Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.tuni.fi/pohtiva/ohjelmalistat/KESKP/238

Keskustapuolue

Tiede- ja korkeakoulupoliittinen ohjelma


  • Puolue: Keskustapuolue
  • Otsikko: Tiede- ja korkeakoulupoliittinen ohjelma
  • Vuosi: 1978
  • Ohjelmatyyppi: erityisohjelma

TIEDE- JA KORKEAKOULUPOLIITTINEN OHJELMA

Keskustapuolueen tiede- ja korkeakoulupoliittinen toimikunta

1978

TIEDE JA YHTEISKUNTA

Tiede yhteiskuntakehityksen välineeksi

Tiedon ja tieteen merkitys yhteiskunnan kehittämisessä on lisääntynyt viime vuosikymmenien aikana kaikkialla maailmassa. Tiede on yhä enenevässä määrin vaikuttanut tuotannon ja aineellisen hyvinvoinnin nopeaan lisääntymiseen. Se on auttanut ihmiskuntaa keventämään monia sitä koetelleita vaikeuksia. Tieteellinen tutkimus on luonut sen perustan, jolle nykyinen, pitkälle kehittyneeseen tekniikkaan ja teolliseen tuotantotapaan perustuva koulutusyhteiskunta on rakennettu. Tieteellisen tutkimuksen asema ja kehitystaso ratkaisee, millainen väline tiede on yhteiskuntaa kehitettäessä.

Tiede ihmiskuntaa palvelemaan

Vaikka tiede onkin ihmiskunnalle monessa suhteessa hyödyllinen apuväline, on tieteen ja teknologian varaan kehittynyt yhteiskunta luonut monia ennen tuntemattomia ongelmia. Tieteellisen tiedon hyväksikäyttö on suunnattu liian yksipuolisesti aineellisten ja monissa tapauksissa keinotekoisten tarpeiden tyydyttämiseen. Voimakas pyrkimys taloudellisen kasvun ylläpitämiseen on tuonut mukanaan tehokkuuden ylikorostamisen. Tämä ilmenee mm. hallitsemattomana kaupungistumisena, maaseudun autioitumisena, alueellisen eriarvoisuuden lisääntymisenä, maapallon energia- ja raaka-ainevarojen tuhlauksena, työttömyytenä sekä mielenterveydellisten ja sosiaalisten ongelmien lisääntymisenä. Vaikka tieteen sovellutusten myötä aineellinen hyvinvointi on lisääntynyt, se jakautuu edelleen alueellisesti ja sosiaalisesti erittäin epätasaisesti.

Myös sosiaaliset ja henkiset tarpeet otettava huomioon

Viimeaikaisessa yhteiskuntakehityksessä on yhä selvemmin käynyt ilmi, että ihmisen aineellisten tarpeiden tyydyttäminen ei yksin riitä. Sosiaaliset ja henkiset tarpeet ovat vielä keskeisemmällä sijalla ihmisen pyrkiessä elämään tasapainoista ja sisällöllisesti rikasta elämää. Teknisen tiedon palvonta ja ylikorostaminen ei ole sopusoinnussa ihmisen turvallisuuden, viihtyvyyden ja onnellisuuden kanssa. Päinvastoin nykytieteen muovaamasta yhteiskunnasta saattaa kehittyä sosiaalisesti ja henkisesti entistä epäinhimillisempi ja vieraannuttavampi, ellei tiedettä käytetä entistä monipuolisemmin myös ihmisen sosiaalisen ja henkisen elämän rikastuttamiseen.

KESKUSTALAINEN TIEDEKÄSITYS

Ihmisen olemuksen ja todellisten tarpeiden uudelleenarviointiin

Keskustapuolueen yhteiskuntapoliittiset perustavoitteet ovat tasa- arvo, kansanvalta ja ihmisyys. Näille periaatteille rakentuvan yhteiskunnan kehittäminen vaatii sekä perinteisten suomalaisessa yhteiskunnassa vallitsevien arvojen säilyttämistä että ennakkoluulotonta uudistuspolitiikkaa. Se edellyttää ihmisen olemuksen ja todellisten tarpeiden arvostamista ja arviointia.

Edellytykset ihmisen monipuoliselle kehittymiselle

Keskustapuolueen ihanteena on luoda mahdollisuudet itseään jatkuvasti kehittävän, ympäristönsä, kanssaihmistensä ja itsensä kanssa sopusoinnussa elävän sekä demokraattisia oikeuksiaan aktiivisesti käyttävän ihmisen kasvamiselle. Tämän saavuttamiseksi on jokaiselle luotava aineelliset, henkiset ja sosiaaliset kehittymisedellytykset.

Tiedepolitiikan toteutettava tasa-arvon,kansanvallan ja ihmisyyden periaatteita

Keskustapuolueen suhtautuminen tieteeseen ja tutkimukseen on myönteinen. Tiede- ja korkeakoulupoliittiset ratkaisut, joilla henkisiä ja aineellisia voimavaroja suunnataan, ovat merkittäviä koko yhteiskunnan kehittämisen kannalta. Keskustapuolue ei hyväksy yksipuolisesti aineellisen hyvinvoinnin kohottamista ja mahdollisimman suurta tuotantoa ja tehokkuutta politiikan eikä tiedepolitiikan päämääriksi. Keskustapuolueen tiede- ja korkeakoulupolitiikka pyrkii tasa-arvon, kansanvallan ja ihmisyyden toteuttamiseen ja se voidaan johtaa näistä periaatteista.

Tasa-arvoa koulutukseen ja tutkimukseen

Tasa-arvon toteutuminen on keskustapuolueen yleinen koulutuspoliittinen tavoite. Tutkimuksesta ja koulutuksesta on poistettava alueellisi ta, sosiaalisista ja taloudellisista syistä johtuvat erot. Keskustapuolueen mielestä kaikilla alueilla on oltava yhtäläiset mahdollisuudet saada tutkimuspalveluja alueensa kehittämiseksi. Jokaisella ihmisellä on oltava mahdollisuus kykyjensä ja halujensa mukaan tiedon jatkuvaan hankkimiseen aina korkeakouluopetusta myöten. Poliittisten tieteellisten tai muiden sellaisten suuntaristiriitojen takia ei yksityiseltä tutkijalta saa evätä oikeutta toteuttaa tieteellisesti pätevää tutkimussuunnitelmaa yleisesti hyväksyttyjen tutkimusohjelmien puitteissa.

Kansanvalta ulotettava tieteen ja korkeakoululaitoksen hallintoon

Kansanvallan periaate edellyttää, ettei tieteen ja korkeakouluopetuksen tavoitteita aseteta ylhäältä, asiantuntijoiden teknokraattisen päätöksenteon kautta, vaan päätösvalta säilytetään mahdollisimman pitkälle toisaalta kansanvaltaisesti valittujen elinten, toisaalta tutkijoiden itsensä käsissä. Kansanvaltaisille perinteilleen uskollisena keskustapuolue pitää huolta siitä, että tämä periaate toteutuu myös tiede- ja korkeakoulupolitiikan eri osa-alueilla.

Tutkimus ja opetus suunnattava ihmisen ja yhteiskunnan todellisten tarpeiden mukaan

Ihmisyys tiedepolitiikan periaatteena tarkoittaa opetuksen ja tutkimuksen suuntaamista siten, että ihmisen todelliset tarpeet tulevat entistä paremmin huomioonotetuiksi. Tämä periaate on keskustan näkemyksen mukaan keskeinen ja tärkeä. Ihmisyyden on oltava tiedepolitiikan tavoitteiden asettamisen ja käytännön toimenpiteiden ohjenuora Tutkimuksen ja opetuksen oikea suuntaaminen luo tiedollisen perustan yhteiskunnan oikealle kehittämiselle.

Voidakseen tiede- ja korkeakoulupolitiikan avulla myötävaikuttaa tasa-arvoisen, kansanvaltaisen ja ihmiskeskeisen yhteiskunnan kehittymiseen esittää keskustapuolue ohjelman näihin päämääriin pyrkivästä tieteestä, tutkimuksesta ja korkeakoulutuksesta.

TIEDEPOLITIIKKA

TUTKIMUSTOIMINNAN TAVOITTEET

Ihmisen ja yhteiskunnan hyvinvointia palvelevalla tutkimustoiminnalla on sosiaalisia, kulttuuriin ja koulutukseen, elinkeinoelämään sekä kansalliseen turvallisuuteen liittyviä tavoitteita.

Sosiaaliset tavoitteet

Tutkimuksen luotava edellytykset sosiaalisen turvallisuuden lisääntymiselle ja eriarvoisuuden poistamiselle

Keskustapuolue asettaa yhdeksi pitkän tähtäimen päätavoitteeksi ihmisten välisen eriarvoisuuden poistamisen. Kaikilla tulee olla sosiaalisesti turvattu elämä, terveellinen ja viihtyisä elinympäristö. Kaikilla tieteenaloilla on vastuunsa sosiaalisten ongelmien ratkaisemisessa. Keskustapuolueen mielestä voimavaroja on suunnattava tutkikimukseen, joka luo edellytykset sosiaalisen ja terveydellisen hyvinvoinnin kasvulle ja joka edistää pyrkimyksiä eriarvoisuuden poistamiseksi yhteiskunnasta.

Vastuuta myös kehitysmaiden olojen parantamisesta

Vaikka päähuomio asetetaankin meille kansallisesti tärkeiden sosiaalisten ongelmien ratkaisemiseen, on meillä rikkaana kansakuntana vastuumme myös kansojen välisen eriarvoisuuden poistamisessa. Kehitysmaiden sosiaalisten olojen parantamiseen tähtäävään tutkimukseen on kiinnitettävä riittävästi huomiota.

Kulttuuri- ja koulutustavoitteet

Tutkimus rikastuttamaan omaa kulttuuriamme ja sen kautta panos kansainväliseen kulttuurivaihtoon

Keskustapuolueen näkemyksen mukaan tieteen ja tutkimustoiminnan on omalta osaltaan vaikutettava siihen, että ihmisen henkiselle kehittymiselle luodaan parhaat mahdolliset edellytykset. Tutkimustyötä on suunnattava siten, että yhteiskunnassa esiintyviä kulttuuripyrkimyksiä voidaan omaleimaisesti ja tasapainoisesti kehittää. Tieteellisen tutkimuksen tehtävä on edistää erityisesti oman kansallisen kulttuurin ja siihen liittyen alueellisten kulttuuriperinteiden, myös kansallisten vähemmistöjen kulttuurin, tuntemusta, säilymistä ja rikastumista.

Tieteellisen koulutuksen ja tutkimuksen taso pidettävä korkeana

Yhtenä tiedepolitiikan oleellisena tavoitteena keskustapuolue pitää tieteellisen koulutuksen korkeaa tasoa. On koulutettava korkeatasoisia tutkijoita, jotka pystyvät luomaan uutta sekä soveltamaan olemassaolevaa tieteellistä tietoa. Tieteellisen koulutuksen ja informaation avulla on pidettävä huolta, että maassamme voidaan seurata eri tieteenalojen kansainvälistä kehitystä. Tutkijakoulutuksen tasosta ja tutkijain työskentelyedellytyksista huolehtimalla voidaan myös parhaiten taata suomalaisten tutkijain aktiivinen panos kansainväliseen kehitykseen.

Tutkimusta ja tieteellistä koulutusta ei voida erottaa

Useimmilla aloilla tutkijakoulutuksen tavoitteet saavutetaan parhaiten tieteellisellä perustutkimuksella. Keskustapuolue katsoo, että tieteellistä koulutusta voivat antaa vain henkilöt, jotka itse ovat aktiivisesti mukana tutkimustyössä. Tutkimus ja tieteellinen koulutus liittyvät erottamattomasti yhteen.

