi teknologia kohottaa voimakkaasti tuottavuutta ja vähentää ihmistyön tarvetta sekä teollisuudessa että palveluelinkeinoissa, tarvitaan työllisyyden turvaamiseksi uusia keinoja. Keskeinen keino työllisyyden turvaamiseksi hitaan kasvun olosuhteissa on sosiaaliturvan rahoitusjärjestelmän korjaaminen siten, että työvoiman verotusta voidaan tuntuvasti keventää, jolloin työvoiman käyttö tulee nykyistä edullisemmaksi vaihtoehdoksi. Kulutusverotukseen painottuva sosiaaliturvan rahoitusjärjestelmä on edullinen työllisyyden kannalta myös siitä syystä, että se parantaa kotimaisen tuotannon kilpailuedellytyksiä ulkomaiseen tuotantoon verrattuna.

Työaika sopeutettava ihmisten tarpeisiin

Tulevaisuudessa myös työajan lyhentäminen on todennäköisesti välttämätöntä täystyöllisyyden turvaamiseksi. Työaikaa on lyhennettävä ensi vaiheessa valikoiden siten, että se vastaa ihmisten yksilöllisiä tarpeita elämän eri vaiheissa. Niinpä työntekijälle on turvattava joustava mahdollisuus jäädä pois työelämästä tai siirtyä osa-aikatyöhön esimerkiksi opiskelun, lasten hoidon tai vammaisten ja vanhusten hoidon vuoksi. Osa-aikatyötä ei pidä nähdä vain tilapäisenä työllisyydenhoitokeinona, vaan pysyvänä monille parhaimmin soveltuvana vaihtoehtona. Osa-aikatyötä tekevälle on taattava oikeudenmukainen sosiaali- ja eläketurva. Väliaikainen siirtyminen työelämän ulkopuolelle edellyttää asianomaisten työntekijöiden toimeentulon turvaamista tältä ajalta sekä työhön paluun järjestämistä. Mahdollisuus jäädä kotiin hoitamaan lapsia, vammaisia tai vanhuksia vähentää hyvin kalliin laitoshoidon tarvetta ja on siten kansantaloudellisesti edullinen ratkaisu. Työajan yleinen lyhentäminen on aloitettava raskaista ja kuluttavista ammateista. Myös työaikalainsäädännön ulkopuolella olevien, omaa työtä tekevien ihmisten tulee päästä osallisiksi työajan lyhentämisestä. Viljelijäväestön oikeus lomaan ja viikkovapaaseen on käytännössä toteutettava.

Keskustapuolue ei pidä hyväksyttävänä sitä, että työllisyyttä hoidettaisiin julkista hallintoa ja palveluksia keinotekoisesti paisuttaen. Valtion ja kuntien toiminnat on hoidettava joustavasti ja taloudellisesti, jotta julkiset peruspalvelut on mahdollista turvata kaikilla alueilla.

Peruselinkeinojen työvoimaa lisättävä

Maa- ja metsätaloudella ja muilla peruselinkeinoilla on työllisyyden hoidossa tulevaisuudessa keskeinen asema. Uudistuvien luonnonvarojen tehokas hoito ja hyödyntäminen edellyttää nykyistä suurempaa työpanosta. Peruselinkeinot ovat kansantaloudellisesti edullinen työllistäjänä, sillä niissä tehdään tuottavaa työtä kansantalouden aineellisen perustan vahvistamiseksi tavalla, joka on sopusoinnussa luonnontalouden kanssa.

Pien- ja perheviljelmäpohjaista maataloustuotantoa ei saa rajoittaa

Keskustalaisen maailmankatsomuksen mukaista ei ole rajoittaa pien- ja perheviljelmäpohjaista maataloustuotantoa tilanteessa, jossa yhä suurempi määrä ihmisiä kärsii riittävän ravinnon puutteesta. Tavallisten pien- ja perheviljelmien osalta tuotantorajoitukset on poistettava ja vastaavasti teollisuusmaisten tuotantoyksiköiden toimintamahdollisuuksia on edelleen rajoitettava. Ulkomailta tapahtuvaa elintarviketuontia on määrätietoisesti supistettava. Elintarvikeomavaraisuuttamme on lisättävä ja monipuolistettava ottaen erityisesti huomioon tuotanto olosuhteemme sekä mahdollisten kriisiaikojen vaatimukset. Ottaen huomioon raaka-aineiden hinnoissa odotettavissa olevan noususuuntauksen ja kotimaisen työllisyystilanteen on myös maatilatalouden tuotantotarvikkeiden kohdalla pyrittävä mahdollisimman korkeaan omavaraisuuteen.

Kansakuntana meidän tulee hyväksyä tietyn suuruinen oman kulutuksemme ylittävä tuotanto. Meidän tulee huolehtia riittävästä tärkeimpien elintarvikkeiden varmuusvarastoinnista. Meidän tulee myös kehittää elintarvikevientiämme sekä lisätä elintarvikkeiden osuutta kehitysavussamme. Maatalousalan asiantuntemuksemme tarjoaa myös hyviä mahdollisuuksia auttaa maailman nälkäongelman lievittämistä.

Maaseudun elinvoima perustuu edelleen maatilatalouteen

Maatilatalous muodostaa myös tulevaisuudessa perustan laajan maaseutumme kehittämiselle. Ainoastaan riittävän toimintakykyisen alkutuotannon turvin voidaan maaseutumme erityisesti syrjäalueilla pitää asuttuna ja elinvoimaisena. 1980-luvun maatalouspolitiikan keskeinen haaste on kehittää olosuhteita alkutuotannon piirissä niin, että nuoret, myös muista yhteiskuntapiireistä lähtevät, kokevat elinkeinon varteenotettavana vaihtoehtona ammatinvalinnassaan. Jotta maatalouden piirissä olisi riittävästi väkeä, on maanviljelijän saatava kohtuullisella työmäärällä sama tulotaso ja samansuuruiset sosiaaliset edut kuin muissa ammateissa toimivat.

Maa- ja metsätalous muodostaa maaseudun keskeisen toimeentulon lähteen. Sen on kuitenkin oltava enemmän kuin pelkkä elinkeino. Keskusta-aatteen tavoittelema, pien- ja perheviljelmävaltainen maa- ja metsätalous merkitsee elämänmuotoa, joka on arvo sinänsä. Elinvoimaisiin kyliin perustuva maaseutumainen elämänmuoto antaa jäsenilleen myös henkistä hyvinvointia, hyviä ihmissuhteita sekä turvallisuuden tunnetta. Ympäröivälle yhteiskunnalle keskusta-aatteen mukainen maaseutuyhdyskunta tarjoaa korvaamattoman suomalaisen kulttuurimaiseman.

1980-luvulla olisi maaseudulla varauduttava ottamaan myönteisesti vastaan myös ne ihmiset, jotka haluavat muuttaa pois kaupunki- ja teollisuusyhteisöistä saavuttaakseen inhimillisesti tyydyttävämmän, uudenlaisen elämäntavan sekä perhe-elämälle ja lapsille suotuisan elinympäristön.