Elinkeinoelämään liittyvät tavoitteet

Taloudellista kasvua tukevasta tutkimuksesta ei itseisarvoa

Tähän asti elinkeinoelämään liittyvää tutkimustoimintaa on harjoitettu irrallaan muusta tutkimustoiminnasta. Keskustalle ei taloudellinen kasvu ja sitä tukeva teknis-taloudellinen tutkimustoiminta kuitenkaan ole itsetarkoituksellista. Tutkimuksen tulee päinvastoin edistää siirtymistä yksipuolisesta kasvutaloudesta tasapainoiseen kasvujärjestelmään. Määrällisen kasvun sijasta tutkimusta on ohjattava kasvun laadulliseen puoleen ja haittavaikutusten vähentämiseen. Elinkeinoelämää tukeva tutkimustoiminta tulee lisäksi suunnata siten, että se on mahdollisimman hyvin sopusoinnussa tiedepolitiikan muiden osa-alueiden tavoitteiden kanssa.

Kansantaloudessa pienyksiköiden asema turvattava, alueellista tasa-arvoa lisättävä

Keskustapuolue katsoo, että tutkimuksella on pyrittävä kehittämään elinkeinoelämää sellaiseen suuntaan, että se luo entistä paremmat mahdollisuudet ihmisen sosiaaliselle ja henkiselle kehittymiselle. Keskustalaisen, sentralismia vastustavan näkemyksen mukaan elinkeino- elämämme perustana tulee olla pienyrittäjyys sekä maataloudessa että muussa yritystoiminnassa ja keskustalainen tiedepolitiikka pyrkii suuntaamaan tutkimustoimintaa siten, että pienyritysten ja perheviljelmien toimintaedellytyksiä parannetaan. Elinkeinotutkimuksen avulla on myös pyrittävä maan eri osien saamiseen taloudelliselta asemaltaan samanvertaiseksi. Tutkimuksen yhtenä tehtävänä on mahdollisten kriisitilanteiden haittavaikutusten minimointi. Kekeisessä asemassa on tällöin omavaraisuuden lisääminen, mikä merkitsee erityisesti uusiutuvien luonnonvarojemme entistä tarkempaa hyödyntämistä ja teollisuutemme sopeuttamista omiin raaka-aine- ja energiavaroihimme.

Kansainvälinen taloudellinen järjestelmä on muutosvaiheessa. Eräs piirre tässä on vaatimus luoda entistä tasa-arvoisempi kansainvälinen taloudellinen järjestelmä rikkaiden ja köyhien maiden välille. Keskustapuolueen mielestä koko maailman taloudelliseen tasa-arvoistamiseen liittyvät seikat ja Suomen rooli kansainvälisessä taloudessa on ensiarvoisen tärkeä tutkimuskohde.

Kansalliseen turvallisuuteen liittyvät tavoitteet

Tutkimuksella parannettava kansallisen turvallisuuden ja puolueettomuuden edellytyksiä

Suomalaisen yhteiskunnan kehittäminen ei ole mahdollista, ellei huolehdita kansallisen turvallisuuden peruskysymyksistä. Kansallisen turvallisuutemme kannalta keskeisiä tutkimuskohteita ovat rauhaan ja puolueettomuuteen liittyvät ongelmat. Erityistä huomiota on kiinnitettävä maamme erityislaatuiseen asemaan kansainvälisten poliittisten ja taloudellisten liittoutumien välillä sekä ideologisen kilpailun aiheuttamiin turvallisuuskysymyksiin. Tutkimuksen avulla on selvitettävä Suomen puolueettomuuden ja sitoutumattomuuden jatkumisen edellytykset.

TUTKIMUSTOIMINNAN SUUNTAAMINEN

Tutkimustoiminta suunnattava yhteiskuntapoliittisten tavoitteiden mukaisesti -vanhat tutkimusperinteet turvattava

Suomessa kuten muuallakin teollistuneessa maailmassa tutkimustoiminnan kansanvaltainen ohjaaminen on ollut vähäistä ja tutkimus on suuntautunut liian yksipuolisesti teollisen yhteiskunnan tuotannon lisäämis-vaatimuksiin. Keskustapuolue katsoo, että tutkimuksen suuntaamisessa ja voimavarojen jakamisessa tutkimuksen eri lohkoille pitää ottaa nykyistä paremmin huomioon koko yhteiskunnan ja sen eri ryhmien tarpeet. Niukoista resursseista aiheutuen tulee parhaaseen tulokseen pääsemiseksi määritellä aika ajoin ne erityiset kohteet, joihin julkisia tutkimusvaroja suunnataan. Tämä painoajattelu ei keskustapuolueen mielestä merkitse kuitenkaan sitä, että tällöin vaarannettaisiin ne perinteiset tutkimusalat, - esimerkiksi maa- ja metsätaloudellinen ja tekninen tutkimus - jotka luovat kansamme elämälle tarpeelliset aineelliset edellytykset. Erityisesti on huolehdittava siitä, että korkeakouluissa harjoitettavalle perustutkimukselle turvataan riittävät resurssit. Painoaloille on suunnattava lähinnä uusia tutkimuksen voimavaroja.

Eduskunta ja tiedeneuvosto määrittelemään tutkimustoiminnan päälinjat

Tutkimustoiminnan yleisten suuntaviivojen määrittely kuuluu lähinnä valtion tiedeneuvostolle, joka on maamme tieteellisen tutkimuksen ja koulutuksen koordinoija ja jossa myös yhteiskunnan poliittinen tavoitteenasettelu tulee esille. Valtakunnalliset tiedepoliittiset ohjelmat, joissa tutkimuksen päälinjat ja rahoitus esitetään,tulee saattaa eduskunnan käsiteltäväksi,jotta se voi määritellä tiedepolitiikan peruslin-linjat ja jotta tutkimuspolitiikan pitkäjänteisyys ja yleinen hyväksyttävyys turvataan.

TUTKIMUSTOIMINNAN ALUEELLINEN SIJOITTUMINEN

Huomio tutkimustoiminnan alueelliseen sijoittumiseen

Keskustapuolueen näkemyksen mukaan tutkimustoimintaa tulee huomattavasti laajentaa nykyisestään. Erityisesti tutkimustoiminnan alueelliseen sijoittamiseen on suhtauduttava aivan uudella tavalla. Alueellisella pohjalla tapahtuvan tutkimustoiminnan rungon muodostavat maamme yliopistot ja korkeakoulut sekä valtion perustamat tutkimuslaitokset. Korkeakoulujen yhteyteen on perustettu alueiden erityisongelmiin keskittyviä tutkimuslaitoksia, joita ovat esim. Pohjois-Suomen tutkimuslaitos ja Karjalan tutkimuslaitos.

Voimakkaat tutkimusyksiköt maan eri osien kehittämisen tueksi

Jotta kaikki tutkimusyksiköt voisivat tehokkaasti toimia alansa ja alueensa kehittäjinä, niiden toimintaa tulee valtiovallan toimesta voimakkaasti tukea ja kiinnittää erityistä huomiota näiden laitosten sijoittamisratkaisuihin. Tällöin voidaan korjata alueellista tutkimuspalvelujen jakautuman vinoutta ja lisätä korkeakoulupolitiikan, tutkimuspolitiikan ja aluepolitiikan alalla tapahtuvien ratkaisujen yhteensopivuutta.

Jokaiselle alueelle sen erityisongelmiin keskittyvä tutkimusyksikkö

Keskustapuolue katsoo, että maamme eri osien olosuhteet poikkeavat siinä määrin toisistaan, että tämä on otettava huomioon maamme tutkimuspalveluja suunnattaessa. Jokaisella maakuntatasoisella alueella tulisi olla erityisongelmiinsa keskittynyt tutkimuslaitos tai muu voimakas tutkimusta harjoittava yksikkö, jonka tulisi toimia kiinteässä yhteistyössä alueen kehittämistoimintaa harjoittavien hallinto- ja suun nitteluelinten kanssa. Tutkimusyksikköjen sijoittamisessa olisi otettava huomioon niiden merkitys kehittyvien korkeakoulujen toimintaa tukevina yksikköinä ja päinvastoin. Samoin on tutkimustoiminnan sijoit tamisratkaisuissa kiinnitettävä huomiota kunkin alueen luontaisiin edellytyksiin tutkimusalan kannalta.

TUTKIMUSTULOSTEN HYÖDYNTÄMINEN

Tutkimustulokset hyödyttämään

Samalla kun maassamme lisätään tieteellisen tutkimuksen rahoitusta, on edellytettävä, että tutkimustulokset tähänastista paremmin hyödyttävät suomalaista yhteiskuntaa ja sen kehittämistavoitteita. Tämä vaatimus ei ole ristiriidassa sen seikan kanssa, että varsinkin korkeakouluissa on edelleenkin suoritettava riittävän laajapohjaista tieteellistä perus tutkimusta. Tutkimustulosten tehokkaaseen hyväksikäyttöön ei ole keskustapuolueen mielestä toistaiseksi kiinnitetty riittävää huomiota.

Resursseja tutkimustulosten popularisointiin

Tutkimustulosten hyväksikäyttö yhteiskunnan kehittämisessä edellyttää tehokkaita toimenpiteitä. Ennen kaikkea tutkimustulosten suomenkielistä selostamista ja julkaisemista on voimakkaasti kehitettävä. Esim. korkeakouluille ja tutkimuslaitoksille tulisi antaa paremmat mahdollisuudet julkaista yleistajuisia tieteellisiä tutkimustuloksia ja niiden sovellutusmahdollisuuksi

Sopimustutkimuskäytäntöä kehitettävä

Keskustapuolueen mielestä tutkimustulosten hyödyntämisessä on erityist huomiota kiinnitettävä ns. sopimustutkimuskäytännön kehittämiseen ja laajentamiseen. Tutkimussopimuksen rahoittajan tehtävä olisi tutkimuksen tavoitteiden määritys ja tutkijoiden tehtävänä varsinaisen ohjelman laatiminen sekä tutkimuksen suorittaminen.

Maakunnal1isen tutkimuksen hyödynnettävyyttä parannettava

Korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten tulee tutkimustoiminnassaan kiinnitää huomiota myös maakunnallisiin erityiskysymyksiin. Eri alueilla toimivien tutkimusta suorittavien laitosten ja sitä tarvitsevien julkisten laitosten välistä yhteistoimintaa tulee parantaa. Yhtenä mahdollisuutena on maakunnallisten neuvottelukuntien perustaminen. Nämä toimisivat maakunnallisen tutkimuksen koordinaattoreina. Neuvottelukunnat voisivat toimia esimerkiksi läänin- tai maakuntahallinnon neuvoa-antavina eliminä.

TIEDEHALLINTO

Joustavaan,kansanvaltaiseen ja tehokkaaseen tiedehallintoon

Tiedehallinnolle kuuluu suunnitella ja ohjata maamme tiedepolitiikkaa. Tiedehallinnosta riippuu oleellisesti se, mitä ja millaista tutkimustoimintaa maassamme harjoitetaan. Keskustapuolue pitää tavoitteena yhteiskunnallista tasa-arvoisuutta, kansanvaltaisuutta ja ihmisyyttä ja se katsoo, että näitä tavoitteita edistävä tiedehallinto on kansanvaltainen, joustava ja tehokas.

Tiedepolitiikan tarkoituksenmukainen ja tehokas työnjako edellyttää keskustapuolueen mielestä, että tiedepolitiikan ylin johto kuuluu eduskunnalle, valtioneuvostolle, tiedeneuvostolle ja opetusministeriölle;käytännön suunnittelutyö, määrärahojen suuntaaminen ja valvontatehtävät Suomen Akatemialle sekä itse käytännön tutkimustyö alan laitoksille ja tutkijoille.

Eduskunta ja tiedeneuvosto määräämään tiedepolitiikan suuntaviivat

Kansanvaltaisuuden periaate edellyttää, että eduskunnalla turvataan nykyistä paremmat mahdollisuudet harjoitettavan tiedepolitiikan suuntaamiseen ja valvontaan. Samalla on vahvistettava valtion tiedeneuvoston asemaa eri hallinnonhaarojen tutkimuspolitiikan koordinoijana ja ohjaajana.

Suomen Akatemian vastuuta tiedeneuvostolle ja opetusministeriölle korostettava

Suomen Akatemian aseman tiedehallinnossa on oltava suunnitteleva,määrärahoja suuntaava ja tutkimustoiminnan laatua valvova. Erityisesti on korostettava, että Suonien Akatemialla tulee olla selvästi määritelty vastuunsa tiedeneuvostolle ja opetusministeriölle. Akatemian sisällä on myös toteutettava kansanvaltaisuuden periaate. Vallan painopistettä on siirrettävä virkamieshallinnosta tieteellistä asiantuntemusta omaavalle luottamusmieshallinnolle sekä korostettava luottamusmieshallinnon yhteiskunnallista vastuuta. Akatemian virkojen, myös hallinnon osalta, tulee keskustapuolueen mielestä olla määräaikaisia.

Tieteellisten toimikuntien jäsenten valintakriteerit uudistettava

Keskustapuolue katsoo, että valittaessa jäseniä Suomen Akatemian toimikuntiin, tulee ensisijaisena valintaperusteena olla tieteellinen asiantuntemus. Toimikunnat on pyrittävä valitsemaan niin, että erilaiset yhteiskunnalliset ja tiedepoliittiset näkemykset pääsevät esille. Lisäksi kokoonpanossa on otettava huomioon alueellinen edustavuus ja tutkimuksen tasot siten, että myös nuorempia tutkijoita on mukana.Voidakseen suorittaa tärkeää yhteiskunnallista tehtäväänsä tulisi jäsenten lisäksi olla tiedepoliittiseen suunnitteluun ja yleiseen yhteiskunnalliseen toimintaan perehtyneitä. Ehdotusten tekeminen tieteellisten toimikuntien jäseniksi kuuluu korkeakouluille,tutkimusta harjoittaville laitoksille ja valtakunnallisille tiedepoliittisille järjestöille

Tieteellisille toimikunnille taattava riittävät työskentelyedellytykset

Jotta tieteelliset toimikunnat voisivat ottaa yhä enemmän vastuuta tiedehallinnossa, on välttämätöntä taata niille riittävät työskentelyedellytykset. Virkamiesbyrokratian jatkuvan lisäämisen sijasta olisi kuitenkin parannettava luottamusmiesten toimintamahdollisuuksia. Tieteellisten toimikuntien puheenjohtajat tulisi toimiajakseen kokonaan vapauttaa varsinaisesta tehtävästään sekä taattava myös jäsenille riittävät mahdollisuudet aktiiviseen osallistumiseen toimikuntien työhön.

Tutkimushallinto desentralisoitava

Koska tutkimustarpeet on voitava nopeasti selvittää ja tutkimusresurssit suunnata tarpeiden mukaisesti, edellytetään tutkimushallinnolta kansanvaltaisuuden ohella myös joustavuutta. Tämä merkitsee tutkimushallinnon desentralisaatiota. Päätöksentekoa on siirrettävä mahdollisimman lähelle tutkimusprosessia. Tiedehallinnon keskuselinten on osoitettava vain yleiset tutkimustoiminnan suuntaviivat ja paikallisille yksiköille on näiden kehysten puitteissa taattava itsenäisyys tutkimustyön suorittamiseen. Erityisesti kehitysalueiden korkoeakouluille ja muille tutkimuslaitoksille on taattava riittävä sananvalta niiden tutkimusasioista päätettäessä.

Tiedehallinnon yleisjohto ja koordinaatio opetusministeriöön

Tiedepolitiikan tulee olla suunnitelmallista ja kokonaisvaltaista. Nykyinen usean ministeriön alaisuuteen kuuluva tiedepolitiikan hallinto ei voi tuottaa parasta mahdol lista tulosta. Keskustapuolueen mielestä tiedepolitiikan johto ja koordinaatio tulisi kuulua opetusministeriölle. Eri ministeriöiden alaiset tutkimuslaitokset tulisi kuitenkin edelleen säilyttää niiden hallinnonhaaroissa. Sekä julkisen että yksityisen sektorin tutkimuslaitosten toiminta olisi saatava valtakunnallisen tutkimuspolitiikan suunnittelun piiriin, ainakin niiltä osin kuin se on valtion tukemaa.

TUTKIMUSTOIMINNAN RAHOITUS

Tutkimusvarojen osuutta kansantuotteesta asteittain lisättävä.

Keskustapuolueen mielestä on saatava aikaan vähintään keskipitkän tähtäimen ohjelma tutkimusvarojen kehittämiselle ja suuntaamiselle. Sen tulee antaa määrälliset puitteet maamme tieteelliselle tutkimustoiminnalle. 1970-luvun puolivälissä maamme bruttokansantuotteesta käytettiin 1,0 % tutkimustoimintaan ja tätä määrää tulisi asteittain lisätä. Tutkimusvarojen lisäys tulisi ensisijaisesti suunnata painopistealojen tutkimustoiminnan rahoitukseen sekä muihin esillenouseviin väestön tarpeita palveleviin tutkimuskohteisiin. Sen sijaan kalliin kansallisesti tarpeettoman arvovaltatutkimuksen tukemista keskustapuolue ei kannata. Sitomattomien tutkimusvarojen suuntaamisesta on päätettävä kansanvaltaisesti.

Eri alojen ja alueiden tutkimuslaitosten toimintaedellytykset turvattava

Valtion toimesta tulee riittävässä määrin tukea korkeakouluissa ja valtion tutkimuslaitoksissa tapahtuvaa perustutkimusta. Valtion tulee huolehtia siitä, että eri alojen ja alueiden tutkimuslaitokset voivat tehokkaasti harjoittaa tehtävänään olevaa tutkimustoimintaa. Keskustapuolueen mielestä on tutkimusvaroja suunnattava myös sellaiseen tutkimustoimintaan, joka ei välttämättä palvele virallisesti asetettuja yhteiskunnan kehittämistavoitteita. Yhteiskuntakriittiselle tutkimukselle on annettava taloudelliset toimintaedellytykset riippumatta sillä hetkellä yhteiskunnallista valtaa käyttävien katsomuksesta.

Yksityisen sektorin rahoitus monipuolistamaan maamme tutkimustoimintaa

Yritysten tulee yleensä itse rahoittaa oma tutkimustoimintansa itse. Poikkeuksen muodostaa keskustapuolueen mielestä kehitysalueilla sijaitseva pien- ja keskisuuri teollisuus, jolla on tärkeä työllisyyttä edistävä tehtävä. Yksityisellä rahastojen ja säätiöiden rahoittamalla tutkimuksella on tärkeä merkitys maamme tutkimustoiminnan monipuolistajana.

Tutkimusvarat ohjattava alueellisesti tasapainoisesti

Keskustapuolue kiinnittää erityistä huomiota siihen, että sekä perustutkimusta että tavoitetutkimusta varten myönnetyt varat tulee ohjata alueellisesti tasapainoisesti. Tämä on välttämätön edellytys puolueen asettamien yhteiskuntatavoitteiden toteuttamiselle.

KANSAINVÄLINEN TIETEELLINEN YHTEISTYÖ

Kansaninvälistä yhteistyötä maailmanrauhan, kansojen välisen tasa-arvon ja ihmiskunnan hyvinvoinnin edistämiseksi tieteen avulla

Keskustapuolueen mielestä Suomen tavoitteena kansainvälisessä tiedepolitiikassa tulee olla maailmanrauhan turvaaminen, kehittyneiden maiden ja kehitysmaiden välisen eriarvoisuuden poistaminen sekä muiden maailmanlaajuisten ongelmien, kuten saastumisen, liikakansoituksen ja aliravitsemuksen ratkaiseminen kansainvälisten tieteellisen yhteistyön avulla. Tämän yhteistyön on luonnollisesti oltava sopusoinnussa kansal lisen tiedepolitiikkamme kanssa. Suomen tulee tässä yhteistyössä antaa aktiivinen panos kansainväliselle tieteelle ja vastaavasti pyrkiä rikastuttamaan omaa tiedettään mahdollisimman paljon. Erityistä huomiota on kiinnitettävä kansainvälisen tieteellisen informaatiovaihdon kehittämiseen ja tieteen tulosten saattamiseen mahdollisimman laajaan tietoisuuteen ja käyttöön. Opettajien ja tutkijoiden vierailumahdollisuuksia kansainvälisellä tasolla on edistettävä.

ETYK:n päätösasiakirjan tiedettä koskevat suositukset toteutettava

Keskustapuolueen kaikinpuolisena pyrkimyksenä on edistää Euroopan turvallisuusjärjestelyjen toteuttamista ja yhteistyötä eri maiden välillä. Puolue korostaa Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokouksen Helsingissä allekirjoitetun päätösasiakirjan toteuttamisen ja käytäntöönsoveltamisen tärkeyttä. Yliopistojen ja korkeakoulujen sekä muiden tieteellisten yhteisöjen tulee ottaa huomioon ETYK:n päätösasiakirjan koulutusta ja tiedettä koskevat, kansainvälisen yhteistyön lisäämiseen ja monipuolistamiseen tähtäävät suositukset.

Ulkopoliittiset peruslinjat myös tieteellistä yhteistyötä suuntaamaan

Maamme tieteellisen, kuten muunkin kansainvälisen kanssakäymisen tulee tapahtua omaksumamme ulkopoliittisen peruslinjan mukaisesti. Tästä syystä ulkoasiainhallinnolle tulee kuulua päätösvalta yhteistyön poliittisista edellytyksistä, kun taas tieteellisen yhteistyön organisoinnista ja muodoista vastuu kuuluu tiedehallinnolle.

Sellaisilla tieteen aloilla, jotka ovat erityisen kalliita pienen maan tutkimusresursseihin suhteutettuna, on kansainvälinen yhteistyö korostetun tärkeätä. Näillä aloilla tutkimusyhteistyötä on kehitettävä siten, että maamme tutkijat voivat hankkia koulutusta ja harjoittaa tutkimusta usean maan yhteisissä tutkimuslaitoksissa. Niinikään on tärkeätä, että maamme osallistuu elinkeinoelämämme kannalta merkittäviin kansainvälisiin tutkimusprojekteihin.

Tieteellistä yhteistyötä UNESCO:n ja muiden YK:n organisaatioiden välityksellä

Keskustapuolueen mielestä ensisijaisen tärkeää on maamme osallistuminen UNESCO:n ja muiden YK:n järjestöjen kautta tapahtuvaan tutkimusyhteis- työhön. Neuvostoliiton, Pohjoismaiden ja muiden Euroopan maiden sekä tieteenalasta riippuen myös muiden maiden kanssa tapahtuvaa tutkimusyhteistyötä tulee edelleen aktiivisesti kehittää. Keskustapuolueen käsityksen mukaan Suomen on syytä etsiä toimintamuotoja myös YK:n yliopiston, UNU:n tukemiseksi maailman laajuisten ihmiskunnan ongelmien ratkaisemiseksi.

Maassamme opiskelevien ulkomaalaisten määrä on toistaiseksi vähäinen. Keskustapuolueen mielestä voitaisiin ulkomaalaisten opiskelijoiden määrää lisätä myös kehitysyhteistyömäärärahojen avulla. Tällöin voitaisiin tehostaa tutkijoiden ja opiskelijoiden vaihtoa Suomen ja kehitysyhteistyön kohdemaiden välillä korkeakoulujen tekemien bilateraalisten sopimusten pohjalta. Muutoinkin olisi koulutuksen ja tieteen mahdollisuuksia käytettävä enemmän hyödyksi kehitysyhteistyön alalla.