Tilanpidon aloittamiskynnystä madallettava

Tilanpidon aloittamista on helpotettava lisäämällä tuotannon kehittämiseen tarvittavaa rahoitusta oleellisesti. Maatilatalouden kehittämisrahaston lainoitusmahdollisuuksia on parannettava myös niin, että se voi valtion korkotuella hankkia ulkopuolisia lainavaroja maatilatalouden tarpeisiin. Toisaalta sukupolvenvaihdoksen edessä olevaa taloudellista kynnystä on Lainsäädäntöä kehittämällä madallettava niin, että rahoitustarve pienenee.

Metsätalouden edellytyksiä parannettava

Metsätalous tärkeimmän luonnonvaramme tuottajana kuuluu olennaisena osana suomalaiseen maatilatalouteen maatilatalouden omistuksessa olevien metsien osalta. Tärkeimpien kilpailijamaittemme tapaan metsäverotus on asteittain poistettava. Viljelijäväestön mahdollisuuksia omatoimiseen metsänhoito- ja puunkorjuutoimintaan tulee edistää. Tällöin kiinnitetään erityistä huomiota verotustoimenpiteiden ohella metsänhoitoyhdistysten toimintaedellytysten parantamiseen.

Metsätaloutta kehitettäessä tulee keskeisenä tavoitteena olla oman paikkakunnan metsätyöntekijä- ja metsänomistajakunnan aseman kohentaminen kiinnittäen huomiota kausiluonteisen työvoiman työtilaisuuksien turvaamiseen. Metsien käyttäminen paikallisen väestön virkistykseen turvataan siten, ettei metsien taloudellinen käyttö vaikeudu.

Metsätalouden keskeinen päämäärä on 1980-luvulla lisätä puunkäyttöä sekä metsäteollisuudessa että energian tuotannossa hakkuumahdollisuuksien tasolle. Teollisen käytön ulkopuolelle jäävä puuraaka-aine hyödynnetään lähinnä energian tuotannossa. Erityisesti pienikokoisen puun talteenoton ja kuljetuksen samoin kuin käytön kehittäminen vaativat tehokasta tutkimustoimintaa ja kehittämistyötä. Energiametsätutkimuksia ja kokeita tulee lisätä. Kokemusten lisääntyessä voidaan aloittaa myös erityisten energiametsien kasvatus.

Lainsäädäntö luontaiselinkeinojen turvaksi

Luontaiselinkeinojen, kuten porotalouden ja kalastuksen asema maassamme on lainsäädännöllä turvattava. Yhteiskuntaa ja eri elinkeinoja kehitettäessä on pidettävä huoli siitä, että luontaiselinkeinojen toimintaedellytykset, kuten puhtaat vedet ja riittävät porolaitumet säilyvät eikä niitä turmella taloudellisen hyödyn ja tehokkuuden tavoittelun tai ylimitoitettujen virkistysaluevarausten nimissä. Luontaiselinkeinojen harjoittajille on turvattava mahdollisuus olla päättämässä kaikkia omaa elinkeinoaan koskettavia asioita.

Myös maatilatalouden ja muiden peruselinkeinojen hallintoa on kehitettävä siten, että hallinto yksinkertaistuu ja päätöksenteko siirtyy lähemmäs ihmisiä.

Tulopolitiikka reaaliansioita turvaamaan

1980-luvun olosuhteissa aineellinen elintason kohoaminen on hidasta ja epätasaista kansainvälisen talouden muutosten vuoksi. Jotta työllisyys voitaisiin hoitaa tyydyttävästi, tulee tulopoliittiset ratkaisut tehdä kulloisenkin taloudellisen tilanteen mukaan turvaten tuotantomme kilpailukyky. Tällä tavoin voidaan saavuttaa kaikille myös paras reaaliansioiden kehitys.

Vähimmäistoimeentulojärjestelmä luotava

Hidastuvan kasvun olosuhteissa tulee erityinen huomio kiinnittää tuloerojen tasaamiseen, jotta pienituloisimpien ihmisten toimeentuloa voidaan parantaa. On pidettävä huoli siitä, että vähimmäispalkkoja nostetaan vähintään yleistä ansiokehitystä seuraten. Myös muiden pienituloisten ansioita on parannettava. »Köyhän asian» ajaminen 1980-luvulla merkitsee kattavan vähimmäistoimeentulo-järjestelmän luomista.

Vähimmäiseläkeuudistus toteutettava vuoteen 1985 mennessä

Eläkepolitiikassa on jatkettava vähimmäiseläkeuudistuksen toteuttamista siten, että uudistus on kokonaisuudessaan toteutettu vuoteen 1985 mennessä. Ansioeläkejärjestelmässä on estettävä uusien ylieläkkeiden syntyminen ja jo syntyneet ylieläkkeet on leikattava.

Rintamasotilaiden asemaa parannettava

Vähimmäiseläkeuudistuksen toteuttaminen parantaa tuntuvasti myös rintamamiesten eläketurvaa. Sitä tulee parantaa myös muiden toimenpiteiden avulla. Rintamamiesten kuntoutuspalveluja on voimakkaasti kehitettävä.

Lapsiperheiden asemaa parannettava

Erityinen huomio tulee kiinnittää lapsiperheiden aseman kaikinpuoliseen parantamiseen. Siihen tulee pyrkiä eri päivähoitomuotoja kehittämällä, lapsilisäjärjestelmää tehostamalla ja verotusta keventämällä. Lapsiperheiden taloudellista tukemista on jatkettava lapsen täysi-ikäisyyteen saakka.

Kaikille pienten lasten vanhemmille tulee olla todellinen valinnan vapaus eri päivähoitomuotojen välillä. Kotihoidon tukea on kehitettävä lakisääteiseltä pohjalta siten, että vuoteen 1985 mennessä tuen piiriin pääsevät kaikki perheet, joissa on alle 3-vuotiaita lapsia.

Lapsiperheiden asunto-olojen parantaminen on nähtävä perhepolitiikan tärkeänä keinona. Asuntolainajärjestelmää kehitettäessä on ensisijaisesti turvattava lapsiperheille mahdollisuus hankkia asumistasoltaan ja asumisväljyydeltään kunnollinen asunto.

Nuorisotyöttömyys poistettava

Nuorten aseman kaikinpuolinen parantaminen on välttämätöntä yhteiskunnan tulevaisuuden ja terveen kehityksen turvaamiseksi. Kaikki mahdollinen on tehtävä nuorisotyöttömyyden poistamiseksi, joka on eräs räikeimpiä yhteiskunnallisia ongelmiamme. Nuorille tulee tarjota työpaikkoja myös antamalla lähellä eläkeikää oleville työntekijöille mahdollisuus joustavaan eläkkeellesiirtymiseen. Nuoret tulee saattaa palkkapolitiikassa sellaiseen asemaan, että monien samanaikaisen taloudellisten rasitusten kantaminen on mahdollista. Omaan asuntoon pääseminen 5 prosentin alkupääomalla ja maksuaikoja pidentämällä on tehtävä mahdolliseksi. Opintotukijärjestelmää tulee uudistaa siten, että opintolainojen takaisinmaksu helpottuu ja että opintorahan ja välillisen tuen määrät lisääntyvät. Perheellisten opiskelijoiden opintolainaan sisältyvät lapsikorotukset tulee asteittain muuttaa opintorahaksi.