KORKEAKOULUPOLITIIKKA

KORKEAKOULUPOLITIIKAN KEHITYSPIIRTEITÄ

Korkeakoulut yhteiskuntaa kehittämään ja palvelemaan

Vuosisadan alun käsitys yliopistosta ja sen yhteiskunnallisesta tehtävästä oli suppea. Yliopisto muodosti oman muusta yhteiskunnasta eristyneen maailmansa. Sen tehtävänä oli ensisijaisesti toimia vapaan tutkimuksen tyyssijana. Turvatakseen jatkuvuutensa yliopisto antoi suppealle osalle nuorisoa tieteellisen peruskoulutuksen. Yliopiston yhteiskunnallinen koulutusvastuu rajoittui lähinnä yhteiskunnan tarvitsemien pappien, lääkäreiden, opettajien ja tuomareiden kouluttamiseen.

Yleisen yhteiskuntakehityksen myötä on yliopiston vastuualue laajentunut. Korkeakoulupolitiikan kohoaminen yhdeksi yhteiskuntapolitiikan keskeiseksi sektoriksi liittyy tiedon ja koulutuksen merkityksen voimakkaaseen kasvuun nykyisessä yhteiskunnassa. Maamme korkeakoululaitos on laajentunut erityisesti 1960-luvulla.

Korkeamman opetuksen kytkeminen teollisen yhteiskunnan kehitykseen on pitkälti ohjannut sekä oman maamme että muiden maiden korkeakoulupolitiikkaa. Kun yleinen tiedon tason merkitys taloudellisen kasvun lisääjänä havaittiin, oli seurauksena voimakas pyrkimys korkeakouluopetuksen lisäämiseen.

Alueelliset ja taloudelliset seikat eivät saa olla korkeakoulutuksen esteenä

Vuosisadan alun yliopistot saivat opiskelijansa lähes yksinomaan ylempien sosiaaliryhmien piiristä. Maatalousväestöstä ja työväestöstä lähtöisin olevat opiskelijat olivat poikkeustapauksia. Koulutuksen voimakas laajeneminen ja opintososiaalisten tekijöiden kehittyminen ovat parantaneet myös vähätuloisempien perheiden lasten mahdollisuuksia saada korkeakouluopetusta. Edelleenkin on korkeakouluopiskelijoiden alueellinen ja sosiaalinen jakautuma vinoutunut.

Korkeakoulut palvelemaan tasapuolisesti koko maata

Teollisen kasvuyhteiskunnan ja korkeakouluopetuksen kytkeytymisen seurauksena on korkeakoululaitoksemme keskittynyt eteläiseen Teollisuus-Suomeen. Tämän keskittymisen johdosta ovat korkeakoulujemme edellytykset palvella tasapuolisesti koko maata ja sen väestöä pahasti puutteelliset.

Tieteellisen ja ammatillisen opetuksen tasapainoon korkeakouluopetuksessa

Korkeakouluopetuksessa heijastuvat toisaalta perinteinen akateemisuuden korostaminen ja toisaalta suppeat eri ammattialojen vaatimukset. Yliopistoissa on akateemisella koulutuksella suuri paino, mutta varsinkin erikoisalojemme korkeakouluissa opetus on pitkälle ammatillista korkeakouluopetusta. Tästä ristiriidasta johtuen korkeakouluopetusta ei ole riittävästi voitu uudistaa. Perinteinen akateeminen koulutus on liiaksi etääntynyt käytännön yhteiskunnallisista ongelmista. Puhtaat ammatilliset tavoitteet johtavat puolestaan liian suppea-alaiseen riittävän laajaa tieteellistä pohjaa vailla olevaan opetukseen.

Korkeakouluissa kehitettävä myös opettajankoulutusta

Opettajankoulutus on 1970-luvulla siirretty keskeisiltä osiltaan korkeakoululaitoksen piiriin. Keskustapuolue pitää tätä toimenpidettä oikeaan osuneena ja katsoo, että korkeakouluissa opettajankoulutusta on määrätietoisesti edelleen kehitettävä. Koulutuksessa on kiinnitettävä erityistä huomiota tieteellisten ja ammatillisten näkökohtien yhteen sovittamiseen ja huolehdittava siitä, että opettajankoulutuksen kautta edistetään tasa-arvon, kansanvallan ja ihmisyyden periaatteiden toteutumista koko koulutusjärjestelmässä.

KORKEAKOULULAITOKSEN MÄÄRÄLLINEN KEHITTÄMINEN

Keskustapuolueen tavoite on tarjota noin 20 %:lle ikäluokasta opiskelumahdollisuudet korkeakoulun perustutkintoa varten

Maamme 17 yliopistossa ja korkeakoulussa on 1970-luvun lopulla opettajankoulutus mukaanlukien 73-74 000 kirjoissa olevaa opiskelijaa ja aloituspaikkoja noin 12 000. Korkeakoululaitoksemme ei ole koulutuskapasiteetiltaan vielä eurooppalaisella keskitasolla. Meillä korkeakoululaitos tarjoaa (vuosina 1977-78) opiskelumahdollisuudet 15-16 prosentille korkeakouluikäisistä ikäluokista. Useissa Euroopan maissa 20 prosentin taso on jo ylitetty.

Laajentaminen suunnatava kokonaan koulutuksen alueellisen eriarvoisuuden lieventämiseen

Keskustapuolueen käsityksen mukaan korkeakoululaitoksen mitoittamisen perustana tulisi olla opiskelumahdollisuuksien (perustutkintoihin tähtäävien) tarjoaminen noin 20 prosentille ikäluokasta. Ikäluokkien pieneneminen helpottaa tämän tavoitteen saavuttamista. Korkeakouluissamme tulisi näin ollen olla 13 000 - 14 000 aloituspaikkaa 1980-luvun loppupuolelle mennessä kun määrä nykyisin ja lähivuosina on 12 000 - 13 000 aloituspaikkaa. Keskustapuolueen mielestä laajentaminen tulee kokonaisuudessaan suunnata koulutusmahdollisuuksien alueellisten erojen tasaamiseen.

Täydennyskoulutuksessa runsaasti laajentamistarvetta

Suhteellisesti enemmän kuin perustutkintoihin tähtäävässä koulutuksessa on laajentamistarvetta korkeakouluissa annettavassa jatkokoulutuksessa ja erityisesti täydennyskoulutuksessa. Korkeakoulujen täydennyskoulutuksen järjestämiseen tuleekin riittävän ajoissa valmistautua, vaikka taloudellisia edellytyksiä laajamittaisemmille järjestelyille ennen 1980-luvun puoliväliä tuskin on olemassa.

Työvoimaennusteita kehitettävä suunnittelun apuvälineiksi

Määrällisen suunnittelun tueksi on pyrittävä kehittämään tänään koulutetun työvoiman tarve-ennusteita. Erityisesti on kehitettävä menetelmiä, joilla koulutustarvetta pystytään ennakoimaan pitemmällä aikavälillä kuin nykyisin on mahdollista. Koulutetun työvoiman tarve-ennusteilla on käyttöä suunniteltaessa erityisesti eri koulutusalojen opiskelijamääriä. On kuitenkin korostettava, että työvoimaennusteet parhaimmillaankin ovat vain suunnittelun apuvälineitä, eikä koulutusmääriä koskevia ratkaisuja voida perustaa yksinomaan niiden varaan.

Ruotsinkielisen korkeakoulutuksen tarpeista huolehdittava erityisesti

Keskustapuolue korostaa, ettei korkeakoulutuksen mitoittamiskysymyksiä pidä tarkastella erillisinä, vaan samalla tulee ottaa riittävästi huomioon koko ammatillisen koulutuksen määrä ja jakautuminen aloittain. Myös alueellisen näkökulman on oltava keskeisellä sijalla määrällisessä kehittämisessä. Varsinkin ruotsinkielisen korkeakoulutuksen mitoittatoisessa korostuvat alueelliset näkökohdat ja tällöin on huolehdittava, että maassa koulutetaan riittävästi eri aloilla korkeakoulutasoista ruotsinkielistä työvoimaa.

Kehittämislainsaadännön tavoitteet toteutettava - kehittämislakia jatkettava

Korkeakoululaitoksen määrällisen kehittämisen yleispuitteet sisältyvät lakiin korkeakoululaitoksen kehittämisestä vuosina 1967-81. Lain tavoitteiden saavuttaminen ei valtiontaloudellisista syistä ole mahdollista 1980-luvun alkuun mennessä. Keskustapuolue pitää välttämättömänä, että korkeakoululaitoksen kehittämislainsäädännössä alunperin asetetut kokonaistavoitteet kuitenkin saavutetaan myöhemmin 1980-luvulla ja näin taataan kaikille korkeakouluille ainakin tyydyttävät edellytykset opetus- ja tutkimustoiminnan harjoittamiseen. Korkeakoulujen kehittäminen on siis edelleenkin turvattava lain tasolla uudistamalla ja jatkamalla korkeakoululaitoksen kehittämislainsäädäntöä.

Korkeakoulujen opettajavoimien lisäämisessä on lähtökohdaksi otettava se, että kehittämislainsäädännön eri koulutusaloja koskevat vähimmäis-tavoitteet saavutetaan pääsääntöisesti myös kaikissa korkeakouluissa. Näin tulisi korkeakouluissamme olla ainakin yksi päätoiminen opettaja koulutusalasta riippuen 6-12 opiskelijapaikkaa kohti.

Korkeakoulujen resursseja lisättävä säästäväisesti ja tarkoituksenmukaisesti - tasapuolisuutta korkeakoulujen välillä

Opettajavoimien lisäämisen ohella on syytä kiinnittää huomiota erityisesti opetusta ja tutkimusta välittömästi palvelevan henkilökunnan lisäämiseen, joka on pahasti jäänyt jälkeen korkeakoulujen muusta määrällisestä kehityksestä.

Henkilöresurssien lisäämisellä on pyrittävä poistamaan eri korkeakoulujen opetus- ja tutkimusedellytyksissä nykyisin vallitsevia huomattavia eroja. Erityisesti uusimmat ja vielä opiskelijamäärältäänkin laajenevat korkeakoulut tarvitsevat lisähenkilöstöä. Kuitenkin on huolehdittava resursseiltaan heikoista koulutusyksiköistä myös ns. vanhoissa korkeakouluissa.

Virkoja ja toimia on voitava siirtää korkeakoulujen sisällä sekä korkeakoulujen välillä

Henkilöstön lisäyksiä on pyrittävä säästäväisyyteen ja tarkoituksenmukaisiin ratkaisuihin. Keskustapuolue korostaa, että jo olemassaolevien henkilöresurssien uudelleen arviointi tulee ottaa korkeakoululaitoksen kehittämisen välineenä painokkaasti huomioon. Tulisi saada aikaan hallinnolliset menettelytavat virkojen ja toimien siirtämiseksi joustavasti korkeakoulujen sisällä yksiköstä toiseen ja myös korkeakoulusta toiseen.

Muussa tapauksessa eräät opiskelijamäärältään jo supistuvat yksiköt jäävät yliresurssoiduiksi useiden laajenemisvaiheessa olevien koulutusyksiköiden kärsiessä samanaikaisesti henkilöstöpulaa.

Korkeakoulujen tilakysymysten ratkaisemiseksi tulisi kehittämislainsäädännön mukaiset tavoitteet saavuttaa eri aloilla ja pääpiirteissään myös kaikissa korkeakouluissa. Tavoitteita toteutettaessa tulee kuitenkin tilaratkaisujen joustavuus ja pienten yksiköiden erityisvaatimukset ottaa riittävästi huomioon. Eri koulutusaloilla tulisi 1980-luvulla olla kerrosalaa ainakin kehittämislain mukaisesti alasta riippuen 8-25 m opiskelijapaikkaa kohti. Rakennusmäärärahoja suunnattaessa tulisi painopiste olla voimakkaasti uusien lähinnä kehitysalueiden korkeakoulujen rakentamisessa.

Resursseja korkeakoulujen oman toiminnan suunnitteluun

Korkeakouluille on varattava resursseja myös oman toimintansa suunnitteluun. Tässäkin on jälleen otettava huomioon erityisesti uusien vielä laajenevien korkeakoulujen vaatimukset. Kehitysalueilla sijaitsevien korkeakoulujen puuttuvat tukipalvelut tulee korvata antamalla näiden korkeakoulujen käyttöön suhteellisesti suuremmat resurssit kuin jo toimintaedellytyksiltään vakiintuneille yliopistoille.

KORKEAKOULUJEN VALIKOITUMINEN

Maamme korkeakoulut ovat perinteisesti tarjonneet opiskelumahdollisuudet vain ylioppilastutkinnon suorittaneille. Korkeakouluillemme on ollut ominaista valita opiskelijat erilaisen karsinnan avulla. Kokonaisuutena ovat yliopistot ja korkeakoulut tarjonneet opiskelumahdollisuudet runsaalle puolelle vuosittain valmistuvista ylioppilaista

Ylioppilastutkinto ei välttämätön edellytys korkeakouluopintojen aloittamiselle

Keskustapuolue pitää välttämättömänä, että keskiasteen koulutuksen uudistuksen yhteydessä turvataan korkeakouluopiskelumahdollisuudet myös koulutuksessa ammatillisen linjan valinneille. Tämä edellyttää yleissivistävän opetusaineksen lisäämistä ammatillisissa opinnoissa sekä lukio-opiskelun määrällistä supistamista.

Ammattikouluista lukion kanssa kilpailukykyinen väylä korkeakouluopintoihin

Korkeakouluopiskelu on liitettävä entistä läheisemmin muuhun koulutukseen siten, että kehitetään useita erilaisia korkeakouluihin hakeutumisen väyliä. Keskiasteen koulutuksen uudistuksessa ja korkeakouluopintojen kehittämisessä on painokkaasti huomioitava pyrkimys kehittää ammattikouluista lukion kanssa kilpailukykyinen väylä korkeakouluihin.

Uudet korkeakoulut alueellisen ja sosiaalisen tasapuolisuuden lisääjiksi

Epätasaisuutta korkeakouluihin valikoitumisessa on aiheuttanut oppilaitosten sijainti maan eteläosassa. Uusien korkeakoulujen perustaminen on alkanut vaikuttaa tasapuolisempaan valikoitumiseen. Uusiin korkeakouluihin kirjoittautuu keskimääräistä vähemmän ylemmistä sosiaaliluokista olevia. Ylempiin sosiaaliluokkiin kuuluvat samoinkuin Etelä-Suomesta kotoisin olevat valikoituvat muita yleisemmin lääketieteen, tekniikan, kauppatieteiden ja oikeustieteen opinaloille.

Tasavertainen mahdollisuus korkeakouluopintoihin edellyttää myös oppilasvalinnan uudistamista

Keskustapuolueen mielestä oppilasvalintojen kehittämisessä on lähtökohtana pidettävä, että eri yhteiskuntaryhmistä, eri alueilta ja erilaisista perheoloista tulevilla on tasavertaiset mahdollisuudet päästä korkeakouluopintoihin. Erityisen ratkaisevasti tähän koulutuksen tavoitettavuuteen vaikuttaa se, miten opiskelumahdollisuudet ovat jakautuneet maan eri osien kesken.

Epädemokraattista valmennuskurssista pois

Valintamenetelmiä on kehitettävä siten, ettei ns. valmennuskursseista ole valintakokeissa olennaista hyötyä. Tällä hetkellä on valmennuskursseista kehittynyt liiketoimintaa, kurssimaksujen ollessa kehitysalueen opiskelijoille ja muille vähävaraisille kalliita. Kun valmennuskurssit vielä pääosin sijaitsevat Etelä-Suomessa, muodostuu nykyisestä säätelemättömästä tilanteesta olennainen este koulutuksellisen tasa-arvoisuuden toteuttamiselle.

Samat mahdollisuudet korkeakouluopintoihin kaikille siihen pystyville ja halukkaille

Keskustapuolue katsoo, että lähiajan toimenpiteenä on pyrittävä laajentamaan osallistumisoikeutta ylioppilastutkintoon tai sitä korvaaviin valtakunnallisiin kypsyyskokeisiin niin, ettei aiempi opintien valinta muodostu esteeksi korkeakouluopintoihin pääsylle. Järjestelmän tulisi korvata nykyisiä korkeakoulujen järjestelmiä valintakokeita. Ylioppilastutkintoon tai kypsyyskokeisiin tulisi voida osallistua eri koulumuodoista tulevien ja siinä tulisi olla mahdollisuus hankkia todistus kypsyydestä myös vain rajoitetuissa oppiainekokonaisuuksissa tai tietyissä oppiaineissa, jotka ovat tarkoituksenmukaisia jatko-opintoihin pääsyn kannalta.

Väliaikaisratkaisuna ei-ylioppilaille kiintiöitä korkeakouluihin

Ennen laajamittaisia uusia järjestelyjä on ei-ylioppilaiden asema korkeakoulujen oppilasvalinnoissa turvattava asetettavien kiintiöiden avulla.

Yhteisvalintoja aloittain - valintakriteerit monipuolisiksi

Korkeakoulujen valintajärjestelmä on nykyisin monimutkainen ja käytäntö vaihtelee eri opinaloilla. Valintoja tulee pyrkiä kehittämään teknisesti yksinkertaisemmiksi ja opinaloittain yhtenäisemmiksi niin, että valinnan mahdollisuudet pyrkijän kannalta helpottuvat. Tämä on mahdollista mm.kehittämällä yhteisvalintoja opinaloittain. Samalla on valintakokeita kehitettävä niin, että mahdollisimman monien valintakriteerien huomioonottaminen toteutuu. Tällöin vältytään yksipuolisen opiskelija-aineksen ohjautumisesta kullekin opinalalle. Monipuolisten ja eri tyyppisiin tehtäviin soveltuvien opiskelijaryhmien saaminen eri aloille mahdollistuu esimerkiksi valitsemalla kiintiöittäin nykymuotoisen pääsykokeen, soveltuvuuskokeen ja muiden mahdollisten valintakriteerien perusteella parhaiten soveltuvat tyhmät jokaiselle opinalalle.

Opetusohjelmiin sisällytettävä informaatiota korkeakouluopinnoista ja työmarkkinoista

Olennaisena valikoitumisen joustavuutta rajoittavana seikkana keskustapuolue pitää sitä, että korkeakouluihin pyrkiville annettava informaatio sekä opintojen luonteesta että opintojen jälkeisistä mahdollisuuksista on puutteellista ja ajoittuu liian myöhäiseen vaiheeseen. Välttämättömänä on pidettävä opintoja ja työmarkkinoita koskevan ennakkoinformaation lisäämistä ja sen antamista jo korkeakoulua edeltävien opintojen loppuvaiheessa ja mieluiten osana niiden opetusohjelmaa.

KORKEAKOULULAITOKSEN ALUEELLINEN KEHITTÄMINEN

Alueellinen korkeakoulupolitiikka hyvässä alussa

Vielä 1950-luvun lopulla Turku ja Helsinki olivat maamme ainoat yliopistokaupungit. Oulun yliopiston perustaminen oli alkuna korkeakoululaitoksen alueellisen kehittämisen kaudelle, joka jatkui 1960-luvulla Jyväksylän ja Tampereen korkeakoulujen laajentamisena yliopistoiksi Tampereen teknillisen korkeakoulun, Vaasan kauppakorkeakoulun ja Itä-Suomen korkeakoulujen - Joensuun korkeakoulun, Lappeenrannan teknillisen korkeakoulun sekä Kuopion korkeakoulun - perustamisena. Korkeakoululaitoksen alueellisen laajentumisen voimakkuutta kuvaa se, että kun 1960-luvun alussa Helsingin ja Turun ulkopuolella sijaitsevissa korkeakouluissa oli ainoastaan 6 % korkeakoulupaikoista, l960-luvun puolivälissä vastaava osuus oli 15 % ja nykyisin tämä osuus on noin 35 %

Koulutuspalveluissa edelleen alueellista eriarvoisuutta.

Tästä myönteisestä kehityksestä huolimatta korkeakoululaitoksemme on edelleen voimakkaasti painottunut Etelä-Suomen korkeakouluihin. Koulutuksen alueellinen vinous ilmenee mm, eri alueilta kotoisin olevien opiskelijoiden koulutusmahdollisuuksien eroina, tuotanto- ja palveluyksiköiden työvoiman saannissa ja työvoiman koulutustasossa, korkeakoulutuksen saaneen työvoiman epätarkoituksenmukaisena sijoittumisena sekä tutkimuspalvelujen tarjonnan eroina.

Korkeakoululaitoksen alueellisessa laajentamisessa otettava huomioon koko peruskoulun jälkeinen koulutus

Keskustapuolue pitää korkeakoululaitoksen alueellisen kehittämisen suuntaa oikeana, mutta korostaa, että korkeakoululaitoksen alueellisessa laajentamisessa on otettava huomioon opiskelijapaikkojen määrällisen tasapainottamisen ohella myös koko peruskoulun jälkeisen koulutuksen - lukion, ammatillisen koulutuksen ja korkeakoulutuksen - alueellinen rakenne. Samoin on huolehdittava siitä, että opiskelupaikkojen koulutusalakohtainen kattavuus sekä alueen koulutuksen ja tutkimuksen yhteydet alueen elinkeinorakenteeseen ja muihin erityispiirteisiin otetaan koulutusta koskevissa ratkaisuissa riittävästi huomioon.

Suunnittelun apuvälineeksi korkea-koultusalueita, joilla on riittävä väestön ja koulutusikäisten määrä

Korkeakoululaitoksen alueellisen kehittämisen pohjana tulee olla alue jolla on riittävä väestön ja koulutusikäisten määrä ja jolle on mahdollista luoda eri tieteenalat kattavia monipuolisia opiskelumahdollisuuksia. Tästä syystä on korkeakoulusuunnittelussa tarkoituksenmukaista ottaa lähtökohdaksi paikkakunta- ja läänikohtaisen tarkastelun asemasta laajemmat aluekokonaisuudet.

Suunnittelun pohjaksi voisi soveltua seuraava aluejako: Itä-Suomen korkeakoulutusalue (Mikkelin, Kuopion, Pohjois-Karjalan ja Kymen läänit), Pohjois-Suomen korkeakoulutusalue (Lapin ja Oulun läänit), Keski-Suomen korkeakoulutusalue (Keski-Suomen ja Vaasan läänit), Tampereen korkeakoulutusalue (Hämeen lääni), Turun korkeakoulutusalue (Turun ja Porin lääni) sekä Helsingin seudun korkeakoulutusalue (Uudenmaan lääni).

Aluejako ei saa johtaa hallinnollisen byrokratian muodostamiseen

Suunniteltaessa yksityiskohtaisesti näiden alueiden korkeakoulutus-paikkoja on pyrittävä joustavuuteen ja otettava huomioon eri aluekokonaisuuksien luontevat yhteydet korkeakoulupaikkakuntiin. Keskustapuolue korostaa, että tällainen aluejako ei saa johtaa hallinnollisen byrokratian muodostamiseen, vaan sen tulee toimia suunnittelun ja yhteistyön apuvälineenä.

Korkeakoululaitoksen alueellisen kehittämisen periaatteet

Keskustapuolueen mielestä korkeakoululaitoksen alueellisen kehittämisen toimenpiteet voidaan suunnitella edellä esitetyn aluejaon puitteissa suraavien periaatteiden mukaisesti:

  • kunkin alueen korkeakouluihin on pyrittävä luomaan alueen väestön ja koulutusikäisen väestön osuutta vastaava määrä korkeakoulupaikkoja, sillä korkeakoulun koulutus- ja tutkimustehtävä kohdistuu alueen koko väestöön ja peruskoulutuksen osalta pääasiassa tiettyihin ikäluokkiin,
  • korkeakoululaitoksen alueellinen kehittäminen on nivellettävä keskiasteen koulutukseen ja pyrittävä myös alueittain kehittämään keskiasteen oppilaitosten ja korkeakoulujen muodostama koulutusrakenne sekä määrällisesti että koulusaloittain tasapainoiseksi,
  • kullakin alueella tulee olla mahdollisimman monipuolisesti eri koulutusalojen opiskelupaikkoja ottaen huomioon elinkeinorakenteen, tuotannollisen kehityksen ja työvoimatarpeen koulutukselle asettamat vaatimukset.