Työttömille yhtenäinen toimeentuloturva

Työttömien toimeentulojärjestelmää on parannettava siten, että työttömyyskassojen ulkopuolella olevat työttömät saatetaan tasavertaiseen asemaan kassan jäseniin verrattuna. Työttömänä olevien työn vastaanottovelvollisuutta kotiseudulla on lisättävä. Työttömyyskorvaukset ja kassa-avustukset on pantava verolle korottaen niitä samalla siten, että työttömän toimeentuloturva ei heikkene. Työttömille on luotava uusi yhtenäinen toimeentuloturvajärjestelmä, joka kohtelee kaikkia työttömiksi joutuvia samalla tavalla.

Välittömästä verotuksesta välilliseen verotukseen

Verorasitusta ei tule nykyisestään lisätä. Verotuksessa on asteittain siirryttävä välillisen verotuksen suuntaan, jolloin ihmisten päätösvalta tulojensa käytöstä kasvaa. Verotuksen painopisteen siirto on suoritettava sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla. Tästä syystä tuloverokevennysten tulee koskea myös kunnallisverotusta ja vakuutetun sosiaaliturvamaksuja, joista pieni- ja keskituloisten välitön verotus pääasiassa koostuu. Pienituloisten ja lapsiperheiden asemaa tulee parantaa myös tulonsiirtojen avulla. Välillisen verotuksen kohteena tulee erityisesti olla turha tai peräti vahingollinen kulutus sekä luonnonvaroja tuhlaava ja elinympäristöä pilaava tuotanto. Verotuksella tulee kannustaa yritteliäisyyttä ja omatoimista työntekoa.

Omatoimisuutta asumiseen

Asunto- ja yhdyskuntapolitiikan lähtökohdaksi tulee ottaa ihminen kaikkine tarpeineen ja mahdollisuuksineen. Asunnontarvitsijaa ei tule nähdä pelkästään asuntopalvelusten kuluttajana, vaan myös suunnittelijana, rakentajana ja hoitajana. Näin voidaan kannustaa ihmisiä omatoimisuuteen ja siten alentaa asumisen kustannuksia sekä yksilötasolla että koko kansantaloudessa. Vähävaraisten ja puutteellisesti asuvien asunto-olojen parantamiseksi on laadittava erityinen ohjelma, joka turvaa vähävaraisille kohtuullisen asumistason nopeilla käytännön toimenpiteillä. Vuokra-asunnon saanti on monille ryhmille välttämätöntä; vuokra-asuntojen riittävä tarjonta on tämän vuoksi turvattava. Uudisrakentaminen on erityisesti kaupungeissa toteutettava pääsääntöisesti täydennysrakentamisena, jotta olemassa olevaa yhdyskuntarakennetta voidaan eheyttää. Pientalotuotannon ja yleensä pienimuotoisen rakentamisen osuutta on edelleen lisättävä. Asuntojen ja asuntoalueiden suunnittelussa ja rakentamisessa tulee voimakkaasti toteuttaa ekologisesti ja energiataloudellisesti kestäviä ratkaisuja.

Terveys kuuluu elämisen laatuun

Terveys on elämän laatuun keskeisesti vaikuttava tekijä. Terve uhkaavien vaarojen tehokas torjunta voi perustua vain ennaltaehkäisyyn. Tämä on puolestaan mitä suurimmassa määrin riippuvaista elinympäristön ja väestön elintapojen kehityksestä, viime kädessä on kysymys koko yhteiskunnallisen kehityksen yleisestä suunnasta. Terveydenhuoltoa tulee kehittää siten, että se nykyistä enemmän paneutuu sairastavuuden terveysongelmien syiden poistamiseen. Terveitä ja raittiita elämäntapoja on edistettävä. Terveydenhuollon palvelut tulee järjestää mahdollisimman hajautetusti ja ihmisläheisesti. Näiden periaatteiden mukainen perhelääkärijärjestelmä on toteutettava 1980-luvulla. Laitoshoidon sijasta tulee kotihoito pitää ensisijaisena ja myös laitosten kohdalla tulee välttää liikaa keskittämistä sekä toteuttaa inhimillisiä ja palveluhakuisia periaatteita. Terveydenhuollon palveluja tulee kehittää siten, että eri alueilla turvataan riittävä peruspalvelujen taso. Sen runkona ovat julkiset terveydenhuoltopalvelut, joita yksityisen sektorin tarjoamat palvelut täydentävät. Sairausvakuutusjärjestelmän tulee nykyistä enemmän kattaa sairaudesta aiheutuvia menoja.

III 2. Ihmisyyden yhteiskuntaan

Ihmisyys ja sen kehitystarve uudistustyön perustaksi

Ihmisyyden yhteiskunnan toteuttaminen edellyttää, että yhteiskunnan jäsenet ihmisenä ja kansalaisena kasvavat ja kehittyvät. Yhteiskunta voi toiminnallaan vain luoda puitteet, joissa ihmisillä on mahdollisuus henkisesti rikkaaseen elämään ja hyviin ihmissuhteisiin. Näiden ihanteiden toteuttaminen edellyttää ihmisiltä itseltään omaehtoista halua itsensä kehittämiseen ja yhteiskunnan parantamiseen omassa lähiympäristössään. Yhteiskuntaa tulee kehittää siten, että ihmisille luodaan mahdollisuudet omaehtoiseen selviytymiseen heidän kaikissa elämäntilanteissaan.

Alkavalla vuosikymmenellä tulee ihmisyys ja sen kehitystarve saattaa kaiken yhteiskunnallisen ja valtiollisen uudistamisen perustaksi. Yhteiskuntaa kehitettäessä tulee määrätietoisesti pyrkiä luomaan olosuhteet, joissa ihmisellä on mahdollisuus henkisesti rikkaaseen elämään. Ihmisen luovuutta on kannustettava ja hänelle on luotava mahdollisuudet persoonallisuutensa jatkuvaan kehittämiseen, henkiseen kasvuun. Läheisten ja turvallisuutta luovien ihmissuhteiden syntymistä ja pysyvyyttä on edistettävä ennen muuta luomalla edellytykset hyvien perhe-, asuin- ja työyhteisöjen syntymiselle.

a) Kansanvalta

Ihmisten todelliset tarpeet ohjaamaan yhteiskunnan kehitystä

Ihmisyyden yhteiskunnan toteutuminen edellyttää, että ihmisten todelliset tarpeet koko laajuudessaan tulevat esiin yhteiskunnan asioista päätettäessä. Jos kansanvalta toteutuu aidolla tavalla, pääsevät ihmisten arvostukset ja mielipiteet tasavertaisesti vaikuttamaan tehtäviin päätöksiin. Eräät virhesuuntaukset, ennen muuta materialismin, aineellisten arvojen korostuminen päätöksenteossa, ovatkin johtuneet kansanvallan heikkouksista, kuten etujärjestöjen, asiantuntijoiden ja virkakunnan liiallisesta vaikutusvallasta.