Itä-, Pohjois- ja Keski-Suomen korkeakoulutus-alueita vahvistettava

Edellä mainittuihin tavoitteisiin pääsemiseksi on kunkin alueen korkekoululaitoksen kehittämiselle asetettava sekä määrälliset että koulutusalakohtaiset kehittämistavoitteet. Itä-Suomen, Pohjois-Suomen ja Keski-Suomen alueiden korkeakouluja on määrällisesti ja koulutuskohtaisesti vahvistettava siten, että kullakin alueella olisi pitemmällä tähtäimellä noin 15 % maan korkeakoulupaikoista ja mahdollisimman kattavasti edustettuna eri koulutusalat. Eri alueiden väestömäärien kehitys ja korkeakoululaitoksen kasvutavoi teet esitetään seuraavassa taulukossa:

[TAULUKKO]

Koska korkeakoululaitoksen perustutkintojen opiskelijamäärä ei kokonaisuutena enää huomattavasti kasva nykyisestä 73-74 000:sta, edellä maini tuihin päämääriin ei päästä yksinomaan uusia opiskelijapaikkoja suuntaa maila. Keskustapuolue katsoo, että korkeakoululaitoksen alueelliseksi tasapainottamiseksi on välttämätöntä siirtää myös aluepoliittista merkitystä omaavia, nykyisellä sijaintipaikkakunnalla rakennus- ym. investointeja vaativia sekä kehittyvien korkeakoulujen määrällisen laajen tamisen ja koulutusalakohtaisen kattavuuden kannalta merkittäviä opinto suuntia Etelä-Suomen korkeakouluista kehitysalueilla sijaitseviin korkeakouluihn.

Lapin korkeakoulun toiminta aloitettava vielä 1970-luvun puolella

Keskustapuolue katsoo, että erityisesti Itä-, Pohjois- ja Keski-Suomen korkeakoulutusta on lisättävä suuntaamalla korkeakoululaitoksen kasvu ja hajasijoitustoimenpiteet näiden alueiden korkeakouluihin. Kiireellisimpänä toimenpiteenä keskuskustapuolue pitää Lapin korkeakoulun toiminnan aloittamista. Korkeakoulun toiminta pitäisi käynnistää vielä 1970-luvun puolella. Korkeakouluun tulisi sijoittaa ainakin oikeustieteellistä, hallintotieteellistä ja taloustieteellistä koulutusta nykyisen opettajankoulutuksen lisäksi sekä kehittää korkeakoulun tutkimusedellytyksiä Pohjois-Suomen tutkimustarpeita vastaavaksi yhteistyössä Oulun yliopiston ja Pohjois-Suomen tutkimuslaitoksen kanssa. Jotta Pohjois-Suomen korkeakoulujen opiskelijapaikkaosuus voitaisiin nostaa nykyisestä 9 %:sta alueen väestömääräosuutta vastaavaksi eli 15 %:iin, on edelleen jatkettava myös Oulun yliopiston ja siihen kuuluvan Kajaanin opettajankoulutuslaitoksen kehittämistä.

Itä-Suomen korkeakoululaitoksen opiskelijapaikkojen vajaus on tällä hetkellä suhteellisesti ottaen suurin maassamme. Alueen korkeakouluissa on nykyisin 4-5 % opiskelupaikoista, vaikka alueen väestömäärä edellyttäisi noin 15-20 %:ia. Alueen korkeakoulut ovat kaikki uusia kasvavia korkeakouluja, joten opiskelijapaikkojen vajausta voidaan osittain täyttää aloituspaikkoja suuntaamalla. Tämä ei kuitenkaan riitä.

Eläinlääketieteellinen ja farmasia Kuopioon

Keskustapuolue kannattaa eläinlääketieteellisen korkeakoulun ja suomenkielisen farmasian koulutuksen siirtoa Kuopion korkeakouluun. Molemmat koulutusyksiköt soveltuvat hyvin liitettäviksi Kuopion korkeakouluun. Nämä hajasijoitusratkaisut merkitsisivät huomattavia säästöjä investoinneissa ja siirtymävaiheen jälkeen myös parantuneita opetus- a tutkimusedellytyksiä.

Puuttuvia koulutusaloja perustettava Itä-Suomeen

Joensuun korkeakoulussa tulisi vahvistaa koko Itä-Suomen alueelta lähes kokonaan puuttuvaa yhteiskuntatieteellistä, erityisesti sosiaalialan koulutusta sekä aloittaa kirjastoalan koulutus. Itä-Suomen alueella tulisi aloittaa myös kauppatieteellinen koulutus.

Metsäopetuksen ja metsäntutkimuksen vaihtoehdot

Keskustapuolueen mielestä korkein metsäopetus ja metsäntutkimus tulisi siirtää pois Helsingistä. Uutena sijoituspaikkana tulevat kysymykseen Jyväskylä, Kuopio, Joensuu ja Oulu.

Samalla metsäntutkimuksen alueellista verkkoa tulisi voimakkaasti kehittää.

Teologian opetus joko Jyväskylään, Joensuuhun tai Ouluun

Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan jakaminen ja uuden perustaminen tuskin ovat aiheellisia. Sen sijaan Helsingin yliopiston liian suureksi paisunut opiskelijamäärä ja aluepoliittiset syyt puoltavat, että perustettaisiin joko Joensuun, Jyväskylän tai Oulun korkeakoulujen humanistisiin tiedekuntiin laitos, jossa annettaisiin teologisten aineiden opetusta ja johon myös siirtyisi osa Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan nykyisestä opettajakunnasta.

Ruotsinkielistä korkeakoulutusta siirrettävä Vaasan lääniin

Keski-Suomen alueella korkeakoululaitoksen laajentamistoimenpiteet tulisi suunnata lähinnä Vaasan läänin alueelle. Pohjanmaan korkeakouluaitoksen kehittämisessä tulee ottaa huomioon erityisesti ruotsinkielisen korkeakoulutuksen asema, koska Vaasan läänin alueella asuu noin kolmannes maamme ruotsinkielisestä väestöstä. Alueen kehittäminen tulee tapahtua ruotsinkielistä korkeakoulutusta vahvistamalla ja Vaasan kauppakorkeakoulua laajentamalla. Svenska social- och kommunala-högskolan tulisi siirtää Vaasaan ja Vaasassa sijaitsevista korkeakouluyksiköistä olisi kehitettävä Vaasan kaksikielinen yliopisto.

KORKEAKOULUOPETUKSEN KEHITTÄMINEN

Korkeakouluopetuksen kehittämisen ja laadullisen uudistamisen tulee olla jatkuvaa korkeakouluyhteisön kaikkien jäsenten yhteistyötä ja vuorovaikutusta.

Korkeakoulujen osallistuttava aktiivisesti toiminta-ajatuksensa ja tutkintojensa suunnitteluun

Keskustapuolue pitää tärkeänä, että korkeakouluille taataan riittävä itsenäisyys oman identiteettinsä ja asemansa hahmottamiseksi suomalaisessa yhteiskunnassa ja sen koulutusjärjestelmässä. Korkeakoululaitoksen keskushallinnon taholta kansanvaltaisesti asetettujen peruslinjojen puitteissa eri korkeakoulujen on saatava oma-aloitteisesti kehittää toiminta-ajatustaan ja sitä vastaavia tutkintoja. Korkeakoulutuksen kehittäminen ei voi onnistua yksipuolisesti ylhäältäpäin tapahtuvan byrokraattisen ohjauksen kautta.

Valtakunnallisesti tarvitaan yhtenäinen tutkintorakenne-korkeakoulut suunnittelevat tutkintojen sisällön

Korkeakouluopetuksen sisällön ja tutkintojen suunnittelussa tarvitaan valtakunnallista koordinaatiota tutkintojen tason yhtenäisyyden turvaamiseksi. Tämä edellyttää tutkintojen keskeisten periaatteiden säätämistä asetuksin siten, että korkeakouluille jää vastuu tutkintojen sisällön jatkuvasta suunnittelusta ja uudistamisesta.

Perustutkintojen oltava tieteellisiä

Keskustapuolue katsoo, että korkeakoulujen perustutkintojen on oltava sisällöltään tieteellisiä ja ammattisuuntautuneita. Tämä merkitsee sitä, että tieteellisyyden tulee olla korkeakoulutuksen perusta, mutta tutkintojen tulee useimmilla aloilla antaa myös korkeatasoiset ammatilliset valmiudet käytännön työelämää varten.

Mahdollisuus identiteetin ja maailmankuvan luomiseen tärkeää

Keskustapuolue pitää tärkeänä, että korkeakouluopintojen tehostettaessa opiskelijoilla on riittävästi mahdollisuuksia oman identiteetin ja maailmankuvan kehittämiseen. Opinto-ohjelmaan on jäätävä riittävästi tilaa opiskelijan yhteiskunnallisille, kulttuurillisille ja liikunnallisille harrastuksille.

Teorian ja käytännön mielekäs jaksottelu

Korkeakouluopiskeluun on yhdistettävä mielekkäällä tavalla yhteys käytännön elämään. Tämä edellyttää monipuolisten harjoittelumahdollisuuksien järjestämistä opiskelijoille, jaksottaista työskentelyä työelämässä sekä opintojen loppuvaiheessa tapahtuvaa ongelmakeskeistä projektiopetusta ja -tutkimusta.

Korkeakouluopetuksen seurattava yhteiskunnallista kehitystä ja työmarkkinoita

Korkeakouluopetuksen kehittämisen on seurattava myös työmarkkinoiden pitkän tähtäyksen muutoksia ja vaatimuksia. Määrälliseen suunnitteluun liittyviä virhemahdollisuuksia voidaan vähentää kehittämällä tutkinnot sellaisiksi, että joustava siirtyminen alalta toiselle on mahdollista. Tähän päästään mm. sillä että erikoistumisvaihe opinnoissa tapahtuu niin myöhään kuin mahdollista. Vaikka keskustapuolue pitää tutkintojen työmarkkina-arvoa tärkeänä, ei korkeakoulujen kuitenkaan tule kaavamaisesti sopeuttaa opetustaan työmarkkinoiden heilahteluihin.

Pienten korkeakoulujen edut turvattava tutkintojen kehittämisessä

Yhteiskunnallisen kehityksen myötä korkeakoulujen koulutusvastuussa tapahtuu koko ajan muutoksia. Ammattien muuttuessa on kehitettävä niitä vastaavia tutkintoja. Korkeakoulujen koulutusvastuun jakaminen edellyttää valtakunnallista koordinointia. Tässä yhteydessä on huolehdittava siitä, että pienet ja kehittyvät korkeakoulut asetetaan etusijalle uusien tulkintojen sijaintipaikkoina. Näin voidaan luontevalla tavalla monipuolistaa kehitysalueiden korkeakoulujen opetusta ja tutkimusta. Muutoksia tehtäessä on huomioitava myös pienten aineiden ja yksiköiden edut.

Tavoitteena yhteiskunnan kehittäminen ihmisyyden, tasa-arvon ja kansanvallan pohjalta

Korkeakouluopetuksen on kiinnitettävä huomiota alueellisen ja muun yhteiskunnallisen eriarvoisuuden mukanaan tuomiin ongelmiin. Tavoitteena on, että korkeakouluopiskelijat aktivoituvat työhön yhteiskuntamme kehittämiseksi ihmisyyden, tasa-arvon ja kansanvallan periaatteiden pohjalta.

Opetuksen ja tutkimuksen tartuttava myös koko maailman ja ihmiskunnan polttavimpiin ongelmiin

Opetuksen sisällön suunnittelussa keskustapuolue pitää tärkeänä, että eri tieteenalojen opetuksen yhteydessä kiinnitetään huomiota maailman ja ihmiskunnan suuriin ongelmiin. Korkeakouluopetuksen on aktivoitava siihen osallistuvat työhön maailmanrauhan, kansojen välisen tasa-arvoisuuden ja ihmisoikeuksien toteuttamiseksi maailmassa.

Edistettävä joukkotiedotuksen monipuolisuutta ja totuudenmukaisuutta

Yleisen joukkotiedotuksen tulee olla monipuolista, erilaisia mielipiteitä tasapuolisesti kuvaavaa ja totuudenmukaista. Tutkimuksella on jatkuvasti selvitettävä, missä määrin näitä periaatteita noudatetaan ja rikotaan.

Tiedotusalan keskeisen yhteiskunnallisen aseman takia on erityistä huomiota kiinnitettävä toimittajien ja muun joukkotiedotushenkilöstön ammattikoulutukseen. Koulutuksen on rakennuttava joukkotiedotusta harjoittavien laitosten, alan työntekijäjärjestöjen ja oppilaitosten yhteistyölle kuitenkaan viimemainittujen itsemääräämisoikeutta loukkaamatta. Alan yhteiskuntapoliittisen merkityksen vuoksi on toimittajakoulutuksen ideologinen tasapuolisuus turvattava.

Ryhmätyön,projektiopiskelun ja periodiopiskelun osuutta lisättävä vähemmän massa-opetusta ja opetusteknologiaa

Opetusmenetelmien kehittämisessä on keskityttävä ongelmakeskeiseen lähestysmistapaan ja omaehtoiseen työhön perustuvan opiskelun edistämiseen. Yksipuolisen opetusteknologisen tietouden ja teknisten välineiden lisääntymisen avulla tapahtuvan massaopetuksen tehostamisen sijasta on pyrittävä siirtymään opettajien ja opiskelijoiden henkilökohtaiseen yhteistyöhön perustuviin menetelmiin, projektimuotoiseen opiskeluun ja periodiopiskeluun. Korkeakouluyhteisön jäsenille on annettava riittävät mahdollisuudet omaan alaansa liittyvään jatko- ja täydennyskoulutukseen myös ulkomailla tapahtuvan tutkimustyön ja opiskelun muodossa.

Tutkimus ja opetus nivellettävä kiinteästi toisiinsa jatko- ja täydennyskoulutus luonnolliseksi osaksi korkeakoulujen toimintaa

Keskustapuolue pitää välttämättömänä, että opetus edelleen nivelletään kiinteästi tieteelliseen tutkimukseen, koska tutkimus muodostaa luonnollisen ja välttämättömän opetuksen perustan korkeakouluissa. Hajanaiseksi jäänyt tieteellinen jatkokoulutus sekä ammatillinen täydennyskoulutus tulisi myös saattaa luonnolliseksi osaksi korkeakoulujen järjestettyä toimintaa.

Ei millekään koulukunnalle yksinvaltaa

Hedelmällinen tiede- ja opiskeluympäristö syntyy vain silloin, kun kaikki tieteelliset lähestymistavat ovat vapaasti edustettuna korkeakouluissa, vaikuttavat toisiinsa ja kilpailevat keskenään. Keskustapuolue pitää välttämättömänä, että erilaisten tieteellisten lähestymistapojen olemassaolo tunnustetaan eikä millekään koulukunnalle myönnetä yksinoikeutta opetuksessa ja tutkimuksessa.

KORKEAKOULUJEN TÄYDENNYSKOULUTUS

Täydennyskoulutus palvelemaan ihmisen henkisiä ja ammatillisia kehittymistarpeita jatkuvan koulutuksen periaatteen mukaisesti

Keskustapuolueen mielestä täydennyskoulutusta tulee vastaisuudessa kehittää voimakkaasti myös korkea-asteella. Korkeakoulujen tulee ottaa osaltaan vastuulleen täydennyskoulutus ja pitää sitä yhdenvertaisena korkeakoululaitoksen muiden tehtävien kanssa. Kun korkeakoulujemme peruskoulutus on saavuttanut 1980-luvulla tavoitteena pidettävän laajuuden - opiskelumahdollisuudet noin 20 %:lle ikäluokasta - tulee korkeakoululaitoksen määrällinen laajentaminen kohdistaa täydennyskoulutukseen. Täydennyskoulutuksen kehittämiseksi tarvitaan koko maan käsittävä täydennyskoulutuksen valtakunnallinen yleissuunnitelma.

Korkeakouluista tehtävä alansa ja vaikutusalueensa täydennyskoulutuskeskuksia

Korkeakoulujen tulee toimia tehtäväalansa ja vaikutusalueensa täydennyskoulutuskeskuksina. Aikuiskoulutusta tarjoavien organisaatioiden ja korkeakoulujen välisen yhteistyön tarjoamat mahdollisuudet täydennyskoulutuspalvelujen tarjonnassa tulee tällöin ottaa huomioon. Sekä ammatillisen että väljätavoitteisemman täydennyskoulutuksen tarjonnassa on pyrittävä alueelliseen ja muuhun tasa-arvoisuuteen. Täydennyskoulutukseen osallistumisen esteenä ei saa olla koulutettavan henkilön asuinpaikka, peruskoulutuksen taso, työsuhteen laatu eikä tilapäinen työelämästä poissaolo.

Avointa korkeakoulua kehitettävä koulutusmahdollisuuksia lisäämään ja tasa-arvoistamaan

Korkean asteen täydennyskoulutusta on vähäisessä määrin annettu myös ns. avoimen korkeakoulun puitteissa. Avoimen korkeakoulun tehtäviksi katsotaan lähinnä 1) korkeakoulututkintoon johtava koulutus, 2) korkean asteen yleissivistävä koulutus ja 3) täydennyskoulutus. Avoimen korkeakoulun tulee ensisijaisesti keskittyä täydennyskoulutukseen ja yleissivistävään koulutukseen.

KORKEAKOULUJEN TUTKIMUSTOIMINTA

Korkeakouluilla vastuu tieteellisestä tiedosta ja tutkijakoulutuksesta

Korkeakouluilla on keskeinen merkitys perustutkimusta harjoittavina laitoksina. Korkeakoulujen vastuulla on suurelta osin uusien tutkimusmenetelmien ja teorioiden sekä tieteellisen tiedon tuottaminen. Tältä osin korkeakoulujen tutkimustoiminta on muun tutkimustyön kannalta perustavanlaatuista. Perustutkimuksen tehtäviin liittyy tutkijankoulutus, josta vastuu niinikään lankeaa korkeakouluille.

Korkeakouluille riittävät edellytykset tutkimustyöhön ja tutkimuksen vapaus

Keskustapuolue pitää tieteellisen tutkimuksen tason säilyttämisen ja nostamisen kannalta välttämättömänä, että korkeakouluille taataan riittävät sekä aineelliset että muut edellytykset tutkimustyön harjoittamiseen. Korkeakoulujen opettajille ja tutkijoille tulee myös taata reaaliset mahdollisuudet tutkimustyön harjoittamiseen esimerkiksi kansainvälisen tutkijavaihdon ja tutkimusapurahojen muodossa. Erityisesti on pidettävä huolta siitä, ettei valtiovallan taholta kahlita perustutkimusta, vaan että sen harjoittamisessa korkeakouluille ja niiden tutkijoille taataan tieteellisen tutkimuksen vapaus.

Tutkimuspoliittisia ohjelmia kehitettävä

Korkeakoulut ovat 1970-luvulla laatineet omat tutkimuspoliittiset ohjelmansa, jotka määrittelevät korkeakoulun tutkimuksen suuntaviivat. Näitä ohjelmia korkeakoulujen tulee jatkuvasti pitää ajan tasalla. Ohjelman tulee kattaa sekä perustutkimus että soveltava tutkimus ja sitä kehitettäessä on toimittava yhteistyössä sekä oman maan että muiden maiden vastaavien elojen korkeakoulujen kanssa. Myös palvelututkimuksen tulee kuulua ohjelman piiriin.

Palvelututkimustoimintaa kehitettävä palvelemaan maamme kehitystä

Keskustapuolueen suhtautuminen korkeakoulujen harjoittamaan palvelu-tutkimustoimintaan on myönteinen. Palvelututkimuksen avulla saadaan korkeakouluissa olevat tutkijavoimat ja tutkimusvälineet palvelemaan maamme kaikinpuolista kehittämistä. Palvelututkimustoimintaa tulee pyrkiä laajentamaan ja tutkimustulosten hyväksikäyttöä kehittämään.

Palvelututkimus rikastuttamaan opetusta ja tutkimusta

Korkeakoulujen palvelututkimustoiminta ei kuitenkaan saa olla suunnittelematonta. Tutkimustoiminnan on tapahduttava korkeakoulun tutkimusohjelman puitteissa ja korkeakoulun vastuulla. Palvelututkimus-toiminnan harjoittamisessa on pidettävä tiukasti kiinni siitä, että korkeakoulujen antama opetus ja muu tutkimus eivät kärsi tästä toiminnasta, vaan että palvelututkimustoiminta kytketään opetukseen sen olennaiseksi osaksi ja että palvelututkimuksella rikastutetaan korkeakoulun tutkimustoimintaa. Korkeakouluihin ei tule sijoittaa tutkimustoimintaa, joka on rutiininomaista, vaan ongelmakeskeistä ja luovaa palvelututkimusta. Tutkimuksen ja opetuksen yhteys edellyttää, että korkeakouluissa suoritettava palvelututkimustoiminta tapahtuu korkeakoulujen varsinaisissa opetus- ja tutkimuslaitoksissa.

Kehitysalueiden korkeakoulut etusijalle uutta tutkimusta kehitettäessä

Tutkimustoiminnan alueellisessa sijoittamisessa etusijalle tulisi asettaa lähivuosina kehitysalueiden korkeakoulut ja uusia tutkimuslaitoksia perustettaessa ne tulisi sijoittaa näiden korkeakoulujen yhteyteen.

KORKEAKOULUJEN HALLINNON KEHITTÄMINEN

Korkeakouluhallinto säilytettävä kaksiportaisena

Korkeakoululaitoksemme hallinto on kaksiportainen: keskushallinnon tehtävät kuuluvat eduskunnalle, valtioneuvostolle ja opetusministeriölle, sekä muut hallintotehtävät korkeakouluille itselleen. Tämä kaksiportaisuus on sekä demokraattinen että desentralistinen, joita periaatteita keskustapuolue pitää korkeakouluhallinnon keskeisinä periaatteina.

Ei keskusvirastoa korkeakoulujen ja opetusministeriön väliin

Keskustapuolue ei kannata niitä tehokkuuden nimissä esitettyjä vaatimuksia, joiden mukaan opetusministeriön ja korkeakoulujen väliin tulisi perustaa keskusvirastotyyppinen organisaatio Ruotsin mallin mukaan. Tällainen hallinnollinen ratkaisu merkitsisi sekä demokratian kaventamista että sentralismin lisääntymistä. Keskusvirastoratkaisut merkitsevät aina vallan siirtoa poliittisesti vastuullisilta elimiltä virkamiesbyrokratialle ja tässä tapauksessa päätöksenteon etääntymistä käytännön opetus- ja tutkimustyöstä.

Keskushallinnon ja korkeakoulujen työnjakoa kehitettävä

Keskushallintoa ja korkeakoulujen hallintoa sekä niiden välistä työnjakoa on kehitettävä. Opetusministeriön tulisi entistä selvemmin ja yksinomaisemmin keskittyä poliittista päätöksentekoa edellyttävien valtakunnallisten suunnittelu-, koordinointi- ja päätöksentekotehtävien hoitamiseen. Korkeakoulujen tehtäväksi on siirrettävä nykyisin opetusministeriölle kuuluvia tehtäviä, jotka eivät välttämättä vaadi valtakunnallisella tasolla tapahtuvaa päätöksentekoa. Samalla korkeakouluille on annettava resurssit näiden tehtävien suorittamiseen.