Poliittinen järjestelmä toimivaksi

Kansalaisten luottamus poliittisen järjestelmän toimintakykyyn on viime vuosina heikentynyt. Luottamuksen palauttaminen ja vieraantumisen estäminen on kaikille puolueille merkittävä haaste 1980-luvulla. Poliittisen järjestelmän tulee tarjota kansalaisille selkeitä aatteellisia vaihtoehtoja, jotta puolueet kykenisivät toimimaan osaltaan tärkeinä kansanvallan toteutumisen kanavina.

Naisia rohkaistava päätöksentekoon

Ihmiskeskeisyys, taloudellisuus, käytännöllisyys ja sosiaalisuus painottuvat perinteisesti naisten ajatus- ja arvomaailmassa. Keskustapuolueen tavoitteiden toteutumisen kannalta onkin välttämätöntä, että naisten näkemykset pääsevät tähänastista enemmän vaikuttamaan politiikassa ja talouselämässä. Naisia on rohkaistava osallistumaan yhteiskunnalliseen päätöksentekoon entistä aktiivisemmin ja monipuolisemmin. Sukupuolten välisen tasa-arvon tulee toteutua yhteiskunnassa miesten ja naisten luontaisten erilaisuuksien tunnustamisen eikä samankaltaisuuden vaatimusten pohjalta.

Nuorten näkemykset huomioon

Samoin on turvattava nuorten osallistuminen ja vaikuttaminen päätöksentekoon. Tämä on välttämätöntä senkin takia, että tämän päivän yhteiskunnalliset päätökset muovaavat voimakkaasti sitä tulevaisuuden yhteiskuntaa, jossa tämän päivän nuoriso joutuu elämään ja jonka asioiden hoidosta he joutuvat ottamaan vastuun.

Eduskunnan ratkaisuvalta turvattava

Kansan valitseman eduskunnan ja etujärjestöjen vallan rajankäynti tulisi suorittaa mahdollisimman pikaisesti. Työmarkkinajärjestöjen päätäntävalta on rajattava työehtoihin ja työolosuhteisiin. Ratkaisuvalta kaikkia kansalaisia koskettavissa vero-, sosiaali- ja hintapoliittisissa kysymyksissä on oltava koko kansaa edustavan eduskunnan käsissä.

Jäsenen ääni kuuluviin ammatillisissa etujärjestöissä

Ammattijärjestöillä on tärkeä tehtävä järjestönsä ammatillisten etujen valvomisessa. Jotta niiden jäsenkunta voisi järjestönsä kautta tehokkaasti ja tasavertaisina valvoa etujaan, on yhdistyslainsäädäntöä uudistettaessa määrättävä myös ammatillisten etujärjestöjen sisäisestä demokratiasta. Niissä tulee käyttää yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta sekä salaisia ja suhteellisia vaaleja järjestöportaan kaikilla tasoilla. Ammattiyhdistysliikkeen sisäistä kansanvaltaa kehittämällä voidaan turvata se, että ay-liike toimii alkuperäisen tavoitteensa mukaisesti pienituloisten ja heikoimmassa asemassa olevien työntekijäin aseman parantamiseksi.

Byrokratiaa ryhdyttävä purkamaan

Virkakoneiston monimutkaistuminen ja byrokratisoituminen on etäännyttänyt hallinnon yksityisestä ihmisestä. Valtion ja kuntien tulee ryhtyä välittömiin toimenpiteisiin tarpeettoman virkakoneiston purkamiseksi sekä hallinnon yksinkertaistamiseksi ja sen sujuvuuden lisäämiseksi. Myös julkiset palvelut tulee järjestää joustavasti ja virkakankeutta välttäen.

Väliportaan hallintoa on kehitettävä toteuttamalla kansanvaltainen maakuntaitsehallinto, jolle siirretään valtaa keskushallinnosta. Samassa yhteydessä on ryhdyttävä asteittain purkamaan keskusvirastoja ja siirtämään niiden tehtäviä ja päätäntävaltaa väliportaan tasolle ja kuntiin.

Kunnallista itsehallintoa lujitettava

Kunnallista itsehallintoa kehittämällä ja lujittamalla voidaan tehokkaimmin parantaa ihmisten vaikutusmahdollisuuksia elinympäristönsä asioihin. Kunnallishallintoa on kehitettävä nykyisen kuntajaotuksen pohjalta. Kuntien pakkoliitoksia ei tule toteuttaa, sen sijaan on pyrittävä edistämään kuntien vapaaehtoista yhteistoimintaa. Kuntien valtionapujärjestelmää tulee yksinkertaistaa siten, että kuntien itsenäisyys vahvistuu. Kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksien parantamiseksi on suurimmissa kunnissa valittava suorilla vaaleilla todellista päätösvaltaa käyttävä kunnanosavaltuusto. Samoin tulee ryhtyä pikaisesti selvittämään, voidaanko suurimpia, asutusrakenteeltaan hajanaisia kaupunkikuntia jakaa pienemmiksi kunniksi. Erilaiselle kylä- ja asukastoiminnalle on etsittävä oma luonteva paikkansa ihmisten lähiympäristöön liittyvässä suunnittelussa ja päätöksenteossa.

Taloudellinen kansanvalta

Taloudellista valtaa on hajautettava. Erityisesti tämä toteutuu suosimalla osuustoimintaa sekä pieniä ja keskisuuria yrityksiä. On myös selvitettävä mahdollisuudet yrityskohtaisen, työntekijöiden omaan vapaaehtoiseen panokseen perustuvan taloudellisen osallistumisjärjestelmän luomiseen. Yritysdemokratiaa on kehitettävä eri malleja kokeillen. Keskustapuolue ei kannata kollektiivisten palkansaajarahastojen perustamista. Suurten rahastojen taloudellista valtaa on säädeltävä kansanvaltaisella hallinnolla.

b) Ympäristö ja yhteisöt

Turvallinen, terve ja viihtyisä elinympäristö

Hyvän elämän perusta on turvallinen, terve ja viihtyisä elinympäristö. Valtion ja kuntien päätökset luovat perustan aineellisen elinympäristömme ja meitä ympäröivien yhteisöjen kehitykselle.

Ihmisen talouden ja luonnon talouden kestävään tasapainoon

Ympäristöpolitiikan tärkein tavoite on ihmisen talouden ja luonnon talouden kestävän tasapainon saavuttaminen ja ylläpitäminen. Teknologian ja tuotantomenetelmien kehittämisessä tulee pyrkiä ympäristöhaittojen vähentämiseen. Jo syntyneet ympäristöhaitat on korjattava. Kaikessa lainsäädännössä ja suunnittelussa tulee yhdeksi lähtökohdaksi ottaa ympäristön hoito ja elämisen laadun parantaminen. Luonnonsuojelun ja ympäristönhoidon erityislainsäädäntöä tulee voimakkaasti kehittää ja uudistaa. Luonnonsuojelulaki, vesilaki ja rakennuslaki tulee uudistaa. Ilmansuojelua, meluntorjuntaa ja maankamaran ainesten ottamista varten on säädettävä oma lakinsa. Tehokkaan ja oikeudenmukaisen luonnonsuojelun mahdollistamiseksi on toteutettava korvausjärjestelmä, jonka avulla lunastetaan käypää korvausta vastaan maa- ja vesialueita yhteiseen käyttöön. Jokamiehen oikeuksien asemaa lainsäädännössä on selkeytettävä, jolloin häiriöitä tai haittaa tuottamaton ulkoilu, retkeily ja luonnontuotteiden keräily voidaan turvata. Samalla on pyrittävä jokamiehen oikeuksien käyttäjän vastuun ja velvollisuuksien määrittelyyn. Lääneihin on perustettava ympäristönsuojelutoimistot ja kuntiin ympäristönsuojelulautakunnat. Keskushallinnossa olisi luonnonvarojen hoito, luonnonsuojelu ja ympäristönsuojelu pyrittävä hoitamaan yhdessä ministeriössä. Yhdyskuntasuunnittelussa tulee erityinen huomio kiinnittää siihen, että kulttuurimaisemat ja vanhat rakennukset säilytetään.

Suurempaan luonnonmukaisuuteen

Teollistuvien ja kaupungistuvien yhteiskuntien kehitys on perustunut yhä lisääntyvään uudistumattomien luonnonvarojen käyttöön ja elinympäristön pilaamiseen. Näin ei voida jatkaa, suuntaa on muutettava. Yhteiskunnan kehitykselle on asetettava tavoitteeksi pyrkimys kohti yhä suurempaa luonnonmukaisuutta. Tämä edellyttää uudistumattomien luonnonvarojen säästeliästä käyttöä ja elinympäristömme tehokasta suojelua. Aineellinen toimeentulomme on perustettava tähänastista enemmän uudistuviin luonnonvaroihimme.

Aluepolitiikalla tasa-arvoon ja viihtyisyyteen

Keskustapuolueen käsityksen mukaan ihmisten on hyvä elää lähellä luontoa. Suotuisin elinympäristö on maaseudulla ja maaseutumaisissa pienissä kaupungeissa. Siksi keskustapuolue pitää tehokasta aluepolitiikkaa välttämättömänä. Aluepolitiikan tavoitteena tulee olla väestökeskusten kasvun rajoittaminen ja ihmisten toimeentulon turvaaminen heidän kotiseudullaan myös maaseudulla ja kehitysalueilla. Haja-asutusalueiden peruspalveluja tulee parantaa ja vaikeuksiin joutuneita kyliä tulee elvyttää. Haja-asutusalueiden rakentaminen on saatettava tasavertaiseen asemaan taajamarakentamisen kanssa.

Luonnonmukaisiin asuinyhdyskuntiin

Asuinyhdyskuntia suunniteltaessa tulee pyrkiä mahdollisimman suureen luonnonmukaisuuteen. Yhdyskuntasuunnittelulla on tavoiteltava alueellisia, toiminnallisen kokonaisuuden muodostavia yhteisöjä, joissa työpaikat, palvelut ja asunnot sijoitetaan lähelle toisiaan. Maaseudun yhdyskuntasuunnittelussa tulee pyrkiä elinvoimaisten kylien muodostamiseen, jotka antavat maaseudun ihmisille tyydyttävät julkiset ja yksityiset palvelut. Väestökeskusten tulee olla väljiä ja viihtyisiä. Myös keskuksissa on pyrittävä mahdollisimman luonnonmukaiseen asutusmuotoon niin, että mahdollisimman monella on mahdollisuus asua pientaloissa. Kuntien ja valtiovallan on yhdessä huolehdittava siitä, että pientaloasuntojen rakentamiseen muodostuu riittävän tehokas organisaatio. Kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia yhdyskuntasuunnittelussa on lisättävä.

Kerrostaloalueet inhimillisiksi

Keskustapuolue pitää välttämättömänä, että olemassa olevien kerrostaloalueiden elinympäristöä parannetaan puistoja ja istutuksia lisäämällä. Samoin on taajamien välittömässä läheisyydessä varattava ihmisille mahdollisuudet virkistäytymiseen. Viime vuosina rakennettujen lähiöiden palveluja ja vapaa-ajanviettomahdollisuuksia on nopeasti parannettava. Siirtolapuutarhoja ja viljelypalstoja on lisättävä. Vapaa-ajan asuntojen hankkimista on suosittava.

Hyviin ja turvallisiin ihmissuhteisiin

Ihmisten hyvinvoinnin lisääminen edellyttää, että myös sosiaalinen ympäristö on mahdollisimman tyydyttävä. Jokaiselle ihmiselle on välttämätöntä, että hän voi elää ympäristössä, jossa hänellä on hyviä, turvallisia ihmissuhteita. Tämä ehkäisee vieraantumista ja mielenterveydellisiä ongelmia.

Ihmissuhteita on tietoisesti kehitettävä. Jokainen ihminen luo omalla käyttäytymisellään keskeisellä tavalla toisten ihmisten ja välillisesti myös omaa elinympäristöään. Hyvän ihmissuhdeympäristön kannalta on hyvin keskeistä, millaiset puitteet yhteiskunnan ulkonainen kehitys luo sosiaalisen ympäristön kehitykselle.

Perhe edelleen yhteiskunnan perusyksikkö

Perhe on myös tulevaisuudessa yhteiskunnan perusyksikkö. Teollistuneessa ja kaupungistuneessa yhteiskunnassa monet käytännön tekijät hajottavat perheen yhteisyyttä ja siten heikentävät tätä jokaiselle ihmiselle tärkeää yhteisöä. Tästä syystä on erityisesti pyrittävä parantamaan perheiden asemaa ja tukemaan niiden yhteisyyttä. Tässä tarkoituksessa erityisesti lapsiperheiden asemaa on tuntuvasti parannettava koko työ- ja sosiaaliturvalainsäädännössä. Lasten kotona tapahtuva hoito on tehtävä taloudellisesti mahdolliseksi ja lasta hoitavan vanhemman oikeus työhön paluuseen on turvattava. Perhekasvatusta ja avioliittovalmennusta tehostaen on parannettava nuorten valmiutta tasapainoiseen perhe-elämään ja lasten kasvatukseen. Myös on kiinnitettävä huomiota lapsiperheiden vanhempien vapaa-ajan lisäämiseen ja tarjottava niille koko perheelle sopivia harrastusmahdollisuuksia. On järjestettävä mahdollisuudet siihen, että eri sukupolvet voivat olla kiinteässä yhteydessä keskenään. Kotona tapahtuvan ansiotyön mahdollisuuksia on parannettava.