Korkeakouluneuvoston asemaa vahvistettava

Korkeakouluneuvoston tulee olla opetusministeriön avustava, kantaaottava ja aloitteita tekevä asiantuntijaneuvosto, joka tulee koota eri tieteenalojen edustavista, korkeakouluissa työskentelevistä asiantuntijoista. Neuvostoa kokoonpantaessa tulee ottaa huomioon erilaiset yhteiskunnalliset näkemykset parlamentaaristen voimasuhteiden mukaisesti

Korkeakoulujen sisäistä hallintoa kehitettävä asteittain

Keskustapuolue asettaa tavoitteeksi väljän, hallinnon kehittämisen perusperiaatteet sisältävän korkeakoulujen sisäisen hallinnon uudistus-lainsäädännön. Kokonaisuudistuksen mahdollinen viivästyminen ei kuitenkaan saa johtaa siihen että kehitys pysähtyy. Hallintoa tulee jatkuvasti kehittää asteittain korkeakoulukohtaisin uudistuksin.

Opetuksen uudistamisen myötä on kehitettävä tutkintohallintoa

Erityisesti jatkuvan uudistuksen vaatimus koskee korkeakoulujen opetus- ja tutkintohallintoa, jonka kehittäminen on tarpeen uudistuvan tutkintorakenteen ja opintojen sisällön kehittämisen takia. Opetus- ja tutkintohallinnosta tulee kehittää joustava, muuhun korkeakoulun hallintorakenteeseen liittyvä ja byrokratian lisäämistä välttävä järjestelmä.Tutkintohallintoelinten työskentelyssä on turvattava riittävässä määrin kaikkien korkeakouluyhteisön ryhmien edustus.

Hallinnosta tutkimuksen, opetuksen ja palvelutehtävien apuväline - ei itsetarkoitus

Keskustapuolueen mielestä korkeakoulujen sisäinen hallinto on väline korkeakoulujen todellisten tehtävien ja tavoitteiden toteuttamisessa, ei päämäärä sellaisenaan. Ensisijaista on, että opetus-, tutkimus- ja palvelutehtävät voidaan korkeakouluissa toteuttaa mahdollisimman asiantuntevasti, tehokkaasti, suunnitelmallisesti ja tarpeettomia kitkatekijöitä välttäen. Tältä pohjalta sisäisen hallinnon uudistamisessa on lähdettävä. Keskustapuolueen mielestä tämä edellyttää kaikkien osallistumismahdollisuutta hallintoon siten, että kaikki korkeakoulussa työskentelevät kokevat mielekkääksi osallistua hallinnon kautta korkeakoulunsa kehittämiseen.

Myös korkeakoulujen sisällä demokraattinen ja desentralistinen hallinto

Korkeakoulujen sisäinen hallinto on järjestettävä desentralistisesti siten, että niille yksiköille, joissa opetus ja tutkimus tapahtuu, turvataan riittävät hallinnolliset edellytykset oman tieteenalansa, korkeakoulunsa ja mahdollisuuksien mukaan koko korkeakoululaitoksen suuntaamiseen ja että mikään poliittinen tai tieteellinen ryhmittymä ei saa hallinnossa yksinvaltaisesti näistä asioista päättää:

OPISKELIJOIDEN SOSIAALISTEN OLOJEN KEHITTÄMINEN

Tehokkaaseen opiskeluun opinto-oloja parantamalla

Opiskelijoiden sosiaalisten olojen kehittäminen niin, että sillä pystytään takaamaan toimeentulo opiskeluaikana, on keskustapuolueen mielestä pohja mielekkäälle ja tulokselliselle opiskelulle. Opiskelu on kokopäivätyötä, johon on luotava myös taloudelliset edellytykset. Opiskelun ulkoisten edellytysten luomiseksi on kiinnitettävä erityistä huomiota opintorahajärjestelmän edelleen kehittämiseen, opiskelija-asuntotuotannon turvaamiseen, terveydenhuolto- ja ruokailu- ja päivähoitopalvelujen edelleen kehittämiseen sekä muihin käytettävissä oleviin välillisiin opintotuen muotoihin opintolainajärjestelmän kehittämisen ohella.

Opintotuki lisäämään tasa-arvoa

Opintotuella tulee pystyä keskustapuolueen näkemyksen mukaan turvaamaan opiskelijoille opiskeluajalta kohtuullinen toimeentulo. Opintotuen eri muotoja tulee kehittää tasapuolisesti niin, että tuella pystytään luomaan tasavertaiset mahdollisuudet koulutukseen sosiaalisesta taustasta riippumatta sekä samalla turvaamaan myös opiskelun jälkeinen toimeentulo kohtuutonta velkaantumista estämällä.

Keskustapuolueen mielestä painetta jatkuvaan lainamäärien kohottamiseen ja samalla velkaantumiseen on voimakkaasti alennettava. Opintoraha, välillinen opintotuki ja opintolainat muodostavat kokonaisuuden. Lainajärjestelmän kehittämisen ohella on siksi kiinnitettävä erityistä huomiota opintorahan ja välillisen opintotuen kehittämiseen. Keskustapuolue katsoo, että opintotukijärjestelmällä on pystyttävä myös tasaamaan valmistumisen jälkeisiä voimakkaita tuloeroja.

Keskustapuolue näkee välttämättömänä opintolainojen takaisinmaksun kehittämisen joustavammaksi niin, että määriteltäessä opintolainojen takaisinmaksua tulee pystyä ottamaan huomioon muuttuvat olosuhteet, mm. perhesuhteiden muuttuminen, lasten syntyminen ja varusmiespalvelu, jotka heikentävät mahdollisuuksia opintolainojen säännönmukaiseen takaisinmaksuun.

Kohtuuhintainen ja -tasoinen asunto perusta säännölliselle ja tehokkaalle opiskelulle

Turvattu ja kohtuuhintainen- sekä tasoinen asunto muodostaa olennaisen perustan säännölliselle ja tehokkaalle opiskelulle. Opiskelijayhteisöt ovat vastanneet opiskelija-asuntotuotannosta sekä niiden ylläpidosta. Keskustapuolueen näkemyksen mukaan valtion ohella kuntien tulee entistä enemmän tulla mukaan opiskelija-asuntotuotannon sekä niiden ylläpidon rahoittamiseen. Valtion ja kuntien käytettävissä olevin keinoin tulee myös turvata asumisen pysyminen kohtuuhintaisena. Erityistä huomiota on kiinnitettävä opiskelevien lapsiperheiden asumistasoon ja asuntojen sijaintiin sekä oppilaitosten että erilaisten palvelujen suhteen. Vähävaraisten opiskelijoiden asumisen tukeminen on eräs olennainen osa opintososiaalisia palveluja ja olennaista on se, että tämän tuen piiriin tulevat kaikki vähävaraiset opiskelijat perhesuhteisiin ja asumismuotoon katsomatta ja että tämän tuen kehittyminen pystytään turvaamaan. Opiskelijoiden asumisolosuhteissa vallitsee nykyisin huomattavaa eriarvoisuutta eri paikkakuntien välillä. Heikoimpaan asemaan ovat jääneet lähinnä uusien korkeakoulujen opiskelijat, jotka suuremmassa määrin kuin muut joutuvat asumaan ahtaasti ja alivuokralaisina. Opiskelija-asuntotuotantoon varattavat määrärahat on siksi vuosittain jaettava siten, että myös em. epäkohdat saadaan ripeästi poistetuiksi.

Opiskelijaruokailutoimintaa kehitettävä

Opiskelijaruokailutoiminnan kehittäminen on merkitykseltään keskeinen opintososiaalisen kehittämisen kohde. Opiskelijaruokailutoiminnan kehittämisessä niin, että ruoan laatutaso saadaan pysytettyä riittävän korkeana ja tästä huolimatta ruokien hinnat kohtuullisina, on valtiovallalla päävastuu. Opiskelijaruokailutoiminnan tukeminen ja kehittäminen on opintososiaalisista palveluista lähinnä asumisen tukemisen jälkeen kauaskantoisin ja merkitykseltään suurin.

Opiskelijoille yhtäläiset terveydenhuoltopalvelut kuin muulle väestölle

Korkeakouluopiskelijoiden terveydenhuolto on järjestetty ylioppilaiden Terveydenhoitosäätiön puitteissa, keskiasteen opiskelijat on 1970-luvulla saatettu lakiteitse kunnallisten terveydenhuoltopalvelujen piiriin, Olennaisimman vaikeuden muodostavat opiskelijoiden osalta terveydenhuollon resurssit erityisesti keskiasteen opiskelijoiden terveydenhuollon osalta, Keskustapuolueen näkemyksen mukaan opiskelijoille on pystyttävä tarjoamaan yhtäläiset terveydenhuoltopalvelut kuin muillekin opiskelupaikkakunnan asukkaille ja näitä palveluja on pystyttävä tarjoamaan samassa laajuudessa.

Opiskelijaperheet tasavertaisesti päivähoitopalvelujen piiriin

Opiskelevien lapsiperheiden aseman parantamiseksi keskustapuolue pitää välttämättömänä päivähoitopalvelujen kehittämistä päivähoitolain hengen mukaisesti. Kunnan tulee tarjota alueellaan päivähoitopalveluja siinä laajuudessa ja niissä toimintamuodoissa kuin kunnan alueella esiintyvä tarve edellyttää. Tämän toteuttamiseksi opiskelijaperheet on saatettava tasavertaisesti kunnallisten päivähoitopalvelujen piiriin ja turvattava myös mahdollisuus valita lapsen hoitomuoto.

Opiskelijat kehitysalueita palvelemaan

Opintotukipolitiikkaa kehitettäessä on yhteiskunnalla oikeus odottaa valmistuneilta vastapalveluksia. Koulutuksen alueellisesta epäoikeudenmukaisuudesta johtuen näitä palveluksia tarvitsevat erityisesti kehitysalueilla asuvat, vähätuloiset ihmiset. Keskustapuolue esittää, että koulutusta yhteiskunnan tuella saaneet nuoret, jotka valmistuttuaan hakeutuvat työelämään kehitysalueille ja työskentelevät siellä määräajan saisivat vapautusta opintolainansa takaisinmaksusta. Parhaimman palveluksen suomalaiselle yhteiskunnalle tekee jokainen korkean koulutuksen saanut hakeutuessaan työhön vakinaisesti näille alueille. Tällä tavoin tulevat yhteiskunnan yksityisiin henkilöihin suorittamat koulutusinvestoinnit parhaiten korvatuiksi.

Opintotuki tehokas keino luotaessa yhteiskunnallista tasa-arvoa

Koko opintotukijärjestelmän kehittämisellä on voimakkaasti yhteiskunta- ja sosiaalipoliittinen luonne. Koulutusjärjestelmän kehittämiseen olennaisesti liittyvä opintotukijärjestelmä on keskustapuolueen näkemyksen mukaan tehokas keino luotaessa yhteiskunnallista tasa-arvoisuutta. Tehokkailla ja oikein suunnatuilla opintotukijärjestelyillä pystytään luomaan yhä useammalle vähävaraiselle nuorelle mahdollisuudet koulutukseen sosiaalisesta ja alueellisesta taustasta riippumatta.

Keskustapuolueen näkemyksen mukaan olennaisena opintotukijärjestelmään kuuluu sen perhepoliittisten seurausten ennakointi. Opiskelijoiden keskimääräisen iän nousu lisää jatkuvasti myös perheellisten opiskelijoiden määrää ja tämän vuoksi on opintotukijärjestelmää kehitettäessä pyrittävä ottamaan huomioon erityisesti lapsiperheiden taloudellisen aseman turvaaminen sekä opiskeluaikana että sen jälkeen, jotta pystyttäisiin luomaan ulkoiset, taloudelliset edellytykset myös tasapainoiselle perhe-elämälle.