Sukupolvien välisen yhteyden säilyminen on turvattava muun muassa asuinympäristön suunnittelulla.

Asuinympäristön omatoimista parantamista kannustettava

Asuinalueet on suunniteltava sekä maaseudulla että väestökeskuksissa siten, että ihmisten välille syntyy eläviä yhteisöjä, joissa yhteisvastuu toteutuu. Myös suurimpiin väestökeskuksiin on luotava pieniä yhdyskuntia, joihin pyritään järjestämään peruspalvelut. Pientaloasutusta on suosittava suunnittelussa myös siitä syystä, että se on asukkaiden kanssakäymisen ja yhteisöhengen kannalta edullinen asumistapa. Sosiaalisen ympäristön kannalta katsoen epäonnistuneilla asuinalueilla on pyrittävä luomaan yhteisöhenkeä muun muassa ihmisten keskinäisiä harrastusmahdollisuuksia luomalla sekä aktivoimalla heidät omatoimisuuteen asuinympäristönsä parantamisessa. Kylä- ja korttelitoimikunnat ovat keskustapuolueen mielestä onnistunut toimintamuoto, jonka avulla asuinympäristöä voidaan parantaa.

Myös työpaikkojen ja työympäristön suunnittelussa on keskeinen huomio kiinnitettävä viihtyvyyteen, mikä edellyttää elävien työyhteisöjen luomista. Pienyritykset tarjoavat parhaat edellytykset hyvän työilmapiirin syntymiselle. Suuremmissa yrityksissä on työ pyrittävä järjestämään siten, että useammat työntekijät muodostavat yhteistyöryhmän, jolloin voidaan myös välttää työsuoritusten yksitoikkoisuutta. Todellinen, työntekijöille itselleen vaikutusmahdollisuuksia työympäristöön luova työpaikkademokratia voi merkittävästi edesauttaa hyvien työyhteisöjen muodostumista. Työmenetelmiä ja työolosuhteita on kehitettävä työntekijäin turvallisuutta ja viihtyvyyttä lisäävällä tavalla.

c) Henkinen kasvu

Itsekasvatuksella henkiseen kasvuun

Keskustalaisen käsityksen mukaan jokaisella ihmisellä on mahdollisuus läpi elämän jatkuvaan henkiseen kasvuun. Se on ihmisen sisäinen tapahtuma, johon vaikuttavat kunkin yksilön synnynnäiset lahjat ja luonteenominaisuudet, kodin ja perheen antama kasvatus, koulu sekä työelämän ja koko yhteiskunnan muodostaman kokonaisuuden antamat virikkeet ja vaikutteet.

Ihminen voi elämänsä myötä kypsyä toimimaan yhä selväpiirteisemmin persoonallisen itsetietoisuuden ohjaamana. Varttuessaan ihminen siis ottaa myös kasvatuksensa yhä enemmän omiin käsiinsä eli kasvatus kääntyy itsekasvatukseksi. Henkisen kasvun ja niin myös itsekasvatuksen tavoitteena on toisaalta ihmisen itsenäistyminen yksilönä ja toisaalta solidaarinen jäsentyminen kansakuntaan ja ihmiskuntaan.

Tällaista kehitystä jokaisen yksilön kohdalla tulisi kaiken yhteiskunnallisen ja sivistyksellisen kehityksen palvella. Tätä tarkoittaa se, että »ihmisyys ja sen kehitystarve on asetettava kaiken yhteiskunnallisen ja valtiollisen kehityksen pohjaksi».

Uusi suhde työhön

Ihmisen tyytyväisyyden perusehtoja on mielekäs ja taipumuksia vastaava työ. Työ on ihmisen tärkein osallistumisen muoto. Vaikka työ onkin tekniikan edistyessä ja työolojen parantuessa keventynyt ja inhimillistynyt, on työn luonne monilla aloilla kuitenkin muuttunut entistä mekaanisemmaksi, yksitoikkoisemmaksi ja henkisiä voimia kuluttavammaksi.

Työmotivaation säilyttämistä ei enää kyetä turvaamaan vain paikkaa nostamalla. On luotava uusi suhde työhön. Jokaiselle tulee pyrkiä turvaamaan sellainen tehtävä, että se tuottaa tekijälleen sisäistä tyydytystä. Tämä on otettava huomioon uutta teknologiaa sovellettaessa. Keskustapuolueen mielestä ihmisen työhön kohdistuvien tarpeiden, suurten organisaatioiden ja kehittyvän teknologian yhteensovittaminen tapahtuu parhaiten kehittämällä yksilö- ja ryhmäkohtaisesti vastuullisia ja itsenäisiä työtehtäviä. Työn sisällön kehittäminen on tärkeimpiä henkisen kasvun suuntia.

Koulutuksesta lähtökohta itsekasvatukselle

Koulutusjärjestelmän tehtävänä on edistää ihmisen monipuolista kehitystä ja antaa oman elämämme ja yhteiskunnan kannalta välttämättömät perustiedot ja -taidot sekä huolehtia ammatillisesta peruskoulutuksestamme. Koulun tehtävänä on myös herättää ja ylläpitää meissä halua itsemme jatkuvaan kehittämiseen, elinikäiseen itsekasvatukseen, henkiseen kasvuun. Luovuuden toteutumismahdollisuuksien tulee olla läpikäyvänä periaatteena kaikessa opetuksessa. Koulutuksen tulee opettaa ihmisiä itsenäiseen ajatteluun ja itsensä ilmaisemiseen. Koko koulujärjestelmää on suunnattava enemmän tasapainoisen henkisen kasvun edistämiseen.

Keskiasteen koulu-uudistus

Eräs keskeinen tehtävä koulutusjärjestelmämme kehittämisessä 1980-luvulla on keskiasteen koulu-uudistuksen eli lukiota ja ammattikoulutusta vastaavan koulutuksen toteuttaminen siten, että jokainen tämän ikäluokan nuori pääsee ja kuuluu keskiasteen koulutuksen piiriin. Tavoitteena tulee olla, että kaikki nuoret saavat ammatillisen peruskoulutuksen. Sen vuoksi ammattikoulutuksen kattavuuteen tulee kiinnittää huomioida erityisesti niillä aloilla, joissa ammattikoulutusaste on matalin. Myös maataloudessa tulee kaikille järjestää mahdollisuus ammatilliseen koulutukseen. Maatalousopetuksen tulee olla hajautettua. Samalla tulee valvoa, että sekä lukioiden että ammattikoulujen verkosto on alueellisesti kattava ja riittävän tiheä ja että molemmissa koulutusmuodoissa annetaan riittävästi yleissivistävää kasvatusta.

Pienet koulut ja suppeat opetusryhmät

On pyrittävä välttämään liian suurten koulukeskusten rakentamista. Opetusryhmiä on pienennettävä. Kyläkoulut on säilytettävä ja muutoinkin peruskoulun ala-asteen opetus on järjestettävä pienkouluissa. Edellytykset pienten yläasteen koulujen säilymiseen on turvattava.

Koulut monitoimikäyttöön

Koulujen monitoimikäyttöä tulee kehittää yhteistyössä koulujärjestelmän ja eri kansalaispiirien - kuten asukas- ja kylätoimikuntien sekä kansalaisjärjestöjen kanssa.

Erityisaineisiin tulee turvata pätevien opettajien saanti myös harvaanasutuilla seuduilla edistämällä eri koulumuotojen kesken opettajien paikkaamista yhteistyönä. On tehtävä mahdolliseksi, että useammat kunnat voivat perustaa yhteisiä opettajanvirkoja. Tasokurssijärjestelmää on kehitettävä siten, että nuorten kehitysmahdollisuuksia ei rajoiteta.

Tieteistä perusta yhteiskuntakehityksen uudelle suunnalle

Maamme olemassa olevia korkeakouluja tulee kehittää tieteellisesti ja opetuksellisesti toimintakykyisiksi yksiköiksi ja palvelemaan oman sijaintialueensa kaikinpuolista henkistä ja aineellista kehitystä. Tämä merkitsee uusimpien korkeakouluyksikköjen vahvistamista. Yliopistoissa ja korkeakouluissa harjoitettavaan perustutkimukseen tulee suunnata riittävästi varoja. Yliopistoilla ja korkeakouluilla on tärkeä asema ihmisyyden yhteiskunnan perustan luomisessa. Siksi niissäkin on otettava huomioon opiskelijoiden sivistystarve. Tieteessä tulee kannustaa ennakkoluulotonta etsintää. Jotta tiedelaitokset voivat kantaa yhteiskunnallisen vastuunsa, tulee niiden toimintaedellytykset ja itsenäisyys turvata.

Laaja-alaiseen aikuiskasvatukseen

Aikuiskasvatuksen tulee kattaa laajasti koulutuksen kaikki alat ammatti-, jatko- ja täydennyskoulutuksesta yleissivistävään, harrasteluonteiseen aikuiskasvatukseen, jonka tarve vapaa-ajan lisääntyessä kasvaa. Niin järjestö- kuin laitosmuotoisen aikuiskasvatuksen tulee pystyä palvelemaan kaikkia aikuisryhmiä ja olemaan koko maan kattava. Tavoitteena tulee olla mahdollisimman monipuolinen palvelu, joka pystyy entistä paremmin tavoittamaan myös ne väestönosat, jotka työnsä luonteen tai pitkien etäisyyksien vuoksi jäävät helposti väliinputoajiksi. Vapaan ja oma-aloitteisen kansansivistystyön elpymistä on kaikin tavoin tuettava.

Aikuiskasvatuksen tulee kehittää keinojaan nuorison vetämiseksi mielekkään toiminnan ja harrastusten piiriin siten, että eri aikuiskasvatuksen palvelumuodot tavoittavat nuoret välittömästi heidän aikuistumisensa kynnyksellä.

Taiteet edistävät henkistä hyvinvointia

Jokaiseen ihmiseen sisältyy luovuutta, jota tarvitaan kaikessa toiminnassa. On turvattava mahdollisuudet luovuuden säilyttämiseen ja kehittämiseen.

Jokainen ihminen etsii omalta kohdaltaan elämän järjestystä, kauneutta ja totuutta. Taiteet ja taideharrastus ovat tämän ihmisen peruspyrkimyksen korkein ilmenemismuoto. Taiteellisen toiminnan tukeminen tulee palkituksi kansan henkisenä hyvinvointina.

Taiteita tulee rohkaista uuden etsintään ja ennakkoluulottomaan kokeiluun samalla, kun taidepoliittisin ratkaisuin tuetaan taiteen tasollista kasvua. Samalla kansakunnan velvollisuus on turvata taiteilijoille riittävä toimeentulo ja työskentelyturva.

Taiteen saavutukset tulee saada kaikkien kansalaisten ulottuville. Taidekasvatuksen merkityksen korostuminen kaikissa kouluasteissa lähtien pienten lasten taidekasvatuksesta ja luovuuden edistämisestä on tässä mielessä avainasemassa.

Liikuntamahdollisuuksia parannettava

Erilaisella liikunnalla on havaittu olevan yleistä terveyttä ja raittiita elämäntapoja edistävä vaikutus. Tämä korostuu tulevaisuudessa vapaa-ajan lisääntyessä. Yhdyskuntasuunnittelun keinoin tulee edistää kaikkien väestöryhmien liikuntamahdollisuuksien parantamista ihmisten asuinpaikasta riippumatta. Liikunnan merkitys tulee yhteiskunnan toimesta enenevässä määrin tunnustaa ja yhteiskunnan tulee aktivoida väestön säännöllistä liikuntaharrastusta unohtamatta kilpaurheilun merkitystä erityisesti nuorison vapaa-ajan käytössä sekä eräänä kansainvälisen kanssakäymisen muotona.

Toimintamahdollisuudet kristillisille yhteisöille

Kristillisellä elämänkatsomuksella on tärkeä sija ihmisten henkisen turvallisuuden lähteenä. Kansankirkoille ja muille kristillisille yhteisöille on taattava mahdollisuudet toimia vapaasti ja täyttää tehtävänsä ihmisten sisäisen tasapainon ja yhteiskunnan eheyden lujittajina.

IV KESKUSTAPUOLUEEN KANSALLINEN TEHTÄVÄ

IV 1. Ulkopolitiikka

Vankka tuki Paasikiven-Kekkosen linjalle

Ulkopolitiikalla on ratkaiseva merkitys maamme turvallisuuspolitiikassa. Sen tukena tarvitaan suorituskykyiset puolustusvoimat.

Keskustapuolueen asema maamme elinetujen mukaisen ulkopolitiikan kehittäjänä ja tukijana on ollut ja on keskeinen. Noudattamamme rauhantahtoinen puolueettomuuspolitiikka on kansainvälisen jännityksenkin kausina turvannut kansallemme mahdollisuuden itsenäisesti kehittää olojaan omien arvojensa ja näkemystensä mukaisesti. Tämän Paasikiven-Kekkosen linjan mukaisen ulkopolitiikan peruspilarina on yya-sopimukseen perustuvien hyvien, ystävällisten ja luottamuksellisten suhteiden vaaliminen suurvaltanaapuriimme Neuvostoliittoon. Perinteisesti läheistä yhteistyötä pohjoismaisten naapureitten kanssa kehitetään. Hyvien suhteiden ylläpitämiseen pyritään myös kaikkien muiden maiden kanssa. Tälle aktiiviselle ulkopolitiikalle keskustapuolue antaa jatkuvan tukensa.

Osoituksena ulkopoliittisen linjamme menestyksestä on hyvien kahdenvälisten suhteiden lisäksi maamme politiikkaa kohtaan kansainvälisissä yhteyksissä osoitettu luottamus ja arvostus. Se on ilmennyt erityisesti Yhdistyneissä Kansakunnissa muun muassa edustajiemme osaksi tulleina luottamustehtävinä, turvautumisena suomalaisiin sotilaisiin aroissa rauhanturvaamistehtävissä, sekä maamme toimimisena merkittävien kansainvälisten kokousten, erityisesti Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin isäntänä. Suomen on jatkettava aktiivista toimintaa rauhan, turvallisuuden ja kansainvälisen yhteistyön hyväksi. Erityisen ajankohtaista on työ aseriisunnan edistämiseksi.

Alkaneella vuosikymmenellä Suomen on entistä suuremmalla panoksella osallistuttava kansainväliseen kehitystyöhön YK:n hyväksymän uuden kansainvälisen taloudellisen järjestyksen periaatteiden toteuttamiseksi. Kehitysapumme määrää on lisättävä 1980-luvulla niin voimakkaasti, että voimme täyttää ne määrälliset kehitysyhteistyötavoitteet, joihin olemme YK:n jäsenvaltiona sitoutuneet.

Puolueettomuutemme kanssa sopusoinnussa olevilla kauppapoliittisilla järjestelyillä maamme on luonut erinomaiset edellytykset ulkomaankaupan kehittämiselle. Nykyinen suotuisa asema on kyettävä säilyttämään. Erityisiä haasteita ulkomaankaupallemme ovat taloudellisen yhteistyömme jatkuvan kehityksen varmistaminen Neuvostoliiton kanssa sekä uuden kansainvälisen talousjärjestyksen hengen mukaisten taloudellisten yhteyksien luominen kehitysmaihin.

IV 2. Sisäpolitiikka

Yhteiskunnallisella oikeudenmukaisuudella kansalliseen eheyteen

Keskustapuolueen keskeinen tavoite on kautta aikojen ollut tasa-arvon tavoittelu ja luokkavastakohtaisuuksien poistaminen ja kansallisen eheyden lujittaminen lisäämällä yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta. Taloudellisen kasvun ilmeinen hidastuminen johtaa helposti kasvaviin tulonjakokiistoihin. Talouden aikaisempaa voimakkaammat rakennemuutokset ja niiden seuraukset ammattirakenteessa ja työllisyydessä saattavat synnyttää kasvavaa epävarmuutta ja ristiriitoja eri väestöryhmien välille. Siksi alkavalla vuosikymmenellä on erityinen huomio kiinnitettävä syntyvien epäkohtien poistamiseen ja sitä kautta kansalaissovun vahvistamiseen.

Köyhän asiaa ei saa unohtaa

Kun talouden ja tulojen kasvu hidastuu, on entistä suurempi huomio kiinnitettävä tulonjaon oikeudenmukaisuuteen. »Köyhän asiaa» ei saa unohtaa, vaan voimavarat on ohjattava heikoimmassa asemassa olevien ihmisten toimeentulon ja aseman parantamiseen. Eduskunnan ja hallituksen tulee koko kansaa edustavina valtioeliminä huolehtia siitä, että mikään taho ei pysty voimapolitiikalla saavuttamaan kohtuuttomia etuja heikoimpien kustannuksella.

Pienomistuksella ja yrittäjyydellä lujaan, yhtenäiseen yhteiskuntaan

Keskittyneessä yhteiskunnassa luokkavastakohtaisuudet helposti kärjistyvät, kun taas pienomistukseen ja pienyrittäjyyteen perustuva yhteiskunta on sisäisesti luja ja yhtenäinen. Talouselämän rakennetta kehitettäessä tulee erityisesti huolehtia omaa työtään tekevien ihmisten ja muiden pienyrittäjien toiminnan jatkuvuudesta. Pienissä yrityksissä ja pienissä työpaikoissa palkattujen työntekijöiden suhtautuminen yritykseen muodostuu vastuulliseksi. Myös osuustoiminnallisella yrittäjyydellä on suotuisat yhteiskunnalliset vaikutukset.

Yhteiskunnan asioista päätettäessä tulee kaikille ihmisille luoda tasavertaiset vaikutusmahdollisuudet ja kaikkien ääntä on kuultava. Byrokraattisuutta on tehokkaasti vähennettävä ja tehtävä virkamiehistä kansan palvelijoita.

IV 3. Keskustapuolue kansanliikkeenä

Kansanliike hyvien ja puhtaiden asioiden puolesta

Keskustapuolue on perustamisestaan saakka ollut enemmän kuin valtiollisia ja kunnallisia asioita hoitava puolue. Keskustapuolue on samalla sivistysjärjestö ja kansanliike. Keskustapuolueen käsityksen mukaan yhteiskunnan syvällinen, juuriin menevä uudistuminen voi toteutua vain siten, että me kaikki ihmisinä ja yhteiskunnan jäseninä kehitymme entistä paremmiksi. Keskusta-aatteen kannattajalle, alkiolaiselle ei riitä, että hän yrittää rehellisesti toimia yhteiskunnan ulkoisten puutteiden korjaamiseksi, vaan hänen on myös omassa elämässään ja lähiympäristössään pyrittävä toteuttamaan omia ihanteitaan. Keskustapuolue on keskustalaiselle väline yhteiskunnallisen uudistustyön toteuttamisessa.

Suomalainen aate ja puolue

Keskustapuolue on kansallinen yleispuolue. Se on muodostunut suomalaisiin olosuhteisiin ilman vieraista yhteiskunnista lainattuja ihanteita ja esikuvia. Keskustapuolueen politiikkaa kehitetään edelleen ennakkoluulottomasti omiin oloihimme parhaiten soveltuvia ratkaisuja etsien.

Keskustapuolue kansanvaltaisin

Keskustapuolue on Suomen puolueista kansanvaltaisin. Puolueen äänestäjämäärä on viime vuosina ollut runsaat puoli miljoonaa ja jäseniä puolueella on noin 300 000. He toimivat puolueemme 2 800 osastossa. Piirikokouksiin osallistuu kaksi kertaa vuodessa noin 6 000 keskustapuolueen jäsentä. Puoluekokouksen edustusoikeus on nykyään noin 4 000 keskustapuolueen jäsenellä. Keskustapuolueen kautta ihmiset voivat välittömällä ja kansanvaltaisella tavalla vaikuttaa yhteiskuntamme kehittämiseen.

Rakennustyöhön huomispäivän Suomen hyväksi

Keskustapuolue kutsuu kaikkia kansalaisia rakentamaan ihmiskeskeistä, kansanvaltaista ja tasa-arvoista huomispäivän Suomea. Työn päämääränä on oikeudenmukainen yhteiskunta ja kansallinen eheys. Keskustapuolue rakentaa maatamme kansalaissovun, omatoimisuuden, yritteliäisyyden, kansanvallan periaatteiden ja elämän terveiden perusarvojen pohjalta.